HEI IHANAT! ❤️

Vuosi takaperin positiivisen psykan opinnoissa kirjoitin ensimmäisen kirjareflektioni tunneälystä. Sen jälkeen tunteet on vieneet mut vallan mukanaan. Viime aikoina tunteista ja niiden olemassa olon tärkeydestä, varsinkin työpaikoilla, on ollut mediassa paljonkin asiaa. Ja ai että mä tykkään, että näistä asioista puhutaan. Perinteisestihän kun sitä voisi ajatella, että tunteet eivät kuulu esimerkiksi työpaikalle. Kyllä ne ehdottomasti kuuluu. Mutta se ei tarkoita sitä, että työpaikalla räjähdellään eikä pystytä pitämään tunteita kontrollissa, sillä käsi kädessä tunteiden tunnistamisen kanssa kulkee tunteiden hallinta.

Se, että tunnistamme ja osaamme nimetä tuntemamme tunne on jo hurjan hieno juttu, mitä kannattaa opetella. Ja mikä tärkeintä opetella, niin kyky hyväksyä kaikki tunteet. Tein tuon mainitsemani kirjareflektioni Travis Bradberryn Emotional Intelligence 2.0 -kirjasta ja suosittelen ko. kirjaa kyllä ihan jokaiselle. Siinä opetetaan käytännön esimerkein, mitä tunneälykkyys on ja mitä se parhaimmillaan voi olla. Tunneälykkyys parhaimmillaan on elämää helpottava supervoima, jonka avulla elämästä nauttii vielä enemmän. Voimavara, jonka avulla sitä porskuttaa niiden kaikista horjumattomienkin tiiliseinien läpi – tai jonka avulla tunnistaa, milloin tiiliseinä kannattaa kiertää. Tilannetaju on tunneälykkään ihmisen yksi valttikorteista.

Mitä tulee organisaatioihin, niin Bradberry on tullut tutkimuksissaan siihen tulokseen, että tunneäly on se tekijä, joka erottaa huippusuoriutujat muista. 90% huippujohtajista on korkea tunneäly. Mitä se tunneälykkyys sitten on? Se on kykyä tunnistaa, ilmaista, ymmärtää ja säädellä sekä omia että muiden tunteita.

Bradberry & Greaves ovat testanneet yli 500 000 ihmisen tunneälykkyyttä viimeisen vuosikymmenen aikana. Vain 36 % testatuista pystyivät tunnistamaan tunteet sillä hetkellä, kun he niitä tuntevat. Tämä tarkoittaa sitä, että noin 2/3 ihmisistä antavat tunteidensa johdattaa ja vaikuttaa käytökseensä, sillä he eivät tunnista tunteitaan tarpeeksi, jotta pystyisivät toimimaan rationaalisesti.

Maailmanmeno on nykyään aika hektistä ja ärsykkeitä tulee takavasemmalta, edestä, oikealta ja sivusta. Kun me olemme tuon hurrikaanin keskipisteessä, nousee itsetuntemus arvoon arvaamattomaan. Se, että tunnemme itsemme läpikotaisin ei ole helppoa. Mutta hei se on sellainen juttu, jota ainakin itse olen tietoisesti yrittänyt harjoitella viime vuodet. Mulla tuossa työssä on auttanut mindfulness-harjoitukset ja esimerkiksi pilates sekä jooga. Välillä ärsyyntymisen kynnyksellä on ollut myös hyvä pysähtyä ja miettiä, että miksi tunnen itseni ärsyyntyneeksi. Usein tuo on jo laukaissut ärsytystilan pois, kun olen kaivellut syitä sen taustalla (ja usein tullut tulokseen, että tunne on joko a) sellaisesta asiasta riippuvainen, johon en voi vaikuttaa tai b) sellaisesta asiasta riippuvainen, josta ei kannata ainakaan pitkäksi aikaa ärsyyntyä :D).

Tunneälykkyys supervoimana on senkin takia tavoiteltavissa oleva asia, että tunneälykkäät ihmiset pystyvät tekemään perusteltuja päätöksiä, sillä he tunnistavat tunteensa ja ymmärtävät tunteiden taustalla olevat tekijät. Itsetuntemus johtaa siihen, että tunneälykkäät ihmiset tunnistavat vahvuutensa ja heikkoutensa ja osaavat siten usein olla realistisia asioiden suhteen.

Tunneälykkäillä ihmisillä on sosiaaliset taidot hallussa. Heitä on helppo lähestyä ja heidän seurassaan viihdytään, sillä tunneälykäs ihminen auttaa muita ihmisiä usein voimaan vielä paremmin, kukoistamaan. Lisäksi konfliktitilanteissa tunneälykäs ihminen osaa ratkaista konfliktin hallitusti. Tunneälykkäiden ihmisten yksi tärkein työkalu on empatia, joka auttaa muiden ihmisten lukemisessa ja toisen asemaan asettumisessa. Tunneälykkäillä ihmisillä on iso tunnesanavarasto, jonka avulla he osaavat sanoittaa tunteensa ja sitä myötä hallita niitä. Paineen alla tunneälykäs ihminen saa aikaiseksi, sillä hän osaa säädellä tunteiden lisäksi voimavarojaan ja itsejohtamisen kautta usein löytää motivaation tekemiseen.

Mä en näe yhtään syytä, miksei kaikkien meistä kannattaisi kehittää tuota tunneälykkyyden supervoimaa. Yksi tunneälykkyyden tekijöistä on sosiaaliset taidot. Ystävällisyys ja käytöstavat. Niitä kun ei voi koskaan korostaa liikaa. Sosiaalinen tietoisuus tarkoittaa tuntosarvia, joilla havaita muiden tunnetiloja. Tuo yhdistettynä sosiaalisiin taitoihin on sellainen kombo, joka mun mielestä voisi olla jo yksi peruskoulussa opetettava oppiaine.

Miten tunneälykkyyttä voi sitten harjoittaa? No ainakin läsnäololla ja epämiellyttävien tunteiden huomioimisella ja hyväksymisellä. Ajatuksella, get comfortable with being uncomfortable. Bradberryn kirjassa on lisäksi 66 tieteellisesti todennettua strategiaa, joilla voi lisätä tunneälykkyyden neljää osa-aluetta eli itsetietoisuutta, itsensä hallintaa, sosiaalisia taitoja ja sosiaalista tietoisuutta.

Tähän loppuun on vielä pakko linkittää tämän vuoden huikein artikkeli Ihmislähtöisestä johtamisesta. Tutustuin artikkelin kirjoittajaan, upeaan Pirjaan, kesällä ja nyt tapasimme toisen kerran. Kuinka antoisaa onkaan istua saman pöydän ääreen ihmisen kanssa, joka on kiinnostunut samoista asioista. Eittämättä ihmislähtöisen johtamisen yksi kulmakivistä on juurikin tunneälykkyys.

Pyrkikäämme siis siihen, vaikkemme johtajia olisikaan. Tai oikeastaan – kaikkihan me olemme johtajia omalla tavallamme. Itse itsemme johtajia, jossa me pyöritämme organisaatiota nimeltä Oma keho ja mieli. Siinä on jo työnsarkaa tarpeeksi, mutta voin taata, että tunneälykkyydellä tuonkin organisaation nostaminen uudelle tasolle on kaiken vaivan arvoista. Ollaan empaattisia myös itseämme kohtaan, keskustellaan rakentavasti mielemme kanssa ja ollaan herkillä sen suhteen, mitä kroppamme meille viestittää. Tunneäly on osaltaan myös armollisuutta itseään kohtaan. Nyt mun kroppa muuten viestittää siitä, että se tarvitsee polttoainetta. Joten tähän väliin pikaisille lounastreffeille rakkaan ystävän kanssa ♥

TORSTAITERKUIN,

PS. muistakaahan tänään illalla klo 20.00 Instalive (kaupallisessa yhteistyössä Apetinan kanssa) Marian keittiöstä 🙂 Ihanan kutkuttavan jännittävää! Hei jos tuo menee hyvin, niin mehän voitaisiin joskus pitää instalivejä näistä hyvinvoinnin jutuista myös, eiks je?

PPS. nuo kauniit rannekorut ja kaulakorun sain upealta Tarulta BESO Helsingistä ♥ 

HEISSULIHEI!

Jos muuten tiedätte jonkun hyvän verkkokaupan, josta saa ostettua lisää tunteja päivään, niin hihkaiskaa – kiitos jo etukäteen 🙂 Elän elämänvaihetta, jossa elämän ihanuus ja mahdollisuudet ovat rajattomat. Tällä hetkellä tuntuu, että on niin monta suuntaa minne lähteä. Niin monta mahdollisuutta hopeatarjottimella ojennettuna. Ja tiedättekö mikä on parasta? En tunne lainkaan sekasortoista oloa aikataulutuksesta tai siitä, että ajatukset rönsyilevät sinne tänne.

Annan elämän viedä. Niinä hetkinä, kun saan suunnitella itse ohjelmani, menen kohti annettuja mahdollisuuksia. Voi olla, ettei kaikki mene maaliin asti, mutta aika näyttää.

Luottaminen elämään on yksi niistä taidoista, joka on hyvä opetella. Taito, joka helpottaa elämistä vaikeilla hetkillä. Joka kantaa silloin, kun ei oikein jaksaisi. Joka antaa unelmille siivet ja uskalluksen lähteä toteuttamaan niitä. Se ei tarkoita sitä, etteikö tuota luottamusta joskus joutuisi punnitsemaan. Elämä voi vetää maton jalkojen alta yhtäkkiä, mutta silläkin on loppupeleistä tarkoitus. Oikeastaan voin taata, että ihan meillä joka ikisellä tuo matto vedetään jossain vaiheessa elämää pois jalkojen alta. Silloin notkahtaa polvilleen, vaikka olisi seissyt omilla jaloillaan kuinka tiukasti. Noustaan pystyyn kolhuine hyvineen, putstaan polvet ja jatketaan. Tärkeintä on, ettei menetä luottamusta elämään. Että oma visio siitä, mitä elämältään haluaisi olisi kuitenkin kirkkaana mielessä kompuroinnin jälkeenkin.

Usein nuo kompuroimiset vahvistavat sitä visiota. Tai avaavat jopa ihan uusia ovia ja unelmia. Suunnan muuttaminen kesken kaiken on ihan ookoo. Pääasia, että kulkee kohti tavoitetta, joka on oman elämän ja hyvinvoinnin kannalta mielekästä, eikös niin?

Mä olen elämän risteyskohdissa tiedostamattani coachannut itseäni kohti tulevaa. Elänyt joka solulla kulloisenkin karikon, mutta pitänyt fokuksen osin myös siellä tilanteen tuolla puolen. Jopa silloinkin kun elämänlanka on ollut varsin ohut. Jos sulla on sellainen tilanne, että elämän tarkoitus tai se sun visiosi on hämärän peitossa, kokeilehan seuraavaa harjoitusta (alunperin Patrick Williamsin luoma):

1. Mikä on sun visiosi elämässä? Mikä on elämäsi tarkoitus?
2. Miten nykyhetkesi sijoittuu suhteessa visioosi? Oletko kaukana vai lähellä?
3. Mitä sinun tulisi muuttaa elämässäsi saavuttaaksesi visiosi? Nimeä viisi tärkeintä asiaa, joiden suhteen olet valmis työskentelmään kohti visiota. Jos kyseessä on esimerkiksi kokonaisvaltainen hyvinvointi, niin asioita voisi olla vaikka ajanhallinta, liikunnan säännöllisyys, itsensä hyväksyminen, terveellinen ruokailu, aikainen nukkumaan meneminen jne.
4. Valitse yksi edellisistä viidestä asiasta (vaikka haastavin, helpoin jne)
5. Mikä tuon asian suhteen olisi ihannetilanne? Millainen asia olisi, että se tukisi vision saavuttamisessa täydellisesti?
6. Millainen on elämäntilanteesi tuon valitsemasi asian suhteen tällä hetkellä?
7. Mitä sinun tulisi tehdä saadaksesi tuon elämän osa-alueesi (asia) kuntoon?
8. Millaisiin tekoihin olet valmis sitoutumaan saavuttaaksesi tuon asian? Luo itsellesi askeleet kohti tavoitetilaa.
9. Määrittele ensimmäinen otettava steppi tai toiminta.
10. Millaisia esteitä tulet mahdollisesti kohtaamaan tielläsi kohti halutun asian saavuttamista?
11. Millaisia strategioita mahdollisia esteitä kohtaan voisit luoda? Esimerkiksi jos tuo valitsemasi asia on liikunnan säännöllisyys, niin yllättäen ilmenneen kiireisen viikon aikana strategiana voisi olla se, että ei jätä liikuntasuoritusta tekemättä, vaan tekee siitä lyhyemmän.
12. Kuka voisi toimia tukenasi tällä matkalla kohti visiota?

Jos mainitsit kohdassa kolme enemmän kuin yhden asian, niin em. prosessin läpikäyminen jokaisen asian suhteen on tarpeen, jotta visio saavutetaan. Usein tavotteiden palasiin laittaminen selkeyttää tavoitetta ja sitä, että onko valmis valmis työskentelemään kohti valittua tavoitetta.

Mä olen esimerkki just sellaisesta ihmisestä, joka säntäisi suuna päänä kohti kaikkea kivaa elämässä 😀 Kun sitä kivaa on niin paljon, niin on pakko valita ne itselle tärkeimmät sieltä. Sellaiset, joihin voi keskittyä täysin eikä rääpiä sieltä täältä kokoon elämän palasia.

Elämä on helpompaa, kun on selkeä määränpää. Selkeän määränpään lisäksi sinne matkalle mahtuu niitä rakastamiani ex tempore -juttuja, mutta niidenkään aikana se fokus ei katoa. Tila, jossa mennään päivä kerrallaan suunnittelematta on ollut mulle tuttu vuosien ajan. Olen ottanut elämän sellaisena eteen kuin se tulee. Ja otan edelleen. Mutta sen jälkeen, kun mä tein itselleni selväksi, mitä mä elämältäni haluan, elämänlaatu on noussut 110%. Suosittelen siis ihan jokaiselle lämpimästi kehityskeskustelua itsensä kanssa. Missä mä oon nyt, mihin mä haluan mennä ja miten mä sinne pääsen. Rahat takaisin -takuuta en uskalla luvata, mutta yrittäkäähän edes. Lupaan, ettette tule pettymään ♥

IHANAA TIISTAITA TOIVOTELLEN,

PS. jos blogissa on hiljaisempaa lähiviikkoina, niin älkäähän huoliko. Täällä ollaan kyllä. Mutta mun on vaan pakko katsoa muutama kortti, joita elämä on mulle antanut. Sillain katsokaas ettei sitten tarvitse jälkikäteen harmitella, kun ei niitä katsonut.