torstai 30. heinäkuun 2020

Tuliaisia arkeen

8

MOIKKAMOI!

Instagramin puolella kerroinkin, että mut valtasi tänä aamuna ihan jäätävä sisustuskuume. Kyllä, minut kuka ei ole pitkään aikaan ostanut mitään sisustuksellista. Nyt sormet syyhyää ja ainakin ruokahuone ja olkkari pitäisi saada tapetoitua. Olkkariin havittelen kaunista kristallikruunua ja television haluan kätkeä antiikkikaappiin. Täytynee antaa sisustusajatuksille taas aikaa ja katsoa, tuntuuko vielä ensi viikolta samalle. Ettei suinpäin tapetoi seiniä hetken mielijohteesta 🙂

Mä olen loman aikana tyypilliseen tapaani taas pohtinut paljon. Kun saa etäisyyttä arkeen (ihanaan arkeen!), niin sitä jotenkin näkee elämän taas aivan uudessa perspektiivissä. Ei siitä ole montaakaan vuotta, kun elin seuraavaa lomaa odottaen. Silloin arjen kuormitus ja palautuminen ei ollut kohdillaan. Loma tulee tarpeeseen meille kaikille aina silloin tällöin, ei vain palautumisen kannalta, vaan myös sen kannalta, että silloin on hyvä tarkastella toimintatapojaan arjessa. Ottaa edes pieni hitunen sitä loman leppoisuutta mukaan arkeen.

Mulla on paljon tuliaisia arkeen tältä lomalta vietävänäni. Alla muutamia ajatuksia, joita on herännyt loman aikana.

♥ Siinä missä aiemmin yritin täyttää kalenterini, pyrin nyt jättämään kalenteriin myös tyhjää tilaa. Tilaa olemiselle ja tylsistymiselle.
♥ Ex tempore -jutut saavat jatkua myös arjessa. Työpäivän jälkeen sitä on kuitenkin monta tuntia aikaa tehdä niitä hulvattomia päähänpistoja. Ne tasapainottavat muuten säännösteltyä ja aikaan sidottua arkea.
♥ Jatkan omien tuntemuksieni ylöskirjoittamista. Kirjoittaminen auttaa jäsentämään ajatuksia. Ei sen tarvitse olla romaaninmittainen, vaan ihan pari lausetta aamuisin riittää.
♥ Merkitsen kalenteriini kerran kuussa palaverin itse itseni kanssa. Katson, miten arki on sujunut. Mikä on toiminut ja mikä taas ei ole toiminut. Teen suunnitelman seuraavalle kuukaudelle.
♥ Vaikka työn tekeminen on ihanaa ja tärkeää jo ihan taloudellisestikin, niin arkeen pitää mahduttaa myös niitä hetkiä, kun aivot ovat lomalla. Näin yrittäjänä se ei ole välttämättä aina helppoa, mutta ajattelin kokeilla sitä.
♥ Pukeudun kukkamekkoon tai -haalariin kun siltä tuntuu. Ylipäätään pukeudun vähän värikkäämmin. Helposti syksyllä tuudittaudun takaisin siihen musta-harmaa-beigelinjaan. Mitäs jos ottaisinkin sen voimavärini eli oranssin myös syksyn voimaväriksi.
♥ Hion rutiinit kuntoon heti ensikättelyssä arjen alettua. Aamuiset meditoinnit palaavat kuvioihin, kuten myös iltaiset rauhoittumiset pienimuotoisesti yin-jooga-asanoiden parissa. Kympin uutisiin mennessä pitää olla sängyssä, jotta jaksaa herätä kuudelta. Unesta en tingi.
♥ En kiellä itseltäni mitään, mutta ruokavalio pitää saada loman jälkeen ruotuun. Toteutan sen sillä, että luon terveellisestä ruokavaliosta taas rutiinin. Herkkupäivät sallien.

 

Tänään pääsen piiitkästä aikaa pilatekseen. Vaikka loma on ollut varsin rentouttava, niin en muista olenko tehnyt kertaakaan tietoisia hengitysharjoituksia. Ehkä tänä iltana tulee sitten hengitettyäkin syvään. Tällä kesälomalla olen jäänyt koukkuun taas juoksemiseen. Tuosta tavasta täytyy pitää kiinni myös arjessakin. Pari juoksulenkkiä viikkoon ja pari pilatestuntia. Kerran pitkä sauvakävelylenkki. Siinä on mun liikuntasuunnitelmat arkeen.

Usein paluu lomalta arkeen saattaa ahdistaa ja mitä enemmän sitä arjen ahdistavuutta miettii, niin sitä enemmän negatiiviset ajatukset kumuloituvat. Jos sulla on tällaisia tuntemuksia, niin mitäs jos yrittäisit kirjoittaa paperille hyviä puolia arjessa. Sillä niitäkin siitä löytyy ihan varmasti. Mä veikkaan, että niihin arjen hyviin puoliin keskittymällä arkeen paluu on mukavampaa. Ollakin, että muakin jo vähän kauhistuttaa kello kuuden herätykset. Tänään herättiin meidän mittapuulla aikaisin, klo 09.20. Huomenna kello soittaakin sitten ennen seiskaa, kun luvassa on ihana päivä pikkuisten prinsessojen kanssa 🙂

TORSTAITERKUIN,

PS. samalla kun kirjoitin tätä postausta, selailin tori.fi:tä ja voihan jösses – löysin tv-kaapin ja kristallikruunun. Pitääkö olla rationaalinen ja odottaa ensi viikkoon vai antaako mennä? 😀

 


keskiviikko 29. heinäkuun 2020

Carbonaraa & kotoilua

0

HEIPPAHEI IHANAT!

Tänään aamulla miehen lähdettyä viemään mökkivieraita vastarannalle tyhjentelin mökin jääkaappia. Pitkästä aikaa sillä silmällä, että nyt ei sännätäkään maksimissaan kahden yön jälkeen kaupungista taas mökille, vaan saattaa vierähtää tovi ennen kuin mökille taas suuntaamme. Tietämättä vielä silloin, että näillä näkymin pääsemmekin mökille jo lauantai-iltana takaisin.

Yhtä kaikki, viimeisen lomaviikon jälkeen mökkeilyt tulevat olemaan satunnaisia. Ei enää niitä neljän tai viiden yön mökkiputkia, niin kuin lomalla.

Mutta tiedättekö mitä…kotoilu tuntuu sangen ihanalta. Se, että pikkuhiljaa asennoituu asettumaan kotiin. Mä rakastan näitä seiniä ja tätä taloa. Rakastan olla kotona. Laitoin heti kotiin tullessamme päiväruoaksi carbonaraa, jota olen himoinnut koko kesän. Ja jos ei tuollainen pastan, pekonin, kerman ja parmesanin overload toimi lohturuokana, niin ei sitten mikään 🙂 Aivan tajuttoman hyvää. Siitä on kulunut varmastikin jo muutamia vuosia, kun viimeksi olen carbonaraa tehnyt. Eikä tuota kyllä hirmuisen usein kantsi syödä. Mutta silloin kun syö, niin tehkäämme se hyvällä omalla tunnolla. Kirjoitin ohjeeseen suola, mutta kyllä pekonista ja parmesanista sen verran suolaa tulee, ettei välttämättä tarvitse lisätä ylimääräistä.

Helppo ja herkullinen carbonara

2 pussia tuoretagliatellea
150 g pekonilastuja
1 kuohukerma
2 kananmunaa
2 salottisipulia
3 valkosipulin kynttä
suolaa
mustapippuria
2 dl parmesanraastetta

-paista pekonit rapeiksi, lisää pilkotut sipulit
-keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan ja valuta se
-lisää pastan pekonit ja sipulit sekä suolalla ja pippurilla maustettu kerma-kananmuna-parmesanraasteseos
-nauti samantien

Ruoan tuoksu, auki puhjennut liljakimppu, taustalla jumpsuttava astianpesukone, sateenropina ikkunaan ja tuore kahvikupponen. Valtakunnassa on kaikki hyvin. Näin kotonakin 🙂 Olen selaillut mun Gwynnien keittokirjoja arkea silmällä pitäen. Ensi maanantain arjen alkaessa on suloinen paluu viikkoruokalistoihin ja sen myötä viikkomaitokauppakassien tilauksiin. Itse loma on ollut ihana, mutta paluu arkeenkin tuntuu jotenkin tosi ihanalta. Jos elämä olisi pelkkää lomaa, niin tuskin arvostaisi arkea niin paljon. Tai toisinpäin.

Toivottavasti siellä on nautittu kesäpäivistä täysillä. Mä ajattelin seuraavaksi ottaa työn alle tuon yläkerran ja vaihtaa meille puhtaat lakanat, pestä mökkipyykkiä ja näyttää pölyhuiskaa tasoille. Ja jos illemmalla sää sallii, niin sitä voisi käydä kaupungilla jätskillä 🙂

KESKIVIIKKOTERKUIN,


sunnuntai 05. heinäkuun 2020

Mökin esittelyä

16

MOIKKAMOI

ja terkkuja möksältä 🌸 Olen ekaa kertaa ikinä mökillä yksin (ilman muita ihmisiä siis, koirahan nyt on seurana). Ja ihan koko päivän. Aikas ruhtinaallisen ihanaa! Pikkuisen auringonottoa ja paljon töitä. Kahvinkeittämistä ja eilisten korvapuustien syömistä. 

Olen saanut jonkun verran toiveita esitellä meidän mökkiä sisältä laajemminkin. Onhan sitä tullut esiteltyä vuosien varrella, mutta uusia seuraajia on tullut sen verran, että mieluustihan mä tätä uudelleen esittelen. Meidän mökin ensimmäinen osa, se missä on nyt ruokatila ja keittiö (sekä ns. sisävessa) valmistui 1963. Toinen laajennusosa, se mikä on nyt olohuoneena, joskus 90-luvulla. Ja jos en väärin muista niin tuo makuuhuoneet sisältävä osuus mökistä vuonna 2003.

Tämä mökki on kuin tehty meidän nelihenkiselle perheelle. Kaksi makkaria, toinen tytöille toinen meille. Olkkarissa tilaa koko porukalle ja sadekelillä se majoittaa mukavasti myös vieraatkin. Olkkarin sisustus on kokonaan mattoa ja tv-tasoa lukuunottamatta edellisten omistajien, kuten on myös meidän makkarinkin sisustus.

Meidän mökkikompleksiin kuuluu myös aitta, jossa kerrossänky ja parisänky sekä saunatupa, jossa parisänky. Eli yhteensä sänkytilaa on meidän perheen lisäksi kuudelle. Mökkikylästä löytyy myös leikkimökki (toimii varastona), huussi ja erillinen ulkovarasto.

Kesähuone tuo lisätilaa silloin kun ruokailijoita on enemmän ja itse asiassa tuolla me syömme myös oman porukan kesken aina kun sää sallii. Lämppärit katossa tekevät sen, että kesähuone menee myös syksystä pitkään istuttuihin iltoihin.

Viime aikoina olen alkanut haaveilemaan pienimuotoisesta keittiörempasta. Haluaisin tuohon niin u-mallisen keittiön. Tason alle laitetun jääkaapin. Keittön kapean ikkunan haluaisin laajenevan koko u:n päätyseinälle niin, että järven ulappaa voisi katsoa kokkaillessaankin. U-mallinen keittiö tietäisi vain kahta kulmakaappia ja te pidempään mukana olleet tiedättekin, että kulmakaapit ja mä ei oikein tulla toimeen 😉

Olkkarin Pohjanmaan Kalusteen nojatuolit ovat ihan älyttömän ihanat istua. Mutta silti olen tuolle pitkälle seinälle mallaillut mielessäni koko seinän levyistä divaanisohvaa, jonka divaaniosa tulisi nykyisen tv-tason paikalle. Ikkunaseinän alle laittaisin pitkän tason ja tv:n nurkkaan, jossa nyt on valkoinen pieni sohva. Tuota Artekin pöytää ja sen äärellä olevia kahta tuolia tulee käytettyä erittäin harvoin, joten ne voisi laittaa myyntiin. Pieni valkoinen sohva on niin kertakaikkisen symppis, että sille pitäisi olkkarin uudelleen järjestämisen myötä löytää paikka kotoota 🙂

Nyt siskonmakkaralounasta (kyllä, näin ennen klo 17 :D) ja sitten takaisin töiden pariin. Tiesittekö muuten, että siskonmakkaroita voi grillata? Mä en tiennyt, mutta paketissa luki niin. Täytyykin koklata joskus! Illalla pizzataikina kohoamaan ja kun mies tulee takaisin saareen, niin pizzauuni lämpimäksi 🙂

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,


tiistai 30. kesäkuun 2020

Rakkaudesta sadepäiviin ♥

8

MOIKKAMOI IHANAT!

Eilen illalla töiden jälkeen sytyttelin olkkariin kynttilät ja nautin pitkästä aikaa sadeillan tunnelmasta. Sadeilta tuli kuin tilauksesta. Viikonlopun juhlintojen jälkeen sitä kaipasi yhtä iltaa, jolloin aurinko ei houkuttele ulos touhuamaan. Jolloin saa ihan vain olla. Sekin on muuten ihan hirmuisen tärkeää.

Surffailin kanavarallia ja luin sisustuslehtiä. Katsoin mökkiohjelmaa ja vihdosta viimein sen Advokatenin tokan kauden vikan jakson loppuun. Jonka mies katsoi jo muutama viikko sitten, mutta jota en muka ole ehtinyt aiemmin katsomaan.

Pitkästä aikaa sai kaivaa keltaisen sadetakinkin esiin koiralenkille ♥

Mä rakastan sadepäiviä. Varsinkin sadeiltoja. Vielä kymmenisen vuotta sitten olisin manannut, että siinä se nyt sitten kesä meni ja syksy tekee tuloaan. Tajuamatta olla kiitollinen niistä hellepäivistä, joista me saatiin nauttia. Nyt ajattelen niin, että meillä kävi ihan mieletön mäihä säiden suhteen. Olihan tuo viime viikko ja sen edeltäjä aika ihania. Me saatiin edes ne ja se on kuulkaas jo jotain.

Mun mielestä lause ”How much of life do we miss by waiting to see the rainbow before thanking for the rain?” kuvaa hurjan hyvin tilannetta, jota olen tänään pallotellut ajatuksissani sen jälkeen, kun aamulla törmäsin sadekelidebaattiin IG:n puolella 😉 Eli jos nyt jäämme odottavalle kannalle, manaamme tilannetta ja odotamme vain hellepäiviä palaavaksi, niin missaamme todennäköisesti monta hyvää kesäpäivää. Kuinka paljon saisimme kesästä irti, jos ottaisimme ilon irti myös sateesta ja olisimme siitäkin kiitollisia?

Sillä tässäkin on paljon, josta olla kiitollinen. Mulle tulee ihan ekana mieleen olla kiitollinen luonnon puolesta. Olihan se jo aika raasunoloinen. Motarin vieressä näytti samalta kuin etelässä, kuivalta ja karhealta. Vähän sadetta, niin se luontokin puhkee taas kukkaan. Lisäksi mä olen aika onnellinen näistä sadekeleistä heinäallergiani takia. Sade tuli kreivin aikaan! Kiitollinen olen myös karvaisten kaverien puolesta. Alkoi olla jo aika kuuma asfaltti tassujen alla. Ollakin, että meidän hienohelma ei kyllä tykkää sadekeleistä ja lenkit jäävät lyhyeksi.

Joten ennen kuin seuraavan kerran synkistellään näitä kelejä, niin muistetaan, että me ei voida näille mitään. Joten paras vaan ottaa kaikki ilo irti niistä olosuhteista, mitkä on. Huomaan muuten tsemppaavani tällä paasauksella itseäni. Sillä pienesti mielessäni välähti kesäloma mökillä ja mietin, että jos on pakko sataa, niin olisi edes tyyntä, että pääsisi suppailemaan 😀

Nyt viikkomaitokauppalistan kimppuun ja kauppaan. Kauppalistaan ei tarvitsekaan tällä kertaa kirjoittaa leikkokukkia, sillä niitä piisaa juhlien jäljiltä. Laitoin eilen juhlien pionit yhteen maljakkoon ja siinä missä pioni on kaunis yksinäänkin maljakossa on se isona kimppuna vielä kauniimpi. Voi kun saisi nuo säilymään hengissä mahdollisimman kauan! ♥

TUNNELMALLISIN TIISTAI-ILTATERKUIN,

 


tiistai 02. kesäkuun 2020

Kesäsuunnitelmia v. 2020

23

HIPSHEI IHANAT

ja hei vitsit; siinä missä voisi kuvitella, että kesäsuunnitelmiin kuuluu lomaa blogista, niin mun kohdalla sellaisia suunnitelmia ei ole. Ihan sen takia, että te (ja tämä blogi) annatte mulle niin paljon ♥ Ollaan käyty muutamien kanssa varsin hedelmällistä viestinvaihtoa IG directissä eilisistä luonteenvahvuuksista. Ihana huomata, että saan teidätkin innostumaan hyvinvoinnin sellaisista osa-alueista, jotka eivät ihan heti tule mieleen hyvinvoinnista puhuttaessa.

Mitäs kesäsuunnitelmia tänä hieman erilaisena kesänä voisi olla? Meillä on sinänsä vähän erilainen kesä tulossa, että luvattiin esikoiselle, että kun täyttää 15 vuotta, niin saa aina silloin tällöin jäädä kaupunkiin meidän muiden mökkeillessä. Ihan erossa esikoisesta en suostu olemaan koko kesää, joten voipi olla, että tänä kesänä meidän mökkeilyt tulee olemaan lyhyempiä pyrähdyksiä ja kotonakin tulee vietettyä aikaa. Sen lisäksi haaveilen muutamista jutuista kesän varalle.

Yhteistä kesälomaa meillä on miehen kanssa vasta heinäkuun puolesta välistä alkaen, mutta jotenkin sitä ajattelee, että ei haaveiden tarvitse olla niin suuria, että niihin varsinaista lomaa tarvitsisi. Iltapäivä tai päivä silloin tällöin esimerkiksi viikonloppuna riittää.

Mun kesälomahaaveet lähtivät lentoon ajatellessani, että mitkä olisivat sellaisia asioita/paikkoja, joita en ole ikinä/pitkään aikaan tehnyt tai joissa en ole ikinä/pitkään aikaan käynyt.

Kesäinen Porvoo
Olen käynyt Porvoossa tasan kerran ja senkin eräänä marraskuisen pimeänä loskapäivänä. Uskon, että kesäisellä Porvoolla on paljon annettavaa. Samaan syssyyn voitaisiin käydä sukuloimassa miehen sukulaisilla.

Vanha Rauma
Mä en ole ikinä käynyt Raumalla. Kesäisen Rauman puutalot houkuttelevat ihan hirmuisesti. Eihän meiltä nyt ajakaan Raumalle kuin reilun tunnin. Sekä Rauma että Porvoo houkuttelevat jo ihan kameran linssinkin läpi 😉

Hanko näin aikuisiällä
Kun olin pikkutyttö vietimme parina kesänä aikaa Hangossa vanhempieni ja kummitätini kanssa. Muistaakseni majoittauduimme johonkin isoon keltaiseen majataloon. Muuten Hangosta ei ole mitään mielikuvaa. Päiväreissuna aika pitkä, niin kuin tuo Porvookin, joten tytöt voisivat jäädä koiravahdeiksi kotiin.

Terassikierros ystävien kanssa
Tästä ollaan jo alustavasti sovittukin (terkkuja K ♥). En muista koska olen viimeksi käynyt terasseilla pitkän kaavan mukaan. Eihän tähän tarvita kuin yksi helteinen heinäkuun päivä ja se rakas ystäväpariskunta saman pöydän ääreen.

Picnic Koskipuistossa
Siitä on reilu parikymmentä vuotta, kun olen viimeksi ollut picnicillä Koskipuistossa. Tai ylipäätään picnicillä kaupungilla. Silloin eväänä tosin taisi olla vain opiskelukaverin kanssa jaettu kyykkyviinipullo. Nyt voisi ottaa jotain ruokaakin mukaan. Ja ystäviä!

Puistojooga
Tahmelan rannalla kuulemma järjestetään. Tästä pitää itse asiassa ottaa heti selvää, sillä mikäs sen ihanampaa kuin luonnon ja joogan yhdistäminen!

Puolimaraton
Seitsemisen vuotta sitten tuli juostua ja paljon. Piiitkiä lenkkejä. Jossain vaiheessa juoksu vähän jäi ja nyt olen koukuttunut siihen taas uudelleen. Mihinkään julkiseen puolimaratoniin en ajatellut osallistua (järjestetäänköhän niitä edes näinä aikoina?), mutta elokuulle kalenteriin olen lyönyt puolimaratonin tsemppaamaan tässä juoksuharrastuksessa. Silloin 6-7 vuotta sitten kellotin sen aikaan 1.51, mutta nyt en juokse aikaa vastaan. Pääasia, että jaksan juosta tuon matkan ja nautin joka askeleella.

Makuuhuoneen tapetointi
Mä olen äiskän kanssa aikoinaan tapetoinut jonkun verran ja muistan sen olleen ihanaa puuhaa. Makuuhuone on kaivannut vähän kodikkuuden lisäämistä ja aina silloin tällöin olen ollut aikeissa ryhtyä maalauspuuhiin. Mutta tänä kesänä (kenties jo ensi viikolla, kun mulla on eka lomapätkä) ajattelin ottaa itseäni niskasta kiinni ja tapiseerata seinät. Haastetta tuossa riittää vinon katon ansiosta ja haaveilemani kohdistettavan tapetin ansiosta, mutta hei, mitä olisi kesä ilman haasteita 😉

Helvetinjärven kansallispuisto
Ollaan kierretty aika paljon mökin lähellä olevan Seitsemisen maastoissa, joten nyt voisi vaihtaa vähän maisemaa. Samalla suunnalla on Helvetinjärven kansallispuisto, johon on suunnitelmissa päiväpatikoinnit ja makkaranpaistot laavulla.

Suppailu
Mä en ole ikinä mennyt sup-laudalla. Tytöt ovat sellaista mökille kinunneet ja kyllä mulle sopii. Peilityyni järvi ja suppailu auringonlaskiessa kuulostaa ihanalle.

Viikinsaari
Siitä on vuosia aikaa, kun ollaan oltu viimeksi Viikinsaaressa. Tänä kesänä pitää ottaa reissu uudelleen. Ostaa Laukontorilta mansikoita ja herneitä evääksi ja nauttia kesäisestä ilmasta laivan kyydissä. Käydä Ravintola Viikinsaaressa lounaalla ja palata kotiin.

Ai niin ja kesäsuunnitelmiin kuuluu toki yksien rippijuhlien järjestäminen, yhden laiturin korjaaminen ja yhden terassin rakentaminen. Voiskohan tähän kesään anoa jostain lisää päiviä? ♥

Millaisia kesäsuunnitelmia siellä on? 🙂

AURINKOISIN TIISTAITERKUIN,


« Vanhemmat
Uudemmat »