lifestyle Archives - Sivu 152 224:stä - Marian Bistro & Lifestyle

keskiviikko 30. marraskuun 2016

Unelmieni vuosi & ihana arvonta

HEISSULIVEI IHANAT

ja terkkuja täältä kardemumman, neilikan, piparkakun ja inkiväärin tuoksun keskeltä. Olen touhunnut aamusta asti keittiössä, kehitellyt reseptejä, loihtinut niiden pohjalta ruokia (noh, tässä tapauksessa juomia), kuvaillut ja käsitellyt kuvat. 297 kuvasta valinnut ne muutamat hassut, jotka pääsevät ensi viikolla blogiin 🙂 Unelmieni päivä, totta tosiaan!

Olette varmastikin blogeissa tai sosiaalisessa mediassa törmänneet ihanien Fridan ja Merjan huikean kauniiseen Unelmieni Vuosi -kalenteriin vuodelle 2017. Friiduska otti yhteyttä jo syyskuussa ja kysyi, että kiinnostaisiko minua arpoa blogini lukijoiden kesken yksi kalenteri. No tottakai kiinnosti, mutta unohdin Fridalle tuolloin vastata. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, tästä saa joku oivan kalenterin ensi vuodelle. Palataan postauksen loppupuolella tuohon arvontaan. Nyt ajattelin avata teille kalenterin sisältöä ja hieman sitä, millainen olisi oma unelmieni vuosi.

Ajatus Unelmieni Vuosi -kalenterista syntyi kylmänä tammikuun päivänä, kun kaksi ystävystä alkoivat ideoimaan uudenlaista kalenteria. Haluttiin unelmoida, iloita, olla kiitollisia – todettiin, että elämän hauskuuteen voi itse kuitenkin vaikuttaa yllättävän paljon. Niinpä syntyi ajatus Unelmieni Vuosi 2017 -kalenterista, jossa perinteiseen kalenteriin yhdistyvät upeat valokuvat, kiitollisuuspäiväkirja ja aarrekartta.

Kalenteri on visuaalisesti taidonnäyte, Fridan kauniit kuvat ovat ilo silmälle. Mikä ilahduttaa minua suuresti on se, että jokaisen päivän kohdalla on tilaa kolmelle kiitollisuuden aiheelle. Kyllähän niitä tulee mietittyä pään sisällä, mytta niiden kirjoittaminen ylös varmasti konkretisoi sen asian, että oikeasti sitä osaa olla kiitollinen niin pienistäkin jutuista. Jokaiselle kuukaudelle on omat aukeamansa, joista löytyy valmiiksi tehtyjä rastituskohtia arjen pienistä iloista. Tyhjille riveille voi kirjoittaa omat kivat arjen ilostuttajat. Myös omille muistiinpanoille löytyy tilaa. Kalenterin lopusta löytyy muovitasku, jossa voi säilyttää omaa, henkilökohtaista aarrekarttaa.

Millainen on unelmieni vuosi? Täytyy kyllä sanoa, että vaikka viime vuodet ovat olleet suht’ haastavia ja liian monta rakasta ollaan menetetty, niin silti jokainen on ollut tavallaan unelmien vuosi. Jokainen päivä on opettanut hirmuisen paljon. Sitä on alkanut arvostaa elämässä ihan uusia asioita. Unelmieni vuosi sisältäisi terveyttä. Roppakaupalla, kiitos 🙂 Tai jos on pakko valita sairauksia, niin unelmieni vuotena sairaudet olisivat sellaisia, jotka pystyttäisiin lääketieteellisin keinoin parantamaan. Unelmieni vuosi sisältäisi myös joitain saavutuksia henkilökohtaisella tasolla. Ehkä unelmieni vuotena jaksaisin jälleen treenata itseni sellaiseen juoksukuntoon, että puolikas maratoni menisi heittämällä. Unelmieni vuosi sisältäisi myös paljon matkailua ja uuden näkemistä.

Kuluva vuosi on tämän suhteen ollut aivan unelmieni täyttymys, alkuvuodesta pääsin suosikkikohteeseeni Singaporeen ja ihastuin Baliin ensinäkemältä. Kesällä vietimme laatuaikaa pienen perheemme kesken Kööpenhaminan Tivolissa ja syyskuussa parannettiin maailmaa sielunsiskojen kanssa Tallinnassa. Lokakuussa sain nähdä, missä tuo rakas aviomieheni on viettänyt kuusi vuotta elämästään ja siinä sivussa rakastuin Bostoniin. Unelmieni täyttymys oli päästä myös New Yorkiin, jonka sykettä on joka päivä ikävä.
Unelmieni vuosi sisältäisi myös hurjan paljon kiitollisuutta. Sitä, että osaisin arvostaa vielä enemmän niitä pieniä juttuja. Sitä, että osaisin pysähtyä kaiken hulinan keskellä ja katsoa ympärilleni. Todeta, että elämässä on kaikki niin kovin hyvin. Tuota pikaa pääsemme jälleen rakentamaan unelmiemme vuotta 2017. Taidan ottaa tuon aarrekartan tosissani työn alle. Ensimmäisenä siihen piirtyi tärkein eli rakkaus.

Tänään olen kiitollinen siitä, että saan järjestää arvonnan, jossa yksi teistä ihanista voittaa itselleen tällaisen kauniin kalenterin. Kalenterin, jossa on sanoma. Arvontaan osallistuminen on helppoa; kertokaahan kommenttiboksissa millainen olisi teidän unelmien vuosi. Arvonta-aika alkaa nyt ja loppuu sunnuntai-iltana 4.12.2016 klo 20.00. Onnea tasapuolisesti arvontaan ♥

Kiitos sinne Fridalle ja Merjalle aivan älyttömän kauniista kalenterista ♥

ILOISIN KESKIVIIKKOTERKUIN,

keskiviikko 23. marraskuun 2016

Kulissien varjoissa

HEIPPAHEI,

täällä kulissien takana istuu bloggaaja-Maria, meikittä ja hiukset pörrössä. Valmiina taltuttamaan tuota pikaa pyykkikasan ja skrapaamaan liedeltä siihen kiinnipalaneen nakkikastikkeen roiskeet. Huomisia pienen pieniä pikkujouluja ja tämän illan asuntonäyttöä varten. Mutta oli pakko tulla sitä ennen huutelemaan täältä (erittäin läpinäkyvien, I may add…) kulissien takaa muutama havainto. Sekä jakamaan muutama jouluinen kuva parin vuoden takaa. Se on muuten jännä juttu, että miten tuo uudelleen löytämäni juoksuharrastus on tuonut lisää myös tähän bloggaamiseen. Juoksulenkillä tulee pohdiskeltua niin paljon asioita, että niistä riittää tänne blogiinkin ammennettavaa 🙂 Yhtenä päivänä juoksukenkää toisen eteen laittaessani mietin sitä, että kuinka surullista onkaan, että nyky-yhteiskunnassa osa tuntee, että pitää pitää yllä kulissia saadakseen hyväksyntää ja arvostusta. Pitää olla yli-ihmisiä ja pyrkiä aina vain parempaan. Ainakin kulissien julkisella puolella.

Käsi ylös, kuinka monelle on tullut yllätyksenä jonkun ystäväpariskunnan ero. Vaikka kaikki on ollut niin hyvin, on ollut farmariauto, kauniit lapset, hyvät työt ja ollaan oltu vastarakastuneita. Kulissien takana on kuitenkin istuttu iltaisin eri huoneissa katsomassa televisiota ja pidetty mykkäkoulua. Tajuttu yhtäkkiä se, että ei se olekaan se materia farmariautoineen, joka tuo onnea. Aivan liian myöhään, valitettavasti. Miksi, voi miksi. Miksi sitä haluaa näyttää olevansa jotain muuta kuin on? Miksi sitä pitää vastata kuulumisia kysyttäessä, että ihan kivasti menee? Miksei voi vastata, että ihan päin persettä menee ja Pekka saa mut näkemään punaista, kun huitelee illat pitkät ties missä ja jättää ne likaiset sukkansakin aina keittiön tuolille?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sama oman jaksamisen ja hyvinvoinnin suhteen. Itse myönnän tässä tapauksessa pitäväni tietynlaista kulissia yllä aina joskus. Hetken aikaa ja yleensä tuolle miehelleni 🙂 ”Kuinka sulla nyt menee?” ”No olosuhteet huomioon ottaen ihan hyvin.” ”Onko jokin hätänä?” ”Ei, miten niin?” 😀 Vaikka sisäisesti olisin pikkuisen rikki ja toinen ihan tasan tarkkaan näkee sen. Toisaalta ajattelen asian niin, että se ei ole täysin valettakaan vastata, kuinka joskus vastaan. Elämä voisi olla huonomminkin noina hetkinä ja olosuhteet huomioon ottaen kaikki sujuu ihan hyvin. Mutta kuinka vaikea se on muille myöntää, että on todella väsynyt, kettuuntunut tai että työkuorma on aivan liian raskas. Liki viikottain saa jostain naistenlehdestä lukea työuupumuksesta. Uskon, että totaaliselta loppuunpalamiseltakin vältyttäisiin, jos osattaisiin laskea ne kulissit alas hyvissä ajoin. Hakea apua ja tunnustaa, että tilanne on nyt tämä. Ilman häpeää ja ajatusta siitä, että mitähän muutkin nyt ajattelevat. Luottaa siihen, että joku toinen ottaa vetovastuun.

Aina silloin tällöin kauppaan lähtiessäni mietin, että pitäisköhän vähän näyttää hiuksille harjaa tai vaihtaa edes ne kulahtaneet collegehousut toisiin. Mitähän ne bloginkin lukijat ajattelevat, jos näkevät mut siellä tämännäköisenä? Kyllä, blogeissa yleensä pidetään yllä harmitonta kulissia. Mutta tehän tiedätte, että kauniiden sisustuskuvien takana on ne pyykkivuoret, jotka on rajattu kuvista pois. Sen suihkunraikkaana kuvissa seesteisenä esiintyvän bloggarin hiukset sojottavat joskus rasvaisina kohti kuuta ja poskeenkin voi ilmestyä pahimman luokan finni. Niiden übersuperterveellisten herkkujen lisäksi siellä bloggaajan takkahuoneen sohvalla dipataan sipsejä tacodippiin ja juodaan kokista pullon suusta. Siellä keittiössä lämmitetään lapsille kiireen keskellä muiden äitien tekemää ruokaa. Mikrossa, ei edes paistinpannulla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Inhimillisyys ja ihmisyys. Ne tuntuu olevan tänä päivänä hautautuneita kulissien taakse. Tekisi mieli huutaa argh ja ravistaa koko maapalloa. Saa ja pitää tehdä erheitä, jotta elämästä pystyy nauttimaan. Sallia itselleen ne virheet ja ajatuksen, että ei ehkä ole täydellinen muiden silmissä. Mutta se ei olekaan koko jutun pointti vaan se, että on itse tyytyväinen itseensä. Pystyy seisomaan sanojensa ja tekojensa takana ylpeänä. Olla onnellinen siitä, että klaaraa elämän parhaimmalla mahdollisella tavalla. Niillä resursseilla, joita elämään on annettu.

Tästä päästäänkin somekulissiin. En edes lähde siihen, että miksi sitä usein tulee päivitettyä tuota henkilökohtaista fb-uutisvirtaa vain niillä mukavilla jutuilla vaan hyppään suoraan Instagramiin ja tietoon, joka järkytti tätä sinisilmäistä ja tietynlaisessa moraalikuplassa elävää bloggaajaa suuresti. Ruotsissa ihanaisten Emilian ja Essin kanssa ollessamme keskustelimme tottakai bloggaamisesta, tienaamisesta, somekäyttäytymisestä ja kaikesta maan ja taivaan välillä. Meinasin kesken tunnelmallisen lördagsmysin tipahtaa tuolilta, kun nuo rakkaat kollegani ottivat esille sen, että Instassa voi ostaa seuraajia. Mitähäh? Juujuu, kuulemma muutamalla kympillä saa muutaman tuhat seuraajaa, jotka vissiin sitten tykkäävätkin sun kuvista eivätkä vain seuraa. Kun vähän enemmän laittaa rahaa likoon, niin saa jo kymmenentuhatta seuraajaa. Sitten voit näyttää yhteistyökumppaneille, että näin hyvin menee ja lähdetäänkö tältä pohjalta rakentamaan yhteistyötä. Oikeastaan verenpaineeni nousee vieläkin tätä asiaa ajatellessani. Tämä on mielestäni moraalisesti niin väärin. Hyötyä itse jotain ostamillaan seuraajilla. Varsinkin näin yrityksen päättäjän näkökulmasta tämä tuntuu huijaukselta. Tai sitten jos ajatellaan, että bloggaaja saa kuukausipalkkaa, johon vaikuttaa myös Instagram-tilin seuraajat. Onko se oikein, että sun palkka nousee, kun olet laittanut muutaman kympin omaa rahaa likoon saadaksesi seuraajia? Mun mielestä se ei ole, mutta mä olenkin kukkahattutäti. Monessa asiassa ja myös tässä. Tai sitten en vain tajua nykyajan ansaintamenetelmistä mitään ja olen tippunut kehityksen kelkan kyydistä aikapäiviä sitten. Kertokaa jos näin on, niin päivitän sisäisen moraalitilanteeni tämän suhteen 😉
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sano ei kulisseille -kamppis tulisi tarpeeseen. Voi kun voisi lapsille opettaa, että te riitätte juuri sellaisina ja olette maailman ihanimpia just tuollaisina. Ei ole syytä alkaa rakentelemaan kulisseja tai esittämään jotain muuta kuin mitä olette. Jos ei kaverit hyväksy sua sellaisena, niin vaihda kaveria. Elämä on muutenkin välillä tänä päivänä haastavaa, niin ei tässä mitään kulisseja tarvita tuomaan lisäpaineita. Läpinäkyvyyttä kehiin vaan. Vai mitä mieltä olette? Kulisseissa tapahtuu, sillä nyt alan virittäytymään joulutunnelmaan. Pikkuisen sitä sai tällä kelillä hakea, mutta muutama joululaulu ja menneiden joulujen kuvien katsominen auttoi. Huomenna meillä tosiaan vietellään pikkuisen jo pikkujouluja. Kera viiden pikkuisen 🙂

KESKIVIIKKOTERKUIN KULISSIEN TAKAA,

maanantai 21. marraskuun 2016

Kotoilua ja käsitöitä (& alekoodi)

HEI IHANAT JA SULOISTA VIIKON EKAN PÄIVÄN AAMUA!

Se on jälleen se aika vuodesta. Kun kietoudutaan sohvannurkkaan viltin alle, kuunnellaan sateenropinaa tai vastaavasti ihastellaan kuurankukkia ikkunassa, nautitaan takkatulen lämmöstä ja käperrettään varpaat villasukkien lämpimään syleilyyn. Hetkinen, villasukkien? Juu, juuri niiden talvipäivien ja -iltojen pelastajien, joista meidän perheellä on akuutti pula. Mutta ei ole enää kauaa, sillä pääsin mukaan Adlibriksen kampanjaan juuri kreivin aikaan. Villasukkakutomo tien toisella puolella lopetti yllättäen toimintansa, joten vastedes olemme villasukkien suhteen omavaraisia. Meillä ollaan oltu Adlibriksen verkkokaupan suurkuluttajia, mutta tähän asti vain kirjojen suhteen. Ihana yllätys oli se, että nyt Adlibrikseltä saa myös tarvikkeita villasukkakutomoon. Tai vaikka villapaitakutomoon. Käsityötarvikkeita löytyy ihan jokaiselle käsitöistä kiinnostuneelle. Jos jonkinlaisia laadukkaita lankoja, kaiken kattavissa kauniissa sävyissä, pehmeitä, ohuita, muhkeita ja puikkoja puisia tai virkkuukoukkuja ihanissa väreissä.

Villasukkakutomo tien toisella puolella on tähän asti pitänyt huolen, että perheemme varpaat pysyvät lämpiminä. Sen lisäksi sieltä sai lyhyellä varoitusajalla konsultaatiota; ei ole kerta eikä kaksi, kun olen kiikuttanut kantapäävaiheessa olevan kutomukseni sinne hetkeksi hoitoon. Hoidosta noudettuani tuon kutomukseni kantapääongelma on yleensä ratkaistu. Mikäli hoito kesti tarpeeksi kauan, niin myös kärkiosan kavennukset olivat valmistuneet suitsaitsukkelaa. Varsin kätevä villasukkakutomo, eikö? Vastedes taistelen itse läpi tuon kantapääosan ja kavennuksen. Ehkä tällä iällä on jo aikakin 🙂 Onneksi Adlibris auttaa tässäkin asiassa, sillä käsityökirjoja löytyy varsin kattavasti. Kampanjan tiimoilta tilasin itselleni Rakas Villasukka -kirjan. Huokaillen olen sitä selaillut ja ihastellut kauniita malleja. Huokaissut myös helpotuksesta, sillä tuosta kauniista teoksesta löytyy myös villasukan kutomisen perusteet. Niiden avulla onnistuu kantapäät ja kavennukset. Mutta ennen villasukkien maailmaan sujahtamista, on yksi akuutimpi projekti.

Mummu kutoi villasukkien lisäksi myös säärystimiä. Esikoisen säärystimet jäivät kutomatta, mutta kuopus saa nauttia mummun tekemistä säärien lämmittäjistä päivittäin. Senpä takia ennen villasukkien maailmaan sukeltamista otin työn alle nuo puuttuvat säärystimet. Kysyin esikoiselta speksit ja sain vastaukseksi ihanan isot ja löysät, raidalliset. Adlibriksen langoista tähän tarkoitukseen sopii täydellisesti Adlibris villalanka, joka on 100% villaa. Valkoista, harmaata ja tuollaista kauniin sumuisen sinisen sävyä. Hyvät niistä äiti vielä tulee, totesi toinen ja otti kaulasta kiinni.

Alku aina hankalaa ja niin tässäkin tapauksessa. Aluksi loin silmukat 40 cm pyöröpuikoille ja tulin tulokseen, että silmukoita luodessani olin ehkä jännittänyt liikaa. Silmukat olivat armottoman kireällä eikä niiden jatkojalostus onnistunut sitten mitenkään. Muuta kuin hammasta purren ja puikkoja armottomasti puristaen. Purku ja uusi yritys. Seuraavalla kerralla silmukat olivat niin löysällä, että kieppuivat puikon ympäri pakoon kutimia. Vielä kerran. Kolmannella kerralla annoin puikkojen laulaa. Silmukoita syntyi ja nopealla tahdilla. Niin nopealla, että havahduin siihen, että silmukoiden ympärysmitta riittäisi molempien säärien kattaviin säärystimiin 🙂 Lopulta huomasin, että kaksi oikein kaksi nurin joustinneuletta syntyi hurjan mukavalla vauhdilla. Puikkojen kilinä vei hetkeksi lapsuuteen ja sille beigelle kulmasohvalle. Pelle Hermanniin ja siihen, kun se suurin tuki ja turva istui sohvalla vieressä kutomassa. Villasukkia, mitäs muutakaan.

Tuossa sohvalla kutoessani aloin jälleen nauttimaan kutomisesta. Yhtä paljon kuin silloin seitsemän vuotta sitten, kun hurahdin tuubihuivien kutomiseen. Yhtenä talvena syntyi viisi tuubihuivia enkä vieläkään voi ymmärtää, miten yhteen niistä olen saanut tehtyä jopa palmikkoneuletta muistuttavaa kuviota. Tai luikertavia matojahan ne taitavat enemmän muistuttaa, mutta pääasia, että yritin 🙂 Sitkeys on toivottavasti mukana myös pian alkavassa villasukkaprojektissanikin. Tavoitteena on säärystimien lisäksi kutoa hurmurikummipojalle villasukat joululahjaksi. Adlibriksen Alpakkalanka sopii pehmeytensä puolesta pikkuisten varpaiden lämmittämiseen mainiosti.

Jottei kutomisharrastus tuntuisi liian helpolta, niin olen asettanut itselleni jo tavoitteen villasukkien haltuunottamisen jälkeenkin. Adlibrikseltä tilaamillani varsin kauniilla bambupuikoilla ajattelin kutoa elämäni ensimmäisen neulepaidan. Lepakkohihaisen ja lanteilta piukan. Sieluni silmin näen sen kauniin vaalean beigen värisenä. Adlibriksen lankavalikoima on muuten varsin kattava. Villalankaa löytyy 21 kauniissa sävyssä ja Alpakkalankaa yhdeksässä kauniin hillityssä värissä.

Kutominen ja kotoilu. Siinä omat suunnitelmani tämän talven varalle. Jos kuulostaa hyvältä suunnitelmalta myös sinun korvaasi, niin käyhän katsastamassa Adlibriksen valikoima lankojen ja puikkojen suhteen. Ilo on minun puolellani, kun saan ilmoittaa että koodilla ATMARIAS10, saatte Adlibriksen langoista 10% alennusta 17.12. 2016 asti.

Lanka- ja puikkopaketti saapui yhtä nopeasti kuin tilaamani kirjapaketit. Parissa hassussa arkipäivässä. Oikeastaan Adlibris on meillä ollut se joulujen jokavuotinen pelastaja; se joka toimittaa kirjalahjat kotiin alta aikayksikön. Josko tänä vuonna kuitenkin onnistuisi ostamaan lahjat ilman viime hetken paniikkia.

Nyt takkaan tuli ja puikot viuhumaan. Toinen säärystin valmistunee näillä näppäimillä. Koska viikonloppuna tuli tehtyä aika paljon töitä (sen siivousrumban lisäksi), niin hyvillä mielin voi vähän kotoilla tähän väliin 🙂

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,

YHTEISTYÖSSÄ: ADLIBRIS

torstai 17. marraskuun 2016

Tasan vuosi sitten

HEIPPA IHANUUDET!

Vuosi sitten tänään en vielä tiennyt, että tulevasta vuodesta tulee elämäni raskain. Että tasan vuoden päästä osaan kunnioittaa elämää rutkasti enemmän ja että suhtautumiseni asioihin on kokenut totaalisen muutoksen. Vuosi sitten tänään en myöskään tiennyt, että edessäni tulee olemaan ajanjakso, joka painaa hartioilla vielä pitkään. Ajanjakso, jossa huolta ja murhetta riittää 218 päivän ajan. Ajanjakso, josta löytyy myös naurua ja ilonpilkahduksia. Toivoakin. Taistelua ja lopulta sen ymmärtämistä, että on pakko luovuttaa ja nostaa kädet ylös. Rakkaudesta, jotta toinen pääsisi tuskistaan.

Tasan vuosi sitten tänään heräsin tuskaisen kuumeisena. Edellispäivänä lääkäri oli antanut ukaasin, että ellen lepää kotona on oikea paikka sairaala. Pitkittynyt flunssa oli keuhkokuumeen rajoilla. Hevoslääkekuuri tainnutti pakostakin vuoteen pohjalle. Tasan vuosi sitten tänään soitin äidille puoli yhdentoista maissa ja mietin, miksei äiti vastaa puhelimeen. Kunnes muistin, että oli hurmurikummipojan kanssa seurakunnan kerhossa. Iltapäivällä heräilin unestani ja mietin, että onpas kumma kun äiti ei soita takaisin. Puoli viiden maissa heräsin, kun joku koitti kylmällä kädellä tulikuumaa poskeani. Äiti oli tullut käymään ja oli kovin huolissaan voinnistani. Kysyi tarvitsenko kaupasta tai apteekista mitään. Siinä samalla panin merkille, että äiti näytti poikkeuksellisen väsyneelle ja harmaalle.

Jossain vaiheessa kuulin makuuhuoneeseen, että lapset lähtivät mummulaan ja ajattelin, että hyvä niin, mutta toivottavasti antavat mummun levätä. Seitsemältä ulko-oveemme koputettiin ja siitä lähti käyntiin tapahtumasarja, jollaista en olisi ikinä uskonut kokevani. Hätäkeskukseen soitto, ambulanssin tulo, matelevat minuutit. Epävarmuus. Unettomat yöt ja pienet toivon pilkahdukset. Jalkojen alta vedettiin matto pois liki yhtä monta kertaa kuin annettiin toivoakin. Henkisesti ihan äärettömän raskasta aikaa. Yhdessä silmänräpäyksessä en ollutkaan enää se heikompi osapuoli, hoidettava. Vaan se vahvempi, terveempi osapuoli, joka huolehtii ja hoitaa. Tasan vuosi sitten näin äidin viimeisen kerran omanlaisenaan. Seuraavien 218 päivän aikana oli muutamia kertoja, että äidin ääni vaikutti siltä samalta kuin ennen sairautta. Kun nauru hersyi entisenlaisenaan ja ilmeet olivat ne samat vanhat. Mutta muuten tuntui, että olimme jo menettäneet sen, joka meille oli niin rakas ja tuttu.

Tasan vuosi sitten tänään en olisi voinut kuvitellakaan selviäväni tapahtumarumbasta selväjärkisenä. Vaikka välillä tuon 218 tuskaisen päivän aikana tuntui kuin olisin ollut linkoavassa pesukoneessa, niin on tuo ollut koko elämäni opettavaisin jakso. Elämänkoulu, jollaista en kuitenkaan soisi kenellekään. Syöpä on ”one son of a bitch” ja sen tekemän tuhotyön seuraaminen läheltä on pysähdyttävää. Niin kaikkivaltiaita aina kuin kuvittelemme olevamme, niin emme ole. Sen tajuaminen on toisaalta kovin helpottavaa. Koskaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan. Senpä takia hetkessä eläminen ja pysähtyminen on tärkeää. Kokeminen, näkeminen ja haaveiden todeksi muuttaminen. Toisten ihmisten kunnioittaminen ja se, että ollaan ystävällisiä. Ikinä ei tiedä, mitä vastapuoli käy läpi. Nauravan katseen takana saattaa olla rutkasti surua ja huolta. Siellä saatetaan olla parhaillaan linkousvaiheen kohdassa, jossa kierrokset ovat kovimmillaan.

Vuosi sitten tänään illalla en vielä tiennyt, että vuoden päästä olo on näinkin levollinen. Että jostain sisältä kumpuaa kaiken tapahtuneen jälkeen kuitenkin ilo ja onni. Luotto elämään ja siihen, että elämä kantaa on vahvempi kuin koskaan. Tiedän, että siellä ruudun toisella puolella on lukijoita, jotka elävät tällä hetkellä sitä painajaista, jota me elimme 218 päivän ajan. Tiedän, että en osaa teitä lohduttaa eikä mitkään sanat riitä tsemppaamaan tarpeeksi. Mutta sen haluan sanoa, että vielä elämä voittaa ♥

TORSTAITERKKUSIN,

PS. ja ei, meillä ei ole noin talvista kuin kuvissa. Mutta hei, nelisen vuotta sitten joulukuun alussa oli! Sitä samaa odotellessa 🙂

keskiviikko 16. marraskuun 2016

Täydellinen hotelliviikonloppu!

MOIMOI!

Pako Helsinkiin. Kaksin miehen kanssa. Liki 10 tunnin yöunet pehmeissä lakanoissa. Hymyilevä hotellihenkilökunta. Ihana ilta, ihanassa seurassa. Luksusta joka aistille. Sitä meille tarjoiltiin yhteistyössä Restelin kanssa Helsingin Crowne Plaza -hotellissa pari viikonloppua takaperin. Tuon viikonlopun avulla jaksaa kaiken maailman remonttirumbat sun muut. Hengähdyshetki tuli kyllä tarpeeseen. Crowne Plaza Helsinkiin oli helppo löytää, sillä se sijaitsee Mannerheimintien varrella melkein Finlandia-taloa vastapäätä. Keskustan palvelut ovat ihan kivenheiton päässä. Auto majoittui vierailumme ajan turvallisesti hotellin yhteydessä sijaitsevassa parkkihallissa.

Itse yllätyin jo hotellin aulaan astuessani, sillä kiinnitin heti huomiota tunnelmaan, jonkalaista en ollut ennen suomalaisissa hotelleissa aistinut. Siinä oli ripaus aasialaista luksushotellia ja toisaalta jotain hyvin amerikkalaista ja näyttävää. Ihan kuin olisi hurauttanut aikakoneella ulkomaille. Crowne Plaza Helsinki on palkittu useana vuotena kansainvälisesti, mm. Luxury Business Hotel of the Year -palkinnolla, enkä ihmettele yhtään. Sisäänkirjautuessamme panin merkille ihan älyttömän ystävällisen ja ammattitaitoisen henkilökunnan. Jotka taisivat small talkinkin salat. Tässä vaiheessa itse suuntasin Emilian kanssa Bloggers’ Inspiration Day:iin, mutta mies hurautti hissillä ylös huoneeseemme ja lähetti viestin ”Ei voi olla todellista, saimme juniorisviitin.” 🙂

Ihan loppuun asti en malttanut päivätapahtumassa olla, sillä sormet syyhysivät näkemään tuon huoneemme. Sama laadukas linja, joka alkoi hotellin aulassa, jatkui hississä, käytävillä ja huoneen oven avattuani en voinut muuta kuin pyöriä hetken ihan hiljaa ja ihastella. Olinko todella Suomessa? Hotellihuone oli aivan ihana ja viihtyisä! Siinä oli erotettu makuutila oleskelutilasta senkillä, jonka päällä oli käännettävä televisio. Mies käänteli telkkaria sen mukaan kuin kuvailin ja jatkoi jääkiekkopelin katsomista milloin mukavalta sohvalta, milloin sängyltä. Kylpyhuone oli tilava ja varustettu kahdella altaalla. Kaksi allasta onkin ihan must tänä päivänä, sen verran kauan tuon miehenkin ”komistusrutiinit” vievät aikaa 😉 Mies oli käyttänyt oman aikansa hotellin kuntosalilla, minun ollessa työtapahtumassa. Kehui tuota Forever Kuntoklubia hotellin alakerrassa. Ehkä ensi kerralla myös itse ehdin myös kuntoilemaan.

Hotellihuoneen työpisteestä oli näkymät Helsingin kattojen ylle, aina Linnanmäelle saakka. Jokaisessa hotellihuoneessa on maksuton langaton internet yhteys, ilmastointi, suihku/kylpyamme, tee/ kahvinkeittomahdollisuus, silitysvälineet, kylpytakit sekä Sleep Advantage –uniohjelman lisätuotteet ja -palvelut. Täyttä puuvillaa olevat lakanat, pehmeät ja muhkeat vuodevaatteet, herätystakuu sekä hiljainen vyöhyke. Niin kovasti kuin olisinkin halunnut mennä samantien lepuuttamaan jalkojani kylpyammeeseen, niin tuo muhkea kylpytakki sai vielä hetken odottaa, sillä meille oli varattu neljäksi pöytä hotellin aulan yhteydessä sijaitsevasta ravintola Macusta.

Ravintola Macun sisustus oli myös piste iin päälle. Tummaa, luksusta, lasia, tunnelmallisia istuinryhmiä, tulisija. Sama ystävällinen palvelu jatkui myös ravintolan puolella. Sillä aikaa kun selasimme ruokalistaa, maistelimme suussa sulavaa kuohuvaa. Olipa ihana päästä pitkästä aikaa kaksin ravintolaan! ”Ruokalista henkii tätä päivää rennolla otteella ja viinilistalta löytyy valikoima annoksiin sopivaa temperamenttia.” Allekirjoitan tämän täysin. Alkupalaksi otimme suussa sulavaa kermaista rapukeittoa sekä valkosipuli-rosmariinifocacciaa. Jaoimme annokset, kuten tapanamme on. Pääruoaksi valitsimme molemmat naudansisäfilettä, bataattipyreetä ja portviinikastiketta. Kysyimme henkilökunnalta viinisuositusta ja saimmekin tuon pihvin seuraksi lasilliset niin sopivasti täyteläistä punaviiniä, että hetken olin jo sekaisin, että kumpi täydensi kumpaa; viini ruokaa vai ruoka viiniä 🙂 Kuten aina silloin kun harvoin kaksin olemme reissussa, niin nytkin se valtasi yhtäkkiä. Ikävä lapsia. Jostain kuului iloinen lasten kikatus ja ilokseni huomasimme, että vaikka ravintola oli huipputyylikäs, niin se palveli myös lapsiperheitä loistavasti.

Ravintolassa olisi voinut istua pidempäänkin, mutta koska olin koko viikon haaveillut vaahtokylvystä, niin syötyämme suuntasimme takaisin huoneeseemme. Kylpyhuoneen valikoimista löytyikin runsaasti saniteettitarvikkeita sekä kylpysuolaa. Koska meillä ei ole kotona kylpyammetta, niin nämä hotellihuoneet, joiden kylppäristä sellainen löytyy ovat ihan meidän perheen suosikkeja. Yleensä ulkomaillakin tällaisen huoneen saatuamme suuntaamme ensimmäisenä ostamaan kylpyvaahtoa, mikä hotellista sitä ei löydy 🙂 Parikymmentä minuuttia rentoutusta kylvyssä ja olin jälleen valmis kohti uusia seikkailuja. Lue; miehen kauluspaidan silitysoperaatiota. Olimme laskeneet sen varaan, että hotellihuoneestamme löytyy silitysrauta ja -lauta ja niinhän sieltä löytyikin. Vielä silityspuuhissakin pohdin omaa illan asuani ja sitä, että kuinka helpolla miehet näissä juhlatilaisuuksissa pääsevätkään. Lopulta tulin tulokseen, että on ihanaa olla nainen, sillä on valinnanvaraa enemmän. Positiivisesti ajateltuna. Nopeasti vielä hiuksiin muutama kihara ja kulmiin kimalletta. Olimme tehneet Emilian ja Emilian miehen kanssa treffit ravintola Macun aulabaarin puolelle ja siitä suuntasimme yhdessä kohti Inspiration Blog Awardseja.

Onneksi ikä on tuonut mukanaan myös sen mukavuudenhaluisuuden; hotellin muhkeisiin vuodevaatteisiin sujahdimme jo hyvissä ajoin ja aamulla heräsimme ilman herätyskelloa. Ihanat ystävämme olivat tulossa meidän kanssamme aamiaiselle hotellille. Ennen ystävien tapaamista ajoimme hissillä katsomaan Club-kerroksen Club Loungea, jossa kerroksen asiakkaat voivat mm. hoitaa sisään- ja uloskirjautumisen sekä nauttia syötävää ja juotavaa. Jälleen erittäin kansainvälinen ja viihtyisä tunnelma. Lämmin ja viihtyisä tunnelma oli myös hotellin aamiaishuoneessa. Niin viihtyisä, että en raaskinut juuri kuvia tuota yhtä kuvaa lukuunottamatta ottaa. Aika kului kuin siivillä kuulumisia vaihtaen.

Juoksuharrastukseen juuri uudelleen hurahtaneena ihastelin uloskirjautuessamme tuota aulassa sijaitsevaa pistettä. Siitä sai virkistäviä juomia sekä hedelmiä ja pystyi tsekkaamaan lähialueen juoksureitit. Ihan mielettömän hyvä palvelu, yleensä kun sitä juoksee vieraassa kaupungissa summa mutikassa. Google mapsin avulla 🙂 Sen verran ihastuin Crowne Plaza Helsinkiin, että eipä tarvitse ensi kesänä perheen perinteiselle Helsinki-reissulle lähtiessä enää pohtia hotellivalintaa. Tykkään, että hotelliloma saa tuoda luksusta kaikille aisteille.

Miltä kuulostaisi miniloma kahdelle näissä mielettömän hienoissa puitteissa? Hei, Crowne Plaza Helsingin FB-sivuilta löytyy kilpailu, jossa voi voittaa miniloman kahdelle. Käykäähän osallistumassa ennen 24.11.2016! Myös Crowne Plaza Helsingin kotisivuilta löytyy kivoja pikkujoulutarjouksia, jotka kannattaa tsekata.

ILOISIN KESKIVIIKKOTERKUIN,

YHTEISTYÖSSÄ: RESTEL