lifestyle Archives - Sivu 136 224:stä - Marian Bistro & Lifestyle

torstai 13. huhtikuun 2017

Ruokavinkki pääsiäiselle

HEIPPAHEI!

Alunperin jemmasin kannettavan jo pääsiäistä varten säilöön, mutta tuli yhtäkkinen tarve tulla vielä toivottelemaan teille hyvää pääsiäistä. Sekä vastailemaan kommentteihin. Toivotaan, että nettiyhteys pelittää. Me huristellaan tällä hetkellä lakeuksilla kohti Pyhää. Navigaattorin mukaan ei ole enää kuin 541 km jäljellä. Se on jo reilu 300 vähemmän kuin kolmisen tuntia sitten. Liikennettä ei ole juuri nimeksikään, joten jälleen kerran erittäin hyvä reittivalinta.

Joko teillä on pääsiäisen ruoat mietittynä? Jos ei, niin suosittelisin tuota viime vuonna tekemääni nyhtölammasta. Juurikin Pyhällä sitä valmistimme vuosi sitten pääsiäisenä. Aamulla laitoimme päkäpään uuniin ennen rinteeseen menoa ja siellä se tekeytyi ihan rauhassa. Resepti on alunperin Nigella Lawsonilta peräisin.

NYHTÖLAMMAS

n. 1 kg karitsan/lampaanpaistia
4 salottisipulia puolitettuna (ei kuorittuna)
6 valkosipulin kynttä
3 porkkanaa kuorittuna ja pilkottuna
maldon suolaa
puoli litraa vettä
1 pieni kourallinen tuoretta minttua
puolikas granaattiomena

-ota karitsa huoneenlämpöön noin puoli tuntia ennen kuin alat valmistamaan sitä
-ruskista karitsan pinta valurautapadassa
-siirrä karitsa odottelemaan uunia sivuun ja ota kasviksiin pinta valurautapadassa
-lisää pataan puoli litraa vettä, ripaus suolaa ja anna kiehua
-lisää reilusti suolaa lihan pintaan (mikäli ei ole valmiiksi suolattu)
-laita pataan kansi ja paista lammasta uunissa 150 asteessa noin 6-8 tuntia
-revi karitsa/lammas haarukalla mureaksi ja nosta tarjoilulautaselle
-sekoita joukkoon tuoretta minttua ja granaattiomenan siemeniä

Me söimme tämän herkun kanssa paahdettua ja voideltua paesano-leipää sekä mintulla höystettyä tsatsikia. Ai että, josko sitä lammasta tänäkin pääsiäisenä saisi 🙂 Jos ei niin ainakin kodassa grillattua makkaraa kera sinapin. Elämän pieniä iloja ♥

IHANAA KIIRASTORSTAITA & PÄÄSIÄISTÄ,

PS. enää 514 kilometriä, kyllä se siitä 🙂

keskiviikko 12. huhtikuun 2017

Maailman kaunein koti ♥

(sis. kuvatulvan eli kuvatulvavaroitus 🙂

MOIKKAMOI!

Eilen pitkin kaunista Suomea ajellessani en vielä tiennyt, mikä määränpäässä odottaa. Tai tiesin, että siellä odottaa ihana ystävä ja kollega Emilia ja heidän ihana kotinsa. Mutta en tiennyt, että siellä odottaa valehtelematta maailman kaunein koti. Se kokonaisuus, joka seinien sisälle kätkeytyi. Ihmiset, jotka tuota kotia asuvat ja ne puitteet. Se oli jotain ihan käsittämättömän kaunista ja harmonista. Harvoin menen sanattomaksi, mutta nyt ei auttanut kuin huokailla ja katsella ympärilleen. Toki olen Emilian blogissa kuvia ihastellut aiemminkin, mutta en voinut edes kuvitella, että tuo kaunis koti voisi siitä enää enempää kaunistua. Mutta näin vain kävi. Meni heti kerrasta Marian Maailman kaunein koti -äänestyksen ykkössijalle 🙂
Kauniin kodin lisäksi vastassa oli tuo kaunis sielunsiskoni. Vain toinen bloggaaja voi ymmärtää toista bloggaajaa. Meillä on molemmilla ollut melko tiivis kevät ja teki hyvää istua alas ja nauraa meikit poskilla. Emilia oli valmistanut älyttömän hyvää lohisalaattia lounaaksi ja jälkkäriksi vein rahkapullat meidän lähileipomosta. Kolmisen tuntia vierähti maailmaa parantaen ja musta kuulkaa tuntuu, että me molemmat saatiin tuon kolmen tunnin aikana sellainen minilomafiilis. Hetkeksi unohtui kaikki työt ja arkiset askareet. Kotiin päin lähdin ajelemaan posket nauramisesta krampissa ja itsekseni typerästi hihitellen. Onnellisena.
Heitinkin Emilialle, että saitte musta nyt vakivieraan, sillä eihän tuo matka nyt mikään pitkä ole. Tunnissa sinne ja tunnissa takaisin. Ylipäätään olen sitä mieltä, että olen edellisessä elämässäni ollut maalaistyttö. Jotenkin kaupungista pois pääseminen rauhoittaa. Nyt ymmärrän Emiliaakin paremmin, kun aina silloin tällöin viittaa siihen, että ei viihdy kaupungissa pitkiä aikoja. En minäkään viihtyisi, jos mulla olisi tuollainen rauhan tyyssija kotina. Maatalokuumeen lisäksi muhun iski järjetön kissakuume. Tuli jopa vähän ikävä meidän edesmenneitä kissoja Elliä, Eppua, Essiä ja Ossia. Mutta eiköhän tuo koiruus nyt riitä täyttämään perheen karvainen kaveri -kiintiön 🙂

Vaikka bloggaaminen on melko yksinäistä touhua, niin onneksi on tukiverkosto puhelimen päässä. Välillä sitä ei tarvi lähettää kun havainnollistavat emojit ja toinen on jo ihan kärryillä ja osaa antaa tukea. Aivan loistavaa. Olen siunattu ihanilla ihmisillä ympärillä ♥

ILOISTA KESKIVIIKKOA!

tiistai 11. huhtikuun 2017

Tulevan kotimme keittiö

MOIKKAMOI!

Ja uuh, mikä päivä. Tunnelmia huomenna tänne blogiin ihanasta vierailusta ihanalle Emilialle. Sitä ennen voitte mennä katsomaan Emilian blogista hersyviä kuvia hersyvistä bloggaajista. Naurulihakset ovat ehkä lopullisesti krampissa, mutta eipä tuo haittaa. Vuosia on tullut lisää toiseen päähän roppakaupalla 🙂

Tulevan kotimme keittiö esittelyssä kuulkaas seuraavaksi. Tällä hetkellä kyseessä on pyökkikalusteinen l-mallinen keittiö (ennen jälkeen kuvia luvassa, kun keittiö on valmis). Eli tuon ison ikkunan alla ei ole työtasoa/kaapistoja. Me kuitenkin halusimme u-mallisen keittiön, joten ikkunaa joudutaan hiukan nostamaan, sillä se oli liian matalalla työtasoon nähden. Kerroinkin, että päädyimme tilaamaan keittiön kalusteet ensimmäisestä paikasta, minne menimme. Lielahden Kruunukeskuksen Keittiömaailman myymäläpäällikkö Soile Pellinen oli kanssamme niin samalla aaltopituudella keittiön suhteen, että ei siinä voinut muuta kuin nyökytellä. Tällaisen keittiön itsekin olin yrittänyt hahmotella jo syksyllä skissipaperille. Tosin hieman laihemmin tuloksin 😉

Ikkunat tekevät sen, että yläkaappeja ei oikein kärsi laittaa ja mielestäni hyvä näin. Tuohon allasseinustalle tulee avohylly. Yritetään ensin pärjätä yhdellä ja katsotaan ajan kanssa onko tarvetta toiselle. Valkoisen Festivo -jääkaappipakastimen vieressä on 40 cm kaappi, jossa ulosvedettävät laatikot. Apteekkarin kaapin hyllyjen painorajat kun olisivat paukkuneet meidän elintarvikkeista 😉 Astianpesukone on korotettu ja sen yläpuolella on integroitu mikroaaltouuni.

U:n päätyseinälle valitsimme rosteriset kodinkoneet. Särmän takia. Lisäksi tuo päätyseinä on haaveissa maalata sillä samalla sävyllä kuin nykyisen ruokatilamme seinä eli liki mustaksi. Vaalean musta taitaa olla oikea sävy. Mitään välitilalaattoja sun muita ei tule, mutta katsotaan, josko tuon altaan takaseinään pitäisi laittaa lasilevy tai muu suojaamaan roiskeilta. Ison ikkunan alle tulee 800 mm leveää laatikkoa, joihin tulee myös osaan sisälaatikot. Valaisimiksi mustat nivelvalaisimet ja sitten se olisi siinä. Kulmissa on ulosvedettävät ”karusellit” puupohjalla.

Vaikka tuleva kotimme on rakennettu jo 1960-luvulla niin se ei poissulje sitä, etteikö jotkut osat voisi olla modernimpia. Esimerkiksi tämä keittiö ja saman kerroksen vieraswc ovat kaikkea muuta kuin ajan henkisiä. Mutta meidän silmäämme just sopivia. Pitkään pähkäilimme perusvalkoisen ja kiiltovalkoisen oven kanssa, päätyen kuitenkin kiiltovalkoiseen. Tila on verrattain pieni, joten kiiltovalkoinen korostaa ikkunoista tulevan valon määrää.

Työtasomateriaalia pohdimme pitkään. Tuo nykyinen laminaatti kun on aika helppohoitoinen. Sen takia hiottava puutaso ei esimerkiksi tule kyseeseen. Päädyimme kvartsitasoon. Kauniin valkoisen 20 mm paksun qvartsitason ostamme Suomen Kivijaloste Oy:lta (blogiyhteistyö*). Suomen Kivijaloste Oy on modernilla konseptilla valtakunnallisesti kivitasoja toimittava yritys, jonka vahvuuksiin kuuluvat nopeat ja edulliset toimitukset sekä laadukkaasti valikoidut materiaalit. Kivijaloste on erikoistunut 20mm paksuihin luonnongraniittitasoihin, sekä 20mm qvartsitasoihin.

Hih, pakko vielä myöntää, mutta arvaatteko miltä kantilta myös mietin tuota tummaa päätyseinää keittiöön? No kun sitä vasten ruokakuvat näyttävät astetta herkullisimmilta. Voi tätä bloggaajan elämää 😀 Ja vitivalkoinen keittiö kaipaa kontrastia. Seinästä sitä siis myös. Mancaven bistrokeittiöön tulee sitten vähän erilaista tunnelmaa. Josko sinne saisin ne kauan haaveilemani (ja tänään Emilian luonakin kuolaamani subway-laatat). Täältä postauksesta voi aistia tuon keskikerroksen yleistä tunnelmaa. Keittiö ja kylppäri kokee muutoksen, samoin entinen lastenhuone. Muuten mennään olemassa olevilla seinillä ja lattioilla. Väreineen päivineen. Keittiö sijoittuu kuvissa tuon valkoisen kauniin vitriinin toiselle puolen.

Halusimme aikaa kestävän, osaltaan ehkä hieman pelkistetynkin keittiön. Mielestäni onnistuimme aika hyvin, eikö? 🙂 Kodikkuutta tulee öljytystä parketista sekä kaikista ihanista leikkuulaudoista sun muista. Lisäksi ikkunan eteen ajattelin istuttaa muutamat yrtit tuomaan ripauksen vihreää sisustukseen.

TIISTAITERKUIN,

,joka suuntaa nyt penkomaan lasketteluvaatteita, monoja ja kypäriä. Palataan huomenna kommentteihin vastaamisten merkeissä 🙂

*saamme hinnanalennusta bloginäkyvyyttä vastaan

sunnuntai 09. huhtikuun 2017

Helpotusta lomaltapaluuseen

MOIKKA,

ja ihanaa palmusunnuntaiaamua! Muistatteko sen tunteen, kun palaa lomalta arkeen ja kaikessa ihanuudessaan se arki alkaa vähän takkuisasti? Kun on kaksi viikkoa syönyt muiden tekemää ruokaa ja oma mielikuvitus arkiruokiin sahaa siskonmakkarasopan ja makaronilaatikon välillä? Siihen sain helpotusta kaupallisen yhteistyön myötä; Sannan ruokakassit saapuivat kotiovellemme loman jälkeisenä maanantaina. Kreivin aikaan.

Tieto siitä, että joku muu on suunnitellut arkiviikon ruokailut puolestani, oli vallan helpottavaa. Varsinkin kun oli se Thaimaan tuliaistauti päällä ja olo oli jotenkin vetämätön. Tytsyt auttavat usein ruoanlaitossa ja nyt innostuivat vallan seuraamaan reseptejä ja kokkailemaan. Reseptivihkonen on erittäin helppolukuinen ja reseptit laitettu muotoon, että vähän vähemmänkin kokkaileva pystyy niitä hyvin seuraamaan. Tuon viikon ruokalistasta kirjolohigratiini nousi koko perheen suosikiksi. Sekä jauhelihawrapit tzatzikilla, jotka toivat mukavasti vaihtelua niiden perinteisten tortillojen makuun.

Tuona sateisena maanantai-iltana meillä soi ovikello sovittuun aikaan. Jälleen kohtasin oven toisella puolella kohteliaan ja hymyllä varustetun nuoren miehen, joka ojensi meille yhden paperikassin ja yhden muovikassin. Molemmat täynnä ruokaa. Viiden päivän ruokailuihin tarkoitetun perhekassin (neljälle henkilölle) normaali hinta on 95,00 €, ensimmäistä kertaa tilaaville 79,00 €. Kassi sisältää raaka-aineet ja reseptit neljään illalliseen, joista yksi on mitoitettu kahdelle päivälle. Valittavana on myös kolme illallista sisältävä kassi, gluteeniton perhekassi, pikakassi ja hedelmäkassi.

Terveellistä, hyvää ja helppoa arkiruokaa. Siinä on meidän arkiruokailujen perusta. Siinä on myös Sannan ruokakassin perusta. Sannan ruokakassin tuotteet ovat huolella valittuja. Kassissa käytetään aina kotimaista lihaa ja kananpoikaa, paljon kotimaisia kasviksia sesongin mukaan ja usein luomutuotteita. Tuontikasviksia käytetään etenkin talvisin, monipuolisuuden takaamiseksi. Sannan ruokakassi seuraa WWF:n kalaopasta, ja kasseissa ei käytetä koskaan punaisella merkittyjä kalalajeja.

Tämä toinen kokeiluni Sannan ruokakassista vain vahvisti positiivisesti kokemuksiani. Ensimmäisen postaukseni löydätte täältä ja siinä keskityin siihen, kuinka arkiruokailua voi helpottaa kotiovelle tuotavan ruokakassin kera. Tällä kertaa kiinnitin huomiota siihen, kuinka monikäyttöinen palvelu on. Reissusta kotiin palattaessa helpottaa arkeen paluuta huomattavasti. Voisin jopa kuvitella tilaavani Sannan ruokakassin lahjaksi ystävälleni, jolla on tällä hetkellä menossa raskaampi elämänvaihe eikä paukkuja arkiruokien keksimiseen välttämättä ole.
Suosittelen kokeilemaan palvelua! Itse olen näiden kahden kokeilukerran aikana saanut niin paljon inspiraatiota ruoanlaittoon ja kivoja reseptejä tulevaisuuden varalle. Olen myös oppinut käyttämään uusia ruoka-aineita. Kuten kyssäkaalia 🙂 Ei sellainen ilman Sannan ruokakassia olisi ehkä eksynyt ostoskärryyni. Rakastuin kyssäkaaliin kertaheitolla. Liian usein sitä tulee pyöritettyä niitä samoja arkiruokia. Vaihtelu repertuaariin tuli todella tarpeeseen. Koko perheen mielestä! Lisäksi tarvitsee vielä mainita, että ruokaa tulee runsaasti. Melkein kaikista saimme vielä seuraavalle päivälle lounaat miehelle ja minulle.

Nyt jatkamaan suloisen sunnuntain askareita. Tänä sunnuntaina tosin nekin poikkeavat perinteisistä. Ensimmäisenä listalla on pienten noitien puvustaminen ja meikkaaminen. Sitten toki tartutaan siihen imurin varteen. Iltapäivästä saadaan isikin kotiin reissusta. Kiva sunnuntai tulossa!

PALMUSUNNUNTAITERKUIN,

YHTEISTYÖSSÄ SANNAN RUOKAKASSI

lauantai 08. huhtikuun 2017

Ihan hassu lauantai

HEIPPAHEI!

Tänään on ollut kuulkaa hassu lauantai. Ihan höpsähtänyt. Kuten myös tämä bloggaaja täällä ruudun takana. Olen tottunut siihen, että mies reissaa. Viime vuosina vähemmän, mutta lasten ollessa pienen pieniä tuli reissupäiviä varmastikin lähemmäs 200 vuodessa. Joten mietin tuossa, että mikä ihme siinä on, että tänään on ollut aivan outo olo. Hassu. Päätön, jalaton, kädetön. Mutta tajusin, että ne miehen reissut ovat pääasiassa aina ajoittuneet viikolle. Viimeistään perjantai-iltana ollaan saatu perheen miesvahvistus (se ei niin karvainen :D) kotiin. Tällä hetkellä meidän symbioosista puuttuu yksi palanen.

Tänään on se päivä, kun aamulla luetaan yhdessä Aamulehteä ja kommentoidaan uutisia. Se päivä, kun aamupalapöydässä istutaan pitkän kaavan mukaan. Se, kun mietitään yhdessä päivän ohjelmaa ja sitä, että lähteäkö Kauppahalliin kahville vai mitä tehtäis. Se päivä, kun illalla kokoonnutaan takkatulen ääreen telkkaria katsomaan. Päivä, jolloin poikkeuksetta syödään jotain vähän kivempaa iltaruokaa. Ja juodaan lasit punaviiniä. En edes muista koska olisin aukaissut punaviinipullon itse, koska mies on se tehnyt. Ehei, älkää käsittäkö väärin. En ole uusavuton 😉 Vaan mulle on lauantai-iltaisin langennut se ruoanlaittovuoro ja miehelle viinipullon avaaminen. Tai no, taidan mä sittenkin olla uusavuton. Kun mies on kotona, meillä näkyy telkkarista Tapparan peli. Nyt ei. Vaikka kanavarallia on tullut mentyä monet kerrat.

Tämä päivä on saanut jälleen tuntemaan suurta kiitollisuutta. Siitä, että on se joku jakamassa arkea. Iloja ja suruja. Elämän juhlahetkiä. Se joku, jonka vierestä herätä aamuisin. Ja jonka vieressä ummistaa iltaisin silmät. Että se joku on vieläkin näiden vuosien jälkeen se elämän rakkaus, joka saa sukat pyörimään jaloissa. Se joku, ketä ikävöidä. Tietäen, että ikävä ei ole ikuista.

Ei auta muuta kuin laittaa pitsataikina kohoamaan ja katsoa peliä kännykästä. Meillä on kyllä pienoisesta hassusta olosta huolimatta ollut tosi kiva lauantai tyttöjen kanssa. Vähän hulluttelua, kahvittelua, blogitöiden tekoa kera kahden kuvausassarin, lauantaikukkapuskaa, kääretorttua ja ulkoilua. Mutta ihan hyvillä mielin otetaan se yksi puuttuva palanen kotiin huomenna ♥

IHANAA LAUANTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,

PS. kiitos ihanat kommenteistanne eiliseen postaukseen, helmililjat ovat nyt kuin kalat kuivalla maalla 😀 Palaan kommentteihin tässä illan kuluessa!
PPS. sain sen pelin näkyviin, jihuu! 🙂