sunnuntai 12. huhtikuun 2020

All in -salaatti

0

MOIKKAMOI!

Mä olen ollut aina sellainen ääripäiden ihminen. Kaikki tai ei mitään ihminen. Viime vuosina olen opetellut olemaan myös jotain tuolta väliltä. Mutta kun on kyse ruokaisista salaateista, niin se on kuulkaa edelleen all in. Käytiin miehen kanssa tuolla varsin hapekkaassa ulkoilmassa tekemässä aamupalan jälkeen raskas treeni ja siinä portaita loskassa ylös juostessani mietin, että niin paljon kuin rakastankin pääsiäisenä syödä, niin jossain tulee raja. Kroppa ja sielu alkoi huutamaan salaatteja. Muistelin mitä kotijääkaapin uumenista löytyy ja ajatus all in-salaatista sai siivet.

Päiväsaunan jälkeen oli ihana istua pitkän kaavan mukaan ruokapöydän ääreen. Fiilistellä takkatulen lämmössä tätä varsin marraskuiseksi äitynyttä keliä. Salaatin lisäksi paistettiin patonkia ja toinen lapsista sanoi, että Phillyn kanssa tuo maistui ihan Kalifornialle. Sitä se teki, jos sen niin kuvitteli tekevän. Mun täytyy myöntää, että mä olen viime aikoina kaivannut Malibun rantaan. Vesirajaan kävelemään ja surffareita katsomaan. Oranssia auringonlaskua ihastelemaan. Tämä poikkeustilanne viimeistään on laittanut miettimään, kuinka kultaakin kalliimpia muistot ovat. Niiden avulla voi tuntea auringon ihollaan silloinkin, kun sitä eniten kaipaa.

All in -salaatti

romainesalaattia pienisteltynä
pieni parsakaali pienisteltynä
kirsikkatomaatteja puolitettuna
pieni punasipuli pienisteltynä
savulohta
broccolinia (+sitruunamehua, öljyä, mustapippuria)
halloumijuustoa
vadelmia
avokado-sitruunaöljyä
balsamicoa
herneenversoa
keitettyjä kananmunia

-sekoita salaatti, parsakaali, tomaatit ja punasipulit – ripsottele päälle avokado-sitruunaöljyä
-paista halloumi rapeaksi ja sen jälkeen paista broccolinit öljyssä (mausta ne sitruunamehulla ja pippurilla)
-asettele ne lohen ja vadelmien kanssa salaattipedille
-puolita keitetyt kananmunat
-koristele herneenversoilla ja lorauta päälle balsamicoa

No hei, nyt sinne Kalifornian auringon alle töllöttimen välityksellä; kerroinkin eilen tuosta meidän aloittamastamme Graceland -sarjasta…katsottiin sitä eilisen aikana seitsemän jaksoa. Jep, tänään saadaan aloittaa uusi kausi 🙂 Katsotaan, josko tuo keli tuosta vähän paranee, niin muutaman iltakätköt mennään hakemaan. Päiväni murmelina -päivä nro 3 ja vielä yksi moinen jäljellä  – ihanaa! ♥

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA,


lauantai 11. huhtikuun 2020

Menovinkki pääsiäisen pyhiksi

2

HEI HELLUREI

ja aurinkoista lankalauantaita! Niinhän se on, että kun ei odota liikoja, yllättyy poikkeuksetta. Mä nimittäin odotin ihan sysisurkeaa pääsiäiskeliä ja mitä vielä; ulkona paistaa aurinko ja on lämmin 🙂 Takapihalla ollessani heitin takinkin pois päältä. Nyt on kukkapenkit ja yrttimaa valmiita kasvattamaan uutta vihreää versoa. Yrttimaasta pukkaakin jo kovin minttua, sitruunamelissaa, ruohosipulia ja sitten jotain…no sellaista punertavaa salaattia. Oliskohan viime kesänä istuttamani maitokaupasta ostettu tammenlehtisalaatti äitynyt kasvamaan?

Niin kuin monen teidän kanssa viime kesänä puhuttiin, niin tuo minttu on kova leviämään. Se on vallannut melkein kokonaan yhden yrttilaatikon ja juuria löytyy joka paikasta. Tuoksu on huumaava!
Takapihailun lisäksi ollaan nautittu yhdessäolosta. On onni omistaa yhtä hölmö perhe kuin mitä itsekin on – saa olla rauhassa hölmö 😀 Eilen lähdettiin iltapäivästä pitkästä aikaa reippailemaan geokätköilyn merkeissä. Aloitettiin tuo harrastus silloin, kun lapset olivat 5- ja 7-vuotiaita. Mies kävi tyttöjen kanssa tuolloin paljonkin ”kätköilemässä”. Itse en ihan niin koskaan hurahtanut touhuun, mutta sen verran kuitenkin, että ulkomailla ollessammekin kävimme ajan kuluksemme etsiskelemässä kätköjä. Yksi mieleenpainuvimmista kätköistä oli Nyhavnissa. Kätkö kun pitää löytää silleen huomaamattomasti, ettei muut ihmiset kiinnitä siihen huomiota.

Eilen ajettiin auto Nokialle ja käytiin parin tunnin lenkki metsäpoluilla. Saaliiksi saatiin 11 kätköä, kipeät jalat ja kurniva vatsa. Heille myös litimärät sukat, ketkä eivät uskoneet meitä vanhempia ja laittaneet goretexejä jalkaan. Pääsiäisenä pitää mennä vielä takaisin tuonne; meillä jäi toiset mokomat 11 kätköä hakematta, kun kaikille tuli niin kova nälkä. Jos ette ole vielä geokätköilleet ja kaipaatte tekemistä pääsiäisen pyhiksi, niin suosittelen lataamaan tuon geocaching sovelluksen ja hurahtamaan koko touhuun. Tuolla, missä me kävimme (Nokialla Koukkujärven maisemissa) oli sen verran tyhjää, että olisimmekohan nähneet kahden tunnin aikana neljä muuta ihmistä.

Kuinkas siellä on pääsiäisen pyhät sujunut? Nyt jos koskaan on sallittua olla tekemättä mitään. Meillä on loppupäivän agendassa juurikin tuota. Pizzauuni viritellään jossain vaiheessa päälle ja paistetaan rapeapohjaiset pitsat. Muuten vain ollaan möllötetään. Aloitettiin miehen kanssa viikolla uusi sarja Viaplaysta; Graceland perustuu tosi tapahtumiin kertoen FBI & DEA:n henkilöistä, jotka asuvat SoCal -auringon alla kimppakämpässä nimeltä Graceland. Ekat kolme jaksoa tuntuivat siltä, että ei jaksa jatkaa, mutta nyt viidennen jakson jälkeen ollaan ihan koukussa. Sarjan juonenkäänteiden lisäksi pääsee nojatuolimatkailemaan mm. Malibuun ja Venice Beachille 🙂

LEPPOISIA PYHIÄ TOIVOTELLEN,


perjantai 10. huhtikuun 2020

Ihanaa pääsiäistä! 🐰

4

HEI HYVÄÄ PITKÄPERJANTAIN AAMUPÄIVÄÄ IHANAT!

Ei löytynyt eilisellä kauppareissulla pääsiäiskoristeita, mutta tiedättekö, että ei se haittaa. Mieli on levollinen ilman niitä hempeitä koristeitakin. Muutama sohvalle viritetty hempeä tyyny kaappien kätköistä ja hempeän liilaa tulppaaneissa ajaa asian. Mä kuulkaa rakastan pääsiäistä. Olen aina rakastanut.

Nyt on aika olla perheen kanssa. Linnottautua kotiin ja tehdä just niitä asioita, joista tulee kaikille hyvä mieli. Etäkoululaisille vapaa tulee myös tarpeeseen, hienosti ovat nämä viikot tsempanneet. Kasvaneet oikein silmissä vastuuntuntoisiksi pikkunaisiksi.


Seuraaville päiville on luvassa leffamaratoneja, leivontatalkoita, vähän ulkoilua, paljon yhdessäoloa ja yhteisestä ajasta nauttimista. Vaikka suurin osa meistä on saanut kotoilla jo tarpeeksi, niin itse en ole vielä kotoiluun kyllästynyt, vaan aion kotoilla sydämeni kyllyydestä. Ehkä senkin takia kotoilu tuntuu luksukselta, kun mulla on ollut ilo käydä töissä. Vaikka niitäkin aamuja on vuosien varrella ollut, kun ei olisi jaksanut aamulla välttämättä herätä töihin, niin tämä tilanne on saanut jotenkin arvopalikat kohdilleen senkin suhteen. Onni on työpaikka, minne herätä aamuisin. Niinhän se on, että vasta kun menettää tai on vaarassa menettää jotain, niin tuota asiaa ei enää ota itsestäänselvyytenä.

Myös karvakorva höpsötöpseliturpa tulee tänä pääsiäisenä saamaan paljon huomiota ja hellyyttä. On kyllä aina sitä saanut, mutta jotenkin tuntuu että nyt on aika panostaa häneenkin vähän enemmän. Ylipäätään tämä viime aikojen tilanne on saanut jälleen ymmärtämään elämän haavoittuvuuden. Sen herkkyyden, joka helposti arjen askareissa unohtuu. Sitä haluaa kynsin hampain pitää kiinni niistä luojan luomista, joita elämääni on siunaantunut.

Elämän kunnioitus, se on varsinkin tänä poikkeuksellisena pääsiäisenä läsnä vahvasti. Kokemuksesta tiedän, että elämä kantaa. Mutta kantaisiko se, jos ei välillä tulisi pysähdyttyä miettimään elämää. Mä posotan menemään arjessa sata lasissa, mutta onneksi kerran vuodessa on tällainen pitkääkin pidempi perjantai, että tulee pysähdyttyä ♥ Mä ajattelin hoitaa tuon pysähtymisen sillä, että ihan konkreettisesti parkkeeraan itseni nyt sohvalle 🙂

LEVOLLISTA PITKÄPERJANTAITA &
IHANAA PÄÄSIÄISEN AIKAA TOIVOTELLEN,


torstai 09. huhtikuun 2020

Nostalginen pääsiäisherkku; rahkapullat

6

IDMOIKKIS!

Koska viimeksi olette tehneet perinteisiä rahkapullia? Mulla siitä on vierähtänyt jo pari vuotta…mikä tarkoittaa käytännössä siis ainakin viisi tai kuusi vuotta 🙂 Tiistaina meillä herkuteltiin uunituoreilla rahkapullilla. Osa tykkäsi syödä pullansa rusinoilla, toiset ilman. Mulle käy kumpi vain. Kummalla sinä syöt?

Näiden kahvipöydän sulostuttajien myötä aloin miettimään, että pitäisi tehdä rahkapullia useammin. Liian usein ne yhdistetään pääsiäiseen, mutta kyllä meillä mummulassa niitä syötiin ympäri vuoden. Muistaakseni meillä kotona tehtiin rahkapullaa, mutta pellillinen. Eli ei pullia vaan sellainen pellin kokoinen rahkapullapiirakka. Mä teen rahkapullat(kin) aina (siis sen kerran viiteen vuoteen ;)) hiukkasen soveltaen. Tällä kertaa ohje meni näin:

Raikkaat rahkapullat

puoli pakettia hiivaa
n. 8-9 dl vehnäjauhoja
3 dl punaista maitoa
1 rkl kardemummaa
iso ripaus suolaa
vajaa desi sokeria
1 kananmuna
iiiiso loraus juoksevaa voita

Täyte
200 g vaniljarahkaa
puoli desiä kuohukermaa
-sekoita nämä ja lisää maun mukaan sokeria ja sen jälkeen
1 kananmuna
puolikkaan sitruunan mehu
-sekoita rahkakermaseokseen

-murustele hiiva kädenlämpöiseen maitoon, lisää suola, sokeri ja kardemumma
-lisää kananmuna ja sekoita hyvin
-lisää vähitellen jauhot, hyvin vaivaten
-vaivauksen loppuosassa lorauta joukkoon juoksevaa voita
-anna kohota liinan alla noin 45 minuuttia
-pyörittele 16 pienempää tai 8 isompaa palloa
-anna taikinapallojen kohota liinan alla 20 minuuttia
-paina lasilla niiden keskelle syvennys ja voitele pullat munalla
-lisää syvennykseen täytettä
-paista 225 asteessa noin vartti

Tykkään käyttää pullataikinassa reilusti kardemummaa ja laitan kyllä ronskilla kädellä suolaakin. Taikina saa maistua kunnolla. Täytteeseen laitan yleensä tavallista rahkaa, mutta nyt mulla oli tuollainen purkki (Fit) vaniljarahkaa. Jos käytössäsi on tavallista rahkaa, niin voit korvata osan sokerista vaniljasokerilla.

Mutta nyt kuulkaas imuri laulamaan ja pölyhuiska tanssimaan. Pääsiäinen on huomattavasti mukavampi ottaa vastaan puhtaassa kodissa. Siivousrumban jälkeen pikainen pit stop johonkin kauppaan, josta saa edullisesti pääsiäiskoristeita (en löytynyt kaapeista) ja pääsiäiskukat samalla iskulla. Myös karitsaa lihatiskiltä pitkäperjantain syöminkejä varten. Ihistääkö teitä mennä maitokauppaan? Mua harmittaa ihan hirmuisesti, sillä yleensä tykkään käydä fiilistelemässä ruokahyllyjen välissä. Nyt meinaa ilma loppua kesken kauppareissun ja tulee kova kiire pois. Voi, kun päästäisiin pian normaaliin arkeen ♥

IHANAA TORSTAITA TOIVOTELLEN,


keskiviikko 08. huhtikuun 2020

3 x pääsiäiskotimme

11

HELLUREI!

Siinä missä haaveilin lämpimästä pääsiäisestä ja terassin öljyämisestä, näyttäisi nyt siltä, että pääsiäisenä saa polttaa takkaa ja hissutella villasukat jalassa 😉 Sekin käy!

Meillä ei ole ollut tapana koristella kotia kovinkaan paljon pääsiäiseksi. Aika monta pääsiäistä ollaan vietetty pohjoisessa. Tänä vuonna koristeista menee muutamat narsissit, tulppaanit ja pääsiäismunat kulhossa. Syy, miksei meillä koristella pääsiäistä tänä vuonna juurikaan johtuu siitä, että mun pääsiäiskoristeet ovat joutuneet paikkaan nimeltä jemma. Vielä kaksi vuotta sitten meiltä löytyi puisia munia, metallisia munia, höyheniä ja vaikka mitä. Ja miettikääs, että meillä on sentäs siivottu kaapit viimeisen vuoden aikana eikä moisia löytynyt. Toivottavasti ei ole mennyt joidenkin nyssäköiden mukana roskiin.

Tänään puhelimessa manasin työkaverille, että olen unohtanut koko rairuohon istuttamisen. Työkaveri kertoi, että niitä saa ostettua valmiiksi istutettuna, joten ehkä uskaltaudun kauppaan sen verran 🙂

Pääsiäiskoti vuodelta 2016 oli kovin luonnonläheinen. Väreillä meillä ei ole juuri koskaan koreiltu pääsiäisenä. Ei tuonakaan vuonna. Mutta tiedättekö, että nyt tekisi mieli ympätä koti täyteen hempeitä pääsiäisvärejä. Pitäisikin kaivaa vesivärit esiin ja pitää munanmaalaustalkoot 🙂

Vuonna 2017 pääsiäisenä hempeitä värejä näkyi suklaamunissa. Meillä on koko perhe pajulle allergisia, mutta sain vinkin, että jos pajuihin ei laita vettä, niin eivät allergisoi. Enkä kyllä muista, että kukaan olisi liiemmin niiskutellut tai aivastellut tällä taktiikalla. Ja hei, tuo pääsiäinen 2017 oli rakkaan karvakaverin ensimmäinen, mutta myös ensimmäinen ilman äitiä!

Vuonna 2018 pääsiäinen koristeltiin nykyiseen kotiin. Ja varsin askeettisesti etten sanoisi 😉 Mutta nuo puumunat…minne ihmeeseen ne on joutunut?! Mulla on huomenna vapaapäivä, joten ehkä pengon pikkuisen kaappeja. Pieni aavistus on, missä ne voisi olla. Pitäkää peukkuja. Jos ne löydän, niin taidan vetää koristeluöverit (omalla mittapuullani) 😀

 

Viime vuonna vietimme pääsiäisen kotona, mutta minkäänsortin kuvamateriaalia ei ole siitä, millainen koti on ollut. Silloin olin niin kasvimaan kimpussa, että tuskin edes muistin laittaa mitään koristuksia 😉 Miettikääs, että pääsiäinen oli vain viikkoa myöhemmin kuin nyt ja tuli tehtyä pihahommia. Nyt ei kyllä tulisi ihan heti mieleen istutuspuuhiin ryhtyä.

Nyt vielä viimeiset työt pois alta ja sitten kohti kotia. Mulla on edessä viiden päivän loma. Vaikka tykkään työstäni superpaljon, niin kyllähän tuollainen pieni hengähdystauko tekee hyvää. Blogityöstä en pidä lomaa, joten ehkä palataan tämän vuoden pääsiäiskodin tiimoilta lähipäivinä!

KESKIVIIKKOTERKUIN,


« Vanhemmat
Uudemmat »