keskiviikko 24. helmikuun 2021

Kasviskeskiviikko: Tajunnanräjäyttävän maukas vichyssoise

2

UUH….

tiedättekö, että nyt taisi käydä niin, että saatoin maistaa eilen blogihistoriani maukkainta keittoa. Kyllä. Kun esikoinen kertoi kotona tehneensä kotitaloustunnilla vichyssoisea jouduin kysymään, niin että mitä teit? Sain vastaukseksi, että ranskalaista peruna-purjososekeittoa. Olinhan moisesta kuullut, mutta en tietääkseni tuota vichyssoise nimeä. Meidän piti viikonloppuna tehdä tätä yhdessä, mutta ei ehditty. Joten eilen kotitoimistopäivälounaana toimi vichyssoise. Se oli kuulkaa jotain aivan järisyttävää.

Ollakin, että mun mielestä tällä hetkellä kaikki, joissa on sitruunaa, kermaa ja voita on järisyttävää 😉

Katoin pöytään laventelejä ja laitoin Spotifysta soimaan iki-ihanaa Zazia.

”Sous le ciel de Paris
S’envole une chanson
Elle est née d’aujourd’hui
Dans le cœur d’un garçon
Sous le ciel de Paris
Marchent des amoureux
Hum hum
Leur bonheur se construit
Sur un air fait pour eux”

Hetkeksi matkasin Pariisin kaduille. Seinen rannalle hämärtyvään iltaan. Jos jotain tämä poikkeuksellinen vuosi on saanut kaipaamaan, niin ulkomaille. Niihinkin kohteisiin, jotka omassa pienessä mielessään on tullut jo nähtyä. Meidän viimeisin reissu Pariisiin oli silloin kun tytöt olivat 2- ja 4-vuotiaita. Tuo oli ensimmäinen reissu meidän äidille, kun pääsi Pariisiin. Kesäkuussa Pariisi oli poikkeuksellisen kylmä ja päätin, että äiskän kanssa pitää päästä Pariisiin silloin kun siellä on lämmin. Kun puistojen puut loistaa täydessä kukassa. Tuota reissua ei tullut tehtyä, mutta Pariisi pääsi mun ”Kohteita, joihin matkustamme, kun matkustaminen on taas luvallista” -listalle. Voin muuten sanoa, että tuo lista on melkoisen pitkä 😀 En sitten tiedä voisko Marian Bistron muuttaa matkustelevaksi ruokablogiksi, mutta ah, miten ajatus kiehtookaan.

Vuoden irtiotto. 12 eri maata. 12 eri vuokra-asuntoa. Monia tehtyjä reseptejä. 12 eri ruokakulttuuria. 12 oman perheen kesken vietettyä kuukautta ulkomailla. Marian Bistro goes Paris. Marian Bistro goes Rio de Janeiro. Marian Bistro goes Tokyo. Jösses, että haaveilu on ihanaa!

Ai niin, siihen reseptiin palatakseni. Kun keiton keittelin oli esikoinen koulussa, joten muistelin mututuntumalla, mitä hän sanoi keittoon tulleen. Lopulta tsekkailin netistä onko ainekset edes sinnepäinkään. Oli ne. Illaksi kävin ostamassa vielä uuden purjon ja uudet perunat. Tähän keittoon jäi koukkuun.

Vichyssoise

5 jauhoista perunaa
ison purjon valkoinen osa
3 tl timjamia
voita
1 sitruunan mehu
1 kasvisfondi (mulla oli Knorrin yksittäispakattuja)
8 dl vettä
2 dl kuohukermaa
ripaus suolaa
ripaus valkopippuria

Tarjolle: kermaa, (tryffeli)öljyä ja jotain vihreää (mulla purjoa)

1. Kuori perunat ja pilko niitä pienemmäksi
2. Pilko myös purjon valkoinen osa (laitoin kyllä myös vähän vihreääkin osaa) ja kuullota purjoa ja perunaa kattilassa voissa hetki
3. Lisää timjami, kasvisfondi (kasvisliemikuutio ajanee asian myös) ja vesi
4. Anna kiehua, kunnes perunat ovat kypsiä
5. Soseuta sauvasekoittimella, lisää kerma, sitruunan mehu, lämmitä ja mausta suolalla sekä valkopippurilla

Huom! Kuohukerman korvaaminen esim. linssipohjaisella ruokakermalla toimii varmastikin vallan mainiosti, jos tästä haluaa täysin kasvisversion!

Onneksi mulle jäi tälle päivälle vielä lounaaksi vichyssoisea. En malta odottaa lounastuntia 🙂

KESKIVIIKKOTERKUIN,


perjantai 19. helmikuun 2021

Parmesan-rosmariiniperunat & valkosipulimajoneesi

2

UUH!

Hätsynpikaisesti tulin jakamaan teille vinkin viikonlopun varalle. Jos siis ruokasuunnitelmanne ovat vielä auki. Olen kaikki nämä vuodet ollut perunan puolestapuhuja ja sillä tiellä jatketaan. Perusraaka-aine, edullinen, täyttävä ja kaikkia kuulopuheita vastaan, myös terveellinen. Ellei sitä liota öljyssä, kuorruta parmesanilla ja dippaa valkosipulimajoneesiin 😀 Toki eihän tuokaan nyt perunan terveellisyyttä murenna. Varsinkin, kun öljy on neitsytoliiviöljyä ja majoneesi itse tehtyä.

Ja toisaalta, onko sen väliäkään? Ainakaan näin perjantaina ♥ ID

Parmesan-rosmariiniperunat

1 kg perunoita (mulla oli punainen pussi)
tuoretta rosmariinia
0,5 dl oliiviöljyä
mustapippuria
sormisuolaa
1 dl parmesania raastettuna

1. Pese ja lohko perunat. Kuivaa ne hyvin.
2. Sekoita pilkottu rosmariini, oliiviöljy, mustapippuri ja suola
3. Kierittele perunat rosmariiniöljyssä
4. Paista 225 asteessa noin 30 minuuttia, kunnes perunat ovat kullanruskeita. Kääntele noin puolessa välissä.
5. Ripsottele päälle parmesanraastetta ja laita uuniin vielä siksi aikaa, kun juusto on sulanut
6. Tarjoile valkosipulimajoneesin kanssa

Valkosipulimajoneesi

1 valkosipulin kynsi
1 kananmuna
2 dl rypsiöljyä
ripaus suolaa & mustapippuria
1 tl dijon-sinappia
2 rkl sitruunamehua

1. Kuori ja pienistele valkosipulin kynsi. Surauta kaikki aineet sauvasekoittimella sekaisin.


…ja taas kerran mietin, että miksi majoneesia ei tule tehtyä itse useammin. Aivan taivaallista. Hei, näiden perunoiden kanssa sopisi vaikka kanavartaat ja kylkeen raikas salaatti!

Nyt sujahtaa pian kone kiinni ja lähden hakemaan tyttöjä koulusta. Sitten aikaisin lenkille, saunaan ja sohvalle. Pitkästä aikaa ajateltiin pitää leffailta. En edes muista koska viimeksi ollaan katsottu leffa. Sarjoja on tullut sen verran tiiviisti kahlattua läpi. Viikonlopulle luvassa yhdet pienimuotoiset synttärit sekä esikoisen opissa vischyssoissen tekoa. Josko/kun se onnistuu, niin ohjetta siihen sitten ensi viikolla 🙂

MUKAVAA ALKAVAA VIIKONLOPPUA,


torstai 18. helmikuun 2021

Nopeasti valmistuva herkullinen melanzane ♥

2

HEIPPAHEI!

Aamulla mittari näytti 27 pakkasastetta. Päätin, että lupaamani gochujang kanan sijaan tänään lämmitellään suloisen ihanalla melanzanella. Mun tekemä melanzane ei maistu kahta kertaa samalta. Niin kuin harva tekemäni ruoka maistuu 😀 Sillä tykkään kikkailla aina reseptin tai valmistustavan mukaan.

Esimerkiksi melanzanen munakoisojen kanssa – välillä itketän ne ja toisinaan en.  Tomaattikastikkeen kanssa menen välillä sieltä, mistä aita on matalin. Niin kuin tänään. Mutta täytyy sanoa, että kyllähän se itse tehty tomaattikastike tuo ruokaan kuin ruokaan sellaista tiettyä fiilistä, mitä ei purkkitomaattikastikkeella saa.

Ollakin, kun ei itketä munakoisoja ja turvautuu purkkitomaattikastikkeeseen, niin melanzanen valmistusaika lyhenee noin 50 minuuttiin. Tänään itketin munakoisot, koska mulla oli sen puolituntisen aikana toinen projekti, jonka hoidin. Tomaattimurskaa en kuitenkaan keitellyt, vaan turvauduin siihen tuttuun ja turvalliseen. Eli Rummon tomaattibasilikakastikkeeseen, jota meillä löytyy aina kaapeista. Sitä käytetään parmesanspaghettiin, pasta bologneseen, pizzan tomaattikastikkeena, keittoihin, lämpimiin voileipiin ja vaikka sun mihin.

Jos jotain alla oleva resepti jäi kaipaamaan, niin kenties valkosipulia, jota yleensä tuppaan tomaattisoseeseen laittamaan, kun sen itse keitän. joten voitte hyvin halutessanne lisätä yhden murskatun valkosipulin kynnen makua tuomaan 🙂

Helppo ja herkullinen melanzane

3 pientä munakoisoa
3 prk Rummo tomaattibasilikakastiketta
3 palloa mozzarellaa
2 dl raastettua parmesania
mustapippuria

tarjolle: basilikaa (tällä kertaa mulla oli persiljaa)

1. Viipaloi munakoisot pituussuunnassa noin 0,2-0,3 cm siivuiksi. Jos haluat itkettää ne ensin, niin levitä esim. uunipellille ja ripsottele päälle suolaa. Anna itkettyä 30 minuuttia ja pyyhi kuiviksi.
2. Aseta uunivuokaan ensimmäinen kerros munakoisoviipaleita vierekkäin, sen jälkeen tomaattikastikepurkki, pikkuisen parmesania ja yksi pallo mozzarellaa revittynä. Ripsottele vielä mustapippuria.
3. Toista tämä niin, että sinulla on kolme munakoisokerrosta ja päällimmäisenä juustot.
4. Paista uunin alatasolla kiertoilmalla 180 asteessa noin 45 minuuttia tai kunnes juusto on kauniisti ruskettunut.
5. Nauti lämpimänä ♥

Tänään olen saanut pitkästä aikaa olla koko päivän keittiöpuuhissa. Ja voi juku, että nautin. Pikkuisen tuo aurinkoinen pakkasilma houkutteli ulkoilemaan, mutta en malttanut jättää keittiöhommia kesken. Toivotaan, että aurinkoa riittää viikonlopullekin 🙂

TORSTAITERKUIN,


keskiviikko 17. helmikuun 2021

Kasviskeskiviikko: Köksän tunnin kasviswokki

2

HEI HUOMENTA KESKIVIIKKOON!

Meillä on tehty viime aikoina paljonkin wokkiruokia. Toki sanana wokkiruoka saattaa olla hieman harhaanjohtava, sillä emme omista tällä hetkellä wokkipannua. Mutta sellaisessa korkeareunaisessa pannussa wokkiruoat valmistuu kätsysti.

Wokit ovat maailman helpoimmin varioitavissa. Jotain kasviksia kaappien kätköistä, jotain proteiinia (tofua, kanaa) ja mausteista tai maustekastikkeista makua.

Saan olla superonnellinen, että meillä on molemmat lapset innostuneet ruoanlaitosta. Esikoisella on nyt toista vuotta valinnaisena neljä tuntia köksää. Toinen näistä on käsittääkseni ainakin tällä hetkellä kansainväliseen keittiöön keskittyvää köksää ja toinen sellaista vähän luovempaa köksää.

Paljon ovat tehneet erilaisia maailman makuja ja niitä on tehty kotonakin. Viikonloppuna halusi tehdä kasviswokkia köksän tunnin ohjeen mukaan. Jälleen kerran – kyllä yksinkertainen ruoka on parasta.

Helppo kasviswokki
4:lle

1 pieni parsakaali
2 porkkanaa
pussillinen pitkiä papuja
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
pala inkivääriä
1 mieto chili
pari levyä nuudeleita (meillä oli käytössä munanuudelit)
1 limen mehu
pannulla paahdettuja cashwepähkinöitä
1-2 rkl teriyaki-kastiketta

1. Paahda ensin cashewpähkinöitä pannulla
2. Kaada pähkinät kippoon odottelemaan ja pilko parsakaali, porkkanat ja sipulit.
3. Poista chilistä siemenet ja pilko se, kuori inkiväärin pala ja pilko sekin. Paista chiliä ja inkivääriä hetki pannulla ja lisää kasvikset.
4. Kuullota kasviksia pannulla oliiviöljyssä kunnes ovat al dente (saa jäädä purupintaa)
5. Valmista nuudelit, valuta ne ja lisää paistinpannulle.
6. Mausta limen mehulla ja teriyaki-kastikkeella, tarjoile paahdettujen cashewpähkinöiden kanssa.

Seuraavan kerran esikoinen valtaa keittiön vichyssoisen valmistamisen merkeissä. Hei mäkään en ole tainnut tuota keittoa ikinä tehdä, vaikka ravintolassa joskus sitä olen syönytkin. Kenties vissysoissen ;D resepti pääsee tänne blogiinkin, mikäli ehdin kameroineni hätiin.

Bistron takana on ollut nyt vähän hiljaiseloa, sillä opiskelutahti on ollut melkoinen. Kevätaurinko kun pääsee paistamaan siirtyy Bistrokin kesämoodiin ja opiskelut hieman helpottavat. Jotenkin ajatuksen tasolla sitä on jo kaikissa ihanissa pääsiäisruoissa. Sitruunarahkassa ja kaikessa keltaisessa. Ja hei, eikä aikaakaan, kun Bistron puoli siirtyy muun elämän mukana ulkotiloihin. Oijoi, sitä odotellessa 🙂

Mutta nyt nautitaan tästä ihanasta talvesta ja sitä sulostuttavista ruoista. Huomiselle on vihdosta viimein tulossa meidän perheen yksi all time favorite nimittäin gochujang kana ♥

ILOISIN KESKIVIIKKOTERKUIN,


torstai 11. helmikuun 2021

I ♥ sitruunapasta

3

MOIKKA

ja aurinkoista torstaita ♥ Piti suoda teille tänään vapaapäivä blogista, mutta kuulkaa, kun tuli tehtyä pitkästä aikaa tuota jumalaisen hyvää sitruunapastaa, niin pakkohan se oli tulla samantien jakamaan teille. Kyseessä on siis Hanna G:n loihtima taivaallinen sitruunapastaresepti, jota olosuhteiden pakosta (ei valkoviiniä, ei timjamia) tuli taas vähän muutettua omaan ruokavarastoon sopivammaksi.

Kaikki lähti alulle siitä, kun tajusin että tuo yksi potilas ei ole juurikaan kolmeen päivään syönyt muuta kuin banaania (eilinen kasvispapukeitto ei uponnut, kun kuuli pavuista). Hänen lemppariruokaansa on sitruunarisotto. Mietin, miten saisin helpommalla saman makumaailman ruokaan. Sellaista helposti nieltävää. Ei sillä, pasta ei osoittautunut välttämättä helpoimmaksi ruoaksi niellä, mutta ilolla katselin lounaskamuni lusikoivan ison lautallisen pastaa hyvällä ruokahalulla.

Jos teillä on syystä tai toisesta jäänyt kiireen jalkoihin sitruunapastan valmistaminen, niin hei testatkaa. Jälleen muistin sen, miten lopulta yksinkertainen ruoanlaitto on parasta. Vaikka arjessa meillä syödään terveellisesti ja monipuolisesti, niin kyllä sinne elämän varrelle mahtuu niitä päiviäkin, kun saa (ja kuuluukin!) lorottaa ruokaan kermaa, voita ja olla vaikka tekemättä sen sivusalaatin tarjolle. Eiks niin? Pääasia, että voi hyvin ja elämä on balanssissa. Että jaksaa ja että energiaa riitää aamusta iltaan. Lempeys, armollisuus, ilo. Siinä kolme kovaa sanaa näihin päiviin.

Sitruunapasta
2-3:lle

250 g fettucine-tuorepastaa
1 sitruunan mehu
25 g voita
1 sitruunan kuori raastettuna
2 dl kuohukermaa
muutama oksa rosmariinia
1,5 dl raastettua parmesania
mustapippuria & suolaa

1. Sulata voi paistinpannulla, lisää raastettu sitruuna ja sitruunan mehu, anna porista minuutin verran
2. Lisää kerma ja rosmariinin oksat, anna porista hiljalleen reilu 5 minuuttia
3. Keitä tässä välissä tuorepasta pakkauksen ohjeen mukaan
4. Nouki rosmariinin oksat pois kastikkeesta, lisää noin desi parmesanraastetta, mausta ripauksella suolaa ja reilulla käännöllä mustapippurimyllystä, sekoita kunnes juusto sulaa
5. Valuta pasta ja lisää kastikkeen joukkoon
6. Tarjoile parmesanraasteen ja esim. pilkotun ruohosipulin kanssa

Ah autuus. Vaikkei valkoviiniä nyt ollutkaan saatavilla (torstaina ennen puolta päivää avattu valkkaripullo kuulosti liian syntiseltä :D), niin sitruunamehusta tuli sopivasti happoa. Jos sulta ei löydy muuten rosmariinia tai mitään tuoretta yrttiä kotoota, niin ihan hyvin voi mun mielestä käyttää kuivayrttejä. Esim. provencen yrttisekoitus voisi toimia tässä oikein hyvin! Kokeileva keittiö the best ♥

Nyt kuulkaa sää / työtilanne näyttää siltä, että käyn pikaisesti ulkoiluttamassa suksia järven jäällä. Saa hieman aurinkoterapiaa ennen iltapäivän vertaisvalmennuksia. Huominen fredagsmys-postaus on vielä kysymysmerkki, sillä teen päivän toimistolla. Riippuen kuinka naatti sitä on työpäivän jälkeen, postausta on tulossa tai sitten ei. Jos ei blogin puolella myysseillä, niin kenties IG:n puolella sitten 🙂

ILOISIN TORSTAITERKUIN,


« Vanhemmat
Uudemmat »