UUH….

tiedättekö, että nyt taisi käydä niin, että saatoin maistaa eilen blogihistoriani maukkainta keittoa. Kyllä. Kun esikoinen kertoi kotona tehneensä kotitaloustunnilla vichyssoisea jouduin kysymään, niin että mitä teit? Sain vastaukseksi, että ranskalaista peruna-purjososekeittoa. Olinhan moisesta kuullut, mutta en tietääkseni tuota vichyssoise nimeä. Meidän piti viikonloppuna tehdä tätä yhdessä, mutta ei ehditty. Joten eilen kotitoimistopäivälounaana toimi vichyssoise. Se oli kuulkaa jotain aivan järisyttävää.

Ollakin, että mun mielestä tällä hetkellä kaikki, joissa on sitruunaa, kermaa ja voita on järisyttävää 😉

Katoin pöytään laventelejä ja laitoin Spotifysta soimaan iki-ihanaa Zazia.

”Sous le ciel de Paris
S’envole une chanson
Elle est née d’aujourd’hui
Dans le cœur d’un garçon
Sous le ciel de Paris
Marchent des amoureux
Hum hum
Leur bonheur se construit
Sur un air fait pour eux”

Hetkeksi matkasin Pariisin kaduille. Seinen rannalle hämärtyvään iltaan. Jos jotain tämä poikkeuksellinen vuosi on saanut kaipaamaan, niin ulkomaille. Niihinkin kohteisiin, jotka omassa pienessä mielessään on tullut jo nähtyä. Meidän viimeisin reissu Pariisiin oli silloin kun tytöt olivat 2- ja 4-vuotiaita. Tuo oli ensimmäinen reissu meidän äidille, kun pääsi Pariisiin. Kesäkuussa Pariisi oli poikkeuksellisen kylmä ja päätin, että äiskän kanssa pitää päästä Pariisiin silloin kun siellä on lämmin. Kun puistojen puut loistaa täydessä kukassa. Tuota reissua ei tullut tehtyä, mutta Pariisi pääsi mun ”Kohteita, joihin matkustamme, kun matkustaminen on taas luvallista” -listalle. Voin muuten sanoa, että tuo lista on melkoisen pitkä 😀 En sitten tiedä voisko Marian Bistron muuttaa matkustelevaksi ruokablogiksi, mutta ah, miten ajatus kiehtookaan.

Vuoden irtiotto. 12 eri maata. 12 eri vuokra-asuntoa. Monia tehtyjä reseptejä. 12 eri ruokakulttuuria. 12 oman perheen kesken vietettyä kuukautta ulkomailla. Marian Bistro goes Paris. Marian Bistro goes Rio de Janeiro. Marian Bistro goes Tokyo. Jösses, että haaveilu on ihanaa!

Ai niin, siihen reseptiin palatakseni. Kun keiton keittelin oli esikoinen koulussa, joten muistelin mututuntumalla, mitä hän sanoi keittoon tulleen. Lopulta tsekkailin netistä onko ainekset edes sinnepäinkään. Oli ne. Illaksi kävin ostamassa vielä uuden purjon ja uudet perunat. Tähän keittoon jäi koukkuun.

Vichyssoise

5 jauhoista perunaa
ison purjon valkoinen osa
3 tl timjamia
voita
1 sitruunan mehu
1 kasvisfondi (mulla oli Knorrin yksittäispakattuja)
8 dl vettä
2 dl kuohukermaa
ripaus suolaa
ripaus valkopippuria

Tarjolle: kermaa, (tryffeli)öljyä ja jotain vihreää (mulla purjoa)

1. Kuori perunat ja pilko niitä pienemmäksi
2. Pilko myös purjon valkoinen osa (laitoin kyllä myös vähän vihreääkin osaa) ja kuullota purjoa ja perunaa kattilassa voissa hetki
3. Lisää timjami, kasvisfondi (kasvisliemikuutio ajanee asian myös) ja vesi
4. Anna kiehua, kunnes perunat ovat kypsiä
5. Soseuta sauvasekoittimella, lisää kerma, sitruunan mehu, lämmitä ja mausta suolalla sekä valkopippurilla

Huom! Kuohukerman korvaaminen esim. linssipohjaisella ruokakermalla toimii varmastikin vallan mainiosti, jos tästä haluaa täysin kasvisversion!

Onneksi mulle jäi tälle päivälle vielä lounaaksi vichyssoisea. En malta odottaa lounastuntia 🙂

KESKIVIIKKOTERKUIN,