sunnuntai 15. marraskuun 2020

Joulun ajan suosikkikakku: Kuorrutettu maustekakku

HEIPPA SUNNUNTAIHIN IHANAT!

Jos aamupalan nauttii vasta yhdentoista jälkeen, tuntuu päivä hurahtavan hirmuista vauhtia eteenpäin 😉 Kunnon yöunet tekivät kyllä hyvää ja akut on ladattu tulevaa viikkoa varten. Hyvä niin.

Hei, kerroinkin taannoin että voisin asua tästä jouluun keittiössä. Se ei ollut huijausta, vaan ihan oikeasti. Mikään ei ole ihanampaa kuin uunista kantautuva joulun mausteinen tuoksu, kynttilänvalo ja joululaulut. Sellaiset ”ei vielä liian jouluiset” joululaulut.

ID

Meillä miehen suosikkikakku on lapsesta lähtien ollut haalarinvärinen kakku. Kertoo jotain meidän 70-luvulla syntyneiden vaatetustrendeistä, eikö? 😀 No oli aika, että mietin mitä tuo tarkoittaa, kunnes anoppi selvitti, että se tarkoittaa joulun ajan maustekakkua. Sehän on haalarinvärinen. Siis sellaisten haalareiden värinen, joita tuo mies pienenä piti.

Haalarinvärinen kakku on tätä nykyä yksi meidän perheen suosikkikakuista ja katoaa kyllä aika nopsaa keittiön pöydältä parempiin suihin ellei sitä sitten pakasta.

Haalarinvärinen kakku sai tällä kertaa kuorruteen, mikä vei sen seuraavalle levelille. Kostutti mukavasti ja toi kirpsakkaa makeutta. Kuitenkaan peittämättä maustekakun ihanaa mausteisuutta.

Maustekakku kuorrutuksella

2,5 dl fariinisokeria
200 g voita
3 kananmunaa
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl kardemummaa
2 tl kanelia
2 tl neilikkaa
2 dl maitoa tai kermaa

-vaahdota fariinisokeri ja pehmeä voi
-lisää kananmunat
-sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää seokseen varovasti sekoittaen
-lisää maito tai kerma
-kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan
-paista 180 asteessa noin 50-55 minuuttia (uunin tehokkuudesta riippuen)
-anna jäähtyä hyvin ennen kuorrutusta

Kuorrutus
100 g maustamatonta tuorejuustoa
1 rkl sitruunamehua
tomusokeria

-vatkaa haarukalla tuorejuusto ja sitruunamehu tasaiseksi massaksi
-lisää tomusokeria niin, että saat kuorrutteesta tarpeeksi jämäkän
-kuorruta kakku ja laita tekeytymään hetkeksi jääkaappiin

Yleensä olen korvannut osan fariinisokerista tavan sokerilla, mutta nyt sellaista ei ollut. Kaiken lisäksi fariinisokeri oli jämähtänyt kovaksi, joten sulatin sen vedellä. Myöskään korppujauhoja meiltä ei löytynyt, joten korppujauhojen sijaan käytin vuokaan mannaryynejä. Kakun päälle oli myös koristeita vähän hintsusti, mutta pellavansiemenet ja mantelilastut ajoivat asiansa. Ensi kerralla pitää koklata paahtaa mantelilastuja pannulla ennen koristeeksi laittamista.

Toivottavasti siellä on ollut mukavan rentouttava viikonloppu ♥

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,


perjantai 13. marraskuun 2020

Pizzaperjantai!

MOIKKA!

Perjantai alkoi itse itseni coachaamisella. Välillä kun tuntuu, että on niin paljon tekemistä (2 ja pian 3 työtä), niin kaikki on toisinaan levällään kuin ne kuuluisat jokisen eväät. Kotitoimistopäivinä tulee tehtyä montaa asiaa samanaikaisesti eikä keskityttyä yhteen kerrallaan. Se, missä aiemmin ajattelin multitaskingin olevan mun vahvuus, ajattelen tällä hetkellä että yksi asia kerrallaan kunnolla maaliin ja sitten seuraavaan.

Tästä coachingsessiosta inspiroituneena seuraava parituntinen kului kalenteria kirjoitellen, kuukausikalenterinäkymiä tulostellen ja aikataulutellen. Ja voi jumpe kuinka paljon energiaa saa jo siitä, että tästä lähtien on selvät sävelet. Kuinka paljon työn tuottavuus ja tehokkuus nousee, kun arki on organisoitu.

Organisoitua arkea seuraa vääjäämättä vähemmän organisoitu viikonloppu. Just sellainen kuin sen kuuluu ollakin. Selkeät rajat työnteon ja vapaa-ajan välillä ei aina ole itsestäänselvyyksiä, varsinkaan meille yrittäjille. Mutta nyt on sekin homma selvitetty ja kalenteriin laitettu myös prioriteettiykköseksi punakynällä merkaten vapaa-aika.

Lyhyen intron jälkeen (heh) ajattelin esitellä teille meidän pizzaperjantain tuotoksia. Vaivasin aamupalan jälkeen pizzataikinan tekeytymään ja se sai olla päivän huoneenlämmössä. Nyt kun on tottunut niihin pizzauunilla paistettuihin pizzoihin, niin odotukset pizzan suhteen eivät olleet korkealla. Koska eihän sitä samaa makua ja rapeutta saa tavan uunilla. Mutta pöh, niin vain yllätti pizzat maullaan.

Meillä on tänään tyttöjen ilta ja tytöt valitsivat omiin pizzoihinsa kinkkua ja ananasta. Mä tein itselleni muutamia erilaisia pizzoja. Pohja meni tämän vanhan ohjeeni mukaan:

Pizzan pohjataikina

750 g 00-jauhoja
n. 3 dl kädenlämpöistä vettä
5-8 gr hiivaa (juu, eli sellainen pikkuinen nirhama kulmasta 🙂
loraus oliiviöljyä
2 tl suolaa

Sekoita pienessä kupissa suolasta, öljystä, hiivasta ja parista ruokalusikallisesta lämmintä vettä juokseva seos. Kaada seos ja loput vedet venhäjauhojen sekaan ja sekoita ensin puuhaarukalla ja sitten käsin, kunnes taikina ei enää tartu sormiin. Kaada taikina sitten leivinpöydälle ja vaivaa siitä joustava. Anna taikinan kehkeytyä jääkaapissa 8-9 tuntia (tai huoneenlämmössä vähintään pari tuntia). Kaulitse pallerot ohuiksi ympyröiksi  (joko pikkuisempia pitsoja tai isompia) ja (tässä välissä niitä voi heitellä ilmaan niin kuin elokuvissa…onnistui hyvin tällä reseptillä) laita mieleisesi täytteet. Paista uunissa 250 asteessa tai pizzatoiminnolla 230 asteessa (kiertoilma). Laitoin pizzat noin viideksi minuutiksi uunin alatasolle ja sitten nostin keskitasolle vajaaksi viideksi minuutiksi. Pohjaan tuli just niitä sellaisia rapsakoita ilmakuplia, joita toivoinkin.
Mä himoitsen aina näin joulun alla juustoa + jotain makeaa. Tämän himon pohjalta rakensin mun pizzat seuraavista täytteistä:
Pizzatäyte nro 1
Rummo basilikapastakastiketta
vuohenjuustoa
ilmakuivattua kinkkua
persimonia (ja halutessaan balsamicoa paiston jälkeen)

Pizzatäyte nro 2
Rummo basilikapastakastiketta
sinihomejuustoa
viikunaa
rucolaa
balsamicoa
-viikunan, rucolan ja balsamicon laitoin vasta paiston jälkeen

Sen verran reilu tuosta taikinasta tuli, että pizzaa jäi huomisellekin. Meillä on tarkoitus mennä miehen kanssa 10 kilometrin metsävaellukselle, joten pizzaeväs kuulostaa ihan hyvältä 🙂

Jälkkäriksi muutama pala appelsiinisuklaata. Siinä toinen mun joulun alusajan herkku. Lindtin appelsiini -tumma suklaa on aivan parasta! Mutta myös Puhdistamon appelsiiniraakasuklaa menee loistavasti. Nyt vielä pienelle happihyppelylle ja sitten sohvalle telkkarin ääreen loppuillaksi.

IHANAA PERJANTAI-ILTAA,


torstai 12. marraskuun 2020

Uuh, arkiruokailu ei voisi olla helpompaa ja herkullisempaa

 

ID

MOIKKAMOI

ja hei juu, mä tiedän että ei kaikki arkiruoka voi olla helppoa ja herkullista, mutta suurin osa on – ainakin tämä 😀 Muistatteko, kun puhuttiin teidän kanssa meal preppauksesta? Noh…en ole sitä vieläkään aloittanut, mutta mietin juurikin tämän kyseisen ruoan kohdalla, kuinka se voisi toimia myös niin, että olisi sunnuntaina pilkkonut parsakaalit ja valmistanut kanat uunissa. Sitten viikolla heittänyt jääkaapista kyseiset aineet pannulle. Mutta oli tämä nopea valmistaa ilman preppailujakin. Valkosipulivoikana ja -parsakaali sitruunalla maustettuna on mun tämän hetken yksi ylivoimaisista herkuista. Syystä, että rakastan parsakaalia, rakastan valkosipulia ja rakastan sitruunaa.

Kanana käytin tässä valmiita murea & nopea -kananpaloja, mutta esimerkiksi eilisen päivän kanapihveistä saisi tähän hienosti nyhdettyä haarukalla pulled chicken -tyylisiä palasia. Tai sitten voisi käyttää kaupan valmisgrillibroileria.

Parsakaalia ja kanaa valkosipulisitruunavoissa

1 parsakaali
200 g kypsää kanaa
2 rkl voita
2 valkosipulin kynttä
1 pieni sitruuna
suolaa
tuoretta timjamia

-kuori ja viipaloi valkosipuli
-sulata voi paistinpannulla ja lisää pienistellyt valkosipulit ja pari sitruunan viipaletta
-lisää pilkotut parsakaalin kukinnot sekä pienistelty kana
-paista, kunnes parsakaalit alkavat olla miedosti pehmenneet (saa jäädä purutuntumaa)
-purista jäljellä olevasta sitruunasta mehu pannulle ja mausta suolalla
-tarjoile tuoreiden yrttien kanssa (mä käytin timjamia)

Palatakseni tuohon meal preppaukseen; olen ottanut sen tammikuun agendalle. Jooooten Marian Bistron puolella juttua myös sitten siitäkin. Muutamia lasiastioita on jo tullut ostettua tuota meal preppausta ajatellen. Ja tosiasiassa en malta odottaa, että pääsen jynssäämään jääkaapin puhtaaksi niin, että nuo lasiset säilytysastiat näyttävät kivoilta siellä. Mä olen visuaalinen ihminen ja syön silmilläni, sen takia kaikki ruokaankin liittyvä houkuttelee enemmän, jos se hivelee silmää.

Iskeekö teille valkosipulin, sitruunan ja voin liitto yhtä paljon kuin allekirjoittaneeseen? Tuohan on sellainen kombo, joka toimii ihan keitetyn pastan tai perunoiden kanssa 🙂 Mutta kuivakakun kanssa ne ei toimi, joten tänään Marian keittiössä ei tuoksutella valkosipulia, vaan kaikkia ihania (jouluisia!) mausteita ♥

KIVAA TORSTAITA,


sunnuntai 08. marraskuun 2020

Parempi kuin lottovoitto

Rakastava, läsnäoleva, turvallinen, luotettava, lämmin, rajat asettava, lapsen edun etusijalle laittava, kärsivällinen, huumorintajuinen, aina auttamassa, herkkä, vähän hassu, vitsikirjan aamiaiseksi nauttinut, rehellinen, äitiä ja lapsia kunnioittava. Ja hei, joskus myös ”vähän” nolo.

Tiedättekö, kun aina jossain törmää sanontaan, että me naiset etsimme puolisoksemme usein isämme kaltaista henkilöä. Sellaista, jonka näkisimme mahdollisesti tulevien lapsiemme isänä. Ulkomuodollisesti mun isäni ja mun lasteni isä eroaa toisistaan täysin. Mutta mitä enemmän asiaa mietin, niin silti nuo ratkaisevat luonteenpiirteet osuvat kokolailla yksiin.

Olenkin tainnut kertoa teille, mikä löi naulan arkkuun aikoinaan mieheni kanssa tavatessamme. Se oli tuolla mun kaksion harmaalla sohvalla istuessani, kun mietin, että jösses – tuossa olisikin hyvä isä mun lapsille. Tietämättä edes tuolloin vielä onko meidän mahdollisuutta edes saada lapsia. Toki tuossa vaiheessa oli jo selvillä (pitäähän nää nyt ensitreffeillä selvittää), että myös toinen haluaa lapsia.

Muutenkin mä näen hyvin paljon samaa meidän lasten ja mieheni kuin mun ja mun isäni käytöksessä aikoinaan. Aika monessa asiassa, mutta varsinkin ex tempore -jutuissa. Me lähdettiin iskän kanssa ex tempore illalla kauppaan, jos herkkuhammasta kolotti. Nykyäänkin seuraan usein tilannetta, kun jo yöpuvut päällä olevat lapset vetävät päivävaatteet päälle ja kurvaavat isänsä kanssa kauppaan. Koska olivat nähneet mainoksen jostain uutuusjädestä, jota on just heti pakko saada.

Se, että on saanut isäkseen maailman parhaimman isän ja vielä lastensa isäksi maailman parhaimman iskän on jotain, minkä rinnalla lottovoittokaan ei tunnu miltään. Se, että mä olen tällainen kuin olen, johtuu suurimmalta osalta siitä, että sain viettää turvallisen lapsuuden, joka loi perustan koko loppuelämälle. Lapsuuden, jossa isänpäivänä sai viedä maailman parhaimmalle iskälle itse askarrellun kortin vuoteeseen ja kattaa aamiaispöytään iskän suosikkiherkkuja. Ihan samalla tavalla kuin meidänkin lapset tuppaavat näin isänpäivänä tekemään ❤️

IHANAA ISÄNPÄIVÄÄ TOIVOTTAEN,


tiistai 03. marraskuun 2020

Jokasyksyinen lohturuoka kehiin!

HEIPPAHEI!

Marraskuun (ihana) pimeys saa ainakin mut nauttimaan kotonaolosta vielä enemmän kuin aiemmin. Ja kuten tiedätte, niin nautin olla keittiössä. Marraskuussa tuo nautinto nousee uusiin ulottuvuuksiin ja huomaan pitkästä aikaa kehitteleväni uusia reseptejä ja kaivavani niitä vanhoja tuttuja jostain sielujen sopukoista. Yksi syksyn lohturuokien suosikeistani on perunagnocchit. Aika pitkään mentiin tänä syksynä ennen kuin tartuin perunagnocchipussiin kaupassa. Taisin viime syksynä syödä gnocchikiintiöni täyteen 🙂 Mutta hei, mikään ei ole parempaa kuin voissa ruskistetut gnocchit. Niin hyviä ja helposti muunneltavissa.

Joku päivä vielä yritän tehdä gnoccheja itse, mutta siihen asti mennään muiden tekemillä gnoccheilla. Mä olen käyttänyt sekä pakaste- että kylmäaltaan tuotteita ja tykkään kyllä siitä, että tuotetta ei tarvitse sulattaa ennen kuin alkaa tekemään ruokaa.

Perunagnocchien seuraksi laitoin ihan ekaksi uuniin 200 asteeseen terttutomaatteja ja yhden sellaisen fetajuustopakkauksen, jossa on yrttiöljy mukana. Tomaatit sai mehustua uunissa perunagnocchien valmistamisen ajan 🙂

Taivaalliset perunagnocchit

1 pss perunagnoccheja
vettä
1 rkl voita
suolaa
mustapippuria
pieni punasipuli
pieni sitruuna
parmesania
basilikaa

-keitä gnoccheja pussin ohjeen mukaan (mä keitin kaksi minuuttia), valuta ne
-sulata uunin kestävällä paistinpannulla voi ja lisää pienistelty punasipuli
-kuullota punasipulia, kunnes se pehmenee ja lisää pannulle perunagnocchit
-paista gnoccheja, kunnes ne ovat saaneet väriä
-lisää pienen sitruunan mehu, suolaa ja mustapippuria
-raasta päälle parmesania maun mukaan ja laita paistinpannu gnoccheineen uuniin siksi aikaa, kunnes juusto alkaa sulaa

En ymmärrä, miksen ole näiden vuosien aikana oppinut, että nälkäisenä ei kantsi kirjoittaa ruokapostausta saatikka käsitellä kuvia. Johan se on onneksi iltapäivän välipalan aika. Välipalana toista lohturuokaa nimittäin lounaalta jäänyttä helmipuuroa. Hei sen kanssa pehmeän makeaa persimonia pilkottuna, vähän kanelia ja siemeniä. Uijui ♥

TIISTAITERKUIN,