MOIKKAMOI!
Se olis perrrrjantai. Ekaksi aattelin, että tänään myysseillään, mutta koska mies on reissussa, niin taidetaan myysseillä tyttöjen kanssa noutopizzan muodossa 😉 Somessa (lähinnä IG:n puolella) on kiertänyt haaste, johon päätin perjantain kunniaksi tarttua ihan täällä blogin puolella. Nimittäin aiheeseen, joka ei mene koskaan pois muodista. Aihe, joka on kovin tärkeä. Varsinkin näin teini-iän kynnyksellä olevien tyttöjen kanssa. Aiheesta ollaan aika ajoin käyty erittäin antoisia keskusteluja blogin puolella. Jo se kertoo, että aihe on monia koskettava.
Haasteessa tulee kertoa kolme asiaa, joista pitää itsessään. Meille suomalaisille ehkä vähän vaikeampi juttu. Mutta viimeisten vuosien aikana, kun olen tehnyt tietoista matkaa hyvinvointini eteen olen matkan varrella kuin varkain oppinut rakastamaan itseään. Tykkäämään niistäkin asioista, joita vielä muutamia vuosia sitten inhosi. Tai jos ei tykkäämään, niin ainakin olemaan inhoamatta niitä. Vasenta käsivarteani koristaa pitkä kahdeksan tikin jättämä arpi. Nenän pielessäni on edelleen tuo väritön luomi ja vuosi vuodelta aamulla herätessäni tajuan, että se kollageenintuotanto on totisesti loppunut. Mutta hei, sen sijaan, että ahdistuisin näistä ulkonäöllisistä jutuista olen oppinut elämään niiden kanssa. Keskittymään hyviin puoliin itsessäni.
Asenne
Tykkään elämänasenteestani ihan kamalan paljon. Välillä tosin joudun itsekin kysymään itseltäni, että miten mä teen tämän. Miks mua ei v*tuta, kun kuuluis v*tuttaa ;D (toim. huom. kyllä joskus ketuttaa ja sekin on ihan ookoo) Se, että jaksaa nähdä ne elämän ihanat puolet, vaikka ympärillä tapahtuisi mitä, on kyllä sellainen lahja, että siitä en suostu ihan heti luopumaan. Tämän asenteeni kanssa olen päässyt keski-iän karikoista yli kriiseilemättä. Asenteeni ansiosta olen pystynyt auttamaan myös ympärillä olevia. Luomaan toivoa, jopa silloin kun sitä ei ole. Tai olemaan empatiani kanssa se lohtu, jota tarvitaan.
Asenteeni ansiosta osaan myös antaa piutpaut muiden arvosteluille, silloin kun tiedän ja tunnen itseni paremmin. Varsinkin näin julkisesti itsensä paljastamisella ja kertomalla itsestään on tietysti aina se riski, että kaikki ei tykkää. Ja se on fine, mutta mä olen opetellut tietyissä tapauksissa olemaan teflonista. Törmäsin taannoin sanontaan, joka meni jotenkin näin: ”I was taught not to play with shit, but to flush it down right away.”
Siniset silmät
Meillä oli äidillä ruskeat silmät. Pienenä tyttönä mietin aina, että miksei mulle voinut tulla myös ruskeita silmiä. Aikuisiällä olen ollut varsin onnellinen noista sinisistä silmistäni. Joista aika monesti saan kyselyitä, että onko mulla piilarit. Pilvisellä säällä silmät ovat syvän siniset, kun taas auringossa helakan vaaleansiniset. Terttu-mummullani oli aivan prikulleen samanväriset silmät ja voin muuten sanoa, että nämä silmät mätsäävät hyvin vanhuudenharmaaseen tukkaankin 🙂 Silmät ovat sielun peili ja uskon, että mun silmistä paistaa se hyväntahtoisuus, jota sisällä tunnen. Ystävällisyys muita kohtaan, mikä tekee musta lähestyttävän.
Käytöstavat & ystävällisyys
Kiitos äiskän ja iskän, koen olevani erittäin hyväkäytöksinen. Sen takia tulen toimeen ihan kaikkien ihmisten kanssa. Vaikka ei aina tarvitsisi tulla, mutta sen verran korrekti osaan olla, että ei tuota ongelmia olla sellaisessakaan porukassa, jossa olisi ihmisiä, joiden kanssa en muuten vapaaehtoisesti hengailisi. Kiitos ja anteeksi sanat kuuluvat mun jokapäiväiseen repertuaariini. Niitä viljelen. Ja niitä ei voi koskaan sanoa liian paljon. Ystävällistä hymyä, joka tulee syvältä sisältä, ei kannata myöskään säästellä.
Ystävällisyyteni näkyy muun muassa siinä, että olen aina valmis auttamaan muita, jos he apua tarvitsevat. Tässä vaiheessa elämää olen oppinut balanssin, enkä koe enää kärsiväni kiltin tytön syndroomasta, vaikka ystävällinen olenkin. Osaan myös sanoa ei.
Mistä asioista sä pidät itsessäsi? Muistetaanhan tykätä itsestämme. Kävellä peilin ohi ja tsuumata päästä varpaisiin.
Vinkata peilin kautta silmää ja antaa itsellemme oikein leveä hammashymy. Me kaikki ollaan sen arvoisia ♥
IHANAA PERJANTAITA & ALKAVAA VIIKONLOPPUA,
