torstai 24. marraskuun 2016

Energiatuhlarin kootut selitykset & arvonta

76

 

Istun jo autossa ja kärsimättömänä odotan miestäni. Katson kelloa ja tuhahdan – olemme taas myöhässä. Mies nousee  lopulta autoon ja tuhahtaa. Melkein yhtä turhautuneesti kuin itse juuri tein. Ei tarvitse edes kysyä miksi. Siinä missä itse lähden ovesta ulos paljoakaan valoja sammuttamatta, jää mies yleensä jälkeeni ja tekee kierroksen kotonamme. Napsuttelee valot pois päältä yksitellen. Minullahan on tapana pitää valot päällä myös huoneissa, joissa en oleskele. Tunnelman takia. Toinen kulkee perässäni ja sammuttelee turhia valoja.

Tilanne on paha, äärimmäisen paha. Tunnen piston sydämessäni asian suhteen. Olen energiatuhlari. Energiatuhlari, joka viuhahtelee huoneesta toiseen. Sytyttelee valaisimia tuomaan tunnelmaa, säätää lämmityksiä. Ja kyllä, usein se mies viuhahtelee perässäni ja sammuttelee niitä valoja. Säätelee lämmityksiä pienemmälle. Pääsy Vattenfallin kampanjaan avasi silmäni. Taustatietojen etsiminen ja sen pohtiminen, miten minä omalla toiminnallani säästän tätä rakasta maapalloamme energiankulutuksen suhteen tuleville sukupolville tuli tarpeeseen. Helposti voisi ajatella, että maapallohan on uusiutuva luonnonvara ja eikä ainoastaan minun toimet tässä juuri auta. Mutta kun näin ei ole. Meillä on vain yksi ja sitäkin arvokkaampi maapallo, joten nyt on pakko ottaa itseään niskasta kiinni. Monella tapaa, mutta ihan ensimmäisenä energiansäästön kannalta. Miten minä sähkönkuluttajana voin alentaa omaa sähkölaskuani ja sitä myötä huolehtia ympäristöstä ja vähentää kasvihuonekaasuja? vattenfall-1-of-12vattenfall-6-of-12
Istun työpöytäni ääressä ja mietin mistä vyyhtiä alkaisi purkamaan. Aluksi aihe, joka tuntui niin etäiseltä, tuntuukin tällä hetkellä maailman tärkeimmältä. Lopulta huomaan, että aiheestahan riittää vaikka kuinka paljon kerrottavaa. Energiatuhlarin kootut selitykset, niitä on nyt luvassa. Mihin meillä kuluu sähköä ja miksi? Aloitetaan siitä, että meillä on neljä henkilöä, jotka kuluttavat energiaa. Joka vuosi lasten kasvaessa yhä enemmän. Energiaa vaativia laitteita ja toimintoja on monia. Valaistus, kodinkoneet, sauna, kattolämmitys, lattialämmitys, televisio, tietokoneet, älypuhelimien lataukset, sähköpatterit, ilmalämpöpumppu, jouluvalosarjat. Aloitetaan lämmityksestä. Paritalossamme on sähkölämmitys ja joka kuukausi sähkölaskun maksaessani kiristelen hampaitani. Olenko tehnyt asialle jotain? En, vaan lisännyt ”pökköä pesään” ja kääntänyt lattia- ja kattolämmityksen säätönupit kaakkoon talven pakkasten varalle. Sen lisäksi että olohuoneen sähköpatterit huutavat jo punaisella. Kolmisen vuotta sitten hankimme ilmalämpöpumpun tuomaan helpotusta sähkölaskuun. Käsi sydämellä voin todeta, että emme ehkä ole ottaneet sen kaikkia hyötyjä selville. Käyttötapaa, joka oikeasti säästäisi lämmityskuluissa. Koska palelen helposti ja rakastan lämpöä. Siinä perimmäinen syy sille, miksi meillä lämmityslaitteet pauhaavat kuin viimeistä päivää.

Sen lisäksi, että rakastan lämmintä huoneilmaa rakastan lämpimiä suihkuja. Vuosi takaperin meillä uusittiin lämminvesivaraaja saunanlauteiden alle. Vanha alkoi olla jo aikansa elänyt eikä jaksanut lämmittää vettä niin, että siitä olisi koko perheen iltasuihkuihin riittänyt. Tässä kohtaa mietimme, että uusi varaaja varmaankin säästää myös energiaa ja näinhän se on. Mutta voisinko tehdä pienen pienen säädön suihkuveteni lämpötilaan ja katsoa, miltä pari astetta viileämpi vesi tuntuu? Meillä pestään myös pyykkiä päivittäin, joka kuluttaa energiaa ei vain pesukoneen ja kuivarin käytön suhteen vaan myös tuon vedenkäytön ja -lämmityksen suhteen. Vajaita pesukoneellisia pyörii harmillisen usein. Sen sijaan, että veisin kauniina ja tuulisena kesäpäivänä pyykit kuivumaan ulos, valitsen sen helpomman vaihtoehdon eli kuivausrummun käytön. Ajansäästöä kyllä, mutta olenko ajatellut pidemmälle sen energiansäästön kannalta? En, olen vain ajatellut siltä kantilta, että miten voin säästää ajassa. Keskimäärin lämmin vesi ja lämmitys maksavat noin kolmisen tuhatta euroa vuodessa nelihenkiseltä perheeltä. Riippuen toki lämmitystavasta, kulutustottumuksista, kodin rakennusvuodesta, neliöstä jne, mutta tuo on kyllä ihan hirmuinen summa.

Pötkötämme takkahuoneen sohvalla ja elokuvan lopputekstit alkavat pyörimään telkkarissa. Muistamme saunan, jonka laitoimme päälle jo aika päiviä sitten. Pohdimme, että kannattaakohan sinne enää mennä, onkohan se jo viilentynyt. Vai onkohan siellä kenties liian kuuma. Päätämme kuitenkin mennä katsomaan, josko iltasaunassa olisi lempeät löylyt. Takkahuoneen televisio jää päälle sillä aikaa kun me saunomme. Katsojia sille ei ole, mutta kumpikaan ei tee elettäkään sammuttaakseen television saunomisen ajaksi.vattenfall-8-of-12vattenfall-5-of-12

Kaksi talvea sitten meillä meni alkuperäinen kiuas rikki. Uusimme kiukaan ja jälleen tässä vaiheessa mietimme pienen murto-osan verran sitä, että taidamme säästää sähkölaskussa kiukaan uusimisen myötä. Uuden kiukaan säätö on myös erilainen. Ajastettua saa saunanlämmitysajan, mikä on hyvä asia jo turvallisuudenkin kannalta, mutta ehdottomasti myös energiansäästön kannalta. Vanha kiukaamme tuli aina manuaalisesti laittaa pois päältä saunomisen jälkeen ja muutaman kerran se unohtui päälle niin pitkäksi aikaa, että sen tuottamalla lämmöllä olisi voinut lämmittää koko kodin.. Meillä sauna lämpenee vähintään viitenä iltana viikossa. Saunominen on ihanaa. Saunominen voi olla myös kovin kallista, sillä usein sauna lämpiää myös turhaan. Sinne ei jaksetakaan mennä. Ihan hävettää tätä myöntää. Rahaa ja energiaa kuluu lämpönä ilmaan.

Mikä tuokaan enemmän tunnelmaa pimeisiin iltoihin kuin tunnelmavalot? Pöytävalaisimet, jotka levittävät pehmeää valoa marraskuiseen iltaan. Vastaus on helppo, mutta siihen en löytänyt vastausta, että miksi meillä pidetään tunnelmavaloja päällä ihan joka huoneessa. Senkö takia, että illalla uniaikaan on kivempi mennä makuuhuoneeseen, kun molempien yöpöydän lamput ovat päällä? Rakastan kodikkuutta ja valaistus näyttelee siinä suurta osaa. Se, minkä takia meillä on nytkin, keskellä päivää, keittiössä valot päällä, eteisessä pöytälamppu päällä, olohuoneen valot päällä ja takkahuoneen seinävalot päällä, on mysteeri. En osaa sanoa. Meillä on talon rakennusaikaan nähden hieno systeemi myös valaistuksen suhteen. Yhdestä napista painamalla saa kaikki olohuoneen valot pois päältä. Miten vaikeaa voi ollakaan tuon yhden napin painaminen?vattenfall-7-of-12vattenfall-10-of-12

Eteisen peilikaapistamme löytyy laite, jolla saa säädettyä muun muassa jokaisen huoneen lämpötilat erikseen eri vuorokauden ajoille. Klo 22-06 on yleensä se säätö, jota käyn aina sen mukaan säätämässä, miten ulkoilma muuttuu. Pakkasten tultua lisään tuota lämpöä yön tunteihin. Miksi? Ettei yöllä palele. Silti huomaan lapsia aamulla herättäessäni, että ovat usein potkineet peitot pois. Kuumuuden takia. Rakastan itse nukkua viileässä, mutta miksi yritän totuttaa lapseni johonkin muuhun? Asiaan on tultava muutos. Netistä löytyy vaikka kuinka paljon hyviä energiansäästövinkkejä, muun muuassa Vattenfallin sivuilta. Listasin alle ne toimenpiteet, joita itse ajattelin vastedes noudattaa. Joiden avulla säästän maapalloa ja saan aikaan merkittävää säästöä myös sähkölaskussamme. Pieniä tekoja, mutta suuria vaikutuksia.

-ostan jokaiseen valaisimeen energiansäästölampun tai LED-lampun. LED-polttimot kuluttavat noin 20% vähemmän sähköä halogeenipolttimoihin nähden.
-pidän päällä valoja säästelleen, en tunnelmaa tuoden vaan tarpeen mukaan.
-napsautan sähköpatterit pois päältä ja lämmitän olohuonetta ilmalämpöpumpulla.
-säädän makuuhuoneisiin lämpötilaksi 18 astetta ja muihin tiloihin 20 astetta.
-kun tulee vilu, laitan takkaan tulen tai puen villasukat ja -takin päälle. Enkä mene säätämään ensimmäisenä lämpötiloja.
-lopetan vajaiden pesukoneellisten pyörittämisen. Odotan, että pyykkiä on sen verran, että saan koneellisen pestyä.
-valitsen mahdollisuuksien mukaan linkousohjelman, jossa on eniten kierroksia. Tämä säästää taas kuivarin pyykin kuivattamiseen käyttämää aikaa.
-sanon hyvästit pitkille kuumille suihkuille, ihokin kiittää.
-otamme saunomispäiviksi keskiviikon ja lauantain. Kuten lapsuudessanikin oli. Emmekä pidä saunaa turhaa päällä vaan sammutamme sen saunaan mennessämme. Löylyä kyllä riittää.
-hampaita pestessäni en anna vesihanan valua. Lapsenikin tämän jo osaavat, joten miksi minä en aikuisena sitä tee?
-sammutan tietokoneen aina kun sitä en käytä.
-en pidä televisiota turhaan päällä ja kun sammutan sen, sammutan virtakatkaisimesta. Pelkästä kaukosäätimestä virrankatkaisu ei ole vielä kovin energiatehokasta.
-pidän huolen, että jääkaappi ei ole täyteen ahdettu, vaan ilma pääsee kiertämään siellä vapaasti.
-sen sijaan, että vääntäisin wc:n lattialämmityksen kovalle, tiivistän vessan ikkunan ensin ja katson, kuinka paljon tuo vaikuttaa tilan lämpöön.
-ajoitan lenkin, salin tai muun suihkua vaativan urheilusuorituksen niin, että olisi muutenkin suihkun aika.

Eiköhän näillä saada jo jotain aikaiseksi luonnon ja sähkölaskun hyväksi 🙂 Näin ekonomille on vaikea ymmärtää sitä, että vaikka mitä vähemmän sähköä kuluttaa, niin hinta ei nouse. Yleensähän se on niin, että tuotantomäärän kasvaessa yksikköhinta laskee. Ja päinvastoin. Sähkön kanssa asia ei näin ole, joten ihan huoletta sähkönkulutusta voi laskea. Sähköverkon ylläpito maksaa kuitenkin lähes yhtä paljon riippumatta siitä, paljonko siellä liikkuu sähköä. Tämän takia sähkön siirtomaksu ei pitkällä aikavälillä vähene, vaikka sähköä kuluisi vähemmän. Löysin muuten yhden asian, jossa olen valveutuneempi energiansäästön suhteen kuin tuo mieheni; aina saan kuulla siitä, että en huuhtele astioita ennen astiapesukoneeseen laittamista. Mies tekee sen perusteellisesti, lämpimällä vedellä. Tämä kuluttaa enemmän energiaa kuin oma tapani, sillä huuhteluvesi on lämmintä.

Onko siellä muita energiatuhlareita? Itselleni tämä synninpäästö tuli tarpeeseen. Rohkaisen teitäkin kertomaan kommenttiboksin puolella, mikä on suhteenne energiankulutukseen ja mitä teette sen eteen, että energiaa säästyy? Kaikkien kommentin jättäneiden kesken arvotaan kaunis La case de cousin Paul -sisustusvalosarja (arvo noin 32,90 euroa). Valosarjan värin saa itse valita. Arvonta alkaa nyt ja loppuu tasan viikon päästä eli 1.12.2016 klo 08.00. Arvonnan säännöt löydätte täältä.vattenfall-2-of-12vattenfall-11-of-12vattenfall-12-of-12

Nyt tämä energiatuhlari huokaisee helpotuksesta, kun sai syntinsä tunnustettua, vetää villasukat tiukemmin päälle ja kääriytyy vilttiin. Pimein aika vuodesta on täällä, joten maksimoin nautintoni sen suhteen ja sammutan valot. Ehkä sytytän yhden kynttilän tuomaan tunnelmaa ja lisään takkaan puita. Jossain sisimmässäni haaveilen erämaamökistä jossain Inari-järven rannalla. Mökistä, missä ei ole sähköjä eikä nykyajan fasiliteetteja. Missä lumikinokset peittävät ikkunat ja illalla saa kaatua sänkyyn puiden rätissessä kamiinassa. Haaveet ja realismi eivät minun tapauksessani tule todellakaan kohtaamaan ellen muuta radikaalisti elintapojani. Sitä erämaamökkiä kohden mennään, mutta pienin askelin.

TUNNELMALLISIN TORSTAITERKUIN,

alle

YHTEISTYÖSSÄ: VATTENFALL lifie-logo-rgb-1


keskiviikko 23. marraskuun 2016

Kulissien varjoissa

23

HEIPPAHEI,

täällä kulissien takana istuu bloggaaja-Maria, meikittä ja hiukset pörrössä. Valmiina taltuttamaan tuota pikaa pyykkikasan ja skrapaamaan liedeltä siihen kiinnipalaneen nakkikastikkeen roiskeet. Huomisia pienen pieniä pikkujouluja ja tämän illan asuntonäyttöä varten. Mutta oli pakko tulla sitä ennen huutelemaan täältä (erittäin läpinäkyvien, I may add…) kulissien takaa muutama havainto. Sekä jakamaan muutama jouluinen kuva parin vuoden takaa. Se on muuten jännä juttu, että miten tuo uudelleen löytämäni juoksuharrastus on tuonut lisää myös tähän bloggaamiseen. Juoksulenkillä tulee pohdiskeltua niin paljon asioita, että niistä riittää tänne blogiinkin ammennettavaa 🙂 Yhtenä päivänä juoksukenkää toisen eteen laittaessani mietin sitä, että kuinka surullista onkaan, että nyky-yhteiskunnassa osa tuntee, että pitää pitää yllä kulissia saadakseen hyväksyntää ja arvostusta. Pitää olla yli-ihmisiä ja pyrkiä aina vain parempaan. Ainakin kulissien julkisella puolella.

Käsi ylös, kuinka monelle on tullut yllätyksenä jonkun ystäväpariskunnan ero. Vaikka kaikki on ollut niin hyvin, on ollut farmariauto, kauniit lapset, hyvät työt ja ollaan oltu vastarakastuneita. Kulissien takana on kuitenkin istuttu iltaisin eri huoneissa katsomassa televisiota ja pidetty mykkäkoulua. Tajuttu yhtäkkiä se, että ei se olekaan se materia farmariautoineen, joka tuo onnea. Aivan liian myöhään, valitettavasti. Miksi, voi miksi. Miksi sitä haluaa näyttää olevansa jotain muuta kuin on? Miksi sitä pitää vastata kuulumisia kysyttäessä, että ihan kivasti menee? Miksei voi vastata, että ihan päin persettä menee ja Pekka saa mut näkemään punaista, kun huitelee illat pitkät ties missä ja jättää ne likaiset sukkansakin aina keittiön tuolille?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sama oman jaksamisen ja hyvinvoinnin suhteen. Itse myönnän tässä tapauksessa pitäväni tietynlaista kulissia yllä aina joskus. Hetken aikaa ja yleensä tuolle miehelleni 🙂 ”Kuinka sulla nyt menee?” ”No olosuhteet huomioon ottaen ihan hyvin.” ”Onko jokin hätänä?” ”Ei, miten niin?” 😀 Vaikka sisäisesti olisin pikkuisen rikki ja toinen ihan tasan tarkkaan näkee sen. Toisaalta ajattelen asian niin, että se ei ole täysin valettakaan vastata, kuinka joskus vastaan. Elämä voisi olla huonomminkin noina hetkinä ja olosuhteet huomioon ottaen kaikki sujuu ihan hyvin. Mutta kuinka vaikea se on muille myöntää, että on todella väsynyt, kettuuntunut tai että työkuorma on aivan liian raskas. Liki viikottain saa jostain naistenlehdestä lukea työuupumuksesta. Uskon, että totaaliselta loppuunpalamiseltakin vältyttäisiin, jos osattaisiin laskea ne kulissit alas hyvissä ajoin. Hakea apua ja tunnustaa, että tilanne on nyt tämä. Ilman häpeää ja ajatusta siitä, että mitähän muutkin nyt ajattelevat. Luottaa siihen, että joku toinen ottaa vetovastuun.

Aina silloin tällöin kauppaan lähtiessäni mietin, että pitäisköhän vähän näyttää hiuksille harjaa tai vaihtaa edes ne kulahtaneet collegehousut toisiin. Mitähän ne bloginkin lukijat ajattelevat, jos näkevät mut siellä tämännäköisenä? Kyllä, blogeissa yleensä pidetään yllä harmitonta kulissia. Mutta tehän tiedätte, että kauniiden sisustuskuvien takana on ne pyykkivuoret, jotka on rajattu kuvista pois. Sen suihkunraikkaana kuvissa seesteisenä esiintyvän bloggarin hiukset sojottavat joskus rasvaisina kohti kuuta ja poskeenkin voi ilmestyä pahimman luokan finni. Niiden übersuperterveellisten herkkujen lisäksi siellä bloggaajan takkahuoneen sohvalla dipataan sipsejä tacodippiin ja juodaan kokista pullon suusta. Siellä keittiössä lämmitetään lapsille kiireen keskellä muiden äitien tekemää ruokaa. Mikrossa, ei edes paistinpannulla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Inhimillisyys ja ihmisyys. Ne tuntuu olevan tänä päivänä hautautuneita kulissien taakse. Tekisi mieli huutaa argh ja ravistaa koko maapalloa. Saa ja pitää tehdä erheitä, jotta elämästä pystyy nauttimaan. Sallia itselleen ne virheet ja ajatuksen, että ei ehkä ole täydellinen muiden silmissä. Mutta se ei olekaan koko jutun pointti vaan se, että on itse tyytyväinen itseensä. Pystyy seisomaan sanojensa ja tekojensa takana ylpeänä.  Olla onnellinen siitä, että klaaraa elämän parhaimmalla mahdollisella tavalla. Niillä resursseilla, joita elämään on annettu.

Tästä päästäänkin somekulissiin. En edes lähde siihen, että miksi sitä usein tulee päivitettyä tuota henkilökohtaista fb-uutisvirtaa vain niillä mukavilla jutuilla vaan hyppään suoraan Instagramiin ja tietoon, joka järkytti tätä sinisilmäistä ja tietynlaisessa moraalikuplassa elävää bloggaajaa suuresti. Ruotsissa ihanaisten Emilian ja Essin kanssa ollessamme keskustelimme tottakai bloggaamisesta, tienaamisesta, somekäyttäytymisestä ja kaikesta maan ja taivaan välillä. Meinasin kesken tunnelmallisen lördagsmysin tipahtaa tuolilta, kun nuo rakkaat kollegani ottivat esille sen, että Instassa voi ostaa seuraajia. Mitähäh? Juujuu, kuulemma muutamalla kympillä saa muutaman tuhat seuraajaa, jotka vissiin sitten tykkäävätkin sun kuvista eivätkä vain seuraa. Kun vähän enemmän laittaa rahaa likoon, niin saa jo kymmenentuhatta seuraajaa. Sitten voit näyttää yhteistyökumppaneille, että näin hyvin menee ja lähdetäänkö tältä pohjalta rakentamaan yhteistyötä. Oikeastaan verenpaineeni nousee vieläkin tätä asiaa ajatellessani. Tämä on mielestäni moraalisesti niin väärin. Hyötyä itse jotain ostamillaan seuraajilla. Varsinkin näin yrityksen päättäjän näkökulmasta tämä tuntuu huijaukselta. Tai sitten jos ajatellaan, että bloggaaja saa kuukausipalkkaa, johon vaikuttaa myös Instagram-tilin seuraajat. Onko se oikein, että sun palkka nousee, kun olet laittanut muutaman kympin omaa rahaa likoon saadaksesi seuraajia? Mun mielestä se ei ole, mutta mä olenkin kukkahattutäti. Monessa asiassa ja myös tässä. Tai sitten en vain tajua nykyajan ansaintamenetelmistä mitään ja olen tippunut kehityksen kelkan kyydistä aikapäiviä sitten. Kertokaa jos näin on, niin päivitän sisäisen moraalitilanteeni tämän suhteen 😉
OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sano ei kulisseille -kamppis tulisi tarpeeseen. Voi kun voisi lapsille opettaa, että te riitätte juuri sellaisina ja olette maailman ihanimpia just tuollaisina. Ei ole syytä alkaa rakentelemaan kulisseja tai esittämään jotain muuta kuin mitä olette. Jos ei kaverit hyväksy sua sellaisena, niin vaihda kaveria. Elämä on muutenkin välillä tänä päivänä haastavaa, niin ei tässä mitään kulisseja tarvita tuomaan lisäpaineita. Läpinäkyvyyttä kehiin vaan. Vai mitä mieltä olette? Kulisseissa tapahtuu, sillä nyt alan virittäytymään joulutunnelmaan. Pikkuisen sitä sai tällä kelillä hakea, mutta muutama joululaulu ja menneiden joulujen kuvien katsominen auttoi. Huomenna meillä tosiaan vietellään pikkuisen jo pikkujouluja. Kera viiden pikkuisen 🙂

KESKIVIIKKOTERKUIN KULISSIEN TAKAA,

alle


maanantai 21. marraskuun 2016

Kotoilua ja käsitöitä (& alekoodi)

9

HEI IHANAT JA SULOISTA VIIKON EKAN PÄIVÄN AAMUA!

Se on jälleen se aika vuodesta. Kun kietoudutaan sohvannurkkaan viltin alle, kuunnellaan sateenropinaa tai vastaavasti ihastellaan kuurankukkia ikkunassa, nautitaan takkatulen lämmöstä ja käperrettään varpaat villasukkien lämpimään syleilyyn. Hetkinen, villasukkien? Juu, juuri niiden talvipäivien ja -iltojen pelastajien, joista meidän perheellä on akuutti pula. Mutta ei ole enää kauaa, sillä pääsin mukaan Adlibriksen  kampanjaan juuri kreivin aikaan. Villasukkakutomo tien toisella puolella lopetti yllättäen toimintansa, joten vastedes olemme villasukkien suhteen omavaraisia. Meillä ollaan oltu Adlibriksen verkkokaupan suurkuluttajia, mutta tähän asti vain kirjojen suhteen. Ihana yllätys oli se, että nyt Adlibrikseltä saa myös tarvikkeita villasukkakutomoon. Tai vaikka villapaitakutomoon. Käsityötarvikkeita löytyy ihan jokaiselle käsitöistä kiinnostuneelle. Jos jonkinlaisia laadukkaita lankoja, kaiken kattavissa kauniissa sävyissä, pehmeitä, ohuita, muhkeita ja puikkoja puisia tai virkkuukoukkuja ihanissa väreissä.adlibris-langat-20-of-23adlibris-kollaasiadlibris-langat-18-of-23adlibris-langat-12-of-23

Villasukkakutomo tien toisella puolella on tähän asti pitänyt huolen, että perheemme varpaat pysyvät lämpiminä. Sen lisäksi sieltä sai lyhyellä varoitusajalla konsultaatiota; ei ole kerta eikä kaksi, kun olen kiikuttanut kantapäävaiheessa olevan kutomukseni sinne hetkeksi hoitoon. Hoidosta noudettuani tuon kutomukseni kantapääongelma on yleensä ratkaistu. Mikäli hoito kesti tarpeeksi kauan, niin myös kärkiosan kavennukset olivat valmistuneet suitsaitsukkelaa. Varsin kätevä villasukkakutomo, eikö? Vastedes taistelen itse läpi tuon kantapääosan ja kavennuksen. Ehkä tällä iällä on jo aikakin 🙂 Onneksi Adlibris auttaa tässäkin asiassa, sillä käsityökirjoja löytyy varsin kattavasti. Kampanjan tiimoilta tilasin itselleni Rakas Villasukka -kirjan. Huokaillen olen sitä selaillut ja ihastellut kauniita malleja. Huokaissut myös helpotuksesta, sillä tuosta kauniista teoksesta löytyy myös villasukan kutomisen perusteet. Niiden avulla onnistuu kantapäät ja kavennukset. Mutta ennen villasukkien maailmaan sujahtamista, on yksi akuutimpi projekti.adlibris-langat-14-of-23adlibris-langat-22-of-23adlibris-langat-2-of-23adlibris-kollaasi2adlibris-langat-10-of-23

Mummu kutoi villasukkien lisäksi myös säärystimiä. Esikoisen säärystimet jäivät kutomatta, mutta kuopus saa nauttia mummun tekemistä säärien lämmittäjistä päivittäin. Senpä takia ennen villasukkien maailmaan sukeltamista otin työn alle nuo puuttuvat säärystimet. Kysyin esikoiselta speksit ja sain vastaukseksi ihanan isot ja löysät, raidalliset. Adlibriksen langoista tähän tarkoitukseen sopii täydellisesti Adlibris villalanka, joka on 100% villaa. Valkoista, harmaata ja tuollaista kauniin sumuisen sinisen sävyä. Hyvät niistä äiti vielä tulee, totesi toinen ja otti kaulasta kiinni.

Alku aina hankalaa ja niin tässäkin tapauksessa. Aluksi loin silmukat 40 cm pyöröpuikoille ja tulin tulokseen, että silmukoita luodessani olin ehkä jännittänyt liikaa. Silmukat olivat armottoman kireällä eikä niiden jatkojalostus onnistunut sitten mitenkään. Muuta kuin hammasta purren ja puikkoja armottomasti puristaen. Purku ja uusi yritys. Seuraavalla kerralla silmukat olivat niin löysällä, että kieppuivat puikon ympäri pakoon kutimia. Vielä kerran. Kolmannella kerralla annoin puikkojen laulaa. Silmukoita syntyi ja nopealla tahdilla. Niin nopealla, että havahduin siihen, että silmukoiden ympärysmitta riittäisi molempien säärien kattaviin säärystimiin 🙂 Lopulta huomasin, että kaksi oikein kaksi nurin joustinneuletta syntyi hurjan mukavalla vauhdilla. Puikkojen kilinä vei hetkeksi lapsuuteen ja sille beigelle kulmasohvalle. Pelle Hermanniin ja siihen, kun se suurin tuki ja turva istui sohvalla vieressä kutomassa. Villasukkia, mitäs muutakaan.adlibris-langat-23-of-23adlibris-langat-11-of-23adlibris-langat-6-of-23

Tuossa sohvalla kutoessani aloin jälleen nauttimaan kutomisesta. Yhtä paljon kuin silloin seitsemän vuotta sitten, kun hurahdin tuubihuivien kutomiseen. Yhtenä talvena syntyi viisi tuubihuivia enkä vieläkään voi ymmärtää, miten yhteen niistä olen saanut tehtyä jopa palmikkoneuletta muistuttavaa kuviota. Tai luikertavia matojahan ne taitavat enemmän muistuttaa, mutta pääasia, että yritin 🙂 Sitkeys on toivottavasti mukana myös pian alkavassa villasukkaprojektissanikin. Tavoitteena on säärystimien lisäksi kutoa hurmurikummipojalle villasukat joululahjaksi. Adlibriksen Alpakkalanka sopii pehmeytensä puolesta pikkuisten varpaiden lämmittämiseen mainiosti.

Jottei kutomisharrastus tuntuisi liian helpolta, niin olen asettanut itselleni jo tavoitteen villasukkien haltuunottamisen jälkeenkin. Adlibrikseltä tilaamillani varsin kauniilla bambupuikoilla ajattelin kutoa elämäni ensimmäisen neulepaidan. Lepakkohihaisen ja lanteilta piukan. Sieluni silmin näen sen kauniin vaalean beigen värisenä. Adlibriksen lankavalikoima on muuten varsin kattava. Villalankaa löytyy 21 kauniissa sävyssä ja Alpakkalankaa yhdeksässä kauniin hillityssä värissä. adlibris-langat-21-of-23adlibris-langat-13-of-23adlibris-langat-19-of-23adlibris-langat-17-of-23adlibris-langat-15-of-23

Kutominen ja kotoilu. Siinä omat suunnitelmani tämän talven varalle. Jos kuulostaa hyvältä suunnitelmalta myös sinun korvaasi, niin käyhän katsastamassa Adlibriksen valikoima lankojen ja puikkojen suhteen. Ilo on minun puolellani, kun saan ilmoittaa että koodilla ATMARIAS10, saatte Adlibriksen langoista 10% alennusta 17.12. 2016 asti. 

Lanka- ja puikkopaketti saapui yhtä nopeasti kuin tilaamani kirjapaketit. Parissa hassussa arkipäivässä. Oikeastaan Adlibris on meillä ollut se joulujen jokavuotinen pelastaja; se joka toimittaa kirjalahjat kotiin alta aikayksikön. Josko tänä vuonna kuitenkin onnistuisi ostamaan lahjat ilman viime hetken paniikkia.

Nyt takkaan tuli ja puikot viuhumaan. Toinen säärystin valmistunee näillä näppäimillä. Koska viikonloppuna tuli tehtyä aika paljon töitä (sen siivousrumban lisäksi), niin hyvillä mielin voi vähän kotoilla tähän väliin 🙂

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,

alle

YHTEISTYÖSSÄ: ADLIBRIS

lifie


torstai 17. marraskuun 2016

Tasan vuosi sitten

49

HEIPPA IHANUUDET!

Vuosi sitten tänään en vielä tiennyt, että tulevasta vuodesta tulee elämäni raskain. Että tasan vuoden päästä osaan kunnioittaa elämää rutkasti enemmän ja että suhtautumiseni asioihin on kokenut totaalisen muutoksen. Vuosi sitten tänään en myöskään tiennyt, että edessäni tulee olemaan ajanjakso, joka painaa hartioilla vielä pitkään. Ajanjakso, jossa huolta ja murhetta riittää 218 päivän ajan. Ajanjakso, josta löytyy myös naurua ja ilonpilkahduksia. Toivoakin. Taistelua ja lopulta sen ymmärtämistä, että on pakko luovuttaa ja nostaa kädet ylös. Rakkaudesta, jotta toinen pääsisi tuskistaan.
talvi-1-of-4

Tasan vuosi sitten tänään heräsin tuskaisen kuumeisena. Edellispäivänä lääkäri oli antanut ukaasin, että ellen lepää kotona on oikea paikka sairaala. Pitkittynyt flunssa oli keuhkokuumeen rajoilla. Hevoslääkekuuri tainnutti pakostakin vuoteen pohjalle. Tasan vuosi sitten tänään soitin äidille puoli yhdentoista maissa ja mietin, miksei äiti vastaa puhelimeen. Kunnes muistin, että oli hurmurikummipojan kanssa seurakunnan kerhossa. Iltapäivällä heräilin unestani ja mietin, että onpas kumma kun äiti ei soita takaisin. Puoli viiden maissa heräsin, kun joku koitti kylmällä kädellä tulikuumaa poskeani. Äiti oli tullut käymään ja oli kovin huolissaan voinnistani. Kysyi tarvitsenko kaupasta tai apteekista mitään. Siinä samalla panin merkille, että äiti näytti poikkeuksellisen väsyneelle ja harmaalle.talvi-4-of-4

Jossain vaiheessa kuulin makuuhuoneeseen, että lapset lähtivät mummulaan ja ajattelin, että hyvä niin, mutta toivottavasti antavat mummun levätä. Seitsemältä ulko-oveemme koputettiin ja siitä lähti käyntiin tapahtumasarja, jollaista en olisi ikinä uskonut kokevani. Hätäkeskukseen soitto, ambulanssin tulo, matelevat minuutit. Epävarmuus. Unettomat yöt ja pienet toivon pilkahdukset. Jalkojen alta vedettiin matto pois liki yhtä monta kertaa kuin annettiin toivoakin. Henkisesti ihan äärettömän raskasta aikaa. Yhdessä silmänräpäyksessä en ollutkaan enää se heikompi osapuoli, hoidettava. Vaan se vahvempi, terveempi osapuoli, joka huolehtii ja hoitaa. Tasan vuosi sitten näin äidin viimeisen kerran omanlaisenaan. Seuraavien 218 päivän aikana oli muutamia kertoja, että äidin ääni vaikutti siltä samalta kuin ennen sairautta. Kun nauru hersyi entisenlaisenaan ja ilmeet olivat ne samat vanhat. Mutta muuten tuntui, että olimme jo menettäneet sen, joka meille oli niin rakas ja tuttu.talvi-3-of-4

Tasan vuosi sitten tänään en olisi voinut kuvitellakaan selviäväni tapahtumarumbasta selväjärkisenä. Vaikka välillä tuon 218 tuskaisen päivän aikana tuntui kuin olisin ollut linkoavassa pesukoneessa, niin on tuo ollut koko elämäni opettavaisin jakso. Elämänkoulu, jollaista en kuitenkaan soisi kenellekään. Syöpä on ”one son of a bitch” ja sen tekemän tuhotyön seuraaminen läheltä on pysähdyttävää. Niin kaikkivaltiaita aina kuin kuvittelemme olevamme, niin emme ole. Sen tajuaminen on toisaalta kovin helpottavaa. Koskaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan. Senpä takia hetkessä eläminen ja pysähtyminen on tärkeää. Kokeminen, näkeminen ja haaveiden todeksi muuttaminen. Toisten ihmisten kunnioittaminen ja se, että ollaan ystävällisiä. Ikinä ei tiedä, mitä vastapuoli käy läpi. Nauravan katseen takana saattaa olla rutkasti surua ja huolta. Siellä saatetaan olla parhaillaan linkousvaiheen kohdassa, jossa kierrokset ovat kovimmillaan.talvi-2-of-4

Vuosi sitten tänään illalla en vielä tiennyt, että vuoden päästä olo on näinkin levollinen. Että jostain sisältä kumpuaa kaiken tapahtuneen jälkeen kuitenkin ilo ja onni. Luotto elämään ja siihen, että elämä kantaa on vahvempi kuin koskaan. Tiedän, että siellä ruudun toisella puolella on lukijoita, jotka elävät tällä hetkellä sitä painajaista, jota me elimme 218 päivän ajan. Tiedän, että en osaa teitä lohduttaa eikä mitkään sanat riitä tsemppaamaan tarpeeksi. Mutta sen haluan sanoa, että vielä elämä voittaa ♥

TORSTAITERKKUSIN,

alle

PS. ja ei, meillä ei ole noin talvista kuin kuvissa. Mutta hei, nelisen vuotta sitten joulukuun alussa oli! Sitä samaa odotellessa 🙂


keskiviikko 16. marraskuun 2016

Täydellinen hotelliviikonloppu!

2

MOIMOI!

Pako Helsinkiin. Kaksin miehen kanssa. Liki 10 tunnin yöunet pehmeissä lakanoissa. Hymyilevä hotellihenkilökunta. Ihana ilta, ihanassa seurassa. Luksusta joka aistille. Sitä meille tarjoiltiin yhteistyössä Restelin kanssa Helsingin Crowne Plaza -hotellissa pari viikonloppua takaperin. Tuon viikonlopun avulla jaksaa kaiken maailman remonttirumbat sun muut. Hengähdyshetki tuli kyllä tarpeeseen. Crowne Plaza Helsinkiin oli helppo löytää, sillä se sijaitsee Mannerheimintien varrella melkein Finlandia-taloa vastapäätä. Keskustan palvelut ovat ihan kivenheiton päässä. Auto majoittui vierailumme ajan turvallisesti hotellin yhteydessä sijaitsevassa parkkihallissa.

Itse yllätyin jo hotellin aulaan astuessani, sillä kiinnitin heti huomiota tunnelmaan, jonkalaista en ollut ennen suomalaisissa hotelleissa aistinut. Siinä oli ripaus aasialaista luksushotellia ja toisaalta jotain hyvin amerikkalaista ja näyttävää. Ihan kuin olisi hurauttanut aikakoneella ulkomaille. Crowne Plaza Helsinki on palkittu useana vuotena kansainvälisesti, mm. Luxury Business Hotel of the Year -palkinnolla, enkä ihmettele yhtään. Sisäänkirjautuessamme panin merkille ihan älyttömän ystävällisen ja ammattitaitoisen henkilökunnan. Jotka taisivat small talkinkin salat. Tässä vaiheessa itse suuntasin Emilian kanssa Bloggers’ Inspiration Day:iin, mutta mies hurautti hissillä ylös huoneeseemme ja lähetti viestin ”Ei voi olla todellista, saimme juniorisviitin.” 🙂

crowne-plaza-42-of-43crowne-plaza-38-of-43 crowne-plaza-41-of-43 crowne-plaza-36-of-43

Ihan loppuun asti en malttanut päivätapahtumassa olla, sillä sormet syyhysivät näkemään tuon huoneemme. Sama laadukas linja, joka alkoi hotellin aulassa, jatkui hississä, käytävillä ja huoneen oven avattuani en voinut muuta kuin pyöriä hetken ihan hiljaa ja ihastella. Olinko todella Suomessa? Hotellihuone oli aivan ihana ja viihtyisä! Siinä oli erotettu makuutila oleskelutilasta senkillä, jonka päällä oli käännettävä televisio. Mies käänteli telkkaria sen mukaan kuin kuvailin ja jatkoi jääkiekkopelin katsomista milloin mukavalta sohvalta, milloin sängyltä. Kylpyhuone oli tilava ja varustettu kahdella altaalla. Kaksi allasta onkin ihan must tänä päivänä, sen verran kauan tuon miehenkin ”komistusrutiinit” vievät aikaa 😉 Mies oli käyttänyt oman aikansa hotellin kuntosalilla, minun ollessa työtapahtumassa. Kehui tuota Forever Kuntoklubia hotellin alakerrassa. Ehkä ensi kerralla myös itse ehdin myös kuntoilemaan.

Hotellihuoneen työpisteestä oli näkymät Helsingin kattojen ylle, aina Linnanmäelle saakka. Jokaisessa hotellihuoneessa on maksuton langaton internet yhteys, ilmastointi, suihku/kylpyamme, tee/ kahvinkeittomahdollisuus, silitysvälineet, kylpytakit sekä Sleep Advantage –uniohjelman lisätuotteet ja -palvelut. Täyttä puuvillaa olevat lakanat, pehmeät ja muhkeat vuodevaatteet, herätystakuu sekä hiljainen vyöhyke. Niin kovasti kuin olisinkin halunnut mennä samantien lepuuttamaan jalkojani kylpyammeeseen, niin tuo muhkea kylpytakki sai vielä hetken odottaa, sillä meille oli varattu neljäksi pöytä hotellin aulan yhteydessä sijaitsevasta ravintola Macusta.

crowne-plaza-4-of-43crowne-plaza-9-of-43 crowne-plaza-8-of-43 crowne-plaza-10-of-43crowne-plaza-work crowne-plaza-11-of-43 crowne-plaza-6-of-43 crowne-plaza-huone

Ravintola Macun sisustus oli myös piste iin päälle. Tummaa, luksusta, lasia, tunnelmallisia istuinryhmiä, tulisija. Sama ystävällinen palvelu jatkui myös ravintolan puolella. Sillä aikaa kun selasimme ruokalistaa, maistelimme suussa sulavaa kuohuvaa. Olipa ihana päästä pitkästä aikaa kaksin ravintolaan! ”Ruokalista henkii tätä päivää rennolla otteella ja viinilistalta löytyy valikoima annoksiin sopivaa temperamenttia.” Allekirjoitan tämän täysin. Alkupalaksi otimme suussa sulavaa kermaista rapukeittoa sekä valkosipuli-rosmariinifocacciaa. Jaoimme annokset, kuten tapanamme on. Pääruoaksi valitsimme molemmat naudansisäfilettä, bataattipyreetä ja portviinikastiketta. Kysyimme henkilökunnalta viinisuositusta ja saimmekin tuon pihvin seuraksi lasilliset niin sopivasti täyteläistä punaviiniä, että hetken olin jo sekaisin, että kumpi täydensi kumpaa; viini ruokaa vai ruoka viiniä 🙂 Kuten aina silloin kun harvoin kaksin olemme reissussa, niin nytkin se valtasi yhtäkkiä. Ikävä lapsia. Jostain kuului iloinen lasten kikatus ja ilokseni huomasimme, että vaikka ravintola oli huipputyylikäs, niin se palveli myös lapsiperheitä loistavasti.

crowne-plaza-3-of-43crowne-plaza-37-of-43 crowne-plaza-macu crowne-plaza-26-of-43 crowne-plaza-28-of-43crowne-plaza-25-of-43 crowne-plaza-24-of-43 crowne-plaza-20-of-43

Ravintolassa olisi voinut istua pidempäänkin, mutta koska olin koko viikon haaveillut vaahtokylvystä, niin syötyämme suuntasimme takaisin huoneeseemme. Kylpyhuoneen valikoimista löytyikin runsaasti saniteettitarvikkeita sekä kylpysuolaa. Koska meillä ei ole kotona kylpyammetta, niin nämä hotellihuoneet, joiden kylppäristä sellainen löytyy ovat ihan meidän perheen suosikkeja. Yleensä ulkomaillakin tällaisen huoneen saatuamme suuntaamme ensimmäisenä ostamaan kylpyvaahtoa, mikä hotellista sitä ei löydy 🙂 Parikymmentä minuuttia rentoutusta kylvyssä ja olin jälleen valmis kohti uusia seikkailuja. Lue; miehen kauluspaidan silitysoperaatiota. Olimme laskeneet sen varaan, että hotellihuoneestamme löytyy silitysrauta ja -lauta ja niinhän sieltä löytyikin. Vielä silityspuuhissakin pohdin omaa illan asuani ja sitä, että kuinka helpolla miehet näissä juhlatilaisuuksissa pääsevätkään. Lopulta tulin tulokseen, että on ihanaa olla nainen, sillä on valinnanvaraa enemmän. Positiivisesti ajateltuna. Nopeasti vielä hiuksiin muutama kihara ja kulmiin kimalletta. Olimme tehneet Emilian ja Emilian miehen kanssa treffit ravintola Macun aulabaarin puolelle ja siitä suuntasimme yhdessä kohti Inspiration Blog Awardseja.

crowne-plaza-1-of-1crowne-plaza crowne-plaza-32-of-43crowne-plaza-34-of-43

Onneksi ikä on tuonut mukanaan myös sen mukavuudenhaluisuuden; hotellin muhkeisiin vuodevaatteisiin sujahdimme jo hyvissä ajoin ja aamulla heräsimme ilman herätyskelloa. Ihanat ystävämme olivat tulossa meidän kanssamme aamiaiselle hotellille. Ennen ystävien tapaamista ajoimme hissillä katsomaan Club-kerroksen Club Loungea, jossa kerroksen asiakkaat voivat mm. hoitaa sisään- ja uloskirjautumisen sekä nauttia syötävää ja juotavaa. Jälleen erittäin kansainvälinen ja viihtyisä tunnelma. Lämmin ja viihtyisä tunnelma oli myös hotellin aamiaishuoneessa. Niin viihtyisä, että en raaskinut juuri kuvia tuota yhtä kuvaa lukuunottamatta ottaa. Aika kului kuin siivillä kuulumisia vaihtaen.

crowne-plaza-18-of-43crowne-plaza-15-of-43 crowne-plaza-16-of-43 crowne-plaza-17-of-43
crowne-plaza-43-of-43crowne-plaza-aula

Juoksuharrastukseen juuri uudelleen hurahtaneena ihastelin uloskirjautuessamme tuota aulassa sijaitsevaa pistettä. Siitä sai virkistäviä juomia sekä hedelmiä ja pystyi tsekkaamaan lähialueen juoksureitit. Ihan mielettömän hyvä palvelu, yleensä kun sitä juoksee vieraassa kaupungissa summa mutikassa. Google mapsin avulla 🙂 Sen verran ihastuin Crowne Plaza Helsinkiin, että eipä tarvitse ensi kesänä perheen perinteiselle Helsinki-reissulle lähtiessä enää pohtia hotellivalintaa. Tykkään, että hotelliloma saa tuoda luksusta kaikille aisteille.

Miltä kuulostaisi miniloma kahdelle näissä mielettömän hienoissa puitteissa? Hei, Crowne Plaza Helsingin FB-sivuilta löytyy kilpailu, jossa voi voittaa miniloman kahdelle. Käykäähän osallistumassa ennen 24.11.2016! Myös Crowne Plaza Helsingin kotisivuilta löytyy kivoja pikkujoulutarjouksia, jotka kannattaa tsekata.

ILOISIN KESKIVIIKKOTERKUIN,

alle

YHTEISTYÖSSÄ: RESTELlifie


« Vanhemmat
Uudemmat »