MOIKKAMOI MURUT!
Menipäs taas vähän myöhäiselle tämän päivän postaus. Kiitos aiemman (vesi)hiihtolenkin 😀 Ah, tiedättekö mikä on yksi syy, minkä takia rakastan vuodenvaihteita? No just se, että ne ovat uusia alkuja. Vaikkei vanhassakaan toimintamallissa mitään vikaa ole, niin silti sitä tulee mietittyä, että voisiko tehdä vielä jotain paremmin. Kenties enemmän. Joinain vuosina olen tehnyt tilinpäätöspostauksen, mutta nyt ei katsota enää viime vuoteen eikä siihen, mitä jäi viivan alle, vaan eletään vahvasti tässä alkaneessa vuodessa. Katse tulevassa.
Jo monen vuoden ajan olen yrittänyt haalia henkistä pääomaa materian sijaan. Yrittänyt olla paras versio itsestäni ja ottaa elämästä kaikin irti. Siihen keskityn tänä vuonnakin. Sen suhteen minulla onkin muutamia konkreettisia tavoitteita. 
Kuuntele enemmän kuin puhut
Enää en ole niin kova puhumaan kuin mitä olin joskus muinoin, mutta silti tunnistan itsessäni välillä (varsinkin miehen työreissujen aikaan) kroonisen puheripulitaudin. Tavoitteenani on keskittyä kuuntelemaan. Olemaan hiljaa ja aistit avoinna. Uskon, että vain pysähtymällä kuuntelemaan voimme olla täysin läsnä.
Pussaile ja halaa enemmän
Kyllä! Lapsia ja koiraa halailen ja pussailen pitkin päivää, mutta pitäisi muistaa arjen kiireiden keskellä pussailla ja halailla myös tuon elämäni isoimman rakkauden kanssa. Eikös sitä sanota, että kosketus tuottaa endorfiiniä, joten pussailemalla ja halailemalla ei voi tehdä itselleen muuta kuin vain hyvää 🙂
Näe enemmän ystäviä
Tämä on tavoite, johon palaan usein. Aina hetken aikaa on kalenteri buukattu täyteen treffejä, mutta sitten se taas kiireen keskellä unohtuu. Uudenvuoden aattona meillä ystävien kesken jälleen kerran päätettiin, että nyt nähdään useammin. Mutta ison porukan kalentereiden yhteensovittaminen voi olla hieman haasteellista. Sovittiin jo vuosi sitten, että laitetaan kalentereihin joka neljännelle sunnuntaille brunssi. Vielä sitä ei ole saatu aikaiseksi, mutta ehkä tässä alkuvuoden aikana.
Nuku enemmän
Jotkut ovat sitä mieltä, että sitten myöhemmin ehtii nukkumaan. Itse kuulun niihin, jotka ovat sitä mieltä, että nukkuminen on kuin rahaa laittaisi pankkiin. Näin muutaman vajaamittaisen yöunen jälkeen tämä tavoite on prioriteettilistani kärjessä. Tähän ikään mennessä olen oppinut, että tarvitsen vähintään kahdeksan tuntia yössä unta. Siitä ei sovi luistaa. Ei vaikka olisi kuinka hyvä kirja kesken. Tämä tarkoittaa viikolla sitä, että unessa on oltava viimeistään kymmeneltä.
Kehu ja anna enemmän positiivista palautetta
Mikä siinä onkaan, että positiivisen palautteen antaminen aina unohtuu. Tosin enpä juuri negatiivistakaan palautetta anna, mutta varsinkin positiivisen palautteen antamiseen pitäisi keskittyä. Lapsia ja miestä tulee kyllä kehuttua ja annettua hyvää palautetta, mutta pitäisi tehdä sitä myös töissä vielä enemmän, kehua ystävän hienoa uutta frisyyriä tai kertoa pankkivirkailijalle erityiskiitokset hyvästä palvelusta.
Älä kiirehdi koko ajan
Pysähdy ja hoida kalenteri sellaiseksi, että ei ole koko ajan tuli persuksien alla. Koska musta tuntuu, että osa tästä kiireestäni olen ihan itse kehitellyt. Sitten puuskutetaan ja heitetään läpsystä vaihtoja. Ajankäytönhallintaopus tulisi tarpeeseen.
Mutta kuten elämässä yleensäkin, niin en ajattellut ottaa edellä mainituista tavoitteista stressiä. Ylipäätään sellainen itsensä pakottaminen johonkin ei ole pitkällä tähtäimellä hyvä juttu. Lempeästi, sehän oli se tämän vuoden juttu. Heh, tätä eilen sokeriniksoissani pohdin, että voi miksi, miksi aloitin sokerittoman tammikuun. Kunnes tänä aamuna herätessäni euforian tunteeseen tajusin, että ei tämä sokeriton nyt mitään pakkopullaa ole. Se on suuren suuri palvelus itselleni. Joka muuten tällä hetkellä tuntuu jatkuvan tammikuun jälkeenkin.
En muista aiemmilta tammikuilta sitä, että voiko se sokeriton alkaa oikeasti vaikuttaa vointiin jo ihan näin parin päivän jälkeen? Tietty lähtötaso (joululoman jokapäiväinen mässäily) oli tällä kertaa vähän haastavampi. Nyt parina aamuna peilistä ole ei katsonut sokeripöhösilmäpussein varustettu, puolikkaan pantteripussin iltapalaksi vetäissyt Maria, vaan oikeasti sellainen ihan freesi Maria. Jopa omasta mielestään. Ollakin, että yöunet ovat jääneet laihoiksi. Se Maria, joka on pikkuhiljaa menossa kohti sitä normaaliolotilaansa, jonka viime syksyn aikana katosi kuin varkain.
Tein tuollaisen ikäänkuin unelmakartan Pinterestiin pinnailemistani kuvista. Kaivoin sieltä ne kaikista ihanimmat ja motivoivimmat kuvat. Ne, jotka kuvaavat jotenkin tämän vuoden tavoitteitani ja unelmiani. Löytyykö sieltä yhtymäkohtia teidän tämän vuoden ajatuksiin ja tunnelmiin? ♥
IHANAA KESKIVIIKKOILTAA,
Joskus muinoin mietin, että mikä äitiä ja iskää veti tänne Lappiin. Nyt sen ymmärrän. Kun arki etelässä on hektistä ja työt vaativia, niin ihmisellä pitää olla joku paikka, jossa saada rentoutua. Jos ei sitä pysty kotona tekemään (mikä toki olisi suotavaa), niin onni on löytää paikka, jota kutsua happy placekseen. Itseäni on suotu monella paikalla, jossa pääsen rentoutumaan, mutta mikään niistä ei rentouta niin kuin Lappi.
Se rentoutus alkaa oikeastaan heti, kun tuon ulko-oven aukaisee ja tuoksuttaa tutun tuoksun. Näkee tutut huonekalut ja tavarat. Ne, jotka täällä ovat jo parikymmentä vuotta olleet. Täällä tunturin juurella kaikki sisustustrenditkin tuntuvat kovin kaukaisilta. Tunturin laelta asumatonta maisemaa katsoessaan ylipäätään kiireinen elämä kaupungissa tuntuu kovin kaukaiselta.
