sunnuntai 01. marraskuun 2020

10 x reality- & lifestylesarjasuosikkini

8

SUNNUNTAIAAMUPÄIVÄÄ IHANAT!

Oi ja hei huisia alkanutta marraskuuta 🙂 Tässä, kun odottelen pitkän tauon jälkeen treffejä Mr. Reddingtonin kanssa (Blacklistin uusin kausi starttaa Viaplaylla 14.11….Jes!) olen armottoman koukuttunut reality- ja lifestyleohjelmiin. Meillä ei ole miehen kanssa tällä hetkellä mitään yhteistä sarjaa kesken, joten mä olen oikeasti katsonut noita realityohjelmia suoratoistopalveluista sellaisella tahdilla, että oksat pois.

Ajattelin jakaa teille mun tämän hetken suosikit alla (eivät ole missään suosikkijärjestyksessä):

Million Dollar Listing Los Angeles

Valehtelematta katsoin Cmoresta löytyvät viisi kautta kuukauteen. Jäin aivan koukkuun, en vain niihin hulppeisiin taloihin tai maisemiin, mutta myös henkilöihin. Charmikas ja varsin omaperäinen Josh Flagg sekä britti James Harris vievät juttuineen mennessään.

Olet Mitä Syöt

No tykkään katsoa ihan hirmuisesti, kun ihmiset laittavat elämänsä ruotuun. Tykkään myös Pippa Laukan tyylistä ihan mielettömästi. Siitä lempeästä jämptiydestä, mutta myös pelisilmästä esimerkiksi silloin kun taustalla on ollut syömishäiriö. Tästä ohjelmasta saan aina puhtia ja päätän laittaa ruokailut viikon ajalta muistiin ja kuvitella miltä mun pöytä näyttäisi. Ahmin myös silmilläni sitä terveellisempää pöytää, joka notkuu vihanneksia ja kaikkia täysjyväviljajuttuja.

The Real Housewives of OC / Beverly Hills / New York

Orange County oli eka ”real housvaiffisarja”, jota aloin katsomaan ja koukutuin samantien. Kun sarja jäi tauolle, mietin että enpä varmaan löydä toista yhtä hyvää, mutta niin vain kävi, että Beverly Hillsin kotirouvat vei sydämeni samantien. Ahmittuani kaikki kaudet ja jaksot siitä, siirryin New Yorkiin, josta mulla on vielä pari kautta katsomatta. Ja hei nythän O.C.:stä pyörii uudet jaksot torstaisin jenkkitahtiin!

Ensitreffit Alttarilla

Kyllä, olen koukuttunut, vaikka jokin puoli mussa on sarjan konseptia vastaan. Toisaalta taas ajattelen, että oli konsepti mikä tahansa, niin eikö se ole tärkeintä, että sen myötä löydetään kumppani elämää jakamaan. Tämä uusin kausi on siitäkin mielenkiintoinen, että siellä on yksi tuntemani henkilö mukana.

MasterChef 2020

Ruokaohjelmia voisin katsoa kellon ympäri. Jos vain joku pitäisi huolen, että mullakin olisi aina välillä ruokaa tarjolla telkkarin äärellä. Ruokaohjelmat ovat vatsa täynnä katsottuna ihania. Nälkäisenä ihan killereitä 😀 Mä tykkään Tomi Björckin, Kape Aihisen ja Sikke Sumarin yhteishengestä ja tämän vuoden kokit ovat jotenkin tosi symppiksiä.

Remppa vai muutto Vancouver 

Ihan jo tuon kanadanenglannin takia 😀 Ei vais, tähän koukutuin keväällä ja silloin ahmin jaksoja parin viikon ajan. Nyt on ollut vähän hiljaisempaa, mutta olen huomannut, että työpäivien jälkeen telkkarissa näytetään Remppa vai muutto Australia. Sitä jämähdän aina silloin tällöin katsomaan ja sisustustyylillisesti ehkä tuo Australia iskee muhun jopa enemmän kuin Kanadan versio.

Yökylässä Maria Veitola

Olenkin kertonut teille, että rakastan tiirailla ihmisten ikkunoista sisään (siis en ikkunan takana vaklaten, vaan esim autolla ohiajaessa ;)). Tykkään Yökylässä Maria Veitolasta senkin takia, että siinä pääsee tunnetuille suomalaisille kylään. Myös henkilöt tulevat tutummaksi ohjelman myötä. Kiva konsepti!

Kuppilat Kuntoon Hans Välimäki

Tämä ohjelma taas iskee mun siihen hermoon, joka haluaa ihmisiä autettavan. Tässä tapauksessa tosin myös yrityksiä. Lisäksi kun myös yleensä muutetaan sisustusta, niin tässä yhdistyy ruoka+sisustusohjelma.

Koko Suomi Leipoo

Kuopuksen kanssa katsotaan tätä yhdessä ja aina suunnitellaan, mitä seuraavaksi leivotaan. Onneksi uudet jaksot alkavat marraskuussa. Tykkään laittaa ruokaa ehkä sen takia, että siinä harvoin mittailen mitään määriä. Leivonta on siitä haastavaa, että siinä olisi melkein pakko seurata reseptiä, ettei tule sutta ja sekundaa.

Kenen kotona?

Tästä katsoin muutaman jakson, kun tuli aikoinaan telkkarista. Nyt olen katsonut koko ykköskauden ja vielä olisi toinen kausi katsomatta. Tykkään itsekin arvuutella, kuka asuu missäkin. Ja hei, tämä iskee taas sinne sisustushermoon. Ihana nähdä suomalaisten kodikkaita koteja.

Lisäksi toki on monia muitakin ohjelmia joita katson, kuten Vain Elämää, Lentoturmatutkinta, Metsien miehet ja se sarja, joka kertoo rekkakuskeista & jäätikköteistä pohjois-Kanadassa 😀 Joskus on ihanaa viettää tunti tai pari sohvalla tai sängyssä tietämättä mitä telkkarista tulee. Mennä kanavarallia ja jäädä katsomaan ohjelmia. Tänä sunnuntaiaamuna mä suuntaan vielä hetkeksi sänkyyn kahvikupin kanssa. Vedän peiton korviin ja uppoudun johonkin ylläolevista. Mitä reality- tai lifestyleohjelmia te tykkäätte katsoa?

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

 


perjantai 30. lokakuun 2020

Fredagsmys…viimeinkin ☆

2

WUBIDIDUU!

Koskahan viimeksi ollaan kuulkaas vietetty blogin puolella perinteisiä perjantaimyyssejä? Siitä on aikaa! Mutta nyt, nyt vihdoinkin myysseillään. Ja se tuntuu mahdottoman hyvältä. Koska nää keittiöhommat on ne, mitä mä rakastan (rakastan muuten kyllä montaa muutakin asiaa blogin ympärillä), niin vuodenvaihteessa, kun hypätään Marian Bistron puolelle, pyrin siihen että pari kertaa kuussa vietettäisiin perjantaimyyssejä.

Sillä ainakin itselleni näissä on jokin syvempi merkitys kuin vain ruoka. Nimittäin se tunne, joka perjantai-iltoihin liittyy. Kutkuttava ja ihana tunne siitä, että viikonloppu on vielä kokonaan edessä. Nämä myyssit ovat mulle ikään kuin sellainen ”heitän hanskat tiskiin” työviikon jäljiltä ja vaihdan vapaalle. Työvaatteet on vaihtuneet kotivaatteisiin ja on aika summata viikko yhteen. Ollakin, että tänään ei oltu työvaatteissa, sillä päivä meni osin ”tykyilyyn”.

Mä muistan silloin muinoin, kun fredagsmys-postaukset oli liki viikottaisia, että avattiin aina perjantaina punaviinipullo. Kyllä mä tykkään nauttia lasillisen punaviiniä hyvän ruoan kanssa, mutta harvoin enää tulee ostettua tai avattua punaviinipulloa. Sellaista isoa, mutta tänään ostettiin. En nimittäin tiedä onko se ikä vai mikä, mutta seuraavana aamuna jo yhdenkin viinilasillisen juominen tuntuu olotilassa. Tervetuloa keski-ikä 😉 Lueskelin noita vanhoja fredagsmys-postauksia ja tänään mentiin old school -meiningillä; oli viinipullo kuvissa, ruoat kuvasin liesituulettimen alla ja kaiken lisäksi otin käyttöön tuon mun vanhan rakkauteni eli Olympuksen kameran, johon olen viime aikoina tarttunut aika usein Canonin sijaan. Olinkin jo unohtanut kuinka pieni ja pippurinen se on 🙂

Tänä iltana Marian keittiössä pääosaa näyttelee peruna. Jos pitää valita yksi ruoka-aines loppuelämän matkalle mukaan, niin mulla se olisi peruna. Mä rakastan perunaa ja sen monipuolisuutta. Tänään perunat nauttivat valkosipulin ja parmesanin hykerryttävästä makukombosta. Pekonin suolaisuudesta ja rasvaisuudesta. Lisäksi raikasta salaattia. Ja pieni lasillinen punaista. Perjantai-iltaan sopivaa musiikkia (Zaz ♥) ja vähän tunnelmaa kynttilän liekistä. Avot!

Parmesan-valkosipuli Hasselbackan perunat

6 jauhoista perunaa
70 graastettua parmesania (valmispussi kaupasta, sellaista ihan hienoksi raastettua)
1 tl mustapippuria
2 valkosipulin kynttä kuorittuna ja raastettuna
0,5 dl sulatettua voita
3 pekonin siivua
1 prk ranskankermaa
ruohosipulia

-pese perunat ja leikkaa niihin viillot noin parin millin välein (ei loppuun asti)
-sekoita parmesan ja mustapippuri keskenään
-valele perunat voisulalla ja pyörittele parmesan-mustapippuriseoksessa
-pienistele pekonit ja valkosipulit. Lisää pekonin paloja ja valkosipulia perunan siivujen väleihin (ei ihan kaikkiin)
-paista 200 asteessa noin 45 minuuttia
-tarjoile ranskankerman ja ruohosipulin kanssa

Nyt sohvannurkkaan perjantai-illan ohjelmien pariin juustojen ja hillojen kanssa. Tunnelmallista iltaa sinnekin ♥

PERJANTAI-ILTATERKUIN,

PS. ja arvatkaas mikä muu on old school -meininkiä tässä postauksessa? No se, että kuvia on tsiljoona. Ihan niin kuin ennen vanhaan 😀


torstai 29. lokakuun 2020

Joulunodotus v. 2020

5

MOIKKAMOI!

En tiedä teistä, mutta musta tuntuu, että tänä vuonna joulunodotus tuntuu hurjan paljon hykerryttävämmältä kuin aiemmin. Se on totta, että olen aina ollut jouluihminen ja alkanut odottamaan joulua ajoissa, mutta tänä vuonna olen jotenkin aivan fiiliksissäni. Eikä ole edes vielä marraskuu 🙂

Mantelit ja rusinat on näkösällä ruokapöydässä, glögi lämpenee harva se ilta. Joululehdet ja -kirjat on nostettu esille ja mieli vaeltaa peilikaapin syvyyksissä pohtimassa, että minne ihmeeseen piilotin loput jouluvalot. Jouluvalot, ei kausivalot. Nyt voidaan jo puhua jouluvaloista, eikö?

Ensimmäistä kertaa ehkä ikinä mietin, että ”Kauheeta, enää vajaa pari kuukautta ja päivä on alkanut pitenemään”. Minä, kesän lapsi, joka rakastan aurinkoa ja valoisia iltoja. Sitä kaivautuu jotenkin syvemmälle iltojen pimeyteen. Tuudittautuu siihen, että pimeydessä saa olla rauhassa tietämätön maailmanmenosta. Kynttilän liekin lepattaessa ja koko perheen ollessa kotona sitä sulkeutuu sellaiseen kuplaan, josta ei haluaisi luopua. Epävarma ja poikkeuksellinen tilanne kodin seinien ulkopuolella saa kodin sisäpuolelta löytyvän turvallisuuden ja rauhan tunteen nousemaan arvoon mittaamattomaan.

Ehkä siinä syy, miksi varsinkin tänä vuonna joulunodotus tuntuu niin mahdottoman hyvältä. Se levollisuus ja rauha, joka joulun myötä laskeutuu vuosi toisensa jälkeen on tänä vuonna alkanut jo kenties laskeutumaan vähän aiemmin. Perinteiden merkitys korostuu myllerrysten keskellä. On jotain tuttua ja turvallista näköpiirissä. Sellaista, jota on kantanut mukanaan jo lapsuudesta asti.

Ollaanko siellä jo ihan joulunodotustunnelmissa? Enkä nyt tarkoita, että olisi nisset ja nasset sekä vilkkuvalot asennettu ympäri kotia, vaan lähinnä sisäisesti joulunodotustunnelmissa? Tuntuuko teistäkin tänä vuonna, että joulunodotus on jotenkin syvempää…en löydä tälle oikeaa sanaa, mutta ehkä jotenkin sellaista hiljaisen kauniin koskettavaa ja ehkä harrastakin?

TORSTAITERKUIN,

PS. tuo Laurent Perrierin laatikko ruokahuoneen vitriinikaapin päällä…toissapäivänä sanoin miehelle ääneen, että olisikohan aika korkata joskus häälahjaksi (v. 2006) saamamme kolmen litran shamppanja. Että meneeköhän moinen huonoksi. Päätettiin, että voishan sen jossain juhlassa korkata. Eilen illalla mies huusi mua miesluolaansa. Jo rappusissa haistoin makean alkoholimaisen hajun. Shamppanjalaatikon pohja oli värjäytynyt ja sieltä oli valunut lattialle (oli säilytetty hyllyllä) tahmeaa ainetta. Korkki ja pullo olivat ehjät, mutta kun tarkemmin kuunteli sihisi korkista ilmat pihalle. Puolet shamppanjasta oli valunut hukkaan. Ja loputkin tietty pilalla. Mitä tästä opimme? Jos sulla on mahdollisuus juoda shamppanjaa niin juo silloin kun se on vielä mahdollista ;D


keskiviikko 28. lokakuun 2020

Asioita, joita tulee lykättyä…

4

…mutta joiden tekemisestä saa ihan mielettömästi hyvää mieltä!

MOIKKAMOI!

En tiedä teistä, mutta vaikka olisin kuinka tehokas, niin silti on asioita, joita lykkään. Mutta joiden tekemisestä tulee ihan jäätävän hyvä mieli ja osaltaan sellainenkin, että miksi ihmeessä ei tehty tätäkin aiemmin. Tässä mun top 5 näistä asioista.

Vakuutusten kilpailuttaminen

Ihan hävettää myöntää, mutta ei olla kilpailutettu vakuutuksia viimeiseen 18 vuoteen. Kyllä luitte oikein, kahdeksaantoista vuoteen. Sillä mä luulin, että meillä on hyvät ja kilpailukykyiset hinnat laadukkailla sisällöillä. Oltiinhan me nivoutettu ne vähän niin kuin pakettitarjoukseen firman vakuutusten kanssa. ”Vähän niin kuin”. Viime viikolla otettiin vakuutukset työn alle ja yhtenä päivänä meillä oli palaverit kolmen vakuutusyhtiön kanssa.

Loppupeleissä säästöä tuli 47%. Se tekee vuodessa sen verran säästöä, että saataisiin kolmelle perheen jäsenelle menopaluulennot Losiin. Tai kaikille kausikortit Pyhälle. Vakuutusten ehdotkin osaltaan hieman jopa paranivat. Ei pidä jossitella, mutta oliskohan pitänyt tehdä asialle jotain hieman aiemmin? 🙂

Sanomattakin selvää, että vakuutusten kilpailuttaminen ei olisi huono idea myös yritysvakuutusten osalta…

Kirjastokirjojen palauttaminen

Tämä on mulle niin vaikeaa. Sen takia nykyään välillä jopa välttelen lainauksia. Varsinkin vip-lainauksia, sillä en halua antaa muiden odottaa varauksiaan tai maksaa myöhästymismaksuja. Mulla on työmatkan varrella kirjasto eli pieni poikkaisu työmatkaan ei olisi edes paha. Yleensä käyn tuossa kaupassakin, jos ruokakaupassa on tarve käydä kotimatkalla.

Laskujen maksaminen

Tästä ollaan puhuttu aiemminkin. Säästän aina pumaskan laskuja (kyllä, mulle tulee ihan jäätävä määrä paperisia laskuja) ja maksan kerran, max pari kertaa kuussa. Mutta täytyy sanoa, että kun olen tuon projektin saanut tehtyä, niin että olo on kevyt. Niin on kyllä pankkitilikin ;D

Gynellä käynti 

Eihän se mitään mukavaa ole, siitä ei pääse mihinkään. Mutta kyllä oman hyvinvointinsa takia sitä pitäisi käydä tsekkaamassa tilanne parin vuoden välein.

Hammaslääkärissä käynti

No vähän sama kuin edellinen. Mä oon nyt viime vuodet käynyt hammastarkastuksessa kerran vuodessa. Ihan vain, koska saan kutsun. Muuten en muistaisi/ehtisi kenties varaamaan aikaa. Ja eikä kyse todellakaan ole siitä, ettei ehtisi, vaan pikemminkin priorisoimisesta.

Onks teillä mitään vastaavia vai kuulutteko niihin, että kaikki on tip top ja hommat hoidossa? 🙂

TUNNELMALLISTA KESKIVIIKKOILTAA TOIVOTELLEN,


tiistai 27. lokakuun 2020

Helppo ja herkullinen kurpitsapiirakka

6

HEI HUOMENTA!

Huihaihalloween…vietättekö te Halloweenia? Meillä sitä ei ole juuri vietetty sen jälkeen, kun lapset lakkasivat käymästä koulujen Halloween-juhlissa. Lasten ollessa pienempiä mies osti molemmille kurpitsat ja kaiversi ne. Teki silmän aukot ja suut. Kurpitsojen sisään laitettiin aina kynttilät ja ne valaisivat ulkona pimeää lokakuuta. Joinain vuosina jouduttiin kaivertamaan (mä muuten sanon aina ärsyttävästi carve, koska en ole keksinyt tuolle suomenkielistä sanaa ja tuo kaiverruskin kuulostaa siltä, että se ei ole oikein sanottu…mitä niille kurpitsoille oikein tehdään? :D) toisetkin kurpitsat, kun ekat ehti mädäntyä ulkona märässä. Meidän kurpitsoilla oli aina nimetkin: Diina ja Danna ♥

Parina vuonna tein kurpitsan sisälmyksistä kurpitsapiirakkaa, mutta nyt huomasin kaupassa eurolla 425 gramman säilykepurkin tuota herkkua ja hei pakkohan tarjoukseen oli tarttua. Kanadassa vietettiin Thanksgivingiä lokakuussa ja siten lokakuu kului kokolailla kurpitsapiirakkaa syöden. Ensin Thanksgivingin jälkkärinä ja sitten Halloweenina. Siellä me syötiin kurpitsapiirakkaa aina vaniljajäden kanssa, mutta monet vissiin suosii kermavaahtoa tämän herkun kanssa. Se mulla on vielä kokeilematta. Mä tykkään kurpitsapiirakasta, joka ei ole liian makea, vaan enemmänkin mausteinen. Jätski on sitten sen makeutta tuova lisämauste tähän herkkuun.

Helppo kurpitsapiirakka

Pohja
125 g voita
3 dl vehnäjauhoja
ripaus suolaa
1 rkl (raakaruoko)sokeria
kylmää vettä

Täyte
425 g kurpitsasosetta
2 kananmunaa
1 rkl maissijauhoja
1 dl maitoa
1 dl (raakaruoko)sokeria
0,5 rkl kanelia
0,5 rkl kardemummaa
0,5 rkl inkivääriä
1 tl muskottipähkinää
1 tl neilikkaa

-nypi voi, jauhot, suola ja sokeri keskenään
-lisää pikkuhiljaa kylmää vettä, kunnes taikina on helposti käsiteltävissä
-laita taikina jääkaappiin puoleksi tunniksi
-kaulitse se pyöreäksi ja aseta voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille
(jos haluat korkeamman piirakan, niin käytä esim 20 cm vuokaa)
-sekoita täytteen aineet keskenään ja kaada piirakkapohjan päälle
-paista 225 asteessa 10 minuuttia, laske uunin lämpö 175 asteeseen ja jatka paistamista noin 40 minuuttia
-anna jäähtyä kunnolla
-nauti vaniljajäätelön tai kermavaahdon kanssa

Semmotteisia herkkuja tiistaiaamuun.  Aamuun, jolloin sade ripsottelee ikkunaan ja edessä on kotitoimistopäivä. Taidan laittaa diffuuseriin jotain (jouluisen) mausteista tuoksua, keittää vielä yhden kupin kahvia ja kerrata coachingkyssäreitä ennen aamupäivän vertaiscoachingeja. Takaraivossa siintää pieni visio siitä, mihin sen yhden ylijääneen tapettirullan laitan. Saas nähdä, josko tänä iltana taas vaihteeksi tapetoitaisiin 😉 Hei toivottavasti sielläkin on viikko alkanut mukavasti ♥

TIISTAITERKUIN,


« Vanhemmat
Uudemmat »