HEI HUOMENTA!

…tai aamupäivää 🙂 Mä taisin tänä aamuna hiffata, että mikä se juttu jet lagin kanssa on. Noh, ainakin tähän suuntaan matkustettaessa. Se on se, että kun uni loppuu yöllä klo 03.00, niin sitä ehtii katsomaan netistä kaikki reilun kahden viikon ajalta rästiin jääneet telkkariohjelmat ;D Ei vaiskaan. Tänä aamuna tosin katsoin kolme Ensitreffit alttarilla -jaksoa ja voi että, miten tunteellista ja ihanaa hömppää tuollainen onkaan! Onnellinen olin onnellisista lopuista ja hieman haikeakin lopusta, joka ei ollut niin onnellinen. Tai onnellinen ja onnellinen, tiedä häntä. Välillä onnellisuus tulee siitä, että uskaltaa tehdä niitä isoja päätöksiä, jotka sillä hetkellä tuntuvat vaikeilta ja surullisilta.

Aloin miettimään jälleen kerran, että kuinka suunnattoman kiitollinen saan olla tästä meidän pikkuisesta perheestä. Olkoon elämässä mitä muita vastoinkäymisiä tahansa, niin loppupeleissä se on nuo kolme (+ se muu lähiperhe), joka pitää paletin kasassa. Joka tuo mittasuhteet asioille ja joiden takia sitä jaksaa. Tiedän, että usein väitetään onnellisuuden lähtevän ajatuksesta, että ei tarvitse siihen muita ihmisiä. Mutta mitäs jos mä tarvitsenkin? Toki osaan olla onnellinen itse itsenikin kanssa, mutta ihan saletisti en sitä olisi, jos ei nuo muut elämän perusasiat olisi kunnossa.Reissussa sitä aina tajuaa, että kuinka yhteen hitsautunut perhe voi olla. Ehkä se on ne ympäristötekijät, uudet muuttujat, mitkä saavat tukeutumaan vielä tiiviimmin toisiinsa. Harmittaa ajatella, että joidenkin parisuhteelle yhteiset lomat ovat niitä koetinkiviä. Johtuuko se sitten erilaisista odotuksista loman suhteen vai mistä, mutta ehkä sillä(kin) saralla meillä natsaa toiveet just yhteen. Lomalla kaikki meistä haluaa eniten sitä yhdessäoloa. Aikataulutonta elämää. Auringossa löffäilyä ja uimista. Illalla hyvää ruokaa ja pitkiä yöunia. Tähän asti olen ollut sitä mieltä, että vastakohdat vetää toisiaan puoleensa, mutta taidan hieman pyörtää tuota ajatusmallia. Ehkä se parisuhteen salaisuus onkin löytää juuri itsensä kaltainen ihminen. Luonteeltaan samankaltainen. Eipä sillä, kyllä meillä aika paljon luonne-erojakin on. Jännä nähdä, miten nuo meidän rakkauden hedelmät, pikkutyypit, ovat toisinto meistä vanhemmista. Tietyin osin. Kuitenkin ovat ihan omia ihania yksilöitään. Esikoinen on luonteeltaan aikalailla miehen oloinen, kun taas tuo pikkuisempi on luonteeltaan enemmän äitinsä kaltainen.

En kyllä pystyisi elämään ilman noita kolmea tuossa kuvassa. Toisaaltahan se on ihan hirmuisen pelottavaakin. Meillä on tapana rakentaa sellainen kupla, jossa eletään. Niin siellä mökillä kuin ulkomaanreissuillakin. Välillä sen kuplan rakentamiseen ei tarvita kuin yksi arki-ilta, kun ollaan kaikki kotosalla. Sen oman kuplan lisäksi oli tajuttoman ihana huomata, miten nuo neljä serkusta (plus se yksi pikkuisin hurmuripoikaserkku) bondasivat kahden viikon aikana. Omassa kuplassaan. Toki kotosallakin ovat tiiviisti tekemisissä toistensa kanssa, mutta tuolla lomalla leikkivät päivästä toiseen keskenään. Pariutuivat niin, että pienimmät leikkivät yhdessä ja isommat kaksi yhdessä. Yhtään riitaa eivät kahden viikon aikana saaneet aikaiseksi. Toki pientä ”sisarusrakkautta” oli aina ilmassa, mutta ei sen vakavampaa 😉 Itselläni ei ole serkkuja, joten olenkin koittanut noille meidän tyttärille kertoa, kuinka etuoikeutettuja he ovat.

Joten nauttikaahan niistä läheisistä, perheestä ja ystävistä. Ei turhia riitoja, ei turhia stressejä. Muistakaa antaa anteeksi ja tehdä kompromissejä. Nauttia siitä, kun lapset ovat vielä pieniä. Silläkin uhalla, että osaavat toisinaan olla vähän rasittavia 😉 Mutta niinhän me kaikki! Aika juoksee liian nopeasti, joten itse ainakin ajattelin taas panostaa hetkessä elämiseen. ”Sitten kun..” -elämäntyylillä ei tule jäämään paljoa käteen tästä taipaleesta. Pidetään huoli itsestämme ja niistä läheisistä.

”You know, all that matters is that the people you love are happy and healthy.
Everything else is just sprinkles on the sundae.”
– Paul Walker

***********************************

Jeps, josko illalla sitten vähän kevyempää 🙂 Tosin eilen nukkumatti heitti hiekat jo kasilta, joten tänään pitää pinnistellä väkisin hereillä. Muistakaahan käydä osallistumassa tuohon maaliarvontaan täällä. Iltaan asti aikaa osallistua!

PIRTSAKKAA PERJANTAITA,

HEIPPAHEI IHANAISET!

Vitsit, että on kiva olla kotona 🙂 Saavuttiin viime yönä kotiin ja olo on lievästi sanottuna pökkelsön reilun kolmen tunnin unien jälkeen. Pienempi päätti, että klo 04.03 on ihan hyvä aika herätä tähän päivään. Aamulla pari tärkeää tuntia töissä kului ”lievässä” sumussa, mutta eiköhän siitä ihan hyvä tullut. Suosiolla karkasin kotiin puolen päivän aikaan, vedin yökkärihousut ja villasukat jalkaan. Pesukone ja kuivari ovat huutaneet kuin viimeistä päivää aamun pikkutunneista asti ja matkalaukut alkavat olla pian purettu. Tosin yksi matkalaukku on vielä tulematta; kävi pieni sekaannus ja yksi laukuistamme oli joutunut laukkuhihnalta toisen omistajan matkaan. On siinä ollut ihmettelemistä, kun on avannut laukun…pikkuisia varvastossuja ja tyttöjen rimpsumekkoja pullollaan olevan sellaisen.

Vaikka kotona on maailman ihanin olla, niin silti se taas iski. Reissun jälkeinen ihistys – sitä on lievästi havaittavissa. Se tulee mulle aina ja siihen osaa varautua. Se tuntuu kuin hyppäisi hetkeksi tyhjän päälle. Oikeastaan se alkaa jo lomakohteessa. Sanoinkin miehelle, että loman vikan päivän voisi kelata pikakelauksella. Sitä kun vain odottaa. Ja ihistelee 🙂 Hassuintahan tässä oli se, että tuon ihanan reissukaverini Karlan kanssa pohdimme syksyllä Budapestissa reissun loppumisen haikeutta. Se taisi olla jo heti määränpäähän saavuttuamme. Siellä kun vietimme sen vajaan pari vuorokautta, niin reissuhaikeutta pukkasi jo heti ensi kättelyssä.

Reissuhaikeutta olen tänään pyrkinyt tietoisesti minimoimaan listaamalla niitä tämän päivän timanttisia juttuja täällä kotona..

♥ täytetty jääkaappi ja tuoreet ruusut kotiin palatessamme(kiitos mummu!)
♥ tuore ruisleipä tomaatilla
♥ suomalainen kahvi
♥ oma sänky
♥ aurinko!!!
♥ oma tietokone ja nettiyhteys, joka toimii 🙂
♥ kosteusvoide, joka jäi kotiin
♥ oliivipuu, joka ei ollutkaan kuollut reissumme aikana

Joo todellakin, voitteko kuvitella, että yöllä kun saavuttiin kotiin, niin täällä meitä vastaanotti valo eteisen lipaston päällä, keittiön pöydällä valkoinen ruusukimppu (nyt olkkarissa), jääkaapissa ruokaa vaikka muille jakaa, siivotut lasten huoneet (lakanat vaihdettu) ja muutenkin siistitty koti? Voi kyllä, arvostan suuresti! Reissuihistys ja -haikeus olisi varmasti ollut ihan jossain muissa sfääreissä ilman näitä 😉

Nyt ei auta taas muuta kuin laittaa säästöpossu näkyvälle paikalle ja alkaa haaveilemaan seuraavasta reissusta…itseäni houkuttelisi Indonesia, mutta täytynee selvittää, miten siellä reissaaminen sujuu lasten kanssa. Tosin nuo meidän lapsukaiset on niin maailman parhaita reissukavereita, että heidän kanssaan olen valmis lähtemään mihin vaan. Jatkossa meidän lämpimien kohteiden reissut määrittää se, millaiset snorklausmahdollisuudet ko. kohteessa on. Lapsetkin kun innostuivat tuosta touhusta niin mahdottomasti!

Reissupostauksista on toivottu tarkempaa postausta meidän hotellista, lasten kanssa reissaamisesta (myös tuon 1 v kummipojan näkökulmasta) ja Thaimaan tämän hetkisestä shoppailutilanteesta (kallis kurssi). Niitä tulossa aina sopivassa suhteessa lähiaikoina. Nyt nautin siitä, että saan tehdä taas niitä normaaleja arkisia postauksia täältä kotoota käsin ja niistä arjen kultareunuksista. Ja ellei nukkumatti korjaa huomenna aikaisin, niin ehkäpä pitkästä aikaa tulossa myös perjantaimyyssipostausta.

Onko teillä reissun jälkeistä haikeutta? Kaikki keinot haikeuden poistamiseksi otetaan ilolla vastaan 🙂

AURINKOISTA TORSTAITA MURUT!