torstai 01. lokakuun 2020

Supervoimana tunneälykkyys

HEI IHANAT! ❤️

Vuosi takaperin positiivisen psykan opinnoissa kirjoitin ensimmäisen kirjareflektioni tunneälystä. Sen jälkeen tunteet on vieneet mut vallan mukanaan. Viime aikoina tunteista ja niiden olemassa olon tärkeydestä, varsinkin työpaikoilla, on ollut mediassa paljonkin asiaa. Ja ai että mä tykkään, että näistä asioista puhutaan. Perinteisestihän kun sitä voisi ajatella, että tunteet eivät kuulu esimerkiksi työpaikalle. Kyllä ne ehdottomasti kuuluu. Mutta se ei tarkoita sitä, että työpaikalla räjähdellään eikä pystytä pitämään tunteita kontrollissa, sillä käsi kädessä tunteiden tunnistamisen kanssa kulkee tunteiden hallinta.

Se, että tunnistamme ja osaamme nimetä tuntemamme tunne on jo hurjan hieno juttu, mitä kannattaa opetella. Ja mikä tärkeintä opetella, niin kyky hyväksyä kaikki tunteet. Tein tuon mainitsemani kirjareflektioni Travis Bradberryn Emotional Intelligence 2.0 -kirjasta ja suosittelen ko. kirjaa kyllä ihan jokaiselle. Siinä opetetaan käytännön esimerkein, mitä tunneälykkyys on ja mitä se parhaimmillaan voi olla. Tunneälykkyys parhaimmillaan on elämää helpottava supervoima, jonka avulla elämästä nauttii vielä enemmän. Voimavara, jonka avulla sitä porskuttaa niiden kaikista horjumattomienkin tiiliseinien läpi – tai jonka avulla tunnistaa, milloin tiiliseinä kannattaa kiertää. Tilannetaju on tunneälykkään ihmisen yksi valttikorteista.

Mitä tulee organisaatioihin, niin Bradberry on tullut tutkimuksissaan siihen tulokseen, että tunneäly on se tekijä, joka erottaa huippusuoriutujat muista. 90% huippujohtajista on korkea tunneäly. Mitä se tunneälykkyys sitten on? Se on kykyä tunnistaa, ilmaista, ymmärtää ja säädellä sekä omia että muiden tunteita.

Bradberry & Greaves ovat testanneet yli 500 000 ihmisen tunneälykkyyttä viimeisen vuosikymmenen aikana. Vain 36 % testatuista pystyivät tunnistamaan tunteet sillä hetkellä, kun he niitä tuntevat. Tämä tarkoittaa sitä, että noin 2/3 ihmisistä antavat tunteidensa johdattaa ja vaikuttaa käytökseensä, sillä he eivät tunnista tunteitaan tarpeeksi, jotta pystyisivät toimimaan rationaalisesti.

Maailmanmeno on nykyään aika hektistä ja ärsykkeitä tulee takavasemmalta, edestä, oikealta ja sivusta. Kun me olemme tuon hurrikaanin keskipisteessä, nousee itsetuntemus arvoon arvaamattomaan. Se, että tunnemme itsemme läpikotaisin ei ole helppoa. Mutta hei se on sellainen juttu, jota ainakin itse olen tietoisesti yrittänyt harjoitella viime vuodet. Mulla tuossa työssä on auttanut mindfulness-harjoitukset ja esimerkiksi pilates sekä jooga. Välillä ärsyyntymisen kynnyksellä on ollut myös hyvä pysähtyä ja miettiä, että miksi tunnen itseni ärsyyntyneeksi. Usein tuo on jo laukaissut ärsytystilan pois, kun olen kaivellut syitä sen taustalla (ja usein tullut tulokseen, että tunne on joko a) sellaisesta asiasta riippuvainen, johon en voi vaikuttaa tai b) sellaisesta asiasta riippuvainen, josta ei kannata ainakaan pitkäksi aikaa ärsyyntyä :D).

Tunneälykkyys supervoimana on senkin takia tavoiteltavissa oleva asia, että tunneälykkäät ihmiset pystyvät tekemään perusteltuja päätöksiä, sillä he tunnistavat tunteensa ja ymmärtävät tunteiden taustalla olevat tekijät. Itsetuntemus johtaa siihen, että tunneälykkäät ihmiset tunnistavat vahvuutensa ja heikkoutensa ja osaavat siten usein olla realistisia asioiden suhteen.

Tunneälykkäillä ihmisillä on sosiaaliset taidot hallussa. Heitä on helppo lähestyä ja heidän seurassaan viihdytään, sillä tunneälykäs ihminen auttaa muita ihmisiä usein voimaan vielä paremmin, kukoistamaan. Lisäksi konfliktitilanteissa tunneälykäs ihminen osaa ratkaista konfliktin hallitusti. Tunneälykkäiden ihmisten yksi tärkein työkalu on empatia, joka auttaa muiden ihmisten lukemisessa ja toisen asemaan asettumisessa. Tunneälykkäillä ihmisillä on iso tunnesanavarasto, jonka avulla he osaavat sanoittaa tunteensa ja sitä myötä hallita niitä. Paineen alla tunneälykäs ihminen saa aikaiseksi, sillä hän osaa säädellä tunteiden lisäksi voimavarojaan ja itsejohtamisen kautta usein löytää motivaation tekemiseen.

Mä en näe yhtään syytä, miksei kaikkien meistä kannattaisi kehittää tuota tunneälykkyyden supervoimaa. Yksi tunneälykkyyden tekijöistä on sosiaaliset taidot. Ystävällisyys ja käytöstavat. Niitä kun ei voi koskaan korostaa liikaa. Sosiaalinen tietoisuus tarkoittaa tuntosarvia, joilla havaita muiden tunnetiloja. Tuo yhdistettynä sosiaalisiin taitoihin on sellainen kombo, joka mun mielestä voisi olla jo yksi peruskoulussa opetettava oppiaine.

Miten tunneälykkyyttä voi sitten harjoittaa? No ainakin läsnäololla ja epämiellyttävien tunteiden huomioimisella ja hyväksymisellä. Ajatuksella, get comfortable with being uncomfortable. Bradberryn kirjassa on lisäksi 66 tieteellisesti todennettua strategiaa, joilla voi lisätä tunneälykkyyden neljää osa-aluetta eli itsetietoisuutta, itsensä hallintaa, sosiaalisia taitoja ja sosiaalista tietoisuutta.

Tähän loppuun on vielä pakko linkittää tämän vuoden huikein artikkeli Ihmislähtöisestä johtamisesta. Tutustuin artikkelin kirjoittajaan, upeaan Pirjaan, kesällä ja nyt tapasimme toisen kerran. Kuinka antoisaa onkaan istua saman pöydän ääreen ihmisen kanssa, joka on kiinnostunut samoista asioista. Eittämättä ihmislähtöisen johtamisen yksi kulmakivistä on juurikin tunneälykkyys.

Pyrkikäämme siis siihen, vaikkemme johtajia olisikaan. Tai oikeastaan – kaikkihan me olemme johtajia omalla tavallamme. Itse itsemme johtajia, jossa me pyöritämme organisaatiota nimeltä Oma keho ja mieli. Siinä on jo työnsarkaa tarpeeksi, mutta voin taata, että tunneälykkyydellä tuonkin organisaation nostaminen uudelle tasolle on kaiken vaivan arvoista. Ollaan empaattisia myös itseämme kohtaan, keskustellaan rakentavasti mielemme kanssa ja ollaan herkillä sen suhteen, mitä kroppamme meille viestittää. Tunneäly on osaltaan myös armollisuutta itseään kohtaan. Nyt mun kroppa muuten viestittää siitä, että se tarvitsee polttoainetta. Joten tähän väliin pikaisille lounastreffeille rakkaan ystävän kanssa

TORSTAITERKUIN,

PS. muistakaahan tänään illalla klo 20.00 Instalive (kaupallisessa yhteistyössä Apetinan kanssa) Marian keittiöstä 🙂 Ihanan kutkuttavan jännittävää! Hei jos tuo menee hyvin, niin mehän voitaisiin joskus pitää instalivejä näistä hyvinvoinnin jutuista myös, eiks je?

PPS. nuo kauniit rannekorut ja kaulakorun sain upealta Tarulta BESO Helsingistä ♥ 

 

 


torstai 24. syyskuun 2020

Wholehearted woman

HEI IHANAT

Mulla on ollut suuri kunnia ja etuoikeus oppia viimeisen parin vuoden aikana hurjasti uusia asioita. Tuntuu, että tämä oppimisen ilo ja halu on kyltymätön. Tietoa on tullut imettyä niin paljon, että olen joutunut opettelemaan keinot, joilla suodattaa se mulle merkityksellisin tieto tietotulvasta. Olen sen tyypin ihminen, että kun johonkin paneudun, niin teen sen 110%. Pidemmän aikaa fokukseni on ollut kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa, kuten tiedätte. Kaikille tuttu on se liikunnan, ravinnon ja levon pyhä kolminaisuus, mutta mua on enemmän kiinnostanut se kaikki muu siellä takana. Se, miten mielen hyvinvointi säätelee kokonaishyvinvointiamme.

Positiivisen psykan opintojen aikana tutustuin Brené Brownin Wholeheartedness-ajattelumalliin hyvinvoinnista. Millä keinoin ihminen pystyy elämään elämänsä aitona, täydestä sydämestä ja siten täysillä? Tajusin, että tuo on se, mihin itse olen pyrkinyt viimeisten viiden vuoden ajan. Miten pystyn olemaan rehellinen itselleni, hyväksymään itseni sellaisena kuin olen ja elämään sen mukaan? Englanninkielinen määritelmä tälle wholeheartedness-termille on:

”The capacity to engage in our lives with authenticity, cultivate courage and compassion, and embrace — not in that self-helpy, motivational-seminar way, but really, deeply, profoundly embrace — the imperfections of who we really are.”

Eli vapaasti käännettynä se tarkoittaa kykyämme elää elämämme aitoina, rohkeuttamme ja itsetuntoamme ruokkien, samalla kuin tunnistamme ja hyväksymme sen, että emme ole täydellisiä. Kukaan meistä ei ole täydellinen ja toisaalta kaikki me olemme täydellisiä omalla tavallamme. Olennaista olisi osata päästää irti siitä ajatuksesta, että mietimme millaisia meidän kuuluisi olla. Sen sijaan tulisi keskittyä siihen, että keitä me todella olemme.

Ajatusmalliin liittyy kymmennen kohtaa, joiden avulla pystymme elämään täysillä, sydämestä. Vaikka sen riskinä on haavoittuvuus, johon sydämensä avaamalla itsensä altistaa.  Mutta siinä missä haavoittuvuutta on usein pidetty negatiivisena asiana, näkee Brown sen positiivisena asiana. Jotta pystyt elämään elämäsi täydellä sydämellä, pitää pystyä olemaan haavoittuvainen. Ajatusmallissa vaalitaan/ruokitaan kymmentä hyvinvointiimme vaikuttavaa asiaa, jotka saavutetaan päästämällä irti vastaavasti kymmenestä hyvinvointiamme haittaavasta asiasta/tavasta. Ja toisaalta taas vaalimalla tai ruokkimalla hyviä asioita, ne elämää rajoittavat asiat jäävät taka-alalle.

♥ Aitous (päästää irti siitä, mitä muut ajattelevat)
♥ Itsemyötätunto (päästää irti perfektionismista)
♥ Resilienssi (päästää irti voimattomuudesta)
♥ Kiitollisuus ja ilo (päästää irti pelosta)
♥ Intuitio ja usko (päästää irti varmuuden tarpeesta)
♥ Luovuus (päästää irti vertailusta)
♥ Leikki ja lepo (päästää irti uupumuksesta ja tehokkuudesta)
♥ Rauha ja tyyneys (päästää irti ahdistuksesta elämäntyylinä)
♥ Merkityksellinen työ (päästää irti ”pitäisi” -ajatuksesta)
♥ Nauru, laulu ja tanssi (päästää irti kontrollista)

Vaaliminen/ruokkiminen on jotain positiivisen luomista. Se vie sinut eteenpäin laittamalla airot veteen, jotta voit soutaa veneesi elämän merellä. Vapauttaminen/irti päästäminen on vastuksen poistamista. Se irrottaa ankkurit veneestäsi, jotta voit edistyä tehokkaasti soutaessasi. Luomatta positiivista et voi edetä matkallasi. Ja vapauttamatta sitä, mikä painaa sinua, edistymisesi on rajoitettua, hidasta ja tuskallista.

Teoriassa ihana ajatus, mutta mites käytäntö? Wholeheartedness on Brené Brownin mukaan kuin pohjantähti. Et ikinä saavuta sitä, mutta tiedät, kun olet kulkemassa oikeaan suuntaan. Mikäli kiinnostuitte tavoista, joilla toteuttaa tätä ajattelumallia, niin täältä löytyy jokaiseen kohtaan vielä selvennys ja harjoituksia.

Usein kuulee sanonnan, että helppoahan se on teoriassa ja näin se onkin. Mutta jos ei ole valmis tekemään hyvinvointinsa eteen töitä, ei tule mitään saavuttamaankaan. Hyvinvoinnin eteen asetetut tavoitteet pitäisi meillä kaikilla olla kuitenkin siellä prioriteettilistan kärjessä, sillä uskon, että kaikki olemme tietoisia siitä, mitä jää jäljelle, kun hyvinvoinnilla pelaa rulettia. Me ihmiset ollaan kokonaisuus, jossa on niin himskatin monta osaa. Ei ole aina helppoa pitää kaikista varaosista huolta, mutta jonkinlainen vuosihuolto olisi aina silloin tällöin paikallaan ja sen tsekkaus, että missä mennään ja mitä mulle oikeasti kuuluu – tiedättekö vuosihuolto sellaisen listan mukaan kuin autohuolloissakin on. Raksi ruutuun, kun tietty varaosa on huollettu/vaihdettu. Ja tämä vuosihuolto ei edes maksa mitään, paitsi ehkä vähän aikaamme ♥

Niin, että ei olisi hassumpi tavoite hyvinvoinnin suhteen tavoitella olotilaa ”Wholehearted woman/man/person”. Sen verran countrymusiikkivibat mulle tuosta termistä tulee, että oli pakko pukeutua rimpsudenimpaitaan. Stetsoninikin olisin laittanut päähäni, ellei se olisi paikassa jemma niiden mun Wranglereiden kanssa 🙂

KIVAA TORSTAITA TOIVOTELLEN,

 


lauantai 19. syyskuun 2020

Hyvinvointiviikonloppu

HEI HUOMENTA IHANAT!

Täällä on herätty poikkeuksellisesti lauantaina herätyskelloon. Heitetty koiran kanssa lenkki ja nyt juon vielä toista kahvikuppia.  Tätä viikonloppua kuvaa vahvasti hyvinvointi. Mulle hyvinvointi tarkoittaa monia asioita, mutta tällä hetkellä suurin hyvinvointiini vaikuttava asia on liikunta. Olen huomannut, että kun on liikuntapuoli kunnossa sitä nukkuu paremmin, palautuen ja lisäksi tulee kiinnitettyä ruokavalioon enemmän huomiota. Mieli on virkeämpi ja energia virtaa.

Pian lähden niin suloisen ihanaan parin tunnin Flow into softness -joogaworkshoppiin. Eka tunti dynaamista vinyasa flow-joogaa ja toka tunti hellivää yin-joogaa. Mulla ei ole edes raskaimpien spinningtuntien aikana hiki valunut niin paljon kuin vinyasassa 😀 Viime viikolla tein MyBnb:n kautta pari joogatuntia ja mietin, että miksi olen taas pitänyt joogasta taukoa. Sillä mä nautin siitä niin paljon. En sano, että tällä liikkuvuudella mikä mulla on, se helppoa olisi. Mukavuusalueen ulkopuolelle mennään hetkeksi ennen kuin helpottaa.  Mutta jo viikolla tehtyjen parin joogatunnin ja pilateksen jäljiltä mulla on just sellainen olo kropassa, mihin tähtään. Voimakas ja ryhdikäs, elinvoimainen.

Tänään siis ohjelmistossa pari tuntia ohjattua joogaa ja viikonlopun päätteeksi toiset pari tuntia. Siihen väliin muuten hyvinvointia helliviä juttuja. Perheen kanssa pitkästä aikaa kaupunkioleilua, hyvää ruokaa, leffaa, pitkiä yöunia ja koiran kanssa lenkkiä metsässä. Hyvinvoinnin vaaliminen on tärkeää aina, mutta varsinkin silloin, kun elämässä on kiiruita hyvinvoinnista huolehtimisen merkitys korostuu.

LEPPOISAA VIIKONLOPPUA MURUT, VOIKAAHAN HYVIN


tiistai 15. syyskuun 2020

Mitä sä haluat elämältä?

HEISSULIHEI!

Jos muuten tiedätte jonkun hyvän verkkokaupan, josta saa ostettua lisää tunteja päivään, niin hihkaiskaa – kiitos jo etukäteen 🙂 Elän elämänvaihetta, jossa elämän ihanuus ja mahdollisuudet ovat rajattomat. Tällä hetkellä tuntuu, että on niin monta suuntaa minne lähteä. Niin monta mahdollisuutta hopeatarjottimella ojennettuna. Ja tiedättekö mikä on parasta? En tunne lainkaan sekasortoista oloa aikataulutuksesta tai siitä, että ajatukset rönsyilevät sinne tänne.

Annan elämän viedä. Niinä hetkinä, kun saan suunnitella itse ohjelmani, menen kohti annettuja mahdollisuuksia. Voi olla, ettei kaikki mene maaliin asti, mutta aika näyttää.

Luottaminen elämään on yksi niistä taidoista, joka on hyvä opetella. Taito, joka helpottaa elämistä vaikeilla hetkillä. Joka kantaa silloin, kun ei oikein jaksaisi. Joka antaa unelmille siivet ja uskalluksen lähteä toteuttamaan niitä. Se ei tarkoita sitä, etteikö tuota luottamusta joskus joutuisi punnitsemaan. Elämä voi vetää maton jalkojen alta yhtäkkiä, mutta silläkin on loppupeleistä tarkoitus. Oikeastaan voin taata, että ihan meillä joka ikisellä tuo matto vedetään jossain vaiheessa elämää pois jalkojen alta. Silloin notkahtaa polvilleen, vaikka olisi seissyt omilla jaloillaan kuinka tiukasti. Noustaan pystyyn kolhuine hyvineen, putstaan polvet ja jatketaan. Tärkeintä on, ettei menetä luottamusta elämään. Että oma visio siitä, mitä elämältään haluaisi olisi kuitenkin kirkkaana mielessä kompuroinnin jälkeenkin.

Usein nuo kompuroimiset vahvistavat sitä visiota. Tai avaavat jopa ihan uusia ovia ja unelmia. Suunnan muuttaminen kesken kaiken on ihan ookoo. Pääasia, että kulkee kohti tavoitetta, joka on oman elämän ja hyvinvoinnin kannalta mielekästä, eikös niin?

Mä olen elämän risteyskohdissa tiedostamattani coachannut itseäni kohti tulevaa. Elänyt joka solulla kulloisenkin karikon, mutta pitänyt fokuksen osin myös siellä tilanteen tuolla puolen. Jopa silloinkin kun elämänlanka on ollut varsin ohut. Jos sulla on sellainen tilanne, että elämän tarkoitus tai se sun visiosi on hämärän peitossa, kokeilehan seuraavaa harjoitusta (alunperin Patrick Williamsin luoma):

1. Mikä on sun visiosi elämässä? Mikä on elämäsi tarkoitus?
2. Miten nykyhetkesi sijoittuu suhteessa visioosi? Oletko kaukana vai lähellä?
3. Mitä sinun tulisi muuttaa elämässäsi saavuttaaksesi visiosi? Nimeä viisi tärkeintä asiaa, joiden suhteen olet valmis työskentelmään kohti visiota. Jos kyseessä on esimerkiksi kokonaisvaltainen hyvinvointi, niin asioita voisi olla vaikka ajanhallinta, liikunnan säännöllisyys, itsensä hyväksyminen, terveellinen ruokailu, aikainen nukkumaan meneminen jne.
4. Valitse yksi edellisistä viidestä asiasta (vaikka haastavin, helpoin jne)
5. Mikä tuon asian suhteen olisi ihannetilanne? Millainen asia olisi, että se tukisi vision saavuttamisessa täydellisesti?
6. Millainen on elämäntilanteesi tuon valitsemasi asian suhteen tällä hetkellä?
7. Mitä sinun tulisi tehdä saadaksesi tuon elämän osa-alueesi (asia) kuntoon?
8. Millaisiin tekoihin olet valmis sitoutumaan saavuttaaksesi tuon asian? Luo itsellesi askeleet kohti tavoitetilaa.
9. Määrittele ensimmäinen otettava steppi tai toiminta.
10. Millaisia esteitä tulet mahdollisesti kohtaamaan tielläsi kohti halutun asian saavuttamista?
11. Millaisia strategioita mahdollisia esteitä kohtaan voisit luoda? Esimerkiksi jos tuo valitsemasi asia on liikunnan säännöllisyys, niin yllättäen ilmenneen kiireisen viikon aikana strategiana voisi olla se, että ei jätä liikuntasuoritusta tekemättä, vaan tekee siitä lyhyemmän.
12. Kuka voisi toimia tukenasi tällä matkalla kohti visiota?

Jos mainitsit kohdassa kolme enemmän kuin yhden asian, niin em. prosessin läpikäyminen jokaisen asian suhteen on tarpeen, jotta visio saavutetaan. Usein tavotteiden palasiin laittaminen selkeyttää tavoitetta ja sitä, että onko valmis valmis työskentelemään kohti valittua tavoitetta.

Mä olen esimerkki just sellaisesta ihmisestä, joka säntäisi suuna päänä kohti kaikkea kivaa elämässä 😀 Kun sitä kivaa on niin paljon, niin on pakko valita ne itselle tärkeimmät sieltä. Sellaiset, joihin voi keskittyä täysin eikä rääpiä sieltä täältä kokoon elämän palasia.

Elämä on helpompaa, kun on selkeä määränpää. Selkeän määränpään lisäksi sinne matkalle mahtuu niitä rakastamiani ex tempore -juttuja, mutta niidenkään aikana se fokus ei katoa. Tila, jossa mennään päivä kerrallaan suunnittelematta on ollut mulle tuttu vuosien ajan. Olen ottanut elämän sellaisena eteen kuin se tulee. Ja otan edelleen. Mutta sen jälkeen, kun mä tein itselleni selväksi, mitä mä elämältäni haluan, elämänlaatu on noussut 110%. Suosittelen siis ihan jokaiselle lämpimästi kehityskeskustelua itsensä kanssa. Missä mä oon nyt, mihin mä haluan mennä ja miten mä sinne pääsen. Rahat takaisin -takuuta en uskalla luvata, mutta yrittäkäähän edes. Lupaan, ettette tule pettymään

IHANAA TIISTAITA TOIVOTELLEN,

PS. jos blogissa on hiljaisempaa lähiviikkoina, niin älkäähän huoliko. Täällä ollaan kyllä. Mutta mun on vaan pakko katsoa muutama kortti, joita elämä on mulle antanut. Sillain katsokaas ettei sitten tarvitse jälkikäteen harmitella, kun ei niitä katsonut.


perjantai 11. syyskuun 2020

Voisiko elämä olla vähän helpompaa?

…ei sillä, että sen kuuluisi edes olla aina helppoa

HEIPPA PERJANTAIAAMUUN IHANAT!

Aamupäivä töissä menee keturalleen, kun murehdit aamun sanaharkkaa väärällä jalalla nousseen teinin kanssa. Tai tiedä nyt häntä, kumpi nousi väärällä jalalla. Päivä jatkuu ärsyyntyneenä, sillä työkaveri on omaan tunnetilaasi nähden aivan liian ylipirteä. Varmaan teeskentelee, ajattelet ja ärsyynnyt lisää. Punainen kynsilakka työkaverin kauniilta kynsiltä ilkkuu omille syödyille kynsillesi. Kaiken kruunaa esimies, joka vetää maton jalkojesi alta muuttamalla erään kiireisen projektin aikataulua vielä kiireisemmäksi. Nostaa kädet ylös ja sanoo, että näille ei voi mitään. Toivot, että pelkkä jäätävä katseesi kertoo, mitä mieltä asiasta olet.

Ärsyyntyminen kumuloituu sisälläsi lankakerän lailla tiukaksi mytyksi ja huomaat ärsyyntyväsi vielä enemmän siitä, ettet ole saanut ärsyyntymiseltäsi juuri mitään tehtyä työpäivän aikana. Ajat töistä kotiin ja olet onnellinen, että se väärällä jalalla herännyt teini ole kotona. Ennen kuin saat edes takkia kunnolla pois päältäsi takaraivoosi pureutuu katse. Mieheltä, joka makaa sohvalla hyvin tyytyväisenä myhäillen postilaatikosta löytyneen Golf-lehtensä kanssa kysyen, muistitko tulla kaupan kautta. Sudden explosion. Räjähdät miehellesi ja loppujen lopuksi purat kaiken kumuloituneen ärsyyntymisen siihen hetkeen. Narukerä löystyy löystymistään ja tuntuu, että naru on levinnyt ympäriinsä kuin jokisen eväät.

Olisiko asiat voineet mennä toisin?

Kelataan takaisin sinne aamuun. Teini nakkelee niskojaan, kun kaikki lempparivaatteet on pesussa. Sen sijaan, että korottaisit ääntäsi ajattelet rationaalisesti, että se ei todellakaan auta asiaa. Tunnemyrskyt kuuluu teinien elämään. Pienemmällä vaivalla kaivat pesukasasta sen lempparipaidan, joka ei oikeastaan ole edes pesua kaipaavan näköinen. Annat teinille paidan ja pikaisen halin ja toivotat hyvää koulupäivää. Teinien ei kuulu edes tähän vastata mitenkään mairittelevasti, joten ole onnellinen, että saat pelkkää hiljaisuutta vastaukseksi.

Ajat hyräillen töihin ja kuuntelet aamuradion juttuja ääneen nauraen. Tästä tulee hyvä päivä, täytyy vielä illalla jutskata teinin kanssa. Työkaverisi Tiina on aivan tyrmäävän näköinen tänään. Huomaat Tiinan hehkuvan ja hei Tiina on lakannut kyntensäkin punaisella. Tiinan hyväntuulisuus tarttuu sinuun. Ihanaa, että on tuollainen piristysruiske työkaverina, ajattelet. Juuri kun vaihdatte Tiinan kanssa tulevan viikonlopun suunnitelmia kahvikupin äärellä esimiehesi Eero koputtaa kahvihuoneen oveen. Puhutaanko tässä vai mennäänkö sun toimistoon?

Se, että deadline aikaistui kahdella viikolla ei todellakaan tuota ongelmia. Täytyy vain laittaa hihat heilumaan. Onneksi saat projektiin apuja. Tekemisen ilo ajaa sinua eteenpäin. Yhtäkkiä huomaat kellon olevan jo niin paljon, että on aika lähteä kotiin. Oi ei, harvinainen näky – mies makaa sohvalla. Olishan se ollut kivempi, että ruoka olisi ollut valmiina, mutta tuskin se Taneli on ajatusten lukija. Ja ei tullut aamulla puheeksi päivän aikataulua. Koska unohdit käydä kaupassa, sovellat kaappien kätköistä jotain. Ei sen aina tarvitse olla niin justiinsa. Varsinkaan arki-iltoina.

Tässä muutama karrikoitu esimerkki siitä, miten me voidaan oikeasti omalla suhtautumisellamme vaikuttaa päivän kulkuun. Sitä kautta hyvinvointiimme ja elämänlaatuumme. Ajatukset ja tunteet pitää tunnistaa, käsitellä ja siirtyä eteenpäin. Palasin pitkästä aikaa Eckhart Tollen ajatuksiin läsnäolon voimasta. Mikäli aihe kiinnostaa, niin suosittelen tutustumaan Tollen Läsnäolon voima -kirjaan. Meillä ihmisillä on tuo negatiivinen vinouma aivoissamme, jonka avulla esiesiesi-isämme ovat selviytyneet (ja kiitos sen, me olemme nyt tässä), mutta nykyihminen ei tuota negatiivista vinoumaa selviytyäkseen tarvitse kuin hädässä. Kuka tietää, mihin evoluutio menee? Jos kaikki osaisimme hyväksyä negatiiviset asiat kiinnittämättä niihin liikaa huomiota tai ripustautumatta niihin pitkäksi aikaa, niin ehkä jossain vaiheessa ihmisestä tulee homo sapiens harmonis, joka tuntee itsensä. Kuulee omat ajatuksensa ympäröivältä hälyltä ja tiedostaa sen, että mieli yrittää välillä meitä ohjailla sinne, minne emme oikeasti halua mennä.

Ei ole olemassa kuin tämä hetki. Keskity siihen. Hyväksy se ja yritä olla arvostelematta. Älä jää junnaamaan paikoillesi tuskan tielle. Elämä helpottuu hurjan paljon jo ihan pienellä asennemuutoksella.

Nyt mä lähden selvittämään, miten se mun työkaveri-Tiina (Maarit) on tänään punannut kyntensä. Ihana päästä töihin! 🙂

MUKAVAA PERJANTAITA,

PS. ja mä tiedän, että meillä kaikilla on omat ongelmansa. Osalla enemmän osalla vähemmän. Mutta mitä enemmän elämässä on haasteita, niin sitä tärkeämpää mielenhallinta on. Ajatusmalli ”No, mä oon nyt tällainen mikä oon, enkä mä voi mihinkään muuttua!” on mieleltään terveen ihmisen suusta sanottuna emävale. Jos sulla on halu muuttua, niin sä pystyt muuttumaan. Me kaikki voidaan muuttua. Pienin askelin. Jokaiselle on olemassa ne keinot, joiden avulla helpottaa elämäänsä. Mulle tärkeinä viittoina taipaleella on toimineet pienet läsnäoloharjoitukset.