HEI HELLUREI!

Valehtelisin, jos väittäisin etteikö takaraivooni hiivi tämän tästä ajatus taloudellisen tilanteen radikaalista muuttumisesta. Oman ajatuksen voima on ihan äärettömän vahva; olen antanut ajatuksen iskostua aivoihini, mutta samalla toinen puolisko aivoistani on alkanut työstää varasuunnitelmia. Nyt jos koskaan on hyvä aika laittaa kulutustottumukset suurennuslasin alle. Kuinka paljon tarvitsen elääkseni? Mitkä ovat ne välttämättömimmät menot? Mitä menoja on syytä karsia ja miten voin kivuttomimmin suhteuttaa kulut tuloihini?

Ratkaisukeskeinen ajattelutapa on korostunut viime päivinä. Sisäinen ääneni sanoo, että kaikki tulee järjestymään. Kynä sauhuaa paperilla. Perinteinen kassavirta-analyysi selkeyttää tilannetta. On aika ottaa debit ja kredit käyttöön. Hetkeksi annan kaaosteorialle vallan. Mihin suuntaan lähden, jos elämä tarvitsee rakentaa taas kokonaan alusta. Mieli muistaa, millaista on menettää läheisiä. Ajattelen, että niin kauan kuin ihmishenkiä ei menetetä, pystyn vaikuttamaan tilanteeseen paremmin. Oikeastaan millään muulla ei ole loppupeleistä väliä…ihmishenkiä kun ei rahalla takaisin saada. Taistelutahto sisälläni nousee ja päätän, että hemmetti – tästäkin selvitään.

Tässä kohtaa päässäni alkaa soimaan Vivaldin Neljä Vuodenaikaa; La Primaveran myötä kevät herää henkiin, linnut sirkuttavat ja aurinko pilkistelee pilven takaa. Toivo astuu esiin. Huomaan kyyneleiden nousevan silmiini. Helpotuksen kyyneleiden. In the end, it’s going to be ok ♥

Jos sulla on ollut samanlaisia ajatuksia, niin heitän ilmoille muutamia mahdollisuuksia, mitä tämä poikkeuksellinen aika antaa.

Oletko miettinyt jo pidempään alanvaihtoa? Jos istut nyt kotona lomautettuna, niin mitäs jos laittaisit suunnitelmasi paperille. Jos muutos töiden osalta todella on se, mitä elämältäsi haluat. Aloita vaikka ihan nykyisen työpaikan plussista ja miinuksista. Onko siellä miinuspuolella jotain sellaista, johon voit itse vaikuttaa? Sellaista, jonka saisit kääntymään plussapuolelle? Voisitko esimerkiksi ehdottaa esimiehellesi oman toimenkuvasi tuunaamista? Miten saisit työstäsi muokattua sellaisen, että töihin olisi kiva mennä ja työ olisi mielekästä? Se voi olla ihan jopa niinkin pienestä kiinni kuin  siitä, että järjestät työpäiväsi uudelleen niissä mittapuissa kuin se on mahdollista.

Mä ainakin olen helposti tapojeni orja. Työpäivä noudattaa tiettyä kaavaa ja sitten sinne väliin putoilee sellaisia päivän piristyksiä, jotka katkovat rutiineja. Pystyisikö työpäivän tai työviikon ”lukujärjestystä” muuttamaan? Saisitko lisäkoulutuksella työhösi uusia työkaluja ja siten mielekkyyttä? Mä tuunaan tätä mun blogityötä päivittäin kotitoimistolla. Niinkin yksinkertaisella jutulla, että siirrän välillä kotitoimiston keittiön viereiseen ruokatilaan tai jopa ruokahuoneeseen. Sitten aina kesken päivän palaan tänne työhuoneeseen. Niinkin pieni maisemanvaihdos auttaa. Eli ei sen tarvitse aina olla maata mullistava asia. Toimistolla olen tottunut eka ottamaan tiliotteet ja sitten käsittelemään ostolaskut ja vasta tämän jälkeen myyntilaskut. Eilen menin ihan peppu edellä puuhun ja aloitin päinvastaisesta järjestyksestä. Oli virkistävää! Ollakin, että jouduin hetken funtsimaan, että onko kaikki tarvittava tehty 😀

Jos olet yleensä hakenut kahvikupin työpisteellesi ja juonut aamukahvit siinä, niin mitäs jos kysyisitkin työkaveriltasi, jos ottaisitte kymmenen minuutin breikin tiettyyn kellon aikaan ja joisitte kahvit samalla sparraten toisianne? Saisitko näillä pieneillä teoilla työsi tuntumaan merkityksellisemmältä ja sitä kautta mielekkäämmältä?

No jos nyt näyttää siltä, että se miinuspuoli on täynnä kohtia, joihin et pysty vaikuttamaan, niin mikä olisi se sellainen ala, jossa haluaisit työskennellä? Tai olisiko se kenties nykyinen ala, mutta eri työnantajan palveluksessa? Onko tässä kohtaa rahkeita kouluttautua kokonaan uudelleen? Kenties nykyisen työnantajan palveluksessa ollessasi työn ohella?

Ja hei, jos oma työsi ei ole tuntunut mielekkäältä sen takia, että olet ollut piipussa viime ajat, niin kenties nyt on hyvää aikaa levätä. Palautua luonnossa ja laittaa itse itsesi kuntoon. Voihan olla, että jo näillä eväillä töihinpaluu tuntuu kivemmalta. Voihan olla, että etäisyys omista töistä on saanut asiat perspektiiviin ja huomaatkin, että se sun työpaikka on ihan sulle tehty. Piti vain ottaa välimatkaa todetakseen se.

Se on jännä juttu, että vaikka voisi kuvitella, että viimeistään tämä poikkeusaika saisi nämä vaaleanpunaiset yrittäjänlasit syrjään nenältä, niin ehei – vaikka näinä päivinä voisi helposti kuvitella jokaisen yrittäjän olevan mieluummin palkansaajan asemassa (mm. työttömyysetuuksien, kenties henkilökuntaa koskevien ikävien päätösten vuoksi tai siksi, että oma koti meinaa lähteä alta, kun olet laittanut sen yrityslainojen vakuudeksi), niin silti se yrittäjyys on sitkeänä tuolla selkärangassa. Jos ei sitä yrittäjyyden selkärankaa saa katki näinä aikoina, niin ei se kuulkaa katkea koskaan ♥

KAIKKI JÄRJESTYY – IHANAA (ja hei lumista!) TIISTAI-ILTAA,

Sunnuntai 29.3.2020

Tänään oli taas se päivä, kun ajelimme mökkirantaan. Tietäen, että vielä saisi ilmat roimasti lämmetä, jotta pääsisimme saareen. Viikossa oli kuitenkin tapahtunut suuri harppaus kohti kesää; mökkitieltä kevätaurinko oli sulattanut lumet. Mökkijärven jää kiilsi myös ilman lumipeitettä. Jää napsahteli kovaan ääneen. Ikään kuin varoittaen niitä paria uhkarohkeaa, jotka jäällä luistelivat ja hiihtelivät. Selaan vanhoja mökkipäiväkirjoja. Tästä vaiheesta  on yleensä mennyt noin kolme viikkoa, kun pääsemme saareen. Toivottavasti tänäkin vuonna. Vielä ei ollut murikkatestien aika. Ehkä ensi viikonloppuna?

Niin kuin monena muunakin keväänä, niin myös tänä keväänä mökkikassi on osin jo pakattu. Lakanat nätisti viikattu odottamaan sänkyihin pääsyä. Pyyhkeet pehmoisina päällekkäin. ”Muistatko sen tuoksun, kun avaa mökin oven?” kysyn mieheltä. Kukapa mökkihöperö nyt tuota voisi unohtaa. ”Muistatko ne kesäillat, kun sade yllättäen loppuu ja järvi on peilityyni. Kun sen pinnalla väreilee usvapilviä ja vastarannalta kantautuu puusaunan tuoksu?” Sanoja ei mökkihöperöiden välillä tarvita. ”Muistatko ne loppukesän ekat mustikat, joita poimitaan mökin pihalta aamupuuroon. Ja sen taivaalliselta maistuvan aamukahvin, jota voidaan helpostikin juoda pannullinen verkkaisina lauantaiaamuina?” Merkitsevä katse kertoo, että kyllä. ”Muistatko ne ihan järisyttävän kauniit auringonlaskut? Ne kun taivas on täyttä purppuraa?”

Toby vingahtelee laiturilla eikä ymmärrä, miksei pääse veneeseen ja saareen. Tunnen saman tuskan.

Kotiin päästyämme iäkkäämpi mökkinaapurimme laittaa tekstiviestin. Ihan kuin tietäen, mistä juuri ajelimme kotiin. Toivottelee hyvää kesää (kas, emme ole ainoita mökkihöperöitä, joiden kesä alkaa jo huhtikuun korvalla 😉 ja kertoo voivansa hyvin. Välitämme mökkisaaren kuulumiset, etäältä katsottuna ja toivotamme heille hyviä vointeja näinä vaikeina aikoina. Luvataan nähdä pian saaressa ♥ 

SULOISIN ”JOKOJOKOJOKOJOKO” SUNNUNTAITERKUIN,