keskiviikko 29. heinäkuun 2020

Carbonaraa & kotoilua

0

HEIPPAHEI IHANAT!

Tänään aamulla miehen lähdettyä viemään mökkivieraita vastarannalle tyhjentelin mökin jääkaappia. Pitkästä aikaa sillä silmällä, että nyt ei sännätäkään maksimissaan kahden yön jälkeen kaupungista taas mökille, vaan saattaa vierähtää tovi ennen kuin mökille taas suuntaamme. Tietämättä vielä silloin, että näillä näkymin pääsemmekin mökille jo lauantai-iltana takaisin.

Yhtä kaikki, viimeisen lomaviikon jälkeen mökkeilyt tulevat olemaan satunnaisia. Ei enää niitä neljän tai viiden yön mökkiputkia, niin kuin lomalla.

Mutta tiedättekö mitä…kotoilu tuntuu sangen ihanalta. Se, että pikkuhiljaa asennoituu asettumaan kotiin. Mä rakastan näitä seiniä ja tätä taloa. Rakastan olla kotona. Laitoin heti kotiin tullessamme päiväruoaksi carbonaraa, jota olen himoinnut koko kesän. Ja jos ei tuollainen pastan, pekonin, kerman ja parmesanin overload toimi lohturuokana, niin ei sitten mikään 🙂 Aivan tajuttoman hyvää. Siitä on kulunut varmastikin jo muutamia vuosia, kun viimeksi olen carbonaraa tehnyt. Eikä tuota kyllä hirmuisen usein kantsi syödä. Mutta silloin kun syö, niin tehkäämme se hyvällä omalla tunnolla. Kirjoitin ohjeeseen suola, mutta kyllä pekonista ja parmesanista sen verran suolaa tulee, ettei välttämättä tarvitse lisätä ylimääräistä.

Helppo ja herkullinen carbonara

2 pussia tuoretagliatellea
150 g pekonilastuja
1 kuohukerma
2 kananmunaa
2 salottisipulia
3 valkosipulin kynttä
suolaa
mustapippuria
2 dl parmesanraastetta

-paista pekonit rapeiksi, lisää pilkotut sipulit
-keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan ja valuta se
-lisää pastan pekonit ja sipulit sekä suolalla ja pippurilla maustettu kerma-kananmuna-parmesanraasteseos
-nauti samantien

Ruoan tuoksu, auki puhjennut liljakimppu, taustalla jumpsuttava astianpesukone, sateenropina ikkunaan ja tuore kahvikupponen. Valtakunnassa on kaikki hyvin. Näin kotonakin 🙂 Olen selaillut mun Gwynnien keittokirjoja arkea silmällä pitäen. Ensi maanantain arjen alkaessa on suloinen paluu viikkoruokalistoihin ja sen myötä viikkomaitokauppakassien tilauksiin. Itse loma on ollut ihana, mutta paluu arkeenkin tuntuu jotenkin tosi ihanalta. Jos elämä olisi pelkkää lomaa, niin tuskin arvostaisi arkea niin paljon. Tai toisinpäin.

Toivottavasti siellä on nautittu kesäpäivistä täysillä. Mä ajattelin seuraavaksi ottaa työn alle tuon yläkerran ja vaihtaa meille puhtaat lakanat, pestä mökkipyykkiä ja näyttää pölyhuiskaa tasoille. Ja jos illemmalla sää sallii, niin sitä voisi käydä kaupungilla jätskillä 🙂

KESKIVIIKKOTERKUIN,


maanantai 27. heinäkuun 2020

Kesäyöt

4

ILTAA IHANAT!

Niin ihania kuin lempeät kesäaamut ja helteiset kesäpäivät ovatkin, niin ei ole kesäiltojen ja kesäöiden voittanutta. Mä olen pahimman luokan unikeko, mitä tulee iltaunille menoon muina vuodenaikoina ja usein nukahdan arkena jo ysin jälkeen sohvalle. Mutta näin kesällä ei tulisi kuuloonkaan mennä aikaisin nukkumaan. Tiedän, että hyvinvoinnin kannalta olisi tärkeää noudattaa samaa vuorokausirytmiä kesällä kuin muulloinkin. Mutta mä tunnen itseni sen verran hyvin, että tiedän kesäöiden antavan mulle niin paljon enemmän kuin aikaisin nukkumaanmenemiset.

Mä ammennan kesäöistä pitkän syksyn ja talven varalle jotain sellaista selittämätöntä energiaa. Aurinkoenergiasta tuskin on kyse, sillä kesäyöt ovat jo tässä vaiheessa kesää melko pimeitä. Tuntuu, että täällä mökillä päivä alkaa vasta illan suussa. Näihin aikoihin. Sytytellään valosarjat ja laitetaan kynttilät palamaan. Lämmitetään saunaa ja katsellaan järvelle. Joko terassin sohvalla tai sitten tässä kesähuoneessa niin kuin tänään. Sateen ropistessa kattoon. Heinäkuun lopun pimenevä ilta on jotenkin maaginen. Tuntuisi ihan kuin olisi elokuun pimenevät illat jo käsillä.

Venytetään helpostikin iltaa puolen yön tuolle puolen. Lopulta on käytävä iltapesulla ja sammutettava kynttilät. Katsottava viimeisen kerran sinistä maisemaa järven yllä. Lokkien yöserenadeja kuunnellen. Se on jännä tunne, jota tuossa hetkessä koen, enkä osaa sitä sanoiksi pukea, mutta tässä vaiheessa kesää siihen liittyy tietynlaista haikeutta ja kiinni pitämistä. Vahvasti hetkessä elämistä.

Muistetaanhan nauttia näistä kesäpäivistä ja suloisista kesäöistä. Ensi kesään on pitkä matka, mutta onneksi matkan varrelle on luvassa myös ihania juttuja. Syysillat ja -hyggeilyt, pakkasen puraisu poskesta ja hiihtolenkin varrella ihastellut töppölumiset puut, uuden kevään vehreys ja jälleen lähestyvät kesäyöt. Ilman näitä neljää vuodenaikaa tuskin kesäyötkään tuntuisivat niin tunnelmallisilta ♥

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,

 


sunnuntai 26. heinäkuun 2020

Viimeisen lomaviikon suunnitelmia & esine vailla käyttötarkoitusta

10

MOIKKAMOI,

mitä kuuluu? ♥

Mun lomalaisen sielu kaipaa jo vähän rotia. Sitä onneksi toi tämä suloinen sunnuntai tullessaan. Tarkoituksena olisi kuvata muutama elokuun kamppis ja kirjoitellakin ne valmiiksi. Täytyy sanoa, että hiljaisemman koronakevään jälkeen sitä myhäilee onnellisena katsoessaan elokuun työkalenteria. Toivotaan, että työtilanne kaikilla rintamilla jatkuu vilkkaana eikä mitään kaoottista toista aaltoa koeta.

Mulla käynnistyy vika lomaviikko ja kuten totesin, niin mä koen kesän kestäneen jo kauan. Niin kauan, että kärsimättömänä sitä on jo pikkuhiljaa valmis syksyyn. Mutta ei se sitä sano, ettenkö nauttisi tulevasta vikasta lomaviikosta. Tänä iltana karataan miehen kanssa kaksin mökille ja kaupunkiin tullaan näillä näkymin vasta torstaina. Mies hakee huomenna myös lapset mökkeilemään omalle mökille veljen perheen mökiltä. Viimeisen lomaviikon suunnitelmiin ei suurellisia kuulu. Suppailua, saunomista, mustikoiden poimimista, terassin pohjien tekoa (saadaan vihdosta viimein tiistaina puukuorma venerantaan), yhdessäoloa ja pikkuhiljaa syksyn suunnittelua. Myös viinimarjoista ajattelin leipoa piirakan ja viihtyä muutenkin keittiössä. Pasta carbonaraa on tehnyt mieleni koko kesän, joten sen ainekset lähtee tänä iltana mökille mukaan.

Perjantaina nappaan omat tytöt ja rakkaat kummitytöt (kaksi niistä) mukaan ja suuntaan Hankoon. Tai jonnekin, riippuen säästä. Olen varannut koko päivän tyttöenergialle ja päätämme vasta lähempänä säätiedotusten mukaan, minne mennään. Siinä se olikin sitten vimppa lomaviikko taputeltu. Josko lauantaina jaksaisi lähteä ihmisten ilmoille Sir Elwoodia kuuntelemaan, niin loman loppu saisi kruununsa.

Ai niin ja toivottavasti saadaan sadettakin jossain vaiheessa viikkoa, sillä mä en ole vielä ehtinyt fiilistelemään tuolla meidän vierasmökissä sateenropinaa huopakattoon. Saatiin miehen tädiltä tuollainen kaunis punottu seinäkoriste. Mutta mihin ihmeeseen sitä käytetään? Siinä on keskellä aukko eli siihen saisi esimerkiksi lehtiä rullattua säilöön tai sitten säilyttää siinä mökkivaatteita roikkumassa. Yhtä kaikki, vailla käyttötarkoitustakin se on varsin kaunis ja sopii tuonne vierasmökkiin! Jos sulla on tiedossa käyttötarkoitus tälle ”jutulle”, niin kerrohan ihmeessä!

Kaunis ulkoilma houkuttelee sen verran, että taidan ennen kuvausprojekteja hilpaista järven rantaan lenkille. Ehtiihän sitä kuvailla myöhemminkin 😉

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,


lauantai 25. heinäkuun 2020

Lauantai-illan lumoava salaatti & yrttileivät

2

MOIKKIS!

Vaikka lomaa on vielä viikko jäljellä, niin täytyy vähän toppuutella itseään, että malttaa lomailla. Mä nimittäin olen jo aivan valmis töihin ja arkeen. Kaurapuuroaamupalaan heti klo 06 jälkeen nautittuna, numeronäpräilyyn, myyntistrategian hiomiseen ja niihin aikaisiin iltoihin, kun työpäivän jälkeen kaatuu sänkyyn. Tuntuu, että kesä on kestänyt kauan. Ja hei, sehän on pelkästään positiivinen asia. Nautin siitä toki kesästä jatkossakin, mutta on hyvä huomata näin heinäkuun loppupuolella, että kesä ja loma ovat tehneet tehtävänsä 🙂

Käytiin tänään juhlimassa sukulaispoikaa, ajeltiin miehen vanhan mummulan ja haudan kautta kotiin. Ihasteltiin suomalaista maalaismaisemaa ja mulle tuli yhtäkkiä sellainen olo, että pitäisi katsoa joku vanhan ajan mustavalkoinen Suomi-filmi. Sellainen, joita meidän äiti aina tykkäsi katsoa. Siinä voisi olla pääosissa Tauno Palo ja Ansa Ikonen.

Nostalginen olo sai haikeudessaan mut taas ikävöimään myyssipostauksia. Ja vaikka viime postauksetkin ovat olleet ruoka-aiheisia, niin sellaista on tänäänkin luvassa. En malttanut edes vaihtaa juhlavaatteita pois, vaan kävin samantien jääkaapin kimppuun. Mitään hajua tuossa vaiheessa ei vielä ollut illan ruoasta. Sen tiesin, että jääkaapissa oli muutakin kuin valo. Nimittäin halloumia ja salaattitarpeita. Eilisesta juustolautasesta jääneitä viinirypäleitä. Takapihalta hain yrttejä ja paahtoleipäpussista kaivoin pussinpohjalta muutamat vikat paahtoleivät.

Ex tempore -myysseinä nautittiin älyttömän hyvää halloumisalaattia kuullotettujen pinjansiemenien ja viinirypäleiden kanssa sekä yrttisiä valkosipulileipiä. Ei huano, etten sanoisi 😀

Lauantai-illan luomoava salaatti

pinaattia, jäävuorisalaattia yms.
punaista kevätsipulia
halloumia
punaisia viinirypäleitä
pinjansiemeniä
öljyä
balsamicoa

-viipaloi halloumi (tai grillijuusto), paista palat öljyssä
-lisää pannuun öljyä sekä viinirypäleet ja pinjansiemenet, paista kunnes viinirypäleet ovat hiukka pehmenneet ja pinjansiemenet ruskistuneet
-kokoa vadille salaatit ja pinaatit, sekoita niihin vähän öljyä
-pienistele päälle punaista kevätsipulia
-asettele päälle halloumiviipaleet, pinjansiemenet ja viinirypäleet
-ripsota päälle balsamicoa

Olen aiemmin tehnyt viinirypäleitä uunissa, mutta yhtälailla niistä tuli makeampia pannulla paistettaessa. Mietin, että jos paistaisi niitä vielä vähän enemmän, niin kenties balsamicoakaan ei salaattiin tarvittaisi. Leivät tein niin, että samalle pannulle, jolla olin paistanut juustot sun muut lisäsin vielä vähän oliiviöljyä sekä rakuunaa, persiljaa ja pienisteltyä valkosipulia. Paistoin leipäkolmiot kuumalla pannulla rapsakoiksi.

Nyt koiran kanssa iltalenkille, palataan sen jälkeen eilisen postauksen kommentteihin – kiitos niistä ihanat ♥

LEPPOISAA LAUANTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,

 


perjantai 24. heinäkuun 2020

Pizzauuni – pizzan ystävän paras hankinta

8

MOIKKAMOI!

Ja nyt sitä sitten tulee, nimittäin pizzauunipostausta. Olen saanut tämän kesän aikana hurjan monta toivetta kertoa, olemmeko olleet tyytyväisiä viime kesänä ostamaamme pizzauuniin. Kuitenkin vajaa 300 euroa (muistaakseni 270 euroa)  on iso hankinta sellaisesta laitteesta, jonka voisi helposti pystyä korvaamaan esimerkiksi tavan uunin pizzatoiminnolla tai pizzakivellä. Mutta meidän koko perhe on sitä mieltä, että pizzanpaistaminen nousi ihan uusiin sfääreihin pizzauunin myötä. Pizzakivi grillissä tai uunin pizzatoiminto eivät saa pizzoja maistumaan näin taivaalliselle.

Me ostimme Ooni Koda -pizzauunin kaasuversiona eli siihen menee sama kaasupullo kuin grilliinkin. Pizzauuni lämpenee noin 15-20 minuuttia, riippuen ilman lämmöstä ja tuulisuudesta. Pizza valmistuu reilussa minuutissa. Tässä postauksessa on kuvia viime heinäkuulta, kun vielä aloittelimme pizzauunin käyttöä ja sitten eiliseltä. Pizzan paksuus on vuoden kuluessa muuttunut; tänä vuonna teemme paksumpi pizzoja kuin viime vuonna. Maltamme lämmittää uunin myös tarpeeksi lämpimäksi, joten pohja ei jää löllöksi. Kun pizza on vain reilun minuutin uunissa, sen täytteet pysyvät mehukkaina.

Pizzapohjan teen aina vähän mutu-tuntumalla. Mutta jotenkin näin se menee, jos teen sen samana päivänä, kun paistamme pizzat:

Pizzapohja

500 g 00-jauhoja
pussi kuivahiivaa
2 tl suolaa
n 2-3 dl lämmintä vettä

-sekoita kuivahiiva ja suola jauhoihin
-lisää vettä ja alusta koko ajan toisella kädellä, kunnes taikina on sopivan ”taikinamaista”
-vaivaa, vaivaa, vaivaa (5-10 minuuttia)
-kohota liinan alla lämpimässä vähintään tunti
-muotoile taikinasta 5-6 palloa ja muotoile niistä käsin pizzapohjat
-täytä pohjat mielesi mukaan.

Jos teen pizzapohjan edellisenä päivänä, niin laitan vain 1-2 tl kuivahiivaa.

Koin suuren ahaa-elämyksen pari vuotta sitten, kun korvasin pizzoissa käyttämäni tomaattipyreen pastakastikkeella. Tässä yksi päivä laitoin pizzaan tomaattipyrettä, kun tomaatteja tai tomaattikastiketta ei löytynyt kaapeista ja jösses, miten kirpsakalta se maistui. Olen joskus keitellyt tomaattikastikkeen itse, mutta tullut siihen tulokseen, että esimerkiksi Rummon basilikanmakuinen pastakastike ajaa asiansa loistavasti.

Grillipizzoista parhaiten mulle maistuu ihan perusmargarita tomaattikastikkeella ja juustolla. Päälle vähän basilikaa ja avot. Usein laitamme osaan pizzoista myös savustettua kinkkua tai serranon kinkkua. Me ollaan tehty pizzoja paljon. Jopa niin paljon, että välillä pidämme tarkoituksella taukoja. Mutta ihme ja kumma näihin ei kyllästy. Tuo avotuli tuo pizzoihin aivan mielettömän maun.

Opettelemista uunin käyttö vaatii ja musta tuntuu, että me ollaan vuodessa otettu aimo harppaus eteenpäin. Ekalla kerralla pizzat eivät liukuneet nätisti uuniin ja syötiin sellaista pizzalta maistuvaa muhennosta 😉 mutta nyt ollaan opittu jauhottamaan pizzalasta (ostettiin lisävarusteena) niin hyvin, ettei moisia muhennoksia ole enää syntynyt. Lisäksi mies osti avuksi tuollaisen infrapunalämpömittarin, jotta tiedetään koska uuni on tarpeeksi lämmin.

Nyt esikoisen ja miehen kanssa pelailemaan sohvan mutkaan. Lähdettiin tänään ex tempore mökiltä kaupunkiin. Takassa rätisee tuli ja kahvin tuoksu on täyttänyt kodin. Jos jaksetaan niin käydään heittämässä kaatopaikkakeikka. Jos ei, niin ei ole maailman loppu. Sitten kuunnellaan sateenropinaa ja väijytään sarjoja miesluolassa 🙂

IHANAA VIIKONLOPPUA TOIVOTELLEN,

PS. me ollaan muuten tehty lämpimiä voikkiksiakin pizzauunilla ja se toimi siihen tarkoitukseen loistavasti myös 🙂


« Vanhemmat
Uudemmat »