tiistai 19. huhtikuun 2016

Kotitoimisto & syksyn suunnitelmia

Homeoffice 3 (1)Homeoffice 7 (1)Homeoffice 2 (1)Homeoffice 8 (1) Homeoffice 6 (1) Homeoffice 5 (1) Homeoffice 4 (1) Homeoffice 1 (1)

…voi tuota tuolivanhusta! 🙂

MOIKKAMOI!

Ja hei ihanaa, että innostuitte eilisen postauksen terveellisimmistä herkuista! Lämmitti mieltä kovasti ♥ Se piti vielä sanomani, että tarjottavista raakakakut ja lihapullat tein pakkaseen jo keskiviikkona (juhlat olivat lauantaina) ja kinkkupiirakan jääkaappiin torstaina. Hienosti maistuivat sulatettuina/lämmitettyinä 🙂 Tykkään itse sellaisista tarjottavista, jotka voi mahdollisimman pitkälle tehdä valmiiksi jo ennen itse juhlapäivää. Ei tule sitten sitä viime hetken paniikkia.

Ruokajutut ovat lähellä sydäntäni. Mutta niin on sisustaminenkin. Vahvasti olen myös sitä mieltä, että vanhassa vara parempi. Monille teistä tämä työpisteeni saattaa olla tutunnäköinen. Se onkin ihan sama kuin silloin pari vuotta sitten. Ainoastaan seinähyllyä ei enää ole. Tuoli on vuodelta 1995. Sain sen ensimmäiseen opiskelija-asuntooni koulutuoliksi. Välillä se on ollut parvekkeella ulkotuolina ja toisinaan varastossa säilössä. Hyvin jaksaa porskuttaa kaikkien vuosien jälkeenkin. Huomasin tuossa, että Keep Calm -taulu on ollut esillä vuodesta toiseen. Se taitaa olla ollut jo pari vuotta ihan passée, mutta enpä mä muutenkaan sisustustrendien perässä ole juossut, joten menköön 😀 Työpöydän alla on jonkin verran säilytystilaa, mutta ajattelin kätkeä kaikki tärkeät mappini tuohon reissusta ostamaani Billabongin hehtokassiin! Valokuvaustavarat (objektiivit yms) löytyvät seinältä koritaskusta. Laskut saa hyvin jemmaan valkoiseen säilytyskansioon.

Niin, miksi meillä yhtäkkiä näin rymsteerattiin? Sen takia, koska veljen vaimo palaa hoitovapaalta töihin syksyllä ja mä ajattelin jäädä kotiin. Emme halua päästää ihanaa hoitovapaan tuuraajaa Jenniä pois, vaan haluamme pitää hänet töissä. Onneksi tämä sopi asianosaisellekin 🙂 Veljen vaimo ja Jenni hoitelevat toimiston ja mä keskityn sitten muihin hommiin. Toimin taustalla talousasioita hoidellen, veljeäni toimitusjohtajan hommissa auttaen ja hallituksen puheenjohtajana. Mutta ihan taustatoimijana en itseäni elätä, joten syksylle on pakko tehdä suunnitelmia. Täytyykin aktivoida tuo pöytälaatikossa lojuva toiminimeni ja kehitellä jotain tekemistä. Niin monesti olen todennut, että elämä on liian lyhyt. Jos on unelmia, niin ne kannattaa toteuttaa nyt eikä myöhemmin. Oma unelmani olisi saada työskennellä kotoa käsin. Kehitellä reseptejä, laittaa ruokaa, leipoa ja valokuvata. Käsitellä kuvia ja kehittyä siinä. Yhdistää tuohon jotenkin sisustaminen ja hyvinvointi. Kenties matkustaminenkin. Niin että, onko teillä businessideaa ehdottaa? 🙂 Hyppy tyhjän päälle pelottaa hurjasti, mutta mä uskon, että saan jotenkin tämän kuvion toimimaan. Kovalla työllä ja suurella sydämellä. Elämä antaa jälleen mahdollisuuden, josta otan ilomielin kopin!

AURINKOISIN TIISTAITERKUIN,

alle


perjantai 15. huhtikuun 2016

Valokuvausjuttuja ja kameravinkki

HUOMENTA IHANAISET!

Se olisi jälleen viikon paras päivä eli perjantai käsillä. Tämän illan myysseilyt menevät kyllä sivusuun sillä a) huomiset sukulaissynttärit kaipaavat vielä paria tarjottavaa ja b) Tapparan peli tulee telkkarista. Jääkiekkohuuman lisäksi olen viime aikoina ollut aikamoisessa kuumeessa. Ja kuume ei ole kiva, te tiedätte miten sen mökkikuumeen kanssa kävi! Miehillähän on yleensä keväällä autokuume. Joinain keväinä olen autokuumeillut, mutta tänä keväänä on ihan erilaiset kuumeet. Tänä keväänä kuulkaas mulla on ollut kamerakuume. Kova kamerakuume! Ihan kamalia tuollaiset kuumeet 😀 Olen ollut ihan supertyytyväinen tuohon kaunokaiseeni eli Olympus PEN E-PL 6 -kameraani. En ole löytänyt siitä yhtään mitään vikaa, joten en ymmärrä tätä kamerakuumetta.

Mökki16 OLYMPUS DIGITAL CAMERA Magicmoment12Viime lauantaina Emilian kanssa treffatessamme kuumeeni konkretisoitui. Se, mitä en tiennyt kuumeilevani oli juurikin silmieni edessä. Olympuksen OM-D E-M10 yhdistettynä tuollaiseen korumaiseen ketjuhihnaan ja olin myyty! Olen zuumaillut Emilian kuvia sillä silmällä ja vaikkei omissanikaan mitään vikaa ole, niin silti hänen kuvissaan on sitä jotain. Saas nähdä onko se jokin siellä kameran käyttäjän päässä vai kamerassa, mutta pian se selviää! Saan nimittäin mahdollisuuden testata tuota OM-D E-M10 kameraa …one happy camper on täällä yhtä hymyä 🙂 Se, mitä välillä aina olen kaivannut on tuo kaukolaukaisu kännykällä. Vaikken nyt niin hirmuisesti niitä asukuvia ole tätä ennen ottanutkaan, niin jotenkin se on vähän säätöä ollut ajastetulla kuvauksella. Joten voipi olla, että niitä teidän toivomia asukuvia tulee eetteriin useammin!

Vanha kamerani pysyy edelleen käytössä myös. Ajattelin yllättää esikoisen ja antaa synttärilahjaksi hänelle sen lainaan. Valvovan silmän alla kuvailuihin. Hän on niin kiinnostunut valokuvaamisesta ja PEN E-PL 6 on juuri omiaan tuohon aloitteluunkin! Pikkuhiljaa ollaan käyty läpi aukkojuttuja, seuraavaksi siirrytään valotusaikaan 🙂 Muistelisin, että moni teistä jäi ilman tuota E-PL 6:sta silloin Black Fridayna, mutta nyt bongasin taas huikean tarjouksen. Verkkokauppa.com:ssa on tarjouksessa tuo Olympuksen PEN E-PL 6 -kamera ohuella pancake-objektiivilla ja WiFi-kortilla hintaan 299,90 euroa. Käykäähän katsomassa täältä tuo tarjous, te jotka edelleen tuosta kameroiden sympaattisimmasta haaveilette ♥ 

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tässä parin vuoden aikana olen satsannut objektiiveihin ja vahvasti olen sitä mieltä, että ne rahat eivät mene hukkaan. Reilu vuosi sitten ennen Thaimaan reissua ostin 25 mm f/1.8 ja tänä vuonna ennen reissua 17 mm f/1.8 saadakseni laajempaa kulmaa. Viime päivien postauksien kuvat, esimerkiksi eilisen rosmariinikanapostauksen, kuvat on kuvattu pitkästä aikaa tuolla 45 mm f/1.8 -obiskalla. Se oli mun ensirakkauteni eikä sitä tulla syrjäyttämään näillä näkymin pitkään aikaan. Toki pitää ottaa muutama askel taaksepäin saadakseen kaikki tarvittava mahtumaan kuvaan, mutta ei haittaa. Kuvista tulee niin käsittämättömän kauniita! Seuraavana on haaveissa makro-objektiivi, mutta täytynee odottaa joulupukin vierailuun sen kanssa.

Viime aikoina olen myös alkanut kuvaamaan RAW-kuvia! Jotenkin arastelin niiden kuvaamista, enkä ole tämän takia kuvannut raakakuvia. Onneksi rohkaistuin, sillä kokonaan uusi maailma on auennut. Vaikken yleensä kuvia paljoa käsittelekään, niin jossain tapauksissa se on tarpeen. Esimerkiksi hämärällä otetut raakakuvat kestävät hyvin kirkkauden lisäämistä ilman kuvan rakeistumista. Joten kokeilkaahan, jos ette ole vielä kokeilleet! Kuvat käsittelen Aperturella ja siihen olenkin ollut todella tyytyväinen. Mulla on jotenkin Photoshopia vastaan samanlainen kynnys kuin RAW-kuvien kuvaamiseen. Joten kuka ties, ehkä mä seuraavaksi hehkutan teille Photaria. Jahka uskallan sen ratkaisevan askeleen ottaa 🙂OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jassoo, kamerajuttuja riittäisi taas vaikka kuinka! Piti vielä kertomani siitä, että mikä valokuvaamisessa on mulle tärkeää. Lyhyesti ja ytimekkäästi se, että saa kuvaan tunnetta. Ettei vain räpsi. Jotta saa kuvan elämään ja välitettyä sen fiiliksen. Mutta nyt on pakko mennä välillä töihin, palataan tuohon tunnepuoleen valokuvaamisessa myöhemmin. Toivottavasti ehdin kuvailemaan viikonloppuna synttärijuhlissa samalla kun häärään keittiössä. Palataan niihin tunnelmiin sitten sunnuntaina iltasella. Instagram ja Snapchat tosin välittää tunnelmia liki reaaliajassa, mikäli tulee ikävä 😉

IHANAA PERJANTAITA &
ALKAVAA VIIKONLOPPUA!

alle


keskiviikko 13. huhtikuun 2016

Herkillä ♥

image1 (1)

…jo niin iso, mutta silti kovin pieni ♥

MOIKKAMOI IHANAT!

Voi tätä huhtikuuta! Kerta toisensa jälkeen se saa mut nostalgiseksi ja muistelemaan… Meillä on molemmat tytöt syntyneet näin huhtikuussa. Toinen perjantaina 13.päivä ja toinen ihan loppukuusta. Kevät on jo senkin takia erityinen vuodenaika. Ennen lapsia haaveilin huikeasta uraohjuksen elämästä ja piinkovasta businessmaailmasta. Lisurin tekemisestä. Lasten saannin jälkeen musta on tullut herkkis ja pehmeiden arvojen vankkumaton kannattaja. Kun vaakakupissa on ne lapset ja businekset niin ei tarvitse arpoa hetkeäkään, kumpi painaa enemmän. Herkillä on oltu tämäkin päivä; muisteltu sitä pientä nyyttiä, jonka saimme syliin aamulla klo 06.21 tasan yhdeksän vuotta sitten. Viimeistään hanat aukesivat siinä vaiheessa, kun luin tuon vuosi sitten pikkuiselle kirjoittamani kirjeen. #itkupilli

Kovin on samanlaiset ajatukset kuin vuosi sittenkin. Huomaan tosin, että lasten vanheneminen ottaa tänä vuonna sielun päälle raskaammin. Niin, ei ne lapset varmastikaan koe ikääntymistä näin raskaasti. Äiti vaan vuodattaa salaa kyyneliä ja tihrustaa ruokaa laittaessaan. Eihän nuo nyt vielä niin isoja ole, 9- ja 11-vuotiaat ovat vielä pikkuisia. Isommasta huomaa, että on jo murrosikää havaittavissa ja halutaan olla aina oikeassa (tai luullaan olevansa aina oikeassa ;). Intetään välillä jopa vastaankin. Niin tekee kyllä vielä tuo pienempikin. Viihtyvät kotona kaksistaan tai kavereidensa kanssa. Eilen annoimme luvan esikoiselle mennä ekaa kertaa kaupungille kaverinsa kanssa. Laajensi hiukkasen reviiriään. Ja eihän tässä kaiken järjen mukaan pitäisi olla mitään ongelmaa, sillä meidän kahdenkeskinen aika miehen kanssa on lisääntynyt. Elämä on helpottunut huomattavasti. Mutta en taidakaan ajatella näitä äitijuttuja järjellä. Vaan tunteilla. Sen takia lasten kasvaminen tuntuu haikealta. Onneksi meillä vielä tytöt tulevat herkästi syliin, soittelevat pitkin päivää monta kertaa ja pyytävät lukemaan satuja. Olenko mä ainut ”mammari” vai onko siellä muita herkkiksiä äitejä? 😀

Jotenkin se on ehkä tämä äitiys joka saa miettimään syvällisiä juuri näin huhtikuussa. Aamulenkillä juostessani mietin sitä, että yleinen käsitys on, että lapset eivät ole syy pysyä yhdessä. Voin sohaista ampiaispesään väittäessäni, että mun mielestä on. Mielestäni ne on juurikin nuo kaksi rakkaudenhedelmää, jotka ovat syy siihen, että tiukan paikan tullen on valmis tekemään kaikkensa perheen kasassa pysymiseksi. Jo ihan lähtökohtaisesti hoitaa parisuhdetta niin, että tule niitä tilanteita, jossa perhedynamiikka kärsisi. Tuossa muutama postaus takaperin juteltiin arvoista. Kyllä se on nuo lapset ja perhe mun arvorankingissa ykkösenä. Ja tiedän, ettei mikään mahti maailmassa tule sen sijoitusta horjuttamaan.

Nyt mä ajattelin karaistua ”toughen up” ja ottaa kahvikupposen takapihalle mukaan. Hengähdyshetki lauantaisten sukulaissynttäreiden valmistautumisrumbaan. Tälle päivälle on leivottu jo yksi raakakakku, toisen leipominen odottaa iltaan. Siinä välissä ajattelin pyöritellä parisataa cocktail-lihapullaa salaatin kanssa tarjottavaksi. Huomiselle iltapäivälle jää kinkkupiirakka, perjantaille kakkupohja ja lauantaina otetaankin sitten lungisti…jep, sen kun näkis 😉

AURINKOISIN KESKIVIIKKOTERKUIN,

alle

PS. siellä on taas muutaman postauksen kommentit vailla vastausta, palaan niihin illalla! Edit: huomenna…nyt painaa leivontatalkoot sen verran, että uni kutsuu 🙂


maanantai 11. huhtikuun 2016

60 vinkkiä parempaan elämään

0IMG_3652

HEIPPAHEI!

Piti aluksi laittamani teille tänään tosi kivan ja helpon arkiruoan resepti, mutta palataan siihen myöhemmin viikolla. Siitä lähtien, kun luin pääsiäisen pyhinä Robin Sharman ”The Monk who sold his Ferrari” -kirjan on pitänyt kirjoitella teille ajatuksista, joita tuo kirja herätti. Ensinnäkin täytyy antaa ison iso suositus ko.kirjalle. Yksi parhaimmista lukemistani kirjoista. Kuuluu sarjaan henkinen valmentaminen ja filosofia. Mutta silti kaikkea muuta kuin kuivakan tylsä. Vei mennessään kiehtovalla tarinalla. Monen monta ahaa-elämystä sain tuosta kirjasta, mutta myös aika paljon vahvistusta sille, että sitä ollaan elämän kanssa ihan oikeilla jäljillä.

Eilen huomasin kirjan kirjoittajan Robin Sharman linkittäneen facebookiin ”60 Tips For A Stunningly Great Life.” Osa näistä on ihan tuolta kirjastakin luettavissa. Tiedän, että tämä saattaa kuulua joidenkin korvaan ihan huuhaana. Niin tuo aviomieskin aluksi ajatteli, kun tohkeilin kirjasta…”niin että pitäiskös siis meidän nyt myydä omaisuus ja muuttaa Himalajalle mietiskelemään?” 😀 No ei se ihan sitä tarkoita. Pienillä jutuilla saa parannettua elämäänsä rutkasti.

1. Exercise daily.
2. Get serious about gratitude.
3. See your work as a craft.
4. Expect the best and prepare for the worst.
5. Keep a journal.
6. Read “The Autobiography of Benjamin Franklin”.
7. Plan a schedule for your week.
8. Know the 5 highest priorities of your life.
9. Say no to distractions.
10. Drink a lot of water.
11. Improve your work every single day.
12. Get a mentor.
13. Hire a coach.
14. Get up at 5 am each day.
15. Eat less food.
16. Find more heroes.
17. Be a hero to someone.
18. Smile at strangers.
19. Be the most ethical person you know.
20. Don’t settle for anything less than excellence.
21. Savor life’s simplest pleasures.
22. Save 10% of your income each month.
23. Spend time at art galleries.
24. Walk in the woods.
25. Write thank you letters to those who’ve helped you.
26. Forgive those who’ve wronged you.
27. Remember that leadership is about influence and impact, not title and accolades.
28. Create unforgettable moments with those you love.
29. Have 5 great friends.
30. Become stunningly polite.
31. Unplug your TV.
32. Sell your TV.
33. Read daily.
34. Avoid the news.
35. Be content with what you have.
36. Pursue your dreams.
37. Be authentic.
38. Be passionate.
39. Say sorry when you know you should.
40. Never miss a moment to celebrate another.
41. Have a vision for your life.
42. Know your strengths.
43. Focus your mind on the good versus the lack.
44. Be patient.
45. Don’t give up.
46. Clean up your messes.
47. Use impeccable words.
48. Travel more.
49. Read “As You Think”.
50. Honor your parents.
51. Tip taxi drivers well.
52. Be a great teammate.
53. Give no energy to critics.
54. Spend time in the mountains.
55. Know your top 5 values.
56. Shift from being busy to achieving results.
57. Innovate and iterate.
58. Speak less. Listen more.
59. Be the best person you know.
60. Make your life matter.

Osa listan kohdista on vähän niin ja näin, enkä usko, että esimerkiksi tarvitsisin mentoria. Uutisistakin haluan olla selvillä ja vuorille ei ole mahdollista päästä ihan joka päivä kiipeilemään. Näitä kohtia voi soveltaa omaan elämään, katsoa niitä hieman omasta perspektiivistä ja keksiä vaihtoehtoisia juttuja. Palatakseni tuohon kirjaan, haluan kertoa suurimman oivallukseni, jonka tuosta kirjasta sain. Tai lähinnä se avasi silmät sen tosiasian suhteen, mitä olen tässä jo jonkin aikaa pohtinut. Siinä oli tapaus menestyvästä lakimiehestä, jolla oli hulppea talo, oli jahtia satamassa, oli Ferrari. Hän teki töitä niska limassa pitääkseen tuon elintason. Saadakseen lisää mammonaa. Terveytensä uhalla. Eräänä päivänä hän sai oikeussalissa sydänkohtauksen, joka toimi aikamoisena herättäjänä. Möi omaisuutensa Ferrareineen, lähti mietiskelemään sinne Himalajalle ja palasi uudesti syntyneenä. Uusien arvojen kera. Mä en usko, että ihan näin radikaaleihin ratkaisuihin on tarve lähteä, mutta jo sen tajuaminen on tuikitärkeää, että ei se raha ja materia tuo onnea. Sivusta seuranneena voin kertoa, että ensin kun painat töitä 24/7 ja sitten sydän pysähtyy, niin sä et tee sillä rahalla yhtään mitään. Etkä siinä vaiheessa, kun sulle annetaan kuolemantuomio aivokasvaimen myötä. Et voi ostaa terveyttä tuossa vaiheessa. Koska lääketiede ei ole lahjottavissa. Ei kannata odottaa eläkepäiviä, vaan alkaa elää elämää tässä ja nyt. Se arki ja ne kultareunukset, muistattekos 🙂

Jälleen kerran on kyse niiden asioiden priorisoinnista ja siitä, että hiffaa sen elämän perimmäisen tarkoituksen. Elää niiden tavoitteiden suuntaisesti, mitä itse on elämälleen asettanut. Onnellisuus ei ole päämäärä vaan se on tapa matkustaa. Allekirjoitan tämän väitteen täysin. Liian usein sitä törmää ihmisiin, jotka valittaa elämästään. Joku asia tökkii. Tai joillain ihmisillä tuntuu välillä jokainen asia tökkivän. Elämä on kaikkea muuta kuin onnellista. Silloin olisi ehkä tarpeen kirjoittaa alas ne tavoitteet, mitä elämässä on. Myös ne elämän tärkeimmät asiat, joiden eteen haluaa tehdä töitä. Mitkä on ne asiat, joilla on merkitystä vielä 20 vuoden päästä? Onko se työ vai onko se perhe? Jep, joten kultaista keskitietä vaaditaan näiden yhdistämisessä. Mutta kuitenkin se, että keskittyy niiden tärkeimpien asioiden vaalimiseen elämässä. Senkin tajuaminen avasi silmäni, että kukaan muu ei tule muuttamaan mun elämääni ellen mä itse. Turha siis rutista asioista. Rutinan sijaan enemmän toimintaa! Ole aito ja toimi omatuntosi mukaan. Jo näiden kahden asian voimalla pääsee aika pitkälle elämässä. Moraali ja vastuullisuus. Se, että seisoo sanojensa ja tekojensa takana. Omana itsenään. Tekee asioita, elää elämää joka päivä niin kuin viimeistä. Sillain, ettei tarvitse ikinä harmitella, että miksen mä tehnyt/sanonut/mennyt. Tässä ihan vain pintakosketusta taas asioihin, joita mä pidän tärkeänä elämässä. Miltä ko. lista muuten teidän silmiin näytti? Onhan se osaltaan vähän jenkkihöpöä, mutta kun lukee tuon kirjan, niin asiat konkretisoituu.

Loppukevennyksenä; löysin kirjasta ja tuosta listasta yhden asian, joka on vähän ristiriidassa. Kirjassa kehoitettiin nousemaan joka aamu auringon nousun aikaan. Mutta herra Sharma ei varmastikaan ole oivaltanut, että ihan joka puolella se aurinko ei nouse aamuviideltä. Mitäs utsjokilaiset sitten….kuuluuko heidän nukkua koko kaamosaika? 😉 Kirja ei ole paksu ja se löytyy myös suomenkielisenä. Suosittelen lukemaan, ellet ole sitä jo tehnyt! Avaa silmät ja pistää miettimään.

MAANANTAITERKKUSIN,

alle


torstai 07. huhtikuun 2016

Ex tempore -otsis

Otsis1Otsis2 Otsis 1MOIMOI!

Sillälailla 😉 Mä taidan olla kyllä oikein jokaisen kampaajan painajainen. Terkkuja sinne vain Kristalle! Juuri viime viikolla kampaamon tuolissa istuessani pohdin ääneen, että olen harkinnut otsiksen leikkaamista. Mutta mä ja otsis. Kyllä te tiedätte, pian se kasvaa ylipitkäksi ja sitten sitä kasvatellaan pois. Yritetään pinneilla saada pois silmiltä.

Sateinen iltapäivä ja yhtäkkinen iltapäivän inspiraatio. Sekä sakset. Minä ja takkahuoneen veskin peili. Nipsnaps ja lapset huudahtivat, että ”Äiti, mitä sä olet mennyt tekemään?” …”…mutta hei, sä näytät jotenkin vähän nuoremmalta!” Aamen ja olin tyytyväinen lopputulokseen itsekin. Tosin tässä nyt sitten taas otti takapakkia se meikäläisen tasapitkän polkan kasvatusprojekti. Mutta ehtiihän ne hiushaaveetkin muuttua matkan varrella, ennen kuin tuo hius ehtii kasvamaan. Voihan naiseus, jälleen kerran 😀 Otsis on tuttu ja turvallinen, mutta aiemmin sen pitäminen kaatui aina rasvoittumiseen. Otsa rasvoittui ja sitä myötä hiuksetkin rasvoittuivat. Katsotaas miten nyt käy. Ehkä ikä on tehnyt tehtävänsä. Ja kyllä tuo vaalea värikin edesauttaa sitä, ettei hius rasvoitu niin hyvin.

Mä huomaan olevani aika ajoin kovinkin impulsiivinen ihminen. Sellainen ex tempore -ihminen. Tehdään eikä meinata, you know. Mutta ehkä se on ihan hyvä heittäytyä tässä elämässä. Elettyä päivää ei saa koskaan takaisin, joten parempi tehdä niin kuin sydän sanoo. Tai peili. Nyt sieltä peilistä katsoo onneksi tyytyväinen ex tempore-ihminen. Tilannehan voisi olla toisinkin päin ja täällä oltaisiin hätäkädessä soiteltu jo kiireaikoja kampaajalta 😉

OIKEIN TUNNELMALLISTA TORSTAI-ILTAA,
NAUTITAANHAN SATEENROPINASTA ♥

alle