sunnuntai 05. joulukuun 2021

Marianne-piparkakkujäädyke

1

MOIKKA!

Mun täytyy rehellisesti myöntää, että vaikka paljon on tullut elämän aikana erilaisia ruokia syötyä, niin muistaakseni en ole ikinä jäädykettä maistanut. Jätskiä monestikin, mutta jäädyke on mulle uusi juttu. Kun Karoliina heitti IG:ssä jokin aika sitten haasteen Marianne-jäädykkeestä, otin tottakai haasteen vastaan. Ja koska tykkään a) haasteista ja b) tehdä sen, minkä lupaan, niin tokihan näin päivää ennen kuin saadaan Karoliina & co kylään piti moista jäädykettä kokeilla.

Ensimmäinen jäädykekokeiluni onnistui hyvin. Ollakin, että itselläni ei sitä kokemusta jäädykkeistä ollut, joten ei ole mihin vertailla. Tein jäädykkeestä loppujen lopuksi Marianne-piparkakkujäädykkeen, sillä jotenkin halusin siihen jouluisemman tvistin.

Marianne-piparkakkujäädyke

1 pss Marianne-murskaa
8 + 2 ohutta piparkakkua murskattuna
3 dl kuohukermaa
2 kananmunaa
1 rkl fariinisokeria

1. Vaahdota munat ja fariinisokeri, vatkaa kerma vaahdoksi
2. Yhdistä sokerimunaseos sekä kermavaahto
3. Kääntele joukkoon Marianne-murska ja 8 piparkakkua murskattuna
4. Kaada seos esim. suorakaiteen muotoiseen (leivinpaperilla tai kelmulla vuorattuun) vuokaan
5. Anna tekeytyä pakkasessa noin 12 tuntia
6. Sulata hetki ennen tarjoilua esim kuumassa vedessä tiskialtaassa
7. Murustele jäädykkeen päälle pari piparia

Näin jälkikäteen ajateltuna tuo fariinisokeri oli ehkä turha. Tosin itse olen tottunut melko sokerittomaan elämään ja tämä jäädyke maistui inasen liian sokerilliselle. Mutta jos tykkää makeasta, niin fariinisokeri menee loistavasti! 🙂

Ollaan odoteltu tässä miehen kanssa, että pakkanen hieman laantuu ennen hiihto- ja juoksulenkkejä, mutta koska laantumista ei ole näköpiirissä, täytynee tuffata itsensä vaatteilla päästä varpaisiin. En ihan heti muista, että joulukuulla olisi ollut näin talvisen kaunista. Toivottavasti saadaan nauttia näistä keleistä koko talvi!

SULOISTA SUNNUNTAITA TOIVOTELLEN,


keskiviikko 01. joulukuun 2021

Jouluherkkuja & kuusen kynttilöitä

2

MOIKKAMOI!

Voi kuulkaa, se on jännä juttu, miten sitä joskus koki päänvaivaa tästä pimeästä kaudesta (tai lähinnä siitä, että työpäivien jälkeen on pimeää) ja valokuvaamisesta. Voi kun silloinkin olisi ajatellut, että näillä mennään. Tunnelmalliset hämäränhyssyiset kuvat ovat ihan ok. Ikä on tuonut mukanaan lempeyttä ja armollisuutta.

Laitettiin sunnuntaina joulukuusi pystyyn ja vaikka joulu on monella kuusen muodossakin aikaistunut, niin silti tuo aiheuttaa ihmetystä. Mä olen sitä mieltä, että kukin aloittakoon joulun vieton ja joulun odotuksen silloin, kun itsestä tuntuu hyvältä. Ei silloin, kun se on muille ok 🙂

Meillä on tässä kolmisen viikkoa aikaa nauttia joulusta omassa kodissa. Ajateltiin tehdä se täysin rinnoin. Eka mietin, että ei kai vielä kaiveta nissejä ja nasseja esille, mutta miehen ”Miksikäs ei?” -kysymys kolhati. Miksipäs ei. Tämä joulun alla fiilistely on ihan parasta. Aamulla töihin lähtee astetta leppoisampi ja rennompi minä. Kiitos kuusen kynttilöiden loisteessa juodun aamukahvin.

Eilen vietettiin tyttöjen iltaa, tehtiin joulumakeisia ja katsottiin Koko Suomi leipoo -joulujaksoja. Tänään joulumakeisien syöminen jatkuu joululeffan ohella. Netflixin Poika nimeltä Joulu -leffaa on kovin kehuttu!

Suosin helppoja joulumakeisia. Monena vuonna olen tehnyt fudgea ja jouluisia raakapalleroita. Tänä vuonna tein ikisuosikkejani eli suklaakuorrutettuja täytettyjä taateleita. Loppu suklaa ja pistaasipähkinärouhe pääsi pipareiden koristeeksi.

Jouluiset suklaataatelit

10 medjool taatelia, kivet poistettuna
makeuttamatonta maapähkinävoita
tummaa (86%) suklaata
kanelia
suolattuja pistaasipähkinöitä

1. Täytä taatelit maapähkinävoilla
2. Sulata tummaa suklaata ja lisää maun mukaan kanelia
3. Dippaa taatelit sulatettuun suklaaseen ja ripottele päälle rouhittuja pistaasipähkinöitä.
4. Anna tekeytyä jääkaapissa noin puolisen tuntia

Tuo tumman, hieman karvaan,  suklaan, makean taatelin ja suolaisen pistaasipähkinän liitto on taivaallinen. Nämä ovat siitä kivoja herkkuja, että yksi per ilta riittää viemään makeanhimon.

Mutta ennen kuin aloitetaan joulufiilistelyt tältä illalta, niin pikkuinen happihyppely tulee tarpeeseen. En ole lokakuun alun jälkeen juossut, mutta nyt kun olo alkaa tuntumaan jo siltä, että rautakuuri puree, niin taidan uskaltautua juoksemaan. Tuota touhua olen kaivannut melkein yhtä paljon kuin lähestyvää joulua!

KESKIVIIKKOTERKUIN,


keskiviikko 24. marraskuun 2021

Salaatti-idea joulupöytään

2

MOIKKA KESKIVIIKKOILTAAN!

Alkuviikko on tehty iltaisin vaihto-oppilasjuttuja ja vielä olisi muutama lomake täyttämättä tai lähettämättä täytettäväksi. Rokotuksia haettiin eilen apteekista ja enpäs ole aiemmin edes miettinyt, kuinka hintavia nuo ovat. Yhdysvallat vaatii sellaisiakin rokotuksia, joita meillä ei rokotusohjelmaan kuulu, joten ovat pakollisia. Eilen oli jälleen Teams-palaveri vaihtarijuttujen tiimoilta ja täytyy sanoa, että kerta kerralta tuo konkretisoituu, että se esikoinen on oikeasti sinne lähdössä. Viimeistään itsenäisyyspäivänä ollaan saatu tämä lähtöön liittyvä paperirumba numero 1 tanssittua loppuun ja sitten vain odotellaan. Vaikka tuntuu, että on paljon työtä, niin on se kaikki sen arvoista.

Ajattelin tulla vinkkaamaan teille superhyvästä salaatista, joka menee ihan sellaisenaankin, mutta näkisin myös joulupöytää koristamassa. Mä rrrrakastan salaatteja. Niin kuin te jo tiedättekin. Rakastan muuten paljon muitakin asioita kuin salaattia ja sain joskus siitä kommenttia, että ei kaikkea voi noin rakastaa 😀 No mä rakastan enkä peittele sitä.

Joten tänään juttua salaattirakkaudesta tai lähinnä tästä kyseisestä salaatista. Jos saisi valita yhden ruoan/kategorian, jota syödä loppuelämä, niin mulla se olisi salaatit (kakkosena olisi mediaseksikkäästi peruna). Kylmät ja lämpimät, täyttävät ja kevyet, raikkaat ja mausteiset. Salaatteja kun on niin helppo varioida.

Törmäsin Pinterestissä Half Baked Harvestin ruusukaalisalaattiin, jota oli pakko viikonloppuna samointein tehdä. Voi olla, että tästä tulee tämän vuoden joulupöytään kaveri Waldorfin salaatille. Niin maukasta! Ollakin, että ruusukaalien kanssa mulla on ollut vähän niin ja näin. Välillä maistuu, välillä ei. Tässä salaatissa maistui kyllä tosi hyvin!

Alkuperäiseen ohjeeseen tuli pekonia, mutta korvasin sen serranon kinkulla. Vuohenjuuston puuttuessa jääkaapista, valitsin tilalle fetajuuston. Ai niin, osaatteko te työstää granaattiomenaa siististi? Mä en. Pitäisi katsoa joku ohjevideo. Meillä oli keittiön seinä ja pienkoneet täynnä punaisia täpliä salaatin tekemisen jälkeen ;D

Ruusukaalisalaatti

400 g ruusukaaleja
4 siivua serranon kinkkua
2 rkl oliiviöljyä
2 dl granaattiomenan siemeniä
fetajuustoa

Kastike
0,5 dl hunajaa
2 rkl voita
2 rkl valkoviinietikkaa
2 tl rosepippureita murskattuna
sormisuolaa
2 tl raastettua appelsiinin kuorta

1. Pese ruusukaalit ja puolita ne, aseta uunivuokaan
2. Leikkaa serranon kinkku pikku paloiksi ja sekoita ruusukaalien kanssa
3. Lorota päälle oliiviöljy, sekoita
4. Paista 200 asteessa uunin alatasolla välillä sekoittaen noin 30 minuuttia tai kunnes ruusukaalit ovat ottaneet väriä ja kinkut rapsakoituneet
5. Valmista sillä aikaa kastike; pehmitä hunaja kattilassa (alkaa hieman poreilla), lisää pippurit, suola, appelsiinin kuori, voi ja valkoviinietikka. Hämmennä kunnes voi sulaa.
6. Kaada ruusukaalien päälle ja sekoita, lisää murusteltu feta ja granaattiomenan siemenet

Semmoisia keskiviikkoiltaan. Toivottavasti sielläkin on viikko sujunut mukavissa merkeissä! Pikkupakkanen on todellakin tehnyt hyvää. Ja ensi viikolla onkin jo joulukuu ♥

KESKIVIIKKOILTATERKUIN,


tiistai 09. marraskuun 2021

Joko joulustellaan?

2

HEIPPA

ja terkkuja winter wonderlandista! Ei, ei, ei Pyhältä, vaan Pirkanmaalta. Ollakin, että töistä kotiin lähteissäni Nokialla oli puutkin lumessa ja täällä meillä Tampereen puolella lunta on siellä täällä pikkuisen. Josko laittaisi sälekaihtimet kiinni ja näkisi vain ne Nokian lumiset puut mielessään 😉

Kyllähän se niin on, että lumi on joulufiiliksen tuoja #1. Ei siitä pääse mihinkään. ”Joulumieli tulee sisältä” sanotaan…tulee toki, mutta kyllä se jouluisempi fiilis tulee myös ulkoa. Tänään töissä ikkunasta näkyvät lumihiutaleet saivat mut kääntämään Spotifyn namikat joululaululistaan. Ei sillä, että vielä olisi edes tarvis, mutta kuten useat teistä tietää, niin mulle marras-joulukuun joulunalusfiilistelyt on jo ”puoli joulua”.

Jotenkin tänä vuonna olen kyllä tiedostamattani himmaillut joulujuttujen kanssa. Ei ole tullut ihan täysin sitä tiettyä fiilistä, paitsi viime viikolla kampaajan tuolissa joululehtien lukemisen lomassa. Joko siellä on joulujutut mielessä?

Viikonloppuna ostin ensimmäisen joulutähden ja leikkoamarylliksen. Yksi joululehtikin on tullut jo ostettua ja joulukranssi valoineen viriteltyä ruokatilaan. Joululahjoja meillä ei tänäkään vuonna paljoa osteta, mutta muutamat on jo ostettu. Tavoitteeni on, että kaikki olisi ostettu (ja paketoitu!) marraskuun loppuun mennessä. Glögiä ollaan juotu ja torttuja leivottu.

Eli vaikka tuntuu, että ei ole tullut vielä yhtään joulusteltua, niin onhan sitä joulusteltu! Ajatuksen tasolla vielä enemmänkin, nimittäin joulun ruoat on suunniteltu ja ostoslista ruokien osalta tehty. Vielä pitää odotella, että tuo joulunalusajan kalenteri aukeaa ruokakassien noudolle.

Postauksen kuvat ovat muuten viime vuosien marraskuilta. Silloin on todellakin joulusteltu ajoissa. Nyt joululeivonnaiset on vasta ajatuksen asteella. Toisaalta, se jouluinen leipominen ja askarteluhan ovat joulumielen nostattajia. Joten ehkä tänä iltana laitan essun päälle ja alan hommiin. Heti sen jälkeen, kun olen käynyt esikoisen kanssa talvisella vetisellä iltakävelyllä.

KIVAA TIISTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,

PS. Mikä on oikea aika joulustelun aloittamiselle? Se, mikä just susta tuntuu hyvälle ♥


keskiviikko 23. joulukuun 2020

Tunnelmallista joulua!

12

HEI IHANAA AATONAATTOA!

Musta tuntuu, että sain ennenaikaisen joululahjan eilen illalla. Sillä sekunnilla, kun kympin uutisten säätiedotuksessa sanottiin, että liki koko Suomi saa valkoisen joulun ♥ Meinasi ihan itku päästä, niin ihanaa! Sillä faktahan on se, että kyllä lumi tuo suuren osan joulutunnelmaa. Ainakin itselleni.

Täällä Pyhällä on herätty aatonaattoon reilun 10 tunnin yöunien jälkeen hissukseen. Poikkeuksellisen lämpimään ilmaan. Aamulenkillä koiran kanssa ollessani totesin, että pakkasta ei taida olla juurikaan. Sielu kaipaa paukkupakkasia ja onneksi sellaisia on luvattu parin päivän päähän. Tänä iltana vissiin jo pikkuisen pakastuu. Tekee hyvää hiihtoladullekin, lentokelejä tiedossa 🙂

Tässä kolmannen kahvikupposen lomassa olen muistellut, että missä asteessa se kinkku taas paistettiinkaan. Meidän kinkku saa olla kuiva ja rapsakka. Nämä ovat niitä makuasioita, joista ei sovi kiistellä. Kinkku pääsee ekana uuniin ja sen jälkeen lanttu- ja perunalaatikot. Sitten juuri ennen iltaruokaa kiehautan lipeäkalasopan. Tämä aatonaatto on tavallaan joulunodotuksen ohella mulle se juttu tässä ajanjaksossa, jota jouluksi kutsutaan. Koska tänään saa viettää aikaa keittiössä, ah!

Mutta sitä ennen vielä muutamat joulutervehdykset menemään sähköpostitse, tietokone kiinni ja hommiin. Celine Dionin joululaulut taustalle ja ehkä vielä yksi kuppi kahvia ja poroleipä hiukopalaksi. Nyt ei ole pariin viikkoon kiire minnekään. Ei aikatauluja eikä sovittuja menoja. Tiedossa ulkoilua, syömistä, päikkäreitä, syömistä, lautapelejä, hiihtoa, syömistä, kirjojen lukemista ja hei mainitsinko jo syömistä? ;D

TUNNELMALLISTA JOULUA TOIVOTELLEN,

 

 


« Vanhemmat
Uudemmat »