MOIKKAMOI!
Kuten olette kenties huomanneet, niin mä tunnen paljon. Olen hyvin tunteellinen. Fiilistelen nykyhetkeä, mutta elän myös muistoista. Teen sitä ympäri vuoden, mutta näin joulun aikaan se nousee ihan uusiin sfääreihin. Jostain takavasemmalta mieleeni palasi muisto reilun parinkymmenen vuoden takaa.
Mulla on ollut suuren suuri kunnia ja etuoikeus viettää yksi joulu keskellä Kanadan preeriaa. Siellä, missä ”middle of nowhere” sai konkreettisen merkityksen. Maaseudulla, jossa katuvaloja ei tunnettu. Jossa pakkanen paukkui kovin sinä jouluaattona. Saaden maiseman huurteiseksi. Tuona jouluna koin elämäni ensimmäisen rekiajelun. Pakkauduimme vilttien alle ja lähdimme reellä sukuloimaan kirkkaan tähtitaivaan alla. Kuin joululeffasta konsanaan. Kun laitan silmät kiinni, voin vieläkin kuulla reen jalasten äänen lunta vasten. Voin tuntea viiman kasvoillani. Niiltä osin, kun en ollut vuorautunut kaulahuivin alle.
Muistan hevosten samettisen pehmeät turvat. Höyryn, joka hengityksen mukana tuli ulos. Tulet, jotka sukulaiset olivat virittäneet ulos. Chestnuts roasting on an open fire. Sen tuoksun, joka paahdetuista kastanjoista levisi pihapiiriin. Katolisen joulumessun ja sen huikean hienon seimen, joka kirkkoon oli rakennettu.
Ehkä tuossa iässä, 17-vuotiaana, en osannut täysin arvostaa erilaista joulua, mutta hitsit vie, että näin jälkikäteen sitä arvostan. Tuon joulun jälkeen olen arvostanut myös astetta enemmän jouluja rakkaiden parissa. Joulu on mulle rakkauden juhla ja tuolloin päätin, että niin hieno kuin kokemus olikin, niin mikään mahti maailmassa ei erota mua tulevina jouluina mun omasta perheestä. Eikä ole erottanutkaan.
Tuon muiston myötä alkoi tekemään mieli roastattuja kastanjoita. Munatotia kaihoisten countrybiisien soidessa taustalla. Vaikkei meillä kastanjoita, munatotia tai avotulta tähän hätään ollutkaan, niin pitkästä aikaa tein kanelipaahdettuja pähkinöitä ja manteleita. Ah, koko koti tuoksuu joululle.
Kanelipaahdetut pähkinät
n. 3 dl manteleita & pähkinöitä
1 valkuainen
1 rkl kanelia
1 dl fariinisokeria
ripaus suolaa
-vaahdota valkuainen ja lisää siihen kanelit, fariinisokeri ja suola
-lisää pähkinät ja sekoita hyvin
-levitä pähkinät uunipellille leivinpaperin päälle ja paista 200 asteessa välillä sekoittaen, kunnes ne ovat paahteisia (varo, ettei pala)
Oletteko te muistaneet nauttia joulun odotuksesta? Mun mielestä kaikki nämä tällaiset pienet jouluherkkujen tekemiset ovat oivia joulumielen nostattamisessa. Mutta täytyy sanoa, että myös tuo valkea lumipeite, joka viime yönä oli ilmestynyt vastoin kaikkia ennusteita nostaa joulumieltä vielä entisestään. En tiedä millä mittarilla mun joulumieltä mitataan, mutta olen tässä miettinyt, että koskahan se on tapissa, kun se vaan kasvaa ja kasvaa? 😀
IHANAA TIISTAITA,
KIITOS KUN OLETTE ♥
Tonttu Toljanteria ollaan katsottu, ja se kyllä tuo edes vähän joulumieltä. Jos sitten ensi vuonna jaksaisi innostua joulusta. Tänä vuonna joulumieli on vaan kateissa. Odotan joululta vain rauhaa ja lepoa.
Moikka Anna
ja voih, Tonttu Toljanteri on ihana 🙂
Just näin, joulumieli tulee jos on tullakseen. Itse asiassa, kirjoitin muuten just postauksen joulumielestä. Itselläni on ollut monta joulua, että sitä ei ole ollut. Mutta vielä se tulee sinullekin ❤️
Levollista joulunalusaikaa sinne ❤️
Mullakin on joulumieli vähän kateissa ja se on tasan omaa syytäni. Hommat vaiheessa eli kiire tulee, kun haluaisin jo nyt nauttia joulun rauhasta – varsinkin kun oon tämän viikonlopun yksin kotona, mutta nyt se kuluu touhun ja tohinan merkeissä. Ehkä jo ensi vuonna opin… T.Melkein 50-vuotias 😀
Heippa Tuuli
ja voi ei, mutta ehkä se joulumieli tulee kun saa hössötyksen pois alta ja istahtaa sohvalle? 🙂
Toivottavasti olet saanut touhut ja tohinat tehtyä! Hih, ei se näköjään ikää katso – kiire tulee joka tapauksessa 🙂
Ihanaa joulua ❤️