HEISSULIVEI
ja terkkuja Pyhältä! Happy place. Holy place. Sielu lepää. Kun tuon mökin ulko-oven avaa ja tuoksuttaa mökin tuoksun, niin kaikki arkiset murheet katoaa. Vähän jänskätin, että mitenköhän tulvii muistot mieleen; äitihän oli meidän kanssa täällä vielä viime pääsiäisenä. Koko mökki on äidin sisustama ja se tuntuu vallan lohduttavalta tällä hetkellä. Ei ole tarvetta muuttaa mitään. Muutenkin aloin jossain välissä jännittämään, että mitenkähän meidän ensimmäinen joulu ilman äitiä menee, mutta me selvisimme. Toki ikävä on suuri ja suru valtaa välillä mielen, mutta yllättävän hyvin tämä eka joulu meni.
Aattopäivänä kävimme anoppilassa herkkupatojen äärellä ja illalla kokoonnuimme meillä isommalla porukalla. Joulupukki sai ihanan tanssilauluesityksen ja lapset mieluisat lahjat. Vieraiden lähdettyä pakkasimme auton valmiiksi ja joulupäivänä ajettiin kohti pohjoista. Meidän autoilusta aiemmin pitänyt karvakorvamme ei nukkunut silmäystäkään tuon liki 11 tunnin aikana. Läähätti ja oli sylivauvana. Pitää hakea vähän jotain rauhoittavaa Kemijärven apteekista kotimatkan varalle. Tai oikeastaan jo ennen uudenvuodenaattoa. Meillä ei ole kokemusta, miten suhtautuu raketteihin ,joten varmuuden varalta on hyvä olla jotain lääkettä saatavilla. Tosin kotiinpaluupäivää emme ole vielä päättäneet, joten voihan olla, että uudenvuodenyö kuluu autossa. Ei olisi ensimmäinen kerta. Pohjanmaan lakeuksilla näkyy huikean hienosti raketit.
Tänään vietimme päivän mäessä ja sieltä tultuamme kävimme miehen kanssa liki tunnin hiihtolenkillä. Mä olen aiemmin rakastanut hiihtämistä, mutta onko se huono kunto vai mikä, niin nyt on aivan kanttuvei. Veren maku suussa mentiin, keskisyykkeellä 161 😀 Veikkaan, ettei tarvitse nukkumattia hirmuisesti houkutella kylään tuossa parin tunnin päästä. Varsinkin, kun meille saapuu pian pitsalähetys. Pitsasta täällä pohjoisessa löytyy poroa ja karpaloita. Namskis!
Toivottavasti siellä on joulunvietot sujunut mukavasti. Mä täällä jo salaa haaveilen siitä, että kun pääsen kotiin heivaan kaikki tontut sun muuta muuttolaatikkoihin ja otan vastaan kevään. Ai miten niin katalogi-ihminen 😉
IHANAA TAPANINPÄIVÄN ILTAA,
PS. huomaatteko, kuka löytyy kirjapinosta? Jep, se Mari, jota tässä taannoin peräänkuulutin ;D
Se, missä aiemmin hankki pikkujouluihin jotain vartaloa myötäilevää yläosaa on vaihtunut mukavuudenhaluisuuteen. Silleen, että on ihana istua ilman että ihistää. Silleen, että saa nauttia ruoasta rauhassa ilman pelkoa pömpöttävästä vatsasta. Se, missä aiemmin kengissä arvosti mahdollisimman korkeita korkoja on vaihtunut kenkiin, joilla jaksaa kävellä ilman, että tarvitsee pitää ketään käsikynkästä. Ilman pelkoa, että liukastuu. Se, missä aiemmin pikkujouluista tultiin kotiin aamuyöllä on nyt vaihtunut ajatukseen, että ollapa omassa sängyssä ennen puolta yötä. Jo ihan taksijonojenkin takia sekä sen seuraavan päivän. Se, missä aiemmin pikkujoulujen jälkeen seuraava päivä valkeni pahimmillaan vasta klo 17.00 paremmalla puolella on vaihtunut nyt suloisen sunnuntaiaamun odotukseen ilman jyskyttävää pääkipua.
Maltillisesti ollaan puettu kotia kohti joulua. Jotenkin ei viitsi revitellä, sillä koti voi tulla helposti punaisista tontuista sekavanoloiseksi. Niin kauan kuin on näyttöjä, niin mennään tällä hillityllä linjalla. Ehkä se tuo tullessaan myös sen, että niitä joulukoristeita ei riisutakaan vielä Tapaninpäivän aamuna. Kuten yleensä on tapana. Itsenäisyyspäivänä ajattelin ottaa vielä vähän lisää joulukoristeita esille. Silloin viritellään myös tähdet olohuoneen ja takkahuoneen ikkunoihin. Muuten musta tuntuu, että tämä joulu jatketaan sillä tutulla värikaavalla eli pronssia, kultaa ja hopeaa. Sulassa sovussa. Kuopus tokaisi tuossa yksi päivä, että ”Äiti, tänä vuonna me saadaan sitten laittaa kuuseen punaisia palloja!” 😀
