Viimeisen viikon olen pohtinut tosi paljon tätä mun elämäntaparemonttia. Ja ihan oikeesti, eihän terveellisesti syöminen ja painonhallinta tähtitiedettä ole. Eihän? Kuluta enemmän kuin syöt niin paino pysyy kurissa. Ruokavaliolla ainakin omakohtaisesti voin todeta olevan erittäin paljon vaikutusta siihen, miten voin. Se, että riisi, peruna, pasta ja pullat on ollut pannassa jo helmikuusta lähtien on tuonut hirmuisen määrän uutta energiaa. Mutta suurempi vaikutus on ollut liikunnalla. Juokseminen on niin koukuttavaa. Vaikka välillä on vaikea lähteä lenkille, niin mikään ei voita sitä olotilaa, kun tulee kotiin ja on saanut nollattua aivot hyvän musiikin parissa. Ja vielä nostattanut kuntoa siinä samalla. Ei hassumpaa.

Borrowed from Pinterest

Nyt on viikko vietetty jälleen terveellisesti. Tai kuten aiemmassa postauksessa totesin, niin eipä kesälomallakaan tämä homma ihan lapasesta lähtenyt. Mutta nyt skarppaan viikolla enemmän, kuten alla olevista kuvista viime viikon ruokailuista näkyy. Perjantaista lauantai-iltaan en jaksanut miettiä, mitä suuhuni laitoin. Herkut sallittiin. Mutta övereitä ei tullut vedettyä. Olen huomannut, että tarvitsen ns. herkuttelupäivän. Ja harvemmin silloin tulee kuitenkaan syötyä järjettömiä määriä karkkia tms. 

Viikon verran kuvasin ruokiani 🙂  Hiukkasen tuntuu hölmöltä esitellä näitä, sillä kaikkihan me tiedetään homman nimi; puolet lautasesta salaattia jne. Voisin elää pelkällä salaatilla. Vaihtelen salaatteja aika usein, etten pääse kyllästymään. Salaatti/höyrytetyt kasvikset kuuluvat jokapäiväiseen ruokavaliooni. Välillä teen salaatista itsestään ruokaisamman, välillä kevyemmän salaatin tai kasvisten seurana syön kalaa tai broileria. Punaista lihaa tulee syötyä ehkä hiukka liian vähän. Joten siihen täytyisi panostaa.

Kestosuosikkini: tomaatti-mozzarella-basilikasalaatti

Feta-juustosalaatti öljykastikkeella

Kinkku-kotijuustosalaatti kermaviilikastikkeella sekä lisäksi itse tehtyä rahkajugurttileipää

EDIT: Salaattiin laitoin jäävuorisalaattia, tomaattia, kurkkua, kesäsipulia, kinkkusuikaleita ja kotijuuston palasia. Kastikkeeksi purkillinen 0,3% kermaviiliä maustettuna sitruunamehulla, suolalla ja mustapippurilla. Mulla tuli salaattia siis niin paljon, että tuo kermaviilimäärä oli passeli. Käytin kokonaisen jäävuorisalaatin.

Leivän teinkin sitten ”omasta päästä” ohjeella. Eli pari kananmunaa ja rahkajugurtti (oliskohan ollut Ehrmann merkkinen… ) sekaisin. Sitten sekoitin em.seokseen pellavansiemenrouhetta, vehnälesettä ja mantelijauhoa niin, että seos tuli tasaiseksi löysäsksi taikinaksi. Lisäsin hiukan suolaa. Levitin taikinan (tai oikeastaan levisi itse aika kauniisti) uunipellille. Vajaa pellillinen tästä tuli. Paistoin 225 asteessa, kunnes pinta muuttui kauniin ruskeaksi.

Vuohenjuustosalaatti, jonka kanssa broileria (ja ehkä hivenen ylimitoitettu määrä bbq-kastiketta 😉

Mikromunakas kinkulla, tomaatilla ja sipulilla. Nopea ja erittäin helppo!

EDIT: riko kolme kananmunaa ja sekoita joukkoon hivenen suolaa, pippuria tai mitä ikinä maustetta haluatkaan käyttää. Tähän munakkaaseen vatkasin mukaan viipaloitua tomaattia, kesäsipulia ja kinkkusuikaleita. Laakeassa muoviastiassa laitoin mikroon ja oliskohan ollut siellä pari kolme minuuttia. Niin kauan, että on kokonaan hyytynyt.

Kananmunia tuli syötyä keitettynäkin usein viime viikon aikana.

Rasvan saannin takaa se, että syön paljon kalaa. Ehkä noin 4 kertaa viikossa. Lisäksi käytän oliiviöljyä salaatinkastikkeena. Kesällä savustimme kerran viikkoon kalaa. Hyvää, mutta pidemmän päälle ehkä liian suolaista.

Onhan tämä vähän hankalaa, jos muu perhe ei syö salaatteja, kasviksia tai samaa ruokaa ylipäätään. Tosin meillä on nyt ideaali tilanne, että lapset ahmivat salaatteja, kalaa ja kasviksia. Toki teen lapsille ja miehelle välillä ruokia, joita en itse syö. Keitän perunoita, teen pastaa, paahdan paahtoleipää.

Jännä juttu on se, miten varsinkin Julia on yhtäkkiä kiinnostunut liikunnasta. Jumppakärpänen on tainnut purra koko perhettämme. Usein ehdottelee, että mennään kentälle juoksemaan kilpaa tai mennään pyörälenkille. Ja mun mielestä se on pelkästään ja ainoastaan vaan positiivista, että lapsi hauaa itse liikkua. Ja oppii liikkumaan pienestä pitäen.

Tiedän, että ruokavalioni on nyt muuttunut pysyvästi. Mutta hiukka huolestuttaa syksyn pimeät ilmat ja juoksuharrastuksen jatkaminen. Viime vuonna se stoppasi kuin seinään syyskuussa ja alkoi taas maalis-huhtikuussa tänä vuonna. Talvikauden poljin kuntopyörää. Mutta se ei ole läheskään niin kivaa kuin juokseminen. Tällä hetkelläkin tuottaa tuskaa, kun en ehtinyt tänään lenkille (lapsenhoitovastuu painaa ;). Huomenna on onneksi jälleen vapaapäivä ja laatuaikaa Julian kanssa. Voipi olla, että heitetään yhdessä lenkki. Julia pyörällä ja mä juosten…

Huh, miten terveellisiltä noi ruoat näytti näin jälkeenpäin! Seuraavaksi alan koostamaan juttua terveellisistä herkuista. Sillä kyllähän mäkin herkuttelen. Välillä epäterveellisesti, mutta toisinaan taas terveellisesti. En ajatellut ottaa stressiä siitä, mitä suuhuni laitan. Pääasia, että vaatteet eivät purista ja on hyvä olla. Jaksaa pyörittää arkea kahden pienen lapsen kanssa. Jaksaa pomppia trampalla ja tehdä peppuplätsejä 😉

Borrowed from Pinterest

Elämäntaparempasta sisustamiseen; me ollaan pari vuotta mietitty olohuoneen kattovalaisimien (spottikiskoilla) vaihtamista. Kunnes eilen hiffasin, että enhän mä niitä halua mihinkään vaihtaa. Ne on kerrassaan sympaattiset. Huomenna enemmän juttua sympaattisista valaisimista kuvien kera.



niin se lähti arki rullaamaan. Laitan tämän teille ajastettuna, mutta luulisin, että kyynel silmäkulmassa on tämä äiti juurikin tällä hetkellä jättämässä pikkuistaan päiväkotiin. Mikä on sinänsä hullua, sillä toinen on odottanut taas päikkyyn menoa kuin kuuta nousevaa 🙂 Mutta kyllä se taas siitä!

Maanantai ja kuun ensimmäinen päivä on mitä loistavin aloittaa taas elämäntaparemontti, joka ei ole siis hetkellistä vaan kestänyt jo vaihtelevalla menestyksellä alkuvuodesta lähtien.

Taustaa: Kaikki oikeastaan lähti jo joulun jälkeen siitä, että huomasin töissä olevani aivan tööt. Varsinkin iltapäivällä lounaan jälkeen väsymys iski kovalla kädellä. Huomasin, että olin usein myös nälkäinen, vaikka olin juuri syönyt. Alkoi ottamaan päähän, kun housujen vyötäröt kirrasivat. Kyllä, liikunta oli jäänyt vain hyötyliikuntatasolle. Ja työkseni teen istumatyötä tietokoneen äärellä. Ennen lapsia kävimme raksun kanssa salilla liki joka päivä. Pari kolme kertaa viikossa kävin spinningissä, bodypumpissa tms. Olenhan mä tässä välilläkin käynyt jumpilla ja juossut, mutta viime syksyn aikana liikunta jäi totaalisesti, kun oli koulukiireitä. Eli kunto oli päässyt rapistumaan aikalailla.

Helmikuun noudatin vähähiilihydraattista ruokavaliota niin, että perjantai-illasta sunnuntaihin sain myös herkutella oikein olan takaa (eli kaikkea mitä teki mieli). Parin viikon jälkeen huomasin, että ei tehnyt enää mieli karkkia eikä varsinkaan vaaleaa leipää. Oli kuulkaas vielä viime vuonna aika, että mun aamupalani koostui kahdesta (!) isosta paahtoleivästä (usein kyllä täysjyvä), jonka päällä oli margariiniä ja hunajaa/hilloa. Ihme, että tuolloin pysyi paino normaalin rajoissa. Lisäksi saimme helmikuussa kuntopyörän lainaan, jota poljin noin 5 krt viikossa tunnin ajan reippaalla sykkeellä. Tulos: kolmessa viikossa lähti 3,5 kg pois. Painoindeksini ennen ”dieetille” alkamista oli noin 22,5 eli syytä laihduttamiseen ei juurikaan ollut. Onnellisempi olin siitä suunnattomasta energiasta ja hyvänolontunteesta, jonka elämäntaparemontti toi mukanaan. Unen tarve väheni huomattavasti. Harmillista, että maaliskuussa ulkomaanreissulla hieman repsahti. Huhtikuussa aloin juoksemaan noin 5-6 krt viikossa, jota olen jatkanut vaihtelevin määrin. 

Siitä olen siis myös onnellinen, että kunto on noussut kohisten. Totaalisen huonoksi tilanne ei ruokailuiden suhteen ole onneksi mennyt, ei edes kesälläkään. Vaan itse asiassa pääosin jo kesäloman ajan olen noudattanut vähähiilihydraattista ruokavaliota. Tai no, miksiköhän tätä nyt kutsuisi. Syön todella paljon maitotuotteita, joissa on maitosokeria eli hiilareita löytyy. Olen jättänyt pois pastan, riisin, perunan (muutamia uusia perunoita lukuunottamatta), vaalean leivän ja pullat. Herkkuja olen kyllä kesällä syönyt, mutta vehnäjauhomössöpullaa en pysty syömään eikä edes itse asiassa tee mieli. Jo lomalla noudatimme sääntöä, että ei viikolla viiniä. Ellei ole vieraita. Noh, meillähän oli usein vieraita viikolla, joten valkoviinilasillinen tuli juotua silloin tällöin. Mutta nyt alkaa taas se, että viinipullo voidaan avata perjantai-iltana töiden jälkeen hyvän ruoan seuraksi.

Tavoite: Ihan ensimmäinen tavoite on saada arki rullamaan ilman herkkuja. Eli karkkia. Kesällä on tullut nameja syötyä päivittäin. Ai ai, hampaat kiittävät 🙂 Perjantai-iltana ja lauantain ajan annan itselleni luvan herkutella karkeilla. Liikunnan suhteen tavoitteeni on myös jatkaa juoksulenkkejä läpi v u o d e n. Saas nähdä miten syyspimeillä käy! Ylipäätään se, että voi hyvin ja on tyytyväinen siihen mitä on, on ehdottomasti tärkein tavoite. Ja omalta kohdaltani tuo tyytyväisyys osaltaan tulee myös siitä, että on hyvässä fyysisessä kunnossa ja jaksaa esimerkiksi leikkiä päivät lapsien kanssa. Ei ole muuten tällä iällä enää mikään itsestään selvyys tuokaan 🙂 Tyytyväisyys tulee myös sitä kautta, että kun itsellä on hyvä olla niin on helpompi auttaa muidenkin hyvinvointia.

Mutta nyt niihin lupaamini aamupaloihin, joita olen tässä jo tovin syönytkin tämän kaavan mukaan. Nämä ovat siis mun henkilökohtaisia suosikkeja hyvinvoinnissani; voi olla että joku muu tarvitsee enemmän murkinaa aamulla. Itselläni nälkä pysyy näillä hyvin 🙂 Eli aamianen on joku alla olevista ja muki pari kahvia. Jos on oikein nälkä niin voin yhdistää esim kohdan yksi ja kaksi.

Aiemmin en voinut sietää maustamatonta jugurttia, se oli ehkä pahinta maailmassa, mitä tiesin 🙂 Mutta nyt en voi sietää makeutettuja jugurtteja. Activia, jota vielä keväällä töissä söin, tuntuu nyt niin ylimakealta, että ei mene alas. Tähän asti olen syönyt rasvatonta luonnonjugurttia, mutta ajattelin vaihtaa sen ihan normaaliversioon. Eli aamupalasuokkarini varsinkin nyt marja-aikana on jugurttia reilu kipollinen ja päälle tuoreita marjoja. Tai vaikka pakkasesta jäisiä. Kaikki käy 🙂

Helmikuussa olin kuukauden ilman leipää. Teki tuskaa. Ruisleipää ja hapankorppua silloin tällöin. Vaaleaa leipää en juuri koskaan. Karppista olen kaupasta aina silloin tällöin ostanut ja varsinkin paahdettuna se on tosi hyvää. Eli leipää ja kotijuustoa aamiaiseksi silloin kun tekee leipää mieli. Lisukkeeksi vielä kurkkuviipaleita niin avot!

Keväällä innostuin leipomaan karppaus.infosta löytämilläni resepteillä leipiä, jotka valmistuvatkin käden käänteessä. Ja ovat sitä paitsi hyviä. Ajattelin vielä tällä viikolla tehdä pellillisen tälläistä herkkua (ohje karppaus.info):

Helposta helpoin leipä

n. 1,5 dl vettä tai maitoa (määrä riippuu vähän mitä kuiva-aineita käyttää)
4 munaa
yht. 2 dl erilaisia siemeniä ja jauhoja/jauheita (esim. seesam, pellava, pähkinät, auringonkukka, soija, alkuvehnä, leseet jne.)
1 dl kookosjauhoja
1 tl suolaa
reipas luraus oliiviöljyä

Sekoita kaikki ainekset. Lisää lopuksi öljy ja sekoita. Kaada taikina pellille leivinpaperin päälle, levitä lusikalla ja paista 200 asteisessa uunissa n. 10-15 min. tai kunnes on kauniin ruskea.

Pari kolme kananmunaa rikotaan ja sekaan sekoitetaan ripaus suolaa ja mustapippuria. Sekoitan sekaan usein myös esim. kinkku- tai kalkkunasuikaleita. Ja jos jaksan niin tomaattia tai paprikaa. Toimii aamiaisena, mutta myös lounaana. Mikrossa minuutin pari, kunnes on hyytynyt. Hyvää ja täyttävää!

Olen aina ollut sitä mieltä, että kaurapuuro ei pidä nälkää hyvin. Ehkä jos sekaan laittaisi raejuustoa, oliiviöljyä tms. niin se pitäisi. Mutta jos puuroa syön niin syön ruispuuroa. Se on aivan parasta pienen voisilmän ja kylmän maidon kanssa. Ruispuuroa tosin jaksan keittää ehkä kerran kuussa. Jos silloinkaan. Joten puuroa tulee tällä hetkellä syötyä erittäin harvoin.

Tässä esimerkkejä aamupaloista, joita söin ”entisessä elämässäni”: murot, mysli, paahtoleipä hunajalla/hillolla, kaurapuuro hillolla tai ihan vain pari voileipäkeksiä kahvin kera. Fitness jugurttimurot oli ehkä mun suosikkiaamupala. Silloin tällöin lauantai-aamuisin sallin itselleni kipollisen niitä.

Lisäksi käytän järkeä aika paljon ruokavaliossani: jos tiedän, että aion juosta illalla tunnin lenkin niin syön ruisleipää välipalalla. Kyllä niitä hiilihydraatteja kroppa tarvitsee. Eli ei tämä nyt ihan vähähiilarinenkaan dieetti ole. Vaan jotain siltä väliltä.

Seuraavaksi alan koostamaan postausta lounaista, joita syön. Uskoisin, että saisin sen ”lanseerauskuntoon” tasan viikon päähän.

Oikein reipasta viikon alkua sinulle ♥