lauantai 28. syyskuun 2019

Syksyinen saari

ID

MOIKKAMOI LAUANTAI-ILTAAN IHANAT!

Olenko jo kertonut, että rakastan syksyä? Tuossa aamusta mökille ajaessamme maisema muuttui yhtäkkiä aivan tosi paljon syksyisemmäksi kuin Tampereella. Ruska oli jo pitkällä. Varsinkin näin aurinkoisina syyspäivinä tuntuu, että tuo väriloisto tuo ihan järjettömästi energiaa! Ehkä tälläkin on tarkoitus; pian kun on se ”vähän” värittömämpi marraskuu, niin luonto antaa meille värejä varastoon 😉

Veneen päältä pressua poisottaessamme huomasimme, että siihen jäänyt vesi oli jäätynyt. Ilma oli muutenkin hyytävän kylmä. Mökin sisälle päästessämme sisälämpömittari näytti reippaasti alle kymmentä. Ilmalämpöpumppu päälle, vedet lämpenemään ja villasukat jalkaan. Siinä missä eilen vielä suunnittelimme lähtevämme tänään koko perheen kesken mökille vaihtui aamulla toisiin aatoksiin; huomiset vesisateet ja lasten kanssa veneily ei innostanut, joten päätimme lähteä päiväseltään miehen kanssa mökillä käymään.

Nuo neljä tuntia saaressa saivat taas aikaan sen, kun olisi minilomalla ollut. Saunottiin, grillattiin makkarat, keitettiin kahvit ja kerkesinpäs nojatuolissa nukkumaan koira sylissäni pikapäikkäritkin.

Saaressa on aina ollut kaunis maaruska, mutta tuntuu että tänä vuonna se tuli etuajassa. Kuvankäsittely hieman tuo oranssia enemmän pintaan kuin mitä sitä oikeasti oli, mutta huh että silmä lepäsi tuossa varvikossa. Pitkospuita kävellessäni huomasin, että mustikoitakin olisi vielä noukittavaksi asti…

Ensi viikonloppuna käydään laittamassa mökkitalviteloille ja tuota varten teimme jo valmisteluja. Kuivamuonakaapin tyhjäsin jo mukaan kaupunkiin ja nyt on täällä kotona keittiössä kaaos; eiväthän nuo mahdu meidän kuivamuonakaappeihin mitenkään. Muutenkin näyttää vahvasti siltä, että ensi viikolla meillä syödään chili sin carnea ja tomaattikeittoa. Jostain syystä moisia purkkeja oli tullut rahdattua mökille selkä väärällä 🙂

Koska mökkisuunnitelmiin tuli muutos, päätettiin tehdä uusia suunnitelmia. Ylämäkivetoja ja kanasalaattia kotona. Ehkä pitkästä aikaa myös lasillinen skumppaa shamppanjabaarissa ja sitten katsomaan tuota valoshowta Tammerkosken rantaan. Pitääkin vissiin kaivaa talvitakit varastosta. Näin vanhemmiten sitä on tullut niin mukavuudenhaluiseksi, että ei tuonne Tammerkosken rantaan värjottelemään mennä!

LEPPOISIN LAUANTAITERKUIN,


perjantai 27. syyskuun 2019

Pieni sisustuksellinen muutos, isosti ilmettä

HEIPPATIRALLAA!

Nyt täytyy sanoa, että vaikka joka viikko perjantai otetaan vastaan ilolla, niin tänä perjantaina tuntuu, siltä että ”It was about time…”. Viikko on ollut jotenkin todella kiireinen ja täynnä. Ehkä se viime viikonlopun flunssakin on pienesti verottanut. On ollut blogitöitä, töitä ja eilen vielä tiukan myyntikokouspäivän jälkeen koulua. Mutta en valita, silloin taotaan, kun rauta on kuumaa. Kroppa yleensä kertoo, milloin on aika hidastaa. Ja se oli tänä aamuna.

Tänä aamuna heräsin nimittäin migreeniin, pitkästä aikaa. Tällä kertaa migreeni ei juurikaan ilmene pääkipuna, ellei ota huomioon tuota pientä jomotusta. Mutta enemmänkin sellaisena aivosumuna ja näkösumuna. Valonarkuutena. Vähän myös tuntuu, että olisi peruna suussa, kun puhuu 😀 Veikkaan, että viime yönä on tullut narskutettua oikein olan takaa hampaita yhteen. Leuat eivät oikein aukea.

No mutta hei, onneksi on viikonloppu edessä ja akkujen latausta tiedossa. Ehkä vimppa mökkiyö tälle vuodelle odottaa. Ensi viikonloppuna mennäänkin jo laittamaan mökki talviteloille. Nyt kun alkaa olemaan pikkupakkasia aamuyöstä, niin on syytä laittaa pumput talvikuntoon. Meillä on pari kertaa rikkoutunut pumppu ihan pienestä pakkasestakin; pieni vesipisara on saanut jäätyessään suurta vahinkoa aikaan ja ollaan jouduttu pumppuostoksille. Nyt ei oteta riskejä sen suhteen.

Mökkikauden lopettaminen tietää sitä, että kotoilu lisääntyy. Tässä vaiheessa mökkikautta odotan kyllä kieltämättä jo niitä kaupunkiviikonloppujakin. Lauantaikahvitteluja kaupungilla ja pikkuhiljaa kodin laittamista kohti tulevaa talvea. Tänään otin itseäni niskasta kiinni ja kokeilin vihdosta viimein olohuoneessa ollutta peiliä ruokatilaan. Jonkin aikaa olen siirrosta haaveillut, mutta aina se on jäänyt. Ja voi vitsit, että tuo sopii tuohon ruokatilaan kivasti!

Avartaa tilan ja mikä parasta; toistaa siivotun keittiön näkymää. Juju piileekin siinä, että tykkään peileistä ja tykkään, että peilien kautta näkyy siisti maisema. Gulps, on pidettävä keittiö siistinä jatkossakin 🙂 Pieni muutos toi aikaan lisäavaruutta ja ilmettä. Jokohan sitä viitisi viritellä kausivalot tuon peilin ympärille? 😉

Toivottavasti sielläkin on kaikkea kivaa ja rentouttavaa tekemistä tiedossa viikonlopulle ♥ Tälle päivälle on enää yhden kirjareflektion tekeminen ja sitten kone säppiin!

PERJANTAITERKUIN,


keskiviikko 25. syyskuun 2019

Nopea herkkuruoka perunasta

HEIPPAHEI!

Nonni, nyt kävi näin, että kun ruokapostauksia toivottiin, niin niitä piisaakin sitten vähän reilummalla kädellä. Huomisellekin on vielä tulossa ruokapostausta ja näillä näkymin myös perjantaille perinteisten perjantaimyyssien merkeissä 🙂 Ensi viikolla jatketaan taas sitten jollain ihan muilla aiheilla. Ainakin osa päivistä.

Sen sata kertaa olen kertonut teille perunarakkaudestani. Perunaa tulee tehtyä kaikissa muodoissaan ja aina ruoasta saa maukkaan. Peruna on vähän niin kuin sellainen luottoraaka-aine; tietää tiedätkös saavansa rahallensa (edukkaitahan nuo) vastinetta.

Mäiskyperunoita ei olla pariin kuukauteen tehty, mutta nyt kun näin viimeisimmässä Glorian Ruoka & Viini -lehdessä mäiskyperunat, niin pakkohan niitä oli tehdä. Parhaiten ja nopeiten nämä valmistuvat edellisen päivän potuista, mutta nyt keitin mäiskyperunoita varten  perunat h-hetkellä. Lehden reseptin mukainen kastike kuulosti kaikessa yksinkertaisuudessaan niin hyvältä, että pakkohan sitäkin oli kokeilla. Tosin määriä en laittanut ylös, vaan sovelsin. Taas.

Mäiskyperunat
4:lle

8 perunaa
suolaa
pippuria
oliiviöljyä

Kastike
turkkilaista jugurttia
fetaa

-pese perunat ja keitä kypsiksi
-laita kypsät perunat uunivuokaan/pellille ja litistä ne esimerkiksi lasin pohjalla
-ripsota päälle oliiviöljyä, suolaa ja mustapippuria
-paista 200 asteessa uunin ylätasolla, kunnes perunat ovat ottaneet kaunista ruskeaa väriä itseensä
-valmista sillä aikaa kastike sekoittamalla turkkilaista jugurttia ja murustettua fetaa keskenään
-tarjoile perunat kastikkeen kanssa

Me tykättiin heittää jääkaapista löytyneet rucolan jämät myös pottujen päälle. Lisäksi tarjolla oli salaattia. Kaikki saivat vatsansa täyteen ja viimeinen peruna katosi kylmänä keittiön tasolta parempiin suihin illan aikana. Ei sen ruoanlaiton aina tarvitse olla hifistelyä. Parasta ruoanlaitossa on soveltaminen. Ei aina tarvitse löytyä kaikkia aineksia jääkaapista. Hyvin olisin fetan uupuessa voinut korvata sen vuohenjuustolla. Tai jos sitäkään ei olisi ollut olisin kenties päätynyt tsatsiki-tyyppiseen kastikkeeseen. Pääasia, että saa kaappeja tyhjäksi!

Kuten lupailin, niin huomennakin on luvassa ruokajuttuja. Ruoka- ja rakkausjuttuja 

IHANAA KESKIVIIKKOA TOIVOTELLEN,

 


torstai 19. syyskuun 2019

Olohuoneen vaaleampi ilme

HEIPPAHEI

torstaiaamuun ihanat! Miten sitä joka ikinen syksy havahtuu siihen, ettei ole taaskaan kaivanut hanskoja tarpeeksi ajoissa esille? Ei voisi sanoa tässä kohtaa oppia ikä kaikki, sillä tuo ei todellakaan pidä paikkaansa. Onneksi ulkotakissa on pitkät hihat, joihin ujuttaa kädet koiran aamulenkillä. Ei ole näpit ihan tunnottomina kun kotiin palaa 🙂 Jos ei tuota pientä nipistelyä sormen päissä oteta huomioon, niin muuten kyllä tykkään näistä pirtsakoista syysaamuista. Posket punaisena on hyvä ottaa uusi päivä vastaan.

Muistatteko, kun tilasin uudet päällyset sohviin toukokuussa? No ei siinä mennyt kuin  kolme kuukautta, kun sain nuo vaihdettua. Mikä siinä onkaan, että sohvien laittaminen palasiksi on aina työn ja tuskan takana. Miten te muut ikealaisten omistajat, kuinka usein vaihdatte/pesette päälliset? Meillä oli ne ekat päälliset varmaan seitsemän vuotta ilman pesuja. Ainakin runkojen päälliset. Eivät likastuneet. Mutta sen jälkeen ollaan kerran puoleen vuoteen pesty päälliset. Ensimmäiset valkoiset päälliset joutivat roskiin, kun olivat niin pinttyneessä liassa, ettei niitä saanut edes valkaisuaineella puhtaaksi. 

Tässä välissä oli ne vaaleanharmaat päälliset, jotka bongasin mega-alesta. Ne toivatkin olkkariin hetkellisesti tosi kivaa raikkautta. Kunnes aloin haikailmaan taas valkoisia päällisiä. Onneksi haikailin ääneen, sillä sain teiltä vinkin Bemzistä. Tilasin päälliset vähän tuollaisena ”loose fit” mallisena, joten ilme on rennompi.

Ja hei onhan noi nyt kivat! Ollakin, että tuota kuratassua varten sohvat ovat arkena visusti peitoilla peitelty. Sillä vaikka kuinka käydään tassupesulla ulkoilun jälkeen, niin aina sinne jonnekin anturoiden väliin jää harmillisesti mutapaakku. Olohuoneen ilme vaaleni uusien päällisten myötä ja nyt sohvat erottuvat seinien harmaasta. Harmaat sohvat, kun eivät oikein erottuneet seinistä. Olivat niin samanväriset.

Yksi kysytyin kysymys blogin kautta on se, mitkä nuo meidän sohvat ovat. Ne ovat Ikean Kivikit. Kuka olisi arvannut, että yhteensä vajaalla viidellä sadalla saataisiin sohvat, jotka ovat meillä edelleen näin kymmenenkin vuoden jälkeen käytössä. Eivätkä ole menneet miksikään. Toki parit ostetut päälliset ovat tuoneet hieman lisähintaa, mutta nyt on reservissä ne harmaat taas pestynä, kun haluaa tummentaa ilmettä. Eli ei aina tarvitse ostaa kallista saadakseen laatua. Kuten ei korkea hintalappukaan ole aina tae laadusta.  ID

Vaikka sitä syksyä varten yleensä tummentaa ilmettä ja tekee sellaista pesämäistä fiilistä tummemmilla tekstiileillä, niin olohuoneessa meillä tämä ei päde. Olkkari saa olla vaalea. Makkariin taas olen vaihtanut jo tummansiniset helmalakanat sänkyyn ja tumman itämaishenkisen maton lattialle.

Mutta nyt suoristusrauta tulille ja silmäpussit piiloon. Tämän päivän olen omistanut excelille ja tulevalle myyntikokoukselle. Jonkun mielestä ehkä tylsää, mutta tällaiselle excelin rakastajalle on kuulkaa onnen päivä 🙂

IHANAA TORSTAITA,


keskiviikko 18. syyskuun 2019

Syysmuotinäytöksen parhaimpia paloja


Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Sokoksen ja Indieplacen kanssa


HEIPPAHEI!

Tiedättekö, että aloin tuossa miettimään, olenko ikinä ollut muotinäytöksessä. Siis seuraamassa muotinäytöstä. Ihan heti ei tullut mieleeni. Joten lauantaina, kun pääsin Sokoksen syysmuotinäytökseen olin kuin Liisa Ihmemaassa. Kaikki oli niin ihanaa ja uutta. Tuntui, että silmäni kiiluivat kuin lapsella karkkikaupassa konsanaan.

Sokoksella vietetään Muotiviikkoja vielä 6.10. asti ja sen tiimoilta täällä Tampereen Sokoksella järjestettiin syysmuotinäytös, joka streamattiin kaikkiin Sokoksiin. Sokoksen syysmuodin asukokonaisuudet olivat stylisti Sofia Oksasen käsialaa. Juontotehtävissä toimi iki-ihana Saimi Hoyer ja näytöksen malleina huippumallien lisäksi ihan tavallisia miehiä ja naisia. Syksyn upeimmissa trendeissä näkyvivät tweedit ja ruudut, oranssin ja ruskean sävyt, pitsit ja pliseeraukset, eläinkuosit ja camo. Asuihin oli yhdistetty leveitä vöitä, hapsuja, nahkaa ja huivikuoseja.

Muotinäytös oli jaettu kolmeen eri teemaan: Business, Leisure ja Street. Perinteisten syysvärien (ahh, tuo konjakin ruskea ja armeijan vihreä ♥) muotinäytöksessä näkyi myös pinkkiä. Kovin muodissa olevaa ruutua ja hei pitkästä aikaa Unikko-kuosia. Tuntuu, että vaikka tuo Marimekon ajaton kuosi on aina muodissa, niin tänä syksynä se on oikein trendin aallon harjalla.

Olen tähän postaukseen koonnut omia lempipoimintojani muotinäytöksestä. Joten ottakaahan hyvä asento, kupponen kahvia ja nauttikaa näiden kuvien myötä Sokoksen syysmuodista, olkaa hyvät. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Sokoksen kanssa.

Kymmenen minuutin näytöksen jälkeen, jos olisin rohjennut olisin alkanut taputtamaan encorea. Tuo muotinäytös oli niin mukaansa tempaava, että sitä halusi lisää. Eikä vähiten sen takia, että mallien iloisuus ja innostus tarttui myös yleisöönkin. Kuka sanoi, että syysmuoti on tylsää ja väritöntä? Nimittäin sitä se ei ole!

Tänä syksynä on ihan ok yhdistellä kuoseja ja värejä. Mutta on ihan täysin hyväksyttyä myös pitäytyä niissä tutuissa ja turvallisissa sävyissä. Eläinkuosit ja tekoturkikset samalla lavalla leveälahkeisten housujen kanssa. Raitojen ja ruutujen kanssa. Vyölaukut, kevyttoppatakit ja hupparit yhdistettynä kauniisti laskeutuviin hameisiin.

Monipuolinen ja kaikkia palveleva syysmuoti hiveli katsojien silmiä ja tämän tästä mallit saivat aplodit lavalta lähteissään. Itse ihastuin yhden suosikkikuosini näkemisestä; nimittäin muutamalla mallilla näin paisley-kuosia, joka on kautta aikain ollut yksi lempparini.

Miesten muodissa nähtiin kapealinjaisia housuja, rentoja kevytuntsikoita, okrankeltaista, konjakkia ja viininpunaista. Erilaisten ruutukuosien yhdistäminen on nyt myös pop, myös miesten keskuudessa.

Rentoon street ja leisure-tyyliin yhdistetään tänä syksynä tennarit, businesslookiin taas nahkaiset nilkkurit tai saapikkaat. Syksyn ehdottomia lemppareitani ovat muhkeat neuletakit ja neuleet. Myös niitä näkyin estradilla lauantaisessa näytöksessä.

Tänä syksynä muodissa näkyy tietynlainen rentous. Joka ainakin on minun mieleeni. Olen sitä mieltä, että toimistollakin voi olla huoliteltu rennolla tavalla. Syysmuoti näyttää eritoten mukavalta päällä. Sellaiselta, että mallit lavalla viihtyivät todella esittelemissään asuissa. Vaatteiden istuvuus on varsinkin iän myötä tullut itsellenikin ehdottomaksi.

Olen näiden Sokoksen yhteistyökampanjoiden myötä päässyt kahdesti alan ammattilaisen pukemaksi ja täytyy sanoa, että vihdoin tuntuu, että olen heidän avullaan löytänyt oman tyylini. Tai saanut varmistuksen sille, mitä vaatteiltani kaipaan. Se on ennen kaikkea mukavuutta, mutta myös ajattomuutta ja kestävyyttä.

Ihana oli muotinäytöksen myötä huomata, että olen sittenkin trenditietoinen mustavalkoisine ja ruskean eri sävyisine vaatteineni. Sen sijaan, että olisin laittanut tennarit jo talvisäilöön, pidän ne vielä esillä. Polvipituinen hame, sukkahousut, villatakki ja tennarit ovat mun luottovaateyhdistelmäni syksyyn. Mitä sinun vaatekaapista löytyy näin syksyllä?

SYYSMUOTITERKUIN,