torstai 24. syyskuun 2020

Wholehearted woman

0

HEI IHANAT ♥

Mulla on ollut suuri kunnia ja etuoikeus oppia viimeisen parin vuoden aikana hurjasti uusia asioita. Tuntuu, että tämä oppimisen ilo ja halu on kyltymätön. Tietoa on tullut imettyä niin paljon, että olen joutunut opettelemaan keinot, joilla suodattaa se mulle merkityksellisin tieto tietotulvasta. Olen sen tyypin ihminen, että kun johonkin paneudun, niin teen sen 110%. Pidemmän aikaa fokukseni on ollut kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa, kuten tiedätte. Kaikille tuttu on se liikunnan, ravinnon ja levon pyhä kolminaisuus, mutta mua on enemmän kiinnostanut se kaikki muu siellä takana. Se, miten mielen hyvinvointi säätelee kokonaishyvinvointiamme.

Positiivisen psykan opintojen aikana tutustuin Brené Brownin Wholeheartedness-ajattelumalliin hyvinvoinnista. Millä keinoin ihminen pystyy elämään elämänsä aitona, täydestä sydämestä ja siten täysillä? Tajusin, että tuo on se, mihin itse olen pyrkinyt viimeisten viiden vuoden ajan. Miten pystyn olemaan rehellinen itselleni, hyväksymään itseni sellaisena kuin olen ja elämään sen mukaan? Englanninkielinen määritelmä tälle wholeheartedness-termille on:

”The capacity to engage in our lives with authenticity, cultivate courage and compassion, and embrace — not in that self-helpy, motivational-seminar way, but really, deeply, profoundly embrace — the imperfections of who we really are.”

Eli vapaasti käännettynä se tarkoittaa kykyämme elää elämämme aitoina, rohkeuttamme ja itsetuntoamme ruokkien, samalla kuin tunnistamme ja hyväksymme sen, että emme ole täydellisiä. Kukaan meistä ei ole täydellinen ja toisaalta kaikki me olemme täydellisiä omalla tavallamme. Olennaista olisi osata päästää irti siitä ajatuksesta, että mietimme millaisia meidän kuuluisi olla. Sen sijaan tulisi keskittyä siihen, että keitä me todella olemme.

Ajatusmalliin liittyy kymmennen kohtaa, joiden avulla pystymme elämään täysillä, sydämestä. Vaikka sen riskinä on haavoittuvuus, johon sydämensä avaamalla itsensä altistaa.  Mutta siinä missä haavoittuvuutta on usein pidetty negatiivisena asiana, näkee Brown sen positiivisena asiana. Jotta pystyt elämään elämäsi täydellä sydämellä, pitää pystyä olemaan haavoittuvainen. Ajatusmallissa vaalitaan/ruokitaan kymmentä hyvinvointiimme vaikuttavaa asiaa, jotka saavutetaan päästämällä irti vastaavasti kymmenestä hyvinvointiamme haittaavasta asiasta/tavasta. Ja toisaalta taas vaalimalla tai ruokkimalla hyviä asioita, ne elämää rajoittavat asiat jäävät taka-alalle.

♥ Aitous (päästää irti siitä, mitä muut ajattelevat)
♥ Itsemyötätunto (päästää irti perfektionismista)
♥ Resilienssi (päästää irti voimattomuudesta)
♥ Kiitollisuus ja ilo (päästää irti pelosta)
♥ Intuitio ja usko (päästää irti varmuuden tarpeesta)
♥ Luovuus (päästää irti vertailusta)
♥ Leikki ja lepo (päästää irti uupumuksesta ja tehokkuudesta)
♥ Rauha ja tyyneys (päästää irti ahdistuksesta elämäntyylinä)
♥ Merkityksellinen työ (päästää irti ”pitäisi” -ajatuksesta)
♥ Nauru, laulu ja tanssi (päästää irti kontrollista)

Vaaliminen/ruokkiminen on jotain positiivisen luomista. Se vie sinut eteenpäin laittamalla airot veteen, jotta voit soutaa veneesi elämän merellä. Vapauttaminen/irti päästäminen on vastuksen poistamista. Se irrottaa ankkurit veneestäsi, jotta voit edistyä tehokkaasti soutaessasi. Luomatta positiivista et voi edetä matkallasi. Ja vapauttamatta sitä, mikä painaa sinua, edistymisesi on rajoitettua, hidasta ja tuskallista.

Teoriassa ihana ajatus, mutta mites käytäntö? Wholeheartedness on Brené Brownin mukaan kuin pohjantähti. Et ikinä saavuta sitä, mutta tiedät, kun olet kulkemassa oikeaan suuntaan. Mikäli kiinnostuitte tavoista, joilla toteuttaa tätä ajattelumallia, niin täältä löytyy jokaiseen kohtaan vielä selvennys ja harjoituksia.

Usein kuulee sanonnan, että helppoahan se on teoriassa ja näin se onkin. Mutta jos ei ole valmis tekemään hyvinvointinsa eteen töitä, ei tule mitään saavuttamaankaan. Hyvinvoinnin eteen asetetut tavoitteet pitäisi meillä kaikilla olla kuitenkin siellä prioriteettilistan kärjessä, sillä uskon, että kaikki olemme tietoisia siitä, mitä jää jäljelle, kun hyvinvoinnilla pelaa rulettia. Me ihmiset ollaan kokonaisuus, jossa on niin himskatin monta osaa. Ei ole aina helppoa pitää kaikista varaosista huolta, mutta jonkinlainen vuosihuolto olisi aina silloin tällöin paikallaan ja sen tsekkaus, että missä mennään ja mitä mulle oikeasti kuuluu – tiedättekö vuosihuolto sellaisen listan mukaan kuin autohuolloissakin on. Raksi ruutuun, kun tietty varaosa on huollettu/vaihdettu. Ja tämä vuosihuolto ei edes maksa mitään, paitsi ehkä vähän aikaamme ♥

Niin, että ei olisi hassumpi tavoite hyvinvoinnin suhteen tavoitella olotilaa ”Wholehearted woman/man/person”. Sen verran countrymusiikkivibat mulle tuosta termistä tulee, että oli pakko pukeutua rimpsudenimpaitaan. Stetsoninikin olisin laittanut päähäni, ellei se olisi paikassa jemma niiden mun Wranglereiden kanssa 🙂

KIVAA TORSTAITA TOIVOTELLEN,

 


sunnuntai 20. syyskuun 2020

Toivepostaus: Miten äitiys on muuttanut minua?

0

HEI HELLUREI

ja suloista sunnuntai-iltapäivää ♥ Täällä nautitaan päiväruoan jälkeisestä koomasta sohvalla. Mikä siinä onkaan, että perunamuusia ei osaa syödä sopivaa määrää, vaan aina tulee syötyä liikaa. Lisäksi tyttöjen tekemät broileripyörykät currykastikkeella olivat niin hyviä, että myönnän syöneeni yli nälkätilanteen. Nyt vähän lepoa ja illalla parin tunnin kropan liikuttelua. 

Sain jo viime talvena postaustoiveen, jonka kieltämättä ehdin unohtaa tässä välissä. Viime viikon lopulla sen muistin ja jotenkin tuli olo, että nyt on hyvä hetki se toteuttaa. Miten äitiys on muuttanut minua? Ensimmäinen mieleen tullut ajatus oli, että ei mitenkään. Kunnes tajusin, että onhan se muuttanut minua aivan älyttömän paljon. Mutta pelkästään positiiviseen suuntaan.

Ne olettamukset, jotka mulla oli äitiydestä ennen äidiksi tuloa romuttui molempien syntymän ja koliikin myötä. Silloin rutiinit ja tarkat nukkuma-ajat oli ne, jotka helpottivat. Sekä lasta että vanhempia. Mutta sen jälkeen, kun vauvat alkoivat nukkumaan paremmin, luovuttiin tarkoista ajoista. Elämästä tuli jotenkin vapaampaa. Hetken taistelin tuota vastaan, sillä olinhan ajatellut etukäteen, että äitinä pidän kiinni rytmistä, niin ruoka- kuin unirytmistäkin.

Ennen äitiyttä olin jotenkin näin jälkikäteen ajateltuna liian perfektionisti. Suorittajakin osaltaan. Äitiys on saanut mun nutturan löystymään. Toki lasten ollessa leikki-iässä olin sillä tavalla perfektionisti, että siivosin lelut olkkarin lattialta tämän tästä ja pidin kodin siistinä. Mutta se oli osa sitä, että yksinkertaisesti viihdyin jo silloin siistissä kodissa. Lapsilla oli kyllä myös aina puhdasta päällä ja hiukset kammattuina, mutta sitäkään en kokenut suorittamiseksi, vaan ajattelin asian niin, että lasten on kivempi olla puhtaina.

Yhtäkkiä palaset on löytäneet kohdilleen ja arvot on muuttuneet siitä, mitä ne olivat aiemmin. Ja tämä on ihan sallittua ja luonnollista.  Ennen äitiyttä ajattelin, että musta tulee sellainen tiukkismutsi, joka pitää lapset herran huomassa 😀

Olen mä tiettyjen asioiden (kuten käytöstavat) suhteen edelleen tiukka, mutta muuten koen että äitiys on tuonut mulle sellaista rentoutta, josta en edes tiennyt ennen äidiksi tuloa. Mun mielestä hyvä esimerkki on se, että parikymppisenä eräs työkaverini sanoi mulle, että lyö päänsä vetoa, että musta tulee verotarkastaja. Kaiken piti olla niin viimeisen päälle prikulleen just eikä melki. Silloin ehkä otin hieman itseenikin tuosta työkaverin väitteestä, sillä pidin itseäni leppoisana. Äitiys on opettanut mulle sen, mitä on olla leppoisa ja rento. Miten elämä on siinä leikkimaton ympärillä eikä ole kiire nousta mihinkään.

Äitiys on opettanut mua elämään vielä enemmän hetkessä. Toki tälläkin hetkellä suunnittelen ja asetan tavoitteita, mutta ne eivät ole mulle vain päämäärä vaan enemmänkin nautin tästä matkasta. Ihan jokaisesta päivästä lasten kanssa. Jokaisesta nakellusta niskasta, tiuskaisusta ja hanakammin kiinni laitetusta ovesta. Äitiys on opettanut epäitsekkyyttä ja sen, miltä tuntuu kantaa huolta. Tuonut hurjan määrän vastuuta. Äitiys on herättänyt sen sisälläni olevan leijonaemon henkiin.

Kaiken kaikkiaan äitiys on tehnyt mulle hyvää. Vaikkei ihmisyyttäni määrittele äitiys, niin on se silti paras osa elämääni. Kaiken sen kannalta, mitä se on tuonut. Kuka sen minulle on suonut. Miten olen itse kasvanut ihmisenä äitiyden myötä ♥

SULOISTA SUNNUNTAITA TOIVOTELLEN,


lauantai 19. syyskuun 2020

Hyvinvointiviikonloppu

2

HEI HUOMENTA IHANAT!

Täällä on herätty poikkeuksellisesti lauantaina herätyskelloon. Heitetty koiran kanssa lenkki ja nyt juon vielä toista kahvikuppia.  Tätä viikonloppua kuvaa vahvasti hyvinvointi. Mulle hyvinvointi tarkoittaa monia asioita, mutta tällä hetkellä suurin hyvinvointiini vaikuttava asia on liikunta. Olen huomannut, että kun on liikuntapuoli kunnossa sitä nukkuu paremmin, palautuen ja lisäksi tulee kiinnitettyä ruokavalioon enemmän huomiota. Mieli on virkeämpi ja energia virtaa.

Pian lähden niin suloisen ihanaan parin tunnin Flow into softness -joogaworkshoppiin. Eka tunti dynaamista vinyasa flow-joogaa ja toka tunti hellivää yin-joogaa. Mulla ei ole edes raskaimpien spinningtuntien aikana hiki valunut niin paljon kuin vinyasassa 😀 Viime viikolla tein MyBnb:n kautta pari joogatuntia ja mietin, että miksi olen taas pitänyt joogasta taukoa. Sillä mä nautin siitä niin paljon. En sano, että tällä liikkuvuudella mikä mulla on, se helppoa olisi. Mukavuusalueen ulkopuolelle mennään hetkeksi ennen kuin helpottaa.  Mutta jo viikolla tehtyjen parin joogatunnin ja pilateksen jäljiltä mulla on just sellainen olo kropassa, mihin tähtään. Voimakas ja ryhdikäs, elinvoimainen.

Tänään siis ohjelmistossa pari tuntia ohjattua joogaa ja viikonlopun päätteeksi toiset pari tuntia. Siihen väliin muuten hyvinvointia helliviä juttuja. Perheen kanssa pitkästä aikaa kaupunkioleilua, hyvää ruokaa, leffaa, pitkiä yöunia ja koiran kanssa lenkkiä metsässä. Hyvinvoinnin vaaliminen on tärkeää aina, mutta varsinkin silloin, kun elämässä on kiiruita hyvinvoinnista huolehtimisen merkitys korostuu.

LEPPOISAA VIIKONLOPPUA MURUT, VOIKAAHAN HYVIN ♥


torstai 17. syyskuun 2020

Lapin mökin sisustushaaveita

29

…Jackson Hole on my mind 🙂

MOIKKAMOI!

Toivottavasti siellä ollaan selvitty myrskystä ehjin nahoin ja omaisuuksin ♥ Materiaa saa aina uutta, ihmishenkiä ei. Näinhän se menee.

Mulla on viime aikoina ollut ihan järjetön Lappi-ikävä. Ikävä ehkä syksyistä Lappia, mutta vielä enemmän sitä vuodenvaihteen Lappia. Pimeyttä, lumikinoksia ja välillä ihan järjettömiä pakkaslukemiakin. Hiihdon jälkeen punaisia poskia ja sitä pientä, mutta kotoista mökkiä. Meillä on ollut Pyhällä meidän happy place jo 90-luvun lopusta. Keloparitalo, jonka toista päätä olemme vuokranneet ja toisen pään pitäneet omassa käytössä. Pikkuhiljaa on kytenyt ajatus siitä, josko veljen kanssa tekisimme jaon niin, että molemmat perheet saisivat omat mökin päädyt. Saisi sisustaa mökin mieleisekseen ja jättää sinne omat tavarat säilöön.

Mökit ovat muuten identtiset, mutta toisessa on iso seinä keloa, toisessa kiveä. Vaikka tuo meidän oma puoli kiviseinineen on niin kovin rakas äidin sisustuksineen kaikkineen, niin olemme alustavasti sopineet niin, että me me jatkamme tuolla vuokrapuolella. Sillä meillä on intresseissä remontoida, oli se mökin pääty kumpi tahansa. Ihan jo sijoitusmielessäkin remontti nostaa mökin arvoa. Vaikkei tulla ikinä mökkiä myymään, niin vuokrahintaa saa himpun verran enemmän ylöspäin, kun mökki on sisältä päivitetty. Olen hieman selaillut Lapin vuokramökkien sisustuksia ja ymmärrän toki, miksi niissä on usein sisustuksessa käytetty perinteistä pirttikalustosohvaa ja pirttipöytäryhmää. Sijaintia ei voi vaihtaa, enkä vaihtaisikaan, mutta sisustukseen pystyy vaikuttamaan.

Lähdettiin miettimään tulevan mökkimme sisustusta siltä kantilta, mikä meitä Lapin lomailussa kiehtoo. Laskettelu ja ulkoilu kyllä, mutta myös mökin täytyy olla sellainen, että siellä rentoutuu ulkoilupäivän päätteeksi. Niinä päivinä, kun mittari painuu liki -40 asteeseen ja pidetään löffäilypäivä. Niitä varten pitää olla kunnon löhösohva ja sisustus, jossa silmä lepää. Tämä toki asettaa haasteen siinä, että koska mökki on vuokralla, niin huonekalut tulee kestää. Omalle porukalle voisin kuvitella mökkiin vaalean sohvan, mutta kovassa käytössä aina sattuu ja tapahtuu. Sohvamateriaalin tulee olla myös kestävä.

Tähän väliin kantsii katsoa kuvat mökistä täältä, jotta pysytte paremmin suunnitelmissa mukana. Toki postauksessa vilahtelevat myyssikuvatkin ovat tuolta tilasta, mutta niissä on selkeästi keskitytty enemmän ruoan kuvaamiseen kuin sisustuksen 😉 IG kohokohdissa tuo vuokramökin puoli vilahtaa niin 2019 Pyhä-kansiossa kuin 2018 Pyhä-kansiossakin videoilla.

Ennen sisustamista tulemme tyhjentämään mökin ja remontoimaan mökin pinnat ja keittiön. Lokakuussa kurvaamme miehen kanssa (tai heitämme auton junaan) pitämään remppapalavereita pohjoiseen. Ennen sitä tulee olla selvät sävelet, mikä on budjetti ja mitä haluamme. Eteisessä mökissä on lattialämmitys ja kivilattia. Alunperin mietimme kivilattiaa ja lattialämmitystä koko mökkiin, mutta koska budjetista pitää lohkaista myös muuhunkin, niin päädymme laittamaan todennäköisesti vinyylilankkulattian ilman lattialämmitystä olohuoneeseen, makkariin ja keittiöön. Vinyylilankku kestää  sitä, että ihmiset klompsuttelevat monoilla sisällä ja samalla tuo kestää myös monoista tulevaa kosteutta. Seinien kelopinnat jätetään ehdottomasti kelolle (rakastan keloa), mutta kellastuneet paneelipinnat käsitellään. Korkea katto ja seinät vedetään samansävyiseksi kuin lattia eli rusehtavan harmaaksi himmeällä kuullotteella, niin että puun syyt näkyvät. Parvelle johtavat portaat sekä kaide ja parven kaide sekä portaiden viereinen seinä maalataan valkoiseksi.

Mökin mäntykeittiö kokee uudistuksen ja samalla vaihdetaan kodinkoneet. Keittiön suunnittelin eka mustaksi, mutta täytyy vielä funtsia, että meneekö se liian pimeäksi. Ehkä valkoinen toisi avaruutta, kun seinät ovat greiget. Keittiön kaappien rungot ovat hyvässä kunnossa, joten täytyy pyytää tarjous  a) koko keittiöstä ja b) pelkkien ovien ja työtason vaihdosta. Myös keittiön seinän avaaminen työtason korkeuteen asti takan takaa olkkariin on haaveena, mutta toisaalta ei olisi varaa menettää säilytystilaa. Keittiöön pitää ostaa myös uusi astiasto ja hei kyllä Lappiin kuuluu raclettegrilli ja fonduepata. Pyhällä käy aika paljon ulkomaalaisia matkailijoita (tai siis kävi…toivottavasti käy jatkossakin) ja joulun pyhiksikin tuo mökki on hollantilaisille viikoksi varattu, näillä näkymin. Myös ulkomaalaisia vuokralaisia ajatellen tulee miettiä mökin varustusta. Eurooppalaiset matkailijat eroavat aika paljon itä-naapureistamme. Mutta pientä luksusta ja sellaista upgreidiä halutaan mökkiin myös vuokralaisille.

Kalustus menee rempan jälkeen uusiksi olohuoneen ja ruokatilan osalta. Mökki on mitoitettu neljälle aikuiselle, joten sieltä tulee löytyä kunnon löhödivaanisohva ja lisäksi yksi upottava nojatuoli. Sohvasta haluaisin hiekan värisen tai keskiharmaan. Tummanharmaa menee ehkä vähän liian tummaksi. Niin symppis kuin tuo mun karhusohvapöytä vuodelta 97 onkin, niin se mennee vaihtoon 😉 Kenties viedään meidän kellarista se musta arkkupöytä tuonne, niin saadaan arkkupöydän sisään lautapelit sun muut. Telkkari kiinnitetään seinään olohuoneeseen astuttaessa oikealle. Koska massiivinen takka vie niin paljon tilaa, ei isolle kuuden hengen ruokapöydälle ole paikkaa. Tuolien selkänojat eivät saisi myöskään olla liian korkeat. Joten mietin vähän, että josko veisi meiltä kotoa nuo Vitran DSR-tuolit Lappiin ja teettäisi sinne mittojen mukaan samanlaisen lankkupöydän kuin meillä. Tai sitten teettäisi lankkupöydän seuraksi penkit, joille laittaisi porontaljat.

Sisustusesineisiin sitten taljaa, karvaa, nahkaa, kiveä, moderneja lasivalaisimia, poronsarvia. Kaikkea sellaista vähän Jackson Hole -teemaista. Parvelle muuten rakennetaan lukollinen varasto meidän omille tavaroille. Haluan, että kun mennään Lappiin mulla on omat sisustustyynyt, peitot sun muut, joita käyttää. Olen siinä suhteessa vähän hassu 😀 Alla olevien kollaasien kuvien lähteet löytyvät Pinterestistä Pyhän mökki -kansiostani. Ne ovat pikkuisen hulppeampia kuin meidän söpö pieni mökki, mutta sävymaailmaa ja tyyliä niistä pystyy imemään hyvin.

ID

 

Hei olisi muuten kiva kuulla teiltä Lapin kävijät, että mitä arvostatte (vuokra)mökissä. Onko jotain toimintoja tai sisustuksellisia juttuja, jotka teille merkitsee paljon? Pienen mökin säilytystilat on yksi, mihin täytyy perehtyä. Viikon aikanakin vuokralaisten tulee nauttia siitä, ettei tavarat ole kasseissa levällään eteisessä. Niin kuin meillä usein on 🙂 Tällä haavaa emme remppaa kylppäriä tai vessaa, mutta saunan käsittelemme öljyvahalla kokonaisuudessaan greigeksi. Suihkuhuoneen yksi seinä on keloa, joten jos joskus teemme suihkuhuoneeseen rempan, niin haaveilen sinne valkoista ja tummaa laattaa. Tämänhetkinen tummansininen laattaa saa mennä siihen asti. Ai niin ja kuivauskaappi suihkutilaan on ostettava! Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin yrittää kuivata hikisiä/märkiä hiihtovaatteita eteisen lattialla lattialämmityksen pauhtatessa täysillä 😀

Nyt iltaruokatouhuihin, mutta sitä ennen esittelen miehelle mun ex tempore-idean…mancaven pitkä seinä on kaivannut tapettia päällensä jo kauan. Tapettihimo vaihtui juurikin raakalaudalla vuoratuksi seinäksi. Raakalaudat vetäisin kuultavalla kelon sävyyn. Onhan meillä tuon tilan Marian Bistrossakin keloa, niin saataisiin kunnon Lappi-teema tuonne kellariin. Raakalautaseinälle sitten laittaisin mustavalkoisia kuvia Pyhältä mustareunuksisiin kehyksiin. Ah, tätä sisustusintoa olen odotellut monta vuotta! Sisustaminen, varsinkin edullinen sellainen, on jotenkin tosi rentouttavaa ja mielekästä!

TORSTAITERKUIN,

 


tiistai 15. syyskuun 2020

Mitä sä haluat elämältä?

4

HEISSULIHEI!

Jos muuten tiedätte jonkun hyvän verkkokaupan, josta saa ostettua lisää tunteja päivään, niin hihkaiskaa – kiitos jo etukäteen 🙂 Elän elämänvaihetta, jossa elämän ihanuus ja mahdollisuudet ovat rajattomat. Tällä hetkellä tuntuu, että on niin monta suuntaa minne lähteä. Niin monta mahdollisuutta hopeatarjottimella ojennettuna. Ja tiedättekö mikä on parasta? En tunne lainkaan sekasortoista oloa aikataulutuksesta tai siitä, että ajatukset rönsyilevät sinne tänne.

Annan elämän viedä. Niinä hetkinä, kun saan suunnitella itse ohjelmani, menen kohti annettuja mahdollisuuksia. Voi olla, ettei kaikki mene maaliin asti, mutta aika näyttää.

Luottaminen elämään on yksi niistä taidoista, joka on hyvä opetella. Taito, joka helpottaa elämistä vaikeilla hetkillä. Joka kantaa silloin, kun ei oikein jaksaisi. Joka antaa unelmille siivet ja uskalluksen lähteä toteuttamaan niitä. Se ei tarkoita sitä, etteikö tuota luottamusta joskus joutuisi punnitsemaan. Elämä voi vetää maton jalkojen alta yhtäkkiä, mutta silläkin on loppupeleistä tarkoitus. Oikeastaan voin taata, että ihan meillä joka ikisellä tuo matto vedetään jossain vaiheessa elämää pois jalkojen alta. Silloin notkahtaa polvilleen, vaikka olisi seissyt omilla jaloillaan kuinka tiukasti. Noustaan pystyyn kolhuine hyvineen, putstaan polvet ja jatketaan. Tärkeintä on, ettei menetä luottamusta elämään. Että oma visio siitä, mitä elämältään haluaisi olisi kuitenkin kirkkaana mielessä kompuroinnin jälkeenkin.

Usein nuo kompuroimiset vahvistavat sitä visiota. Tai avaavat jopa ihan uusia ovia ja unelmia. Suunnan muuttaminen kesken kaiken on ihan ookoo. Pääasia, että kulkee kohti tavoitetta, joka on oman elämän ja hyvinvoinnin kannalta mielekästä, eikös niin?

Mä olen elämän risteyskohdissa tiedostamattani coachannut itseäni kohti tulevaa. Elänyt joka solulla kulloisenkin karikon, mutta pitänyt fokuksen osin myös siellä tilanteen tuolla puolen. Jopa silloinkin kun elämänlanka on ollut varsin ohut. Jos sulla on sellainen tilanne, että elämän tarkoitus tai se sun visiosi on hämärän peitossa, kokeilehan seuraavaa harjoitusta (alunperin Patrick Williamsin luoma):

1. Mikä on sun visiosi elämässä? Mikä on elämäsi tarkoitus?
2. Miten nykyhetkesi sijoittuu suhteessa visioosi? Oletko kaukana vai lähellä?
3. Mitä sinun tulisi muuttaa elämässäsi saavuttaaksesi visiosi? Nimeä viisi tärkeintä asiaa, joiden suhteen olet valmis työskentelmään kohti visiota. Jos kyseessä on esimerkiksi kokonaisvaltainen hyvinvointi, niin asioita voisi olla vaikka ajanhallinta, liikunnan säännöllisyys, itsensä hyväksyminen, terveellinen ruokailu, aikainen nukkumaan meneminen jne.
4. Valitse yksi edellisistä viidestä asiasta (vaikka haastavin, helpoin jne)
5. Mikä tuon asian suhteen olisi ihannetilanne? Millainen asia olisi, että se tukisi vision saavuttamisessa täydellisesti?
6. Millainen on elämäntilanteesi tuon valitsemasi asian suhteen tällä hetkellä?
7. Mitä sinun tulisi tehdä saadaksesi tuon elämän osa-alueesi (asia) kuntoon?
8. Millaisiin tekoihin olet valmis sitoutumaan saavuttaaksesi tuon asian? Luo itsellesi askeleet kohti tavoitetilaa.
9. Määrittele ensimmäinen otettava steppi tai toiminta.
10. Millaisia esteitä tulet mahdollisesti kohtaamaan tielläsi kohti halutun asian saavuttamista?
11. Millaisia strategioita mahdollisia esteitä kohtaan voisit luoda? Esimerkiksi jos tuo valitsemasi asia on liikunnan säännöllisyys, niin yllättäen ilmenneen kiireisen viikon aikana strategiana voisi olla se, että ei jätä liikuntasuoritusta tekemättä, vaan tekee siitä lyhyemmän.
12. Kuka voisi toimia tukenasi tällä matkalla kohti visiota?

Jos mainitsit kohdassa kolme enemmän kuin yhden asian, niin em. prosessin läpikäyminen jokaisen asian suhteen on tarpeen, jotta visio saavutetaan. Usein tavotteiden palasiin laittaminen selkeyttää tavoitetta ja sitä, että onko valmis valmis työskentelemään kohti valittua tavoitetta.

Mä olen esimerkki just sellaisesta ihmisestä, joka säntäisi suuna päänä kohti kaikkea kivaa elämässä 😀 Kun sitä kivaa on niin paljon, niin on pakko valita ne itselle tärkeimmät sieltä. Sellaiset, joihin voi keskittyä täysin eikä rääpiä sieltä täältä kokoon elämän palasia.

Elämä on helpompaa, kun on selkeä määränpää. Selkeän määränpään lisäksi sinne matkalle mahtuu niitä rakastamiani ex tempore -juttuja, mutta niidenkään aikana se fokus ei katoa. Tila, jossa mennään päivä kerrallaan suunnittelematta on ollut mulle tuttu vuosien ajan. Olen ottanut elämän sellaisena eteen kuin se tulee. Ja otan edelleen. Mutta sen jälkeen, kun mä tein itselleni selväksi, mitä mä elämältäni haluan, elämänlaatu on noussut 110%. Suosittelen siis ihan jokaiselle lämpimästi kehityskeskustelua itsensä kanssa. Missä mä oon nyt, mihin mä haluan mennä ja miten mä sinne pääsen. Rahat takaisin -takuuta en uskalla luvata, mutta yrittäkäähän edes. Lupaan, ettette tule pettymään ♥

IHANAA TIISTAITA TOIVOTELLEN,

PS. jos blogissa on hiljaisempaa lähiviikkoina, niin älkäähän huoliko. Täällä ollaan kyllä. Mutta mun on vaan pakko katsoa muutama kortti, joita elämä on mulle antanut. Sillain katsokaas ettei sitten tarvitse jälkikäteen harmitella, kun ei niitä katsonut.


« Vanhemmat
Uudemmat »