tiistai 23. kesäkuun 2020

Kirjasuosituksia kesään

HEIPPAHEI!

Tiedän, että mun pitäisi olla tällä hetkellä kykkimässä siellä orapihlaja-aidan juurella niitä rikkaruohoja kitkemässä (no ei, sen ajattelin  jättää juhlien jälkeiseen aikaan), mutta jotenkin täällä sisällä tietokoneen äärellä tuulettimen vieressä on just hyvä. Pihahommia luvassa sitten, kun aurinko vähän painuu mailleen.

Mä olen tainnut joskus aiemminkin vinkata teille mun kesälukemisista. Kahta en vaihda, kirjat ja liikunta. Ok, kolmea; niitä mun sarjoja, joihin olen kovin koukussa. Edes näinä kiireisinä aikoina. Eilen höyrysi sen verran illalla korvista (lue: ei normaalista poikkeavaa), että lähdin rauhoittamaan mieltä juoksulenkille. Puolen tunnin lenkin jälkeen ajatus virtasi taas kirkkaana.

Myös pieni lukubreikki saa aivot nollaantumaan. Kesäkuulle olen ennättänyt lukea tai kuunnella jo seitsemän kirjaa. Olen kirjatoukka ympäri vuoden, mutta kesällä tuo mun kirjatoukkuus menee ihan sfääreihin. Ei ole lainkaan tavatonta, että valoisana kesäyönä lueskelen yhteen tai kahteen yöllä. Lomalla ihan ookoo, mutta niinä työaamuina, kun kello soittaa kuudelta, niin on vähän vähemmän ookoo 😉

Jenny Colgan
Rakastan. Aivan parasta chic littiä. Kirjat tykkään lukea ja kuunnella englanninkielisinä, mutta nyt itse asiassa mulla on kuuntelussa tuo juuri ilmestynyt Uusia lukuja ja onnellisia loppuja. Joka ekan parin tunnin perusteella kuulostaa siltä tutulta ja turvalliselta Colganilta.

Katherine Pancol
Siitä on vuosia, kun ahmin Pancolin Mimmit-trilogian. Kirjat odottaa mua mökillä yöpöydällä. Tänä kesänä luen ne uudelleen. Jotkut kirjat on parhaita luettuina. Nämä kirjat kuuluvat just siihen kastiin.

Camilla Läckberg
Fjällbacka -sarjalle iso peukku, mutta nyt tulin hehkuttamaan Faye-sarjan toista osaa eli Hopeasiipeä. Tykkäsin tuosta tuosta Kultahäkistä paljon, mutta vielä enemmän tykkäsin Hopeasiivestä. Joka jäi sellaiseen kohtaan, että janoan jo kolmatta osaa… Samaan sarjaan menee mm. Anna Janssonit, Viveca Stenit ja Emelie Scheppit – suuri suositus niillekin.

Carlos Ruiz Zafón
Ei ehkä kevyintä kesälukemista, mutta ehkä parhainta mitä olen koskaan lukenut. Älykkäät juonenkäänteet ja kerronta vievät mukanaan. Neljä osaa sisältävä ”Unohdettujen kirjojen hautausmaa” -kirjasarja vie oikeasti mukanaan. Siitä on jo vuosia, kun tuon viimeisen osan luin ja ei menee kuukauttakaan, kun google laulaa ja etsin tietoa uudesta kirjasta.

Sofie Sarenbrant
Seuraavana kuuntelulistalla mulla on Emma Sköld -sarjan neljäs osa. Ei ihan perusdekkariainesta, vaan myös vähän sitä romantiikkaa siellä taustalla. Nopeatempoinen ja varsin viihdyttävä kirjasarja.

Jojo Moyes
Chic littiä, mutta myös vähän syvällisempää otetta elämään. Toim. huom. itselleni vähän syvällisempää tarkoittaa sitä, että saa pyyhkiä välillä silmäkulmaa 😉 Itse tykkäsin eniten trilogian kolmannesta osuudesta, joka tapahtuu New Yorkissa.

Lisäksi hei suuri suositus kevyestä kesälukemisesta Beth O’Learyn Kimppakämppä -kirjalle. Kuuntelin sen parissa päivässä. Viihdyttävän kepeä. Mikäli taas kaipaatte vähän syvällisempää luettavaa, niin suosittelen Frank Martelan Elämän tarkoitus -kirjaa tai Maria Shriverin herättelevää Olen ajatellut… -kirjaa.

Olisi kiva kuulla, mitä sulla on luku/kuuntelulistalla tänä kesänä? Tuntuu, että maailma on täynnä toinen toistaan houkuttelevampia kirjoja. Ja kaikki pitäisi saada ahmittua samantien. Nyt napit korviin ja ulos kykkimään. Pienesti odotan jo niitä kesälomailtoja, kun ulkona hämärtää ja saan lukea mökin ruokapöydän äärellä kirjaa teekupponen kädessä. Niitä iltoja, kun tehtävälistassa ei ole muuta kuin saunomista, suppailua ja grillaamista

TIISTAITERKKUSIN,


maanantai 22. kesäkuun 2020

Rippijuhlat lähestyvät

HEIPPAHEI!

Tiedättekö, että eilen illalla miehen kanssa vielä juteltiin lungisti, että päästäisiinköhän mökille jo tulevana torstai-iltana. Tultaisiin sitten lauantaina hyvissä ajoin kotiin valmistelemaan sunnuntaisia rippijuhlia. Todettiin, että olishan se ihanaa koirallekin. Olla saaressa ilmalämpöpumpun viilentämässä mökissä, kun täällä kaupungissa on niin kuuma. Sieluni silmin näin itseni lilluttelemassa sup-laudan päällä koko perjantain (kotitoimistopäivällä). Juomassa ehkä lasillisen roseeta iltaruoan kanssa ja nauttimassa leppoisan viipyilevästä tunnelmasta. Vähän niin kuin juhannuksena.

Tänä aamuna heräsin klo 05.39 ajatukseen, että ei vitsit – mitä me oikein ajateltiin! 😀 Yön aikana lista tekemättömistä jutuista oli organisoinut itse itsensä aivolohkoissa ja järjestellyt itsensä prioriteettijärjestykseen. Hyvästi ajatus leppoisasta suppailusta ja roseviinistä. Nyt mennään tärkein edellä. Viime tingassa mieleeni juolahti, että ei muuten olisi ollut pöllömpi idea vuokrata juhlapaikkaa. Mutta halusimme rippijuhlat tänne kotipihaan. Just sinne, missä vietettiin ”muutama” vuosi sitten esikoisen ristiäisiäkin. Joten piha pitää laittaa kuntoon!

Kuorikekuorma on tilattu. Sitä ennen pitää nyppiä orapihlaja-aitojen alta rikkaruohot. Nyppiä ylipäätään rikkaruohot ihan jo-ka pai-kas-ta. Aamukatselmukseni takapihalla osoitti, että ellen tee tuota asap, niin se ei ole vain minttu, joka mun yrttilaatikoissa rehottaa. Amppeliorvokkini ovat parhaimmat päivänsä nähneet. Yksi niistä jo toinen jalka haudassa. Kukkaostoksia on tiedossa tällä viikolla myös (näyttävät ja helpot amppelikukat hakusess). Autokatos pitää tyhjentää ja puunata, jotta saadaan sinnekin muutama pöytä. Ja hei, autokatos pitäisi maalata toiseen kertaan, mutta voi olla että jää juhlien jälkeiseen aikaan.

Rippilapsen toiveesta tilataan muutamia kaasupalloja terassin pieleen. Maljakko- ja servettiostoksia on luvassa myös. Juomaostoksista puhumattakaan. Ajateltiin kyllästää vieraat pikkuisilla kivennäisvesipulloilla. Näillä näkymin tulee olemaan niin lämmintä keliä, että vissyt tulevat tarpeeseen. Ehkä myös alkoholiton olut toimii janojuomana. Pikkuväkeä varten pillimehuja. Jälkkärikakun lisäksi herrasväen keksejä  tai muita pitänee tilata leipomosta.

Tuo pitopalvelun puoleen kääntyminen on muuten jo tässä vaiheessa juhlien järjestämistä osoittautunut parhaimmaksi vaihtoehdoksi. Vaikka se maksaa, niin se summa oli budjetoitu näihin juhliin; Espanjan rippileiri kun olisi maksanut niin paljon enemmän kuin toteutunut Kangasalan ripari. Joka loppuviimein oli paras vaihtoehto. Suomen suvi antoi parastaan.

Kiitoskorttikuvat napsaistaan joku ilta lempeässä ilta-auringossa. Eilen niitä vähän treenailtiin. Ruusun tilalla olkkarin pöydän maljakosta napattiin mukaan neilikat. Esikoisen toiveena oli antaa vieraille kiitoskortit mukaan juhlista lähteissä. Ei pöllömpi idea! Olen saanut tuosta esikoisen mekosta aika paljon kyselyitä. Se ostettiin Zazabellasta. Kengät löytyivät alennuksessa Sokokselta.

Muun perheen vaatetus on kunnossa, mutta itse pohdin vielä tuota omaa vaatetustani. Säästin äiskältä kaksi ajatonta silkkimekkoa tarkoituksenani joku päivä käyttää jompaa kumpaa niistä joko tyttöjen rippijuhlissa tai häissä (josko sellaiset joskus saataisiin järjestää). Mutta mutta…nuo mekot ovat kokoa 34 ja mun kokoni on 38-40. Pitää kuitenkin koklata, miten istuvat. Voipi olla, että helma odottaa nousuveden laskua, sillä äiskä oli päätä lyhyempi minua. Takaporttina ajattelin kääntyä oman vaatekaappini puoleen. Joko sellaiseen siniseen kotelomekkoon tai sitten siniseen sifonkiseen kukkamekkoon. Olin haaveillut pitkähelmaisesta liehulaihumekosta, mutta rippilapsi oli sitä mieltä, että mitään telttaa ei päälle nyt puettaisi 😉 Kirkkoon täytyy ottaa huivi mukaan mekkoihin, jotta saa olkapäät peittoon.

Tälle viikolle osui onneksi vain yksi toimistotyöpäivä, joten täällä kotitoimistolla ollessaan ehtii tekemään sitä sun tätä aina välillä. Nyt vielä muutama työjuttu pois alta ja sitten noiden rikkaruohojen kimppuun. Vai pitäiskö säästää se loppuviikkoon, ettei mokomat villiinnyt just ennen juhlia…

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA TOIVOTELLEN,

PS. blogi lipuu muuten pikkuhiljaa jälleen kesäaikatauluun eli älkää ihmetelkö, jos ei joka päivä uutta postausta ilmaannu – se ätmariaksen Maria päivystää kyllä instan puolella 🙂


sunnuntai 21. kesäkuun 2020

Keskikesällä kerran

HEIPPAHEI

ja voihan vitsit! Toivottavasti sielläkin on ollut rakkaudentäyteinen, lämpöinen ja hyvää ruokaa sekä seuraa tulvillaan ollut juhannus ♥ Sellainen, jonka jäljiltä voi sanoa viettäneensä elämänsä parasta jussia. Itselläni nimittäin on vahvasti tällä hetkellä tunne, että takana on kenties yksi elämän ihanimmista juhannuksista. Huikeine auringonlaskuineen kaikkineen. Likaisine mökkimasoineen (tarkoitan nyt sitä karvaista kaveria) ja loputtomine korttipeliturnauksineen. Saunomisineen ja suloisen vihdan tuoksuisine muistoineen.

Aloin tuossa miettimään, että miksi juhannusta kutsutaan keskikesän juhlaksi. Onko nyt muka keskikesä? Kun musta tuntuu, että tästä se kesä vasta todenteolla alkaa. Sisäinen kello on jotenkin alkukesässä 🙂 Ehkä illat alkavat pikkuhiljaa hämärtymään, mutta jotenkin on odottava mieli. Vielä pari viikkoa töitä ja sitten koittaa kesäloman toinen ja pisin pätkä.

Tuon kolme viikkoa ajattelin asua saaressa. Tehdä täsmäiskuja golfkentälle ja kotiin. Kaupunkiin terassille ja Laukontorille. Saada miehen kanssa rakennettua vihdosta viimein muutama uusi terassi saareen. Mökin edustan kivetys on niin huonossa hapessa, että sen peitämme terassilla. Siitä rakennamme pitkospuut toiselle terassille, jonka rakennamme kalliorannan tuntumaan. Niin, että kallio ei peity. Sillain, että terassilta tulee rappuset kalliorantaan.

Eilen istuimme iltaa pitkästä aikaa kalliorannalla katsomassa yhtä sarjaa (Absentiasta tuli toinen kausi!) ja onhan tuo näkymä ulapalle nyt sen verran upea, että siitä pitää ottaa kaikki ilo irti. Lisäksi tuohon rakennettava terassi tuo mukanaan pienen viileän tuulahduksen niihin kuumottavin helteisiin kesäpäiviin, kun kesähuoneessa on liian kuuma syödä. Saunan takana on kolme tai neljä pitkää lankkua. Jos oikein nätisti pyydän, niin ehkä niistä rakentunee pitkä lankkupöytä terassille. Pöydän ympärille pitkät lankkupenkit.

Olen muuten niin onnellinen noista kahdesta valosarjasta, jotka terassille ostettiin. Yleensä valosarjat kun kellertävät (ovat warm white -sävyisiä), niin nämä Baukkarista ostamamme amber-sävyiset valot eivät kellerrä, vaan ovat pimeällä just nätin väriset. Kirkkaat, mutta olematta sitten liian kirkkaat.

Nyt kuulkaa edessä on sen karvaisen mökkimasan muodonmuutos eli trimmiä ja pesua. Samalla pitää funtsia, mitäs kaikkea sitä pitikään tehdä ennen rippijuhlia… juhlat ovat jo viikon päästä!

SULOISIN SUNNUNTAI-ILTATERKUIN,


torstai 18. kesäkuun 2020

Juhannuspöytään: Silliperunasalaatti

MOIKKIS JA HYVÄÄ HUOMENTA HEI IHANAT!

Perunat perunana ja sillit sillinä, vai kuinka? Mä tykkään kuitenkin aina vähän koklata kaikkea uutta ja kun juhannuksen ruokasuunnitelmiin kirjoitin silliperunasalaatti, mulla oli tietty visio mielessäni. Viime hetkillä oli pakko toteuttaa tuo visio ja vahvistaa se. Muuten olisi menty todellakin perunat perunana ja sillit sillinä -taktiikalla 🙂

Joten nyt teille, ketkä vielä kaipaatte juhannukseksi jotain tarjoiltavaa, oiva vinkki juhannuspöytään. Ruoanlaitto ei saa juhannuksena (eikä kyllä muulloinkaan) olla liian työlästä. Mulle ruoanlaitto on parhaimmillaan sellaista aivot narikkaan -hommelia, jossa tulee palauduttua. Juhannusta en ajatellut viettää sisätiloissa, vaan sup-laudan päällä. Ja ruokapöydän äärellä. Joten ruoanlaitto tulee tehtyä mahdollisimman vaivattomasti ja isolla porukalla. Kaikki saa osallistua.

Silliperunasalaatti

 1 kg uusia perunoita (mielellään pieniä)
1 tlk kermaviiliä
tilliä
1 rkl hunajasinappia
1 tl sitruunapippuria
1 prl lempparisilliä
puolikas punasipuli
kapriksia
sitruunaa
tuoretta tilliä tarjolle

-kypsennä perunat kuumassa kiertoilmauunissa tai käytä edellispäivän keitetyt (ne voi rapsakoittaa uunin sijaan vaikka grillissä!)
-sekoita purkki kermaviiliä  tuoreen tillisilpun, sitruunapippurin ja hunajasinapin kanssa
-sekoita perunoihin ja kaada perunat tarjoiluvadille
-lado päälle lempparisillin palasia, punasipulirenkaita, kapriksia, sitruunaviipaleita ja tuoretta tilliä

Tämä on niitä ruokia, joita voi syödä kylmänäkin suoraan jääkaapista. Jos sinne asti jämiä jää 🙂

Meillä muuten täyttää tuo perheen pienimmäinen tänään neljä vuotta. Aika on mennyt hurjan nopsaa. Hän ei ole enää mikään pikkupoika, vaikka varsin pentumainen onkin kaikkine koheltamisineen. Korvatkin ovat viimeisen vuoden aikana löytyneet jostain eivätkä ole enää vain koristeena 😉 Varsin hurmaava tapaus. Toivottavasti saadaan ainakin kolme kertaa kulunut aika vielä viettää hänen kanssaan.

Mutta hei juhannuksen saan viettää muiden rakkaiden lisäksi rakkaan esikoisen kanssa. Jota lähdemme iltapäivästä hakemaan riparilta (tai kirkolta) kotiin. Viikko on mennyt nopeasti ja ajatus siitä, että reilun viikon päästä vietetään rippijuhlia on alkanut pikkuisen kauhistuttamaan. Enhän mä ole tehnyt vielä mitään juhlien suhteen muuta kuin tilannut pitopalvelun. Kääk, oma mekkokin pitäisi katsoa valmiiksi. Ja ne maljakot sun muut. Päädyttiin ottamaan pitopalvelun kautta pöytäliinat, kun kuuluivat tarjoukseen. Ei tarvitse turhaan sutata noita äidin manklaamia kaapista.

Toivottelen jo tässä vaiheessa Oikein Iloista ja Turvallista Juhannusta Musta tuntuu, että kannettava ei aukea tänä juhannuksena. Ellei tule palavaa intohimoa tulla päivittämään juhannuskuulumisia. Mutta tuolla IG:ssä (atmarias) varmasti tulee jaettua juhannustunnelmia 🙂

IHANAA JUHANNUSTA TOIVOTELLEN,

PS. kyselitte kovasti reseptejä muihinkin juhannuksen tarjottaviimme, joten tässä linkit pariin (muut tehdään oman pään ohjeella):
Grillipizza (me tehdään pizzauunilla tämä nykyään)
Mätipannukakku
Mansikkakakku


keskiviikko 17. kesäkuun 2020

Vastuullinen kuluttaminen mahdollistaa unelmien toteuttamisen


Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Santanderin ja Indieplacen kanssa.


Katson tiliotetta ja hykertelen sisäisesti. Se yksi merkkilaukku, josta olen haaveillut on pian hyppysissäni. Siirrän luottokortille rahaa, jotta voin ostaa tuon laukun. Luotolla siksi, koska tilillä sellaisia rahoja ei ole, vaikka se kesätyöpalkka just sinne napsahtikin. Mietin mielessäni, kuinka hyvin tuo laukku tulee sopimaan mun syksyn opiskelugarderoobiin. Eihän se juuri edes maksa, kun on sieltä luottokortilta pois eikä tililtä.

Tuttua? Näin 44-vuotiaana voin rehellisesti myöntää, että olin aiemmin holtiton rahan käyttäjä. Se oli aikaa, kun materia toi onnea, muka. Sitä aikaa, kun opintolaina meni kodin kalustamiseen ja opiskelijaelämästä nauttimiseen.

Tuli aika, että jouduin kääntymään enemmän kuin usein vanhempieni puoleen. Rahat olivat taas loppu. Nuo kaksi piheyden perikuvaa eivät ymmärtäneet, miten olin saanut luottokortin tappiin ja miten tili oli koko ajan tyhjä. Teinhän töitä opiskeluidenkin ohella. Vaatekaappi pursusi vaatteita ja eteisessä oli monta paria kenkiä. Materian omistaminen toi tietyllä tapaa turvallisuuden tunnetta.

Jollei vanhempani olisi auttaneet minua pois tukalasta tilanteesta ja puhuneet minulle järkeä, olisin kenties ollut yksi niistä, joille olisi tullut maksuhäiriömerkintä. Siihen aikaan onneksi ei ollut tarjolla pikaisia, kenties vastuuttomiakin, pikalainapäätöksiä sieltä sun täältä. Sen suhteen olen onnellinen, että tulin kuluttamisen suhteen järkeeni.

380 000 suomalaisella oli maksuhäiriömerkintä vuonna 2018. Se kuulostaa tosi isolta luvulta, mutta toisaalta – toinen puoli minusta ymmärtää heitä. Sillä olen ollut siellä, missä kuluttaminen on lähtenyt aivan käsistäni ja sokeasti olen mennyt kohti merkkilaukkuja tai muita haaveitani. Ilman taloudellista edellytystä tehdä niin. Säästä hyvä tyttö, säästä. Sanoi isäni monta kertaa. Jollei johonkin ole varaa, sitä ei tarvitse.

Viisaita sanoja iskältä jo tuolloin. Ellen olisi ottanut itseäni (kiitos vanhempieni) niskasta kiinni, laittaisin varmastikin tänä päivänä jokaisen liikenevän euron matkustamiseen. Sen sijaan olen oppinut säästämään. Jo muutaman vuoden ajan mulla on mennyt kuukausittain tietty summa säästötilille ja rahastoihin.

Silti elämässä voi tulla yllättäviä tilanteita, että tarvitsee ulkopuolista rahoitusta. Vaikka teen ympäripyöreitä päiviä kahden työni kanssa ja säästän, niin silti itselleni tuli kolmisen vuotta sitten eteeni yllättäen tilanne, että tarvitsin lainaa. Olin joutunut häätämään vuokralaiset mummulta perimästäni sijoitusasunnosta pois maksamattomien vuokrien takia. Kävin katsomassa asuntoa häädön jälkeen ja olin shokissa. Reikiä seinissä, lattiat pilalla, keittiössä ei oltu siivottu viiteen vuoteen ja kylppäri oli…noh, sellainen että en uskaltanut kuin ovelta varovasti vilkaista. Tajusin, että jos haluan laittaa asunnon uudelleen vuokralle, se täytyy remontoida katosta lattiaan. Koska olin juuri menettänyt suuria summia vuokrissakin (olin maailman lepsuin vuokranantaja…), niin omarahoitusta ei säästöistäni huolimatta remonttiin ollut.

Silloin käännyin Santanderin puoleen. Tutkin eri luotonantajia ja Santanderin toimintatapa kuulosti omien arvojeni mukaiselta. He kun myöntävät lainaa ainoastaan sen jälkeen, kun ovat arvioineet, että asiakas ymmärtää ja pystyy hallitsemaan lainaan liittyvät velvollisuutensa. Varmistavat sen, että asiakkaan taloudellinen kantokyky ei ole vaakalaudalla lainaa ottaessaan. Se, että Santander haluaa olla osallisena estämässä ylivelkaantumista ja vähentämässä suomalaisten maksuhäiriömerkintöjä, lämmittää tällaisen tällaisen ex-shoppailuaddiktin mieltä suunnattomasti. Loppu remonttilainan takaisinmaksu kerralla onnistui myös sen ajan tullessa vaivatta ja ilman lisämaksuja.

Vastuullinen kuluttaminen on myös se, jota yritämme meidän tyttärille toitottaa tämän tästä. Maailma on täynnä houkutuksia ja nykyään saa ostettua vaikka mitä yhdellä klikkauksella. Samalla klikkauksella ja ehkä henkilötunnuksen nopealla syöttämisellä ostaa isojakin ostoksia. Joiden hinta vain pompsahtaa usein pilviin pitkän maksuajan myötä.

Nykymaailma on raaka. Paljon raaempi kuin silloin kun itse olin nuori. Nykyään pitää olla sitä ja tätä merkkivaatetta. Some luo omat paineensa nuorten pukeutumiseen. Meillä tytöt saavat kuukausirahaa ja säästävät vaatteitansa varten. Yllättävästi sitä tulee punnittua ostoksiaan tarkemmin, kun joutuu sen omasta pussista maksamaan.

Se, että kuluttaa vastuullisesti ei estä unelmien toteuttamista. Vaan aivan päinvastoin. Kun on pieni puskuri omasta takaa ja talousasiat kunnossa, sitä saa tarvittaessa apua vastuulliselta luotonantajalta unelmiensa toteuttamiseen. Itse olin aina haaveilut maasturista. Siitä lähtien, kun näin MacGyverilla sellaisen. Maastoauto siinsi siis mielessäni vuosikaudet ja päätin, että kun saavutan tietyn tulotason kuukaudessa, minulla on sellaiseen varaa. Autorahoitukseni on niin ikään hyväksi ja luotettavaksi kokemaltani kumppanilta eli Santanderilta. Seuraava haaveeni on ajaa taloudellisemmin ja ekologisemmin. Päivittää autoni hybridiversioon maastoautosta. Mutta sen aika ei ole vielä, ensin pitää kerätä hieman säästöjä ja käsirahaa.

Kenellä tahansa meistä voi tulla elämässä yhtäkkinen muutos ja taloudellisesti tipahtaa korkealta. Kuten keväällä uutisista saimme lukea, niin korona kouraisi monia ja moni menetti työpaikkansa ja sitä myötä säännöllisen tulonsa. Tuollaisten tilanteiden varalle on hyvä pitää huolta omasta taloudesta. Elää kohtuudella ja laittaa osan tuloistaan sukan varteen. Tiukan paikan tullen voi kääntyä luotettavan ja vastuullisen lainanantajan puoleen hyvillä mielin. Silloin, kun on talous siinä kunnossa, että on kykenevä selviytymään lainan takaisinmaksusta.

Mitä kohtuudella eläminen minulle tarkoittaa? Sitä, että tajuan itse olevani vastuussa rahankäytöstäni. Osaan tarvittaessa kiristää nyörejä ja tiedän, että osa unelmistani tarvitsee rahaa toteutuakseen. Kuukausituloni vaihtelevat melko paljon työtilanteen mukaan ja on kuukausia, että elän liki täysin miehen palkan turvin. Tai joudun turvautumaan säästöihini. Tiedän, että minussa asuu vielä se pieni holtiton rahankäyttäjä, joka helposti hassaisi tilillä lojuvat rahat menemään. Eikä aina välttämättä kaikista fiksuimpiin ostoksiin. Aina silloin tällöin otan itseäni niskasta kiinni ja kerään kuukauden kuitit talteen. Teen ikään kuin välitilinpäätöksen, että mihin meillä menee rahaa. Eniten kulutamme ehdottomasti ruokaan. Ellei asuntolainaa oteta huomioon. Sallin itselleni silloin tällöin heräteostokset, mutta välitilinpäätösten ja tiukan ajan budjetoinnin myötä, pieni pihi minussa on herännyt henkiin. Jokaisesta korttimaksustani menee viisi euroa säästötililleni. Tämä oli ensimmäinen askel silloin, kun otin itseäni kiinni säästämisen suhteen. Pieni, mutta vaivaton tapa säännöstellä ostojaan ja toisaalta saada vähän säästöönkin.

Se, missä aiemmin nettiselaimen aloitussivuna toimi lentoja kaupitteleva sivusto, toimii aloitussivuna nykyisin pankin verkkopalvelu. Päivittäin katson rahastoiden ja säästötilin tilanteen. Taloudellinen vakaus tuo sellaista turvallisuuden tunnetta, jota elämääni kaipaan. Aina sanotaan, että raha ei tuo onnea. Sitä se ei tuo, mutta kyllä se mahdollistaa paljon. Vastuullinen kuluttaminen ei estä unelmien toteuttamista, vaan päinvastoin. Siinä, missä aiemmin raha poltteli taskussa ja usein matti keikisteli kukkarossa, olen tyytyväinen että tänä päivänä tekemilläni vastuullisilla valinnoilla ja työllä voin palkita välillä itseni. Ehkä joku päivä jopa sen hybridiauton muodossa.

Mistä sinä unelmoit? Jos ei ikuista rakkautta ja terveyttä oteta huomioon? Mä unelmoin hybridimaasturin lisäksi siitä, että valmistun reilun vuoden päästä hyvinvointivalmentajaksi ja pystyn auttamaan ihmisiä tavoitteissaan kohti pitkäkestoista hyvinvointia. Tsemppaamaan ja kannustamaan. Laittamaan hyvän kiertämään. Koulutus ei ole suinkaan ilmainen, vaan vaatii jo nyt suunnitelmallisuutta rahan käytön suhteen. Kuluttamisen kohtuullistamista. Mutta uskon, että vielä joku päivä koulutukseni myötä saan siihen sijoittamani pääoman takaisin. En vain kassavirtana, vaan hyvänä olona muiden auttamisesta

KESKIVIIKKOTERKUIN,