sunnuntai 15. maaliskuun 2020

3 x arjen yläpuolelle nouseva arkiruoka


Kaupallinen yhteistyö Arla Lempi & Indieplace


 

SULOISTA SUNNUNTAITA!

Konstailematon, autenttinen ja sellainen omannäköinen arkiruoka on näin sunnuntaisin mielen päällä, kun teen ensi viikon ruokalistaa ja sen pohjalta kauppalistaa. Sitä on vuosien varrella oppinut pitämään tuon kauppalistankin simppelinä. Kokoamaan sinne tuotteita, joita yhdistelemällä arjessa pääsee helpostikin arjen yläpuolelle. Ruoan kautta. Te pidempään mukana olleet lukijat tiedätte rakkauteni arkeen. Rakkauteni arkiruokiin. Postaus on totetutettu kaupallisessa yhteistyössä Arla Lempi kanssa.

Tulin kertomaan ilouutisia meille, jotka voisimme syödä herkullisen täyteläistä ja sopivasti hapokasta ranskankermaa suoraan purkista lusikalla. Meille kermafaneille, jotka eivät säästele ruoanlaitossa tuota ruokien sulostuttajaa. Arlalta on tullut kauppoihin uutuustuote Arla Lempi Fraîche 15% -kerma, joka on luonnollinen ja hapatettu fraîche kerma. Se tuo ruokiin täyteläisyyttä ja raikasta hapokkuutta. Fraîche kerman hapokkuus korostaa kivasti muita makuja ja erityisen hyvin se sopii kaveriksi kalalle, äyriäisille ja sieniruokiin, mutta yhtä oivasti se käy tavallisen kerman asemasta tutuissa arkiresepteissä. Kaiken lisäksi tuote on laktoositon. Kuulostaa täydelliseltä, eikö? 

Minulla on ilo ja kunnia jakaa teille kolme meidän perheen arkiruokareseptiä, joissa olen korvannut tavallisen kerman kepeämmällä Fraîche-kermalla. Arjessa meillä noustaan arjen yläpuolelle usein samettisen bataattisosekeiton sekä kermaisen ja raikkaan juustopastan myötä. Nyt kun olemme lisänneet kasvisruokapäiviä ruokavalioomme oikein urakalla, näyttelee täytetyt kasvikset myös pääosaa arjen herskyvässä kupletissamme. Sen kunniaksi kehittelin reseptin täytetyistä munakoisoista. Pyöräytin kylkeen herkullisen pestovaahtokastikkeen, johon sain innostuksen Arlan verkkosivuilta löytyvästä reseptistä. Korvasin vain vihreän peston himpun verran tulisemmalla arrabiata-pestolla.


Kasvissosekeitot toimivat aina. Tässä bataattisosekeitossa samettisuus ei tule bataattien myötä, sillä tykkään jättää keiton hieman rouheaksi, vaan samettisuutta tuo täyteläinen Fraîche-kerma. Tarvittaessa sosekeitto valmistuu nopeastikin, riippuu ihan siitä kuinka pieneksi kokki jaksaa bataatin pienistellä 🙂

 

Samettinen bataattisosekeitto
4:lle

1 prk Lempi Crème Fraîche Kepeämpi
2 bataattia
2 valkosipulin kynttä
2 kasvisliemikuutiota
1 rkl tuoretta korianteria
1 l vettä
suolaa ja mustapippuria

1. kiehauta vesi ja lisää siihen kasvisliemikuutiot
2. kuori ja pienistele bataatit, valkosipulin kynnet ja lisää ne kiehuvaan veteen
3. anna kiehua, kunnes bataatit ovat kypsiä (noin 25-30 minuuttia)
4. soseuta keitto sauvasekottimella
5. lisää Lempi Crème Fraîche Kepeämpi purkillinen
6. mausta suolalla ja mustapippurilla, tarjoile tuoreen korianterin kanssa

Ei ole kermaisen pastan voittanutta. Se on syksyn lohturuokaa parhaimmillaan, mutta keväällä se toimii raikkaan sitruunan kanssa myös. Yleensä laitan tähän raikkaaseen pastaan kokonaisen sitruunan mehun, mutta nyt puolikas riitti; Fraîche-kerma toi oman hapokkuutensa sitruunan lisäksi ja toisaalta lempeytti sitruunan tuomaa hapokkuutta suloisuudellaan.

Kermainen ja raikas juustopasta
4:lle

1 prk Lempi Crème Fraîche Kepeämpi
300 g pastaa
puolikkaan sitruunan mehu
kuivattuja chililastuja, mustapippuria
2 dl raastettua parmesanjuustoa
persiljaa

1. keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan
2. valuta pasta ja lisää se takaisin kattilaan
3. sekoita pastaan puolikkaan sitruunan mehu, purkillinen kepeämpää Fraîche -kermaa, raastettu parmesanjuusto ja ripaus chiliä
4. tarjoile mustapippurin,persiljan ja parmesanraasteen kanssa

Kaikki ruokaisat täytetyt kasvikset ovat arjessa niitä vähän hohdokkaampia vaihtoehtoja. Täytteillä ja lisukkeilla näihin saa vaihtelua ja ruokaisuutta. Maistuvat täytetyt munakoisot saivat vierelleen pikkuisen potkua arrabiata pestovaahdon myötä. Peston voi korvata vihreällä pestolla, mikäli ruokapöydän ääreltä löytyy sellaisia pienempiä ruokailijoita, joiden makuhermot eivät tulisuutta vielä siedä.

Täytetyt munakoisot pestovaahdon kera
4:lle

2 munakoisoa
1 dl valmiskvinoaa
kirsikkatomaatteja
tuoretta basilikaa
50 g fetajuustoa

Pestovaahto
1 prk Lempi Crème Fraîche Kepeämpi
2 rkl arrabiata-pestoa
2 valkosipulin kynttä
tuoretta persiljaa

1. pese munakoisot ja leikkaa ne pituussuunnaltaan kahtia
2. koverra sisusta, mutta jätä munakoison pohjalle ja reunoille täytettä siten, että munakoiso pysyy kasassa
3. pienistele tomaatit ja basilika, sekoita ne kvinoan, murustetun fetan ja pienistellyn munakoison kanssa
4. lisää täyte munakoisoveneisiin
5. paista 200 asteessa noin puolisen tuntia, tarjoile pestokermavaahdon ja tuoreen basilikan kanssa
6. vaahdota Lempi Crème Fraîche Kepeämpi ja lisää sen sekaan pesto ja tuoretta persiljaa
7. laita pestovaahto jääkaappiin maustumaan puoleksi tunniksi

Lempeys on ollut blogini kantava teema jo vuosia ja tiedättekö, että näitä ruokia syödessäni mietin itsekseni, miten tuo lempeys nivoutuu kaikessa tekemisessäni. Enpäs olisi uskonut, että vaihtamalla tavallisen kerman kepeämpään Fraîche -ruoanlaittokermaan, tulee ruoistakin lempisempiä 🙂

LEMPEÄÄ SUNNUNTAIN JATKOA TOIVOTELLEN,


lauantai 14. maaliskuun 2020

Hyviä uutisia ♥

…se niistä pitkistä aamu-unista, rise & shine 😀

HIPHEI HELLUREI JA AURINKOISIA LAUANTAIAAMUTERKKUJA!

Tänä aamuna kaivoin mun kevätlehdet esiin. Sellaiset, joita olen vuosien mittaan säilönyt. Oli ihana istua ruokapöydän ääreen lehtien kanssa ja lukea…no jostain muusta, kyllä te tiedätte. Elämässä kun tapahtuu kovin paljon kaikkea hyvääkin koko ajan. Ainakin Marian Sanomissa. Resilienssi eli ponnahduskyky muutoksista takaisin, sinnikkyys, selviytymiskyky ja valon näkeminen tunnelin päässä on yksi tärkeimmistä voimavaroistamme näinä aikoina. Siihen kuuluu tosiasioiden tiedostaminen, mutta yhtälailla myös toivon ylläpitäminen. Vaikeinakin aikoina niiden hyvien asioiden tunnistaminen.

Resilienssi on ollut mun kantava voimavara jo vuosikausia. Osa siitä on tullut geeneistä, mutta uskon, että tietoinen myönteiseen ajattelutapaan turvaaminen, liikunta ja erilaiset mindfulness-keinot ovat olleet mulle niitä tärkeitä resilienssin kasvattajia.


Ennen kuin lähden nauttimaan aurinkoisesta pakkaspäivästä ruotsalainen dekkari korvissani kuuluen, ajattelin antaa teille vaihtoehtoisia otsikoita päivän polttavista aiheista. Marian Sanomien pääotsikot tänä maaliskuisena lauantaiaamuna näyttävät tältä:

♥ Puutarhakausi vaanii nurkan takana – oletko valmis?
♥ Lähikaupan täysjyväbagelit huutavat nimeäsi, muista ostaa niiden kaveriksi Phillya!
♥ Lautapelien uusi tuleminen; näin verestät Pictionary-taitojasi.
♥ Hei minä täällä, vaaleanvihreä nurmikkotupsu. Ethän tallo minua!
♥ Näe koti uusin silmin. Kotoilu kannattaa aina ♥
♥ Kjäh kjäh, sanoi pölypallo, kun sohvan alle pomppasi!
♥ Wabisabi tässä moikku, jätä rauhassa sänky petaamatta sillä se on aina muodissa.
♥ Nettijoogasovellukset ovat kuuminta hottia – lataa nyt ja nauti treeneistä kotona!
♥ Nuupahda arvokkaasti! Näin nuupahdutat tulppaanisi alta aikayksikön. Toimittajana Maria Nurmi.
♥ Täysi jääkaappi eikä mitään syötävää. Opi soveltamaan!
♥ Ihonhoidon a-b-c – nyt on aikaa kuoria talvi-ihon alta pehmeys!
♥ Hyvä, paha ja ruma – Mr Reddington palaa eettereihin tasan kahden viikon päästä.
♥ Vapauta oksitosiinia halittelemalla sohvannurkassa!
♥ Etkö näe ikkunoista ulos? Näillä kahdella välineellä saat auringon paistamaan olohuoneeseesi.
♥ Sofie Sarenbrant korjaa potin kolmannessa suomeksi käännetyssä äänikirjassaan – kuuntele jo tänään!
♥ Oletko kaivannut tyhjää kalenteria? Nyt on oikea aika nauttia tästä ajasta.
♥ O’ou – jämähtikö reissumies kotiin? 10 askelta vaivattomampaan yhteisarkeen 😉
♥ Ei formulaa, ei lätkää – onko elämää ilman Tulos- ja Urheiluruudun vaihtuvia uutisia? ON!

 

Millaisia viikonloppusuunnitelmia teillä on? Meillä ei ole mitään kummempaa. Ulkoilua ja iltapäivästä tänään hurmurikummipojan pienimuotoiset synttärit. Pitkästä aikaa voisi katsella pari leffaakin. Ostin eilen linssisipsejä ja kokista, joten ei muuta kuin sohvabileet pystyyn 🙂 Nyt menee tietokone kiinni ja se aukeaa taas huomenna illasta, kun tulen jakamaan kanssanne viikon varalle kolme älyhyvää arkiruokareseptiä. Nautitaan (kyllä, elämästä on lupa nauttia myös haastavampina aikoina) viikonlopusta ja siitä, että kerrankin luvan kanssa kaikki saa olla vähän pysähtynyttä ja viipyilevää, odottavaakin ♥

VIIKONLOPPUTERKUIN,


perjantai 13. maaliskuun 2020

Fredagsmys

OIJOI IHANAT,

tiedättekö, että yksi asia on ja pysyy; perjantai-iltojen ihanuus ♥ Se hetki, kun viikonloppu voi alkaa. Kun tietää, että pariin seuraavaan päivään ei tarvitse laittaa herätyskelloa soimaan. Ollakin, että oma sisäinen rytmini on viime aikoina usein ollut herätyskelloa ennen hereillä 🙂 Vaikka teen osan töistä kotitoimistolla ja viikonloppuisinkin tykkään istahtaa koneen ääreen, niin ei se silti vähennä perjantai-illan merkitystä. Töidenkin tekeminen viikonloppuisin on jotenkin leppoisampaa.

Heitettiin miehen kanssa reipas kävelylenkki ja ulkona oli ihanan pirtsakkaa. Jopa hivenen kylmänpuoleista. Lumisade yllätti kävelijät ja hetkittäin ei nähnyt edes eteensä. Punaiset posket ja pikkuisen nipistelevät sormenpäät saavat sisäisesti kuplimaan. Siinä missä aiemmin päivällä lisäsin takkaan puita, tuntuu nyt ulkoilun jälkeen sisällä lämpimältä.

Tänä perjantai-iltana meillä syötiin herkullista valkosipulijuusto-naanleipää ja salaattia. Kyytipoikana oli molemmille alkoholiton olut. Nyt kun ollaan oltu alkuvuosi tipattomalla (pl. ulkomaan reissu), niin ollaan innostuttu alkoholittomista oluista. Ihan paras ruokajuoma, samoin janojuomana silloin tällöin saunan jälkeen. Mähän en tykkää kaljasta (hih, mikä ero on kaljalla ja oluella…mulle ne edustaa samaa juomaa, oluen ollen ehkä sivistyneempi ilmaus kaljalle :D), mutta alkoholittomat oluet – ne ovat aivan eri luku sinänsä. Kauppojen alkoholittomien hyllyn edessä ollaan vietetty tovi jos toinenkin ja kokeiltu erilaisia alkoholittomia oluita.

Valkosipulijuusto-naanleipiin törmäsin IG:ssä Half baked harvestin feedissa ja alkuperäinen resepti löytyy täältä. Sen verran mielenkiintoiselta kuulosti tuo hunaja, jota näihin lisätään, että oli pakko koklata 🙂 Pikkuisen säädin taas reseptiä omien mieltymysten mukaan…

Yrttiset valkosipuli-naanleivät

naanleipiä
3 rkl suolattua huoneenlämpöistä voita
3 valkosipulin kynsi murskattuna
3 rkl pieneksi hakattuja yrttejä (meillä oli persiljaa ja korianteria)
4 naanleipää (ostin kaupan valmiita, niitä pienempiä)
3 dl cheddarjuustoraastetta

tarjoiluun
hunajaa, chililastuja, sormisuolaa

1. sekoita kulhossa voi, valkosipuli ja yrtit
2. levitä naanleipien molemmille puolen valkosipulivoita, levitä naanleivän toiselle puolelle juustoa ja aseta päälle toinen naanleipä (toista tämä kahdesti)
3. paista molemmin puolin paistinpannulla, kunnes juusto on alkanut sulamaan (mä otin vielä grillivastuksen alla uunissa vähän rapeutta näihin lisää)
4. tarjoile hunajan, chililastujen ja sormisuolan kanssa

Nämä tulivat jäädäkseen. Ihan törkeän hyviä. Seuraavan kerran cheddarin lisäksi ajattelin laittaa jotain oikein voimakasta juustoa, sitä nämä ehkä vielä vähän kaipaisivat 🙂 Mitä mä kaipaan nyt on sellainen normaali kotoiluviikonloppu. Kotona oleminen tuntuu ihanalle. En kiellä tosiasioita, mutta pikkuisen mun on rajoitettava uutisten lukemista ja kuuntelemista, sillä jotenkin nyt tulee vähän jo yli. Hysteriaan tai lietsomiseen en lähde mukaan, mutta en myöskään välinpitämättömään ignooraukseen. Toivottavasti en pahoita kenenkään mieltä sanoessani, että elämä jatkuu kaikesta huolimatta. Kaiken tämän keskellä haluan tarjota teille jotain muuta luettavaa, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö kepeiden juttujen kirjoittajan kynä olisi paikka paikoin raskas

TUNNELMALLISTA PERJANTAI-ILTAA,
PITÄKÄÄHÄN HUOLI ITSESTÄNNE & LÄHEISISTÄNNE ♥


torstai 12. maaliskuun 2020

Keittiöpsykologin mietteitä maailmanmenosta

MOIKKAMOI!

Ruoanlaitto on mulle ei vain palautumista, mutta myös osaltaan sellaista aikaa, jolloin tulee ajateltua paljon maailman menoa. Sitä mukaa, kun kattilat porisee liedellä, ajatukset saavat siivet. Usein asiat myös saavat uudet, järkevämmät mittasuhteet.

Tänään mulla oli ilo viettää kolmisen tuntia keittiöpuuhissa. Keittiö oli kuin pommin jäljiltä, mutta vitsit, että tuli taas prosessoitua asioita. Päällimmäisenä tämä korona. Jälleen nyt on hyvä esimerkki siitä, miten positiivisuus luonteenpiirteenä ei suinkaan tarkoita tosiasioiden kieltämistä. Miten kaikki ei ole aina niin ihanaa, vaan vakavan paikan tullen asiat loksahtavat paikoilleen. Vaikka on ikuinen optimisti ja katselee maailmaa vaaleanpunaisten lasien läpi, niin hölmöhän sitä olisi, jos ei esimerkiksi tällaisessa tilanteessa ymmärtäisi elämän realiteetteja. Mun mielestä se olisi kaiken lisäksi erittäin itsekästä ja edesvastuutonta.

Kukaan meistä suomalaisista ei voi tällä hetkellä ajatella, että ”Noh, eipä tuo koske mua kun oon niin hemmetin hyvässä kunnossa!”. Ja toivotaan, että mahdollisimman moni virustartunnalta säilyy. Mutta vaikka se virus sulla olisi oireettomana tai vähäoireinen, niin silti on olemassa iso joukko ihmisiä, joille tuo on oikeasti vaarallinen. Jos meidän iskä eläisi vielä, niin olisin ehkä jo viikko pari takaperin tehnyt selväksi mun perheelle, että mummulaan ei mennä. Riskit ovat aivan liian suuret. Mun sydän on sykkyrällä tällä hetkellä vanhusten ja sairaiden puolesta. Sellaisten, joilla immuniteetti ei ole samaa luokkaa kuin meillä terveillä.

Olen tässä viimeisten parin kuukauden aikana itsekin syyllistynyt sanomaan, että turha hysterisoida. Ja näin se on, hysterisointi ei auta, mutta tietynlainen varovaisuus mun mielestä tällaisissa epidemioissa on kaikkien etu. Mieluummin olla liian varovainen (aina kun on ihmishengistä kyse) kuin jossitella jälkikäteen. Meillä firma pyörii vielä, mutta emme epäröi laittaa lappua luukulle väliaikaisesti, mikäli tarve vaatii. Työntekijöiden ja välillisesti muiden sidosryhmien etu edellä pitää mennä. Se yrityksen päämäärä tuottaa voittoa osakkeenomistajilleen on näinä poikkeusaikoina aivan sivuseikka. Yrittäjänä mun pitäisi olla tällä hetkellä huolissani talouden pysähtymisestä. Mutta mun mielestä sen aika tulee, jos tulee, myöhemmin. Ensiksi pitää tulla ihmisten hyvinvointi ja sen jälkeen vasta muut asiat. Toki pitkällä tähtäimellä talouden pysähtyminen tulee osaltaan myös vaikuttamaan monien hyvinvointiin.

Jotain hyvää, niin musta tuntuu, että ihmiset lähenevät ns. kriisiaikoina ja alkavat puhaltamaan yhteen hiileen. Ollaan samassa sopassa kaikki ja se lähentää. Inhimillisyys ja yhteenkuuluvuus korostuu ♥ 

TOIVEIKKAIN TORSTAITERKUIN,

 


keskiviikko 11. maaliskuun 2020

Numerotietoa blogivuosien varrelta

HEISSULIHEI

ja hei lumisia keskiviikkoiltaterkkuja Tampereelta! Tuossa töistä kotiin ajaessani vesisade muuttui lumeksi. Mutta nyt kyllä ropisee taas silkkana vetenä ikkunaan. Olisihan se nyt hienoa saada vielä kerran kokea tänä talvena winter wonderland -maisemat, eikös? 😀 Sit voitaisiin siirtyä siitä suoraan kunnon kevääseen.

Rakastan lukea blogeista nippelitietoja, joten päätin itsekin toteuttaa sellaisen. Kymmeneltä vuodelta dataa on kertynyt melko lailla, mutta en päässyt käsiksi ihan kaikkeen dataan tammikuu 2010-elokuu 2014. Syyskuusta 2014 olen tehnyt tätä rakkaana ammattinani. Postauksen kuvitus on vuosien varrelta, sen verran haipakkaa on pitänyt tällä viikolla töissä (koti on päässyt ei niin kivaan kuvauskuntoon ;), että kamera on pölyttynyt tuossa sivupöydällä.

87,14% blogin lukijoista on naisia  ja 12,86% miehiä

30,81% lukijoista on 25-34 -vuotiaita, 17,97% 35-44 -vuotiaita ja joka kymmenes on yli 65-vuotias. Muut ovat sitten siitä välistä 🙂

94,91% blogin lukijoista on Suomesta, seuraavina maina tulevat USA, Ruotsi, Saksa ja Espanja. Afrikan mantereelta blogiani on luettu vain Egyptistä.

41,01% lukijoista on Helsingistä ja  13,93% Tampereelta. Tamperelaisena minua miellyttää myös turkulaisten osuus eli 6,03% 😉

2933 julkaistua blogipostausta vuoden 2010 helmikuun jälkeen

34165 kommenttia jätetty blogipostauksiin vuoden 2010 helmikuun jälkeen

62,7% lukee blogiani puhelimella,  20,6% tietokoneella ja  16,7% tabletilla.

2 mins 56 sec on keskimääräinen istunnon kesto

8 056 045 sivun katselua ja 1 351 540 käyttäjää sen jälkeen, kun aloitin Indiedaysillä syyskuussa 2014.

Syyskuun 2014 jälkeen luetuimmat postaukset

1. Peikonlehti sairastaa
2. Helppo ja herkullinen arkiruoka
3. Joulun jälkeinen sisustus
4. Jätskibaaria ja aarteen etsintää
5. Juhlahumua & uunissa paistetut vappumunkit
6. Perfect Friday & maailman paras pizzapohja
7. Maailman paras riisitön kaalilaatikko
8. Neljän viikon arkiruoat
9. 10 x sokeriton herkku
10. Luomenpoisto kasvoista -kokemuksia?

Hih, mikäli blogitekstin otsikossa lukee maailman paras, niin se saa paljon lukijoita 😉 Muutenkin ruokapostaukset ovat olleet suosituimpia. Tuota peikonlehtipostausta lukuunottamatta. Sitä on käynyt lukemassa kolme kertaa enemmän ihmisiä kuin tuota kakkosena keikkuvaa arkiruokapostausta. Olinpas tässä taannoin eräillä synttäreillä, jossa yksi ihana rouva tuli sanomaan, että ei tiennytkään mun kirjoittavan blogia. Kysyin mistä tietää, niin siitä kun oli googletellut peikonlehtiongelmansa kanssa ja sitä kautta päätynyt blogiini 😀

Jälleen kerran päällimmäisenä on kiitollisuus. Kiitos, kun käytte täällä mua ilahduttamassa. Tiedän, että joidenkin mielestä blogit ovat kuoleva luonnonvara, mutta niin kauan kuin täällä käy yksikin ihminen, niin tulen sangen iloiseksi. Ehkä se blogien lukeminen riippuu pitkälti iästäkin; mä veikkaan että me keski-ikäiset ja sitä vanhemmat tykätään lukea vielä blogeja. Nuoremmilla kun on sitten enemmän muita viestintäkanavia hallussa.

KESKIVIIKKOTERKUIN,