maanantai 01. lokakuun 2018

Uusi sohvapöytä & pari heräteostosta

*postaus sisältää mainoslinkkejä

HEIPPULI!

Ja hyvää alkanutta viikkoa ja lokakuuta 🙂 Syyskuu tuli, oli ja meni. Vähän niin kuin kaikki kuukaudet tuppaavat menemään. Tuntuu että kuitenkin hirmuista vauhtia se jälleen sujahti ohi. Muistanette varmaan, kun kerroin parisen viikkoa sitten sohvapöytähaaveistani? Siitä, että viimeksi olen ostanut sohvapöydän vuonna 1998. Se oli silloin lasipöytä, jossa lasilevy lepäsi selällään makoilevan mustahopean karhun tassujen päällä. Kuulostaa hieman erikoiselta, mutta näin jälkikäteen ajateltuna tuo pöytä oli ihana.

Se sohvapöytä korvattiin kuitenkin mieheni poikamiesboksista mukanaan tuomalla ruskealla arkkupöydällä, jonka sittemmin käsittelin mustaksi. Nykyiseen kotiin muuttaessamme arkkupöytä meni kellarin tv-huoneeseen ja olkkariin jäi mummulan vanha Liatorp. Nyt Liatorp sai (tai saa, jahka sen sinne viemme) uuden kodin anoppilastamme. Meidän olohuoneemme taas sai uutta, kevyempää ilmettä Big George -sohvapöydän myötä. On se jännä, kuinka paljon tuo tila keveni, vaikka valkoinen sohvapöytä vaihtui mustaan. Kokonsa puolesta uusi pöytä on myös tuohon ihan passeli. Sohviakaan ei tarvinnut siirtää kauemmaksi toisistaan, vaikka aluksi niin uumoilin.

Jo pitkään olen haaveillut olkkariin kattovalaisinta. Mallannut ajatuksissani ruokahuoneen valkoista isoa valaisinta. Kunnes pöytäpäätöksen tehtyäni aloin kaipaamaan pöydän ylle alaslaskeutuvaa pienempää valaisinta. Huomasin, että Bainbridge -kattovalaisin oli alennuksessa, joten klikkasin sen ostoskoriin. Sitä ennen tarkistin, että siitä löytyy pistoke, sillä meillä on katoissa pistokkeet (kuten varmaan kaikilla nykyään). No pistoke valaisimessa on, mutta sellainen tavallinen seinäpistoke. Seuraava projekti on viedä tuo valaisin huomenna Nokian Sähkötalolle ja katsotaan saako sitä fiksattua kattoon sopivaksi. Toivottavasti, sillä olen aivan ihastunut tuohon patinoituun valaisimeen. Voin vain kuvitella, kuinka kivasti valo kohdentuu siitä alaspäin!

Tein valaisimen lisäksi toisenkin heräteostoksen, nimittäin bambu/rottinkinen Terri -tarjotin pääsi myös ostoskoriin. Sekin oli niin hyvässä alennuksessa, että näemmä on loppunut jo varastosta! Nyt on taas ostokset ostoskeltu. Näillä mennään monta vuotta. Vielä kun jaksaisi laittaa sohvat osiin ja pestä myös runkojen päälliset… Ekaa kertaa ikinä jätin sohvatyynyjen päälliset silittämättä pesun jälkeen ja hei niistähän tuli vallan muodinmukaiset. Eikös tuollaiset ryppyiset kankaat ole in sohvissa just nyt? ;D

 Ihanaa, tälle illalle ei ole mitään sovittua ohjelmaa töiden jälkeen. Koiran kanssa pitkä lenkki, sauna ja Bachelorette. Vähän enkunkokeisiin lukemista pikkuisen kanssa ja isomman flunssan parantelua. Arkisia juttuja. Kiva olla kotona! 

MAANANTAITERKUIN,

PS. eilen illalla viiden maissa kuvatessani huomasin, että valo alkaa olemaan aika vähissä…taitaa olla se aika vuodesta, kun pitää ottaa jalusta esille ja kääntää kirkkausnamiskukkelit kuvankäsittelyohjelmassa tappiin!


perjantai 14. syyskuun 2018

Millainen sisustaja minä olen?

HEIPPA PERJANTAIHIN!

Sain ihanalta Lauralta HomeviaLaura -blogista jo elokuun puolella sisustushaasteen, johon vihdosta viimein ehdin tarttua. Työn alla tämä on ollut monta kertaa, mutta aina on tullut jotain muka akuutimpaa. Perjantain kunniaksi siis juttua minun sisustustyylistäni. Joka ainakin pidempään mukana olleille lukijoille kertoo sen, että meillä mennään / on menty aika pitkään samoilla huonekaluilla. Sisustusesineillä olen vaihdellut ilmettä vuosien varrella, mutta lukuunottamatta tähän kotiin ostamaamme pientä ruokapöytää ja neljää tuolia, huonekalut ovat kulkeneet matkassamme jo kauan. Puunvärisiä huonekaluja on tullut käsiteltyä mustaksi, mutta esimerkiksi tuo nykyään musta vitriinimme, sivupöytä ja alakerran tv-taso ovat ne samat, jotka ostimme muuttaessamme taannoin isompaan asuntoon. Tuo aikamääre taannoin tarkoittaa vuotta 2003 🙂

Musta vanha arkkupöytä edellisestä kodistamme majailee telkkarin edessä alakerrassa. Sekin on miehen aikoinaan poikamiesboksiinsa ostama, joka vain sain mustan maalin päällensä. Sohvat hankimme edelliseen kotiimme vuonna 2010. Ne ovat jo sen näköisetkin, että niillä on ikää. Istuin- ja selkäpehmusteiden päällysiä on tullut pestyä, mutta rungon päällyset olen pessyt vain kerran. Vaikka aina haaveilen uusista sohvista, niin tiedän, että ei siinä olisi mitään järkeä ostaa tähän hätään uusia sohvia. Niin kauan kuin koira saa mennä sohvalle, niin peitellään likatahroja taljoin ja viltein. Tykkään juuri näistä sohvista ja kun oikein kyllästyn, niin puran sohvat osiin ja puen ne vuosi takaperin ostamillamme vaaleanharmailla päällysillä.

Mitä kotisi tyyli kertoo sinusta?

Toivon, että kotini tyyli kertoo siitä persoonasta eli minusta, jolle tärkeintä on oma perhe ja koti. Jo pienestä asti minulle on ollut tärkeää sisustaa huoneeni ja myöhemmin kotini niin, että viihdyn siellä. Siellä saa olla rosoisuutta ja aikaa kerrostettuna. Sen ei täydy olla tiptop, mutta sen täytyy kestää elämää  ja sen pitää olla helposti muunneltavissa olemassa olevilla huonekaluilla. Lukuunottamatta 17 neliön opiskelijakämppääni, kaikki kotini ovat olleet pohjiltaan ja huonekaluiltaan sellaisia, että siellä on ollut mahdollisuus pikaisella rymsteerauksella saada uutta ilmettä. Kotini tyyli kertoo minusta myös sen, että ihmisenä olen hurjan turvallisuudenhakuinen (mustavalkoharmaa  sisustustyyli), mutta välillä kaipaan elämääni säpinää (keväisin vaaleanroosa sisustuksessa).

Toivon, että kotini sisustus kertoo myös sen, että olen tyytyväinen tässä ja nyt. Ei ole tarvetta suuriin muutoksiin, vaan osaan nauttia olemassa olevista jutuista. Kuten arkeenikin, myös sisustukseen pyrin tuomaan ihan pienillä muutoksilla vaihtelua. Tyylini on vuosien varrella vain vakiintunut; tiedän esimerkiksi, että enää minun ei kannata tuhlata värikkäisiin tyynyliinoihin kausittain, sillä kyllästyn väreihin hirmuisen helposti. Parempi mennä tällä tutulla ja turvallisella, omaa silmää miellyttävällä sisustustyylillä.

Mikä on kotisi persoonallisin sisustusesine?

Se on ehkä tuo hassu ihmisfiguuria esittävä patsas, joka on kulkeutunut meille lapsuudenkodistani. Tai kulkeutunut ja kulkeutunut…jäänyt tänne lapsuudenkotiini. Meillä on veljeni kanssa siihen yhteishuoltajuus, mutta näemmä se majailee meillä. Mummulassa se oli aikoinaan pylvään päällä olohuoneen nurkassa. Kuitenkin niin paraatipaikalla, että kun sen taakse sytytettiin tunnelmavalo se pääsi oikeuksiinsa. Tällä hetkellä se majailee ruokahuoneen senkin päällä. Ehkä pitäisi nostaa se taas näkyvämmälle paikalle.

Onko kotonasi jokin sinulle tärkeä esine, jota et ole esitellyt julkisesti? Miksi?

Ei taida olla. Toki on jotain sellaisia arvokkaita esineitä, joita en ala blogissa julkisesti tietoisesti esittelemään. Mutta nämä ovat suurimmaksi osaksi esineitä, joita ei ole täällä kodissamme, vaan ne on paremmassa säilytyksessä muualla. Kodistamme löytyy muutamia taidetauluja, joilla on tunnearvoa sekä Oriveden mummulta saamani kultainen medaljonki. Nekin olen muistaakseni kyllä esitellyt. Yksi niistä on tuo kasvoton tyttö, joka on kultaisin kehyksin kehystetty.

Miten sisustustrendit tai muiden mielipiteet vaikuttavat sisustusvalintoihisi?

Onneksi en ole sisustusbloggaaja, sillä en tänä päivänä juurikaan ehdi seurata sisustustrendejä 😀 Kautta aikain olen luonut omat trendini, jotka taitavat olla vuodesta toiseen samoja. Kestävän kehityksen trendejä. Toki aina välillä saan lukijoilta myös negatiivista palautetta meidän sisustuksesta, mutta en ota siitä nokkiini. Kaikki sisustavat kotinsa, niin kuin haluavat. Sellaiseksi kodiksi, jossa viihtyvät. Ja vastaavasti kaikilla on oikeus sanoa oma mielipiteensä.

Oletko jättänyt jotain ostamatta, koska se ei ole vallitsevien trendien mukainen tai ei sovi Insta-feediisi?

En todellakaan! Kuten kerroin joskus, niin minua ehkä hieman hävettää ja häiritseekin se, että en osaa katsoa Insta-feediäni sillä silmällä, että suunnittelisin sen harmonisesti. Vaikka meillä sisustuksessa ei juuri värejä näy, niin tuolla Instan puolella on sellainen iloinen sekametelisoppa. Ja mitä tulee tuohon ostamatta jättämiseen, koska kyseinen esine ei olisi vallitsevien trendien mukainen…ks. edellisen kysymyksen vastaus. Olen armottoman ulkona trendeistä. Vuodesta toiseen.

Oletko hankkinut jotain kotiisi vain siksi, että koet sen sopivan imagoosi tai miellyttävän muita?

En tiedä onko se ikä vai se, että on blogannut jo pian yhdeksän vuotta, mutta koen että minulla ei ole mitään tarvetta miellyttää ketään valintojeni kautta. Tätä nykyä tulee ostettua tarpeeseen. Toki pienet heräteostokset silloin tällöin piristävät päivää. Kuten tuossa kerroin, niin sohvapöytämme on hajoamispisteessä. Se on syy ostaa uusi sohvapöytä.  Mutta ostaisinko enää ostamisen vuoksi? En ostaisi.

Koetko paineita ostaa pieniä tai isoja kodinsisustusta päivittäviä tuotteita – olipa ne sitten tuoreita kukkia tai samettisohva, jotta saisit kauniita kuvia?

Tunnen olevani vastarannankiiski, kun vastaan tähänkin, että en missään nimessä 😀 Tiedän, että tätä tapahtuu bloggaajien keskuudessa. Että blogit saavat sisältöä siitä, että sohvapöytä vaihtuu kuukauden välein. Mikäli kokisin, että minun täytyy ostaa kodinsisustusta saadakseni blogiini sisältöä, voisin lopettaa tämän homman samantien. Tunnen, että siinä tavallaan huijaisin myös lukijoitakin enkä näyttäisi sitä todellista elämää.

Tuoreita kukkia ostan joka viikko ja kyllä, joskus myös kuvia varten. Mikäli esimerkiksi asiakas haluaa kuviin kukkia, niin tottakai niitä ostan, jos edellisviikkoset ovat jo rupsahtaneet. Tämä on kuitenkin ammattini, niin asiakkaan kuvatoive edellä mennään kaupallisissa yhteistyöpostauksissa.

Mitä asioita kotisi sisustuksessa rajaat pois kuvista?

Tässä taannoin näytin kotiamme sellaisena kuin se oli juuri silloin kuvaushetkellä. Rajaamatta mitään pois. Mutta kyllä usein rajaan koiran lattialla lojuvat lelut ja esimerkiksi keittiöntasoille kertyvät krääsät pois kuvista. Tämäkin on vähän kaksipiippuinen juttu. Toisaalta bloggaminen on kodin siisteyden ylläpidon kannalta erittäin kiva ammatti; ennen keittiökuvia tulee usein siivottua keittiö ja ennen olohuonekuvia kerättyä Tobyn lelut takaisin koriin, ojenneltua vähän sohvatyynyjä ja joskus myös pyyhittyä pölyt olohuoneen pöydältä.

Ehkä vastaukseni olisivat olleet erilaisia, jos blogini olisi täysin sisustusblogi. Näin lifestylebloggaajan näkökulmasta sisustuspostaukset ovat vain yksi, mutta sitäkin mielenkiintoisempi, osa blogia. Joskus jätän julkaisematta sisustuspostauksen, sillä tunnen että en viitsi näyttää enää samoja nurkkia kymmenettä kertaa. Mutta toisaalta, kuten kerroin niin en ole valmis niitä nurkkia uusilla hankinnoilla koristamaankaan vaihtelun takia 🙂

Hei, vaikkei tänä iltana blogin puolella myysseilläkään, niin voipi olla, että Insta storyn puolella myysseillään. Joten ehkä nähdään siellä perjantai-illan tunnelmissa?

IHANAA PERJANTAITA TOIVOTTAEN,

PS. Kiitos Lauralle vielä haasteesta – haasteen saa napata täältä blogistani mukaan, olkaattehan hyvät 

 


tiistai 11. syyskuun 2018

Sohvapöytä hakusessa, mutta millainen?

*postaus sisältää mainoslinkkejä

ILTAA IHANAT!

Tiedättekö, että en inhoa montaa asiaa, enkä tätäkään asiaa varsinaisesti inhoa, mutta se, mikä saa mut näkemään punaista on toimimattomat laitteet. Lähinnä tietokoneet ja/tai puhelimet. Latasin tuossa taannoin uusimman päivityksen puhelimelleni ja kas, sen jälkeen en ole pystynyt päivittämään mitään sovelluksia tai edes lataamaan uusia. Niin paljon olen asiaa nyt googletellut ja harmistukseni lukenut, että tuo taitaa olla uusimman versiopäivityksen yksi haittapuolista. Joillain ihmisillä ei sovellukset vaan enää päivity/lataudu. Great. Uuden ohjelmistöpäivityksen myötä tähän voisi saada ehkä parannuksen, mutta kaikista viisainta on palauttaa varmuuskopio, jonka on ottanut ennen tuota versiopäivityksen asennusta. Tarkoittaa omalla kohdallani varmuuskopiota 26.6.2018. Sanomattakin selvää, että ketuttaa.

Nyt tuo palauttaa parhaillaan varmuuskopiota, mutta siinä menee kesän ajan kuvat. Onneksi on Instaan tullut päivitettyä ne tärkeimmät. Puuh. Toivottavasti nyt toimisi sitten. Näen meinaan jo kauhuskenaarioita siitä, että mulla on joku asiakkaan kanssa sovittu yhteistyö eikä Instagram enää avaudu 😀 Pieniähän nämä murheet, puhelimella pystyy kuitenkin soittamaan ja vastaanottamaan puheluita. Eikös se se puhelimen tarkoitus olekin olla? 😉 

Puhelimesta sohvapöytiin. Meillä on ollut tuo äidin ja iskän vanha Ikean Liatorp olohuoneessa muutostamme asti. Nököttänyt tuossa paikallaan, jossa se on nököttänyt viimeiset viisi vuotta. Heti muuton jälkeen ajattelin, että en pidä siitä. Mutta olen oppinut tykkäämään siitä. Ehkä se on hivenen maalaisromanttinen tämän hetken makuuni, mutta se on kaunis. Kunnes mies kysyi yksi ilta, että olenko huomannut, että meidän sohvapöydän alataso on murtumassa kahtia hetkellä millä hyvänsä. Kyllä, siellä on iso poikittainen railo tuossa alalevyssä. Kuka käski täyttää tuon alatason sisustuslehdillä…

Kuitenkin nyt eletään ehkä sitä vaihetta, että uusi sohvapöytä olisi tarpeen. Tämän voisi viedä mökille, missä se saisi viettää eläkepäiviään ilman lehtipinon painavaa taakkaa. Mökillähän meillä on jo saman sarjan tv-taso. Toisaalta rakastan tuota valkoisuutta, mutta miksi mieleni halajaa silti mustaa sohvapöytää. En missään nimessä haluaisi olohuoneesta liian tunkkaista. Siellä kuitenkin on jo musta vitriini ja piano. Näin sohvien ollessa vastakkain tilaan menisi myös suorakaiteen muotoinen sohvapöytä, mutta koska sohvat vaihtunevat taas jossain kohtaa l-muotoiseen asentoon, niin pöydän tulee olla joko pyöreä tai neliskanttinen. Liatorpin mitat ovat 93 cm x 93 cm. Se on melkein maksimi, mitä tuohon tilaan menee sohvien ollessa vastakkain.

Mikäli sohvat ovat kulmikkain, vähän niin kuin l-muodossa, niin tuohon keskelle sopisi iso pyöreä pöytä. Aivan kuten tuo musta Big George -sohvapöytä. En tiedä miksi, mutta omaan silmääni tuo Big George -sohvapöytä näyttää aika päheelle myös mattametallisena. Pöydän halkaisija on 110 cm, joten se on ihanan iso. Voi olla, että se menisi myös sohvien keskelle, sillä tuossa on tilaa siirtää sohvia vielä etäämmälle toisistaan. Korkeuttakin tuolla pöydällä on liki yhtä paljon kuin nykyisellä. Tykkään, että sohvien ollessa vastakkain on kiva, että pöytä on ainakin samalla tasolla kuin millä sohvilla istutaan. Tuo valkoinen Holste -sohvapöytä on aivan unelma, se olisi vielä kymmenen senttiä halkaisijaltaan enemmän. Siinä kuitenkin on miinuspuolena, että se jää korkeudeltaan noin 10 senttiä sohvien istumiskorkeuden alle. Olisiko se teidän mielestä hölmönnäköistä? Ei ehkä silloin, kun sohvat ovat kulmikkain, mutta tuntuu, että sohvien ollessa vastakkain pöytä uppoisi sinne väliin 🙂 Myös hinta on tässä kyllä kipurajan yläpuolella…

Hitahana hämäläisenä olen syttynyt nyt vasta marmorikantisiin pöytiin. Mutta kun niitä tuntuu vain olevan niin monella. Tuo upea mustamarmorikantinen Jim -sohvapöytä toisi ihanaa arvokkuutta olohuoneeseen. Tuohon mummun kruusaillut korkeat kynttilänjalat päälle ja muutama taideteos lisää seinälle. Tässä halkaisija on vain 80 cm, joten pelkään että jää liian pieneksi. En tiedä miksi, mutta tykkään reilunkokoisista sohvapöydistä. Lisäksi tämän kaunokaisen hinta on myös vähän yläkanttiin siinä missä korkeus on alakanttiin. Mikäli Rakel -sohvapöydällä olisi hieman enemmän halkaisijaa kuin 79 cm, niin kallistuisin sen puoleen. Muotoilun lisäksi miellyttää hinta. En tiedä, mikä tuossa marmorikantisessa Jim -sohvapöydässä kiehtoo. Onko se tuo, että nuo jalat ovat mustat? Kuitenkin, sekin on ehkä aavistuksen liian pieni halkaisijaltaan.

Huomaatteko muuten, että melkoisen ihastunut olen noihin mustiin esittelemiini pöytiin? Tällä hetkellä eniten silmääni miellyttää Big George, mustana. Vaikka se on musta, niin se on kuitenkin aika siro, eikö? Ja tuossa kollaasikuvassa sopii niin nätisti valkoisen sohvan eteen. Kuva sai mut haaveilemaan sinertävästä matosta ja sinertävästä keramiikasta. Koska päätin olla ostamatta lainkaan syysvaatteita tänä vuonna (sitä yhtä beigeä neuletta ei lasketa), niin eikös sitten saa ostaa sillä rahalla jotain muuta? Vaikka sohvapöydän 😀

IHANAA SADEILTAA TOIVOTELLEN,

PS. tänään oli niin hirmu pimeää töiden jälkeen, että ei valo riittänyt kuvailla teille syysgarderobiani. Uusi yritys huomenna myyntikokoustelupäivän jälkeen 🙂


sunnuntai 19. elokuun 2018

Suloinen sunnuntaiaamu & keramiikkarakkautta

HIPSHEI JA HUOMENTA IHANAT!

Sellaista verkkaista, hissuttelevaa sunnuntaiaamua vietellään meidän kotona. Tytöt söivät aamupalat jo aiemmin, joten miehen ollessa koiran kanssa lenkillä paistoin pitkästä aikaa meille pannarit. Ohjetta niihin täällä. Lisäksi tein energiapommismoothien kookosvedestä, banaanista, macasta, tyrnimarjasta, porkkanasta ja kurkumasta. Vaaleapaahtoisen kahvin joukkoon lisäsin mitallisen vaniljanmakuista kahviaromia.

Se, mikä tämän sunnuntaiaamun oikeastaan kruunasi olivat nuo syntymäpäivälahjani. Minulta minulle. Kauniit Kerafiikan Sysi-kahvikupit ja -lautaset. Meillä äiti aikoinaan osti keramiikkaa sieltä sun täältä. Ja nimenomaan suomalaista keramiikkaa. Yleensä niitä sellaisia harvinaisia, kultaakin kalliimpia eriä. Enkä nyt puhu rahasta sanoessani kultaakin kalliimpia. Ihan vain kannustaakseen suomalaista käsityötä. Kotona pikkutyttönä usein join aamukaakaoni sellaisesta oranssivihreästä keraamisesta kahvikupista, jonka tekijää en enää muista. Rosvo-Rudolfin äärellä. Sittemmin omaan kotiin muutettuani minulla oli yksi äidin ostama beigenvärinen keraaminen kahvimuki, josta join aina kahvini. Sunnuntaiaamuisin punapipoisen ja -poskisen Jacques Cousteaun seurassa.

Joten voisi sanoa, että tämä keramiikkarakkauteni on periytynyt geeneissä. Taannoin somen maailmassa näin ensimmäiset Kerafiikan Henriikan työt ja se oli ehkä rakkautta ensi silmäyksellä. Tehän tiedätte mieltymykseni tummiin sävyihin kattausastioissa. Nämä kauniit, sisältä lasitetut Sysi-mukit ja nuo ulkopinnaltaan lasitetut leipälautaset on dreijattu niin taidokkaasti. Kuppi sopii niin pienempään kuin isompaankin käteen. Keramiikka on myös sangen katseen kestävää. Näitä voisi oikeastaan tuijotella koko päivän. Pannarit söimme lapsuudenkodistani asti mukana kulkeneilla lasilautasilla. Ei näitäkään joka päivä vastaan tule, joten ehkä nekin ovat sitä kultaakin kalliimpaa valmistuserää.

Näin jo muutaman käyttökerran jälkeen voin sanoa, että olen 110% tyytyväinen itseltäni saamaani syntymäpäivälahjaan. Enkä vähiten sen takia, että olen hurjan tyytyväinen siihen, että sain kannatettua suomalaista työtä. Suomalaista pienyrittäjää. Se on kuulkaas ihan hirmuisen tärkeää ♥ 

SULOISTA SUNNUNTAITA TOIVOTELLEN,


keskiviikko 02. toukokuun 2018

Makuuhuoneen raikkaampi ilme & suuri sisustusale

MOIKKAMOI!

Muistatteko, kun tuossa pari vuotta takaperin joulun aikaan esittelin teille ihanan ja sympaattisen sisustusliikkeen? Ihan tuossa ala-asteeni vieressä Hyhkyssä, teollisuuskiinteistössä on toiminut aina näihin päiviin asti MoodFactory – Tunnelmatukun kuluttajamyymälä. Sitä on pyörittänyt vanhat tuttuni, sisarukset Tomi ja aina niin hersyvän iloinen Johanna. Jossu näin meidän kesken 🙂 Eilen luin Facebookista suru-uutisen; tuo ihana sisustuskauppa loppuu liiketoimintakauppojen myötä. Sisarukset pääsevät kokeilemaan toisenlaista vapautta. Sitä, millaista on arki ilman yrittäjän vastuuta ja velvollisuuksia. Hatunnoston paikka 

Ensimmäinen ajatukseni oli, että ei voi olla totta! Miksei tullut käytyä moikkaamassa Jossua ja Tomia useammin tuossa kotimatkani varrella sijaitsevassa liikkeessä! Tänään korjasin heti tilanteen ja kurvasin Nokialta ruokiksella veljen vaimon kanssa paikan päälle. Ei sillä, että mitään sisutukseen liittyvää olisin tarvinnut, mutta kieltämättä tuo eilen näkemäni uutinen sai sille kannalle, että josko sitä pikkuisen päivittäisi makuuhuoneen sisustusta raikkaammaksi. Näin kesää kohden mentäessä se lattialla ollut punainen itämaistyylinen matto tuntui ehkä liian lämpimältä. Olen etsinyt verkkokaupoista mattoja, tuloksetta. Tuolla MoodFactoryssa tänään tajusin sen jälleen; jotta kivijalkamyymälät kannattavat, tulisi meidän vähentää nettishoppailua. Jälleen kerran tunsin pienen piston rinnassani.

MoodFactorylla on kaikki normaalihintaiset tuotteet tästä päivästä lähtien niin kauan kuin tavaraa riittää -30% tai osa jopa -50%. Tuo kuvissa näkyvä kaunis ja erilainen matto sympaattisine palluroineen on Intiassa käsin kudottu. Matolle ei jäänyt alennuksen jälkeen juurikaan hintaa. Sitä paitsi, se sopii ihan älyttömän hyvin tuon aiemmin talvella esittelemäni patinoituneen puupenkin kanssa (puupenkki saatu aikoinaan bloginäkyvyyttä vastaan). Symppiksiä puupenkkejä muuten on tai ainakin päivällä vielä oli jäljellä eri kokoisina! Mattojakin sinne jäi vielä ainakin yksi. Osasta kauniista esineistä ja matoista on enää yksi kappale jäljellä, kun taas joitain löytyy runsaammin.

ID

Kaksi kaunista sinistä tyynyä ja tuo savelta näyttävä puuvaasi täydentävät makuuhuoneen sisustuksen. Niitä en suunnitellut ostavani, mutta tuolla tunnelmallisessa liikkeessä iski tietynlainen haikeus; mitä jos en törmää näihin tuotteisiin enää? Jäävätkö ne kummittelemaan ja harmittelenko jälkeenpäin, kun en niitä ostanut? Tehän tiedätte, että viime vuosina on tullut tehtyä harkittuja ostoksia. Nämä eivät kuulu siihen kategoriaan, mutta ne kuuluvat siihen ”rakkautta ensi silmäyksellä” -kategoriaan 😀

Rakastan tuota makuuhuoneen uutta raikasta, mutta silti hämyistä ilmettä. Tuon hieman uudistetun sisustuksen myötä löysin paikan myös talvella MoodFactorysta ostamalleni kauniille balilaishenkiselle puuveistostaululle. Se on kaunis kuin koru, vai mitä? Hieman jäin harmittelemaan, että olisiko pitänyt ostaa vielä kynttilävarastot täyteen. Kynttilöitä kun oli tarjolla huikean edullisesti. Näyttäviä lasipurkissa olevia tuoksukynttilöitä sai kaksi kymmenellä eurolla. Ja hei, en edes tiedä oliko kaupan, mutta eräs valkoinen sivupöytä/senkki jäi kummittelemaan mieleeni. Onko meillä paikkaa sille? Ei, mutta mökillä ehkä olisi 🙂

KESKIVIIKKOTERKUIN,

PS. tämä ei ollut kaupallinen yhteistyöpostaus, vaan silkasta ystävien auttamishalusta tehty postaus