sunnuntai 19. kesäkuun 2016

Mökkiterassin sisustus & arvonta

MOIKKAMOI!

Muistattekos, kun olimme Emilian kanssa Kiramin vieraina Kevätmessuilla hakemassa inspiraatiota pihan ja puutarhan laittoon? Inspiraatiosta innostuneena ja Indiedaysin & Kiramin yhteistyökampanjan tiimoilta pääsimme sisustamaan mökkiterassiamme Outstanding-tuoteperheen elementeillä. Tuo kolme vuotta sitten rakentamamme terassi on ollut ihana, mutta jokin sieltä on puuttunut. Pinta-alaltaan se on aika suuri ja ulkotuli sekä sisustuselementit toivat sitä kaivattua täytettä. Aluksi mietimme niiden laittamista kotiin takapihalle, mutta oikea paikka niille on kyllä tuolla kauniissa järvimaisemassa. Tuovat mukavaa rustiikkisuutta muuten varvikon täyttämään maisemaan.

Kirami32 Kirami40 Kirami39 Kirami33Kirami41 Kirami34Kirami23

Freedom-ulkotuli ja monikäyttöiset Triholdy-sisustuselementit sopivat mielestäni tuonne terassin muuhun sisustukseen kuin nenä päähän. Haaveissa on ollut tulipiste, joka on tarpeeksi korkealla, jotta se näkyy myös kesähuoneeseen. Plussaa vielä siitä, että tuossa Freedom-ulkotulessa tuli mukana ritilä, joten myös ruoanlaitto onnistuu. Se on sopivan siro ulkoisesti, jotta järvinäkymä ei kärsi. Tarpeeksi jämäkkä kuitenkin pysymään pystyssä kovallakin tuulella. Ulkotulen alle täytyy laittaa vielä palamattomasta materiaalista levy, turvallisuussyistä. Triholdy-sisustuselementit suunnittelin ensin laittavani maahan yrttien istutusalustoiksi, mutta tuollainen kolmioista koottu isompi kolmio toimii mukavana tilanjakajana ja terassin rajaajana. Lisäksi siitä saa kätsysti otettua polttopuut ulkotuleen. Käykäähän kampanjasivuilla tutustumassa tarkemmin Outstanding -tuotteisiin! Sieltä löytyy myös huima alekoodi Kiramin verkkokauppaan 🙂
Kirami37 Kirami35 Kirami30 Kirami31

Tuossa yhtenä mökillä vietettynä kesäkuun päivänä ilma oli suorastaan myrskyinen. Vettä tuli taivaan täydeltä ja pohjoistuuli puri navakasti poskia. Kesästä ei ollut tietoakaan. Kokosimme ulkotulen ja sisustuselementit ja haaveilimme seesteisemmästä säästä. Illasta, kun voisimme miehen kanssa istua terassisohvalla, kippistellä kuplivalla, hengähtää raskaan elämänvaiheen keskellä ja tuijottaa tulta. Parantaa maailmaa, sen mitä parannettavissa on. Olimme jo heittämässä pyyhettä kehään, kunnes illan suussa yhtäkkiä pilvet väistyivät ja aurinko alkoi paistamaan. Joku jossain taisi kuulla toiveemme 🙂

Tykkään ihan hirmuisesti siitä, että nykyään tuodaan sisustuselementtejä sisältä ulos. Taljoja on tullut käytettyä kesähuoneen tuolien selkämyksellä, mutta nyt ne pääsivät kauniin ilman salliessa myös ulos. Lisäksi perinteisten ulkolyhtyjen seuraksi toimme ulos sisällä käyttämiämme lasilyhtyjä ja hurrikaaneja. Makeita mansikoita, tuoreita luonnonkukkia, lasilliset kuohuvaa, tuulessa lepattava tuli ja täydellinen hiljaisuus. Seura se maailman parhain ja kesä vielä edessä. Vaikka välillä elämässä on näitä haastavampia aikoja, niin silti on ihana huomata, että elämäniloa löytyy. Ihan pienistäkin jutuista. Eikä vähiten  sen takia, että elämme vuoden kauneinta ja valoisinta aikaa. Jotenkin aistit ovat olleet tänä vuonna herkillä. Vastaanottavat jokaisen linnunlaulun ja kesäisen tuoksun. Ehkä olen viimeinkin oppinut pysähtymään. Kuuntelemaan ja katselemaan. Oppinut olemaan ihan hiljaa. Ja kaiken lisäksi nauttimaan siitä hiljaisuudesta.

Kirami28 Kirami25 Kirami24Kirami29

Pimeyden laskettua alkoi uudelleen satamaan. Siirryimme miehen kanssa kesähuoneen suojiin lämppäreiden alle ihastelemaan elävää tulta. Kuulostaa kivalta, eikö? Kirami tarjoaa blogini lukijoille huikean 10% alennuksen kertaostoksen loppusummasta  verkkokaupassaan koodilla AtMarias  15.7.2016 asti

Hei, nyt siihen lukijakilpailuun. Vastaamalla kysymykseen

Miten sinä käyttäisit Outstanding-tuotteita pihallasi/mökilläsi?

tämän postauksen kommenttiboksissa olet mukana arvonnassa, jossa yksi onnekas voittaa Freedom-ulkotulen (arvo 349€) ja yksi onnekas 2 Triholdy-sisustuselementtiä (arvo yhteensä 130€). Arvonta-aika alkaa nyt ja päättyy viikon päästä sunnuntaina eli 26.6.2016 klo 12.00. Arvonnan säännöt löydätte täältä. Mielenkiinnolla odottelen teidän vastauksianne 🙂 Oikein hurjan paljon onnea arvontaan!

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

alle


lauantai 18. kesäkuun 2016

Kesän helpoin mansikkapavlova

Pavlova2Pavlova5Pavlova1 Pavlova3 Pavlova4 Pavlova8 Pavlova9

HEISSULIVEI

ja terkkuja mökiltä! Sielu lepää. Välillä sataa ja välillä paistaa, mutta yhtäkaikki; lämmintä on. Jokseenkin trooppinen ilma. Me tehtiin veljen perheen kanssa pikkuinen vaihtari lasten suhteen. Jätettiin esikoinen kaupunkiin serkuilleen ja otettiin pienempi kummityttö mukaamme mökille. Viime yöstä ei puuttunut dramatiikkaa. Niin kovin pelle pelottomina suuntasivat tytsyt saunamökkiin yöksi, mutta heräsin kolinaan kahden jälkeen yöllä. Pikkuiset pelle pelottomat ryntäsivät häntä koipien välissä päämökkiin. Eivät olleet kuulemma nukkuneet vielä silmäystäkään, kun hiiret olivat vallanneet saunamökin. Hih, eipä siellä hiiriä näkynyt, mutta sade ropisi huopakattoon ja kuulosti hiiren rapinalta. Ensi yönä taidamme nukkua saman katon alla koko kööri 🙂

Tänään ollaan vain oltu. Se tulee välillä niin tarpeeseen. Toisella silmällä olen seurannut Rouva Ministereitä ja toisinaan noussut ylös sohvalta tekemään jotain pikkujuttuja. Mikä siinä on, että siinä sohvalla ei osaa maata pitkää aikaa? Taitaa olla meidän äitien perusominaisuus. Kesäkuu on jo yli puolen välin ja mä en ole tehnyt tälle kesälle ainuttakaan pavlovaa. Pidemmän aikaa mukana seuranneet lukijat taitavatkin muistaa the kesän parin kolmen vuoden takaa, kun laskin tehneeni 17 pavlovaa. Jep, sitä pavlovaa tuli korvista niin meiltä kuin kaikilta vierailtakin. Pari vuotta tässä välissä on menty vähän vähemmän ”pavlovamattomana”.

Pavlova on kuitenkin kesän helpoin herkku. Pappilan hätävaran ohella. At Maria’s pavlova on myös yksi käytetyimmistä hakusanoista, joilla blogiini tullaan. Mun pavlovan marenkipohjaan kun ei tule kuin kahta ainetta. Kertoo juurikin siitä, että suosin yksinkertaista ruoanlaittoa ja leipomista.

PAVLOVA

Marenkipohja
3 kananmunan valkuaista
2 dl sokeria

-vatkaa huoneenlämpöiset valkuaiset kovaksi
-lisää sokeri ja vatkaa, kunnes vaahto on jämäkkää ja kiiltävää
-levitä vaahdosta lusikalla leivinpaperille noin 1,5 cm korkea ympyrä
-paista 120 asteisessa uunissa 10 minuuttia ja laske lämpö sitten 100 asteeseen.
-jatka paistamista noin 1,5 tuntia, kunnes marenki on kovaa.

Täyte
1 prk Flora Vanillaa vaahdotettuna
mansikoita
bastogne-keksimurua

Tällä kertaa tein taas pitkästä aikaa kaksi marenkipohjaa. Isomman ja pikkuisemman. Muistin taas, miksen ole kerrospavlovaa pitkään aikaan tehnyt. Se on ”vähän” hankala leikata. Makuun ei osin vaikuttanut tuo kaksikerroksisuus. Mutta hei, arvatkaas miten nyt kävi? Se vajaa pari viikkoa sitten aloittamani sokerilakko koki pikkuisen kolauksen. Koko aikana en ole syönyt herkun herkkua. Siis karkkia, pullia tms. Ja täytyy kyllä sanoa, että tämä pavlova maistui hyvälle, mutta sokerisuus tökkäsi. Big time. Vaikken tuohon vaniljavaahtoon sokeria lainkaan laittanutkaan. Pavlovan täytteitä voi varioida mielensä mukaan. Mansikkapavlovan lisäksi on tullut kokeiltua valkosuklaamustikkapavlovaa ja jouluista pavlovaa. 

Nyt imurointipuuhiin ja sitten ribsien keittoon. Huomenna katsastetaan mökkiterassin sisustukseen. Lisäksi luvassa ihan mielettömän upea arvonta!

LEPPOISIN LAUANTAITERKUIN,

alle

PS. ja hei vinkkinä, silloin kun on vieraita tulossa niin tuon marenkipohjan voi tehdä jo paria päivää ennen valmiiksi 🙂


torstai 16. kesäkuun 2016

Pääni sisällä tänään

IMG_8339-miten voi olla jalat näin kipeät eiliseltä, kun vasta käytiin pikaisesti läpi uusi saliohjelma? Kunnon treenin jälkeistä oloa odotellessa.
-miksei se lääkäri jo soita?
-Suomi on kellastuneiden paneeliseinien ja -kattojen luvattu maa ja nyt niitä valkaistaan. Se näkyy päivän tilauskannassa 🙂
-miten vakavasti sairas ihminen voi parantua keuhkokuumeesta ja verenmyrkytyksestä, vaikka ab-kuuri lopetettiin vajaan vuorokauden jälkeen, kun katsottiin, että koomapotilas ei siitä hyödy?
-miksi tuon rakkaan vakavasti sairaan ihmisen vointi paranee silmissä päivä päivältä, vaikka kaikki lääkkeet kipulääkettä ja kortisonia lukuunottamatta on lopetettu?
-mitäs jos se tilan yhtäkkinen huononeminen johtuikin vain styrkasta sytostaattikuurista, keuhkokuumeesta ja verenmyrkytyksestä?
-ja varjostuma ct-kuvissa olikin sädehoidon aiheuttamaa?
-miksei ole tehty magneettikuvaa varjoaineella vaan tehty pelkästään olettamus, että kasvain on kasvanut pelkän ct-kuvan perusteella?
-ja pitäiskö vielä kuitenkin yrittää? Kysyin eilen, haluaako kiinalaisesta currykanaa ja sanoi ”joo”
-kysyin, että olisiko meidän aika luovuttaa ja pudisti päätään.IMG_8346
-tähän asti on sanonut kolmen viikon aikana pari hassua kertaa yhden sanan. Eilen oli sanonut hoitajalle kokonaisen lauseen suihkun jälkeen. ”Onpas teillä hiukset takussa” oli hoitaja sanonut. ”Sen mä kyllä uskon” oli tuumannut äiti tyypilliseen tapaansa. Neljä sanaa… n-e-l-j-ä!!
-nyt kun nielurefleksi on tullut keuhkokuumeen jälkeen takaisin, niin mikseivät yritä pikkuisen juottaa jotain paksunnettua nestettä? Silläkin uhalla, että menee henkeen.
-vaikkei tipasta nestettä enää menekään…
-kun toinen on kaikki päivät hereillä ja päivä päivältä enemmän skarppina, niin onko se merkki siitä, että elämä on loppusuoralla?
-vähän ärsyttää laittaa postaukseen Instagram-kuvia, mutta eipä ole tullut pariin päivään kuvailtua muita kuvia.
-onni on se, että osaa priorisoida asiat.
-miksei Suomessa ole ns. omalääkärisysteemiä sairaaloissa vaan lääkärit vaihtuvat viikoittain ja joutuvat kyselemään omaisilta, että niin, mikäs se tilanne nyt oikein on tässä viimeisen kuukauden aikana ollut?
-kuinka ihanaa, että on sadepäivä!IMG_8357
-mitähän kivaa sitä tekisi lasten kanssa illalla, kun mies on reissussa?
-jos laittaisi takkaan tulen ja pitäisi leffaillan.
-…mutta miksi mun ajatukset aina harhailee sinne sairaalan puolelle.
-kuinka kiva olisi, jos loppupeleistä ei olisi sijaa jossitteluun?

Tällaisia sekalaisia tänään pääni sisällä. Palataan taas asiaan, kunhan ajatukset selkenevät ♥

alle

PS. Edit: lääkäri soitti ja oli yhtä mieltä kanssani, että koska potilaan vointi on kohentunut silmissä, niin yritetään vielä. Ei mitään letkuhommeleita vaan kunnon ruokaa. Äippä oli syönyt kolme lusikallista banaanijugurttia. Aloitetaan pienesti, sillä kolmeen viikkoon ei ole syönyt mitään 🙂


tiistai 14. kesäkuun 2016

Siinä täytyy olla rakkautta…

Datenight08 Datenight03 Datenight04 Datenight15 Datenight12Datenight10 Datenight13 Datenight11 Datenight05 Datenight09 Datenight06 Datenight01 Datenight02

…siinä täytyy olla unelmii, punajuurihummusta ja panzanella-salaattii.

MOIKKAMOI!

Ei sentäs mannapuuroa ja mansikkaa 🙂 Yksi päivä auton takapenkillä kuului tuskainen ”Ei äitiiii, mikä laulu tää on!” -huudahdus, kun hoilotin tuota vanhaa ja varsin helposti päähän soimaan jäävää luritusta. No juu, erilaista se musiikkikin on tänä päivänä. Erilaista se on tänä päivänä myös tämä elo muutenkin. On kaiken maailman blogimediaa sun muuta mediaa printtimedian lisäksi. Kuulumiset luetaan saman tien eikä vasta viikon päästä torstaina. Eilen tuli yllättäen tahaton blogitauko. Töiden jälkeen pikkuisen hikeä pintaan ja sitten Marian keittiössä raikasi musiikki, pannut kilisi, tehosekotin surrasi ja sotku oli sitä luokkaa, että passitin golfaamasta kotiin tulleen miehen sivuilleen vilkuilematta suoraan saunaan.

Sotkua tai ei, niin meidän date nightin iltapala onnistui täydellisesti. Pitkästä aikaa panzanella-salaattia ja ekaa kertaa punajuurihummusta. Laitoin miehelle golfkentälle viestin, että iltaruoaksi on panzanellaa ja punajuurihummusta, ok? Toiselta tuli peukutusta ja ok. Oli kyllä pakko vielä sitten kysyä, että mahdatko tietää, mitä meillä syödään. Johon toinen, että en todellakaan 😀 Pitkän aikaa kävin kamppailua sen suhteen, että täyttääkö lasit kuplivalla vai vihermehulla. Selkäranka ei sanonut naps ja juomaksi valikoitui omenalla laimennettu vihermehu. Se on kyllä jännä, että sitten kun saa sen liikuntavaihteen päälle, niin se ruokkii automaattisesti terveellisesti syömistä. Ei lainkaan hassumpi noidankehä. Mutta kyllä silti odotan jo perjantaita ja mökille pääsyä. Pitkästä aikaa kokonaisen työviikon jälkeen maistuu lasi tai kaksi kuohuvaa.

Panzanellan tein taas ihan oman pään ohjeen mukaan ja siihen tuli vähän lehtikaalia, salaattia, kirsikkatomaatteja, punasipulia, paistettuja leipäkuutioita & pinjansiemeniä, basilikaa ja fetaa. Kastikekin on se sama vanha ja joka salaatin kanssa käyttämäni eli öljyn, valkoviinietikan, suolan ja pippurin sekoitus. Salaatin voi tehdä jo maustumaan etukäteen, mutta lisää paistetut leipäkuutiot vasta juuri ennen tarjoilua. Mikäli ne rapeina haluaa tarjota. Punajuurihummusta en ole ikinä tehnyt, mutta sellaiseen Pinterestissä törmäsin ja hommahan lähti siitä, että eka ajatus oli ”Vau, miten kuvauksellinen ruoka!”. Eikä tämä ole tiedättekös eka kerta, kun mennään peppu edellä puuhun. Ruoan ulkonäkö merkitsee älyttömän paljon. Onneksi tässä oli makukin kohdillaan. Ainahan näin ei todellakaan ole ollut.

PUNAJUURIHUMMUS
3 pientä punajuurta
1 prk kikherneitä
1 rkl sitruunamehua
1 valkosipulin kynsi
2 rkl tahinia
suolaa & pippuria
1 dl oliiviöljyä

-paahda punajuuria uunissa, kunnes kypsiä
-lisää kuoritut punajuuret ja valutetut kikherneet tehosekoittimeen
-surauta sileäksi
-lisää muut aineet, tarkista maku ja tarpeen tullen säädä sitä suolalla ja pippurilla

******************************************

Dippasimme hummukseen ruisnachoja, mutta tulipas sitä testattua salaatinkin kanssa. Toimii! Palatakseni tuohon otsikkoon, kyllä kuulkaa siinä täytyy olla rakkautta. Suuresti. Jotta suhde kestää kaikki kimurantit elämänvaiheet. Mutta ei siihen rakkauteen ja liekin ylläpitämiseen ihmeitä tarvita. Toisen kunnioitus ja pienet teot arjessa riittävät 

TIISTAITERKKUSIN,

alle


sunnuntai 12. kesäkuun 2016

Elämän suhteen kevytkenkäinenkö?

HELLUREI IHANAT!

Ja jälleen kiitos kaunis kommenteistanne, palaan niihin kyllä. Vielä tuossa iltapäivästä sairaalassa vieraillessamme tippa tiputteli pikkuisen nestettä. Vähentelevät sitä vissiin pikku hiljaa. Äiti oli silmät auki ja hyvin rauhallinen. Voi kun olisi joku tainnutuspilleri. Ihan kamala näin sanoa, mutta tiedän, että se on äidinkin tahto; päästä pois siinä vaiheessa kun elämä ei ole enää elämisen arvoista. Lenkillä ollessani aloin miettimään, että toivottavasti en ole loukannut ketään siellä ruudun toisella puolella tällä positiivisuudellani ja elämänmyönteisellä asenteella näinkin vakavassa paikassa? Pahoitteluni, jos näin on päässyt käymään. Ymmärrän, että jollekin samassa tilanteessa olevalle tämä positiivisen luonteeni aiheuttama tilanteeseen sopeutuminen voi tuntua ehkä siltä, että en kunnioita elämää tai sitä elämän loppua lähestyvää omaista tarpeeksi. Että käyttäytyisin hieman kevytkenkäisesti elämää kohden.P6190640P6190646

Näin ei kuulkaas kuitenkaan ole. Kunnioitukseni elämää ja kuolemaa kohtaan on vahvempi kuin ikinä. Kyllä täälläkin on surtu niin, että Tammerkoski meinaa tulvia. Oltu heikko ja maattu sängyn pohjalla. On hetkiä, että sydämestä puristaa eikä saa henkeä. Mutta uskon, että suurin syy siihen, miksi osaan suhtautua asiaan näinkin hyvin (kyllä, ihmettelen tätä itsekin ja olen todella paljon tehnyt analysointityötä selvittääkseni, mistä tämä asenteeni kumpuaa) on se, että kun on viimeisen reilun puoli vuotta todistanut läheltä sitä, kun rakkaalta ihmiseltä viedään taidot yksitellen, niin ei se helppoa ole ollut. Ei minulle, mutta ei varsinkaan äidille. Ei sitä osaa kuvitellakaan, miltä tuntuu, kun ei yhtäkkiä osaa keittää kahvia. Kuoria perunoita. Leikata saksilla. Viikata pyykkiä. Kirjoittaa. Lukea. Maksaa laskuja. Tai saatikka saada sanottua ne pään sisällä olevat jutut suusta ulos. Musta tuntuu, että tuo dysfasia on ollut äidille pahin juttu. Paljon olisi ollut asiaa ja kerrottavaa, mutta loppuviimein joutui antamaan periksi ja sanomaan, että en osaakaan sitä selittää. Puheterapia auttoi kuitenkin älyttömästi ja äiti oppi puhumaan ja kirjoittamaan suht’ hyvin. P6190635 P6190637

Kyllä, kaiken positiivisuuden keskellä täällä ruudun toisella puolella on välillä ihan älyttömän heikko bloggari, joka suhtautuu elämään loppupeleistä erittäin vakavasti. Jota tuo muu perhe onneksi kannattelee. Nostaa sieltä surun syövereistä, kun sinne joutuu. Niin monta kertaa olen tämän matkan aikana miettinyt sitä, että kuinka paljon helpompi elämän surut ja ilot on käsitellä, kun on löytänyt rinnalleen sen maailman rakkaimman ihmisen  Ihmisen, joka osaa olla läsnä, kun häntä tarvitaan. Ihmisen, joka osaa antaa hengitystilaa, kun sitä tarvitaan. Me ollaan taivallettu aikamoinen matka yhdessä. Paljon iloa, mutta myös paljon surua on mahtunut tähän 14 vuoteen. Paljon myös sellaista, jota blogissa ei ole kerrottu. Ehkä ne osaltaan ovat sen mun positiivisuuden taustalla. Tietää, että tapahtui mitä vaan, niin kyllä elämä kantaa. Jos sille antaa mahdollisuuden. Helppoa olisi jäädä surun syövereihin ja katkeroitua. Mutta mä koen, että se ei ole kenenkään etu. Surulle pitää antaa sijaa, mutta on myös osattava jatkaa elämää, kun on sen aika.P6190648 P6190633

Sellaisia piti tulla kertomani tähän sunnuntai-iltaan. Sen suunnittelemani terveellisemmän sokerittoman herkun sijaan. Huh, nyt olen saanut sen mieltä painavan asian pois ja kerrottua. Olen just tällainen. Analysoin ja pohdin liikaa. Kaiken sen pinnallisuuden ja positiivisuuden keskellä. Herkästi mietin, että mikä se vastuuni on täällä blogimaailmassa. Millaisen kuvan annan teksteilläni ja millaisen reaktion ne saavat aikaan. Ketään, kun en koskaan tahallani satuttaisi tai kenenkään mieltä pahoittaisi. Jälleen kerran totean; ei ole helppoa olla minä, mutta eipä käy elämä tylsäksi! 😉

SULOISIN SUNNUNTAI-ILTATERKUIN,

alle

PS. pakko vielä keventää hieman; olin tänään personal trainerin kanssa kartoituskäynnillä ja todettiin yhdessä, että se mun pullonkaulani on ”kaikki tai ei mitään” -asenne ja sykkeet, jotka huitelevat tapissa. Sovittiin sykerajoista ja lupauduin liikkumaan peruskuntoa kasvattavalla sykkeellä. Kotiin tullessani lähdin kävelylenkille ja hienosti meni sykerajojen sisällä. Kunnes löysin itseni Pispan portaista ja sykemittari piippasi 180 sykkeen kohdalla. Näitä sattuu, mutta olipahan hyvä treeni. Niin hyvä, että portaiden jälkeen en malttanut enää kävellä kotiin vaan juoksukenkä rullasi oikein mukavasti ja hyvällä tempolla kotiin asti 🙂