HEI HUOMENTA!

Rise & shine, uusi viikko – uudet kujeet ja mitä näitä nyt onkaan 🙂 Tämä viikko alkaa taas astetta energisemmissä merkeissä. Akut on ladattu ja mikä ihaninta, eilisen päivän mentyä harakoille, tuntuu että tänään tulee toimittua tuplateholla. Sen verran kävimme eilen tuolla meidän remppakohteessa, että totesin kuvien ottamisen olevan liki mahdottomuus. Bobcat oli parkkeerattu keskelle mancavea ja olisi vallannut kuvat täysin. Yritän käydä tänään kuvailemassa, mikäli tuo Bob on pois jaloista. Eilinen tosiaan tuli ihan vain lepäiltyä iltapäivästä iltaan. Toby kainalossa. Toiselle oli tullut elämänsä ensimmäinen masutauti ja olkkarin matto (jep,matot ovat olleet lattiassa koko ajan) sai kokea hieman kovia. Pitänee vissiin vaihtaa matot muuton yhteydessä. Muuten koiruli oli onnensa kukkuloilla, kun koko perhe on taas kotona. Vatsapöpökin onneksi meni nopsaa ohi, mutta panin merkille, että niin ihmis- kuin hauvavauvatkin ovat sylinkipeitä hieman alavireisinä.

Kuvatulvasta, ainakin omasta mielestäni, voi aistia ihan loistavasti tuon lauantaisen Bloggers’ Inspiration Day:n tunnelmia. Ensi alkuun söimme Teemu Laurellin tarjoilemaan suussasulavaa brunssia Santa Marian ja Risentan standilla, juttelimme niitä näitä ja nautimme. Jälleen kerran se oli Olympuksen standi joka veti puoleensa. Eikä vähiten tuon ihanan vihreän (mokkaisen?) kameralaukun takia. Miettikää miten täydellinen asuste kesäisen maksimekon ja remmisandaalien kera. Pakko saada tuollainen. Instrumentariumin standilla rakastuin täydellisiin vaaleansinertäviin pokiin. Yllättävä värivalinta, mutta koska mulla on jo ne kahdet turvavärillä varustetut pokat, niin tuollaiset rikkoisivat hieman sitä tuttua ja turvallista linjaa. Nordqvistin pisteellä pääsimme maistamaan uutta Keisarin Morsian teetä, joka tulee olemaan meidän ensi kesän vakiotuote. Hiilihapotettu, kylmä ja sokeriton. Niille aikuisille, kenelle ei välttämättä se limppari tai pillimehu uppoa 🙂

Välillä kävimme lataamassa akkuja Fresitan pisteellä ja maistelemassa uutta marjaista vadelman ja mustikan makuja sisältävää kuplivaa. VihreäKeijun ja Champin osastolla maistelimme täydellisiä sieniä. Enpäs ole ennen tajunnut, että kotimaisia herkkusieniä voi syödä kypsentämättöminä. Niitä täytyy kyllä koklata kotonakin! Bossin uutuustuoksu The Scent for Her oli viedä jalat alta. Muutenkin Bossin piste oli ihan ultratyylikäs, kuten myös Max Factorinkin osasto. Jotenkin nuo tummanpuhuvat sävyt vetivät minua puoleensa. Kuten myös Gladen osaston ihanat tuoksut. Ja hei, siellä olisi ollut myös käsihierontaa tarjolla, mutta jouduimme aikataulun puitteissa kieltäytymään. Niin tukkatuulispäänä touhotimme Emilian ja Mintun kanssa menemään, että tajusin vasta hotellilla missanneemme muutaman standin.

Tuo Konepajan Bruno tarjosi tilaisuudelle ihan mielettömän hienot puitteet. Ai että mä tykkään tuollaisesta industrial-meiningistä! 🙂 Toivotaan, että tämän aamun meiningit ovat myös suotuisia; nyt herättämään lapset kouluun. Palaan kommenttien pariin aamupäivällä, kiitos kaunis niistä – olette ihania ♥

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,

PS. Maaliarvonnassa onni suosi seuraavia: Ansu88, Juhtimus ja Liisu. Onnea onnea, laitan teille tänään sähköpostia!

ILTAA IHANAT!

Voi, harvoin sitä tulee laitettua kahta postausta eetteriin päivässä, mutta nyt tuli taas asiaa. Asiaa, joka ei ehkä olisi ollut enää akuutti huomenna. Ihan ensinnäkin kiitos tuhannesti kommenteistanne eiliseen bloggausta käsittelevään postaukseen. Alkuun ajattelin, että kiinnostaakohan tuo aihe ketään, mutta kiinnosti. Hyvä niin, kiitos vielä 🙂 Blogipostauksienkin suhteen menen todella paljon tunnepohjalla. Se päivän fiilis kertoo sen, minkälaista juttua blogiin haluaa kyseisenä päivänä laittaa. Sen takia tuo suunnitelmallisuus (olkoon se kuinka tuloksellisuuden kannalta tärkeää) on vaikeaa. Tänään sydän sanoi, että tämä teksti on pakko saada ulos. Olen henkeen ja vereen tunnepuolen ihminen. Onneksi jaan arkeni, juhlani ja elämäni järkipuolen ihmisen kanssa (jolla on kyllä maailman isoin sydän). Joskus aikoinani häpesin tuota seikkaa, että teen melkein aina kuten sydän sanoo. Tuli hieman hömppä olo ja ehkä vähän sinisilmäinenkin olo niinä hetkinä, kun tiesin että kapasiteettia olisi vaikka mihin, mutta sydän pyysi tekemään toisin. Harmittelin opiskeluaikana, että pitäisi olla enemmän draivia ja kunnianhimoa. Järkeä tähdätä johtotehtäviin ja hyviin kuukausiansioihin. Saada mallikelpoinen CV. Mutta hei, sydän sanoi, että piinkova businessmaailma on vain se sivutuote elämässäni ja se hetki, jossa elän sydän mukana on se pääjuttu. Hienostihan mä näin jälkikäteen olen tuolla sydämen kuuntelulla pärjännyt. Ainakin tähän asti.

Se, että aikoinaan sattuman kautta eksyttiin nykyiseen kotiimme asuntoesittelyyn taisi olla myös sydämen äänen kuuntelun tulos. Vaikka F1-lähtö oli juuri alkamassa telkkarissa, niin sain miehen ylipuhuttua ”nopeasti vain katsomaan, ei mitenkään ostomielessä” asuntoesittelyyn. Jossain sydämen sopukoissa teimme aivan oikean ratkaisun muuttaessamme äiskän ja iskän naapuriin. Saatiin viimeiset kymmenen vuotta laatuaikaa – puolin ja toisin. Apua puolin ja toisin. Vaikka veri on vetänyt ulkomaille useasti, niin silti ollaan jämähdetty Suomeen. Sydän sykkii Tampereelle enkä voisi kuvitella asuvani muualla Suomessa (kokemusta tästäkin molemmilla kyllä on). Kuvat puhukoon puolestaan, nuo ovat liki tuosta meidän takapihalta tänään iltapäivälenkillä räpsäistyjä. Gotta love Tampere.

Tunnepuolen ihmisiä oli myös tuo rakas isäni, jonka sydän sanoi itsensä aivan liian nuorena irti. Otti ja pysähtyi. Vaikka hänkin oli yrittäjä viimeiset vuosikymmenet, niin silti yritysmaailma ei päässyt kovettamaan. Mentiin sydän edellä.  Isin tyttö olen siis tuossakin mielessä. Toivotaan, että oma sydämeni vain jaksaa porskuttaa pidemmälle, vaikka se onkin koko ajan täystyöllistetty. Mitä enemmän olemme tuolla lapsuudenkodissani nyt viettäneet aikaa tyhjäyspuuhissa, niin sitä enemmän sydän on sanonut, että talovanhus ei halua laajennusta. Se haluaa näyttää ulos niin kauniilta, ylväältä ja sympaattiselta kuin se nyt näyttää. Sydän on kyseenalaistanut laajennuksen myös siltä kantilta, että mitä se äiti ja iskä olisivat tehneet vastaavassa tilanteessa. Sydän sanoo, että ei ainakaan laajennusta. Se järkipuoli yrittää huutaa, että hohoi – ehkä tätäkin olisi kannattanut miettiä ennen rakennusarkkitehdin palkkaamista ja laajennuspiirrustuksia. Sydän huutaa takaisin, että niinpä niin, mutta näillä mennään. Voitte vaan kuvitella, millaista taistelua mun pään sisällä käydään. Päivästä toiseen. Sydän sanoo yhtä ja järki koittaa kumota sen. Ei ole aina helppoa olla minä! 🙂

Onko siellä muita tunteellisia hömppiä? Kyllähän se välillä on raskasta mennä sydän edellä, sitä en kiellä. Mutta se on taas ne arvot, moraali, vaisto ja kultaiset käytöstavat, jotka tätä elämääni määräävät. Ja ne tulevat suoraan sydämestä. Niin kauan kun toimin, kuten sydän sanoo, niin tunnen tekeväni oikein. Ei kai siihen hyvään elämään muuta tarvita ♥

TORSTAI-ILTATERKUIN,

PS. Ai niin, meinasi unohtua; jos sydämesi sanoo, että haluat äänestää blogiani Inspiration Blog Awards -kilpailussa, niin voit sen tehdä täällä. Blogini kilpailee lifie-sarjassa. Jos sydämesi sanoo, että äänestä jotain muuta upeaa blogia, niin sekin on ihan ookoo 🙂 Äänestäneiden kesken arvotaan 5 kpl kahden hengen lippupaketteja 5.11. järjestettävään Inspiration Blog Awards -gaalaan.