lifestyle Archives - Sivu 134 224:stä - Marian Bistro & Lifestyle

sunnuntai 23. huhtikuun 2017

Tyttöjen leivontapäivä & arvonta

MOIMOI!

Ja suloista sunnuntaiaamua ♥ Aloitetaan sunnuntai herkutellen. Tai ainakin herkullisten kuvien kera. Minun ja tyttöjen yhteinen lempipuuha on kautta aikain ollut leipominen. Jo pienestä pitäen mulla oli kaksi Muumi-essuilla varustettua kaveria leivontaprojekteissa mukana. Nuolemassa kihvelit ja kahvelit taikinasta, jos ei muuta 🙂 Kotiäitivuosien sadepäivien ohjelmanumero oli poikkeuksetta herkkujen leipominen. Yleensä yllätettiin reissusta kotiin palaava isi herkuilla. Leipominen on viime vuosina tosin vähän jäänyt muiden puhteiden jalkoihin. Sen takia olin iloissani päästessäni mukaan Törsleffsin ja Lifien kaupalliseen yhteistyöhön. Viettämään äiti-tytärlaatuaikaa pitkästä aikaa kivan leivontapäivän merkeissä.

Liian usein sitä leipoo niitä samoja vanhoja leipomuksia. Tyytyy tuttuun ja turvalliseen. Eikä siinäkään mitään vikaa ole. Mokkapalat maistuvat kerta toisensa jälkeen sellaisinaan, kuten myös kääretorttu. Sivusilmällä olen kuitenkin aina silloin tällöin vilkuillut, mitä leivontahyllystä löytyy. Ihastellut kaiken maailman strösseleitä ja kakun koristeita. Päätettiin tyttöjen kanssa ottaa leivontapäivän teemaksi tulevat kaverisynttärit ja niiden tarjoilujen testaaminen. Tykkään tehdä lasten kaverisynttäreille tarjottavia, jotka syntyvät helposti. Kakun olen yleensä itse leiponut, ellen sitten ole tarjonnut jäätelökakkua. Mutta monesti on osa tarjoiluista ostettu valmiina.

Tänä vuonna tyttöjen kaverisynttäreillä syödään makeina kääretorttutäytekakun lisäksi muffinsseja sekä suklaahymykeksejä. Työpäivän jälkeen alkavat kaverisynttärit asettavat usein haasteita leivonnaisten suhteen. Senpä takia tänä vuonna meillä ostetaan kaupasta valmiita muffinsseja ja koristellaan ne. Sulatettua valkosuklaata ja Törsleffsin Rainbow bits -strösseliä. Helppoa ja ihan varmasti sellaisia tarjottavia, jotka katoavat parempiin suihin alta aikayksikön 🙂Seuraavaksi ideoitiin tyttöjen kanssa helpot tuplasuklaakeksit. Jälleen sulatettua valkosuklaata, maitosuklaata ja koristeeksi Törsleffsin Happy Smileys -koristeraetta. Pohjalla ihan perinteiset kaurakeksit. Nuo emojit muuten taitavat olla ainakin 10-vuotiaiden suosikkeja. Pari viikkoa sitten pikkuisempi oli ystävänsä emojisynttäreillä ja innostui itsekin ideasta pitää synttärit emojiteemalla. Mikäs siinä, hymyilevät emojit saivat leipojatkin vielä astetta hymyilevimmiksi.

Synttärikakuksi valikoituu tänä vuonna molemmille kääretorttu. Mielestäni ei tarvitse lainkaan tuntea huonoa omatuntoa, jos päättää ostaa kaupasta valmiin kääretortun ja koristella sen. Meillä äideillä kun on niin paljon muutakin tekemistä, niin välillä on pakko mennä sieltä, mistä aita on matalin. Me tosin tällä kertaa leivoimme kääretortun itse. Tarjoilimme sen kermavaahtorahkalla kuorrutettuna ja Törsleffs Smiley koristekuviolla sekä Törsleffs Rainbow Bits strösseleillä koristeltuina. Kääretortun kreemissä maistuu ihana vaniljainen Törsleffs Vaniljauute. Tässä vaiheessa leivontaprojektia saimme onneksi esikoisenkin mukaan. Aluksi oli vähän sitä mieltä, että on jo liian vanha näihin koristelutalkoisiin 😉 Kääretortun pohjan olen tehnyt aina tällä samalla reseptillä. Muistaakseni aikoinani olen sen äidin jostain keittokirjasta kopioinut (valitettavasti ei ole lähdettä tähän siis antaa). Hilloksi käy joko mansikkahillo tai omenahillo, riippuen minkä makuisen kääretortusta haluaa.

KÄÄRETORTTU

1,5 dl sokeria
4 munaa
4 rkl perunajauhoja
4 rkl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
-sekoita sokeri ja munat kuohkeaksi vaahdoksi
-sekoita loput kuivat aineet keskenään ja siivilöi ne munavaahtoon
-sekoita nostelemalla varovasti
-kaada uunipellille leivinpaperin päälle ja paista 200 asteisessa uunissa noin 8 minuuttia
-anna jäähtyä hyvin

VANILJAKREEMI

150 g huoneenlämpöistä voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
2 tl Törsleffs Vaniljauutetta
-sekoita ainekset sähkövatkaimella
-levitä veitsellä jäähtyneen kääretorttupohjan päälle
-lisää mansikkahilloa ja rullaa levy leivinpaperin avulla kääretortuksi

PÄÄLLE
kermavaahdon ja maitorahkan sekoitusta, makeutettuna ripauksella sokeria

Muistot leivontapäivästä saavat vieläkin hymyn huulille. Eikä vähiten sen takia, että kerrankin meillä oli iltapäiväkahvilla pöytä koreana. Iloitsimme siitä, kuinka helposti sai aikaan kivan näköisiä tarjottavia. Lapset kehuivat koristeiden makuakin. Yleensä kun nuo sokeriset kakun koristeet eivät ole meidän tytöille maistuneet. Yllätyin siitä, kuinka monipuolisesti Törsleffsiltä löytyy leivontaan apuja. Esimerkiksi noita tuijottavia silmäkoristekuviota suunnittelin jo käyttäväni tämän vuoden Halloween -leivonnaisiin. Perheen pienimmillekin löytyy nalleaiheisia koristeita tai sitten ihan mielettömän söpöjä dinosaurusströsseleitä. Meillä koristeltiin tuossa yksi ilta jätskiannokset dinosauruksilla. Strösseleistä ja muista leivontakoristeista kun on niin moneksi! Lättyjen päällekin niitä pääsi vaivihkaa tuomaan väriä ja iloa.

Hei, sitten tämän makean sunnuntaiaamun makein juttu; sain arvottavakseni yhden Törsleffsin tuotepaketin (arvo noin 20 euroa) teidän lukijoiden kesken. Vastaamalla alla olevaan kysymykseen tämän postauksen kommenttikentässä olet mukana arvonnassa.

Mihin muuhun kuin perinteiseen kakkuun käyttäisitte Törsleffsin tuotteita?

Arvonta-aika alkaa nyt ja päättyy 30.4. Arvonnan säännöt löydätte täältä. Tasapuolisesti onnea arvontaan! 🙂

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

YHTEISTYÖSSÄ TÖRSLEFFS

lauantai 22. huhtikuun 2017

Lauantaina lautasella / Lördagsmys

HEISSULIVEI!

Saanko tunnustaa jotain? Taidan olla ihan hiukkasen ihastunut. Ihastunut Samu Haberiin. Luulenpa, että meitä muitakin ihastuneita on tällä hetkellä täällä Suomen maassa 😉 Huikea veto eilen. Huikea kappale nousi aivan uuteen uskoon. Ihastunut on lievästi sanottu, jos kerron mitä tunnen tuota mun lördagsmyskamuani kohtaan. Juuri tuossa puhuttiin, että ollaan mekin kotihiiriä. Ystävätkin varmaan ihmettelee tätä meidän touhua, kun molempien mielestä paras paikka on kotisohvalla.

Toki sitä omaa aikaa ystävien kanssa aina silloin tällöin kaipaa, mutta aika harvassa ovat ne päivät. Yleensä ollaan sitten pariskunnittain menossa, jos menojalkaa vipattaa. Saa kutsua meitä nössöiksi, mutta sellaisia me ollaan 😀 Hei, oletteko katsoneet tänään tuota Insta Storiesia? Juu, aika tiukassa on mökkijärven jää. Saattaapi olla vappukin vain kaukainen haave. Suunnitelmat elää sitten tuon jäätilanteen mukaan. Jos jotain niin ainakin juhannus mökillä on 100% varma. Ainakin jäiden puolesta.

Eilen kurkkuun muuttanut kaktuskomitea onneksi jätti rauhaan, mutta jätti jälkeensä infernaalisen nuhan. Sellaisen, että tekisi mieli laittaa Nessutupot sieraimiin 😉 Tosin flunssanuhan alkuvaiheen erottaminen allergiasta on ihan sikamaisen vaikeaa. Aivastuttaa ja silmät ovat tomaatilla. Nuhan lisäksi. Ainakaan allergialääke ei auta, joten voipi olla flunssaa. Siitäkin huolimatta uhmasin flunssapöpöjä ja kävin näyttämässä lenkkareille, miten juostaan. Reilun viikon päästä alkaa juoksukoulu ja sitä varten pitää taas vähän ottaa tuntumaa asfalttiin. Jaiks! Lauantai-iltana lautaselle pääsi eräänlainen tapaslajitelma sekä Anna Bergströmin ohjeella tehtyjä leipiä. Jotka ovat täällä näkyneet tasaisin väliajoin.

OHUET MAUSTEISET LEIVÄT

12 gr hiivaa (mä laitoin kuivahiivapussista ripauksen 🙂
1 tl hunajaa
1/2 tl suolaa
2 dl haaleaa vettä
3 rkl maitoa
3 rkl oliiviöljyä
5 dl vehnäjauhoa
Sekoita kuivahiiva ja muut kuivat aineet. Lämmitä maito, hunaja ja vesi kädenlämpöiseksi. Sekoita kuiviin aineisiin puuhaarukalla. Lisää oliiviöljy ja vaiva. Anna kohota vähintään 40 minuuttia. Kumoa taikina jauhotetulle leivinpöydälle ja vaivaa kevyesti Jaa taikina neljään osaan ja leikkaa jokainen vielä 4 palaan. Kuumenna uuni 250 asteeseen. Päällystä kaksi peltiä leivinpaperilla. Pyöritä taikinapalat palloiksi ja kaulitse pitkiksi ”kieliksi”. Pane palat pellille. Alkuperäisessä ohjeessa päälle lisättiin kesäkurpitsa- ja tomaattiviipaleita, mutta mä voitelin leivät ensin oliiviöljyllä, ripottelin niille merisuolaa ja leikkasin tuoretta timjamia. Tein tänään puolikkaan annoksen (8 leipää). Ylläoleva resepti vain puoliksi, niin tulee ihan sopiva määrä kahdelle ihmiselle noita leipäsiä.

Se, että missasin tänään blogimaailman the tapahtuman BIDin ja IBAn harmittaa hiukan. Alunperin kun ko. tapahtumat jäivät väliin mökkikauden korkkaamisen takia. Mutta toisaalta, nämä kaksi lepopäivää tulevat tarpeen. Maalitelaakaan emme ole tänään viuhutelleet, nuha saa olon aivan vetämättömäksi. Joten nyt peitto korviin ja silmät kiinni. Päikkärit tähän aikaan voivat koitua kohtaloksi, mutta onneksi huomenna saa nukkua!

LEPPOISAA LAUANTAI-ILTAA,

perjantai 21. huhtikuun 2017

Fiilistellen viikonloppuun…

…aka wake me up, when September ends 😀

HELLOU!

Arvatkaas mitä tapahtuu ihan kohta? Laitan koneen kiinni, oikaisen tuohon takkahuoneen sohvalle, syön palan juustokakkua ja laitan silmät kiinni. Mikä siinä onkaan, että kun on kiire, niin sitä tulee karsittua yöunista. Ei kovin fiksua, tiedän. Omalla kohdallani yöunista karsiminen on varma houkutin flunssalle. Päivällä käytiin pienen korvakipuisen kanssa lääkärissä ja sieltä tullessa omaan kurkkuuni muutti yhtäkkiä kaktusperhe.

Mutta hei, onneksi on viikonloppu tuloillaan. Vaikka hiukka harmittaa, etten suuntaa huomenna Helsinkiin blogitapahtumaan, niin toisaalta haaveilen jo salaa viikonloppuna nukutuista päikkäreistä ja siitä fiiliksestä, kun ollaan koko perhe kotona. Sitä kaipaa viikon jäljiltä taas koko perheen bondausaikaa. Lisäksi haaveilen siitä, että saataisiin mummulan tilannetta edes vähän eteenpäin. Alunperin huhtikuun lopussa sovittu rempan valmistuminen mennee ainakin juhannukseen. Puuh. Yhtälö on sinänsä mahdoton, sillä tämä kotimme pitäisi näillä näkymin olla tyhjillään toukokuun lopussa.

Onneksi on mökki, minne paeta. Siis sitten toukokuun lopussa 😀 Se, että mökkijärvi ei ollut vielä eilenkään sulanut ketutti aikansa, mutta tänä aamuna sain mieleni käännettyä niin, että nautitaan nyt näistä räpiskäkeleistä niin kauan kuin niitä riittää. Vähän niin kuin sisustuksessakin, niin se, että korosta sitä, mitä et voi peittää. Maksimoidaan tämä marraskuun tunnelma ja poltetaan takkaa sekä kynttilöitä. Kääriydytään vilttiin ja ketutuksen sijaan fiilistellään.

Huomen aamulla ajellaan kyllä taas katsomaan mökkijärven tilanne (riistakamera järvelle suunnattuna olisi muuten pop!), sillä täällä meillä päin on ollut aikamoiset sateet ja tuulet eilisestä lähtien. Tietänee hyvää jäiden lähdön suhteen. No, nyt se kone kiinni ja höperöitymään tuonne sohvan nurkkaan. Pari tuntia nipistän työajasta, mutta onhan tässä painettukin ♥

PERJANTAITERKUIN,

perjantai 21. huhtikuun 2017

Sähköautolla reissun päällä

HEISSULIVEI,

jo parina viime perjantaina olen saanut levittää teille ilosanomaa sähköautoilusta ja jatketaan tänä perjantaina samaan malliin 🙂 Postaus on tehty osana Lifien ja Nissanin kaupallista yhteistyötä. Jos teillä on jäänyt nuo kaksi ensimmäistä postausta lukematta, niin täältä voitte käydä lukemassa ensifiiliksiäni sähköautosta ja sähköautoilusta. Täältä löydätte tarinaa siitä, miten sähköauto toimii arkikäytössä. Kolmannessa postauksessa kerron siitä, kun laitoin tuon laina-autoni Nissan LEAFin testiin ja hurautin hieman arkiajoa pidemmän matkan. Innolla odotin sitä, että pääsen reissun päälle sähköauton kanssa. Me suuntasimme tuon sähäkän sähköautoystäväni kanssa kylään Uuden Kuun Emilialle. Nappasin mukaani lähileipomosta rahkapullia ja syötin navigaattoriin Emilian osoitteen. Vähän vajaa 100 kilometriä matkaa, kertoi navigaattori. Napsautin ECO-painikkeen päälle ja tarkistin, että akkua on riittävästi. Valitsin lemppariradiokanavani ja peruutin pois kotipihasta.

Olihan minulla jo hieman entuudestaankin kokemusta siitä, miten sähköauto toimii maantieajossa, mutta edelleen yllätyin siitä, kuinka vakaa autolla on ajaa. Johtunee auton painosta tai painopisteestä, mutta kovassakaan vauhdissa ei ratti ala hakemaan ajouria. Ohituskaistalla lensimme ylämäessä ohi hidastelevasta tukkirekasta. Tuosta vaan. Huristelimme viljapeltojen läpi ja saavuimme lähelle määränpäätä. Tiesin, että Emilian kotikylällä ei ole liikennevaloja. Liikenneympyrässä hymähdin nähtyäni ruuhkan. Eihän tämä nyt niin tuppukylä olekaan, ajattelin. Ihastelin kaunista maalaismiljöötä ja varsin kauniita maalaistaloja, kunnes huomasin sympaattisen pihapiirin vasemmalla puolellani. Perillä oltiin. Emilia tuli avaamaan oven hymyssä suin. Olipas ihana nähdä pitkästä aikaa!

Olin suunnitellut lataavani auton kotimatkalla Huittisten ABC:llä, mutta siitä huolimatta laitoin auton lataukseen jo Emilialla. Tuo kotilatausjohto kulkee näppärästi mukana auton takakontissa ja sen avulla autoa voi ladata kätevästi verkkovirralla kaikkialla, jossa on sähköpistoke. Toki lupa lataamiseen kannattaa kysyä aina kiinteistön omistajalta 🙂 Emilia oli kattanut meille lounasta ja istuimme alas juttelemaan. Sähköautoilusta ja elämästä. Kolme tuntia kului yhdessä hujauksessa. Mielelläni olisin turissut pidempäänkin, mutta koti ja lasten harrastukset odottivat.

Emilialta suunnistin autoni kanssa kohti lähintä pikalatauspistettä. Onnekseni huomasin, että Huittisten ABC:n pikalatauspisteellä ei ollut ruuhkaa. Ja tällä kertaa sähköautojen pikalatauspaikoillekaan ei ollut eksynyt tavallisia autoja parkkiin. Vilautin pikalatauspisteellä Charge & Drive -avaintani, valitsin Nissan LEAFin lataamiseen käytettävän CHAdeMO -pikalatausliittimen ja liitin sen LEAFin etuosassa olevaan pistokkeeseen. Samantien kojelaudalla alkoivat siniset valot vilkkumaan latauksen merkiksi. Lukitsin auton sekä latausluukun ja suunnistin sisälle huoltoasemalle hakemaan virvoketta. Palasin autoon ja hoidin alta pois muutaman työsähköpostin. Tarkistin somet ja hyväksyin muutaman blogikommentin. Taivastelin ikkunan takaa näkyvää näkyä; räntää huhtikuussa. No onneksi autossa oli lämmin ja mukava istua. Kun reilun puolen tunnin kuluttua kaksi valoa paloi ja kolmas vilkkui, tiestin akun latautuneen siinä määrin, että kotimatka voisi alkaa.

Kotimatkalla mietin, että toki pidemmät reissut sähköautolla vaativat vähän enemmän suunnittelua, mutta hei, sehän tuo matkan varrelle vain kivaa tekemistä! Liian usein sitä posottaa kiireellä paikasta toiseen. Sähköauton myötä tulisi ainakin pysähdyttyä ja pidettyä taukoja. Kotia lähestyttäessä vastaanottokomitea tuli kotikadulla vastaan.

Enää pari hassua viikkoa sähköauton testausta edessä ja haikein mielin mietin jo nyt tuota auton palauttamista. Sähköauto on yllättänyt niin positiivisesti. Kuten kerroinkin niin miellyttävämpää ajokokemusta saa hakea. Kaiken hälinän keskellä rakastan tuota auton hiljaisuutta. Sitä, että auto kiihtyy hyvin ja sitä, ettei tarvitse tankatessa jäädyttää sormiaan. Puhumattakaan sähköauton vaivattomuudesta ja taloudellisuudesta. Kyllä, sydämeni sykkii varmasti sähköautoilulle.

PERJANTAITERKUIN,

YHTEISTYÖSSÄ NISSAN

torstai 20. huhtikuun 2017

Muutoksen kourissa

HEI HELLUREI!

Voi kuinka välillä tuntuu, ettei elämässä tapahdu mitään. Kaikilla muilla tuntuu elämä soljuvan eteenpäin fast forwardina ja itsellä on painettu pause-nappula pohjaan. Tuttu tunne? Tiedättekö, että viimeisen vuoden aikana olisin toivonut omistavani tuollaisen pause-näppäimen. Tuntuu, että muutoksia on saman vuoden sisään nyt tullut enemmän kuin olisi tarpeen. Osa toki itse alulle pantuja, mutta osa sellaisia, joihin ei ole voinut vaikuttaa. Kaipaan sitä elämää, joka liki tappaa tylsyydellään 🙂

Mutta ennen kuin saa nauttia elämän seesteisyydestä on vielä paljon hommia tehtävänä. Vielä muutama muutos kuukauden parin sisään läpikäytävänä ja sitten heitän hanskat tiskiin. Käännän elämän linkousvaihteen minimille ja kävelen eteenpäin kuin hidastetussa filmissä. Läheisen kuolema, hyppy täysipäiväiseksi sisällöntuottajaksi (joka myös bloggaajana tunnetaan), lapsuudenkodin tyhjäys, uusi perheenjäsen, remontointi, lähestyvä muutto. Siinä on jo kymmenelle kuukaudelle tarpeeksi, voisi kuvitella. Mutta ehei, vielä lisätään yksi muuttuva tekijä soppaan. Mies vaihtaa kesäkuun alussa työpaikkaa, joka tuo elämäämme oman jännityksensä. Ihanalla tavalla. Reissuja tosin ehkä vielä enemmän ja kotitoimiston.
Olen tainnut kertoakin teille, että jollain kierolla tavalla tykkään kiireestä ja tykkään muutoksen tuulista. Toki suurin osa näistä viimeisten kuukausien aikana tapahtuvista muutoksia on ollut positiivisia ja itsemme alulle panemia. Ne ovat vain sattuman kaupalla osuneet kaikki saman ajanjakson sisään. Toisaalta osa muutoksista on syntynyt lumipalloefektinä. Syy-seuraussuhteesta. Ihminen tarvitsee kuitenkin kalenteriinsa myös tyhjää tilaa. Elämäänsä mahdollisimman vähän muuttuvia osia. Tuollaisen ajanjakson olen suunnitellut heinäkuulle, joten kyllä se vielä tulee. Toivottavasti siihen mennessä ollaan saatu remppa valmiiksi ja muutto kunnialla loppuun. Tieto tämän turbulenssin keskellä siitä, että vielä tuuli tyyntyy helpottaa hurjasti.

Miten pysyä selväjärkisenä muutoksen kourissa? Pitämällä muun elämän mahdollisemman yksinkertaisena. Turvautumalla niihin rakkaisiin arkirutiineihin. Jauhelihasoppaan ja vastapaistettujen sämpylöiden tuoksuun. Matikankokeisiin lukemiseen esikoisen kanssa ja pienemmän kanssa Suomen maisema-alueiden opetteluun. Leffailtoihin rakkaan kanssa ja siihen tunteeseen, kun yöllä herää ja saa huomata, että toinen on siinä vieressä. Olen paljon miettinyt sitä, miksi rakastan niitä elämän kaikista yksinkertaisimpia asioita. Miten olen niin kovin herkillä huomaamaan ne ja ottamaan niistä kaiken ilon irti. Se on kuulkaas se tuttu sanonta siitä, että Siperia opettaa. Kun kokee elämässä liikaa tai liian paljon liian pienen ajan sisään, sitä on kaksi vaihtoehtoa. Voi mennä lukkoon ja jumittaa. Tai sitten voi avata silmät ja nähdä elämän monimuotoisuuden positiivisella tavalla. Opettavalla tavalla. Jatkaa elämäänsä ja nauttia niistä asioista, jotka on hyvin.

Olen kokenut myös tuon ensimmäisen. Lukon ja jumituksen. Sen laukaiseman ahdistuksen ja paniikkihäiriön. Oli gradua, oli eroa, oli uutta työpaikkaa, oli sitä ja oli tätä. Oli aivan liian paljon liian pienelle ihmiselle. Oli häpeää siitä, että enkö olekaan tarpeeksi vahva. Yhtenä päivänä maailma pyöri ympärillä eikä saanut otetta mistään. Tuntui, että ei saa happea ja jalat ei kanna. Tuosta toipuminen vei niin paljon aikaa, että sen jälkeen päätin muuttaa asennettani elämään. Oli pakko. Ja tässä sitä ollaan, muutoksen kourissa jälleen. Mutta tiedättekö, tällä kertaa iän tuoma viisaus kantaa. Osaa laittaa asiat perspektiiviin. Osaa olla itselleen armollisempi. Tietää, että tukiverkko ympärillä on niin vahva, että ei syytä huoleen ♥

Joten te, jotka ajattelette, että onpas elämä tylsää, kun ei mitään tapahdu; nauttikaa siitä tunteesta. Nauttikaa elämän yksinkertaisuudesta ja hiljalleen eteenpäin hissuttelusta. Mä tulen hissutellen perässä sitten heinäkuussa! Nyt hissuttelen en niin hiljalleen tien toiselle puolelle remppajuttuihin, siitä kaupunkiin työtapaamiseen ja illemmalla hissutellaan ajelulle kohti mökkirantaa. Hitaasti hissutellen kiireen keskellä. Siinä taitaa olla mun uusi mottoni 😉

TOIVEIKKAIN TORSTAITERKUIN,