maanantai 13. helmikuun 2017

Illan tärkein rutiini; kasvojen puhdistus

MOIKKAMOI!

Olenkin tässä vuosien varrella kertonut täällä blogin puolella jonkin verran ihonhoidostani ja siitä, kuinka iho muuttuu iän myötä. Kuinka vuosien mittaan olen joutunut sopeuttamaan ihonhoitoni ihon vaatimien tarpeiden mukaan. Vaikka voiteet ja seerumit ovat ajan saatossa muuttuneet ja joskus ne unohtuu levittää, niin yksi toimenpide on ja pysyy. Se on oikeastaan ihonhoitoni kulmakivi. Asia, josta en suosu luopumaan. Yhdeksikään illaksi tai aamuksi. Nimittäin kasvojen puhdistus. Iltatoimistani ehdottomasti tärkein, aamutoimistani ehdottomasti virkistävin. NIVEAn kaupallisen yhteistyön myötä pääsin kokeilemaan NIVEAn uusia Micellar Water -puhdistusvesiä.

Nivea puhdistusvesi (11 of 13) Nivea puhdistusvesi (6 of 13) Nivea puhdistusvesi (9 of 13)

Puhdistusvedethän ovat tällä hetkellä trendin aallon harjalla. Puhdistusvedeksi sanotaan ns 3in1 -kasvojenpuhdistustuotetta, jossa yhdistyvät ihon pintapuhdistustuote, kasvovesi ja silmämeikinpoistoaine. Puhdistusvedet perustuvat miselliteknologiaan: vesi sisältää pieniä magneettimolekyylejä, ns. ”misellejä”, jotka tarraavat epäpuhtauksiin ja siirtyvät vanulapun mukana pois iholta. Joka päivä kasvoille kertyy erilaisia epäpuhtauksia ja likaa esimerkiksi pölyä ja liikenteen saasteita. Sen takia tuo kasvojen puhdistus varsinkin  iltaisin on koko ihonhoidon tärkein juttu. Sillä kalliimillakaan voiteilla ja seerumeilla ei ole vaikutusta ihoon, jos ei ihon pinta ole puhdas. NIVEAn puhdistusvesissä on lisäksi kosteuttavia ominaisuuksia eli tuotteet eivät kuivata ihoa.

Viimeksi ihonhoitojuttuja pohtiessani taisin kertoa teille, että olen koko elämäni aikana mennyt tasan kerran meikit kasvoilla nukkumaan. Tuo tapahtui Rodoksella vuonna 1995. Ja se on jäänyt mieleeni sen takia, että ikinä en unohda olotilaani, kun seuraavana aamuna heräsin; kasvot olivat tulleet pientä näppyä täyteen ja silmät näyttivät aivan pandan silmiltä valuneine ripsiväreineen. Tyynykin oli likainen, kiitos aurinkopuuterin. Koska hotellissamme ei ollut ilmastointia, niin iho oli kaiken lisäksi kostean hikinen. Se nuori nainen, joka katsoi itseään hotellihuoneen peilistä aamulla teki päätöksen, joka on tähän päivään asti pitänyt. Vaikka en olisi päivän aikana meikannut, niin silti joka ilta puhdistan kasvot huolella.

Nivea puhdistusvesi (1 of 13)Nivea puhdistusvesi (13 of 13) Nivea puhdistusvesi (10 of 13)

Tähän asti tuo puhdistaminen on tapahtunut puhdistusgeelin avulla, jota on seurannut kasvovesi. Nyt olen muutaman viikon testannut NIVEAn puhdistusvesiä. Niitä on kolmelle eri ihotyypille. NIVEA 3-in-1 Gentle Caring Micellar Water on tarkoitettu kuivalle iholle. Siinä lisäkosteus on varmistettu lisäämällä puhdistusveteen manteliöljyä. Ei siis lainkaan kuivata kuivaakaan ihoa. NIVEA 3-in-1 Refreshing Micellar Water on suunnattu normaalille iholle. Peruspuhdistusvesi, jossa puhdistavien misellimagneettien lisäksi vaikuttavana aineena on E-vitamiini, joka on tärkeä antioksidantti iholle ja imeytyessään ihon pintakerrokseen se virkistää ihosolujen uusiutumista. NIVEA 3-in-1 Sensitive Micellar Water on herkän ja yliherkän, couperoottisen ja punoittavan ihon puhdistusvesi. Se sisältää kaksi erityistä aktiiviainetta, joiden avulla palautetaan ihon kosteustasapaino ja rauhoitetaan ihon punoitusta.

Minulla on sekaiho, joka aika ajoin kuivuu ja punoittaa. Toisaalta taas väärän ruokavalion tai liikunnan puutteen takia helposti alkaa rasvoittumaan ja reagoimaan ulkoisiin ärsykkeisiin pienillä näpyillä. Olen huomannut, että viimeisen parin vuoden aikana ihoni on kuitenkin rauhoittunut huomattavasti. Sen hoitaminen on tullut helpommaksi, vaikka aina sanotaan, että ikääntyessä ihonhoitoon tulee panostaa vielä enemmän. Voihan olla, että nuoruudessani panostin ihonhoitooni väärillä tuotteilla ja aivan liikaa. Liian kuivattavilla tuotteilla, jotka saivat ihon kosteuttamaan itseään sisältä käsin. Se, missä aiemmin rasvaisen ihon myötä nautin kasvojen kuivuuden tunteesta on vaihtunut nyt siihen euforiseen tunteeseen, kun kasvot ovat kosteutetut eikä iho kiristä. Puhdistusvesiä testatessani huomasin hyvin äkkiä, että parhaimman lopputuloksen sain aikaan tuolla normaalin ihon Refreshing Micellar Water -puhdistusvedellä. Näin neljänkympin rajapyykin ylittäneenä tuo antioksidanttisuus ja ihosolujen uusiutuminen kuulostaa hyvältä. Niin paksua meikkikerrosta näiden päivien aikana ei ole ollut, ettenkö olisi saanut kasvoja puhdistettua pelkän puhdistusveden avulla. Riippuu pitkälti meikin määrästä, riittääkö NIVEA Micellar Water ainoaksi puhdistustuotteeksi vai toimiiko se puhdistuksen tukena kauneusrutiineissa. Yleensä käytän lämpimällä vedellä poistettavaa ripsiväriä, mutta kokeilujaksoni aikana tuo luottotuotteeni oli päässyt loppumaan ja käytössä oli perinteinen vesiliukoinen ripsiväri. Puhdistusvesi puhdisti tehokkaasti myös ripsivärin ripsistä ja ripsien alta.Nivea puhdistusvesi (7 of 13)IDNivea puhdistusvesi (12 of 13)Nivea puhdistusvesi (5 of 13)

Aiemmin huuhtelin kasvot yön jäljiltä kylmällä vedellä. Nyt tuntuu, että kasvot oikein odottavat puhdistusveden virkistävää vaikutusta. Päivävoide imeytyy kauniisti puhdistusveden jälkeen ja meikki pysyy tasaisena koko päivän. Mikään ei ole ihanampi tunne kuin tunne puhtaista kasvoista! Aamusta iltaan. Puhdistusvedet tulevat varmasti tarpeeseen kesällä saaressa. Meillä on saaressa käytössä vain järvestä nostettu vesi peseytymiseen ja kasvojen puhdistukseen ja olen huomannut, että siitepölyaikaan kasvoni reagoivat tuohon veteen kutinalla. Jatkossa siis suoritan aamu- ja iltakasvopesut myös saaressa puhdistusveden ja vanulapun avulla.

NIVEAn tuotteet ovat varsin lompakkoystävällisiä; puhdistusvesiä on saatavilla 200 ml ja 400 ml purkkikoissa, joista pienempi maksaa noin 5,30 euroa ja isompi noin 7,25 euroa. On ihana huomata, että puhtaan ihon salaisuus on kaikkien ulottuvilla. Hei, NIVEAlla on muuten meneillään kiva keräilykampanja: ostamalla 5 mitä tahansa NIVEA-tuotetta 15.1.-15.3.2017 välisenä aikana ja lataamalla kuvat kuiteista kisasivulle, saa valita yhden NIVEA -suosikkituotteen kaupan päälle. Kisasivu löytyy täältä.Nivea puhdistusvesi (8 of 13)

Koska ihonhoito on kokonaisuus, niin sain testiin myös NIVEA Nourishing Day Cream -kosteusvoiteen ( hinta n. 6,50 euroa) ja NIVEA SOFT voiteen koko vartalolle (hinta 3,20 euroa / 75 ml tai n. 5,50 euroa / 200 ml). NIVEAn päivävoiteet ovatkin jo tuttuja entuudestaan ja tuo kosteusvoide jatkoi samaa tuttua ja turvallista linjaa. Se pehmentää ihoa ja on oiva pohja meikille. NIVEA SOFT voide sisältää ihon joustavuutta parantavaa jojobaöljyä ja sopii koko perheelle.

Missä sinä käyttäisit NIVEA Micellar Water  -puhdistusvesiä? Ennen treeniä, mökillä, iltatoimenpiteiden yhteydessä…vai jossain muualla? 

Vastaamalla tähän kysymykseen tämän postauksen kommenttiboksissa olet mukana 25 euron arvoisen NIVEAn tuotepaketin arvonnassa. Tuotepaketti sisältää NIVEA Micellar Water Gentle Caring -puhdistusveden, NIVEA Daily Essentials Nourishing Day Care for Dry Skin -voiteen, NIVEA SOFT -kosteutusvoiteen sekä NIVEA Protect & Care deo roll onin. Vastausaikaa on  tiistaihin 21.2.2017 klo 23.59 asti. Kilpailun säännöt löytyvät täältä.

KAUNISTA ALKANUTTA VIIKKOA 

alle

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: NIVEA

lifie-logo-rgb-1


sunnuntai 12. helmikuun 2017

Suorittamista vai täysillä elämistä?

HEIPPATIRALLAA IHANAT

ja kaunista sunnuntai-iltaa ♥ Pitkästä aikaa luvassa sunnuntain syvällisiä. Niin syvällisiä kuin niitä tässä blogissa olette tottuneet lukemaan 🙂

Kuten olen monesti kertonutkin, niin nämä blogipostauksien aiheet tupsahtelevat usein urheilun yhteydessä. Monet tekstit ovat muodostuneet pääni sisällä ihan lyhyenkin juoksulenkin aikana. Tänään aamupäivällä pertsoille kyytiä antaessani mietin, että mikä erottaa suorittamisen täysillä elämisestä. Onko se ainoastaan se nautinto ja tyytyväisyys? Eikö suorittaja voi olla tyytyväinen tekemiseensä vaan tähtää aina vain korkeammalle? Taisin mainita loppuviikon jossain postauksessa, että viime viikko kaikessa kiireessä oli osaltaan suorittamista. Näin kun olen viikonlopun aikana ottanut etäisyyttä viime viikkoon niin olen kuitenkin sitä mieltä, että viime viikko ei ollut suorittamista. Se oli elämistä täysillä. Saavuttamista ja onnistumisen iloa.

Meillä kaikilla on erilaiset energiatasot ja saadaan tyydytystä eri asioista. Itselläni on aina ollut ihan huikean paljon energiaa tehdä asioita ja tyydyn vähään. Vaikka tietyissä asioissa olenkin perfektionisti, niin tarpeen tullen osaan alentaa rimaa. Ehkä se on juuri se ero, mikä erottaa minut suorittajasta. Vaikka sellaiseksi itseäni välillä tituleeraankin. Harvassa ovat ne asiat, joita pitäisin pakkopullana. Otetaan esimerkiksi elämän yksi iso osa-alue eli työ. Mut on kotona opetettu siihen, että työnteko on suuri osa elämää. 13-vuotiaasta asti olin kesätöissä ja olen kasvanut siihen, että nauttiakseen tietyistä jutuista, kuten matkustelusta, pitää painaa hommia. Mutta onko työ suorittamista? Ei se ole, vaan se on normaali osa elämää. Aika suuren suuri osa elämää, kun on naimisissa pankin kanssa 😉 Edes se, että olen sivusta seurannut puhjenneen vatsahaavan ja stressiperäisen sydänvian syntymistä työnteon seurauksena ei ole saanut minua lannistumaan. Rakastan tehdä töitä, sillä tiedän että muuta vaihtoehtoa ei ole. Ei sitä voi tuudittautua siihen, että joku päivä napsahtaa se eurojackpot tilille.
M (2 of 2)

Elääkö suorittaja elämäänsä vain muita ihmisiä ajatellen? Mun on pakko saada tää nyt tehtyä, koska yhteiskunta näin vaatii. Mun on pakko näyttää niille, että mäkin olen sellainen superäiti, että väännän aamupäivän hiekkalaatikollaolon jälkeen vielä lapsille luomuruokaa lounaaksi ja juotan raakamaitoa. Vaikka purskahdankin silkasta väsymyksestä itkuun, kun saan lapset päikkäreille. Kun lapset heräävät päikkäreiltä, niin laitan valmiiksi terveellistä välipalaa enkä hermostu, kun pikku-Matti heittää raivopäissään spelttijauhopannarit maahan. Onko mahdollista, että silloin kun on sinut itsensä kanssa, niin siirtyy automaattisesti pois suorittamismoodista? Tietää omat rajansa ja jaksamisensa kullakin hetkellä. Ja kun on sinut itsensä kanssa, niin osaa elää elämänsä täysillä. Ilman yhteiskunnan tai lähipiirin asettamia paineita siitä, millainen pitäisi olla tai mikä olisi oikea käytösmalli.

Olenko mä ihan hakoteillä pohdintani kanssa? Mikä erottaa täysillä elämisen suorittamisesta? Voiko suorittaja elää täysillä ja nauttia siitä? Mä teen paljon ja saan paljon aikaan. En ole niitä ihmisiä, jotka jäävät laakereilleen lepäämään ja odottavat, että joku hoitaa hommat. Siinä vaiheessa kun muut vielä empii, niin mä olen jo työn touhussa. Silläkin uhalla, että välillä itseänikin huimaa. Meidän äiti ja iskä aina pudistelivat päätään mun touhuille. Kyselivät, että mistä tuollainen on tänne tupsahtanut 😀 Vaikka painoivat niska limassa töitä, niin osasivat ottaa myös lungisti. Mikäköhän siinä muuten on, että terminä tuo suorittaminen on nyt vasta trendin aallonharjalla? Nuo meidän vanhempien ikäluokat 40- ja 50-luvulla syntyneet, suorittivatko he? Vai onko työmoraali ja ajatusmaailma sitten ihan eri suurella ikäluokalla. Ollaanko me ns. pullamössökansaa, joka ei kestä painetta niin paljon kuin nuo meidän muinaiset esi-isät? 😀 Ollaanko laiskistuttu, kun hirmuisen moni asia on tehty helpommaksi kuin aikoinaan? Vai onko se vaan maailma, mikä on muuttunut? Me ihmisinä ollaan edelleen sisukkaita suomalaisia, mutta ulkopuolinen paine on kasvanut liian kovaksi. Tiedä häntä.M (1 of 2)

En tiedä saitteko yhtään punaisen langan päästä kiinni, mutta summasummarum: itse koen, että teen paljon, mutta en vaadi itseltäni liikoja. Elän hetkessä vahvasti kiinni. Elän kuin viimeistä päivää, niin kliseeltä kuin se kuulostaakin. Saan tehdä töitä ja nautin työntekemisestä. Hirmuisen harva juttu elämässä on sitä, että ”mun täytyy”. Ok, yksi juttu on joka on pakkopullaa; perunoiden kuoriminen 😀 Näiden kriteereiden valossa elämässä on kyllä kaikki ihan loistavasti. Koen, että elän täysillä, mutta ilman suorittamista. Ja mikä pääasia, olen onnellinen. Tässä ja nyt. Mun ei tarvitse voittaa ketään tässä elämisen kilpailussa. Ainoa, jota vastaan voin taistella on oma itseni.

Toivotan teille nyt jo ihan superihanaa ja nautinnollista tulevaa viikkoa. Eläkää hetkessä ja nauttikaa joka hetkestä. Elämän virta vie mukanaan ja välillä sitä pyrkii räpistelemään vastaan. Jälkeenpäin kaikki räpistelyt vain naurattaa. Mitäs jos herättäisiin huomenna maanantaina (työ)päivään ja uuteen viikkoon sillä ajatuksella, että tästä tulee ihan mielettömän kiva viikko? 🙂 Kokeillaan ainakin jooko, mä uskon vahvasti ajatuksen voimaan 

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

alle

PS. Apetina-arvonnassa onni suosi Minttu-Maariaa, onnea onnea 🙂 Olemme sinuun yhteydessä!


perjantai 10. helmikuun 2017

Think pink & naiskauneutta

…eli kootut sekalaiset perjantain kunniaksi!

HEISSULIVEI,

oh yes, hän on täällä taas ♥ Perjantai, nimittäin! Tälle päivälle olin ladannut paljon odotuksia ja tehtäviä, kuten eilen kerroinkin. Blogihommia ja blogin ilmeen uudistamista. Things to do -lista ei todellakaan valmistunut, mutta hei – ei sen väliä. Nyt on viikonloppu 🙂 Vielä kympin jälkeen aamulla löysin itseni rapsuttelemassa sohvalta tuota kultaakin kalliimpaa karvaista kaveria. Joka oli eilen elämänsä pisimmän pätkän yksin kotona eli kahdeksan tuntia. Sehän on koirille vissiin ihan normi aika ollakin yksin kotona, mutta meillä on ollut se onni, että olen tehnyt kokolailla kotitoimistolta käsin työt Tobyn meillä oloajan. Sydäntä riipaisi jättää toinen kotiin eilen, kun suuntasimme neljän pikkuprinsessan kanssa junalla Helsinkiin. Mieskin oli samalla suunnalla työreissussa. Kotiin tulimme vasta puoli yhdentoista aikaan ja hippulat vinkuen juoksin autosta avaamaan kotioven. Voi sitä riemua ja hännän heilutusta. Veikkaan kyllä, että toinen oli nukkunut liki koko ajan meidän poissaollessa, sillä sen verran makoisasti haukotteli. Eikä sitten yöunilleen ihan heti rauhoittunutkaan…Tänään ollaankin oltu aivan paita ja peppu. Minne vain menenkin niin pienet tassut seuraavat perässä. Mikäs siinä, ollaan yhdessä vähän siivoiltu ja haettu tyttöjä koulusta.
Paolo Roversi (4 of 9)Paolo Roversi (2 of 9) Paolo Roversi (5 of 9) Paolo Roversi (6 of 9)
Muistatteko kun kerroin tilanneeni muutamia julisteita uuteen kotiin? Se iso mustavalkoinen Kate Moss ei vielä saapunut, mutta tuo kauan ihailemani Paolo Roversin julisteen hain tänään postista. Tiedän, että sitä on monessa blogissa näkynyt ja monen silmään se on jo ”kulutettu”. Minun silmääni ei 🙂 Lisäksi kävin postireissulla hakemassa perjantaipuskan. Pitkästä aikaa pinkkiä, lähestyvän kevään kunniaksi. Valmiskimppu, jonka odotan säilyvän pitkään. Kirjastossakin ehdin pikaisesti piipahtamaan ja nyt on taas muutama uusi kirja viikonloppua varten. KonMarin lukeminen on nyt tyssännyt. Aloitin lukemaan sitä innolla ja mitä tapahtui? Tuli plaah-olo. Ehkä vielä jonain päivänä…jos ei siis kirjassa pääse eteenpäin, niin toivottavasti tuon vaatehuoneen siivouksen suhteen ainakin.Paolo Roversi (1 of 9)Paolo Roversi (8 of 9)Paolo Roversi (9 of 9)Paolo Roversi (3 of 9)

Edessä yksi niistä harvoista viikonlopuista pariin kuukauteen, kun ei ole mitään ennalta sovittua ohjelmaa. Tuntuu kuulkaa luksukselta. Fiilispohjalla mennään ja nautitaan koko perheen yhdessäolosta. Saadaan mies tänään kotiin reissusta. Perjantaimyyssiruoka ollaan ulkoistettu ja kotikisakatsomossa kannustetaan Tapparaa samalla kun syödään siipiä. Nyt tähän väliin petivaatteet sisään tuolta pakkasesta, vielä kun muistan. Ei olisi ensimmäinen eikä toinenkaan kerta, kun nukkumaan mennessämme huomaamme, että jaahans, ne on vielä siellä takapihan hangilla 😀

IHANAA ALKAVAA VIIKONLOPPUA,

alle

 


torstai 09. helmikuun 2017

Kohti tasapitkää polkkaa

HELLUREI IHANAISET

ja terkkuja kiireen keskeltä Tai no, kiire on katsojan silmässä. Paikasta a paikkaan b suhaillessani mietin, että tämä viikko saattaisi hyvinkin ulkopuolisen silmissä näyttää siltä, että on himppusen liian monta rautaa tulessa. Itsehän olen ainakin tähän asti nauttinut kiireen tuomasta luovuuden tunteesta ja siitä, että kun asiat yksitellen tulevat tehdyiksi. Myönnän, että tätä viikkoa on leimannut tietty suorittamisen meininki, mutta onko se paha asia? Mun mielestä ei ole, sillä työt on saatava tehtyä. Onni on, että rakastan näitä kumpaakin työtäni ja koen itseni etuoikeutetuksi, kun saan tehdä töitä. Musta ei olisi laakereilla lepäilemään ja harvoinhan näitä ihan tälläisiä multitasking potenssiin tsiljoona -viikkoja tulee eteen 😉 Eilen katkaisin kiireen pariksi tunniksi ja istahdin kampaajan tuoliin. Luksusta. Sisustuslehtiä (ja salaa luen kyllä kampaajalla erästä juorulehteäkin), maailmanparannusta, kahvia ja päänahan hierontaa. Eilen aamulla olin vielä sitä mieltä, että leikataan otsis ja muuten jätetään pidemmäksi. Kampaajan tuolissa olin sitä mieltä, että voisihan tuota ylikasvanutta niskaa vähän keventää. Lopulta sanoin, että leikataankin vähän reilummin. Lattialle tippuneet hiukset olivat pisimmillään jo kymmentä senttiä!Polkkatukka (4 of 4)Polkkatukka (1 of 4)Ja nyt ollaan vahvasti matkalla kohti unelmaa; tasapitkää polkkaa. Polkka on mun ”turvatukkani”. Siihen palaan aina tasaisin väliajoin. Hiuslaatuni ollessa kovin ohuenlaista ei kasvattaminen onnistu. Pitkät hiukset ovat pois laskuista ilman pidennyksiä tai tuuhennoksia. Polkka tuo ryhtiä ja ilmettä. Edestä ja päältä hiukset ovat vielä kasvuvaiheessa, mutta ehkä joku päivä saadaan nekin kasvamaan mallikkaasti. Haaveissa siintää keskijakaus ja leukaperiin ulottuva polkkatukka. Blondattu hius tosin kaipaisi tuossa päällysosassa ainakin sentin lyhennystä kasvaakseen terveenä. Järkky juurikasvu saatiin peittoon ja muutama kirkastava raitakin lisättiin. Myös pari suklaanruskeaa raitaa lisättiin tuomaan ryhtiä ja kontrastia. Ja hei, ainakaan tänä aamuna peilistä ei vielä näkynyt uusia harmaita hiuksia! #naiseus ja #keskiikäisyys  Polkkatukka (2 of 4) Polkkatukka (3 of 4)

Nyt muutama työtyöjuttu pois alta ja sitten illaksi Helsinkiin! Toivotaan, että juna ei hyydy pakkasen johdosta 😀 Huomenna on viikon ensimmäinen päivä, kun saa keskittyä pelkästään blogitöihin. Joten silloin kuron umpeen vastaamattomat kommentit. Kiitos niistä ihanat ♥ Lisäksi haaveissa olisi vähän muokata blogin ulkoasua…onko teillä muuten blogin luettavuuden kannalta jotain sanottavaa? Toimiiko fontit, tekstin väri ja tekstikoot ok?

AURINKOISIN TORSTAITERKUIN,

alle


tiistai 07. helmikuun 2017

Valoisampi olohuone

HEIPPULIHEI

ja brrrr! Saa kuulkaas vetää villasukkaa tuplana jalkaan ja hakea ulkoa lisää takkapuita. Teetä olen keittänyt käsien lämmitystarkoitukseen, mutta mukavasti se sisäisesti nautittunakin lämmittää 😉 Aurinko paistaa ja tuo samalla helmikuun puhdasta valoa sisään. Ja kyllä kelpaa tuodakin. Eilen illalla rymsteerasimme esikoisen ja hänen kaverinsa kanssa. Pyöräytettiin olohuone niille sijoilleen, joilla se oli silloin marraskuun alussa 2010, kun nuo sohvat ostimme. Toki senkin jälkeen nuo sohvat ovat olleet vastakkain ja matala taso ikkunan alla, mutta kiva huomata, kuinka se sama sisustussilmä miellyttää edelleen. Se sama kuin silloin yli kuusi vuotta sitten. Sohvien siirtämisen myötä löysin Tobyn luupiilon. Ihmettelinkin, minne nuo kaikki luut häviävät 😀Olohuone (10 of 14)Olohuone (13 of 14)Olohuone (11 of 14)Olohuone (1 of 14) Olohuone (2 of 14)Olohuone (4 of 14) Olohuoneesta tuli jotenkin paljon kotoisampi ja valoisampi. Mustat kalusteet isolla seinällä tekevät tuosta seinästä jotenkin hallittavamman oloisen ja täyttävät sen. Ja hei, huomasitteko kuka tai mikä pääsi paistattelemaan aurinkoon? Jep, tuo peikonlehti. Jotenkin tuntuu, että se kyllä tykkää olostaan tuossa. Toivotaan vaan, ettei ikkunasta vedä kylmää ilmaa, ettei palele. Nuo lehtikasat olohuoneen nurkassa aiheuttavat päänvaivaa. Kiitos sen Marin, ne ehkä joutavat siitä pian lehtikeräykseen. Tosin sitä mieltä olen, että ulkomaalaiset sisustuslehdet ovat keräilykappaleita ja niistä en suostu luopumaan. Sorry Mari…
Olohuone (6 of 14) Olohuone (7 of 14) Olohuone (8 of 14) Olohuone (9 of 14)Olohuone (12 of 14)Olohuone (14 of 14)Vaihdoin rymsteeraamisen ohessa teräksen värisen jalkalampun tuohon kuvissa näkyviin mustaan, joka on tähän asti ollut takkahuoneessa. Se toikin kivaa särmää tuonne muuten niin vaaleaan nurkkaan. Eiköhän tämän kodin rymsteeraamiset ole nyt tässä. Veikkaanpa, että muuton jälkeen ei tarvitse edes vähään aikaan rymsteerata. Pukkaa tuskan hikeä jo kun mietinkin tuota muuttoa 😀 Lyhyt matka, mutta siltikin aika paljon pakattavaa/kannettavaa/purettavaa. No mutta, siihen on vielä aikaa, eikös? Joten iltapäiväkahvit tulille ja muuta ajateltavaa. Josko sitä uskaltautuisi tänään jo urheilemaankin, kun flunssa on taltutettu!

AURINKOISIN TIISTAITERKUIN,

alle

PS. muistatteko, kun ihmettelin täällä joskus vuosia sitten, että kuka on tiputtanut buddhan pään ja korjannut sen päässä olevan murtuneen ulokkeen purukumilla? Se mysteeri ei ole vieläkään selvinnyt. Eilen vain sitä buddhaa esikoisen kanssa tuolla kaapissa ihalimme ja muistelimme tuota tapausta. Jääköön se sitten selvittämättä, kun kukaan ei tunnusta. Mutta hienosti oli paikattu, siitä yläpeukku 😉