…herkku, herkullinen, herkullisempi, the utmost herkullisin, helmikuu ♥
HEI HUOMENTA IHANAT!
Rise & shine ja kohti viikon vikaa työpäivää! Tai oikeastaan se vika työpäivä tällä viikolla on jo täydessä käynnissä. En tiedä kuuluisiko mun pyytää teiltä jo anteeksi, kun viimeiset kolme postausta ovat kaikki sisältäneet jotain ”herkullista” 😀 Mutta sitä tämä helmikuu ja elo ylipäätään nyt tällä hetkellä on. Herkkua. Toivoisin, että jossain vaiheessa myös sisustuspostauksia mahtuisi mukaan. Herkullisia kevät värejä sisustustyynyissä ja hempeitä kukkia. Viikonloppuna menemme imemään inspiraatiota Asta-messuille ja toivottavasti tekemään hyviä tarjoushankintoja mm. kodinkoneiden myötä. Tällä viikolla meillä porattiin maalämpö tontille ja remppa etenee suunnitelmien mukaan. Purkuvaihetta eletään edelleen, mutta eiköhän pian päästä jo rakentamaankin. Suurta päänvaivaa on tuottanut kodinkoneiden väri. Emme välttämättä haluaisi enää rosterisia, emmekä välttämättä integroitujakaan. Sehän nyt vissiin pitäisi päättää, että onko se keittiö musta vai valkoinen, jotta voisi mahdollisesti tehdä hankinnat joko valkoisena tai mustana. Niin paljon siitä mustasta keittiöstä haaveilen, mutta veikkaan, että päädymme kuitenkin valkoiseen. Aivan liian paljon isoja päätöksiä tällaiset 😉
Mutta siihen kahden ainesosan suussasulavaan herkkuun palatakseni. Jotkut teistä varmaan huomasi viime perjantaina, kun snäpissä ja instagramin puolella hehkutin ostamiani lakritsitaateleita. Ihan totta, ne ovat parasta mitä olen suuhuni laittanut. Kohtuullisen hintavia tosin, mutta niinhän taatelit jo pelkälläänkin ovat. Luin tuoteselostetta ja siinä sanottiin vain taatelit, lakritsijauhe ja kasvisöljy. Tiputin viimeisimmän pois ja katsoin miten pelkät taatelit ja raakalakritsijauhe synkkaavat keskenään. Oh boy, vähän liiankin hyvin! Vievät kielen mennessään.
-poista taateleista kivet ja paina ne takaisin kiinni
-sekoita taatelit ja raakalakaritsijauhe keskenään (esim pienessä pussissa)
-nauti!
Laitoin nämä suloisuudet lasipurkkiin ja säilytän jääkaapissa. En tiedä kauanko säilyvät, mutta tuskin nuo nyt pilalle ehtivät mennä 😉 Te, ketkä kammoksutte sanaa ”raaka” esimerkiksi raakakaakaojauheessa, niin tuo raakalakritsijauhe on ihan eri luokkaa. Se on makeaa kuin mikä. Sisältää luontaista makeutusainetta lakritsinjuuresta. Purkin kyljessä luki näin ”Lakritsijauheen persoonallinen maku tulee moninkertaisesti sokeria makeammasta klykyrretiinistä, joka on luontainen osa lakritsin juurta.” Jep, tämä klykyrretiini on aika kiva kaveri, vaikken osaa sitä edes sanoa 😀
Salmiakkipääkallot vaviskaa, teidät on syrjäytetty! Eipä tarvitse tänään mennä hakemaan viikonlopun herkkuja kaupasta. Riittää, kun avaa jääkaapin oven. Illan perjantaimyyssit ovat vielä avoinna. Pienen pieni idea tuolla jossain muhii, mutta toivotaan että saadaan se ”paperille”. Tai lähinnä nyt lautaselle 🙂
Ei vitsit, aamupäivällä töissä tajusin, että tänään on se kauan odottamani helmikuun eka. Päivä, jota odotin joskus tammikuun alkupäivinä kuin kuuta nousevaa. Päivää, kun herkuton tammikuu ei enää tapa tylsyydellään 😀 No hei, niinhän siinä kävi, että sokerikoukusta irtauduin ja kaikki sokerinen alkoi varsin nopeasti ajatuksen tasolla tökkimään. Herkuton tammikuu tosin kosahti jo viime lauantaina hetkellisesti; esikoinen leipoi ystävänsä kanssa mokkapaloja ja selkärankani sanoi naps. Siinä mokkapalaa mussuttaessani mietin, että kuinka harvoin sitä tulee nykyään leivottua. Muuta kuin niitä raakaleivonnaisia. Lapsethan pyytävät tämän tästä mutakakkua tai pullia. Täten julistan helmikuun herkulliseksi helmikuuksi! En miksikään sokerilla mässäilyn helmikuuksi vaan herkulliseksi helmikuuksi, jolloin nautitaan elämästä täysillä. Myös niistä herkuista. Jollain se voi olla leivoksilla mässäilyä, toisilla taas herkuttelua herkkupäivinä. Itselläni se on herkuttelua silloin kun mieli tekee. Järjen ääntä kuunnellen, ettei lähde laukalle, katsokaas.
Muistan aikoinani kotiäitinä ollessani leiponeeni lasten kanssa paljon. Toinen istui vielä sitterissä ja toinen syöttötuolissa. Molemmilla oli kapustat kädessä ja isompi tapaili niillä Titi-nallen rytmejä. Pienempi käytti puista kapustaa purutikkuna ja kuola valui minkä kerkesi. Yleensä leivoimme pullia. Ihan peruspullia. Sellaisia kuin leivoimme maalla Oriveden mummun kanssa mun ollessa pikkutyttö. Sen lisäksi leivoimme pitkoja neljällä letillä. Tytsyt ovat taitaneet tuon taidon unohtaa, mutta niin kauan kuin itse muistan, miten tuo meni, niin on pakko opettaa eteenpäin. Seurustelumme alkuvaiheessa kävimme ensimmäistä kertaa miehen mummun luona maalla ja veimme tuliaisiksi neljällä letillä letitetyn pullapitkon. Arvatkaas, kenen pointsit nousi heti ensi kättelyssä? Voipi tosin olla, ettei nykyajan tai tulevaisuuden mummelit enää niin perusta pitkopullista…mutta se on sellainen peritty ja rakas tapa, jonka haluan välittää eteenpäin.
Herkullinen helmikuu startattiin laskiaispullilla. Punainen luomumaito, luomuvoi ja ehta kerma. Niiden avulla näistä pullista tuli jälleen superhyviä. Lisäksi bruukkaan laittaa pulliin suolaa. Kananmunan laitan joskus, mutta olen todennut, että pullista tulee jotenkin kuohkeampia ilman kananmunaa. Tällä kertaa tein pienemmän taikinan, jottei pullat houkuttele tämän päivän jälkeen. Täytinkin vain neljä pullaa, sillä onhan nuo loput viisi jo varsin terveysvaikutteisia ilman kermavaahtoa sun muita täytteitä 😉
Ohjetta näihin laskiaispulliin? Lämmitä 2,5 dl maitoa kädenlämpöiseksi. Lisää puolikas hiivapaketti, iso loraus kardemummaa, noin desi sokeria, reilu teelusikallinen suolaa. Sekoittele, kunnes sokeri on sulanut. Lisää vehnäjauhoja vähitellen koko ajan käsillä vaivaten, lisää reilu nokare (ehkä vajaa 100 g) huoneenlämpöistä voita ja jatka vaivaamista. Lisää vehnäjauhoja, kunnes taikina mukavan pehmeää ja siinä on hyvä sitko. Yhteensä vehnäjauhoja tullee ehkä noin 7-8 desiä. Anna kohota kaksinkertaiseksi. Leivo taikinasta pikkupullia ja anna vielä kohota leivinliinan alla parikymmentä minuuttia. Voitele pullat munalla, ripsottele päälle mantelilastuja ja paista 225 asteessa noin 10 minuuttia. Anna jäähtyä, leikkaa kansi irti ja täytä kermavaahdolla ja mansikkahillolla (tai mantelimassalla, kuten haluat).
Mun laskiaispullassa on ehdottomasti mantelimassaa. Lapsien pullassa on mansikkahilloa. Miehen pullaan laitettiin varmuuden varalta molempia, kun ei muistettu miten bruukkaa laskiaispullansa syödä. Kuuntelin tuossa sivukorvalla tyttöjen juttelua ja voi hyvää päivää, mihin tää maailma on menossa: Lapsi A lapsi B:lle: ”Mp näille pullille?” Lapsi B: ”4,5/5…entä sun mp?” Lapsi A: ”No, 5/5”. Oikeesti, mulla meni hetken aikaa ennen kuin tajusin, mikä helkkarin ämpee. Mutta daah, sehän on mielipide. Kalkkis mikä kalkkis 😀
KESKIVIIKKOTERKUIN,
PS. minä ja peikonlehti poloinen kiitämme vinkeistänne. Aloitamme kuivuuskuurin, suihkuttelemme hieman vettä sumutinpullosta sekä annamme valoa ja rakkautta. Peikonlehti on muuten sangen kateellinen kuvissa näkyvälle eukalyptuksen oksalle. Toinen on liki pystyyn kuollessaankin aika kuvauksellinen 😉
ja hellurei! Mulla on tuossa työn alla postaus ”10 syytä hankkia koira”, joka tullee eetteriin lähipäivinä, mutta nyt jo on pakko hehkuttaa että onhan tuo nyt aivan mainio hankinta; kaikessa söpöydessään, mutta myös sen takia, että tulee mentyä ulos. Aamupäivällä olin töissä ja haaveilin pienimuotoisesta ruokatauosta takkatulen äärellä kirjan parissa. Kotiin tullessani toinen sulatti mut suklaasilmillään ja niin me lähdettiin tuiskuun ja tuiverrukseen pitkälle lenkille. Takkatuli jäi vain haaveeksi. Ilman koiraa en todellakaan olisi lähtenyt vapaaehtoisesti ulos. Mutta nyt on hyvä olla, posket punaisina ja varpaat semisti jäässä. Ehkä sen takankin sytytän pian. Elämä ♥ Ruokatauko tuli pidettyä tässä työpisteen äärellä kuten niin monesti muulloinkin. Jälkkäriksi keitin kahvia (olen muuten ihastunut Löfsberg Jubileumiin ihan kympillä, joku sitä suositteli ja kauan meni ennen kuin sain ostettua) ja otin palasen eilen leipomaani appelsiinisuklaakakkua. Jonkun kriteerin mukaan tämä voisi mennä raakakakusta, mutta koska en ole vieläkään aivan varma kaurahiutaleiden ja maapähkinävoin ”raaka”-luokituskelpoisuudesta, niin menköön tämä nyt vain kakkuna 😉 Kaurahiutaleina käytin gluteenittomia, joten kakusta tuli gluteeniton. Haluan jälleen muistuttaa teitä, että varsinkin näissä raakaleipomuksissa tärkeintä on maistelu. Passatkaa esimerkiksi täytteen hunaja- ja suklaapitoisuus sen mukaan, ok?
APPELSIINISUKLAA(RAAKA)KAKKU
Pohja 2 dl gluteenittomia kaurahiutaleita 10 isoa ja mehukasta taatelia 1 rkl vettä ripaus merisuolaa
-poista taateleista kivet
-hurauta aineet blenderissä sekaisin
-lisää tarvittaessa vielä tilkka vettä, jotta saat hyväntuntuisen massan
-painele irtopohjavuoan pohjalle (mä käytin halkaisijaltaan 20 cm)
Täyte 3 dl liotetettuja cashewpähkinöitä 1 dl kookoskermaa (kookoskermapurkin jähmettynyttä osaa) 0,5 dl sulatettua kookosöljyä 0,5 dl hunajaa 2-3 rkl raakakaakaojauhetta 1 rkl maapähkinävoita (sokeritonta) 1 appelsiinin mehu
1 appelsiinin kuoret pieneksi raastettuna 2 rkl psylliumia
-kaada pähkinöistä vesi pois ja surrauta niistä kuohkea massa
-lisää loput ainekset, tarkista maku ja anna mennä niin sileäksi kuin menee
-kaada pohjan päälle ja laita 10 minuutiksi pakkaseen
Päällinen 2 rkl maapähkinävoita 1 rkl hunajaa 1 rkl sulatettua kookosöljyä
-sekoita em. aineet keskenään ja kaada kakun päälle
-laita kakku tekeytymään jääkaappiin pariksi tunniksi
-HUOM! parasta seuraavana päivänä, kun maut seurustelleet keskenään 🙂
Koristelu rouhittua appelsiiniraakasuklaata
En tiedä onko tuon pari vuotta loistavasti palvellut Wilfan blenderin terät kuluneet vai miksi ei oikein suostunut tällä kertaa pähkinöistä tekemään kuohkeaa vaahtoa. Toisaalta ihan kiva, että kakkuun jäi pieniä sattumia, mutta voipi olla, että on uuden blenderin aika. Tuo Wilfa-ressukka kun on ollut täystyöllisestty ilman minkään sortin lakisääteisiä lomia 😉 Ihan en mene takuuseen kyllä siitäkään, että ehtivätkö pähkinät liota tarpeeksi kauan. Yleensä olen niitä liottanut vähintään neljä tuntia ja mielellään yön yli. Nyt taisivat liota reilun kolme tuntia. Kakusta tuli oikein hyvä, sellainen samettisen pehmeän makuinen. Kakku, joka maistui myös muulle perheelle. Kakku, jossa ei ole kaloreita säästelty 😀 Lopun ajattelin palastella pakkaseen ja sieltä aina herkutteluhimon tullen yhden palan sulattaa.
Hei, kiitos muuten mielenkiinnostanne tuota blogilukupiiriä kohtaan! Ideanahan se on aivan loistava, täytyy vain hioa käytännön asiat kuntoon 🙂 Olkaamme siis kuulolla sen suhteen. Muuten maailma makaa näin keskellä viikkoa oikein kivasti, toivottavasti sielläkin. Eilen pidimme sairastupaa esikoisen kanssa, mutta mikä lie masukipu meni onneksi ohi ihan päivässä. Nyt kommenttien pariin ja sitten silitysrumbaa. Hih, tuosta tuli muuten mieleeni, että pienempi tuossa yksi päivä taivasteli muutosta puhuttaessa, että ”Äiti, mä en sitten jaksa sitä muuttotanssia…voidaanko vuokrata sellainen iso pakettiauto, jolla tavarat viedään tien toiselle puolelle?” Muuttotanssia tai muuttorumbaa, sama asia ♥
Tiedättekö, kun on aina välillä niitä päiviä, kun on vaan niin julmetun hyvä olla? Tavallista parempi olla. Kun koko sisus hymyilee ja se ilo pulppuaa sieltä huulille leveäksi hymyksi. Kun laitat Spotifysta Pulp Fictionin soundtrackin soimaan ja huomaat heittäväsi pari Travoltamaista moovsia olohuoneessa ihan ilman mitään syytä. Häkeltyneenä lopetat liikkeen siihen ja pyrskähdät nauruun. Jospa joku olisi taas tuonkin nähnyt. Jep, tänään on sellainen päivä. Perjantai, jolloin maailma makaa niin kovin hyvin.Viikon aikana sai tehtyä taas ne tarvittavat hommat ja kotikin on yllättävän siisti. Eilisen hiihtolenkin jälkeen huomasi, että kroppa kaipaa lisää. Kunto on kolmessa viikossa noussut hirmuisesti ja lenkin pituutta pitäisi pikkuhiljaa kasvattaa. Tänään piti olla urheilusta vapaapäivä, mutta aamuaurinko houkutteli lenkille. Kävelylenkki vaihtui yllättäen hölkkään, koska jalka nousi niin kepeästi. Pispalan portailla kävin tekemässä muutaman välikuoleman, mutta maisema huipulle päästessä palkitsi.
Fiilis on ollut niin hyvä, että edes hieman liian kuivakaksi mennyt mukikakku ei latistanut tunnelmaa. Tai se, että siihen olisi voinut lorauttaa himpun verran enemmän hunajaa. Maistui ehkä liiankin terveelliseltä, ollakin että on herkuton tammikuu. Herkullinen oli kyllä, kaikessa terveellisyydessään. Päälle olisin vatkannut kookoskermaa, jos olisin raaskinut avata jääkaapista tölkin. Jos sille loppu kookosmaidolle olisi ollut käyttöä viikonloppuna. Mutta näillä näkymin ei ole. Joten palan painikkeeksi otin kupin kahvia. Kalenteri tuli päivitettyä taas pari viikkoa eteenpäin ja näyttäisi, että joka päivälle on jo jos jonkinlaista kivaa ohjelmaa. Hyvä niin 🙂
-sekoita aineet keskenään
-annostele taikina isoon (isompaan kuin mulla) mukiin
-mikrota 2 minuuttia
-nauti!
Elämän pieniä nautintoja! Elämän suuria nautintoja päästään nauttimaan tänä iltana. Liian harvoin tulee käytyä teatterissa ja joka kerta, kun käydään, päätetään käydä useammin. Saimme veljen perheeltä joululahjaksi liput teatterinäytökseen ja ettekä ikinä arvaa tuon näytöksen nimeä? Suku on syvältä!!! 😀 Veli vaimoineen tulee meidän mukaan ja lapset ovat sen aikaa veljen vaimon vanhempien hyvässä huomassa. Tämä oli toinen niistä menoista, jolloin tipatonta tammikuuta ei lasketa. Autolla olemme toki liikenteessä, mutta meille takapenkkiläisille sallitaan yhdet lasilliset kuplivaa. Ei se elämä kuulkaas niin vakavaa ole! Voi olla, että pistän ihan ranttaliksi ja pukeudun nahkaroiskeläppään. Pitänee tosin testata istua sillä ensin, ettei nouse liian ylös 🙂
Edessä on siis melko kiva viikonloppu vailla mitään sen kummempaa ohjelmaa. Josko pitkästä aikaa pyörähtäisi lauantaikaupoilla ihmisten ilmoilla…
Muistanette varmaan, että olen blogissa aiemminkin sivunnut gluteenitonta ruokavaliota ja hieman tuskaillut tuon esikoisen taiveihottuman että oman gluteenista helposti pömpöttävän vatsani kanssa. Helsingin Myllyn kampanjan myötä pääsin jälleen kokeilemaan gluteenittomia tuotteita. Kehittelemään reseptejä niiden ympärille ja poistamaan niitä ennakkoluuloja, joita valitettavasti pitkän aikaa myös minulla oli gluteenittomia tuotteita kohtaan. Se ennakkoluulo, joka itsellänikin pitkään oli gluteenittomien tuotteiden suhteen on peräisin jostain vuosituhannen vaihteesta, kun ensimmäisen kerran maistoin gluteenitonta valmiskeksiä. Pahvilta maistui, mutta siitä ollaan tultu eteenpäin aimo askelin. Otettu harppaus kohti herkullisuutta. Oikeastaan näiden leipomusteni myötä en osaisi sanoa maun tai suutuntuman perusteella, onko kyseessä gluteeniton tuote vai ei. Ystäväpiirissämme on jonkin verran hieman gluteeniyliherkkiä ihmisiä ja itse asiassa ainakin yksi ihanakin löytyy, jolla on keliakia. Helposti sitä tulee valmistettua ruoka-aineallergisille omat tarjottavat juhliin, mutta tästä lähtien meillä tehdään kaikki tarjottavat gluteenittomina, jos tarve vaatii. Lisäksi myös aika usein, kuten jouluisin, löytyy vieraslistalta yksi maitoyliherkkä, joten gluteenittoman lisäksi tuotteiden pitää olla myös laktoosittomia. Helpottaa juhlavalmisteluja suunnattomasti!
Sain postissa paketin, josta löytyi Myllärin gluteenittomia tuotteita. Mielessäni siinsi vuoden aikana pidettävät juhlat, kun aloin kehittelemään reseptejä. Lähinnä joulu, mutta halusin kehitellä reseptit, joita pystyy helposti mausteita muuttamalla tarjoamaan läpi vuoden. Suolaisen reseptin halusin testata jo nyt jouluaaton varalle. Sillä vaikka meillä jouluaaton tarjoilut tulevat olemaan kahvituslinjalla, niin olen päättänyt tarjoilla myös pikkusuolaista. Lohileivät maistuvat suurimmalle osalle, joten päätin haastaa itseni ja leipoa gluteenitonta limppua joulun makuisena. Viimeistään nyt sain sen ahaa-elämyksen jota olen kaivannut; gluteeniton leivonta ei ole lainkaan vaikeaa, aineet ovat vain gluteenittomia. Muuten leivonta sujui yhtä leppoisasti kuin aina ennenkin. Makeaksi herkuksi valitsin kakun, enkä ihan perinteistä täytekakkua. Kakun, joka on myös helppo tuunata vuodenaikojen mukaan.
Aloitetaan tuosta suolaisesta eli gluteenittomasta limpusta. Täytyy myöntää, että en olisi ikinä uskonut, että onnistun saamaan leivästä näin hyvän. Melkein vetää vertoja jopa veljen vaimon saaristolaislimpulle 😉 Sämpylöitä on tullut leivottua paljon, mutta leipää ei juurikaan. Gluteeniton limppu on parasta yön yli levättyään. Kuori rapsakoituu hieman, mutta sisus pysyy ihanan pehmeänä. Anis, fenkoli, neilikka, karpalo ja siirappi tuovat jouluisen maun lisäksi leipää paistettaessa kotiin joulun tuoksun. Muun ajan vuodesta tästä limpusta voi jättää nuo jouluiset mausteet pois, mutta siirappi kannattaa pitää mukana reseptissä. Myllärin Kauralese ja Kaurarouhe toivat leipään sopivasti rakennetta.
-sekoita muna, jugurtti, siirappi ja oliiviöljy keskenään
-sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita ne munajugurttiseokseen
-kaada voideltuun leipävuokaan
-paista 175 asteessa uunin alatasolla noin 1 tunti 20 minuutin ajan
-anna jäähtyä kunnolla ennen leivän kumoamista vuoasta
Kahvipöydästä tulee toki löytyä myös jotain makeaa pikkusuolaisen lisäksi. Mä olen niitä perinteisen linjan kannattajia, jotka ovat sitä mieltä, että kakku kruunaa kahvipöydän. Juhlassa ja arjessa. Talvella ja kesällä. Viime vuosina perinteiset täytekakut ovat jääneet kokolailla tekemättä ja erilaiset sovellukset trendin aallonharjalla olevista nakukakuista ”naked cake” ovat olleet tuttu näky meidän kahvipöydässä. Niin tänäkin jouluna. Leipomani kakku on rakenteeltaan ihan täydellinen! Nuo Myllärin gluteenittomat Iso Kaurahiutaleettoimivat tässä loistavasti. Mikäli kakusta haluaa laktoosittoman version gluteenittoman lisäksi, niin voi kannattaa korvata ruokaöljyllä ja kuohukerman valita laktoosittomana. Itse huomasin vasta kakun täytettyäni, että olin unohtanut kermavaahdosta kokonaan sokerin. Hups, tekevälle sattuu 🙂 Mutta luumumarmeladi ja sokeroidut hedelmät kakun päällä toivat sen verran makeutta, että tuo sokerin unohtuminen oli loppujen lopuksi ihan hyvä juttu.
Tämän superhelpon kakun pohjan voi tehdä valmiiksi jo edellisenä päivänä. Kakun voi täyttää jääkaappiin jo hyvissä ajoin ja koristella sitten juuri ennen h-hetkeä. Joulun aikaan kakun kerroksiin voi piilottaa luumumarmeladipiiloja, pääsiäisen aikaan täytteenä toimii esimerkiksi persikkarahka. Kesällä tämän gluteenittoman kakun kruunaa tuoreet mansikat ja syksyllä kakusta voi löytyä kanelisen omenan makuja.
– yhdistä voi ja Myllärin Iso Kaurahiutaleet
– yhdistä Myllärin Kaurajauho, leivinjauhe ja suola
– vatkaa muna ja sokeri vaahdoksi
– yhdistä aineet keskenään ja paista uunipellillä leivinpaperin päällä 225 asteessa kauniin ruskeaksi.
– vaahdota väliin ja kakun päälle kermaa
– lisää kerrosten väliin kermavaahdon päälle muutama nokare luumumarmeladia sekä ripsottele hiukan Kauramysliä
– kakusta voi tehdä kaksi tai kolmikerroksisen
Itse olen vältellyt viljoja milloin mistäkin syystä. Huomaan, että niinä kausina, kun välttelen gluteenia voin jotenkin paremmin. Alavatsa ei pömpötä ihan niin paljon kuin muuten, ruokailun jälkeisiä ähkyväsymyksiä ei esiinnyt ja ihokin näyttäisi olevan tasaisempi. Viime keväänä välttelin gluteenia kuukauden päivät selvittääkseni olisiko gluteeni nivelkipujeni taustalla. Huomasin, että nivelkivut eivät olleet ihan niin pahoja tuon kuukauden aikana. Talven myötä nuo nivelkivut ovat hieman palanneet, mutta eivät onneksi siinä mittakaavassa kuin missä ne olivat. Tällä hetkellä pohdin tosissani, josko sitä ottaisi taas kokeiluluontoisen kuurin ja kokeilisi gluteenitonta ruokavaliota ja sen vaikutusta kipuihin. Kannattaa muuten käydä tykkäilemässä Myllärin fb-sivuista, sieltä kun löytyy hurjan paljon tuotetietoa ja kivoja reseptejä. Myös Myllärin kotisivut ovat täynnä tietoa vatsaa hellivistä tuotteista.
Onko siellä ruudun toisella puolella gluteenitonta ruokavaliota noudattavia? Tai sellaisia ihania lukijoita, jotka haluaisivat kokeilla leipomista ja ruoanlaittoa gluteenittomilla tuotteilla? Nytsinulla on mahdollisuus voittaa Myllärin gluteenittomat -tuotepaketin. Vastaamalla tämän postauksen kommenttiboksissa kysymykseen, mitä herkkuja sinä tekisit Myllärin gluteenittomista tuotteista olet mukana tuotepaketin arvonnassa. Arvonta-aika loppuu tasan viikon päästä eli 25.12.2016 klo 10.00. Arvonnan säännnöt löydätte täältä.
Potkaisehan kengät pois jaloistasi ja istahda tuohon upottavaan tuoliin takkatulen ääreen ja nosta jalat rahille.
Olisiko sinulla muuten hetki aikaa jutella ruoasta ja elämästä? Mutta ennen sitä odotahan – tuon sinulle jotain pientä purtavaa ja lasillisen lempijuomaasi.
Marian Bistro & Lifestyle tarjoaa elämänmakuisia tarinoita, suussa sulavia ruokaelämyksiä, arjen ihanuutta ja pää pilvissä, jalat maassa -unelmia.
Viikon aikana sai tehtyä taas ne tarvittavat hommat ja kotikin on yllättävän siisti. Eilisen hiihtolenkin jälkeen huomasi, että kroppa kaipaa lisää. Kunto on kolmessa viikossa noussut hirmuisesti ja lenkin pituutta pitäisi pikkuhiljaa kasvattaa. Tänään piti olla urheilusta vapaapäivä, mutta aamuaurinko houkutteli lenkille. Kävelylenkki vaihtui yllättäen hölkkään, koska jalka nousi niin kepeästi. Pispalan portailla kävin tekemässä muutaman välikuoleman, mutta maisema huipulle päästessä palkitsi.
