HEISSULIVEI,

jep, siinä otsikossa on mun tämän hetkinen tavoitteeni. Tietyin ehdoin. Hienosti noudatin todella terveellistä ruokavaliota koko kevään ja annas olla, nyt kun elämässä on vähän säätöä, niin ruokavalio on retuperällä. Toisaalta se sallittakoon, mutta kun sen huomaa omassa olotilassa. Viikonlopun synttäreiltä jäi mutakakkua ja nameja, joten niitä on tullut popsittua. Olo on kaikkine sokeripiikkeineen ja alastuloineen vähäsen plääh. Joten tänään olen ottanut itseäni niskasta kiinni. Selaillut uusimpia kirjaostoksiani ja houkutellut veljen vaimon mukaan yhtä uutta kuntosalia kokeilemaan (siis tämä vasta torstaina). 

Muistan vuosi takaperin olleeni sokerilakossa (valkoinen sokeri) tammikuun ja ai vitsit, miten hyvä olo oli! Ihan täysin kaikkia sokereita musta ei ole jättämään. Hedelmäsokerit, hunaja, taatelit sun muut saavat jäädä. Mutta ne herkut. Epäterveelliset herkut, ne saavat lähteä. Liian tiukaksi en ajatellut ryhtyä vaan ajattelin kuitenkin sallia itselleni sen lasillisen valkkaria tai kuplivaa silloin tällöin. Eihän niitä lasketa karkkeihin ja sellaisiin herkkuihin? 😉

Olen olosuhteiden pakosta tutkinut viimeisen puolen vuoden ajan sokerien vaikutusta mm. kasvaimiin. Päätynyt aina siihen lopputulemaan, että sokerit antavat hyvän kasvualustan kasvaimille. Kasvainsolut tarvitsevat energiaa jakaantuakseen. Tämän takia mm. Jenkeissä monet aivokasvainpotilaat muuttavat kertaheitolla ruokavalion sairastuttuaan. Suurin osa jättää ruokavaliosta kaikki sokerit pois, mutta osa menee ihan ääripäähän ja noudattaa ketogeenista ruokavaliota. Raakaravinto tuntuu olevan näissä piireissä siellä myös suosittu. Liekö tässä syy siihen, että rapakon toisella puolella selviytymisprosentit (tai elinikäennusteet) pahimman luokan aivokasvaimista ovat huomattavasti paremmat kuin meillä? Toki siellä on kokeellisia hoitojakin saatavilla roppakaupalla enemmän. Kysyin meidän (jep, meidän tauti ja meidän lääkärit 🙂 onkologilta, että uskooko hän sokerittomaan ruokavalioon taudin hoidossa. Samoilla linjoilla olimme, että yksin ruokavaliolla sä et syöpää paranna, mutta toki sen etenemista pystynnee hidastamaan ilman niitä turhia sokereita. Suositteli kuitenkin äiskälle ihan perusterveellistä ruokavaliota ilman mitään ääripäitä.

Mulla on geeniperimänä isän puolelta lapsuusiän diabetes ja vaikkei sen syntyyn sokeria syömällä voi vaikuttaa, niin vahvasti olen sitä mieltä, että tuo kakkostyypin diabetes voi vaania nurkan takana. Sen syntyyn voi jo vaikuttaakin ruokavaliolla. Jo senkin takia ne elämäntavat ruokavalioineen ja liikuntoineen ovat sydäntä lähellä. Puhumattakaan sitten muista kansantaudeista, joita tuo sokeri ja epäterveellinen ruoka voivat aiheuttaa. Joten kasvispainotteista ruokaa, mahdollisimman paljon itse alusta asti puhtaista raaka-aineista tehtynä ja sokerit minimiin. Siinä mun plääni tälle kesälle. Tai oikeastaan koko loppuelämälle.

Olisi kiva kuulla onko siellä ruudun toisella puolella muita sokerikielteisiä ihmisiä? Elämä ei saa olla liian vakavaa ja uskon, että kun syö arkena terveellisesti eikä vedä viikonloppuisin övereitä, niin on jo aikas kaidalla tiellä. Kohtuus kaikessa ja kultainen keskitie mielessä 🙂

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,

PS. aiemmin olen tehnyt banaanijätskiä kahdella aineella (klik), nyt tein sitä ihan vain banaanista ja hyvin toimi!