Pikaisesti kirppiskamojen laittelun keskeltä tulin huikkasemaan, että kiitos teidän rohkaisujen, kesätukka tuli 🙂 Ja on kuulkaas kevyt olo, vaikkei sitä hiusmassaa nyt niin paljon oltu minulle suotu. Muuten mentiin samoilla kuin silloin kesällä 2015 (josta viime postauksen kollaasi oli), mutta toinen sivu jätettiin himpun verran pidemmäksi kuin silloin. Tämä on malli, jota sormet syyhyää testailemaan eri tavoilla. Sillä tuolla kiharoiden allahan on piilossa myös se mun otsatukkani.
Täällä on kampaajan jälkeen viiletetty menemään tukka putkella. Kirjaimellisesti. Nuo ihanat kiharat ovat muisto vain. Sillä pakkohan mun oli heti testata myös, miltä malli näyttää suoralta. Hienosti menee suoranakin. Voin suorista hiuksista laittaa tuonne instastoryn puolelle kuvaa! Tästä saa helposti joko tosi sleekyn tai sitten sellaisen boho chicin.
Kampaaja-Krista teki taas tapansa mukaan erinomaista työtä. Leikkaus ja sävyt ovat just eikä melkein. Vähän tummempi tyvi tuo hiuksiin ryhtiä. Värjäys tehtiin raidoilla ja annettiin sen oman tyvivärin sieltä tulla. Saiskohan sitä kasvatettua helposti oman väriset hiukset raidoittamalla? Väläytin kyllä Kristalle myös ajatusta hiusten tummentamisesta syksyllä. Pitkäänhän mulla oli sellainen keskiruskea, jossa oli kullansävyisiä raitoja. Ei sellainenkaan huono olisi!
Miten musta tuntuu, että nämä hiukset kiharoiden kera kaipaavat kukkamekkoa tai hempeää kukkapaitaa? ♥ Pikaisesti esikoisen kanssa tuossa asioilla pyörähtäessämme kävimme muutamassa vaateliikkeessä ja nehän olivat kuin kukkaketoja kauneimmillaan. Nyt kun suoristin hiukset, niin hiukset kaipaavat mustaa nahkatakkia ja rokkimeininkiä.
Mutta hei, nyt on pakko mennä tuon kirppisprojektin pariin! Muistakaahan tulla sankoin joukoin sunnuntaina Mansen Blogikirppikselle, jookos? Illalle luvassa herkkuruokaa, joten fredagsmys-tunnelmia instastoryssa! Mikäli se suunnittelemani herkku onnistuu, niin voisinhan mä siitä tännekin ohjeen sitten laittaa 🙂
Saanen tähän väliin huhtikuuta palata sangen pinnalliseen aiheeseen, joka nostaa päätään joka ikinen kevät tässä vaiheessa? Nimittäin siihen, kun vaatekertojen vähetessä tekee mieli päästä myös ylimääräisistä hiuksista eroon. Tasan kerran olen tuota houkutusta kuunnellut. Antanut sille ja kampaaja-Kristalle pikkusormeni. Tullut kampaajalta kotiin supertyytyväisenä ja -onnellisena. Muistan miettineeni tuossa hetkessä, että miksen tehnyt tätä aiemmin. Kesätukka, sitä mietin tällä hetkellä.
Nyt kun huomaan, että pidän hiuksiani aivan koko ajan kiinni, houkutus napsaista ne lyhyeksi kasvaa päivä päivältä. Sitten taas toisaalta mietin, että kuinka helppo tämä on. Otsiskin asettuu ilman kikkailuja ja jopa kuivailuja tosi nätisti. Useimmiten. Sitten vain hiukset kiinni niskasta. Helppoa kuin mikä. Muistan lyhyillä hiuksilla sen, että ne oli aivan pakko pestä tai ainakin kastella joka aamu. Nyt olen vihdoin päässyt siihen pisteeseen, että en enää pese hiuksia joka päivä. Paitsi, jos urheilen ja hikoan joka päivä.
Ylläolevan kuvakollaasin hiuksista tykkäsin todella paljon. Sellaisia hiuksia en vain ihan heti saa, sillä tuo otsis pitäisi eka kasvattaa pois. Pidän otsatukasta ihan hirmuisesti ja olenkin yrittänyt miettiä, että miten saisin lyhyen mallin otsiksella. Aina palaan ihanaan Anna Puuhun. Fanitan ihan täysillä sitä uutta freesiä ilmettä. Yleensä sitä tulee palattua niihin samoihin tuttuihin inspiraatiokuviin, mutta tällä kertaa löysin myös aivan uuden tuttavuuden. Nimittäin Micah Giannelin. Alla oleva kuva on aivan täydellinen. Harmi vain, ettei oma suomalainen hiusrakenteeni (tai Ridge Forresterimaiset leukaperäni) ihan toimisi tuolla tavoin 😉
Alla olevissa kuvissa tykkään ihan älyttömän paljon Micahin hiusten väristä. Tummempi tyvestä ja ihan kuin siellä olisi jotain ruusukultaa vaalean joukossa? Tosin omaan punaisuuteen taipuvaan ihooni ruusukulta ei ole paras mahdollinen sävy. Lisäksi tuo pituus hiuksissa on aika passeli oikeanpuolimmaisessa kuvassa. Ei ihan kynitty vaan edessä saa olla pituutta.
Saas nähdä mitä tapahtuu, kun huomen aamulla istun kampaajan tuoliin. Mennäänkö perinteisellä ”laitetaan tyvi piiloon ja leikataan sentti” -fraasilla vai läväytetäänkö esiin nämä kuvat. Ja jälleen kerran haluan sanoa, että tiedän varsin hyvin olevani etuoikeutettu, kun minulla on hiuksia päässä. Kaikilla ei näin ole ♥ Mitä sanotte; kesätukka vai ei? 🙂
On tiettyjä asioita, joita ei saisi sanoa ääneen. Yksi niistä on itse aiheutetusta väsymyksestä valittaminen tai ylipäätään sen sanominen ääneen, että ei jaksa. Että on väsynyt. Mutta sanon silti; miten voi ihmisen lapsi olla näin väsynyt? 😀 Aikamoinen rupeama tuli vedettyä tänä viikonloppuna. Polttareista tuli kotiuduttua aikaisin vaikka ystiksen kanssa vielä taksissa mietittiin, että pitäisiköhän sittenkin jatkaa kaupungin humuun. Onneksi, onneksi oltiin kaukaa viisaita! Lauantaiaamuna tuli herättyä aikaisin ja sain ne pari kakkua eilisiä synttäreitä varten leivottua. Ne, joista kieltämättä kiireen keskellä vähän stressasin. Appiukon 70 v-kemut kuluivat hyvän ruoan ja jutustelun parissa ja lauantai-iltana tultiin taas ajoissa kotiin naapurista synttäreiltä. Tuntuu, muuten että koko viikonloppu tuli käännyttyä tuolla vaatehuoneessa ja vaihdettua vaatteita. Makepeacen asusta virallisempaan pikkumustaan ja jakkuun, siitä juhlaviin haaremihousuihin ja leppoisaan yläosaan. Eilen juhlitiin capripituisilla juhlahousuilla ja kullankimalteisella paidalla. Juhlien jälkeen olen viihtynyt kotiasussa. Kyllä, tänä kotitoimistopäivänäkin.
Ja ne eiliset, meidän tyttöjen synttäri onnistuivat yli odotusten. En nimittäin uskaltanut juuri mitään odottaa, sillä olin varautunut kurvaamaan sunnuntaina pakastealtaan kakkuosaston kautta. Silti, tarjottavaa riitti ja sitä jopa vähän jäi. Vaikka miehelle lupasin, ettei mopo lähde käsistä, niin kyllä se taisi pikkuisen lähteä. Alakerran jääkaapista löytyy herkkuja, mutta ne jääkööt muulle perheelle. Kuten eilen kerroin, niin itse palasin tänään ruotuun ruokavalion kanssa. Jälleen kerran huomasin, että sokeri ei sovi minulle. Olo on plääh. Plääh -oloa tulei korjattua yliherkullisella ja ravitsevalla lounassalaatilla ja myöhemmin iltapäivällä juoksulenkin merkeissä!
Tapanani on joka vuosi tyttöjen sukulaissynttäreiden jäljiltä tallentaa tänne sähköiseen päiväkirjaani tarjoilut. Tämä vuosi ei tuo poikkeusta tähän. Vaikkakin tarjoiluissa nähtiin osin niitä tuttuja vanhoja juttuja. Uutena makeana oli tänä vuonna tyttöjen toiveista kinderkakku. Se olikin kuulkaas hyvää. Ihan pienenpieni pala riitti 🙂
Ylläolevista linkeistä löytyvät edellisten vuosien tarjoiluja. Tosin vuosi 2017 hypättiin välistä yhteistuumin tyttöjen kanssa remppakiiruiden takia. Missä välissä teillä on muuten lopetettu kaverisynttärien pitäminen? Meillä pienempi pitää vielä 11-vuotissynttärit ystäville, mutta tuo 13-vuotta täyttävä sanoi, että kuittaa synttärit sillä että kutsuu muutaman hyvän ystävän kesällä mökille. Vaikka niin ihanalta tuokin kuulostaa, niin äitinä koen hieman haikeutta. Enkö saa enää askarrella pompomeja tai liottaa pikkuisista pulloista etikettejä hello kitty -etikettejen tieltä? Enkö saa enää piirtää aarrekartaa ja keksiä voittajalle mieluista yllätystä? 😀
Olette muuten kyselleet meidän piharempasta; torstaina palaveerataan piharemppafirman kanssa ja sitten laitetaan toivottavasti jo pian hihat heilumana. He tekevät pohjatyöt, kiveykset, terassit ja nurmikot. Meidän harteille jää sitten istutukset. Mitään suunnitelmaa emme ole tilanneet, vaikka piti. Alkujaan pitää istuttaa muutamaan kohtaan jotain nopeasti kasvavaa näkösuojaa sekä ostaa isoja ruukkuja terassille. Katsoa sitten kesän kuluessa, että mitä muuta pihaan voisi istutella. Ehkä tosiaan olisi järkevintä jo kustannustenkin kannalta teettää puutarhasuunnitelma istutusten osalta. Vaikken mikään multapeukalo olekaan, niin joka vuosi tähän aikaan puutarhahommat alkavat kiinnostaa. Tämän tästä käyn katsomassa Emilian kauniita kuvia kevätmessuilta! Sellainen lasinen huvimaja olisi ihana. Kuten myös pieni palsta, jossa kasvattaa vähän siikliä ja yrttejä. Iskän perunamaan möyhennyskonekin näyttää kököttävän tuolla pihan perukoilla.
Tästä työhuoneen ikkunasta ulos katsoessani en voi kuin pudistella päätäni näille puutarhahaaveilleni; näkymä on kuin trampoliinien hautausmaalta. Kuraiselta sellaiselta. Kolme erikokoista trampoliinia odottaa sijoitusta toisaalle. Niistä yhden ehkä pidämme itsellämme. Muut joutavat kiertoon. Mutta kaiken mudan ja hiekan seasta näkyy jo vähän vihreääkin. Se ilostuttaa ja antaa toivoa tulevasta. Taidankin mennä tänään katsomaan olisiko pari vuotta sitten äiskän kanssa istuttamani pensasmustikat niin sitkeää sorttia, että tuolta ylös puskisivat ♥
ja sangen suloista sunnuntai-iltaa! Täällä on juhlat juhlittu ja nyt on aika oikaista sohvalle. Yhdet polttarit ja kolmet synttärit yhdelle viikonlopulle on jotain, mitä en ole ennen kokenut. Jotain, minkä takia ruokavalioni kokee taas ihan varmasti pienen korjausliikkeen huomen aamusta lähtien. Lifen brändilähettilään ominaisuudessa tulin kertomaan teille terveellisistä elämäntavoista ja niiden vaikutuksesta kokonaishyvinvointiini. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Lifen kanssa.
Terveelliset elämäntavat käsittävät pyhän kolminaisuuden osa-alueet eli liikunnan, levon ja ravinnon. Liikuntaan ja sitä tukeviin luonnonmukaisiin tuotteisiin tulen palaamaan vielä myöhemmin tänä vuonna ja levon merkityksestäkin tulen juttelemaan tuonnempana. Tänään keskitytään osa-alueeseen, joka ainakin itselläni on se haastavin näistä. Tai on ollut aiemmin haastavin, nimittäin terveellinen, monipuolinen ja oikean määrän energiaa sisältävä ruokavalio. Edelleen painin joidenkin haasteiden kanssa terveellisen ruokavalion suhteen, joita ajattelin tässä postauksessani vähän avata teille.
Vasta muutamien vuosien sisään olen oivaltanut sen, että itseni näännyttäminen liian niukalla ravinnolla saa aikaan vain yleisen hyvinvointini huononemisen. Oli aikoja, että pidin täällä blogissakin kirjaa bikinikuntoon pääsemisestäni. Siitä, että kuinka saada 105 päivässä pois senttejä vyötäröltä ja reisistä. Tuohon aikaan juoksin lähemmäs 50 kilometriä viikossa ja loppujen lopuksi kävi niin, että taisin ajaa itseni vähän piippuun. Lepopäiviä en pitänyt juuri lainkaan ja suurin syy yleiseen jaksamattomuuteeni oli se, että sain aivan liian vähän energiaa liikunnan kuluttamiin kaloreihin nähden. Näin jälkikäteen tuon ajan kuvia katsellessani en voi kuin ihmetellä, että mistä niitä senttejä ajattelin nipistää.
Onneksi oppia ikä kaikki. Tällä hetkellä liikun ja syön terveellisesti ihan vain sen oman hyvän olon takia. En sen takia, että kenties jossain nurkan takana odottaa bikiniloma. Vaikka se on myönnettävä, että viihdyn bikineissä siellä altaan reunalla huomattavasti paremmin, kun olo on jäntevä ja lihaksikas. Itsetuntokysymyksiä nämä myös luonnollisesti ovat!
Sain jälleen piipahtaa ihanan ja ammattitaitoisen Maaritin luona Lielahden Life-myymälässä keskustelemassa terveellisemmästä ruokavaliosta ja siitä, että miten tukisin luonnonmukaisten tuotteiden avulla kokonaishyvinvointiani mahdollisimman hyvin.
Huomaan, että vaikka syönkin arjessa pääsääntöisesti terveellisesti, niin silti minulla on edelleen haasteita terveellisen ruokavalion ylläpitämisessä:
LIIAN PITKÄT RUOKAVÄLIT, LIIAN ISOT ANNOKSET JA NÄLKÄÄN NAPOSTELU
Kyllähän te tiedätte, ruuhkavuodet ja mahdoton kiire. Ei muka ehtisi työpäivien aikana syömään. Joskus oli niitä aamuja, että skippasin kokonaan aamupalan tai kuittasin sen parilla kupillisella kahvia. Parin viime vuoden aikana kokemani herätyksen ansiosta en jätä ikinä aamupalaa väliin. Sillä se kostautuu heti naposteluna pitkin päivää ja äärettömänä makeanhimona. Olen opetellut syömään aamupalan. Alkujaan en tuntenut nälän tunnetta herätessäni, mutta nykyään aamupalat sujahtavat suuhun tuosta vain. Aika usein syön puuroa aamupalaksi. Kaurapuuro itsessään ei täytä kovin pitkäksi aikaa, joten laitan siihen nokareen Lifen Luomu Kookosöljyä. Lisäksi mustikoita tai muita marjoja tai hedelmiä. Viikonloppusin teemme pannukakut, jotka kruunaamme kaurajugurtilla, marjoilla, kookoslastuilla sekä lorauksella hunajaa.
Yleensä en ole laittanut pannukakkuihin chiansiemeniä, mutta nyt kun olen monesta eri lähteestä lukenut chiasiemenien terveysvaikutuksista, niin voisin kokeilla korvata seuraavan kerran pannareiden kananmunan vaikka chiansiemenillä. Life Chiasiemenet ovat luomuviljeltyjä ja peräisin Etelä-Amerikasta ja Meksikosta. Chiasiementen kanssa on hyvä muistaa, että niitä ei tulisi nauttia enempää kuin 15 g vuorokaudessa eli noin 1,5 ruokalusikallista. Lisäksi ne on hyvä turvottaa vedessä tai jossain muussa nesteessä ennen käyttöä. Ne ovat todellisia superfoodeja, joilla on tutkittu olevan monia hyviä ominaisuuksia; ne sisältävät paljon kuituja, antioksidantteja, proteiineja sekä Omega 3 -rasvahappoja.
Kiireisinä aikoina turvaudun yön yli tehtäviin tuorepuuroihin tai chiasiemenpuuroon. Chiasiemenpuuro valmistuu myös tarvittaessa vartissa. Just siinä ajassa, että ehtii itse käymään suihkussa ja kuivaamaan hiukset
-sekoita aineet keskenään ja laita jääkaappiin turpoamaan
-surauta sekaisin sauvasekottimella (ei pakollista) ja koristele esimerkiksi vadelmilla ja kookoslastuilla
Chiapuurot ovat helposti varioitavissa. Joskus laitan siihen banaanin (tällöin ei tarvitse muuta makeutusta), kanelia ja kardemummaa. Maku on ihanan korvapuustimainen! Aamupalan syön kotona, mutta silti töissä yhdeksän kahvilla syön yleensä mandariinin tai omenan. Tai mikäli on vielä nälkä niin maustamatonta kasvispohjaistajugurttia, pähkinöitä ja mustikoita. Lounaan pyrin nauttimaan klo 11.30, sillä jos se venähtää, niin olotila on aika nuutunut. Toimistolla ollessani pyrin syömään kevyen lounaan. Ruokaisaa salaattia tai keittoa.
Kevyt lounas vaatii iltapäivälle myös välipalan. Tämän aika usein laistan, mutta pyrin skarppaamaan jatkossa. Muuten väli lounaan ja iltaruoan jälkeen venyy aivan liian pitkäksi. Silloin iltaruoalla tulee syötyä aivan liikaa, mikä ilmenee jaksamattomuutena loppuillan. Raakapatukoita olen joskus kuljettanut mukanani ja nyt Maarit kertoi, että Lifellä on omia proteiinipatukoita. Tuo Life Sitruunajuustokakku -proteiinipatukka on niin hyvää, että se maistuu kahvin kanssa loistavasti. Suklaan ystäville löytyy myös Life Suklaa -proteiinipatukka. Niissä ei ole käytetty keinotekoisia makeutusaineita, mutta sokeria vältteleville ne eivät välttämättä sovi.
Niinä päivinä, kun muistan syödä töissä välipalan jaksan hienosti odottaa iltaruokaa. Jos en ole syönyt välipalaa, niin heti kotiin päästyäni huomaan napostelevani jotain. Teen leivän siinä samalla, kun valmistan iltaruokaa tai popsin pähkinöitä. Iltapalaa en ole tottunut syömään, paitsi niinä iltoina, kun olen käynyt urheilemassa. Tähän tarvitsee kyllä ehkä tehdä muutos. Syödä noin tunti ennen nukkumaan menoa vaikka banaani tai ruisleipä.
Hävettää vähän myöntää, mutta en ole ikinä ennen juonut palautusjuomia. Vaikka miehen kanssa seurustellessamme alkuaikoina keittiön kaapit olivat täynnä jos jonkinlaisia puteleita ja sheikkereitä. Nyt Maarit nakkasi minulle mukaan Life Sport Nutrition Whey Vanilla -heraproteiinijauheen. Olin ennakkoluuloinen ja ajattelin sen maistuvan sellaiselle jauhoiselle. Mutta ehei, se oli itse asiassa todella hyvää. Juoksulenkin jälkeen olen usein todella nälkäinen enkä jaksa odottaa kunnon ruokaa. Tulee taas helposti puputettua sitä leipää. Tuon palautusjuoman olen juonut nyt kolme kertaa juoksulenkin jälkeen ja tuntuu, että nälkä lähtee ja pysyy loitolla. Kerran olen sekoittanut jauheen kookosveteen, mutta kaksi kertaa mantelimaitoon. Se menee mantelimaitoon pelkälläänkin, mutta tuo viimeksi tekemäni palautussmoothie oli niin hyvää, että siinä täytyy pysyä jatkossa!
VANILJAINEN PALAUTUSSMOOTHIE
1 dl Life Sport Nutrition Whey Vanilla -heraproteiinijauhetta 1 tl Life MSM + Flexilett -jauhetta 3 dl mantelimaitoa puolikas banaani kourallinen jäisiä mansikoita
-surauta aineet sekaisin blenderissä tai sauvasekoittimella ja nauti!
MSM-jauhetta aloin taannoin käyttämään olkapääkipuun ja siihen se auttoikin loistavasti. Aiemmin otin MSM -jauheen aamulla veden kanssa, mutta nyt sain kokeiluun LifeMSM + Flexilett -jauheen, joka sisältää myös kollageenin muodostumisessa elintärkeää C-vitamiinia sekä muita nivelien rustoja helliviä aineita. Sujautin sitä myös tuohon palautussmoothieen, missä se menikin hienosti alas. Pelkälleen kun tuo MSM -jauhe ei mielestäni maistu kovin hyvälle 🙂
MAKEANHIMON TALTUTTAMINEN
Vaikka rakastan olotilaani, kun välttelen valkoista sokeria, asuu minussa silti jossain tuolla syövereissä se pikkuinen sokerihiiri. Se, jota ruokin taannoin opiskeluaikoina aamuisin suklaatäytekekseillä, päivisin roskaruoalla ja iltaisin taas suklaatäytekekseillä. Se, joka istuu olkapäällä ja pyytää kärryttelemään ostoskärryjen kanssa karkkihyllyn ohi. Se, jolle onneksi melkein aina pystyn näyttämään, että selkäranka ei katkea 🙂 Syy, miksi välttelen valkoista sokeria on ihan yksinkertaisesti se, että huomaan olotilani olevan todella väsähtänyt sokeripiikkien jälkeen. Energiatasoni heilahtelevat verensokerin heilahdellessa ja tuntuu, että sitä on joko ylipirteä tai sitten aivan yliväsynyt.
Makeanhimo voi olla merkki kromin puutteesta. Senpä takia olen ottanut nyt käyttöön Life Kromin. Kromi auttaa elimistöä säilyttämään tasaisen verensokeritason edistämällä makroravinteiden aineenvaihduntaa ja veren glukoositasojen pysymistä normaaleina. Silloin kun olen saanut liikuntapuolen kuntoon on yleensä oloni niin hyvä, että en juurikaan haaveile irtokarkeista. Muut sokerihöttötuotteethan jätän rauhaan, mutta irtokarkit ja jäätelö ovat ne pullonkaulani tässä terveyspainotteisessa ruokavaliossa.
Terveellinen elämäntapa ruokkii itse itseään; on helpompi syödä terveellisesti, kun liikkuu ja vastaavasti on helpompi lähteä lenkille, kun on hyvä ja energinen olo terveellisen ruokavalion takia.
TARPEEKSI MONIPUOLISESTI JA PUHTAASTI SYÖMINEN / VITAMIINIEN TURVAAMINEN
Uskon, että ihmisen hyvinvointi lähtee sisältäpäin. Siitä, mitä suustamme sisään laitamme. Sisäinen hehku ansaitaan terveellisellä ruokavaliolla. Aina välillä haaveilen, että joku ammattilainen tarkastelisi parin viikon aikana ruokailujani. Että saanko tarpeeksi vitamiineja ja hivenaineita. Syönkö kenties välillä liian terveellisesti. Vai voiko niin edes tehdä? Omassa voinnissaan ja peilikuvassaan sen kyllä näkee, mikäli energiantarve on alittunut tai ylittynyt, joten siitä en olisi huolissani, että tuleeko painoa tai lähteekö sitä. Vuosien saatossa olen oppinut olemaan tyytyväinen kroppaani ja itseeni.
Puhtaasti syöminen, tuoreiden raaka-aineiden ja lähiruoan käyttäminen on asia, johon minun pitäisi myös vielä enemmän panostaa. Vaikkemme eineksiä nyt niin kovin paljoa syökään. Salaatteja pyrin syömään päivittäin, mutta Suomessa, jossa suuri osa vihanneksista on talvisin tuontitavaraa täytyy olla tarkkana, että ruokavaliosta saa kaikki tarvitsemansa vitamiinit. Itse otan vitamiineja lisäksi purkista. Life MultiWoman monivitamiinissa vitamiinien ja kivennäisaineiden tukena on karpalo- ja parsakaaliuutteet sekä viinirypäleensiemenuute, jonka sisältämät antioksidantit ovat hyväksi esimerkiksi hiussuonten verenkierrolle. Jokainen monivitamiini sisältää 12 eri vitamiinia ja 8 kivennäisainetta, sekä kasviuutteita joiden luonnolliset tehoaineet mm. tukevat vitamiinien imeytymistä. Huom! Tämä valmiste ei sovellu jodiallergikoille, kilpirauhasen liikatoiminnasta kärsiville tai thyroxin-lääkityksen kanssa käytettynä.
Vaikka syömme kalaa kerran tai kaksi viikossa ja lisäksi syön pähkinöitä sekä avokadoja, niin purkista tulee otettua myös Omega 3 -rasvahappoja. Life Omega 3 70% on erittäin hyvin tiivistetty ja stabiili luonnollisessa muodossa oleva vahva kalaöljy. Raaka-aine on eettisesti ja ekologisesti puhtaalla tavalla tuotettu. Silloin vuosi sitten, kun aloin syömään Omega 3 -kapseleita huomasin ensimmäisenä muutoksen vartaloni ihossa ja hiuksissani. Rutikuivuus niistä alkoi pikkuhiljaa katoamaan.
Monivitamiinin ja Omega 3 -rasvahappojen lisäksi päivittäin syön vatsaa helliviä maitohappobakteereita. Life Probiootitmaitohappobakteerikannat ovat tutkitusti mahahappoja ja sappisuoloja kestäviä kantoja, jotka pystyvät kulkeutumaan suolistoon ja elämään siellä. Valmisteessa on seitsemän ihmisperäistä maitohappobakteerikantaa ja 5 miljardia bakteeria/kapseli. Kehon hyvinvoinnin keskus sijaitsee suolistossa, joten sen takia pidän erittäin tärkeänä syödä maitohappobakteereja päivittäin, ei vain ulkomaan matkojen tai antibioottikuurien aikana.
Uutena vitamiinina otin käyttöön Life Magnesiumin. Magnesiumia tarvitaan kehon jokaisessa solussa. Erityisen tärkeä rooli sillä on sydämessä, verisuonissa, hermostossa, lihaksissa ja luustossa sekä energia-aineenvaihdunnassa. Magnesium ja B6-vitamiini edistävät hermoston normaalia toimintaa ja auttavat vähentämään väsymystä ja uupumusta. Näin ruuhkavuosien aikaan sitä välillä tuntee itsensä väsyneeksi; monipuolinen ja vitamiinirikas ruokavalio sekä lisäravinteet ja -vitamiinit tulevat tarpeeseen!
Kohtuus kaikessa on hyvä pitää mielessä myös mitä tulee terveellisiin elämäntapoihin. Tarpeeksi unta, mutta ei liikaa. Tarpeeksi liikuntaa, mutta ei liikaa. Tarpeeksi ruokaa, mutta ei liikaa. Nimittäin ne ruoat, joita usein terveysruoaksi tituleerataan eivät liiallisina olekaan enää niin terveellisiä. Avokadoa ja pähkinöitä on hyvä sisällyttää ruokavalioon, mutta sen muistaen, että ei niitäkään kannata liikaa syödä. Suurta osaa kokonaishyvinvoinnistani näyttelee se, että mieli on virkeä. Että on hyvä olla. Sen takia en tuppaa soimaamaan itseäni, mikäli välillä joskus ruokavaliosta löytyy herkkuja. Lempeästi, tässäkin asiassa.
Mitkä ovat sinulle tärkeimpiä tekoja oman kehosi hyvinvoinnissa? Millä Life:n valikoimista löytyvällä Life -tuotesarjan tuotteella haluaisit auttaa kehoasi voimaan hyvin?
Vastaamalla em. kysymyksiin tämän postauksen kommenttiosiossa voitte saada omaksenne kyseisen tuotteen 🙂 Arvonta-aika alkaa nyt ja loppuu tasan viikon päästä! Arvonnan säännöt löydätte täältä.
SUPERIHANAA SUNNUNTAI-ILTAA,
PS. ♥ Life haluaa tarjota myös teille ihanille lukijoille mahdollisuuden hyvinvointiin. Sen kunniaksi saattetämän vuoden ajan alennusta 20%koodilla atmarias Lifen verkkokaupassa tai kivijalkaliikkeissä tehdyistä normaalihintaisistaLifen oman tuotesarjan tuotteista! ♥
PPS. ♥ Lifen liikkeissä ja verkossa on ”Osta 3 maksa 2” –kampanja, alkaen huomisesta (voimassa 16.-22.4.). Kahden Lifen oman tuotesarjantuotteen ostaja saa kolmannen (edullisimman) kaupanpäällisiksi.♥
Eletään taas niitä aikoja vuodesta, kun huomaan vetäytyväni muistoihin. Kun huomaan herkistyväni ihan mitättömästä. Seilaavani sinne jonnekin vuosien taakse. Niihin hetkiin, kun teki ajoittain erittäin kipeää. Joiden kivun sieti, sillä tiesi sen olevan väliaikaista kipua. Tasan 11 vuotta sitten aamuauringon noustessa perjantai 13. päivä sai perheessämme uuden merkityksen. Kolmesta tuli neljä.
Olen monesti miettinyt, että miten lapsi, joka on syntynyt kuuluisana epäonnen päivänä voi olla niin täyttä kultaa. Niin positiivinen ja hyväntuulinen. Aina avulias ja empaattisuudessaan omaa luokkaansa. Hurtilla huumorilla varustettuna, vitsikirjan välipalaksi nielaisseena.
On etuoikeus olla äiti kahdelle kullannupulle. Ennen äidiksi tulemista en osannut edes aavistaa, kuinka ihanaa äitiys on. Silloin lasten ollessa ihan vauvoja muistan toivoneeni, että voi kun aika kuluisi nopeasti. Toinen huusi koliikkiaan yöt ja toinen herätteli aamuviideltä kahden vuoden uhmassaan vaatimaan sitä, tätä ja tuota. Näin jälkikäteen antaisin mitä vain, jos saisin elää edes pienen hetken tuota aikaa, kun tytöt olivat vauvoja. Aika menee aivan liian nopeaa ♥
Ajan kulusta hämmentyneenä huomasimme myös, että tuo yrityslapsemme täytti huhtikuun 3. päivä 15 vuotta. Sekään ei ole mikään sellainen juttu, jota voisi pitää itsestäänselvyytenä näinä päivinä. Yrittäminen ei ole aina helppoa ja tuntuu, että markkinat ovat tämän tästä myllerryksessä. Pää on kuitenkin vahvasti pinnan yläpuolella ja se riittää. Se riittää, että saamme tarjota työntekijöillemme ja itsellemme leivän pöytään.
Meillä on juhlahumuviikonloppu edessä, sillä rakas esikoinenkin täyttää vuosia parin viikon päästä. Sunnuntaina kokoonnumme pienen lähisuvun ja kummien kanssa meille juhlimaan näitä meille niin kovin rakkaita. Sitä ennen luvassa on vielä vaikka mitä ihanaa ja jännittävää. Maailman parhaimman appiukon 70-vuotisjuhlia Tampereen kattojen yllä ja sen jälkeen ihanan ystäväperheen prinsessan synttärijuhlia.
Suolaiset tarjottavat meillä on kokolailla plakkarissa sunnuntain juhliin, mutta ne makeat – eikös niin että vähemmän on enemmän? 🙂 Mennään sitten vaikka vain sillä täytekakulla. Jonka virkaa tänä vuonna ajaa britakakku. Ajattelin keskittyä juhlimaan, mutta eiköhän sinne keittiöönkin jossain välissä ehdi.
Blogin pariin palaan viimeistään sunnuntai-iltana, mutta instastoriesissa (atmarias) voi seurata juhlaviikonlopun tunnelmia!
AURINKOISTA VIIKONLOPPUA IHANAT! ♥
PS. ja te ihanat bloggaajakollegat, muistakaahan tykittää kuvia Instaan tuolta BIDistä ja IBAsta. Harmittaa niin vietävästi, kun en taaskaan päässyt paikalle, mutta ensi vuonna pidän huolen, että pääsen! 🙂
Potkaisehan kengät pois jaloistasi ja istahda tuohon upottavaan tuoliin takkatulen ääreen ja nosta jalat rahille.
Olisiko sinulla muuten hetki aikaa jutella ruoasta ja elämästä? Mutta ennen sitä odotahan – tuon sinulle jotain pientä purtavaa ja lasillisen lempijuomaasi.
Marian Bistro & Lifestyle tarjoaa elämänmakuisia tarinoita, suussa sulavia ruokaelämyksiä, arjen ihanuutta ja pää pilvissä, jalat maassa -unelmia.
HEIPSAN IHANAT!
