HEPSKUKKUU!

Tällä kertaa en toivota aurinkoista päivää, vaan tyydyn toteamaan, että voihan pimeys. Ihana hämärä, joka laittaa kyllä meikämandoliinin kuvaustaidot todelliseen tulikokeeseen. Tänään on ollut parin kamppiksen kuvaukset ja koska en tajunnut eilen (aurinkoisena!) päivänä vilaista säätiedotusta, niin tässä sitä sitten ollaan. No mutta onneksi jalusta pelastaa jo aika paljon, vaikkei sekään ihmeitä tee. En tykkää käyttää mitään valaistusta kuvauksissa, muuta kuin luonnonvaloa, joten sekin tuo tiettyjä haasteita.

Aika usein multa kysytään, mitä mä teen näinä kotitoimistopäivinä. Millainen päivä mulla on kotona. Se riippuu todella paljon päivästä. Kuten kerroin niin tänään olen kuvannut pari juttua ja mikäli kuvaukset vaativat järjestelyitä, niin toki ne tulee tehtyä ensin. Mikäli kyseessä on ruokakuvaukset, niin ruoanlaittaminen, esillepano ja kuvaaminen saattaa napsaista puolikin päivää. Itse kun en ihan vähällä itseäni ruokakamppiksissakaan päästä, niin yleensä tulee ahnehdittua aika suuritöisiä juttuja 🙂 Kuvien käsittelyä ja kirjoittamista. Sähköposteihin ja kommentteihin vastaamista. Päivätyötöitä. Kotitoimistopäivät ovat ihanan monipuolisia!

Mutta, kotitoimistopäivien iloja, niiden kiireistäkin kiireisimpien, on se, että voin samalla laittaa pesukonetta pyörimään, hoitaa koulukuskauksia ja tehdä iltaruoan valmiiksi. Käydä myös lenkillä kesken päivän, kuten tänään. Se tietää vaan sitä, että mikäli kotitoimistopäivän aikana tulee tehtyä muita juttuja kuin niitä töitä, niin sitten töitä tehdään ilta. Kotitoimistopäivinä en tunne käsitettä ”office hours”, vaan töitä tehdään niin kauan kuin niitä on. Ok, no jossain välissä toki vihellän pelin poikki ja laitan pillit pussiin.

Tänään ehdin tanssimaan jopa mattorumbaa kotitoimistopäivänä; työhuoneen matto meni takan eteen, takan edestä matto keittiöön (nukkamatto keittiössä…uhka vai mahdollisuus? :D) ja sitten toin yläkerrasta rullalla olevan maton työhuoneeseen. Tykkään, että sopii hyvin puunvärisen pöydän ja tuolin kanssa. Toisella puolella työhuonetta on aivan päinvastainen tunnelma harmaan nojatuolin myötä. Tiedättekö, että se kesällä kertomani tapettivillitys on saanut taas uudelleen siivet alleen ja haaveilen joka huoneeseen jotain kaunista, vanhan talon tyyliin sopivaa kuviotapettia. Mutta sitten mietin, että sopivatko nämä meidän tekstiilit kuviotapetteihin…ettei tule liian sekavaa? Tai taulut?

Jos aloittaisi tapetoinnin työhuoneesta. Tekisi siitä sellaisen hämärän hyssyn ja tunnelmallisen kirjastohuoneen. Enää ei puutu kuin se kirjahylly ja sitä tänne ei kyllä saa mahtumaan. Mutta toisaalta, koko perhe ”lukee” tänä päivänä kirjansa äänikirjoina, joten ehkä kirjastohuoneen tarkoituksena olisi olla paikka minne mennä kuuntelemaan äänikirjoja. Istua tuon pehmeän nojatuolin syleilyyn ja heittää jalat rahille ♥

Nyt hetkeksi kone kiinni ja iltaruoan pariin. Se on kyllä niin, että tavan kotiruoka on parasta. Tänään vuorossa lasten toiveesta nakkisoppaa. Sekä uunituoretta ruisleipää. Ehkä pitkästä aikaa otan lasillisen jääkylmää maitoakin. Ne tutut ja turvalliset rutiinit, tuoksut ja maut nousevat arvoon arvaamattomaan näin hämärän hyssyssä. Tuovat sitä jotain valoa elämään, jota muuten ei päivän mittaan ole näkynyt. Ehkä lohdutustakin, vaikkei mieli sitä tällä hetkellä kaipaakaan 🙂

TIISTAITERKUIN,

PS. näyttäisi siltä, että tuo peililiukuovi olisi aivan likainen – vaikkei se ole! Hämärän hyssy saa kuviinkin rosoisuutta. Halusin sitä tai en ;D

…että huomaatte työpaikan pihassa, että roskapussi on repsikan jalkatilassa? Se, mikä piti tiputtaa roskikseen jo kotipihassa.
…että otatte ison hörpyn lasista, jossa ajattelette olevan vissyä ja huomaattekin, että se on vettä?
…että lataatte juuri ennen nukkumaanmenoa kahvinkeittimen aamua varten valmiiksi ja matkalla sänkyyn alatte kuuntelemaan, että mikä siellä keittiössä porisee?
…että ajattelette itseksenne jotain juttua ja saattekin hervottoman kikatuskohtauksen julkisella paikalla?
…että heitätte heviosastolla kurkut ostoskärryyn, lähdette hakemaan mandariineja ja huomaatte, että vieras ihminen lähtee ostoskärryjenne kanssa jatkamaan matkaa? Tai niiden kärryjen, joiden luulitte olevan teidän.
…hoilotatte hyvää biisiä liikennevaloissa ja huomaatte viereisen auton repsikan paikalla olevan hymyilevän teidän soolollenne?
…että löydätte itsenne kotipihasta, kun olisi pitänyt kurvata kotiin kaupan kautta?
…että ajatuksissanne laitatte kätenne pakkaseen ja hapuilette sitä pussia, missä herkut sijaitsee, mutta herkun suuhun laittaessanne huomaattekin, että se on koiran lihapulla?

Juu ei minullekaan, mutta kaverin puolesta vain kyselen ;D Mietittekö koskaan, että kuinka tylsää elämä olisi, jos ei välillä tulisi näitä tällaisia sattumia? Jos se olisi tasaisen harmaata ja tylsää ilman mitään mokailuja? Mä viihdytän päivittäin itseäni (ja ympärillä olevia ihmisiä) mokailemalla ja päästämällä sammakoita suustani. Osaan olla toki korrekti, kun tilanne sellainen on, mutta muuten annan elämän viedä. Elämän suola on se, että osaa nauraa itselleen eikä ota elämää liian vakavasti.

Alunperin piti laittaa teille tänä iltana ne perinteiset eli ruokapainotteiset fredagsmysit, mutta esikoinen sai päähänsä pitää tänään ystävilleen yön yli kestävät Halloween-bileet, joten Marian Bistro on varattu. Sitäpaitsi juniori kysyi, että voitaisko me pitää kaksistaan Posse-katsomoa, ostaa sipsejä ja dippiä. Harvoin sitä tulee vietettyä laatuaikaa jommankumman lapsen kanssa erikseen. Tai syötyä sipsiä ja dippiä. Joten illalla kannetaan kuopuksen herkut eli Kartano -sipsit ja Broadway -dippi yläkertaan ja tehdään maja pikkuisemman sängylle. Telkkari päälle ja lötkötellään jouluvalojen loisteessa villasukat jalassa.

Siihen asti, kunnes mies tulee kotiin ja alkaa perjantai-illan vietto aikuisten tapaan. Se ei kyllä eroa juuri muiden iltojen ohjelmasta, sillä luvassa on muutama jakso sitä samaa sarjaa, johon ollaan koukututtu (Blacklist) ja ehkä lasi punaviiniä sekä muutama raakasuklaapallero pakkasesta (tällä kertaa pitää olla tarkkana, ettei käsi käy koiran lihapullapussilla…) ♥

IHANAA PERJANTAITA TOIVOTELLEN,

PS. Halloween ja perjantaitunnelmia päivittyy illalla varmastikin tuonne Insta Storyn (atmarias) puolelle 🙂