Siinä missä haaveilin lämpimästä pääsiäisestä ja terassin öljyämisestä, näyttäisi nyt siltä, että pääsiäisenä saa polttaa takkaa ja hissutella villasukat jalassa 😉 Sekin käy!
Meillä ei ole ollut tapana koristella kotia kovinkaan paljon pääsiäiseksi. Aika monta pääsiäistä ollaan vietetty pohjoisessa. Tänä vuonna koristeista menee muutamat narsissit, tulppaanit ja pääsiäismunat kulhossa. Syy, miksei meillä koristella pääsiäistä tänä vuonna juurikaan johtuu siitä, että mun pääsiäiskoristeet ovat joutuneet paikkaan nimeltä jemma. Vielä kaksi vuotta sitten meiltä löytyi puisia munia, metallisia munia, höyheniä ja vaikka mitä. Ja miettikääs, että meillä on sentäs siivottu kaapit viimeisen vuoden aikana eikä moisia löytynyt. Toivottavasti ei ole mennyt joidenkin nyssäköiden mukana roskiin.
Tänään puhelimessa manasin työkaverille, että olen unohtanut koko rairuohon istuttamisen. Työkaveri kertoi, että niitä saa ostettua valmiiksi istutettuna, joten ehkä uskaltaudun kauppaan sen verran 🙂
Pääsiäiskoti vuodelta 2016 oli kovin luonnonläheinen. Väreillä meillä ei ole juuri koskaan koreiltu pääsiäisenä. Ei tuonakaan vuonna. Mutta tiedättekö, että nyt tekisi mieli ympätä koti täyteen hempeitä pääsiäisvärejä. Pitäisikin kaivaa vesivärit esiin ja pitää munanmaalaustalkoot 🙂
Vuonna 2017 pääsiäisenä hempeitä värejä näkyi suklaamunissa. Meillä on koko perhe pajulle allergisia, mutta sain vinkin, että jos pajuihin ei laita vettä, niin eivät allergisoi. Enkä kyllä muista, että kukaan olisi liiemmin niiskutellut tai aivastellut tällä taktiikalla. Ja hei, tuo pääsiäinen 2017 oli rakkaan karvakaverin ensimmäinen, mutta myös ensimmäinen ilman äitiä!
Vuonna 2018 pääsiäinen koristeltiin nykyiseen kotiin. Ja varsin askeettisesti etten sanoisi 😉 Mutta nuo puumunat…minne ihmeeseen ne on joutunut?! Mulla on huomenna vapaapäivä, joten ehkä pengon pikkuisen kaappeja. Pieni aavistus on, missä ne voisi olla. Pitäkää peukkuja. Jos ne löydän, niin taidan vetää koristeluöverit (omalla mittapuullani) 😀
Viime vuonna vietimme pääsiäisen kotona, mutta minkäänsortin kuvamateriaalia ei ole siitä, millainen koti on ollut. Silloin olin niin kasvimaan kimpussa, että tuskin edes muistin laittaa mitään koristuksia 😉 Miettikääs, että pääsiäinen oli vain viikkoa myöhemmin kuin nyt ja tuli tehtyä pihahommia. Nyt ei kyllä tulisi ihan heti mieleen istutuspuuhiin ryhtyä.
Nyt vielä viimeiset työt pois alta ja sitten kohti kotia. Mulla on edessä viiden päivän loma. Vaikka tykkään työstäni superpaljon, niin kyllähän tuollainen pieni hengähdystauko tekee hyvää. Blogityöstä en pidä lomaa, joten ehkä palataan tämän vuoden pääsiäiskodin tiimoilta lähipäivinä!
Enpäs olisi voinut kuvitella silloin loppuvuodesta Hyvinvoinnin vuosikellon -postausrunkoa suunnitellessani, että ihmissuhteiden osa-alueen vuoro tulee juuri silloin, kun ihmissuhteita eniten tarvitsisimme. Kun fyysinen kanssakäyminen suositellaan korvaamaan inhimillisellä kanssakäymisellä, mikäli mahdollista. Harvardin tutkimuksenmukaan merkityksellisten ihmissuhteiden vaikutus mielenterveyteemme ja hyvinvointiimme on kiistaton. Ihmissuhteiden myötä olemme onnellisempia, meillä on matalammat stressitasot ja voimme kokonaisvaltaisesti paremmin. On myös todettu, että pitkäikäisyys on yksi ihmissuhteiden hyödyistä.
Alkuun vielä aiemmista postauksista tuttu briiffi, joten jos tämä on sinulle tuttua kauraa, niin vieritä kursoria hyvillä mielin alemmas 🙂
”Hyvinvoinnin vuosikellon kulmakiveksi olen valinnut positiivisen psykologian isän Martin Seligmanin viitekehyksen kukoistuksesta, sillä mitä enemmän olen näistä asioista lukenut ja opiskellut, sitä järkeenkäyvemmältä Seligmanin kehittelemä PERMA-malli hyvinvoinnin ja kukoistuksen taustalla tuntuu. Tässä vaiheessa haluan vielä painottaa sitä samaa, mitä ensimmäisessäkin postauksessa:Tekstini pohjautuvat omiin mielipiteisiini ja kokemuksiin, mutta myös tutkittuun tietoon sekä aiheen kirjallisuuteen. Suurena vaikuttajana on ollut Joyllan Positive Psychology Practioner -opinnot ja Joyllan upeat Netta ja Paulina, jotka ovat saaneet minut janoamaan lisää tietoa hyvinvoinnista ja positiivisesta psykologiasta.
Tammikuu: Uskalla rakastua itseesi Helmikuu: Hyvinvoinnin kulmakivet Maaliskuu: Merkityksellinen elämä Huhtikuu: Ihmissuhteiden ihanuus Toukokuu: Optimistinen elämän asenne Kesäkuu: Itsensä kehittäminen & vahvuudet Heinäkuu: Kiitollisuus hyvinvoinnin edellytyksenä Elokuu: Mielekäs työ osana elämää Syyskuu: Harrastukset hektisen elämän vastapainona Lokakuu: Aikaansaamisen ihanuus Marraskuu: Pieniä konkreettisia tekoja mielialan nostamiseen Joulukuu: Hetkessä eläminen
Postausten lopussa jaan lähdeluettelon, mikäli haluatte tutustua aiheeseen tarkemmin. Jos jotain olen positiivisen psykologian opintojen myötä oppinut niin sen, että olen ollut viimeiset vuodet oikeilla jäljillä kokonaisvaltaisen hyvinvointini suhteen, mutta myös sen, että koska alan kirjallisuutta löytyy niin hirmuisesti, niin on välillä syytä muistaa myös kriittisyys ja asioiden toinen puoli. Kirjoitan näitä postauksia terveen, fyysisesti ja psyykkisesti hyvinvoivan ihmisen näkökulmasta, joten myös lukijan oma terveydentila saattaa vaikuttaa subjektiiviseen kokemukseen hyvinvoinnista.”
Aluksi ajattelin, että siirrän ihmissuhteiden osa-alueen tuonnemmaksi. Että aika on liian herkkä käsittelemään aihetta, joka varsinkin yksinäisillä tai yksin asuvilla on poikkeusolojen takia kenties normaalia haasteellisempaa. Jos jotain positiivista nykymaailman keskellä erakoitumisesta etsii niin se, että onneksi meillä on videopuhelut, netin kautta käytävät lautapeliturnaukset ja soitetut puhelut.
Olen kertonut olevani arjessa tosi huono pitämään yhteyttä ystäviini. Tämä poikkeusaika on tuonut mukanaan sen, että yhtäkkiä ystävien kanssa on tullut juteltua enemmän. Ehkä se on se, kun nyt on siihenkin aikaa enemmän. Toisaalta taas sitä oppii näinä päivinä arvostamaan ystävien merkityksen. Viikonloppuna juteltiin pitkästä aikaa yhden bestiksen kanssa puhelimessa. Sovittiin, että kun tilanne normalisoituu, niin lähdetään kesäisen Tampereen terasseille nauttimaan elämästä. Toisten rakkaiden ystävien kanssa soitetiin eilen videopuhelu hoidettiin pikkunoitien tehtävät siinä samalla. Illalla piti vielä ottaa ryhmäpuhelu sielunsiskojen kanssa, mutta se siirtyi tälle illalle.
On tutkittu (Harvard Grant Study), että ihmissuhteet ovat merkityksellisin osa-alue hyvinvointimme ja kukoistuksemme kannalta. Oli kyse sitten parisuhteesta, ystävyydestä, vanhemmuudesta tai ihan millaisesta vain ihmissuhteista, niin yhteys muihin ihmisiin on elämän kantava voima. Ja jos ajatellaan tätä siinä valossa, että meillä länsimaissa mennään koko ajan kohti yksilökeskeistä elämää yhteisöllisyyden sijaan, niin tekisi mieli painaa pausea. ”Kyllä mä pärjään yksin, ei tarvii auttaa” asenteen huomaan itsekin ottavani aika ajoin. Ihminen tarvitsee kuitenkin toista ihmistä elämäänsä. Evoluutio on ohjelmoinut aivomme luomaan ihmissuhteita. Ihmissuhteet ovat ensinnäkin olleet lisääntymisen elinehto. Ilman ihmissuhteita meitä ihmisiä ei olisi täällä maapallolla. Olemme tarvinneet toisiamme myös eloonjäämiseen. Meillä on psykologinen tarve kuulua yhteisöihin, tarve jakaa asioita.
Ihmissuhteisiin liittyy kiinteästi sellaiset termit kuin empatia, myötätunto, myötäinto, rakkaus, ystävällisyys ja altruismi. Kaikki nämä toimivat ikään kuin polttoaineena ihmissuhteissa. Ihmisillä on usein halu tuntea itsensä merkitykselliseksi jonkun muun elämässä. Haluamme, että meidän olemassa ololla on positiivinen vaikutus muihin. Ilman ihmissuhteita tämä ei olisi mahdollista.
Rakkauden mikrohetket
Ihmissuhteista voisi kirjoittaa romaanin, mutta tässä postauksessa haluan avata teille hieman rakkauden mikrohetkiä. Yksi Positiivisen Psykologian opintojen antoisimmista kirjoista oli Barbara Fredricksonin Love 2.0. Kirjassa kerrotaan siitä, mitä on Rakkaus 2.0. Tähän rakkauteen ei liity seksuaalista halua tai romantiikkaa, harvoin sitoutumista tai sidettäkään. Rakkauden mikrohetkiä voi kokea kenen kanssa tahansa, kun tuntee olonsa turvalliseksi ja on reaaliaikaisessa aistiyhteydessä toisen kanssa. Rakkauden mikrohetkiä ei tämän hetkisen tutkimuksen mukaan voi juurikaan kokea muuta kuin fyysisen kontaktin avulla, sillä se vaatii katsekontaktin toiseen henkilöön. Mä kyllä väitän kokeneeni tällaisia hetkiä myös puhelimitse, joten pikkuisen kritisoisin tutkittua näkökulmaa tässä kohtaa.
Tiedättekö sen tunteen, kun joskus jonkun ihan tuntemattoman kanssa tulee hetki, kun molemmat hymyilee. Kyse voi olla samaa sukupuolta olevasta, vanhemmasta tai nuoremmasta henkilöstä. Kun huomaat suusi kääntyvän hymyyn katsoessasi toista silmiin ja toinen vastaa hymyyn. Tällöin sitä kokee valtavaa tunneyhteyttä toiseen. Tätä värähtelyä aivojemme biokemiassa Fredrickson kuvaa positiiviseksi resonanssiksi. Se on ikään kuin lämmön ja yhteyden, rakkauden mikrohetki, jolloin jaamme positiivisia tunteita jonkun muun kanssa. Me peilaamme vastapuolen tunteita ja hän peilaa meidän tunteitamme. Olemme ikään kuin toistemme peilikuvia ja jatkeita.
Rakkauden mikrohetket vaikuttavat aivoihimme, oksitosiinitasoihimme ja vagushermoomme. Vagushermo yhdistää aivot ja sydämen. Rakkauden mikrohetkien myötä, voimme buustata tuon hyvinvointimme kannalta tärkeän hermon toimintaa.
Katsekontakti, hymy ja jaettu hetki. Kuulostaa helpolta tavalta lisätä hyvinvointiamme, eikö? Olen kertonutkin teille, että mulla on tapana lenkillä, kaupassa ja oikeastaan missä vain ihmisen kohdatessani ottaa katsekontakti ja väläyttää hymy. Usein en ole saanut hymyä takaisin, mutta voi pojat – ne hetket, kun hymyyni vastataan hymyllä, tekevät sieluuni mannaa. Ennen opiskelujani en tiennyt mihin tuo hymyn hyvää tekevä vaikutus perustuu. Nyt tiedän. Mä olen ollut rakkauden mikrohetkien metsästäjä. Ja sellaisena pysynkin 🙂
Barbara F & kumppanit ovat tutkimuksissaan todenneet, että nämä pienet ohikiitävät hetket vaikuttavat hyvinvointiimme positiivisesti ja kun olemme hyvinvoivia, meillä on paremmat edellytykset myös rakastaa. Syntyy positiivinen rakkauden kehä sosiaalisen ja fyysisen hyvinvoinnin välillä. Rakkaus ruokkii rakkautta, mikä lisää hyvinvointiamme.
Voi vaikuttaa hämmästyttävältä, että kokemuksella, joka kestää vai mikrohetken, voi olla pysyviä vaikutuksia terveydelle ja pitkäikäisyydelle. Barbara Fredrickson on ryhmineen havainnut, että kyseessä on tärkeä takaisinsyöttöjärjestelmä, positiivinen kehä sosiaalisen ja fyysisen hyvinvoinnin välillä. Rakkauden mikrohetket eivät vain tee terveemmäksi vaan lisäksi, kun olet terveempi, sinulla on paremmat edellytykset myös rakastaa. Vähä vähältä rakkaus tuo lisää rakkautta ja parantaa terveyttäsi. Ja terveys puolestaan tuo terveyttä ja lisää edellytyksiäsi rakastaa. Kuulostaa ihanalle, eikö? 🙂
Kolme pientä harjoitusta
Fredrickson jakaa kirjassaan Love 2.0. useita eri harjoituksia niin rakkauden mikrohetkien tunnistamiseen ja vahvistamiseen kuin positiivisen resonanssin luomiseenkin. Ajattelin jakaa teille nyt noista kolme itselleni tärkeintä.
Sosiaalisten yhteyksien reflektointi -harjoitus
Mieti iltaisin ennen nukkumaanmenoa kahden viikon ajan päivän aikana tapahtuneita sosiaalisia kohtaamisia. Valitse kolme kohtaamista, jotka merkisivät eniten (jotka kenties saivat sisäisesti värähtelemään). Kun mietit näitä kohtaamisia yhdessä, niin kuinka seuraavat väittämät pitivät paikkansa:
1. Sosiaalisten kanssakäymisten aikaan tunsin olevani läheinen toisen osapuolen/lien kanssa
2. Sosiaalisten kanssakäymisten aikaan tunsin olevani samalla aaltopituudella toisen osapuolen/lien kanssa
Arvoita väittämät asteikolla 1-7, jossa 1 = ei pidä lainkaan paikkansa ja 7 = pitää täysin paikkansa. Kahden viikon ajan voi tulokset kirjata vihkoon ja katsoa, että kuinka ajan saatossa käy. Itse huomasin kiinnittäväni kohtaamisiin erityistä huomiota sen jälkeen, kun aloin pitämään niistä kirjaa. Tähän harjoitteeseen voi lisätä myös tunnepäiväkirjan pitämisen; jälkeenpäin huomasin, että niinä päivinä, kun mulla oli merkityksellisiä kohtaamisia, arvioin oman tyytyväisyyteni elämääni myös korkeammaksi.
Luo kolme rakkauden täyttämää hetkeä päivittäin
Toisen osapuolen kanssa samalla aaltopituudella oleminen on energisoivaa ja antaa paljon. Pyri löytämään tällaisia hetkiä päivässä ainakin kolme. Käy juttelemassa naapurin kanssa, kysele työkaverilta kuulumisia, juttele lasten kanssa syvällisesti tai kysy päivän päätteeksi puolisolta kuulumiset. Kun teet sen, niin ole avoin, ole täysin läsnä, katso silmiin, luo turvallisuuden tunnetta vastapuolelle ja ole vastapuolen peili. Mikrohetkiä voi tietoisesti luoda päivän mittaan itsekin, ei aina tarvitse odottaa vastapuolen luovan niitä, vaan voi itse heittäytyä otollisena aikana rakkauden mikrohetkien vietäväksi.
Rakastavan ystävällisyyden meditaatio
Itsemyötätunto ja myötätunto ovat myös rakkauden mikrohetkissä kuumaa valuuttaa. Meidän tulisi olla itsellemme yhtä ystävällisiä kuin olemme muille. Rakastaa itseämme, jotta voimme rakastaa muita. Meditaation myötä opimme antamaan itsellemme rakkautta ja myötätuntoa. Kun olemme oppineet antamaan näitä itsellemme, meditaation myötä opetaan antamaan rakkautta myös muille.
Kun on lempeä itselleen ja hyväksyy itsensä, on helpompi olla avoimempi ja lempeämpi myös ihmissuhteissa. Rakastavan ystävällisyyden meditaatioita löytyy netistä paljon, mutta mä tykkään käyttää Marika Borgin Rakastavan ystävällisyyden meditaatiota:
Rakkauden mikrohetkien ihanuus on siinä, että niitä voi kokea myös silloin, kun ei itse ole onnellisimmillaan. Fredricksonin mukaan rakkauden mikrohetket edellyttävät ystävällisyyttä, arvostamista ja empatiaa. Näitä voimme kokea myös elämän vaikeina aikoina. Kirjassa puhutaan myös paljon myötätunnosta, joka on merkittävässä roolissa elämän karikoissa. Myötätunto on yksi rakkauden vahvimmista ominaisuuksista. Sen takia kaikki erilaiset myötätuntoharjoitukset edesauttavat rakkauden mikrohetkien tuntemista. Ja sitä kautta hyvinvoinnin tunteen kasvattamista.
Jälleen kerran Hyvinvoinnin vuosikellon -postaus on pitkä, mutta aiempiin verrattuna lyhyempi. Tarkoitus ei edes ole, että nämä tekstini tulisi kerralla sisäistettyä, vaan niihin on tarkoitus palata ja niitä on tarkoitus pureskella pieninä palasina. Toivottavasti nautitte tästäkin postauksesta ♥ Ja hei, kuvia postaukseen etsiessäni tulin tulokseen, että mulla on ryhmäkuvia mun ihanien ystävien kanssa aivan liian vähän. Siinä taas yksi, jonka lisätä JK-aikaan; ota selfieitä enemmän ystävien kanssa!
IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA TOIVOTELLEN,
Lähteitä, linkkejä ja lisälukemista:
Barbara L. Fredrickson: Love 2.0 Can relationships boost longevity and well-being? -artikkeli
Algoe, S. B., & Frederickson, B. L. (2011). Emotional fitness and the movement of affective science from lab to field
Brett C. Major, Khoa D. Le Nguyen, Kristjen B. Lundberg, Barbara L. Fredrickson (2018) Well-Being Correlates of Perceived Positivity Resonance: Evidence From Trait and Episode-Level Assessments
Barbara L. Fredrickson (2011) The Role of Positive Emotions in Positive Psychology. The Broaden-and-Build Theory of Positive Emotions Rakkauden kielistä -blogipostaus Kiitollisuus parisuhteessa -blogipostaus
Ah, mitä kevätkeliä meille annetaankaan. Vähän on kylmänpuoleista, mutta kyllä se ensi viikolla lämpenee. Takapihan lumikasatkin ovat näemmä sulaneet ja hyvä niin. Eilen kävin ”kasvimaalla” kierroksella ja jotain vihreää yrttimaasta puskee pintaan. Ruohosipulilta se maistui, mutta mielestäni mulla ei viime vuonna ollut tuolla ruohosipulia 😀
Jokaisessa kodissa, jossa olen asunut on ollut sellaisia asioita, joista olen ajatellut ”Näistä en hevillä luopuisi”. Milloin nuo asiat ovat olleet kivitalon syvät ikkunalaudat tai olohuoneen huonekorkeus. Tai alakerrassa sijaitsevan Makuunin karkkilaarit. Yhtä kaikki, kaikista noistakin olen luopunut. Mutta saanut tilalle jotain muuta yhtä arvokasta. Tästä kodista mieleeni tuli heti viisi asiaa.
1. Hälytysjärjestelmä
Aiemmassa kodissa meillä ei ollut hälytysjärjestelmää, mutta aika pian muutettuamme tähän kotiin tuli selväksi, että haluan hälytysjärjestelmän. Reissaava mies ja vanhan talon nitinät yhdistettynä kolmeen kerrokseen oli yhdistelmä, joka tuntui alkuun jotenkin hallitsemattomalta. Yläkerrassa nukkuessamme arvostan myös hälytysjärjestelmään kytkettyä palovaroitinjärjestelmää.
2. Moneen eri suuntaan antavat ikkunat
Mulle on kaikissa kodeissa ollut tärkeintä valon virtaus. Se, että on ikkunoita, joista valo pääsee sisään. Yksi opiskelukämppäni oli kerrostalon pohjakerroksessa ja kaksi pientä ikkunaa antoivat pohjoiseen. En muista tuosta asunnosta muuta kuin sen, että se oli pimeä. Nyt nautin siitä, että aamuaurinko paistaa keittiöön, päivällä olohuone paistattelee päivänvalossa ja ilta-aurinko luo olohuoneeseen ja yläkerran rappukäytävään pehmeää valoa. Makuu- ja työhuone pysyy ihanan viileinä, sillä näihin ei juuri aurinko osu, muuta kuin ihan myöhään kesäiltoina.
3. Narisevat lattiat
Se tuttu tunne, joka tuo muistoja lapsuudesta. Meillä narisee lattia takan edestä, olohuoneeseen mentäessä ja ruokahuoneessa. Rakastan tuota ääntä. Vaikka aamuisin tarkoituksella kierrän ko. kohdat ettei muu perhe herää 🙂
4. Kellarikerroksen muuttaminen asuinkäyttöön
Tuo kellarikerros sisälsi ennen tänne muuttamistamme autotallin, vanhan saunan ja pannuhuoneen. Siellä oli kaiken lisäksi tapahtunut jonkun sortin kosteusvahinko yhdessä nurkassa salaojan toimimattomuuden takia. Kellari olisi helposti sellainen tila, joka toimisi varastona. Mittavan remontin myötä saimme kellarin jokaisen huoneen käyttöön. Ennen poikkeustilan alkamista tuo miesluola oli jo hyvää vauhtia muuttumassa teiniluolaksi. Voi kun poikkeustila pian päättyisi, niin teiniluolakin saisi jatkaa toimintaansa.
5. Avoin aula, ruokatila, keittiö ja olohuone
Silloin kun isäni joutui pyörätuoliin, niin vanhempani tekivät keskikerrokseen ison remontin. Aiemmin olohuoneeseen johti pieni ovi aulatilasta. Aulassa oli myös väliseinää tuossa takan edessä. Keittiö oli oma suljettu huoneensa. Tykkään siitä, että keskikerros on nyt avara. Helposti näissä vanhoissa omakotitaloissa on paljon väliseiniä ja normaalikokoiset oviaukot, mikä tekee tilasta omaan makuuni liian ahtaan.
Ja hei, on myös ainakin yksi asia, josta olisin valmis luopumaan samantien. Nimittäin nuo Bemziltä ostamani sohvanpäälliset. Ostin vielä astetta hintavammat pellavasekoitetta (?) olevat päälliset, jotka eivät ole koiraperheeseen oikein soveltuvat. Toby tykkää tehdä pesää sohvalle ja kuopsuttaa tassuillaan kangasta. Parista kohtaa kangas meni huiki jo yhdessä tällaisessa pesänrakennusoperaatiossa. Lisäksi hiekat sun muut imeytyvät tassuista ja massuista sohvaan niin, että päällisten pesu on ajankohtaista joka toinen viikko.
Mutta koska haluan lopettaa tämänkin postauksen positiivisesti, niin vielä yksi juttu, josta en ihan heti luopuisi: tiistaina ruokalähetyksen mukana tulleet kauniit tulppaanit. Otin riskin ja klikkasin ostoskoriin vajaan kympin tulppaanikimpun. Tuo on yksi kauneimmista tulppaanikimpuista ikinä. En olisi ehkä itse osannut moista edes ostaa.
Nyt miehen kanssa lenkille aurinkoiseen kevätilmaan ja sitten valmistelemaan huomista postausta. Pitkästä aikaa luvassa Hyvinvoinnin vuosikello -postaussarjan uusi jakso 🙂
SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA,
PS. ja kyllähän te tiedätte, mikä tekee kodin? Se oma perhe tietysti. Mutta se nyt on meille kaikille niin itsestään selvää, että sitä en viiteen asiaan lukenut ihan tarkoituksella.
Instagramin puolella (atmarias) seuraavat tietävätkin, että täällä on tänään pantu hösseliksi. Noh, tuollaisien reilun 11 tunnin yöunien jälkeen virtaa on kuin pienessä kylässä ja tokihan se täytyy johonkin kuluttaa. Mulla ei juuri toimi se, että päätän vaikka etukäteen, että viikonloppuna pesen ikkunat. Nämä suuremmat siivousprojektit on sellaisia, että ne tehdään tasan silloin, kun inspis tulee. Tänään aamupalapöydässä juteltiin miehen kanssa olkkarin rymsteeraamisesta, mutta miehen lähdettyä puutavaraa hakemaan huomasinkin tyhjentäväni raivokkaasti keittiön työtasoja. Rymsteeraushaaveet hävisivät sen siliän tien.
Keittiön kevätsiivous on nyt tehty ja ah autuus, miten ihana olo. Kyllä se niin on, että mieli lepää puhtaassa kodissa. Ollakin, että niihin kaappien sisältöihin en nyt koskenut. Justhan ne siivottiin jouluksi ja pianhan tuo joulusiivous on taas ajankohtaista 😀 Mä olen sen sortin ihminen, että kaappien sisällöt voi olla sotkuiset, mutta kodin yleisilme pitää olla siisti. Se riittää. Toki välillä tulee niitä sellaisia puuskia, joissa myös kaappien sisällöt tulee tehokkaasti siivottua.
Halusin hetkeksi saavuttaa sen saman tunteen, kun keittiöremontin jälkeen saa laittaa tavarat esille keittiön työtasoille. Sen takia riisuin keittiön ennen puhdistusta ja asettelin tavarat vasta sitten takaisin tasoille. Keittiön kevätsiivous noudatti seuraavanlaista kaavaa:
1. tyhjennä keittiön työtasot ja avohyllyt, pese ne ja pese myös kaappien ovet
2. jos seinissä on pesunkestävä maali, niin pese seinät niiltä osin, kun niissä on esim. roiskeita
3. hankaa liesitaso ja allas puhtaaksi
4. puhdista liesituuletin
5. tyhjää jätekaappi ja puhdista se
6. pyyhkäise kostealla liinalla kaikki pienkodinkoneet, kipot sun muut tavarat ennen niiden asettamista paikoilleen
7. tee asetelmia esimerkiksi leikkuulautojen päälle (näin irtotavarat tulee koottua ikäänkuin yhteen)
8. pese ikkunat, myös ikkunanväleistä (kas, meille paistaa sittenkin aamuaurinko keittiöön)
Mites se uunin laita ja niiden uunipellien laita? Ks. kohta jossa kerroin kaappien sisältöjen putsauksesta 😉
Sain aika paljon kyselyitä IG:n puolella noista seinien pesemisistä. Huokoinen maali ei missään nimessä kestä pesemistä tai edes puhdistamista ja pahimmassa tapauksessa siitä jää pesuliinaan maalia. Huokoinen maali on muutenkin keittiöön hieman hasardi valinta, sillä se imee itseensä kaikki roiskeet. Joten keittiöön kannattaa ehdottomasti valita puhdistuksen tai jopa pesukestävä maali. Aikaisemmin tämä tarkoitti poikkeuksetta puolihimmeää maalia, jonka kulutuksen kesto oli parempi kuin himmeämpien, mutta nykypäivänä markkinoilla on myös himmeitä pesunkestäviä maaleja. Suutarin lapsella, kun ei tunnetusti ole niitä kenkiä, niin mä pesin meidän seinät Tolulla. Hienosti lähti rasvaroiskeet sun muut. But don’t try this at home…
Hei, nyt kohti seuraavaa projektia. Mies rakentaa mökin venerannan laituriin uusia kansilautaelementtejä autokatoksessa. Mä taidan mennä vähän auttamaan ristimitan otoissa sun muissa. Tai ainakin nyt pitämään seuraa kuuman kahvitermosmukillisen kanssa 🙂 Toivottavasti siellä ruutujen toisella puolen voidaan hyvin – mä olen ollut tänään tarkoituksella uutispimennossa enkä tiedä maailmanmenosta tällä hetkellä mitään. Se jotenkin helpottaa oloa. Välillä on parempi olla tietämättä ♥
LEPPOISIN LAUANTAITERKUIN,
PS. ja kohta nro 9: imuroi ja pese keittiön lattia. Sen tein vasta kuvien oton jälkeen 🙂
Viikon päästä vietellään yhtä suosikkijuhlaani, nimittäin pääsiäistä. Pääsiäinen tuo mukanaan kevään, keltaiset narsissit ja toivottavasti myös pikkuisen pihatöitäkin. Ja hei ennen kaikkea pääsiäinen tuo lupauksen kesästä. Meidän perhe on perinteisesti viettänyt pääsiäistä pohjoisessa, mutta nyt pääsiäinen vietetään hyvillä mielin kotona. Oman perheen kesken. Vuoden 2020 pääsiäisen teemana meillä on rennompi pääsiäinen hyvän ruoan parissa. Olen hekumoinut tuolla ajatuksella jo muutaman viikon ajan; neljä päivää laatuaikaa niiden rakkaimpien kanssa, yhdessä kokkailua hyvän musiikin tahdittamana, ruokailua pitkän kaavan mukaan ja lautapeliturnauksia. Tämä postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä K-Supermarketin kanssa ja sen myötä tulin kertomaan teille meidän tulevan pääsiäisen ruokasuunnitelmista.
Onko teillä pääsiäisperinteitä? Meillä on muutamia perinteitä, jotka liittyvät syömiseen. Nimittäin mämmin syöminen ja suklaamunien piilotus. Joka pitkäperjantaiaamu lapset heräävät innoissaan kuin jouluaattoaamuna konsanaan etsimään suklaamunia. Molemmille piilotamme yhdet isommat munat ja sitten muutaman pikkuisemman suklaamunan. Tämä on perinne, josta haluan pitää kiinni, sillä mikään ei ole ihanampaa kuin seurata sivusta lasten riemua.
Pääsiäisen pyhinä on poikkeuksetta tullut yhtenä päivänä tehtyä myös karitsaa ja veikkaanpa, että niin tänäkin vuonna tullaan tekemään. K-Ruoka Pääsiäinen 2020 -sivustolta löytyy monen monta ihanaa pääsiäisreseptiä, myös karitsan valmistamiseen. Tässä postauksessa haluan nostaa esiin perinteitä rikkovia pääsiäisruokia. Neljään päivään kun mahtuu niitäkin päiviä, että tullaan kokeilemaan jotain aivan uutta keittiön puolella. Etukäteen meillä testattiin yksi pääsiäispyhien ruoka, joka ihan varmasti on ainakin meille suomalaisille perinteisistä pääsiäisruoista poikkeava. Oletteko kuulleet ruoasta nimeltä lentävä Jaakoppi? Flygande Jakob på svenska. Tätä ruotsalaisten lohturuokaa tullaan meillä tarjoilemaan pääsiäisenä keitetyn riisin ja raikkaan päärynäsalaatin kanssa.
Innolla lähden kokeilemaan aina kaikkea uutta keittiössä ja lentävän Jaakopin reseptin makukombo oli sellainen, että sormet syyhysivät odottaessani keittiöön pääsyä. Makeaa banaania, suloisen suolaista suolapähkinää, rapsakkaa pekonia, mehevää broileria, tacokastikkeella höystettyä kuohukermaa…eikö kuulosta teidänkin korviinne siltä, että on todellakin kokeilemisen arvoinen yhdistelmä?
1 rs (n. 1,1 kg) Pirkka broilerin koipireisiä, maustamaton
tai
n. 600g broilerin paistileikkeitä, maustamaton
1 tl Pirkka Provencen mix yrttiseosta
2 prk (à 2 dl) Pirkka kuohu- tai ruokakermaa
1 dl Pirkka mietoa tacokastiketta
2 banaania
1 pkt(150 g) Pirkka suomalaista pekonia
1/2 dl Pirkka suolapähkinöitä
1. Kypsennä broilerit 175-asteisessa uunissa noin tunti, paistileikkeille riittää noin puoli tuntia. Anna hieman jäähtyä. Irrota nahka ja irrottele broilerinliha luista. Pane broilerinlihat uunivuokaan ja ripottele pinnalle yrttiseos.
2. Sekoita kerma ja tacokastike. Kaada seos vuokaan. Kuori ja viipaloi banaanit. Levitä banaaniviipaleet vuokaan.
3. Paloittele pekonit saksilla. Ripottele pekonit ja suolapähkinät vuoan pinnalle. Paista vuokaa 225-asteisen uunin keskitasolla noin 25 minuuttia. Tarjoa lentävä Jaakoppi riisin kanssa.
Vinkki! Lentävän Jaakopin voi halutessaan tehdä myös valmiista grillibroilerista.
Yhtenä pääsiäisen päivänä olen suunnitellut tarjoilevani kalaa ruokaisan salaatin kanssa. Rakastan salaatteja ja parhaimmillaan salaatti raikastaa koko pääsiäisaterian. Lentävän Jaakopin kanssa meillä tarjoillaan päärynäistä salaattia, joka menee niin alkuruoaksi kuin lisäkkeeksikin.
1. Huuhdo kaikki salaatin ainekset. Revi jääsalaatti laakealle vadille. Leikkaa tomaatit lohkoiksi ja kurkku suikaleiksi. Viiapaloi tai paloittele kuorittu päärynä ja leikkaa kuorimaveitsellä kuoritusta porkkanasta ohuita lastuja pituussuunnassa.
2. Asettele salaattiainekset salaattipedille. Sekoita kastikkeen ainekset keskenään ja kaada kastike salaatin päälle.
Eikös kuulostakin siltä, että pääsiäisen ruoat ovat kokolailla mietitty? Yhtenä päivänä lentävää Jaakoppia seuralaisineen, toisena kalaa ja ruokaista salaattia, kolmantena valkosipulista karitsaa ja hei, neljännelle päivälle on suunnitelmissa korkata grillikausi. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun grilli kuumenee niin, että grillaajalla on toppavaatteet päällä. Mutta toivoa sopii, että tänä vuonna grillimestarin ei tarvitse pukea toppavaatteita päälle. Olisi nimittäin ihana jopa syödä ulkona keväisessä huhtikuun auringossa ❤️
Meillä on siis luvassa rennompi pääsiäinen hyvän ruoan parissa luvassa. Millaisia (ruoka)suunnitelmia teillä on pääsiäisen varalle? 🐣
Potkaisehan kengät pois jaloistasi ja istahda tuohon upottavaan tuoliin takkatulen ääreen ja nosta jalat rahille.
Olisiko sinulla muuten hetki aikaa jutella keski-iästä ja elämästä? Mutta ennen sitä odotahan – tuon sinulle jotain pientä purtavaa ja lasillisen lempijuomaasi.
Marian Bistro & Lifestyle on ollut mun ja monen teistä yhteinen olohuone jo vuodesta 2010. Täällä on vuosien varrella jaettu elämänmakuisia tarinoita, suussa sulavia ruokaelämyksiä, arjen ihanuutta ja pää pilvissä, jalat maassa -unelmia.
Ja nyt tämä olohuone elää mukana uudessa elämänvaiheessa. Nykyään täällä jutellaan entistä enemmän myös elinvoimasta, keski-iän herkullisuudesta ja kaikesta siitä, mitä elämällä on vielä tarjottavanaan.
Tervetuloa keski-ikäisen naisen elämänmakuiseen olohuoneeseen!
Lämmöllä, Maria
P.S. Jos sua kiinnostaa, mitä kaikkea muuta mun elämään nykyään kuuluu ja mitä teen työkseni, pääset tutustumaan muhun vähän tarkemmin täällä.
SHEO BY MARIA NURMI
Elämän herkullisin luku.
Keski-ikä ei ole vaihe, josta pitää selvitä. Se voi olla uuden, omannäköisen elämän alku.
Yhtenä pääsiäisen päivänä olen suunnitellut tarjoilevani kalaa ruokaisan salaatin kanssa. Rakastan salaatteja ja parhaimmillaan salaatti raikastaa koko pääsiäisaterian. Lentävän Jaakopin kanssa meillä tarjoillaan päärynäistä salaattia, joka menee niin alkuruoaksi kuin lisäkkeeksikin.
Eikös kuulostakin siltä, että pääsiäisen ruoat ovat kokolailla mietitty? Yhtenä päivänä lentävää Jaakoppia seuralaisineen, toisena kalaa ja ruokaista salaattia, kolmantena valkosipulista karitsaa ja hei, neljännelle päivälle on suunnitelmissa korkata grillikausi. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun grilli kuumenee niin, että grillaajalla on toppavaatteet päällä. Mutta toivoa sopii, että tänä vuonna grillimestarin ei tarvitse pukea toppavaatteita päälle. Olisi nimittäin ihana jopa syödä ulkona keväisessä huhtikuun auringossa ❤️
