HEIPPAHEI
ja suloisen ihanaa sunnuntain alkuiltaa! ♥ Tultiin ajoissa mökiltä kotiin ja sen sijaan, että olisin pyhittänyt koko sunnuntain töille, tein majan sohvalle. Paahdoin muutaman paahtoleivän ja levitin niille omppuhilloa ja kyytipojaksi tuhti juustonsiivu. Kuuntelin äänikirjan loppuun ja nukahdin sen loputtua päikkäreille. Aivan täydellinen sunnuntai, etten sanoisi.
Täydellinen viikonloppu, oikeastaan. Siinä missä jossain elämänvaiheessa kaipasin elämääni hurjan paljon sosiaalisia kontakteja, musta on ikävä kyllä tullut vähän sellainen omissa kotinurkissa oman perheen kanssa nysvääjä. En tarvitse juurikaan menoa ja meininkiä. Se, että saan olla noitten rakkaitten kanssa riittää. Toki ensi viikonloppuna nähdäänkin sitten taas ystäviä pitkästä aikaa ja se tuntuu myös ihanalta. 
Instagramini täyttyi eilen terassitunnelmien lisäksi rapujuhlatunnelmista. Kuin kreivin aikaan alkoi just kova ukkosmyrsky, kun istuimme kesähuoneeseen katetun pöydän ääreen. Hetken emmin, että noinkohan tuolla lasikopperossa on turvallista olla ukkosella, mutta turvassa oltiin. Emme ole koskaan miehen kanssa tehneet kotioloissa sinisimpukoita, joten päätimme tehdä niitä rapujen alkuruoaksi. Ja hei, varmasti teemme toistekin. Aivan älyttömän helppoja valmistaa ja ah niin herkullisia. Kermaiseen liemeen kastoimme kovakuorista leipää ja se suli suuhun. Ravut ostimme tänä vuonna Kauppahallista Nygreniltä valmiiksi keitettyinä. Kymmenen rapua yhteensä riitti loistavasti. Varsinkin, kun lapset pitivät rapujen syönnistä välivuotta. Ja jottei välittyisi liian fiiniä kuvaa, niin todettakoon, että lapset halusivat rapujen tilalla kunnon perinteistä pakastepizzaa ;D
Monena vuonna ollaan ostettu pakasterapuja ja hei nekin ajaa asiansa aivan loistavasti. Suurin ero, mitä me huomasimme on siinä, että niissä rikkoutuu sormen päät. Usein ovat valtavan kovia. Nuo Nygrenin ravut ovat pehmeämpiä ja lihaisampia. Söimme pitkän kaavan mukaan ja juttelimme maailman menosta. Hetkeksi meinasin tiputtaa korvani, kun esikoinen alkoi puhua USA:n politiikkaa. Joe Bidenistä ja Kamala Harrisista. Mä niin rrrrakastan sitä, että tytöt ovat siinä iässä, että ottavat osaa pitkiin ja syvällisiin keskusteluihin. Siinä mielikuvamatkasimme muistojen myötä Anaheimin jääkiekkohallista Malibun laiturille. Redondo Beachin Domino’sista lokakuiseen Bostoniin.
Vaikka olemme laittaneet matkusteluun sellaisen summan rahaa vuosien varrella, että olisimme hyvinkin nyt asuntovelattomia, olen tällä hetkellä sangen kiitollinen, että olemme lyhentäneet maltillisesti asuntolainaa ja päässeet näyttämään tytöille maailmaa. Näyttäneet sellaisen tavan matkustaa, joka ehkä tulevaisuudessa ei ole enää mahdollinen. Maailma on muuttunut, mutta tytöillekin kerroin, että nyt on meidän aika sopeutua uuteen. Ei haikailla menneitä, vaan omaksua uudet tavat elää ja matkustaa.
Kyytipojaksi joimme yhdet pakkaskylmät napanderit (yh, ei ole mun juttu) ja pari lasia kuohuviiniä. Ihanan illan jälkitautina tänä aamuna jokseenkin vetopoisolo. Rapujuhlista alkaa yleensä meidän ”tipaton”. Niin tänäkin vuonna. Juhlan hetkellä saa ottaa lasillisen skumppaa, mutta muuten ruokaviinitkin jäävät pois (paitsi jos risotosta nyt sattuu jäämään valkkaria yli ;)). Arki soljuu omiin uomiinsa ja kesän jäljiltä ruokavaliokin kokee ryhtiliikkeen.
Tulevalla viikolla arkikin kokee taas ryhtiliikkeen, sillä mulla alkaa opinnot. Ihanaa ja samalla vähän jännittävää! Koulujuttujen lisäksi luvassa on työntäyteisiä päiviä loppuviikon myyntikokousta varten. Palkintona toki odottaa sitten seuraavalla viikolla parin päivän jooga/pilates/mindfulness-retriitti opintoihin liittyen ja sielunsiskojen treffaaminen. Tallinnan sijaan meidän mökillä. Päästään taas laittamaan kesähuoneeseen eloa ♥
SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,
