HEIPPAHEI MAANANTAIHIN IHANAT!

Torilla on käyty aamiaisella, mansikat perattu pakkaseen ja töistä haettu muutamat maalipönikät mukaan möksälle. Täytyy kyllä myöntää, että eiliset mökkivieroitusoireet olivat pahemmat kuin ikinä. Onneksi tänään pääsee takaisin ja ellei mutkia tule matkaan, niin ajattelin olla mökillä aina ensi sunnuntai-iltaan tai maanantaiaamuun. Kelitkin näyttäisivät olevan kohdillaan, joten suppailuharjoitukset jatkuvat. Ei se muuten ollutkaan niin helppoa, mitä kuvittelin. Ihanaa, tykkään haasteista 🙂

Viittasin jokunen postaus taaksepäin ohimennen syksyn opiskelujuttuihin ja sain kyselyä kertoa enemmän, mihin veri tällä kertaa vetää. Tajusin, että vaikka olen asiasta Instagramin puolella kertoillut asiasta, niin blogissa en ole vielä opiskelusuunnitelmia paljastanut.

Hain vuoden mittaiseen Int Health Coach® -koulutukseen ja toukokuisen puhelinhaastattelun myötä olin vielä varmempi, että muiden hyvinvoinnin tukeminen on se mun juttuni. Puhelun lopussa pyyhin kyyneleitä, kun kuulin, että minut mieluusti otetaan opiskelemaan mukaan. Aivan mahtavaa! Yksi suuri unelmani on käymässä toteen koulutuksen myötä ja kaikki te, jotka olette unelmianne toteuttaneet tiedätte, kuinka hyvältä se tuntuu ♥

Miettikääs, että vuoden päästä mä pystyn yhdistämään mun kaksi intohimoani ammatikseni. Hyvinvoinnin ja muiden ihmisten auttamisen. Siinä kaksi mulle tosi rakasta asiaa. Ja vaikka luulisi, että hyvinvoinnin vaaliminen on meille kaikille helppoa ja tiedettäisiin, miten se tehdään, niin ei se niin ole. Tuntuu, että raskaan kevään aikana ihmisten hyvinvoinnin haasteet korostuivat. Koulutuksessa käydään läpi hyvinvointia holistisesti. Lähdetään läpi kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista, pureudutaan motivointiin ja tapojen muutoksiin. Opiskellaan, miten hyvinvointiin voidaan vaikuttaa mielen ja tunteiden johtamisen avulla. Ja toki käydään läpi valmennustaitoja elämäntapamuutoksissa.

Itselleni tulee lähelle sydäntä olemaan koko kokonaisuus, mutta ehkä eniten odotan jaksoa, jossa käsitellään mindfulnessia ja tietoisuustaitoja hyvinvoinnin tukena sekä keho-mieli periaatteita hyvinvointivalmennuksessa. Myös terveyttä ja elinvoimaista oloa tukevia elintapoja käydään läpi sekä monta muuta meidän kaikkien hyvinvointiin vaikuttavaa asiaa.

Keväällä sain tutkintotodistuksen Joyllan Positive Psychology Practitioner -ohjelmasta ja mun tähtäimessä siintää yhdistää nämä kaksi koulutusta. Toki aina kulloisenkin valmennettavan tarpeiden mukaan, mutta mä uskon, että positiivisen psykologian interventioista on hurjan paljon apua muutoksissa, joissa tähdätään kestävään muutokseen loppuelämän ajalle. Mulla on edessä tyhjä kanvas enkä malta odottaa, että sille alkaa piirtyyn hahmotelmia ja luonnoksia näiden kahden koulutuksen hyötyjen maksimoinnista.

Paljon olen miettinyt, että mikä se mun tuleva niche olisi. Mihin mä keskittyisin valmennuksissani? Tällä hetkellä tuntuu, että mä haluaisin erikoistua meidän 40+ naisien hyvinvoinnin valmentamiseen. Meillä kun tapahtuu aika paljon ihan jo hormonaalisiakin juttuja, jotka vaikuttavat hyvinvointiimme ja siihen, että usein tunnemme olomme väsyneiksi. Aineenvaihduntamme on yhtäkkiä heittänyt häränpeppua ja voisimme kaivata ravinnonkin suhteen vinkkejä. Sellainen 40+ naisten energiaa buustavaa hyvinvointikonsepti on työn alla ollut jo jonkun aikaa. Mukaan tulisi toki hyvinvoinnin kannalta tärkeät liikunta, lepo ja ravinto, mutta koska me 40+ naiset ollaan elämästä nauttijoita niin nämäkin muutokset tehtäisiin lempeästi ja sallien. Me kun tiedetään, että kaalisoppadieetit ei johda mihinkään muuhun kuin suunnattomaan ketutukseen ja kurjaan oloon.

Aika usein ajatellaan, että se on se, mitä me suustamme alas laitamme ja miten paljon lenkkitossua kulutamme, millä saamme esimerkiksi painonhallintaan liittyviä muutoksia aikaan. Totta tämäkin, mutta mä uskon, että suurin muutos tulee tapahtua ensin korvien välissä, mikäli tavoitellaan pidempiaikaista uutta elämäntapaa.

Ja ellei vielä tähän ikään mennessä ole pitänyt huolta itsestään, niin nyt on korkea aika. Ennalta ehkäistä sairauksia ja toisaalta varmistaa, että ainakaan elintavoista se ei jää kiinni, etteikö eläkepäivistä sitten reilun parinkymmenen vuoden päästä voisi nauttia. Usein ikäiseni naiset elävät myös työelämässä niitä kiireisimpiä aikoja ja samalla kotioloissa tapahtuu muutoksia lasten kasvaessa. Joudutaan kenties punnitsemaan parisuhdettakin uudelta kantilta, sillä viimein on aikaa tutustua omaan itseensä ja sitä kautta keskittyä miettimään myös omia halujaan ja intressejään.

Meillä on aika paljon kuormituksia, joita tulee tasapainottaa palautumisella. Elintapojen tsekkauksella. Aika usein me ollaan myös aika vaativia, ei muita kohtaan välttämättä, vaan itseämme kohtaan. Palan halusta jakaa itsemyötätuntoa eteenpäin. Lempeyttä, joka ei suinkaan tarkoita itsesääliä. Vaan sellaista, että oppisimme rakastamaan kroppaamme, ajatuksiamme ja olemaan ylpeitä siitä, että olemme päässeet tähän huikean ihanaan ikään! Haluan saada ihanat ihmiset huomaamaan myös sen, että miten omalla käytöksellään voi parantaa elämänlaatuaan roppakaupalla. Sillä miten muita ihmisiä kohtelee.

Opiskelujen edetessä toki varmentuu se, mikä intohimoistani on se kaikista intohimoisin himo. Mutta se on varmaa, että niin positiivisen psykan opinnoissa kuin tulevissa opinnoissakin tulen kahlaamaan äärettömän määrän tieteellistä perustaa hyvinvointivalmennuksilleni. Haluan, että se, mitä tulen tekemään perustuu johonkin näyttöön. Tiedättekö, mitä tarkoitan? Sitä, että en voisi auttaa muita ihmisiä voimaan paremmin, ellei mulla olisi niin himskatin varmaa tietopohjaa taustalla, että se, mitä teen on oikein. Että se oikeasti palvelee ihmisten hyvinvointia. Olemme kaikki erilaisia, mikä tekee sen, että tietopohjaa täytyy kahlata läpi ja paljon, jotta pystyy olemaan avuksi kaikenlaisten hyvinvointiin liittyvien muutosten edessä. Hyvinvointivalmentaja ei ole lääkäri tai psykologi, vaan tukee terveiden ihmisten matkaa kohti muutosta ja muutoksen keskellä. Musta tuntuu, että mulle parhain palkkio tulee olemaan se, että saan kanavoitua edes osan tästä energiastani, ihmisrakkaudesta ja positiivisuudestani eteenpäin.

Elämä itsessään on suuren suuri rikkaus. Mulle suurin rikkaus perheen ja ystävien lisäksi on mielekäs työ. Vuoden päästä mulla on kolme (toivottavasti!) rakasta työtä. Liikaa yhdelle ihmiselle? En usko. Ehkä otan ekaksi valmennettavaksi itse itseni teemalla ajankäytön haasteet ;D

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA TOIVOTELLEN,