lauantai 17. marraskuun 2018

Olettamuksia & totuuksia

HEIPS JA HUOMENTA IHANAT!

Olen tainnut täällä bloginkin puolella kertoa, että en yleensä pidä olettamuksista. Erityisesti, kun joku olettaa jostain toisesta jotain negatiivista. Tietämättä asioista sen syvemmin. Mieluummin perustan mielipiteet faktoihin. Välttämättä faktoja ei ole aina saatavilla ja väistämättä sitä tulee tehtyä olettamuksia 🙂

Varsinkin meistä, ketkä esiintyvässä somessa (työkseen) on varmastikin vaikea tietää sitä koko totuutta. Kun välissä on bittiavaruus. Uskon kuitenkin, että jos tätä tekee täydestä sydämestä ja omana itsenään, niin kuin itse teen, niin saa välitettyä seuraajilleen varmastikin totuudenmukaisimman kuvan. Olemme tainneet yhden blogipostauksenkin verran jutella siitä, kuinka tärkeää minulle on se, että se olen niin täällä blogissa kuin IG:ssä ja FB:ssä aito oma itseni. Ollakin, että olen välillä se vähän blondahtava hössö hassuine juttuineni. Tai sitten toisinaan maailmanmenoa liikaa pohtiva ja analysoiva herkkis. Mutta minä se olen.

Kyselin teiltä IG Storyn puolella olettamuksia minusta. Näitä on meinaan ollut muiden bloggaajien kohdalla tosi kiva lukea. Siinä on tutustunut muihinkin bloggaajiin paremmin. Sain hurjan paljon vastauksia, kiitos kaunis vielä niistä ♥ Alla olettamukset sekä oma kommenttini. Täytyy kyllä sanoa, että aika hyvin te minut tunnette 🙂 (pahoitteluni muuten etten voi blogiin laittaa ihania emojeita, joita olettamuksiin liititte…) 

”Oot lempeä leijonaemo. Et varmaankaan stressaa turhasta ja olet nautiskelija. Harmooninen”
Olen horoskoopiltanikin leijona ja taidan kyllä olla aikamoinen leijonaemo tarpeen tullen myös. En stressaa enää turhaan ja kyllä, nautiskelen elämästä. Elämä on myös balanssissa 🙂

”Olet rauhallinen ja lempeä.”
Hei tää on hauska, tosi moni on kuvaillut minua aiemminkin rauhalliseksi. Ne, jotka tuntevat mut paremmin, tietävät että varsinkin aiemmin olin varsinainen duracell-pupu ja rauhallisuus on tullut vasta iän myötä 🙂 Lempeys on yksi suurimmista haaveistani!

”Rehellinen, sosiaalinen, perhe tärkein.”
Välillä ehkä liiankin rehellinen, mutta en koskaan satuttaisi ketään tuolla rehellisyydelläni. Sosiaalinen olen kyllä, mutta iän myötä olen oppinut nauttimaan myös yksinolosta. Perhe on kaikki kaikessa!

”Lämmin, huumorintajuinen, syvällinen. Perhekeskeinen.”
Joskus muinoin eräs entinen työkaveri sanoi, että olen niin kova, että sopisin verotarkastajaksi 😀 Hän ei tainnut tuntea minua hyvin. Sinä tunnet. Olen mielelläni lämmin kuin kova ja kylmä. Syvällisyys vaihtelee, välillä on kausia, että syvällisyyteni hieman ihistää itseäni.

”Olet ihana ja rakastava äiti!”
Tätä pitäisi kysyä lapsilta ja mieheltä, mutta kyllä, rakastan lapsia suuresti ja täydellä sydämellä 🙂

”Tää perustuu faktaan: oot sydämellinen ja ihana ihminen.”
Saatiin väliin vähän tälläistä ihanan sielunsiskon tuntemusta! 🙂

”Niin tunteella ja positiivisella ajattelulla varustettu Maria! Olet todella hyvä ja ihmeelline…(tähän pätkäsi puhelimessani kommentti)”
Tunteikas, se olen sekä positiivinen. Tämäkin osui ja upposi!

”Olet järkevä ja viisas. Et suutu helposti etkä rähise kotona.”
Välillä tuntuu, että on hyvä, että olen naimisissa noinkin järkevän miehen kanssa kuin olen, sillä tuppaan ajattelemaan asioita enemmän tunteella kuin järjellä. Mutta olen mä toisinaan myös rationaalinen ja viisaskin. Vaikka meidän perheessä Mensan jäsenlehti ei valitettavasti tule minun nimelläni 😉 Totta, minua on vaikea saada suuttumaan enkä juurikaan rähise kotona!

”Olet huippu!”
Tämäkin tuli tuosta vierestä, ei olettamus vaan mielipide irl 😉

”Ekan kerran osuin tiliisi jollain osumalla ja joulukorttitarina oli ihana. Ei whatsupp-korteille.”
Ihanaa, kun saatiin ekakertalaiseltakin kommenttia! Tykkään tarinoida. Se ehkä näkyy teksteistäni teille 🙂

”Olet aina iloinen, urheilullinen, hyvä äiti ja erinomainen kokki!”
99,8% ajasta olen iloinen, mutta kyllä mullakin huonoja hetkiä on. Ei huonoja päiviä, vaan sellaisia ohimeneviä hetkiä, kun tuntuu vähän ikävältä. Mutta yleensä ne hetket menee nopsaa ohi. Juoksuun olen hurahtanut (tasapainona ruokahurahdus :D), äitiys on tärkeintä elämässä ja ah, ruokakuvat onnistuvat aina…usein myös makukin 😉ID

”Olet lempeä, mutta tarkka.”
Olen lempeä ympärillä olevia ihmisiä kohtaan ollut aina ja viimeisten vuosien aikaan olen onneksi oppinut olemaan lempeä myös itselleni. Tietyissä asioissa olen tarkka, mutta jos mieheltäni kysytään, niin hän voisi sanoa minua hiukka suurpiirteiseksi (ainakin mitä astianpesukoneen täyttämiseen tulee ;D).

”Olet sympaattinen ja sydämellinen, jalat maassa oleva tyyppi.”
Sympaattisuus ja empaattisuus ovat sellaisia juttuja, joista olen hirmuisen ylpeä. Olen huomannut, että niiden avulla pääsee pitkälle elämässä. Jalat on maassa ja pää usein pilvissä 😉

”Tienaat paremmin kuin keskituloiset.”
Tienaan ihan hyvin, mutta koulutukseeni ja työkokemukseeni nähden noin puolet mediaanista. Teen kahta työtä, enkä tee kumpaakaan täysin rahan takia 🙂

”Olet positiivinen, sydämellinen.”
Niin ihanaa, että se positiivisuus on paistanut läpi blogissa ja somessa. Sydämeni on myös suuren suuri!

”Olet lämmin ja hyväsydäminen ihminen.”
Awws, mä en oikeasti kestä näitä teidän kommenttejanne. Se, että monessa kehutaan minua hyväsydämiseksi saa kyynelen silmäkulmaan. Olen otettu.

”Rikas.”
Riippuen miten rikkaus määritellään. Jos ei oteta huomioon materialistista rikkautta tunnen olevani miljonääri. Mitä rahaan ja omaisuuteen muuten tulee, niin täytyy sanoa, että kovasti olen tehnyt töitä, jotta olen saanut elintason tälle tolalle. Mutta se ei tarkoita silti sitä, ettenkö välillä viivyttäisi laskujen maksuja palkkapäivään.

”Olet huipputyyppi!”
Täytyy myöntää, että mä perisuomalaisena vaatimattomana ihmisenä punastelen välillä teidän kommenteille. Te olette huippytyyppejä! 🙂

”Vahva persoona. Pomolady.”
Täytyy sanoa, että musta on tullut vahva. Tiedän, että selviän mistä vain. Mutta harmi, että se vahvuus on tullut vain kivisen tien kautta. Eli menetyksistä ja kurjista asioista, joita on tapahtunut. Hih, pomolady omasta mielestäni (kotona), mutta kyllä se taitaa olla mies, joka meillä määrää kaapin paikan 😀 Töissä olen monien pomo, mutta totta puhuen en osaa käyttäytyä pomon tavalla. Työyhteisössä me ollaan kaikki samalla viivalla. Kunnes jonkun täytyy ottaa vastuu ja olla se pomo.

”Tyylikäs, ahkera, hyvä kokki.”
Oih, en pidä itseäni juuri tyylikkäänä (jos siis on kyse pukeutumisesta), sillä en seuraa trendejä. Luotan klassikkoihin, ehkä tyylikkyys tulee siitä 🙂 Ahkera olen. Tykkään saada asioita aikaan. Kokkikolmonen minussa rakastaa asua keittiössä lieden äärellä.

”Mun olettamus on, et olet työpaikallakin sellainen kaikki huomioonottava ja kiltti ihminen.”
Kuten tuossa ylläkin sanoin, niin vaikka se on kaikkia johtajuusteorioita vastaan, niin olen töissäkin lempeä ja hyväsydäminen. Luotan sympaattiseen johtotapaan enemmän kuin auktoritääriseen natsimeininkiin 😉

Hei kiitos kaunis vielä teille jokaiselle ♥♥♥ Jos joku haluaa vielä heittää olettamuksia, niin kommenttiboksi on sitä varten. Vastailen niihin sitten 🙂 Huomenna opitte tuntemaan minua vielä paremmin, sillä tuo paras kaverini on vastaillut kiperiin kysymyksiin minusta. 

Nyt vielä kolmas kuppi kahvia ja sitten autonnokka kohti Turkkusta. Tänään taidamme saada ensimmäisen kerran jouluruokaa. Namskis!

LEPPOISAA LAUANTAITA TOIVOTELLEN,


torstai 15. marraskuun 2018

Terveiset joulukorttitehtaalta!

HEIPSAN IHANAT!

Muistan lapsuudesta sen, että jossain vaiheessa joulukuuta postilaatikosta alkoi tipahtelemaan joulukortteja. Sellaisia, joiden kuvapuolta usein koristi joulupukin lisäksi talli, hevonen, tonttu, kauralyhde ja vielä jostain nurkasta kurkkasi hiiri tonttulakki päässä. Kortin toisella puolella oli hyvän joulun toivotus sekä käsinkirjoitettu nimiä, joista en saanut selvää. Yksi päivä joulukuusta oli varattu sille, että matkasimme Orivedelle mummulaan ja äiti kirjoitti mummun kortit. Tähän en tiedä syytä, mutta ehkä se oli se, että äidillä oli parempi käsiala kuin anopillaan. Tai sitten mummu ei vain jaksanut kirjoittaa reilua paria sataa korttia itse.

Mutta aina kun meille tuli mummulta ja papalta kortti, oli mummu itse harakanvarpaillaan sen kirjoittanut. Kotikadun nimeen oli luikahtanut aina ylimääräinen h-kirjain, joten katu viittasi ydinkokeisiin ja ohjuksiin 😀 Oma nimeni oli poikkeuksetta Marja eikä Maria. Kortin kultaisesta glitteristä jäi sormiin pitkäksi aikaa kultahippuja.

Monesti olen miettinyt, että kuinka ihana ele korttien lähettäminen tänä päivänä onkaan. Harmistellut, kun itseltäni kortit on jääneet muutamana vuonna askartelematta ja lähettämättä. Tuntenut piston sydämessäni, kun olemme silti saaneet joulukortteja ystäviltä ja sukulaisilta. Kyllähän iloisten joulutoivotusten toivottaminen tekstarillakin käy, mutta kyllä kortti on aina kortti. Henkilökohtaisempi. Ja vaikka se kortti olisikin ostettu, niin se ei poista sitä tosiasiaa, että toinen on nähnyt vaivaa sen eteen.

Tänä vuonna päätin olla ajoissa liikenteessä. Mietin, että olisi kiva tehdä jotkut tosi siistit ja trendikkäät kortit. Kunnes huomasin itseni katsomassa valmiskortteja. Poissaolollaan loistivat ne vanhan ajan joulukortit, joissa oli niin paljon katseltavaa, että kuva oli kuin Mauri Kunnaksen kirjoista konsanaan. Tajusin, että mun jouluni saa olla värikäs. Siinä saa olla tonttuja ja punaista. Ei sen tarvitse olla mustavalkoista ja graafista. Trendivärejä ja -kuoseja.

Ostin taannoin maitokauppareissulla askartelumateriaalit joulukortteihin pitkän pähkäilyn jälkeen. Nyt ne on askarreltu. Yksinkertaiset ja näin jälkeenpäin harmittaa, että niistä ei löydy sitä väri-iloittelua, jota varsinkin tänä tulevana jouluna kaipaan. Vielä kun muistaisi kirjoittaa kirjekuorien päälle osoitteet ja postittaa kortit. Mielellään ennen sitä 21.12., mikä yleensä on ollut meikäläisten korttien postituspäivä 😉

Pikkutyttönä jouluaattoaamuna usein otin ison pinkan joulukortteja pianon päältä, joulutähden viereltä, istuin sohvalle ja yritin arvuutella, mitä korteissa lukee. Kuka oli lähettäjä. Kulutin näin aikaa, joka jouluaattona tuntui matelevan hitaasti. Silloin meidän äidillä oli tapana säästää osa joulukorteista. Ja tiedättekö, ne on vieläkin tuolla alakerran pahvilaatikoissa. Jossain niistä monesta, jotka kätkevät paljon muistoja sisäänsä. Joita ei ole pariin vuoteen avattu. Ehkä olisi aika avata laatikot, etsiä vanhat joulukortit ja nostaa ne tuohon pianon päälle ♥ Ja hei kenties askarrella osasta niistä ensi vuonna joulukortit! Ainakin saisin mieleiset. Mikälisikäli ensi vuonna kortteihin haluan värejä, hevosia, tonttuja ja kauralyhteitä. Glitteriä unohtamatta 🙂

AURINKOISIN TORSTAITERKUIN,


keskiviikko 14. marraskuun 2018

Valoisampi makuuhuone – tilaa unille & unelmille

*yksi postauksen tuote saatu Lifestä

MOIKKAMOI!

Yleensä sitä näin syksyllä (vai puhutaanko jo alkutalvesta?) tulee haikailtua tummien sävyjen perään. Reilu kuukausi sitten toin töistä farkunsinistä maalia, tarkoituksenani maalata makuuhuoneen seinät. Suunnitelmissa oli sellainen hämyinen ja pesämainen tila runsaine tekstiileineen, jonne käpertyä illan tullen. Mitä vielä! Viikonloppuna löysin itseni kaivamasta kaapin perukoilta vaaleita vuodetekstiilejä esiin. Tummansiniset helmalakanat vaihtuivat valkoisiin ja tummanharmaa päiväpeite samanmoiseen, mutta beigeen. Harmaat pellavavuodevaatteet saivat väistyä valkoisten tieltä. Mikä siinä muuten onkaan, että valkoiset lakanat tuovat heti sellaista ihanaa hotellifiilistä? Makuuhuone raikastui kertaheitolla. Onneksi en vielä ehtinyt maalata seiniä!

Yhtäkkiä vaaleus tuntui kovin ihanalle. Kun ulkona on pimeää, niin vastaavasti tuntuu, että makkarissa on nyt tilaa unille. Vaaleus toi mukanaan myös tietynlaista raikkautta, jota olen makuuhuoneeseen kaivannut. En vain tiennyt, että minä hämyisten talvisävyjen ystävänä nauttisin näin paljon vaaleudesta. Tuntuu, että makuuhuoneessa on tilaa unelmille. Unelmointi on muuten jälleen yksi marraskuun suoma lisäilo elämään. Koska muutoin sitä ehtisi unelmoimaan? Lötköttelemään päiväpeiton päällä ja antaa haaveiden lentää?

Meillä ei ole vieläkään makuuhuoneessa lämmityspatteria päällä. Usein illalla vielä tuuletankin huoneen. Mikä ihanampaa kuin käpertyä villasukat jalassa viileiden lakanoiden väliin. Suihkauttaa kielen alle Nuku hyvin -melatoniinisuihketta* ja antaa unen tulla. En ole varmastikaan ainoa, ketä väsyttää näin marraskuussa, mutta usein käy niin, että sitten nukkumaan mennessä ei väsytäkään. Vaikka varsinkin iltaruoan jälkeen on ihan valmista kauraa unille. Tuosta suihkeesta olen niinä iltoina tuntunut saavan apua, kun uniaika on mennyt ohi. Huomaan, että niinä päivinä kun käyn juoksemassa on myös oltava tarkka siitä, ettei käy liian myöhään juoksemassa. Kroppa käy ikäänkuin ylikierroksilla vielä nukkumaan mennessäkin, mikäli juoksulenkki ajoittuu liian myöhään.

Makuuhuone sai myös osansa erään jouluhullun kosketuksesta 🙂 Jouluvalot verhon syrjässä riittävät iltaisin valaistukseksi ja tuovat ihanaa tunnelmaa. Toinen huonekuusi pääsi olohuoneeseen, toinen makkariin. Vielä tekisi mieleni viritellä vähän isoja paperitähtiä sängyn päätyyn…

Mutta sitä ennen virittelemään perheelle iltaruokaa. Tyhjästä on vähän paha nyhtästä, mutta yritetään. Jotenkin sitä taas unohti kaartaa kotiin kaupan kautta ja jääkaapissa oli vastassa fetakuutioiden lisäksi vain valo!
Loppuviikko kuluukin kotitoimistolla muun muassa kuvauspuuhissa – toivotaan, että kirkkaat kelit jatkuvat 🙂

IHANAA KESKIVIIKKOILTAA TOIVOTELLEN,


perjantai 09. marraskuun 2018

Fredagsmys goes galette!

IHANAA ILTAA

sinne ruutujen toiselle puolelle! Tukkatuulispäänä kun on painanut päivän menemään, niin nyt tekee hyvää istua koneen äärelle. Käsitellä kuvia ja kirjoitella. Vieressä lautasella palanen tuosta viime aikojen trendiruoasta eli galettesta. Vai galetesta…tippuuko siitä taivutettaessa toinen t-kirjain? Yhtä kaikki, ruoasta johon liki meiltä kaikilta löytyy aina aineet kotoa kaapeista. Tällä kertaa oikaisin ja tein pohjan valmistaikinasta, mutta se on helppo tehdä itsekin, jos vain kaapista löytyy vehnäjauhoja, öljyä ja suolaa. Vettä tietääkseni kaikilla meillä tulee hanasta 🙂 Joskus olen tehnyt pohjan niin, että olen korvannut osan vehnäjauhoista ruisjauhoilla. Rouheasta galettesta tulee silloin vielä rouheampi.

Tiedättekö, kun tulee aina niitä kausia, että joku yrtti on pop? Milloin olen huomannut laittavani timjamia joka paikkaan, milloin korianteria. Nyt on salvian vuoro. Salvia on mulle uusi tuttavuus, mutta silti se on kiilannut jo vähässä ajassa yrttisuosikkieni kärkeen. Maku on voimakas ja muuttuu kypsennettäessä. Salvia, puolikas Syrjähyppy ja hunajalla makeutetut tomaatit. Voin sanoa, että tämän kertainen galette on ehkä maukkain, minkä olen ikinä leiponut. Hetkinen…Syrjähyppy? Kyllä, luitte oikein, Syrjähyppy.

Viikko takaperin lähimaitokaupassa oli juustomaistiaiset. Juustot veivät kielen mennessään, niin hyviä ne olivat. Kun konsulentti alkoi kertomaan Saloniemen Juustolan perheyrityksestä ja pyrkimyksestä luonnonmukaiseen ruoanvalmistukseen sekä kestävään maatalouteen näin onnelliset eläimet laitumella. Se yhdistettynä juustojen täyteläiseen ja hyvään makuun – olin myyty. Se pieni Maria minussa kirmasi muistoissaan jälleen niillä kopisevilla puukengillä Oriveden mummun perässä navettaan lypsylle. Nostalgiaa. Ostoskoriin päätyi Syrjähyppy -chevrejuuston lisäksi muutama muukin juusto. Jos tunteisiini ja ostokäyttäytymiseeni haluaa vedota, niin näemmä perheyritys ja onnelliset eläimet ovat avainsanoja 😉 (välihuomatus: muistattehan, että kaupalliset yhteistyö on merkitty blogissani erittäin selvästi heti blogipostauksen otsikon jälkeen, joten merkinnän puuttuessa kyseessä ei ole kaupallinen yhteistyö…niin kuin ei nytkään)

TOMAATTIVUOHENJUUSTOGALETTE

1 valmispiirakkapohja suolaiseen leivontaan

Täyte
erivärisiä kirsikkatomaatteja puolitettuna
puolikas Syrjähyppy -chevrejuustopaketti
puolikas Philadelphia -tuorejuustopaketti
mustapippuria myllystä

Salviaöljy
puolikas solovalkosipuli
tuoretta salviaa
5 rkl oliiviöljyä
loraus hunajaa
ripaus sormisuolaa

– kauli piirakkapohja leivinpaperin päälle suuremmaksi
– sekoita juustot keskenään ja lisää mustapippuria
– levitä juustoa veitsellä pohjan päälle, mutta jätä n. 3 cm reunoilta tyhjäksi
– asettele puolitetut tomaatit pohjan päälle
– surauta salviaöljyn aineet sauvasekoittimella sekaisin ja lisää tomaattien päälle
– käännä piirakkapohjan reunat piirakan päälle ja ”rypytä”
– voitele reunat kananmunalla
– paista galettea 200 asteessa uunin keskitasolla noin 30 minuuttia

Koska galette on niin tuhtia tavaraa, niin seuralaiseksi sille riittää silmuitusalaatti. Lapsille on tulossa ystäviä kylään ja aikovat kuulemma paistaa tämän vuoden ekat piparkakut! Itse lösähdän sohvalle lukemaan pari lukematonta joululehteä ja jos ehdin ennen miehen kotiutumista, niin katson joululeffan. Viikonloppu tulee olemaan aika touhua täynnä, joten tämä ilta relataan ♥

IHANAA PERJANTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,


torstai 08. marraskuun 2018

Rosmariinikeksit ✰

HIPHEI!

Insta Storyn puolella seuraavat tietävätkin, että meillä leijaili alkuviikosta ruoanlaiton tuoksinnassa hieman epämiellyttävä tuoksu. Tai no, hajuksi tuota lipeäkalan valmistusvaiheessa tulevaa ödööriä voisi ehkä kutsua 😉 Siinä kun lipeäkala odotti uunissa kypsymistä päätin pyöräyttää rosmariinikeksejä ja saada näin takaisin sen kotoisan tuoksun. Se toimikin aika hyvin ja meidän pienet kalahajuallergikot eivät nyrpistäneet nenäänsä koulusta tullessaan. Kuulemma tuoksui sille, että äiti oli leiponut. Heh, hyvä niin. Itse rakastan rosmariinin makua, mutta myös tuoksu on yksi ihanimmista!

Taannoin olen tehnyt rosmariinikeksejä suolaisena versiona että makeana versiona. Nyt ajattelin tehdä jotain näiden väliltä. Syystä että valkoinen sokeri oli loppu ja kookossokeriakin löytyi vain muutama ruokalusikallinen. Voitakin oli minimalisesti ja jauhopurkin pohjaa taputtelin, jotta sain tarpeeksi jauhoja taikinaan. Mutta siinä kaappeja kaivellessani löysin myös puolikkaan valkosuklaalevyn, kuivattuja vadelmahippusia sekä pistaasipähkinöitä. Ajattelin, että kyllähän sitä nyt suklaatilla makeuttaa suolaisimmatkin keksit.

Osaan kekseistä riitti valkosuklaakuorrutetta, mutta suurin osa jäi ilman kuorrutetta. Hienosti maistuvat ilman ylimääräistä makeuttakin esimerkiksi juuston kanssa. Mistä tuli mieleeni, että vaikken muuten olekaan viime aikoina viikolla herkutellut, niin tällä viikolla juustolla on tullut herkuteltua joka ikinen ilta. Yleensä siinä klo 22.47 maissa, kun kampean kellarista kohti yläkerran makuuhuonetta. Keskikerroksen jääkaappi ja Jukolan juuston Valkosipulicheddar -juusto ovat houkutelleet tämän tästä. Juusto on ollut tällä viikolla oiva iltapala. Tai yöpalahan se tuohon aikaan jo on! Saisikohan jääkaappiin ajastuksen, että se sulkeutuisi klo 22 ja aukeaisi taas 06.00? 😉

ROSMARIINIKEKSIT

n. 50 g huoneenlämpöistä voita
n. 3 dl vehnäjauhoja
2 tl ruokasoodaa
2 rkl kookossokeria
2 tl kanelia
1 muna
1 rkl rosmariinia hienonnettuna
ripaus suolaa
(kauramaitoa)

-nypi voi vehnäjauhoihin
-lisää ruokasooda, kookossokeri, suola ja rosmariini
-lisää muna
– HUOM! taikinan kuuluu olla kaulittavaa, joten passaa sen olemus (kaura)maidolla sopivaksi
-kaulitse taikina ohueksi levyksi ja ota siitä esimerkiksi lasilla pyöreitä muotteja
-paista uunissa 200 asteessa vartin verran

Itse sulatin valkosuklaan niin, että se jäi vähän rouheaksi. Levitin sitä veitsellä puolikkaille kekseille ja koristelin pähkinämurulla ja kuivatuilla vadelmapaloilla.

Nyt ruokatunti lähenee loppuaan, joten takaisin töiden pariin. Saas nähdä, kuinka ruokiksella nauttimani mustamakkara jämähtää jalkoihin; tarkoituksenani kun olisi pitkästä aikaa juosta töistä kotiin. Vajaa 10 kilometriä, josta onneksi vikat kaksi kilometriä on alamäkeä!

TORSTAITERKUIN,