sunnuntai 25. lokakuun 2020

Sunnuntai-illan suloinen salaatti

2

HEPSKUKKUU!

Olenko ainoa, kenen mielestä tämä päivä on tuntunut pitkältä kuin nälkävuosi? Hyvällä tavalla tosin 🙂 Nyt täytyy pysyä vielä hetki hereillä ennen nukkumaanmenoa, joten päätin tulla pikaisesti jakamaan teille mun yhden syksyisen salaattisuosikkini. Koska rakastan persimoneja,  laitan likipitäen jokaiseen salaattiin, jonka tällä hetkellä valmistan.

Parhaimmillaan persimon on ihanan mehukas ja pehmeä. Vähän ruskeaa pilkkua itseensä ottanut. Silloin sen makeus on niin ylitsepääsemättömän ihanaa, että se menee varsinkin feta- tai sinihomejuuston kanssa sellaisenaankin. Tänään meillä syötiin persimonia superhyvässä salaatissa, jossa persimonin lisäksi löytyi sinihomejuustoa.

Persimon-sinihomejuustosalaatti

salaattia
puolikas kurkku
2 dl keitettyä kvinoaa (käytin valmiskvinoaa)
1 mehukas persimon
1 pieni punasipuli
pieni pala sinihomejuustoa murusteltuna
pannulla paahdettuja cashewpähkinöitä
pellavansiemeniä
oliiviöljyä

-pilko salaatti ja kurkku, lisää tarjoiluvadille
-lisää myös keitetty kvinoa ja pienistelty punasipuli
-pilko persimon pieneksi ja murustele pieni kulma sinihomejuustosta, lisää nämä salaattiin
-paahda kuumalla pannulla pähkinöitä ja koristele niillä sekä pellavansiemenillä salaatti
-lorauta päälle oliiviöljyä, laita kynttilät palamaan ja nauti

Kuitattiin tällä miehen ja mun iltaruoka, lapsille haettiin subit matkalla kaupungilta kotiin. Käytiin katsomassa valoshow Tammerkosken rannassa ja olihan se taas upea. Sitä huomaa näinä poikkeusaikoina nauttivansa kaikesta vähänkin normaalista poikkeavasta toiminnasta. Ilo tulee revittyä paljon pienemmästä kuin aiemmin. Ehkä se kuulkaas on tietyllä tapaa ihan hyvä, ettei se lentolippu polttele takataskussa. Arvostaa taas paljon enemmän sitä, mitä meiltä täältä läheltä löytyy ♥

KAUNIITA UNIA (joko saa mennä nukkumaan?) &
IHANAA ALKAVAA VIIKKOA,


lauantai 24. lokakuun 2020

Kodikkaampi ruokahuone

16

HEISSUN!

Tiedättekö mikä on ihanaa? Itsensä haastaminen. Meillä kaikilla on se joku juttu, missä voidaan haastaa itseämme. Olkoon se jollain ruoanlaittoon liittyvä haaste, toisella liikuntaan liittyvä haaste. Jollain joku muu. Tavoite, jonka saavuttamisen jälkeen tuntuu niin himskatin hyvältä. Mulle tuo ruokailuhuoneen tapetointi oli osaltaan sellainen. Äiskän kanssa tapetoin viimeksi joskus yli 20 vuotta sitten, joten lähdin ns. rookiena liikkeelle. Kohdistustapetin kanssa ja vielä sellaiselta seinältä, jossa oli jos jonkinlaisia kimurantteja haasteita. Ja hei täytyy myöntää, että eka vuota meni seinälle ja sieltä pois sen sata kertaa. Kirosin vanhan talon nurkat ja sen, että vatupassi on mökillä. Mutta en antanut periksi, vaan laskin perfektionismitasoani ja päätin, että jos se kelpaa itselle, se riitää.

Viiden tunnin urakan jälkeen (välissä tein vähän töitä ;)) olin aivan venttikooli, mutta myös aivan älyttömän onneissani. Mä tein sen! Koko huone heräsi eloon. Tuo ruokahuone on meillä ollut se pimein huone, vaikka siellä ikkuna onkin. Mutta nyt tuo kaunis valkokuvioinen tapetti herätti huoneen loistoon. Ja hei, vihdoin sain sisustukseen sitä tämän 60-luvulla rakennetun kodin henkeen sopivaa ilmettä, kodikkuudesta tinkimättä.

Keittiöönpäin oleva seinä jäi vielä tapetoimatta ja alunperin mietittiin, että sitä ei tapetoida. Mutta päätettiin hakea vielä yksi rulla tapettia, sillä haluamme sittenkin tuon seinän tapetoitavan. Vaikka sen nykyinen maalisävy meneekin ihan nappiin tapetin kanssa, niin huoneesta tulee yhtenäisempi niin, että kaikki seinät on tapetoitu.

Pidemmittä puheitta kohti tapettikauppaa. Viikonloppu, jolle ei pitänyt olla mitään ohjelmaa saikin yhtäkkiä täytettä. Esikoinen esitti aamupalapöydässä toiveen korealaisesta kanasta iltaruoaksi, joten täytynee suunnata myös jonkun ison ruokakaupan hyllyjen väliin, josta löytyy tuohon iltaruokaan puuttuvat aineet. Lisäksi tää remppainnostus sai mut suunnittelemaan parin huonekalun maalausta. Ja mies vihjasi siitä, että josko käytäisiin illalla katsomatta Tammerkosken valoshowta. Koirakin pitäisi pestä ja ja ja…mutta ei ressiä hei, se on viikonloppu nyt 🙂

LEPPOISAA LAUANTAITA IHANAT! ♥

 


maanantai 19. lokakuun 2020

Ahmi kasviksia! 3 x suussasulava kasvisruoka

0

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Apetinan ja Indieplacen kanssa.

 

MOIKKAMOI MAANANTAIHIN!

Aloitetaan viikko ahmimalla kasviksia. Instagramin puolella seuraavat ovatkin huomanneet, että olen viime viikkojen aikana kysellyt teiltä kasvistarinoita ja -muistoja. Kiitos kaikille niitä jakaneille, siellä on ollut ihania tarinoita kasvisten ympäriltä. Meillä on ollut myös joka viikolla eri teema kasvistarinoissa. Nyt tulin tekemään yhteenvedon teemaviikon kasviksista ja resepteistä, joita olen kokkaillut teidän äänestämien kasvisten pohjalta.

Aloitetaan käänteisessä järjestyksessä eli viime viikon teemasta. Jokaista kasvisruokaa sulostuttamaan valitsin Apetina-juuston, joka toimii oivana kaverina kasviksille tuoden täyteläisyyttä ja makua ruokaan. Tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Apetinan kanssa.

Resepti oudoimman/tuntemattomimman kasviksen ympäriltä.

Kyselin teiltä oudointa/ tuntemattominta kasvista ja vastauksia tuli aina fenkolista latva-artisokkaan ja mustajuuresta retikkaan. Alla muutamia tarinoita oudoimman kasviksen ympäriltä:

”Mummo teki lantusta kukkoo. Lapsena en meinannut millään käsittää, miten lantusta saa kukon.”

”Retikka. Entinen avomies laittoi sitä wokkiin ja oli kyllä hyvää. Hyvää myös raakana.”

”Fenkoli. Luulin, et kauhea hienhaju, kun mies sitä keitti.”

Yhdessä tarinassa törmäsin kasvikseen, joka oli itsellenikin aivan outo. Nimittäin juuripersiljaan. En ollut koskaan edes nähnyt moista ja oli positiivinen yllätys huomata, että se on tämän hetken satokausikasvis. Myös ruusukaalista pyydettiin reseptiä ja koska itse en ole juuri ruusukaalinkaan kanssa ollut tekemisissä, niin päätin yhdistää samaan reseptiin sekä juuripersiljan että ruusukaalin.

Juuripersilja-ruusukaaligratiini

100 g Apetina Pala juustoa
300 g juuripersiljaa
noin 8 ruusukaalia
1 valkosipulin kynsi
oliiviöljyä
sormisuolaa
mustapippuria
1 rkl hunajaa
tuoretta timjamia

-kuori juuripersiljat ja lohko ne pitkuliaisiksi paloiksi
-puolita ruusukaalit
-pienistele valkosipulin kynsi ja kuullota sitä oljyssä uunin kestävällä paistinpannulla
-lisää juuripersiljat ja ruusukaalit
-paista noin 10 minuuttia, kunnes ne alkaa rusehtumaan
-murustele kasvisten päälle Apetina juustoa
-paista uunissa ylätasolla grillivastuksen alla, kunnes juusto alkaa hieman rusehtumaan
-mausta hunajalla, mustapippurilla, sormisuolalla ja tuoreella timjamilla

 

ID

Resepti rakastetuimman kasviksen ympäriltä

”Miehen tekemät uunipaprikat. Ne saavat sukat pyörimään jaloissa!”

”Porkkanatikut dipattuna on meidän herkkuruokaa niin arkena kuin juhlana.”

”Kaali. Kaikissa muodoissaan. Varsinkin mummon tekemä kaalilaatikko.”

Tiedättekös, että suurimmalla osalla teistä on sama rakkaus tomaattiin kuin itsellänikin. Ei ole tomaatin voittanutta. Se menee pelkältään välipalana, leivän päällä että kaikenmoisessa ruoanlaitossa ja leivonnassa. Toiseksi rakastetuin kasvis oli porkkana, mutta koska siitä teimme reseptin värikkäimmän kasviksen kohdalla, niin valitsin viikon teemakasvikseksi tomaatin. Myös syksyn kultainen kasvis kaali sai ääniä. Kaali on meilläkin käytössä viikoittain. Niin keitossa, laatikossa kuin salaatissakin. Mutta ei ole tuon tomaatin voittanutta!

Tällä kertaa valmistin tomaatista välimerellisiä juusto-tomaattibruschettoja. Bruschetta nauttii rapsakasta, valkosipulilla sivellystä leivästä, välimerellisen juuston maustamasta tomaatista sekä hivenestä makeutta balsamicon myötä.

Välimerellinen juusto-tomaattibruschetta
2:lle

4 hapanjuuri/maalaisleipäviipaletta
1 rkl oliiviöljyä
1 valkosipulin kynsi
1 pkt (150 g) Apetina Original Välimerellinen juustopala
3-4 tomaattia
mustapippuria
tuoretta basilikaa
tummaa balsamicokastiketta

-valele leipien molemmat puolet oliiviöljyllä
-paista 180 asteessa noin 10 minuuttia, kunnes leipä alkaa rapsakoitumaan
-ota leivät pois uunista ja hiero niiden pintaan valkosipulin kynttä
-aseta leivän päälle murusteltua Apetina-juustoa ja pienisteltyjä tomaatteja
-mausta mustapippurilla, tuoreella basilikalla ja balsamicolla

Resepti värikkäimmän kasviksen ympäriltä

Värikkäin kasvis sai ehdottomasti eniten kasvistarinoita. Mielenkiintoisin näistä oli raitajuuripuuro. Sellaista en ole koskaan kokeillut ja mikäli en ihan väärin muista, niin eipä raitajuurta ole koskaan tullut laitettuakaan. Paprika, munakoiso ja tomaatti saivat myös paljon ääniä, mutta ylivoimaisesti eniten ääniä sai porkkana. Ja hei, en yhtään ihmettele – tuo hyväntuulisen värinen kasvis on yksi oma suosikkini myös.

”Porkkanamixistä tehty raaste ilahduttaa ruokapöydässä. Siihen vielä rusinoita joukkoon, niin lapsetkin tykkää.”

”Munakoiso ehdottomasti ihan jo värinsä takia.”

”Kirkkaan punaset ja keltaset tomaatit. Menee sellaisena naposteluun.”

Paahdettuna porkkanasta tulee ihanan makea. Paahdetun porkkanasalaatin kruunasi murusteltu Apetina-juusto sekä pistaasipähkinät, jotka toivat myös purutuntumaa salaattiin.

 

Paahdettu Porkkanasalaatti

5 porkkanaa
1 rkl oliiviöljyä
ripaus suolaa ja pippuria
loraus hunajaa

-laita uuni lämpiämään 225 asteeseen
-pese ja kuori porkkanat, leikkaa ne noin 10 cm pituisiksi ohuiksi paloiksi
-aseta porkkanat uunipellille ja kierittele niitä oliiviöljyssä, lisää suolaa ja pippuria
-paista uunissa noin 20-25 minuuttia välillä käännellen, kunnes porkkanat alkavat vähän ruskistua

Salaatti
65 gr babypinaattia
5 luumua
1 dl keitettyä kvinoaa
1 dl kuorittuja pistaasipähkinöitä
1 pkt (150 g) Apetina Original Välimerellinen juustopala
tuoretta minttua

-sekoita pinaatti, jäähtyneet porkkanat ja keitetty kvinoa keskenään ja aseta salaattilautaselle
-lisää pienistellyt luumut ja murusteltu juusto
-kaada päälle kastike ja koristele pistaasipähkinöillä sekä tuoreella mintulla

Kastike
0,5 dl oliiviöljyä
puolikkaan sitruunan mehu
loraus hunajaa
tuoretta minttua
suolaa
-sekoita aineet keskenään

Jos haluatte jakaa postauksen kommenttiosiossa kasvistarinoitanne, niin mielelläni niitä kuulisin lisääkin 🙂 Mä rakastan kasviksia ja tämän kampanjan myötä inspiroiduin kokeilemaan uusia kasviksia. Sellaisia, joita olen kenties aiemmin kartellut tuolla hevi-osastolla. Täyteläisen Apetina-juuston kanssa ne oudoimmatkin kasvikset saavat tutumman kosketuksen ja ovat sitä myötä helpommin lähestyttävissä. Ja toisaalta ne entuudestaankin tutut kasvikset nousevat täyteläisen juuston kanssa uuteen loistoon ♥

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA TOIVOTELLEN,


lauantai 17. lokakuun 2020

It’s not goodbye. It’s see you later ♥

4

ILTAA IHANAT!

Varpaat on vieläkin jäässä ja posket kuumottaa punaisena koko päivän ulkoilun jälkeen. Mökkikausi on tältä erää taputeltu. Muutamaa hassua päivää vaille puoli vuotta on pitkä aika. Se meni näin jälkikäteen ajateltuna silmänräpäyksessä. Tähän mökkikauteen, niin kuin kaikkiin mökkikausiin, mahtui aivan mielettömiä muistoja. Päällimmäisenä ehkä helteinen ja kertakaikkisen ihana juhannus. Mutta myös terassiprojektit ja etätyöt mökiltä

Mökkikausi startattiin huhtikuun 22.päivä, kun ajettiin miehen kanssa veneellä lahden perukoille pakkautuneiden jäiden läpi saareen. Perjantaina 24.4. mentiin mökille ekaa kertaa viikonlopuksi ja tuo ensimmäinen mökkiviikonloppu on kyllä aina yhtä tunteellinen. Mökkikausi aloitettiin näissä kuvatunnelmissa:

Kesä oli vasta alussa ja saari kaipasi vehreyttä. Alkukesä on mökkeilyssä mun suosikkiaikaa. Kaikki on vasta edessä.

Näin lokakuun puolivälissä saari on tunnelmaltaan erilainen. Kylmä ja kalseakin tavallaan. Mutta eipä sitä taaskaan säästytty haikeudelta. Pakattiin peitot ja tyynyt talvehtimaan ilmatiiviisiin laatikoihin, tyhjättiin jää- ja kuivakaappi. Siivottiin muruset pois, ettei hiiret koe houkutuksia tulla sisälle. Laskettiin verhot peittämään ikkunoita. Viimeisen kerran lämmitettiin sauna ja otettiin saunomisen jälkeen saunan pumppu talvisäilöön. Alla kuvia tältä lokakuiselta lauantailta, kun viima iskostui luihin ja ytimiin.

Keitettiin viimeisen kerran kahvit ja istuttiin tuijottelemassa ulos. Pipot päässä ja visusti kevyttoppaan kietoutuneina. Sammutettiin kynttilät, laitettiin ovi säppiin ja pakattiin vene ääriään myöden täyteen.

Vielä on moottori kiinni veneessä, sillä meillä on yksi projekti laituriin liittyen, johon tarvitaan venettä. Kunhan saadaan se tehtyä, niin moottori joutaa myös talviteloille ja vene telakalle. Siitä se kuulkaa alkaa mökkihöperön jokavuotinen odotus 😀 Joko joko joko. Ei aikaakaan, että päästään taas tekemään murikkatestejä.

Mutta sitä ennen nautitaan kotona olosta, perjantai-illoista kellarin sohvalla, lauantaiaamuista kotisängyssä heräten,  lähestyvästä joulusta ja siitä, että on taas jotain mitä odottaa ♥

LEPPOISAA LAUANTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,


perjantai 16. lokakuun 2020

Kun sielu ja mieli lepää

10

HEIPPA IHANAT!

Ja terkkuja Tampereelta! 🙂 Minireissu Pyhälle on nyt paketissa ja kyllä, sitä saatiin mitä lähdettiin hakemaankin. Eli ulkoilua ja lepoa. Palautumista ja parisuhdeaikaa. Ja hei remppapalaverikin hoidettiin siinä sivussa. Sielu ja mieli on täydellisessä lepotilassa ja tästä on hyvä jatkaa kohti pimeintä aikaa vuodesta.

Tuolla Isokurun pohjalla vaellellessamme mietin, kuinka siistiä olisi, jos voisi jäädä Lappiin odottamaan lauantaiksi luvattua lumimyrskyä. Kuinka siistiä olisi nähdä vuodenaikojan vaihtelu siten, millaisena tuon lapsuudestani muistan. Lähinnä tuntea kunnon talven ihanuus. Sillain, että lunta ja pakkasta riittäisi yllin kyllin.

Kuinka siistiä olisi joku päivä asua lokakuusta vappuun tunturin juurella kokemassa talven tulo ja pitkä ja pimeä kaamosaika. Se, kun kevätaurinko alkaa lämmittämään ja sulattamaan lumet. Tehdä väliaikainen koti tuonne 56 neliön + parven mökkiin. Jossa kuitenkin olisi kaikki tarvittava eikä asumiseen tarvitsisi enempää neliöitä. Kuinka yksinkertaista elämä voisi yksinkertaisimmillaan olla, kun ei tarvitsisi montaakaan vaatekertaa, meikkejä tai kahviloiden uutuuskahvilaatuja (ei sillä, nautin em. asioista kyllä arjen keskellä). Kun saisi nauttia joka päivä noista huikeista maisemista.  Suomen luonnosta. Käydä hiihtolenkeillä ja laskettelemassa. Hakea silloin tällöin lempparipitsat rinneravintolasta.

En mä tiedä, mutta kuulostaa siltä, että elämä olisi aika ihanaa ja just sellaista, mistä olisi kaikki ylimääräinen riisuttu pois. Itseni tuntien kaipaisin kuitenkin silloin tällöin kaupungin humua, mutta onhan tuossa lähellä Kemijärvi ja Rovaniemellekin on matkaa vain vajaa pari tuntia. Pohjoisessa välimatkat eivät tunnu missään. Eilen kotimatka taittui hujauksessa. Aika moni asia elämässä on asenteesta kiinni.

Myös unelmiin suhtautuminen. Mä heitin ääneen ilmoille unelmani siitä, että voisi joskus vielä asua puolet vuodesta Lapissa. Mitä tarkemmin asiaa ajattelen, niin ei se vaatisi edes hirmuisen paljon järjestelemistä. Jos laittaisi tuon unelman hautumaan ja toteutusvuodeksi alustavasti vaikka 2025 ♥ Siihen asti hellitään sielua ja mieltä arjen ihanuudella täällä etelässä. Karataan välillä pohjoiseen nauttimaan hiljaisuudesta ja tehdään töitä unelman täyttymisen eteen 🙂

IHANAA PERJANTAITA TOIVOTELLEN,


« Vanhemmat
Uudemmat »