Kuten tiedätte, niin olen salaattiaddikti. Voisin elää pelkällä salaatilla. Salaatit eivät ole vain ”pupun ruokaa” vaan niistä saa myös ruokaisia versioita, kun vain jaksaa nähdä hetken vaivaa. Esimerkiksi avaamalla sen kikhernepurkin, huuhtelemalla kikherneet ja kaatamalla salaatin joukkoon 😉 Aika usein meillä käytetään salaatissa myös cousousia, kvinoaa tai pastaakin. Savustettua lohta, metwurstia, tonnikalaa, katkarapuja tai kananmunaa tuomaan vielä lisää ruokaisuutta.
Kesäsalaateissa rakastan käyttää hedelmiä ja marjoja. Erilaisten juustojen kanssa. Kesäisin meidän salaateista löytyy muun muassa seuraavia kaveruskolmikoita:
Salaattipohjana olen jo vuosia käyttänyt sellaista valmissalaattipussia (Lempi, muistaakseni), jossa on rucolaa, viinisuolaheinää ja friseesalaattia. Salaatista löytyy poikkeuksetta aina parsakaalia. Joskus lisään tammenlehtisalaattia joukkoon. Tuon pohjalle on helppo tehdä erilaisia salaatteja. Ai niin, ja melkein kaikista salaateista meillä löytyy joko cashewpähkinöitä tai pinjansiemeniä. Salaatinkastikkeena toimii usein pelkkä oliiviöljy tai sitten se aurinkokuivattutomaattiöljy fetapurkista. Jos jaksan niin teen vinaigrettetyyppisen kastikkeen omenaviinietikan, öljyn ja sinapin kera.
Kävin tänään vähän orientoitumassa töissä ja vitsit, tuntuu että loma on kestänyt ikuisuuden. Hyvä merkki? Kyllä mä olen maanantaina jo ihan valmista kauraa töihin. Varsinkin kun saatiin nämä kesäkelit tälle viimeiselle lomaviikolle 🙂 Nyt vielä hetkeksi nauttimaan auringosta takapihalle, nautitaan ♥
Instagramin puolella seuraavat tietävätkin, että me palattiin tänään kaupunkiin. Saaresta loppuivat Pokemonit kesken ;D Ei vaiskaan, miehellä oli golf ja allekirjoittaneella hirmuinen pyykkivuori. Pyykkivuori odottelee vielä laittajaansa, sillä lähdettiin tyttöjen kanssa kaupungille. Kesäinen Tampere on kyllä niin äärettömän kaunis. Pitkästä aikaa käytiin Pikku Kakkosen puistossa ja voi sitä lasten iloa. Ei nuo 9- ja 11-vuotiaat taida sittenkään liian vanhoja olla leikkipuistoihin. Hyvä niin! 🙂
Eilen aamiaispöydässä luin tuttuun tapaani maitopurkin tekstejä (tekeekö kukaan muu tätä?) ja silmiini osui niin helppo valkosuklaakakun ohje, että pakkohan tuota oli heti samana päivänä kokeilla. Mikään terveellinen versio tämä ei ole, mutta ei tarvitsekaan. Kyllä niitä raakakakkuja taas ehtii loman jälkeen leipoa. Jos en väärin muista, niin kyseessä oli alunperin Valion ohje, jota taas mielestäni sovelsin hieman, sillä enhän mä enää mökillä muistanut miten ohje sanasta sanaan meni. Terkuin, Marian kokeilevan keittiön pääkeittäjä itse.
HELPPO VALKOSUKLAAKAKKU
Pohja 1 pkt Muro-keksejä 75 g voita
Täyte 2 rasiaa vaniljatuorejuustoa 1 levy valkosuklaata (mä käytin Pandan)
marjoja
-murskaa keksit ja sekoita niihin sulatettu voi
-painele irtopohjavuoan pohjalle ja laita jääkaappiin hetkeksi
-sulata valkosuklaalevy mikrossa tai vesihauteessa
-notkista vaniljatuorejuustot sähkövatkaimella ja lisää suklaa
-kaada keksipohjan päälle ja anna tekeytyä jääkaapissa noin puoli tuntia
-koristele marjoilla (ja sulatetulla suklaalla)
Kaikessa yksinkertaisuudessaan ihan mielettömän maukas kakku. Terveellinen, totesi esikoinen, sillä ei tarvinnut lainkaan sokeria 😉 Lomalla ruokavalio ei ole ihan täysin repsahtanut, mutta se sokeriton on kokenut pienen kolauksen. Lomalla on muutenkin menty kovin fiilispohjalla. Tehty juuri niitä juttuja, mitä tekee mieli. Syöty ja urheiltu kohtuudella. Halailtu, pussailtu ja kikateltu. Oltu hiljaa ja kärsitty puheripulista. Menty nukkumaan puolen yön tuolla puolen. Herätty puolen päivän tällä puolen. Vielä viikko jäljellä ihanaa lomaa. Tämä tuleva viikko onkin sangen mukava; saamme mökille pariin otteeseen vieraita, lisäksi huomenna pääsemme katsomaan yhtä karvaturria ♡ Joka muuttaa meille elokuun alkupuolella. Iiks, siitä lisää myöhemmin! Ohjelmassa on myös uurnan lasku sekä 10. hääpäivän juhlintaa. Sen kikattelun, halailun ja pussailun lisäksi. Sopivasti hommat taas balanssissa. #elämä ♡♡♡
muistatteko, kun kerroin viime postauksessa, että loppuelämäni ensimmäinen päivä oli eilen? No siltä se on tuntunutkin. Tukka putkella on painettu paikasta a paikkaan b 😀 Ei vaiskaan, eilen aamusta ajettiin mökiltä kotiin vaihtamaan juhlavaatteet. Takaisin autoon ja suunta kohti länttä. Vietettiin ensimmäisiä rippijuhlia maaseudun rauhassa. Ihasteltiin keltaisia rypsi/rapsipeltoja, huojuvia viljameriä, pilviä ja luonnon ääniä. Illaksi ajettiin kotiin ja vietettiin toisia rippijuhlia tuossa naapurissa. Tajusin jossain vaiheessa juhlahumua, että kuinka ihana on, kun ei ole kiire minnekään. Kun ei tarvitse katsoa puhelinta 10 minuutin välein. Oikeastaan molemmissa juhlissa olin liikenteessä ilman puhelinta, puhelin oli autossa tai kotona. Viimeiset kuukaudet kun olen ollut naimisissa puhelimen kanssa. Just in case. Sitä puhelinsoittoa odotellen. Olo on ollut vapautunut ja nyt oikeastaan vasta on tajunnut sen, kuinka raskas tuo mennyt talvi, kevät ja alkukesä oli. Hatunnosto ja jaksamisia kaikille samassa tilanteessa oleville.
Ystävyyssuhteet ovat kärsineet. Tottakai, elämässä tulee priorisoitua ja aina elää olemassa olevan tilanteen mukaan. Heti tänään, loppuelämäni tokana päivänä, otimme menetettyä aikaa takaisin. Istuimme iltaa ystävien kanssa. Pitkästä aikaa leivoin, katoin pöydän, sytytin kynttilät ja fiilistelin kuinka kivaa tuo touhu on. Tuntuu, että nyt on aikaa elämälle. Omalle elämälle. Niille omille jutuille, jotka aiemmin ovat näytelleet niin suurta osaa, mutta jotka epäitsekkäistä syistä jäivät hetkeksi taustalle. Hetkeäkään en vaihtaisi pois tuosta ajasta, vaan onnellinen olen, että omistin elämästäni seitsemän kuukautta äidin hyvinvoinnille. Läsnäololle, tuelle ja turvalle.
Tänä iltana kahvipöydästä löytyi gluteenittomia herkkuja. Täytyy myöntää, että koskaan ennen en ole tehnyt mitään gluteenittomista jauhoista. Hienosti tuo britakakku taipui ko. jauhoistakin. Pakastealtaan luona gluteenitonta taikinavalikoimaa ihmettelin tovin. Lehtitaikina tarttui mukaani ja siitä tein tomaattijuustopiiraan. Uusimmassa Glorian Ruoka & Viini lehdessä oli hyvän kuuloinen resepti, jonka pohjan korvasin gluteenittomalla lehtitaikinalla. Tätä täytyy tehdä toistekin. Itse asiassa, tuo gluteeniton lehtitaikina maistui jopa paremmalle kuin tavallinen lehtitaikina. Hetken aikaa luulin sitä voitaikinaksi, sillä oli niin rasvaisen oloista. Alla olevaan kolmen yrtin tomaattipiiraaseen löytyy alkuperäinen ohje siis Glorian Ruoja & Viini -lehdestä…hieman sitä taas sovelsin 🙂
– siivuta tomaatit, levitä leivinpaperin päälle ja ripottele päälle sormisuolaa
– anna itkettyä noin 10 minuuttia
– levitä lehtitaikina leivinpaperilla vuoratun vuoan pohjalle ja reunoille
– painele tomaateista nestettä talouspaperilla kevyesti painellen
– sekoita oliiviöljy, oregano ja mustapippuri
– levitä juustoraaste lehtitaikinan päälle
– lado päälle tomaatin siivut ja lopuksi sivele tomaatit yrttiöljyllä
– paista 225 asteessa noin 30-40 minuuttia
– jäähdytä ja koristele basilikalla
************
Kaikki meni ja kokki kiittää 🙂 Nyt täytyykin sopia taas lisää kyläilyjä. Lomaa on himpun verran vajaa kaksi viikkoa jäljellä, joten loppuaika pyhitetään sosiaalisten suhteiden ylläpitoon. Plus yhteen ulkomaanreissuun. Jotenkin tässä välissä lomaa alkaa aina tuntumaan siltä, että on ihan valmista kauraa töihin. Huomenna täytyy mennä pariksi tunniksi orientoitumaan töiden pariin, ettei ihan pääse laiskistumaan 😉
No nyt sitä lupaamaani espanjalaista illanviettoa! Indiedaysin ja Albalin yhteistyökampanjan merkeissä jaoin teille taannoin muistoja Espanjasta ja muistoja elämänmakuisesta lomastani Madridissa. Saman kampanjan tiimoilta jatketaan. Olen tässä hieman pohtinut, että olisinkohan mä voinut olla edellisessä elämässä espanjalainen? 😉 Ainakin tämän luonteeni pirskahtelevuuden ja elämäniloisen asenteeni takia. Sekä sen takia, että rakastan espanjalaisia viinejä. Espanjalaista temperamenttia. Perhekeskeisyyttä, kieltä. Ihan kaikkea. Muistan Kanadassa asuessani luokkatovereideni olleen ihan ällistyneitä, kun luokkaan saapuikin pohjoismaalainen elovenatyttö. ”Eikö Maria olekaan espanjalainen nimi?”. Siinä oli vähän selittelemistä. Kerroin, että espanjalaisuuteni rajoittuu tasan yhden Este pais-oppikirjan kahlaamiseen.
Ehkä tämäkin on osa espanjalaista puoltani, että juttua riittää niin paljon, että itse asiaan pääsyssä kestää. Mutta siihen päästään nyt. Eli esittelyssä kaunis kesäilta, jolloin katoin veljen perhettä varten viinit ja tapakset takapihalle. Juuri kun olin saanut ne sinne katettua, nousi Pyhäjärven päältä tummanpuhuvat pilvet. Tuuli tuiversi pöytäliinan kulmia ja sadepisarat hakkasivat terassilautoihin. Hiukset olivat samantien kaikkea muuta kuin kuvauskelpoiset, mutta espanjalaisittain de nada – eipä juuri haittaa. Tätäkö tämä Suomen kesä on, ajattelimme. Sade onneksi loppui yhtä nopeasti kuin alkoikin ja pian saimme nauttia tervetuliasjuomat takapihalla. Sangriat, espanjalaisittain tottakai.
-sekoita viini, sitruunalimonadi ja vastapuristettu appelsiinimehu
-lisää jäät, appelsiinin ja viinirypäleen palaset kannuun ja kaada sangria päälle
-hymyile, kippistele, sano salud ja nauti heti!
Kippistelyn jälkeen hain vielä uunista lämpimän ruoan, patatas bravas ja sitten pääsimme aloittamaan. Siitä onkin pitkä aika, kun viimeksi olemme tehneet tapaksia. Täytyisi tehdä useammin. Tällaiset ns. sormiruoat ovat illanistujaisten kruunu. Meillä nautittiin lämpimänä ruokana patatas bravas eli espanjalaisia perunoita suloisentulisen tomaattikastikkeen ja valkosipuliaiolin kera. Gambas al ajillo eli valkosipulisten katkarapujen ohjeen muistaakseni olen joskus perjantaimyyssien ohella täällä jakanutkin. Katkarapujen kera sopi rapsakka patonki. Hunajameloni toi raikkautta ilmakuivattukinkku-mozzarellasalaattiin. Manchego-juuston palaset saivat lisäulottuvuutta makumaailmaansa hunajasta ja pistaasipähkinöistä. Valkoviinissä marinoidut oliivit sekä punaviinissä haudutetut tuliset chorizo-makkarat olivat meidän tapaspöydän suosikit.
VALKOVIINISSÄ MARINOIDUT OLIIVIT
0,5 dl Viña Albali Verdejo valkoviiniä 2 rkl oliiviöljyä yhden sitruunan mehu noin 3 dl oliiveja sormisuolaa hyppysellinen
muutama rosmariinin oksa
-sekoita valkoviini, oliiviöljy, rosmariininoksat ja sitruunan mehu oliivien kanssa
-lisää sormisuolaa ja anna tekeytyä ainakin pari tuntia jääkaapissa
-napostele sellaisenaan tai osana tapas-pöytää. Pääasia, että nautit!
PUNAVIINISSÄ HAUDUTETTU CHORIZO
1,5 dl Viña Albali Gran Selección Tempranillo hanaviiniä 1 punasipuli pienisteltynä 2 valkosipulin kynttä kuorittuna ja pienisteltynä oliiviöljyä 3 laakerinlehteä n.250 g chorizomakkaraa
-leikkaa makkarat sentin siivuiksi ja kypsennä niitä oliiviöljyssä pari minuuttia
-lisää sipulit, laakerinlehdet ja viini
-anna hautua, kunnes viini on koko lailla kiehunut pois
-nauti pelkällään tai aioliin dipattuna!
En tiedä mitään ihanampaa tapaa istua iltaa kuin tehdä se hyvän ruoan ja juoman äärellä. Silloin kun pöydän ympärillä on ihmisiä, joiden kanssa on helppo jutella asioista. Silloin kun nauru raikaa, vaikka keskustelunaiheet olisivatkin vähän vakavammat. Elämä ei ole vakavaa, vaikka se hirmuisen usein liian vakavasti otetaankin. Tietty kunnioitus pitää elämää kohtaan olla, mutta se ei poissulje sitä, etteikö elämästä voisi nauttia. Etteikö elämän kustannuksella voisi pitää hieman hauskaakin.
Vaikka monet ovat sitä mieltä, että punaviini kuuluu syksyyn ja talveen, niin meillä punaviiniä juodaan ympäri vuoden. Kohtuudella ja pääosin ruoan kanssa. Mutta myös seurustelujuomana. Viña Albali Gran Selección Tempranillo hanaviini sopi tapasten kanssa loistavasti. Jopa hieman tulisten ruokien makumaailmaankin se sointui mukavasti. Pirskahteleva valkoviini Viña Albali Verdejoniin ikään menee jääkaappikylmänä lämpimän kesäillan seurustelujuomana. Mutta hienosti se taipui myös oliivien marinadiinkin.
Loppujen lopuksi aurinko alkoi paistamaan ja ilta venähti suunniteltua pidempään. Espanjalaisittain meilläkin oli koko pieni suku koolla, joista pienin juoksi Messin pelipaidassa. Välittämättä Espanjan kehnohkosta jalkapallomenestyksestä, elämästä nauttien hänkin 🙂
Suomen alkoholilakiin vedoten alkoholijuomiin liittyvät kommentit jätän julkaisematta!
Ihan ekana on pakko kiittää teitä ystävät; kiitos sähköposteistanne, kommenteistanne, viesteistänne ja ihan kaikesta. Huolenpidostanne. Suht’ hyvin täällä jaksellaan, vaikka täytyy kyllä myöntää, että ”turnauskestävyys” hiukka alkaa horjumaan päivien kuluessa. Mutta koska asia on sellainen, jolle emme mahda mitään, niin ei voi oikein muuta kuin mennä virran mukana. Niin kökköä kuin se onkin. Positiivisesti ajateltuna, ainakin on ollut aikaa sopeutua tilanteeseen. Mutta mennään iloisempiin asioihin, onneksi niitäkin elämässä on. Kuten esimerkiksi ruoka ja syöminen 🙂
Kerroinkin eilen, että ajattelin yllättää reissusta kotiin saapuvan miehen hyvällä ruoalla. Olin laittanut pienen valkkaripullonkin kylmään. Enkä ikuna kuuna päivänä odottanut, että mieskin yllättää samaan aikaan minut. Prosecco-ylläripullo poksautettiin, vaikkei se kylmässä ollutkaan. Maistui hyvälle grillattujen guacamoletortillojen kanssa. Alunperin Marian keittiössä piti kokeilla yhtä toista grilliherkkua, mutta Lisa Lemken Grillatun kera -kirjaa selatessani löysin tämän älyttömän herkullisen ja helpon ohjeen. Joka alla hieman mukaellen, mutta alkuperäinen tosiaan löytyy ko. kirjasta:
-revi mozzarella pieniksi, kuori & silppua sipuli, kuutioi tomaatit ja kuori & siivuta avokado
-levitä tortillapohjille
-mausta limellä, suolalla, pippurilla ja tabascolla
-rullaa tortilla rullaksi ja kiinnitä cocktailtikulla
-grillaa miedolla lämmöllä noin viisi minuuttia, välillä puolta käännellen
******************
Ja heti kättelyssä pitää sanoa, että mä grillasin tortillat aivan liian kuumassa ja aaaaivan liian vähän aikaa. Juuston kuuluu todellakin valua tuolta välistä. Tässä oiva vinkki esimerkiksi juhannuspäivän puuhaksi. Kun uusia perunoita ja silliä tulee jo korvista. Täytteeksihän voisi laittaa lisäksi paistettuja broitsukuutioita. Itse ajattelin kokeilla versiota, johon tulee graavilohta ja tillituorejuustoa.
Laitoin eilen kuvan pullosta ja tortilloista Instagramiin. Niin positiivisesti yllättynyt olin tuosta kuohuviinituliaisesta 🙂 Ääneen pohdin hashtageja, johon mies huikkasi, että laita #teameffort. Jäin pohtimaan tuota ja totta tosiaan. Kun molemmat yrittää, niin hyvä tulee. Kyllä se on se yhteishenki ja yhteen hiileen puhaltaminen, joka kantaa. Niin kotona kuin töissäkin. Nyt panostan vielä hetken töissä (huomaatteko muuten, että olen panostanut jopa ihan siinä määrin, että sain vihdosta viimein tehtyä uuden bannerin? :D) ja illalla kohti anopin synttärikakkukahvitteluja. Sokeriton elämä saa pienen kolauksen, mutta se on ehkä kolauksista pienin. Elämästä kuuluu nauttia, eikä tähän ole oikeaa tai väärää tapaa. Kun tekee, mitä sydän sanoo, niin se riittää ♥
Potkaisehan kengät pois jaloistasi ja istahda tuohon upottavaan tuoliin takkatulen ääreen ja nosta jalat rahille.
Olisiko sinulla muuten hetki aikaa jutella ruoasta ja elämästä? Mutta ennen sitä odotahan – tuon sinulle jotain pientä purtavaa ja lasillisen lempijuomaasi.
Marian Bistro & Lifestyle tarjoaa elämänmakuisia tarinoita, suussa sulavia ruokaelämyksiä, arjen ihanuutta ja pää pilvissä, jalat maassa -unelmia.
