lifestyle Archives - Sivu 146 224:stä - Marian Bistro & Lifestyle

tiistai 07. helmikuun 2017

Valoisampi olohuone

HEIPPULIHEI

ja brrrr! Saa kuulkaas vetää villasukkaa tuplana jalkaan ja hakea ulkoa lisää takkapuita. Teetä olen keittänyt käsien lämmitystarkoitukseen, mutta mukavasti se sisäisesti nautittunakin lämmittää 😉 Aurinko paistaa ja tuo samalla helmikuun puhdasta valoa sisään. Ja kyllä kelpaa tuodakin. Eilen illalla rymsteerasimme esikoisen ja hänen kaverinsa kanssa. Pyöräytettiin olohuone niille sijoilleen, joilla se oli silloin marraskuun alussa 2010, kun nuo sohvat ostimme. Toki senkin jälkeen nuo sohvat ovat olleet vastakkain ja matala taso ikkunan alla, mutta kiva huomata, kuinka se sama sisustussilmä miellyttää edelleen. Se sama kuin silloin yli kuusi vuotta sitten. Sohvien siirtämisen myötä löysin Tobyn luupiilon. Ihmettelinkin, minne nuo kaikki luut häviävät 😀 Olohuoneesta tuli jotenkin paljon kotoisampi ja valoisampi. Mustat kalusteet isolla seinällä tekevät tuosta seinästä jotenkin hallittavamman oloisen ja täyttävät sen. Ja hei, huomasitteko kuka tai mikä pääsi paistattelemaan aurinkoon? Jep, tuo peikonlehti. Jotenkin tuntuu, että se kyllä tykkää olostaan tuossa. Toivotaan vaan, ettei ikkunasta vedä kylmää ilmaa, ettei palele. Nuo lehtikasat olohuoneen nurkassa aiheuttavat päänvaivaa. Kiitos sen Marin, ne ehkä joutavat siitä pian lehtikeräykseen. Tosin sitä mieltä olen, että ulkomaalaiset sisustuslehdet ovat keräilykappaleita ja niistä en suostu luopumaan. Sorry Mari…
Vaihdoin rymsteeraamisen ohessa teräksen värisen jalkalampun tuohon kuvissa näkyviin mustaan, joka on tähän asti ollut takkahuoneessa. Se toikin kivaa särmää tuonne muuten niin vaaleaan nurkkaan. Eiköhän tämän kodin rymsteeraamiset ole nyt tässä. Veikkaanpa, että muuton jälkeen ei tarvitse edes vähään aikaan rymsteerata. Pukkaa tuskan hikeä jo kun mietinkin tuota muuttoa 😀 Lyhyt matka, mutta siltikin aika paljon pakattavaa/kannettavaa/purettavaa. No mutta, siihen on vielä aikaa, eikös? Joten iltapäiväkahvit tulille ja muuta ajateltavaa. Josko sitä uskaltautuisi tänään jo urheilemaankin, kun flunssa on taltutettu!

AURINKOISIN TIISTAITERKUIN,

PS. muistatteko, kun ihmettelin täällä joskus vuosia sitten, että kuka on tiputtanut buddhan pään ja korjannut sen päässä olevan murtuneen ulokkeen purukumilla? Se mysteeri ei ole vieläkään selvinnyt. Eilen vain sitä buddhaa esikoisen kanssa tuolla kaapissa ihalimme ja muistelimme tuota tapausta. Jääköön se sitten selvittämättä, kun kukaan ei tunnusta. Mutta hienosti oli paikattu, siitä yläpeukku 😉

sunnuntai 05. helmikuun 2017

Sunnuntain sisustuspähkäilyt

MOIMOI IHANAT!

Nonni, nyt sitten sisustellaan oikein urakalla, kahtena päivänä peräkkäin 😉 Huomaan miettiväni tuota mummulaa ja remppaa tällä hetkellä jatkuvasti. Yksi yö valvoin keskellä yötä parisen tuntia, kun sovittelin mielessäni keittiöön kalusteita. Pitäisi alkaa taas pitää vihkoa yöpöydällä siltä varalta, että kesken unien tulee ahaa-elämyksiä. Tänään kävelylenkillä pohdin tuota tulevaa pukeutumistilaamme (walk in closettia) ja sen haasteita. Oikeastaan koko yläkerran isoimpana haasteena on laskeva katto. Meidän makuuhuoneessa, kuopuksen ja esikoisen huoneissa, siinä isossa wc+khh+suihkutilassa sekä siellä pukeutumistilassa. Kuopuksen tulevassa huoneessa, entisessä vintissä on kolme matalaa ikkunaa tuolla laskevan katon puolella. Joten sinne ei varmastikaan tule rakenneltua mitään säilytyssysteemeitä. Samoin on meidän pukeutumishuoneessa; kolme ikkunaa joista virtaa valoa huoneen matalassa päädyssä. Ikkunoiden eteen ei kyllä kärsi oikein mitään säilytysratkaisuja laittaa. Mikä toki tekee sen, että pukeutumistilasta ei ihan täyttä hyötyä saa irti. Muutenkin tuonne walk in closetiin ei taida tulla lainkaan kiinteitä kaappeja. Ainakaan ovilla, sillä tila on vähän mutkikas ja konstikas. Eli henkaritilaa, hyllyjä ja muutama lipasto. Miehelle kravattihylly ja omille kengilleni joku järkevä säilytysratkaisu. Mutta meidän makkariin tekisi mieleni teettää alla olevan kuvan mukainen säilytys/tasosysteemi. Sänky nimittäin tulee juurikin samansuuntaisesti uuteen kotiin. Ja jep, enpä panisi pahakseni tuollaista kattoikkunaakaan. Valkoisista pellavalakanoista puhumattakaan. MEDC86F637566424313A920372FD5CC97FC MEDE743AC26ED2243139DE08BF808BDF117 MEDA9381E4774984C31B9A784A4A6577856 MED40E3FAA9F7B340BABEA335368D5577A8 MED0183BD679BFA4A39A689086954F53836 MEDD19E9B3F53CC4164AA9BD85333A57E05 MEDCD3F7828705F447C8F2D0C147AA837BE MEDB0EA5D49FE014557AD0E155DA6AD960B
Liki 10 neliön kodinhoitohuone-wc-suihku -tilan laskevan katon puolelle ajattelin jatkaa tasoa. Tason alle ovien taakse esimerkiksi likapyykkikorit. Tosin tason edessä ei kunnolla pysty seisomaan, joten sitä pohdin, että onko taso turha? Jos vain jatkaisi säilytyskalustetta kattoon asti. Pesukone ja kuivari tulevat tason alle toiselle sivulle, joten eiköhän niiden päällä ole tarpeeksi tilaa puhtaan pyykin viikkaamiseen. Uudessa kodissa ajattelin ottaa käytäntöön sen, mistä niin usein haaveilen; viikkaan pyykit suoraan kuivarista otettaessa. Enkä vasta sitten kun puhdasta pyykkiä on viisi koneellista 😀 Mä muuten olen rakastunut alla olevan kylppärin lattiaan. Aivan mielettömän makea! Lisäksi tässä koko kodissa nuo valkoiseksi maalatut parrut ihastuttavat. Täytyykin heti huomenna mennä katsomaan mummulaan, josko sielläkin jätettäisiin osa parruista näkyville.

MEDA1142865903740338C682CC4988C177A MEDEB8F95D3C7E64B2D906645BCB3A48C7C MED5AFC2EEF20DF466CA3F7F0BA4A150B4B MED613BCA59103042D1A56D3EBFB0D8C48C MED7A6C9C41BECC464784B8A6A1E97364CD

Photos via Alvhem

Ensi viikosta tuleekin ehkä yksi talven kiireellisimmistä. Blogitöitä, töitätöitä, kampaajaa ja remppajuttuja. Kalenteri on täynnä joka päivälle. Mm. kylppärikalusteet pitää päättää/tilata ja sähkömiehen kanssa käydä läpi, minne haluamme pistokkeita. Sen olen oppinut, että sähköpistokkeita saa olla mieluummin liian paljon kuin liian vähän. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin vedellä jatkojohtoja ja koteloida niitä piiloon sillä muovikoteloinnilla. Ai niin ja takka piti päättää, jotta osataan laittaa tuo hormiliitos oikealle kohdalle. Lisäksi mummulassa riittää vielä tyhjennettävää; keittiö ja lastenhuone pitäisi saada raivattua. Ja sitä ennen peräkärry tyhjennettyä. Apua, nyt alkoi puuskututtaan jo pelkkä ajatuskin 😉 Onneksi olen parhaimmillani pienen paineen alla. Mono-tasking saa vielä odottaa, ensi viikko mennään erittäin vahvasti multi-taskingin merkeissä!

Ennen ensi viikkoa nautitaan vielä suloisesta sunnuntaista. Sunnuntaista johon on mahtunut Onnelia ja Annelia, pitkää kävelylenkkiä, perunamuusia ja käristettyä nakkikastiketta. Ja johon tulee vielä mahtumaan parit lautapeliturneet ja koiran pesuoperaatio. Ensi viikon ruokalistan suunnittelua ja kauppalistan tekemistä. Sellaisia kivoja sunnuntaipuuhia!

SUPERIA SUNNUNTAI-ILTAA ♥

lauantai 04. helmikuun 2017

Sisustuskärpäsen puraisema

MOIKKAMOI!

Toivottavasti siellä ruutujen toisella puolellakin vietellään leppoisaa lauantaita 🙂 Meillä lauantai soljuu tuttuun tyyliin rauhassa ja ilman sen kummempia ohjelmanumeroita. Sitä tehdään, mikä mielekkäältä tuntuu. Jollekin se on hiihtäminen, toiselle (kröhäiselle, jonka suksijalkaa olisi kyllä kutkuttanut) ruokatilassa rymsteeraamista. Pitkään mukana olleet lukijat taitavat muistaa sen meidän ruskean ruokapöydän, joka aikoinaan oli toisin päin ruokatilassa kuin tuo nykyinen. Ikkunan suuntaisesti. Tämä nykyinen pöytä on 10 cm liian pitkä ollakseen näin, mutta ihan hyvin tuosta mahtuu keittiöön kulkemaan. Näin kun on enää pari kolme kuukautta muuttoon sitä on alkanut toteuttaa tiettyjä suunnitelmia. Tai ainakin alkanut haaveilemaan vielä rymsteeraamisesta täällä kodissa. Sitä tahtoo testata, miten huonekalut näyttäisivät niin, kuin ne on joskus suunnitellut. Haaveissa on vielä pyöräyttää olkkarikin siihen malliin, missä se oli viitisen vuotta sitten, kun nuo sohvat ostimme. Eli Bestå-taso ikkunan alle, sohvat vastakkain ja mustat kalusteet isolle seinälle.
Hirmuinen sisustuskärpänen puraisi Asta-messuilla, jossa tänään kävimme. Messutarjouksesta saimme vihdosta viimein ostettua kodinkoneet. Jopa se kauan haaveilemamme Festivon jääkaappipakastin ei enää tuntunut liian kalliilta. Enää ei puutu kuin keittiökalusteet (keskikerroksesta), koneet on nyt ostettu 🙂 Vaikka niin siitä mustasta keittiöstä haaveilimme, niin päädyimme valkoiseen. Valkoisella tasolla. Teräksen värinen jääkaappi, uuni ja liesituuletin. Kalusteeseen integroitu astianpesukone ja valkoinen mikro. Oih, saako jo muuttaa? Takkatarjouksia metsästimme messuilta myös, mutta emme oikein löytäneet. Meidän makuuhuoneeseen tulee pieni kiertoilmakamiina. Olemme olleet todella tyytyväisiä tuohon Jotulin FS84-takkaan, joka meillä on tällä hetkellä takkahuoneessa, joten Jotul taitaa päätyä myös tulevaan makkariimmekin. Se, kuinka paljon siellä tulee takkaa polteltua on sitten toinen juttu. Mutta koska seinässä on tällä hetkellä takalle hormi ja liitännät valmiina, niin kannattaahan sellainen laittaa 🙂 Takan lisäksi myös säilytyskalusteet (siis liukuovikaapistot) ovat vielä ostamatta. Onko suositella järkevänhintaisia, mutta laadukkaita säilytysratkaisuja? Niitä tarvitsimme ulkovaatesäilytykseen, kellarikerroksen ”varastohuoneeseen” sekä meidän tulevaan pukeutumistilaan.

Tein yksi päivä muutaman julistehankinnan tulevaan kotiin. Väliaikaisesti iso Kate Moss mustavalkoisena pääsee tuon nykyisen ruokatilan seinälle. Mieskään ei kuulemma pane lainkaan pahakseen naiskauneudesta seinällä 😉 Tulevassa kodissa Kate pääsee koristamaan lukunurkkauksen mustaa seinää. Vaikka sitä tuntuu, että ei ole ehtinyt miettiä uuden kodin sisustusratkaisuja lainkaan, niin kyllähän ne jossain tuolla takaraivossa kuulkaas aika selkeästi ovat. Ai niin ja muistin taas tuonne mummulan pihaan katsoessani, että meillä on pihaprojekti seuraavana edessä. Huh ja puuh. Tällä hetkellähän piha on täynnä jos jonkinlaista lavaa ja rakennuslevyä, mutta annas olla, kun lumet sulavat, niin sieltä paljastuu sellainen kurapelto, että ei muusta väliä. Sisätilat osaan vielä sisustaa, mutta tehän tiedätte minut ja mun kasvituntemuksen. Saako laittaa pelkkää tuijaa ja kiveä pihan täyteen? ;D Ei vaiskaan, haaveilen isoista syreenipensaista ja omenapuista. Kukkapenkeistä, joista poimia kukkia maljakkoon koko kesän. Patiosta, johon saan rottinkituolit ja jossain takaraivossa elää haave kasvihuoneesta tomaatteineen ja yrtteineen ♥

SUPERSULOISIN LAUANTAITERKUIN,

PS. saako hieman mainostaa omiaan? 🙂 Jos käytte Asta-messuilla, niin piipahtakaa Colorian osastolla A511 moikkaamassa veikkaa ja kahta Jannea. Siellä on meinatenkin niin huikean hieno retro-Jopo arvottavana, että kantsii käydä. Suklaakonvehtejakin on kuulemma tarjolla. Sekä toki ammattitaitoista maalineuvontaa!

perjantai 03. helmikuun 2017

Fredagsmys

HEIPPULI!

Kyllä, perjantaimyyssejä pukkaa! 🙂 Se pääni sisällä kytenyt resepti jäi kytemään ja turvauduin vanhaan, joskus facebookissa törmäämääni reseptiin. Siltä osin kuin sen muistin. Valkosipulinen pizzasolmuvuoka juustodipillä, näin rouheasti suomennettuna, oli yhtä hyvää kuin miltä se kuulostikin. Perinteistä perjantaipitsaahan ei voita mikään, mutta eivätpä nämä pitsajohdannaiset kovin paljon jälkeen jää. Valkosipulipersiljavoilla vaelleltuja pitsataikinasolmuja dipataan tuohon paistinpannun keskellä olevaan maukkaaseen juustodippiin. Koska tämä pitsajohdannainen on melko tuhtia tavaraa, niin viereen tarvittiin taas vähän vihreää. Ja lasiin tilkka punaista. Lääkkeeksi. En tiedä miksi vastustuskykyni on ollut viime aikoina koetuksella, mutta nappasin tuon alkuviikosta esikoisen sänkyyn kaataneen flunssan. Pientä ärsyttävää lämpöä ja kurkkukipua. Vuotavaa nenää ja aivastuksia. Huomiseksi ajattelin kyllä olla taas kunnossa, että jaksaa kierrellä Asta-messuilla 🙂

VALKOSIPULI-JUUSTOPIZZADIPPI

pizzataikina (pellilliseen)

200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl raastettua parmesanjuustoa
1 dl ricottajuustoa
1 dl mozzarellajuustoraastetta
tuoretta basilikaa
tuoretta persiljaa
1 solovalkosipulin kynsi
50 g sulatettua voita

-jaa pizzataikina 12 osaan ja pyörittele niistä pitkuliaisia pötköjä
-laita pötköt solmuun ja asettele ne öljytyn paistinpannun (uuninkestävän) reunoille
-anna kohota noin 20 minuuttia ja valmista sillä aikaa juustodippi sekä persiljavoi
-sekoita juustot keskenään, lisää pienistelty basilika ja puserrettu puolikas valkosipuli
-sulata voi kattilassa ja lisää toinen puoli valkosipulista (puserrettuna)
-lisää tuoretta pilkottua persiljaa
-kun pizzasolmut ovat kohonneet, niin kaada juustodippi paistinpannun keskelle
-voitele pizzasolmut persiljavoilla (säästä siitä hieman)
-paista uunissa 200 asteessa noin 20 minuuttia ja ota kaunis pinta viimeisenä grillivastuksen alla
-valele pizzasolmut persiljavoilla
-anna jäähtyä hieman ennen tarjoilua

Kiireisen (noh, hieman laiskan ja kipuisen) kotiäidin pelastus on tuo pizzakit, jonkalaisen joskus täällä blogissakin esittelin. Harmikseni en nyt löydä sitä postausta mistään ja arkistokin on tuosta sivupalkista kadonnut jonnekin. Periaatteessa tällainen, mutta tänään oli erimerkkinen. Tomaattikastike jäi odottamaan aikoja parempia 🙂 Nyt kisakatsomoon takkahuoneen sohvalle. Pelin jälkeen vuorossa Netflixiä ja Breaking Badiä. Kaikki sitä kehuu, mutta miksei me olla päästy siihen vielä viiden jakson jälkeen sisään? Ehkä osasyy on siinä, että ollaan nukahdettu jokaisen jakson lopussa ja taidettu jatkaa aina uudesta 😉

IHANAA VIIKONLOPPUA ♥

keskiviikko 01. helmikuun 2017

Hei, herkullinen helmikuu!

MOIMOI!

Ei vitsit, aamupäivällä töissä tajusin, että tänään on se kauan odottamani helmikuun eka. Päivä, jota odotin joskus tammikuun alkupäivinä kuin kuuta nousevaa. Päivää, kun herkuton tammikuu ei enää tapa tylsyydellään 😀 No hei, niinhän siinä kävi, että sokerikoukusta irtauduin ja kaikki sokerinen alkoi varsin nopeasti ajatuksen tasolla tökkimään. Herkuton tammikuu tosin kosahti jo viime lauantaina hetkellisesti; esikoinen leipoi ystävänsä kanssa mokkapaloja ja selkärankani sanoi naps. Siinä mokkapalaa mussuttaessani mietin, että kuinka harvoin sitä tulee nykyään leivottua. Muuta kuin niitä raakaleivonnaisia. Lapsethan pyytävät tämän tästä mutakakkua tai pullia. Täten julistan helmikuun herkulliseksi helmikuuksi! En miksikään sokerilla mässäilyn helmikuuksi vaan herkulliseksi helmikuuksi, jolloin nautitaan elämästä täysillä. Myös niistä herkuista. Jollain se voi olla leivoksilla mässäilyä, toisilla taas herkuttelua herkkupäivinä. Itselläni se on herkuttelua silloin kun mieli tekee. Järjen ääntä kuunnellen, ettei lähde laukalle, katsokaas.

Muistan aikoinani kotiäitinä ollessani leiponeeni lasten kanssa paljon. Toinen istui vielä sitterissä ja toinen syöttötuolissa. Molemmilla oli kapustat kädessä ja isompi tapaili niillä Titi-nallen rytmejä. Pienempi käytti puista kapustaa purutikkuna ja kuola valui minkä kerkesi. Yleensä leivoimme pullia. Ihan peruspullia. Sellaisia kuin leivoimme maalla Oriveden mummun kanssa mun ollessa pikkutyttö. Sen lisäksi leivoimme pitkoja neljällä letillä. Tytsyt ovat taitaneet tuon taidon unohtaa, mutta niin kauan kuin itse muistan, miten tuo meni, niin on pakko opettaa eteenpäin. Seurustelumme alkuvaiheessa kävimme ensimmäistä kertaa miehen mummun luona maalla ja veimme tuliaisiksi neljällä letillä letitetyn pullapitkon. Arvatkaas, kenen pointsit nousi heti ensi kättelyssä? Voipi tosin olla, ettei nykyajan tai tulevaisuuden mummelit enää niin perusta pitkopullista…mutta se on sellainen peritty ja rakas tapa, jonka haluan välittää eteenpäin.

Herkullinen helmikuu startattiin laskiaispullilla. Punainen luomumaito, luomuvoi ja ehta kerma. Niiden avulla näistä pullista tuli jälleen superhyviä. Lisäksi bruukkaan laittaa pulliin suolaa. Kananmunan laitan joskus, mutta olen todennut, että pullista tulee jotenkin kuohkeampia ilman kananmunaa. Tällä kertaa tein pienemmän taikinan, jottei pullat houkuttele tämän päivän jälkeen. Täytinkin vain neljä pullaa, sillä onhan nuo loput viisi jo varsin terveysvaikutteisia ilman kermavaahtoa sun muita täytteitä 😉

Ohjetta näihin laskiaispulliin? Lämmitä 2,5 dl maitoa kädenlämpöiseksi. Lisää puolikas hiivapaketti, iso loraus kardemummaa, noin desi sokeria, reilu teelusikallinen suolaa. Sekoittele, kunnes sokeri on sulanut. Lisää vehnäjauhoja vähitellen koko ajan käsillä vaivaten, lisää reilu nokare (ehkä vajaa 100 g) huoneenlämpöistä voita ja jatka vaivaamista. Lisää vehnäjauhoja, kunnes taikina mukavan pehmeää ja siinä on hyvä sitko. Yhteensä vehnäjauhoja tullee ehkä noin 7-8 desiä. Anna kohota kaksinkertaiseksi. Leivo taikinasta pikkupullia ja anna vielä kohota leivinliinan alla parikymmentä minuuttia. Voitele pullat munalla, ripsottele päälle mantelilastuja ja paista 225 asteessa noin 10 minuuttia. Anna jäähtyä, leikkaa kansi irti ja täytä kermavaahdolla ja mansikkahillolla (tai mantelimassalla, kuten haluat).

Mun laskiaispullassa on ehdottomasti mantelimassaa. Lapsien pullassa on mansikkahilloa. Miehen pullaan laitettiin varmuuden varalta molempia, kun ei muistettu miten bruukkaa laskiaispullansa syödä. Kuuntelin tuossa sivukorvalla tyttöjen juttelua ja voi hyvää päivää, mihin tää maailma on menossa: Lapsi A lapsi B:lle: ”Mp näille pullille?” Lapsi B: ”4,5/5…entä sun mp?” Lapsi A: ”No, 5/5”. Oikeesti, mulla meni hetken aikaa ennen kuin tajusin, mikä helkkarin ämpee. Mutta daah, sehän on mielipide. Kalkkis mikä kalkkis 😀

KESKIVIIKKOTERKUIN,

PS. minä ja peikonlehti poloinen kiitämme vinkeistänne. Aloitamme kuivuuskuurin, suihkuttelemme hieman vettä sumutinpullosta sekä annamme valoa ja rakkautta. Peikonlehti on muuten sangen kateellinen kuvissa näkyvälle eukalyptuksen oksalle. Toinen on liki pystyyn kuollessaankin aika kuvauksellinen 😉