MOIKKAMOI!

Kuten olette kenties huomanneet, niin mä tunnen paljon. Olen hyvin tunteellinen. Fiilistelen nykyhetkeä, mutta elän myös muistoista. Teen sitä ympäri vuoden, mutta näin joulun aikaan se nousee ihan uusiin sfääreihin. Jostain takavasemmalta mieleeni palasi muisto reilun parinkymmenen vuoden takaa.

Mulla on ollut suuren suuri kunnia ja etuoikeus viettää yksi joulu keskellä Kanadan preeriaa. Siellä, missä ”middle of nowhere” sai konkreettisen merkityksen. Maaseudulla, jossa katuvaloja ei tunnettu. Jossa pakkanen paukkui kovin sinä jouluaattona. Saaden maiseman huurteiseksi. Tuona jouluna koin elämäni ensimmäisen rekiajelun. Pakkauduimme vilttien alle ja lähdimme reellä sukuloimaan kirkkaan tähtitaivaan alla. Kuin joululeffasta konsanaan. Kun laitan silmät kiinni, voin vieläkin kuulla reen jalasten äänen lunta vasten. Voin tuntea viiman kasvoillani. Niiltä osin, kun en ollut vuorautunut kaulahuivin alle.

Muistan hevosten samettisen pehmeät turvat. Höyryn, joka hengityksen mukana tuli ulos. Tulet, jotka sukulaiset olivat virittäneet ulos. Chestnuts roasting on an open fire. Sen tuoksun, joka paahdetuista kastanjoista levisi pihapiiriin. Katolisen joulumessun ja sen huikean hienon seimen, joka kirkkoon oli rakennettu.

Ehkä tuossa iässä, 17-vuotiaana, en osannut täysin arvostaa erilaista joulua, mutta hitsit vie, että näin jälkikäteen sitä arvostan. Tuon joulun jälkeen olen arvostanut myös astetta enemmän jouluja rakkaiden parissa. Joulu on mulle rakkauden juhla ja tuolloin päätin, että niin hieno kuin kokemus olikin, niin mikään mahti maailmassa ei erota mua tulevina jouluina mun omasta perheestä. Eikä ole erottanutkaan.

Tuon muiston myötä alkoi tekemään mieli roastattuja kastanjoita. Munatotia kaihoisten countrybiisien soidessa taustalla. Vaikkei meillä kastanjoita, munatotia tai avotulta tähän hätään ollutkaan, niin pitkästä aikaa tein kanelipaahdettuja pähkinöitä ja manteleita. Ah, koko koti tuoksuu joululle.

Kanelipaahdetut pähkinät

n. 3 dl manteleita & pähkinöitä
1 valkuainen
1 rkl kanelia
1 dl fariinisokeria
ripaus suolaa

-vaahdota valkuainen ja lisää siihen kanelit, fariinisokeri ja suola
-lisää pähkinät ja sekoita hyvin
-levitä pähkinät uunipellille leivinpaperin päälle ja paista 200 asteessa välillä sekoittaen, kunnes ne ovat paahteisia (varo, ettei pala)

Oletteko te muistaneet nauttia joulun odotuksesta? Mun mielestä kaikki nämä tällaiset pienet jouluherkkujen tekemiset ovat oivia joulumielen nostattamisessa. Mutta täytyy sanoa, että myös tuo valkea lumipeite, joka viime yönä oli ilmestynyt vastoin kaikkia ennusteita nostaa joulumieltä vielä entisestään. En tiedä millä mittarilla mun joulumieltä mitataan, mutta olen tässä miettinyt, että koskahan se on tapissa, kun se vaan kasvaa ja kasvaa? 😀

IHANAA TIISTAITA,
KIITOS KUN OLETTE ♥

HEISSUNHEI IHANAT!

Onpas hassua kirjoitella postausta näin illalla, kun yleensä kirjoitan postauksen heti aamusta kotitoimistopäivinä ja julkaisenkin sen liki samantien. Mutta hei, tämä on oikein ihanaa vaihtelua illan ohjelmaan; molemmilla lapsilla on huomenna matikankokeet ja isi kävi tuossa välissä tekemässä testit ennen työiltamenoihin lähtemistä. Täällä ollaan lyöty kolmistaan viisaat päät yhteen ja pohdittu, että mitähän se isi mahtaa tarkoittaa muun muassa seuraavalla kysymyksellä: ”Neliön piiri on 28 cm. Mikä on neliön piiri?” 😀 Myös tulkkia tytöt ovat välillä tarvinneet käsialan suhteen. Täytyy arvostaa, että toinen tuli töiden välissä kotiin vain sen takia, että sai tehtyä nuo lupaamansa testit. Musta kun ei olisi tuon kasiluokkalaisen matikan opettajaksi. Huh, onkohan laskut vaikeutuneet vai missä mä olen kasiluokan matikan tunneilla ollut…

Kuulumisista asiaan. Tykkäättekö persimoneista? Mä olen jotenkin vasta tänä talvena löytänyt ne. Rakastunut suinpäin. Persimonit on mun tämän vuoden joulunalusajan suosikkiherkkuni. Olen ajatellut aina aiemmin, että mulle tulee niistä allergiaa niin kuin persikasta, ompusta, luumusta ja päärynästä raakoina tulee. Mut nämä persimonit onkin sitten juttu aivan erikseen. Yhtään ei ala kutittamaan suuta, vaikka raakana vetelisi. Tiesittekö muuten, että persimon luokitellaan marjaksi eikä hedelmäksi? Oli mulle ihan uutta tietoa tämä.

Meillä on varmaan muu perhe kohta jo kyllästynyt persimoneihin, sillä laitan niitä liki joka ruokaan. Persimonia löytyy poikkeuksetta aina salaatista, sitä pääsee patoihin ja onpa sitä löytynyt sosekeitostakin. Parhaimmillaan mun mielestä persimon sopii vahvojen juustojen kanssa. Ihan tuoreeltaan. Meille on sunnuntaina tulossa sukua joulukahvittelemaan ja olen tässä pääni puhki miettinyt tarjoiluja. Jotain pikkusuolaisia ajattelin tehdä makeiden lisäksi ja uskoisin, että yhdeksi vaihtoehdoksi valikoituu nämä persimon-juusto-ruisnapit.

Juusto ja persimon mehevöittää kivasti tuota ruisnapin pohjaa uunissa (paistoin 200 asteessa noin 10 minuuttia). Juuston maku vahvistuu ja persimonin makeus sulostuu uunissa. Toisien ruisnappien päälle pääsi sinihomejuustoa ja toisten fetajuustoa.

Persimon, sinihomejuusto ja glögi. Siinä tämän vuoden kolme suosikkiani. En muista toista joulunalusaikaa, että olisin juonut näin paljon glögiä kuin tänä vuonna. Meillä on keittiön ruokapöydällä vakikalustona kulho, jossa on manteleita ja rusinoita. Glögilasit eivät ehdi pesun jälkeen kaappiin pölyttymään, vaan usein pääsevät taas jo heti käyttöön. Ihanaa!

IG Storyn puolella kerroinkin, että meillä on täällä pikkuinen jännitys päällä vatsataudin suhteen; viikonloppuna eräs ihana nuori neiti sairastui vatsatautiin ollessaan meillä yökylässä. Tämän päivän on itseäni etonut ihan hirveästi ja nyt iltaa kohden alkoi särkemään päätä. Vatsassa asuu mölyapinaperhe ja jopa Toby ihmetteli päätään kallistellen, että mistä nuo äänet kuuluvat. Mutta jos tällä selvitään, niin hyvä niin. Nyt kun ei oikein ehtisi sairastella, mutta toisaalta – eipä noille mitään voi 🙂

TUNNELMALLISTA TIISTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,