Ulkona on niin keväisen lämmin, että on ehkä pakko ottaa tuoli terassille ja käydä iltapäiväkahvittelemassa siellä. Aamusta käytiin mäkivedoilla miehen kanssa ja en ihan ollut varautunut tällaiseen lämpöaaltoon. Voiko sanoa, että kevät yllätti lenkkeilijän…siinä missä talvi yllättää yhtäkkisyydellään yleensä autoilijan 😉
Olen käynyt tänään IG Storyn puolella keskusteluja siitä, että miten me saadaan nuo kotiin tuodut ruokalähetykset tilattua, kun yleensä vapaat ajat on vasta viikon päähän. Ystävät hyvät, se on sitä suunnitelmallisuutta. Mä suunnittelin pari viikkoa sitten ruokalistaa kolmelle seuraavalle viikolle. Ekan viikon ruokalistan mukaan tein viikon päähän ensimmäiselle vapaalle kuljetusajalle tilauksen. Lisäsin sinne ne kauppatarvikkeet, joita tullaan tuon viikon aikana tilaamaan. Mulla on tallennettuna myös tuonne sovellukseen sellainen kauppalistan runko, niistä perustarvikkeista, joten niiden avulla tilasin kaksi seuraavaakin kotiin kuljetusta. Näihin kahteen lisään sitten tarvittavat ruoka-aineet viimeistään 24 h ennen toimitusta.
Tämä toimii ihan älyttömän hyvin, mutta totta on, että vaatii suunnitelmallisuutta. Mutta musta tuntuu, että olen nyt jo parin viikon aikana säästänyt pitkän pennin ruokaostoksissa. Sillä vaikka aiemminkin käytettiin kotiinkuljetuksia ruokien suhteen, niin silti viikon aikana tuli aina haettua kaupasta sitä sun tätä. Nyt olen oppinut soveltamaan. Jos joku aine puuttuu, niin yleensä sen pystyy korvaamaan. Niin kuin viime viikkoisen juustokakkupohjan keksit korvasin hapankorpulla.
Yleensä mun kauppalistoissa on sellaisia aineita, joita voi hienosti yhdistellä keskenään, mikäli joku päivä ei ihan hontsita pysyä suunnitelmassa (oon muuten huomannut, että näitä päiviä on ollut nyt aika usein). Tänään lauantaina meillä oli vönerpitaleipien sijaan pitapizzoja.
Herkulliset ja nopeat pitapizzat 4:lle
4 pitaleipää
pastakastiketta
(mulla oli ricottatomaattisoosia)
juustoraastetta / mozzarellaa
-halkaise pitaleivät ja levitä niille pastakastike
-asettele täytteet pitaleipien päälle ja sen jälkeen juusto
-paista kiertoilmalla 220 noin viisitoista minuuttia
Varsinkin noista pitaleipien kansista tuli iiiihanan mehukkaita. Kyytipojaksi oli yksi alkoholiton olut ja jälkkäriksi kahvi vaahdotetulla kauramaidolla. Ah autuus! Nyt imurointihommiin ja sitten kaatopaikkakeikalle. Mökkijäätä käydään suunnitelmista poiketen sulattelemassa ehkä vasta huomenna. Pikkuisen olen tälle lauantaille ehtinyt rymsteeratakin ja tämä työhuone on kuin pommin jäljiltä. Onneksi kaaos sijaitsee tuolla selkäni takana, niin sitä ei näe ;D
Hiphip hurraa – school’s out! Olen saanut aika paljon kyselyitä tuosta Joyllan Positive Psychology Practitioner -koulutuksesta. Lähinnä siitä, että sainko rahoilleni vastinetta ja kuinka paljon työtä se teettää päivätyön ohella. Lyhyesti ja ytimekkäästi ekaan kysymykseen vastaus: todellakin. Tuntuu, että jo nyt sain tuolle sijoittamalleni pääomalle niin suuren tuoton, että en olisi villeimmissä unelmissanikaan osannut sellaisesta unelmoida. Mä nimittäin sain työkalupakin, josta ammentaa koko loppuelämän varrelle. Valtavan tietoarkullisen täynnä hyvinvoinnin ja kukoistuksen ainesosia.
Sen lisäksi sain kallisarvoista tieteellistä pohjaa sille, miksi olen tällainen kuin olen. Mikä on se mun supervoimani, joka saa mut selviämään aika himskatin monesta tilanteesta ja tähyilemään vastarannalle silloinkin, kun sitä vastarantaa ei ole edes vielä näköpiirissä. Ja mikä tärkeintä, sain tietää, että mun ei tarvitse todellakaan peitellä sitä positiivisuutta, jota aidosti tunnen. Eikä ottaa itseeni, jos jonkun mielestä se on väärin. Vaan jatkaa samaan malliin.
Suosittelen positiivisen psykologian opintoja ihan jokaiselle, mutta suosittelen myös järjestämään aikataulun koulutuksen ajaksi niin, että sinulla on noin 15-20 tuntia viikossa aikaa paneutua opiskeluun. Koulutukseen käytettävä aika toki riippuu siitä, mitä koulutukselta haluat. Mä koin jo opiskelun alkuvaiheessa ahaa-elämyksen siitä, että se on täysin omasta itsestä kiinni, kuinka paljon koulutuksesta saa irti. Aktiivinen ote kun on tässä tapauksessakin kouluttautujan etu. Mulle yksiä antoisimpia juttuja koulutuksessa olivat keskustelut muiden opiskelijoiden kanssa opiskelualustalla; meitä oli monista eri taustoista ja ammateista, mikä oli todellinen rikkaus.
Koultuksen myötä opin myös sen, kuinka saavutuksia (ja myös epäonnistumisia) on hyvä juhlia. Meillä oli eilen opintojen päättymisen kunniaksi oman perheen kesken pienimuotoiset juhlat; tytöt leipovat juhliin suklaakakun ja mies haki pienen pullon kuohuvaa. Päällimmäisenä tunteena on jälleen kiitollisuus.
Viime aikoina kiitollisuus on ollut monen muunkin huulilla. Mun mielestä on ihan äärettömän hienoa, että varsinkin näinä haastavina aikoina uskalletaan kertoa kiitollisuuden aiheista ääneen. Se kertoo musta siitä, että ollaan vahvasti elämän syrjässä kiinni ja siitä, että on toivoa. Jari Sarasvuo on sanonut hienosti: Toivo on kiitollisuuden arvokkaimpia muotoja, sillä toivo on elämisen rohkeutta.
Aiemmin, vuosia sitten, kun listasin päivän päätteeksi kolme kiitollisuuden aihetta vihkoon, sieltä vihkosta saattoi löytyä vaikka perhe, onnistunut iltaruoka tai hyvin mennyt juoksulenkki. Kirjasin kiitollisuudenaiheita pohtimatta syvemmin, että miksi olen kyseisistä asioista niin kiitollinen. Opiskelujeni myötä opin, että kysymys mitä ei ole riittävä, vaan kysymällä miksi saadaan kiitollisuudenkin syvin olemus esiin.
Tällä viikolla mä olen ollut mielettömän kiitollinen siitä, että mulla on töitä. Miksikö? No osin sen takia, että jotenkin täällä töissä tuntuu että elämä jatkuu, vaikka uutisia katsoessa kotisohvalla voisi kuvitella maapallon lopettaneen pyörimisensä. Mitä se ei ole todellakaan tehnyt. Se vaan vetää nyt vähän happea ja kun on selvinnyt tästä kaikesta, se tulee pyörimään vielä vahvempana ♥
IHANAA ALKAVAA VIIKONLOPPUA TOIVOTELLEN,
PS. muistan ottaneeni nämä valokuvat viime elokuussa. Silloin koko opiskelutaival oli vielä edessä. Kuinka tuossa hetkessä tunsin intoa ja jännitystä alkavista opinnoista. Jos tänä päivänä musta otettaisiin kuvat, olisi sen innon lisäksi katseesta luettavissa sisäinen rauha ja usko elämään. Niin paljon koulutus mulle antoi.
Kuinka voitte? ♥ Täällä voidaan hyvin. Mieli vaeltaa välillä sinne syviin vesiin, mutta olen sallinut sen siellä käydä dippaamassa silleen hätsyn pikaisesti. Sitten taas muistuttanut, että ei ole mitään hätää. Hengittänyt syvään ja antanut kivojen juttujen vallata mielen. Kivoja juttuja kun löytyy joka päivä yllinkyllin.
Toivottavasti sielläkin on osattu nauttia perheen yhteisestä ajasta. Te, keillä siihen on mahdollisuus. Itse huomaan, että tämä poikkeustilanne, jossa ollaan kotona koko porukka, on lähentänyt meitä entisestään. Kotitoimistopäivinä olen saanut ottaa menetettyä aikaa kiinni. Olla vihdosta viimein se pullantuoksuinen äiti. Ehkä vartti kärjestä, mutta pääasia että olen. Pullantuoksuisuus ei ole mulle mikään äitiyden kriteeri, mutta silloin kun lapset olivat pieniä lähdin aika nopeasti perheyritykseemme töihin ja pienten lasten hoitaminen jäi isovanhempien harteille. Silloin muistan aika ajoin miettineeni, että ollapa se pullantuoksuinen äiti. Mutta toisaalta velvollisuudet perheyrityksessä kutsuivat ja se on se yrittämisen toinen puoli.
En kuitenkaan usko, että meidän lapset olisivat sitä pullantuoksuista äitiä jääneet kaipaamaan. Ne ajat, kun olin kotona olin sitä täysillä. Käytiin muskareissa ja kerhoissa. Leivottiin ja kokattiin.
Viimeinen reilu puoli vuotta on ollut kahden työn ja opiskeluiden tiimoilta kiirettä. Aika usein lapset ovat iltaisin nähneet äitiä, joka istuu tietokoneella. En kiellä, etteikö se olisi käynyt välillä sydämen päälle. Lapset ovat pieniä vain kerran.
Niinä kotitoimistopäivinä, kun voin kesken päivän pyöräyttää toisille sämpylät tai korvapuustit välipalaksi, ovat nousseet kultaakin kalliimmiksi. Ilman tätä poikkeavaa tilannetta tällaisia päiviä tuskin olisi ihan heti tullut. Nyt kun on harrastukset jäissä ja tytöt kotona päivän, tuntuu että olen saanut päiviin lisää tunteja. Ne iltapäivän hetket, kun istutaan koko perhe tauolla tuossa ruokapöydän ääressä ovat timantteja elämän helminauhassa.
Joten vaikka tilanne on haastava, niin mä koen, että se on vapauttanut aikaa tehdä sellaisia juttuja, joita ei ole normaali arjessa ehtinyt tekemään. Tai ainakin se on radikaalisti muuttanut mun ajattelutapaani; jos mulla on mahdollisuus viettää aikaa lasten kanssa kesken työpäivän niin sen teen. Jos on sellainen työtehtävä, joka voi odottaa vartin tai puoli tuntia, niin ihan varmasti annan sen odottaa. Huomisesta ei tiedä ja loppupeleissä se on nuo rakkaimmat, jotka painavat vaakakupissa eniten.
Huomaan, että arvot ovat muuttuneet iän myötä. Silloin lasten ollessa pieniä sitä jotenkin oli enemmän urakeskeisempi. Tänä päivänä olisin ehkä mieluummin se pullantuoksuinen äiti. Jos vain nuo kaksi olisivat niitä vaippapöksyjä vielä lelujensa keskellä olohuoneen lattialla. Niitä, jotka kiukuttelevat puhkeavia hampaita, uhmaavat minkä kerkiävät ja jotka iltaisin painavat pehmeän posken poskeani vasten ennen unille menoa. Kieputtaisivat unta hakiessaan kuolaisilla sormillaan hiukseni solmuun ♥
Postaus on toteutettu WWF:n ja Indieplacen yhteistyönä ja sitä on tuettu ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroin.
HEIPPAHEI!
Miltäs sinun kalenterisi näyttää tulevana lauantai-iltana? Minulla on ilo kutsua teidät tapahtumaan, joka onnistuu ihan jokaisen kotoa käsin. Pukeutumiskoodi on vapaa, eikä tapahtuman ennakkovalmistelut vaadi sen kummoisempia toimia. Turhien valojen sammuttelu riittää ja jos haluatte oikein fiilistellä, niin voitte valmistaa suussa sulavan kasvisaterian ennen h-hetkeä. Tulevana lauantaina 28.3. klo 20.30 – 21.30 vietetään nimittäin taas maailmanlaajuista ilmastotapahtumaa Earth Houria. Merkitkäähän kalentereihinne! Ilmottautumiset tapahtumaan voitte tehdä Earth Hour Facebook -sivuston kautta. Earth Hour ei ole energian- tai sähkönsäästötempaus, vaan valojen sammutus on ikään kuin symbolinen ele, jolla voimme jok’ikinen kunnioittaa maapalloamme ja ilmaista huolemme ympäristön tilasta ja ilmastokriisistä. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä WWF:n kanssa.
Meillä vietettiin Earth Hour -tapahtumaa jo etukäteen (toki tulemme sitä viettämään vielä uudelleen lauantaina). Tehtiin yhdessä kasvisruokaa, katettiin kauniisti ruokahuoneen pöytä ja sammutettiin turhat valot. Katettiin jopa mummun ja vaarin kristallilasit pöytään kunnioittaaksemme tilaisuuden luonnetta. Syötiin kynttilänvalossa pitkän kaavan mukaan ja juteltiin lasten kanssa kasvisruoasta ja siitä, miten kasvisruokailun lisääminen heidän kouluissaan näkyy.
Tänä vuonna varsinkin on helppo tulla julistamaan kasvisruoan ilosanomaa; meillä on vietetty koko maaliskuu punalihatonta kuukautta ja iloksemme ollaan huomattu, että eipä sitä ole juurikaan tullut tehtyä mitään muitakaan liharuokia. Kalaa on tehty kerran viikkoon, mutta kalan ostamiseenkin on käytetty apuna WWF:n kalaopasta.
Jos me pystymme vähentämään lihankulutusta, niin pystytte tekin. Toivoa ilmaston suhteen on vielä vaikka kuinka paljon, eikä nyt ole suinkaan aika heittää hanskoja tiskiin. Maapallo tarvitsee meidän jokaisen panosta! Voin kertoa sen verran, että meillä on eräs nimeltä mainitsematon henkilö ollut sitä mieltä, että liha miehen tiellä pitää. Tiedättekö, että olen hakannut vuosia päätäni seinään tämän nimeltä mainitsemattoman uppiniskan kanssa. Sitten hän tulee itse ja ehdottaa vegaaniruokavalioon siirtymistä. Ihan tuosta vaan ja suinpäin. Hän on niitä ”kaikki tai ei mitään” -miehiä. Toppuuttelin ja sanoin, että parempi tehdä pikkuisissa erissä muutoksia ruokavalioon. Senpä johdosta punainen liha on meillä ollut maaliskuun tauolla. Eläinperäisistä tuotteista emme ole kertaheitolla luopuneet, vaan olemme käyttäneet kermoja, muutamia juustoja ja kananmunia. Maitokin on pääosin korvattu kauramaidolla.
Miten ollaan pärjätty? Erittäin hienosti. Kasvisruokailu ei ole rakettitiedettä, vaan kasvisruoan lisääminen ruokavalioon on sujunut yllättävän helposti. Siinä missä jauhelihaa tuli aiemmin tehtyä pari kertaa viikossa, on nyt jauheliha korvattu nyhtökaura- tai härkäpapuvalmisteilla. Olen saanut valtavasti tukea keittiöhommiin noilta meidän tyttäriltä. Koulussa on kuulemma joka päivä tarjolla kaikille myös kasvisruokavaihtoehto. Ilolla olen kuunnellut sivukorvalla, kun koulun jälkeen vaihtavat kokemuksia päivän kasvisruoasta. Ottanut sieltä vinkit meidän perheen viikkoruokalistaan ja myhäillyt tyytyväisenä siitä, kuinka helposti tämä muutos on mennyt.
Se, mikä varsinkin on lämmittänyt sydäntäni on, että esikoisen kotitaloustunneilla on panostettu myös kasvisruokien valmistamiseen. Uskon, että tämän avulla yhä useampi nuori huomaa, että kasvisruoan valmistaminen on helppoa ja hei, ihan älyttömän hyvää. Nuorissa on toivo ja kun heille opetetaan kestävämpien ruokavalintojen tärkeys ja helppous jo nuorena, niin maapallo kiittää ♥
Tällä hetkellä ruoantuotanto on maailmanlaajuisesti suurin yksittäinen kasvihuonekaasujen aiheuttaja ja suurin yksittäinen syy luonnon monimuotoisuuden romahtamiseen. Ruokavalinnoillamme on merkittäviä vaikutuksia sekä ilmastoon että luonnon monimuotoisuuteen. Vaihtamalla osan liha-aterioista kasvisruokaan ja kestävästi pyydettyyn kalaan voi tehdä ympäristöteon joka viikko. Pienin askelin saadaan suuria aikaiseksi. Ei sitä tarvitse kertaheitolla jättää esimerkiksi punaista lihaa pois niin kuin me teimme. Jo yksi tai kaksi kasvisruokapäivää viikossa merkitsee paljon kokonaisuuden kannalta. Niiden avulla annamme uhanalaisille eläimille enemmän elinmahdollisuuksia toisella puolella maapalloa ja hidastamme ilmastonmuutosta.
Muistan sen yhden perjantai-iltapäivän, kun esikoinen tuli intoa puhkuen koulusta kotiin. Köksän tunnilla tehty chili sin carne oli ollut sai-raan hyvää. Eli nuorison mittapuulla älyttömän hyvää 🙂 Kyselin mitä siihen laittoivat ja sen pohjalta meillä nautittiin chili sin carnea viikonloppuna pre-Earth Hour -illallisella. Vähän sovelsin tapani mukaan ja esikoinen oli sitä mieltä, että ei tämä nyt ihan samalle maistunut kuin koulussa. Mutta santsilautasellisesta päättelin, että hyvää oli silti!
-ruskista kuoritut ja pilkotut sipulit oliiviöljyssä
-lisää härkäpapuvalmiste ja ruskista
-lisää tomaattisoseet ja pavut
-lisää kasvisliemikuutio, huuhdellut linssit, oregano, paprikajauhe, tuore persilja ja chili
-anna hautua miedolla lämmöllä noin puolen tunnin ajan
-maista ja mausta suolalla, mustapippurilla ja balsamiviinietikalla
-anna makujen tekeytyä vielä vartin verran
-tarjoile riisin kanssa
Koska hävikin välttäminen on osa kestäviä valintoja, joita voimme maapallomme hyvinvoinnin eteen tehdä, päätyi loppu chili sin carnesta seuraavan päivän nachopeltiin.
Mä koen, että meidän varsinkin on äärimmäisen tärkeä jutella lasten kanssa ilmastonmuutoksesta; perheemme kun rakastaa matkustelua, niin jotenkin meidän on kompensoitava muulla tavoin se, että haluamme nähdä maailmaa. Reissut ovat antaneet meille paljon, mutta on tärkeää, että lapset tietävät kolikon kääntöpuolen. Positiivista on se, että Suomessa lihan kokonaiskulutuksen kasvu näyttää pysähtyneen. Se tuntuu oikeasti tosi hyvälle! Mutta se ei tarkoita sitä, etteikö meidän pitäisi vielä enemmän kiinnittää huomiota kestävämpiin valintoihin ruokailutottumuksissamme. Mä selailen tätä nykyä aika usein WWF:n kalaopasta ja kun on aika ostaa lihaa, tulen kääntymään WWF:n lihaoppaan puoleen. Mikäli sellainen aika tulee. Miehen kanssa ollaan juteltu paljonkin siitä, kuinka olo on jotenkin freesimpi ja virkeämpi. Kasvisruoka tekee kehollemme ja mielellemme hyvää.
Miten sinä aiot viettää Earth Houria? Ja hei, jos haluat voit vinkata kommenttiboksin puolella minkä kasvisruoan merkeissä sitä vietät. Kasvisruokainspiraatiota odotellessa 🙂
Kevät on aikaa, jolloin mun tekee poikkeuksetta aina mieli kaikkea sitruunaista ja raikkaan hapokasta. Key lime pie on ollut agendalla jo tovin, mutta kas, kun ei ole ehtinyt leipomaan. Nyt on kuulkaa aikaa tehdä niitä juttuja, joista olemme haaveilleet. Käytetään tämä aika hyväksi ja tehdään just niitä juttuja, joista tulee hyvä mieli. Kaapista ei löytynyt aineita key lime piehin, mutta sitruunajuustokakku uunissa tehtynä ajoi asiansa. Ja hei, koska meillä ei juuri keksejä kaapeissa loju, niin korvasin keksit hapankorpulla.
Joskus olen tehnyt suolaisen juustokakun hapankorppupohjalla, mutta en olisi villeimmissä unelmissanikaan uskonut, että hapankorpun rujo rukiisuus sopii makeaan leivontaan. En tiedä mistä meidän lapset ovat perineet tuon skeptisyyden, mitä tulee ruokahommeleihin, vai onko se kaikille lapsille luontaista, mutta mm. seuraaviin ennakkoluuloihin törmäsin. ”Äitiiii, mä en sitten ees maista. Ei voi olla hyvää!” ”Mitäs jos tehdään vaan sitruunarahkaa ja syödään hapankorput hapankorppuina?” Little did they know 😉
Musta tuntuu, että mä teen jatkossa kaikki (sen kerran vuoteen, kun juustokakkua leivon) juustokakut hapankorppupohjalla. Niin maukas tästä tuli.
Raikas sitruunajuustokakku
Pohja
165 g hapankorppuja
75 g voita
0,5 dl fariinisokeria
-hienonna hapankorput (mä hienonsin tehosekoittimessa)
-sulata voi ja fariinisokeri, lisää hapankorppujauhon sekaan
-painele leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan reunoille ja pohjalle
-sekoita perunajauhot kermaan ja vaahdota kerma
-sekoita joukkoon muut ainekset, paitsi munat
-viimeisenä sekoita joukkoon munat yksitellen
-kaada täyte vuokaan ja paista 175 asteessa tunti
(mä peitin jossain vaiheessa kakun foliolla, kun alkoi tummumaan)
-anna jäähtyä ja jos maltat, niin anna maustua jääkaapissa yön yli
Tarjoiluun
mustikoita, minttua, raesokeria
Tiedättekö, että viime syksynä, kun omin pikku kätösin perkasin yrttimaan antimia pakkaseen mietin mielessäni, että tokkopa näitä tulee täältä käytettyä. Eilen pakastettuja mintun lehtiä kakun päälle asetellessani tunsin jotain, mitä en ole aiemmin tuntenut. Sellaista tunnetta, joka sai idean perunamaan laittamisesta takapihalle taas kytemään. Meillähän olisi tuo iskän vanha perunamaan möyhennyskone varaston takana. Saas nähdä millaisiin projekteihin loppuviikosta ryhdytään, kun maa sulaa 🙂
IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,
PS. eilen tein IG storyssa galluppia postausten sisällöistä; 86% toivoi kepeitä aiheita ja 14% oli sitä mieltä, että maailmanmenon huomioon ottaen vakavammat aiheet tulisivat kyseeseen. Yritetään löytää sellainen balanssi. Haluan tarjota teille hengähdyshetken muuhun uutisvirtaan ♥
Potkaisehan kengät pois jaloistasi ja istahda tuohon upottavaan tuoliin takkatulen ääreen ja nosta jalat rahille.
Olisiko sinulla muuten hetki aikaa jutella ruoasta ja elämästä? Mutta ennen sitä odotahan – tuon sinulle jotain pientä purtavaa ja lasillisen lempijuomaasi.
Marian Bistro & Lifestyle tarjoaa elämänmakuisia tarinoita, suussa sulavia ruokaelämyksiä, arjen ihanuutta ja pää pilvissä, jalat maassa -unelmia.
Tiedättekö, että viime syksynä, kun omin pikku kätösin perkasin yrttimaan antimia pakkaseen mietin mielessäni, että tokkopa näitä tulee täältä käytettyä. Eilen pakastettuja mintun lehtiä kakun päälle asetellessani tunsin jotain, mitä en ole aiemmin tuntenut. Sellaista tunnetta, joka sai idean perunamaan laittamisesta takapihalle taas kytemään. Meillähän olisi tuo iskän vanha perunamaan möyhennyskone varaston takana. Saas nähdä millaisiin projekteihin loppuviikosta ryhdytään, kun maa sulaa 🙂
