…että huomaatte työpaikan pihassa, että roskapussi on repsikan jalkatilassa? Se, mikä piti tiputtaa roskikseen jo kotipihassa.
…että otatte ison hörpyn lasista, jossa ajattelette olevan vissyä ja huomaattekin, että se on vettä?
…että lataatte juuri ennen nukkumaanmenoa kahvinkeittimen aamua varten valmiiksi ja matkalla sänkyyn alatte kuuntelemaan, että mikä siellä keittiössä porisee?
…että ajattelette itseksenne jotain juttua ja saattekin hervottoman kikatuskohtauksen julkisella paikalla?
…että heitätte heviosastolla kurkut ostoskärryyn, lähdette hakemaan mandariineja ja huomaatte, että vieras ihminen lähtee ostoskärryjenne kanssa jatkamaan matkaa? Tai niiden kärryjen, joiden luulitte olevan teidän.
…hoilotatte hyvää biisiä liikennevaloissa ja huomaatte viereisen auton repsikan paikalla olevan hymyilevän teidän soolollenne?
…että löydätte itsenne kotipihasta, kun olisi pitänyt kurvata kotiin kaupan kautta?
…että ajatuksissanne laitatte kätenne pakkaseen ja hapuilette sitä pussia, missä herkut sijaitsee, mutta herkun suuhun laittaessanne huomaattekin, että se on koiran lihapulla?
Juu ei minullekaan, mutta kaverin puolesta vain kyselen ;D Mietittekö koskaan, että kuinka tylsää elämä olisi, jos ei välillä tulisi näitä tällaisia sattumia? Jos se olisi tasaisen harmaata ja tylsää ilman mitään mokailuja? Mä viihdytän päivittäin itseäni (ja ympärillä olevia ihmisiä) mokailemalla ja päästämällä sammakoita suustani. Osaan olla toki korrekti, kun tilanne sellainen on, mutta muuten annan elämän viedä. Elämän suola on se, että osaa nauraa itselleen eikä ota elämää liian vakavasti.
Alunperin piti laittaa teille tänä iltana ne perinteiset eli ruokapainotteiset fredagsmysit, mutta esikoinen sai päähänsä pitää tänään ystävilleen yön yli kestävät Halloween-bileet, joten Marian Bistro on varattu. Sitäpaitsi juniori kysyi, että voitaisko me pitää kaksistaan Posse-katsomoa, ostaa sipsejä ja dippiä. Harvoin sitä tulee vietettyä laatuaikaa jommankumman lapsen kanssa erikseen. Tai syötyä sipsiä ja dippiä. Joten illalla kannetaan kuopuksen herkut eli Kartano -sipsit ja Broadway -dippi yläkertaan ja tehdään maja pikkuisemman sängylle. Telkkari päälle ja lötkötellään jouluvalojen loisteessa villasukat jalassa.
Siihen asti, kunnes mies tulee kotiin ja alkaa perjantai-illan vietto aikuisten tapaan. Se ei kyllä eroa juuri muiden iltojen ohjelmasta, sillä luvassa on muutama jakso sitä samaa sarjaa, johon ollaan koukututtu (Blacklist) ja ehkä lasi punaviiniä sekä muutama raakasuklaapallero pakkasesta (tällä kertaa pitää olla tarkkana, ettei käsi käy koiran lihapullapussilla…) ♥
IHANAA PERJANTAITA TOIVOTELLEN,
PS. Halloween ja perjantaitunnelmia päivittyy illalla varmastikin tuonne Insta Storyn (atmarias) puolelle 🙂
Saari on hiljentynyt vastaanottamaan pitkän ja lumisen talven. Tyynyt ja peitot on pakattu ilmatiiviisiin säilytyslaatikoihin, jääkaappi ja pakastin on tyhjennetty. Imuroitu ja pyyhitty kaikki muruset tasoilta. Vesipumput on viety varastoon ja vesikourut puhdistettu. Moottori on irroitettu veneestä ja kannettu talvisäilöön. Terassilta on lakaistu lehdet ja auringonottotuolit on laitettu säilöön. Riippukeinut laskostettu odottamaan uusia aurinkoisia lököttelyhetkiä. Verhot on vedetty ikkunoiden eteen ja ovet laitettu säppiin.
Vene on soudettu vastarannalle ja nostettu venevajaan säilöön. Vastarannan laituri on purettu ja mutterit otettu talteen ensi kevättä varten. Viimeisen kerran tänä vuonna on ajettu pois venerannasta. Mökkitie tuntui kovin lyhyeltä kotiinpäin tultaessa. Siinä, missä se tuntuu kestävän ikuisuuden taas ensi keväänä.
Niinä kertoina, kun jännitetään, että onkohan se järvi sulanut….? Joko joko? Kun venerannassa viskelemme murikoita jäälle ja testaamme, että antaako se yhtään periksi. Yksi saarimökin ihanuuksista on juurikin se, että ei ole itsestään selvää, että sinne tuosta vaan mennään. Oppii kunnioittamaan luontoa ja elämään osaltaan sen armoilla. Aikatauluttamaan tekemisensä. Tekemään ne joskus jopa viime tingassa. Tervetuloa vaan loppuviikon pakkasyöt ja lumisateet. Mökki, pian nähdään taas ♥
ja hellurei 🙂 Mökkiperjantai vaihtui kotiperjantaihin ja hyvä niin. Marian Bistron toiminta herää henkiin jälleen näin iltojen pimetessä. Kotona on hyvä olla. Tuntuu, että tänä kesänä oltiin niin paljon mökillä, että näin syksyllä alkaa jo innostus hiipumaan. Täytyy käydä laittamassa mökki talviteloille lähipäivinä. Ettei vaan putket ja pumput jäädy. IG Storyn puolella jälleen kyselin, että kumpaa haluaisitte tänään lueskella; sisustusjuttuja vai perinteisiä myyssitunnelmia. Perjantimyyssi vei voitin. Suunnitelmissa oli vaikka mitä ihanaa mm. sellainen kunnon dippikattaus, mutta koska meillä meni kaupungilla vähän pidempään kuin ajattelin, niin se päädippi eli tacodippi jäi tekemättä. Sitä kyllä luvassa sitten vielä jonain perjantaina!
Tämän perjantain ruoat ovat siis helpoimman kautta. Purkista ja suoraan pöytään. Ja tiedättekö, sekin on välillä ok. Ei tarvitse olla mitään ihmeellisyyksiä. Pääasia, että sitä on, eiks niin? Käytiin Stockalla ja ostettiin muutamia juustoja, oliivitapenadea, oliivi-kirsikkatomaattitahnaa, chevre-basilikatahnaa, latva-artisokkaa ja leipätikkuja. Tuoretta patonkia, hummusta ja kurkkua sekä muutamia leikkeleitä. Päärynäviipaleiden päälle murustelin sinihomejuustoa. Tapaslautasta raikastamaan laitoin viinirypäleitä ja mansikoita. Juustojen kylkeen viikunahilloa. Laseihin täyteläistä punaista.
Ei kai sitä ihminen muuta lomansa vikana iltana kaipaa kuin tällaisen setin hyvää ruokaa, hyvää seuraa ja omat kotitöppöset jalkaan? Ja hei, onhan tässä toki vielä viikonloppu edessä ennen arkista aherrusta. Huomen illalla on luvassa tämän vuoden ekat pikkujoulut ystävien kesken. Mutta sillain rauhallisesti vietettynä, sillä sunnuntaina pitää laittaa piha myös talvikuntoon ja tarttua haravan varteen 🙂
TUNNELMALLISIN PERJANTAI-ILTATERKUIN,
PS. Menee jännäksi tämä paikallispeli, joten saas nähdä miten tässä käy!
Onko teillä koskaan niitä päiviä, kun ihistää ja turvottaa? Kun kaikki housut tuntuvat epämukavilta päällä ja kun peilistä katsoessa näyttäisi siltä, kun sinne vatsaan olisi vahingossa joutunut vappupallo? Sellainen iso foliopallo, vähintäänkin. Itse en ole juuri kärsinyt aiemmin vatsavaivoista, mutta täytyy todeta, että viimeisen vuoden aikana olen liian usein todennut kärsiväni pulputtavasta vatsasta sekä sellaisesta yleistilaa helposti laskevasta pingottuneesta olosta vatsan seudulla. Vaikka ruokailut pitäisi olla reilassa ja liikun, niin silti on niitä päiviä edelleen, kun sujahdan suosiolla mekkoon. Housun kauluksen puristaessa.
Mekkoon se kiukutteleva vatsakin mahtuu paremmin ja yleensä siitä päivän mittaan rauhoittuu. Ellei sitten saa polttoaineekseen jotain sellaista, mikä kiukustuttaa sitä lisää. Tämä postaus jatkaa luonnollisemman hyvinvoinnin sarjaa Lifen brändilähettilyyden myötä ja on tehty kaupallisessa yhteistyössä Lifen kanssa.
No miten sitten saada se vatsa hymyilemään? Väistämättä vatsan ja suoliston ongelmat ovat sellaisia, jotka saavat koko olotilan vähän alavireiseksi. Koska vatsan hyvinvointi on hurjan henkilökohtainen asia, niin suosittelisin teitä kääntymään lähimmän Life -liikkeen asiantuntevan henkilökunnan puoleen. Jotta saisitte omalle kohdallenne ja omiin vatsavaivoihinne juuri ne oikeat vinkit ja tuotteet. Itse suuntasin suloisena sunnuntaina iloisen ja onnellisen vatsani kanssa tapaamaan Maaritia Lielahden Life -myymälään.
Koska vatsavaivoja oli ollut viimeisen vuoden aikana enemmän kuin aiemmin, niin juttelimme siitä, mikä niihin on voinut olla syynä. Itse heitin ilmoille ajatuksen, joka oli pälkähtänyt mieleeni; voiko osa vatsavaivoista olla hormonaalisia? Miten näin keski-iässä olevan naisen hormonitoiminta vaikuttaa suolistoon? Selitys löytyy aineenvaihdunnan hidastumisesta iän myötä.
Koska suolisto näyttelee kokonaishyvinvoinnissamme niin suurta osaa, imin itseeni tietoa, mitä Maarit antoi. Sitä haluaa helliä vatsaansa ja sitä kautta koko yleisvointiaan niin paljon kuin mahdollista. Luonnollisemmat lisäravinteet ja vitamiinit tuovat helpotusta oikkuilevaan vatsaan, mutta myös omilla elintavoilla on suuri merkitys!
♡ Maitohappobakteerit ovat ehkä tunnetuin vatsan hellimiseen soveltuva luonnontuote, mitä meidän kaapeista löytyy. Itse käytän tätä nykyä maitohappobakteereita päivittäin. En siis vain mahdollisten ulkomaanreissujen tai antibioottikuurien aikana. Ja heti, jos tulee päivänkin tauko, huomaan sen olotilassani. Life Probiootit ovat koko perheen käytössä päivittäin. Niiden maitohappobakteerikannat ovat tutkitusti mahahappoja ja sappisuoloja kestäviä kantoja, jotka pystyvät kulkeutumaan suolistoon ja elämään siellä. Valmisteessa on seitsemän ihmisperäistä maitohappobakteerikantaa ja 5 miljardia bakteeria/kapseli.
♡ Kuuriluontoisesti, esimerkiksi viikon kuurina silloin tällöin käytän Life Sporebiotic-tuotetta. Tuotteessa bakteerit ovat itiömuodossa, ja itiöiden kyky selvitä toimintakykyisinä erilaisista olosuhteista on täysin omaa luokkaansa. Itiömuodossa bakteeri on ikään kuin horroksessa ja muodostaa suojakseen erittäin vahvan kuoren kalsiumista ja aminohapoista. Tämän suojakuoren ansiosta itiöt kestävät erinomaisesti olosuhteita, jotka tavallisesti heikentävät bakteerien elinvoimaisuutta: lämpötilanvaihteluita, pitkäaikaista säilytystä ja happamia olosuhteita (esim. mahahapot). Itiö ”tunnistaa” optimaaliset kosteus-, pH- ja lämpöolosuhteet, jolloin se sulattaa kuorensa ja aktivoituu. Eli periaatteessa tuote aktivoituu vasta suolistossa. Siellä missä pitääkin.
♡ Koska maitohappobakteerit tarvitsevat kasvualustan, niin apuun kannattaa ottaa Puhdas+ Saccharomyces Boulardii -valmiste. Se on hiivatyyppinen mikro-organismi. Hyvänlainen hiiva, ns. probioottihiiva, joka ei ole elävässä muodossa. Koska se ei ole bakteeri, niin antibiootit eivät pääse sitä tuhoamaan. Boulardii toimii maitohappobakteerien kasvualustana. Se korjaa limakalvoja ja siitä on todettu olevan apua esimerkiksi ärtyvän suolen oireyhtymässä. Saccharomyces boulardii kestää paremmin vatsahappoja kuin maitohappobakteerit.
♡ Maarit kertoi, että kun vatsassa on entsyymiä, mikä pilkkoo ruokaa hienommaksi, niin ravintoaineet imeytyvät paremmin. Tällaisia entsyymejä löytyy muun muassa Puhdistamon Ruoansulatusentsyymikapseleista. Niistä saa nopean avun vatsan turvotukselle ja muille ruoansulatusongelmille. Ne sisältävät lisäksi hyödyllisiä maitohappobakteereja.
Se, että oppii itse tunnistamaan ne syyt, minkä takia vatsa valittaa, on mielestäni yksi avaintekijä vatsavaivojen hoitoon. Jotta osaa omalla toiminnallaan vältellä vatsavaivoja, mikäli ne ovat omasta toiminnasta kiinni. Itselläni suurin vatsavaivojen aiheuttaja on kiire ja stressi. Olen niitä ihmisiä, jotka stressaavat vatsallaan. Vatsa voi olla kuralla tai sitten se voi olla toista ääripäätä. Vatsanpohjassa on stressin aikaan perhosia, mutta ei niitä sellaisia toiveikkaita iloisesta odotuksesta liihottelevia perhosia. Vaan niitä, jotka saavat vatsan kivistelemään. Kiire lisää ravintoköyhän ruoan syömistä. Kiireessä ei maistu ruoka ja ruokavälit venyvät aivan liian pitkiksi. Vatsani ei tykkää tästä yhtään.
Kolmas asia, joka kiireessä korostuu on lisääntynyt kahvinjuonti. Kun on olevinaan niin väsy, että tarvitsee välttämättä sen viisi isoa kolpakkoa kahvia päivässä, joista mielellään yhden jo heti aamulla tyhjään vatsaan. Jossain kohtaa iltapäivästä alkaa jo kädet tärisemään ja ylävatsassa kuplimaan liiallisesta kahvinjuonnista.
Sain testattavaksi Coffee Pixels Cascara ja Coffee Pixels Milk -kahvipatukoita, jotka ovat suklaan kaltaisia kahvinmakuisia kofeiinipitoisia syötäviä välipaloja. Olen tainnut jäädä näihin koukkuun. Maku on kuin italian helteisen auringon alla paikallisen kahvilan terassilla nautitussa espressossa. Kahvipatukat on valmistettu sekä kahvipavuista että niiden antioksidanttipitoisesta kahvimarjasta, jota kutsutaan Cascaraksi. Milk -patukassa on myös maitojauhetta. Ne ovat käteviä tilanteisiin, mihin tarvitsee kahvin kaltaista kofeiini-energia-boostia, mutta kupillista kuumaa kahvia ei ole mahdollista nauttia. Lisäksi nämä patukat ovat hellävaraisempia vatsalle kuin tavallinen kahvi ja ne ovat varsin kuitupitoisia.
Kuitu on muuten avainsana oman vatsani hyvinvointiin, ehkä teidänkin? Muistan aikoinaan, kun välttelin kaikkia viljatuotteita (älkää edes kysykö miksi…), niin vatsani veti aivan juntturaan. Kun otin puolen vuoden jälkeen jälleen aamupuuron ja ruisleivän valikoimiini, niin taivas aukesi ja olo oli euforinen. Vatsaongelmani ovat hyvin kausiluontoisia ja kuten totesin, niin stressaavina ajanjaksoina vatsani jumpittelee. Vaikka muuten siedänkin laktoosia ja gluteenia, niin silloin kun vatsa on oikein ottanut nokkiinsa esimerkiksi kiireessä, niin vaihdan hetkeksi maidon kauramaitoon ja teen puuronkin gluteenittomiin kaurahiutaleisiin. Huomaan jo näiden muutosten vaikuttavan vatsan hyvinvointiin suotuisasti.
Koska itse rakastan vatsaa helliviä ruokia, niin ajattelin jakaa teille kaksi reseptiä, joista ainakin meikäläisen vatsa hymyilee. Nimittäin kultaisen banaanikurkumapuuron sekä kuiturikkaan chiasiemenleivän. Näitä tulee tehtyä silloin, kun vatsa jumpittelee. Ja oikeasti, vatsa voi paremmin, kun päivän aloittaa tuolla lohtupuurolla. Ainakin paremmin kuin silloin, kun se vatsa saa ensimmäisenä aamusta kupillisen kahvia.
-kiehauta kauramaito ja lisää siihen kaurahiutaleet
-anna porista hiljalleen noin 10 minuuttia ja hauduta kannen alla vielä viisi minuuttia
-lisää puuroon muut ainekset ja surauta kevyesti sauvasekoittimella niin, että banaani muussaantuu
-nauti mulperinmajojen, kuituseoksen ja kookoshiutaleiden kanssa
Olenkin kertonut teille, että olen koukuttunut kurkumaan. Sen lisäksi, että se maistuu hyvälle, antaa se eri ruoille kauniin värin. Sillä on todettu olevan tulehdusta vähentävä vaikutus ja lisäksi sen on huomattu joidenkin tutkimusten mukaan maltillisesti nautittuna vähentävän suoliston kaasuja. Kurkumaa kiukuttelevalle vatsalle? Yes, please!
Rakastan leipää, mutta rakkauteni ruisleipään ei mene yksiin sen kanssa, mitä vatsani asiasta ajattelee. Se kun pömpöttää ruisleivästä pulleana tämän tästä. Sen takia pidän välillä taukoja ruisleivän syönnistä. Olen huomannut myös gluteenittoman ruisleivän soveltuvan tavallista paremmin vatsalleni. Mutta leipä, jota vatsani rakastaa on chiasiemenleipä. Joka ikinen kerta teen tämä eri variaatiolla. Riippuen siitä, mitä siemeniä tai kuivattuja marjoja kaapista löytyy. Tällä kertaa marjapuolesta vastasi Linum Plus -kuituseoksentyrnin marjarouhe, hillan siemenrouhe ja mustikkajauhe.
CHIASIEMENLEIPÄ
4 dl siemeniä (esim. pellavan-, hampun-, auringonkukan siemeniä) 4 rkl Life chiasiemeniä 4 dl vettä 3,5 dl gluteenittomia kaurahiutaleita 1 dl Linum Plus -kuituseosta 1 dl murskattuja cashewpähkinöitä 1,5 tl suolaa 3 rkl oliiviöljyä loraus agavesiirappia
-sekoita kuivat aineet keskenään
-kiehauta vesi ja lisää siihen öljy sekä siirappi
-sekoita vesiseos kuiviin aineisiin ja kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun vuokaan
-paista 175 asteessa noin tunti
Tuo Linum Plus -kuituseos on varsinainen supertuote. Sen kerrotaan soveltuvan niin kovalle kuin löysälle vatsalle, stressi- ja jännitysvatsalle. Se on avuksi kolestroli- ja rasva-arvojen hallinnassa, painonhallinnassa ja se tasapainoittaa veren sokeria. Se lisää aterianjälkeistä kylläisyyden tunnetta ja täydentää niukkakuituista ruokavaliota. Ja sen kyllä huomaa, yksi pala leipää saa jo kovasti nälästä kurnivan vatsan rauhoittumaan.
Kuten huomaatte, niin jälleen asiaa vatsan hyvinvoinnista olisi riittänyt vaikka kuinka. Se on toisaalta ihana asia, että tämä luonnollisempi hyvinvointi kirvoittaa kielenkannat tässä määrin kirjoittamaan. Olen sitä mieltä, että me kaikki olemme loppupeleistä itse vastuussa omasta hyvinvoinnistamme. Senkin takia tämä kunnia toimia Lifen brändilähettiläänä on avannut silmiäni tajuamaan hyvinvoinnin moninaiset osat. Ei se ole vain kyse siitä pyhästä kolminaisuudesta eli unesta, ravinnosta ja liikunnasta. Kyse on paljon laajemmasta aihealueesta. Oikeastaan tunnen, että kropassani tai pääkopassani ei ole ainuttakaan osaa, joka ei kuuluisi hyvinvoinnin piiriin. Niin fyysisesti kuin henkisestikin haluan voida hyvin. Olla elämäniloinen ja -nälkäinen. Jokaisen meidän prioriteettilistan kärjessä pitäisi olla oma hyvinvointi. Sillä…”The greatest wealth is health.”
Koska tämäkin sydäntäni lähellä oleva asia on pakko johonkin lopettaa, niin onneksi loppukaneettiin kuuluu hyvän jakaminen teille siellä ruudun toisella puolella. Osa omaa hyvinvointiani on se, että pystyn antamaan myös muille. Koska te rakkaat lukijat siellä ruutujen toisella puolella annatte niin paljon minulle, niin nyt kolmella teistä on mahdollisuus voittaa Life Sporebiotic -tuote(arvo 52,50 euroa). Arvontaan osallistut vastaamalla alla olevaan kysymykseen tämän postauksen kommenttiosioissa:
Miten sinä pidät huolta vatsasi hyvinvoinnista?
Arvonta-aikaa on viikko eli keskiviikkoon 17.10 klo 16.00 asti ja arvonnan säännöt löytyvät täältä.
Vielä muutama muistutus:
♡ Lifessä juhlitaan synttäreitä 8.-21.10., jolloin heillä on huikeita tarjouksia. Kannattaa siis käydä tutustumassa paikan päällä huipputarjouksiin tarkemmin! ♡
♡ Life haluaa tarjota myös teille ihanille lukijoille mahdollisuuden hyvinvointiin. Sen kunniaksi saattetämän vuoden ajan alennusta 20% koodilla atmarias Lifen verkkokaupassa tai kivijalkaliikkeissä tehdyistä normaalihintaisista Lifen oman tuotesarjan tuotteista! ♡
Tänään töistä kotiin tullessani täällä odotti kaksi pikkuista, joista toinen totesi ääneen: ”Äiti, nyt tekisi mieli homejuustoa ja joulupiparia…voidaanko käydä ostamassa?” Sillä sekunnilla päässäni naksahti. Positiivisessa mielessä. Tähän asti olin vähän toppuutellut itseäni koko aiheen kanssa. Miettinyt, että ei sitä nyt vielä näin aikaisin tohdi. Salaa kuitenkin nettaillut pienesti askarteluohjeita ja viihtynyt facebookissa katsellen jouluhullujen hullutteluja. Hymyillyt mielessäni ja ajatellut, että en mä ihan höpsö asian tiimoilta taidakaan olla.
Niin, kuka sen määrittelee koska joulua saa alkaa odottamaan? ♥ Kuka sanoo, milloin voi ripustaa kausivalot tai lämmittää ensimmäisen mukillisen glögiä? Eikö kukin meistä voisi tehdä niin kuin itse asian parhaaksi näkee? Tiedän, että monet eivät halua blogeissa törmätä vielä jouluisiin juttuihin eikä täälläkään blogissa vielä vallan hulluttelemaan ryhdytä. Tulin vain kertomaan teille, että joulunodotus on ihan parasta ja se alkaa pikkuhiljaa täällä näkymään. En ajatellut kuitenkaan kaivaa vielä joululehtiä esille enkä paistaa pipareita. Mutta sellaisia pieniä esivalmistelevia juttuja alan kyllä tekemään. Eihän tässä ole enää kuin pari kuukautta. Joulupukin listallakin on jo muutamia juttuja tytöille. Ehkä ne kortitkin tulee tänä vuonna askarreltua ajoissa.
Ostin maitokauppareissulla olohuoneeseen valosarjan, sillä koen että näin pimeimpään vuodenaikaan noista valosarjoista on oikeasti enemmän iloa kuin koskaan. Lähetin kuvan miehelle joulurallatuksen säestämänä rapakon taakse ja olin aivan varma, että vastauksena saan jos jonkinlaisia ärhäköitä emojeita, joilla tulee savua nenästä ja korvista 😀 Sain sydänsilmäemojin. Hän, joka yleensä on sitä mieltä, että jouluvalot viritellään vasta joulunalusviikolla, on tainnut höpsähtää iän myötä. Aivan kuten minäkin.
Ostin kaupasta myös torttutaikinaa ja viikunahilloa. Viikunatorttuja ajattelimme paistaa tyttöjen kanssa seuraavaksi. Mutta sitä ennen menen yläkertaan fiilistelemään tyttöjen huoneisiin. Niihin, joihin on viritetty myös valosarjat ja jotka on siivottu vimpan päälle. Sujautamme tiimitossut jalkaan ja voipi olla, että laitamme jotain kepeää (ei vielä kyllä kovin jouluista) musiikkia soimaan taustalle. Ihanaa, että mulla löytyy hengenheimolaisia täältä saman katon alta 🙂
Niin, onko liian aikaista alkaa odottamaan? Itseni tuntien kun ne punaiset ja jouluiset jutut siivotaan pois viimeistään tapaninpäivänä. Lukuunottamatta amarylliksiä. Joten ehkä se on ihan ok ottaa tuosta tärkeästä juhlasta kaikki ilo irti. Vaikka sitten jo näin pari kuukautta ennakkoon.
Potkaisehan kengät pois jaloistasi ja istahda tuohon upottavaan tuoliin takkatulen ääreen ja nosta jalat rahille.
Olisiko sinulla muuten hetki aikaa jutella keski-iästä ja elämästä? Mutta ennen sitä odotahan – tuon sinulle jotain pientä purtavaa ja lasillisen lempijuomaasi.
Marian Bistro & Lifestyle on ollut mun ja monen teistä yhteinen olohuone jo vuodesta 2010. Täällä on vuosien varrella jaettu elämänmakuisia tarinoita, suussa sulavia ruokaelämyksiä, arjen ihanuutta ja pää pilvissä, jalat maassa -unelmia.
Ja nyt tämä olohuone elää mukana uudessa elämänvaiheessa. Nykyään täällä jutellaan entistä enemmän myös elinvoimasta, keski-iän herkullisuudesta ja kaikesta siitä, mitä elämällä on vielä tarjottavanaan.
Tervetuloa keski-ikäisen naisen elämänmakuiseen olohuoneeseen!
Lämmöllä, Maria
P.S. Jos sua kiinnostaa, mitä kaikkea muuta mun elämään nykyään kuuluu ja mitä teen työkseni, pääset tutustumaan muhun vähän tarkemmin täällä.
SHEO BY MARIA NURMI
Elämän herkullisin luku.
Keski-ikä ei ole vaihe, josta pitää selvitä. Se voi olla uuden, omannäköisen elämän alku.
…että huomaatte työpaikan pihassa, että roskapussi on repsikan jalkatilassa? Se, mikä piti tiputtaa roskikseen jo kotipihassa.
