perjantai 11. syyskuun 2020

Voisiko elämä olla vähän helpompaa?

…ei sillä, että sen kuuluisi edes olla aina helppoa

HEIPPA PERJANTAIAAMUUN IHANAT!

Aamupäivä töissä menee keturalleen, kun murehdit aamun sanaharkkaa väärällä jalalla nousseen teinin kanssa. Tai tiedä nyt häntä, kumpi nousi väärällä jalalla. Päivä jatkuu ärsyyntyneenä, sillä työkaveri on omaan tunnetilaasi nähden aivan liian ylipirteä. Varmaan teeskentelee, ajattelet ja ärsyynnyt lisää. Punainen kynsilakka työkaverin kauniilta kynsiltä ilkkuu omille syödyille kynsillesi. Kaiken kruunaa esimies, joka vetää maton jalkojesi alta muuttamalla erään kiireisen projektin aikataulua vielä kiireisemmäksi. Nostaa kädet ylös ja sanoo, että näille ei voi mitään. Toivot, että pelkkä jäätävä katseesi kertoo, mitä mieltä asiasta olet.

Ärsyyntyminen kumuloituu sisälläsi lankakerän lailla tiukaksi mytyksi ja huomaat ärsyyntyväsi vielä enemmän siitä, ettet ole saanut ärsyyntymiseltäsi juuri mitään tehtyä työpäivän aikana. Ajat töistä kotiin ja olet onnellinen, että se väärällä jalalla herännyt teini ole kotona. Ennen kuin saat edes takkia kunnolla pois päältäsi takaraivoosi pureutuu katse. Mieheltä, joka makaa sohvalla hyvin tyytyväisenä myhäillen postilaatikosta löytyneen Golf-lehtensä kanssa kysyen, muistitko tulla kaupan kautta. Sudden explosion. Räjähdät miehellesi ja loppujen lopuksi purat kaiken kumuloituneen ärsyyntymisen siihen hetkeen. Narukerä löystyy löystymistään ja tuntuu, että naru on levinnyt ympäriinsä kuin jokisen eväät.

Olisiko asiat voineet mennä toisin?

Kelataan takaisin sinne aamuun. Teini nakkelee niskojaan, kun kaikki lempparivaatteet on pesussa. Sen sijaan, että korottaisit ääntäsi ajattelet rationaalisesti, että se ei todellakaan auta asiaa. Tunnemyrskyt kuuluu teinien elämään. Pienemmällä vaivalla kaivat pesukasasta sen lempparipaidan, joka ei oikeastaan ole edes pesua kaipaavan näköinen. Annat teinille paidan ja pikaisen halin ja toivotat hyvää koulupäivää. Teinien ei kuulu edes tähän vastata mitenkään mairittelevasti, joten ole onnellinen, että saat pelkkää hiljaisuutta vastaukseksi.

Ajat hyräillen töihin ja kuuntelet aamuradion juttuja ääneen nauraen. Tästä tulee hyvä päivä, täytyy vielä illalla jutskata teinin kanssa. Työkaverisi Tiina on aivan tyrmäävän näköinen tänään. Huomaat Tiinan hehkuvan ja hei Tiina on lakannut kyntensäkin punaisella. Tiinan hyväntuulisuus tarttuu sinuun. Ihanaa, että on tuollainen piristysruiske työkaverina, ajattelet. Juuri kun vaihdatte Tiinan kanssa tulevan viikonlopun suunnitelmia kahvikupin äärellä esimiehesi Eero koputtaa kahvihuoneen oveen. Puhutaanko tässä vai mennäänkö sun toimistoon?

Se, että deadline aikaistui kahdella viikolla ei todellakaan tuota ongelmia. Täytyy vain laittaa hihat heilumaan. Onneksi saat projektiin apuja. Tekemisen ilo ajaa sinua eteenpäin. Yhtäkkiä huomaat kellon olevan jo niin paljon, että on aika lähteä kotiin. Oi ei, harvinainen näky – mies makaa sohvalla. Olishan se ollut kivempi, että ruoka olisi ollut valmiina, mutta tuskin se Taneli on ajatusten lukija. Ja ei tullut aamulla puheeksi päivän aikataulua. Koska unohdit käydä kaupassa, sovellat kaappien kätköistä jotain. Ei sen aina tarvitse olla niin justiinsa. Varsinkaan arki-iltoina.

Tässä muutama karrikoitu esimerkki siitä, miten me voidaan oikeasti omalla suhtautumisellamme vaikuttaa päivän kulkuun. Sitä kautta hyvinvointiimme ja elämänlaatuumme. Ajatukset ja tunteet pitää tunnistaa, käsitellä ja siirtyä eteenpäin. Palasin pitkästä aikaa Eckhart Tollen ajatuksiin läsnäolon voimasta. Mikäli aihe kiinnostaa, niin suosittelen tutustumaan Tollen Läsnäolon voima -kirjaan. Meillä ihmisillä on tuo negatiivinen vinouma aivoissamme, jonka avulla esiesiesi-isämme ovat selviytyneet (ja kiitos sen, me olemme nyt tässä), mutta nykyihminen ei tuota negatiivista vinoumaa selviytyäkseen tarvitse kuin hädässä. Kuka tietää, mihin evoluutio menee? Jos kaikki osaisimme hyväksyä negatiiviset asiat kiinnittämättä niihin liikaa huomiota tai ripustautumatta niihin pitkäksi aikaa, niin ehkä jossain vaiheessa ihmisestä tulee homo sapiens harmonis, joka tuntee itsensä. Kuulee omat ajatuksensa ympäröivältä hälyltä ja tiedostaa sen, että mieli yrittää välillä meitä ohjailla sinne, minne emme oikeasti halua mennä.

Ei ole olemassa kuin tämä hetki. Keskity siihen. Hyväksy se ja yritä olla arvostelematta. Älä jää junnaamaan paikoillesi tuskan tielle. Elämä helpottuu hurjan paljon jo ihan pienellä asennemuutoksella.

Nyt mä lähden selvittämään, miten se mun työkaveri-Tiina (Maarit) on tänään punannut kyntensä. Ihana päästä töihin! :)

MUKAVAA PERJANTAITA,

PS. ja mä tiedän, että meillä kaikilla on omat ongelmansa. Osalla enemmän osalla vähemmän. Mutta mitä enemmän elämässä on haasteita, niin sitä tärkeämpää mielenhallinta on. Ajatusmalli ”No, mä oon nyt tällainen mikä oon, enkä mä voi mihinkään muuttua!” on mieleltään terveen ihmisen suusta sanottuna emävale. Jos sulla on halu muuttua, niin sä pystyt muuttumaan. Me kaikki voidaan muuttua. Pienin askelin. Jokaiselle on olemassa ne keinot, joiden avulla helpottaa elämäänsä. Mulle tärkeinä viittoina taipaleella on toimineet pienet läsnäoloharjoitukset.


4 Responses to “Voisiko elämä olla vähän helpompaa?”

  1. Avatar ida ihana sanoo:

    Kiitos tärkeästä ja itsellekin ajankohtaisesta postauksesta!:) Uskon tähän siis ihan täysin, että omaan olotilaansa ja päiväänsä voi vaikuttaa. Ja nuo Hidasta elämää -tuoteperheen kortit on ihania, itselläkin on pari pakkaa <3
    Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua,
    Ida Kotona kaupungissa -blogista
    http://www.lily.fi/blogit/kotona-kaupungissa

    • Maria Maria sanoo:

      Moikka Ida ihana!

      Ja olehan hyvä, tämän postauksen kirjoittaminen oli itsellenikin tärkeä muistutus :)

      Nuo kortit ovat pelastus…meillä muu perhe pitää niitä vähän äitin hörhökortteina, mutta mulle ne toimii ;)

      Kiitos samoin, ihanaista viikonloppua sinnekin ❤️

  2. Avatar Santtu sanoo:

    Entäs jos joskus vaan on ihan paskoja päiviä ja sekin on ihan ok? Eiköhän ne kaikki tunteet oo ihan sallittuja sen sijaan että kaikkea pitäisi aina katsoa vaaleanpunaisten lasien läpi ja väkisin etsiä jotain positiivista jos siltä ei tunnu. Toki eri asia on jos negatiivisiin tunteisiin jää aina vellomaan mutta kyllähän oikeasti meillä kaikilla on toisinaan huonoja päiviä, se myönnetään ja ehkä huomenna sit parempi.

    • Maria Maria sanoo:

      Heippa!

      On todellakin ok ❤️ Siitä negatiivisten tunteiden huomioimisen tärkeydestä ollaan paljon myös blogissani juteltu. Mutta täysin kökön päivän usein voi itse katkaista…ärsyyntyminen kun tuppaa kumuloitumaan päivän mittaan tarpeettoman suuriin sfääreihin ☺️

      Välillä tarvitaan huonojakin päiviä, näinhän se on 🥰

      Ihanaa viikonloppua ❤️

Kommentoi