HEIPPATIRALLAA IHANAT
ja oikein levollista juhannuspäivää! Kaunein ja lämpimin kiitos osanotoistanne ♥ Me ollaan täällä luettu niitä, vetistelty ja samalla oltu ihan äärettömän kiitollisia. En osaa sanoiksi pukea sitä, kuinka paljon ne merkitsevät. Joten tyydyn vain sanomaan kiitos. Tuo sana tulee täydestä sydämestä, nöyränä ja pyyteettömänä. Toivottavasti teidän juhannus on sujunut kivoissa merkeissä, turvallisissa ennen kaikkea 🙂
Me saattelimme juuri juhannusvieraat vastarannalle. Teimme jälleen pienen lapsivaihdon ja nyt meillä on saaressa yksi oma ja yksi vieras. Toinen oma on hyvässä turvassa kaupungissa. Saimme eilen ystäväpariskunnan saareen. Mikä onni onkaan omistaa ystäviä, jotka ovat elämänkatsomukseltaan samalla aaltopituudella. Joiden kanssa voi nauraa vedet silmissä ja joiden seurassa voi tirauttaa itkut, jos siltä tuntuu. Samanlaiset surulliset kokemukset yhdistää myös. Kuten myös ajatusmaailma siitä, että kun kohtaa pelkonsa ja hyväksyy tapahtuneen on vapaa nauttimaan elämästä. Myös sen surun keskellä. Se ei ole epäkunnioitusta pois mennyttä läheistä kohtaan, vaan se on suunnatonta rakkautta ja kaipausta. Se on kykyä ymmärtää elämää laajemmalla mittakaavalla. Syntymästä kuolemaan ja sen jälkeiseen elämään. Jollain tapaa se isomman kokonaisuuden ymmärtäminen lohduttaa. Tietää, että mikään ei ole lopullista. Asiat ja ihmiset vain muuttavat muotoaan. Samalla uusi elämänvaihe avaa mahdollisuuksia. Musta tuntuu, että tämän elämänmakuisen juhannuksen myötä osa minua on syntynyt uudelleen. Aivot prosessoivat ja ajatukset vievät eteenpäin. Sitä on taas tiukemmin kiinni elämänlangassa. Ne jalat ovat maassa, mutta pää on pilvissä. Unelmat ja ajatukset leijailevat jossain sfääreissä. Onneksi on tuo rakas vieressä kertomassa elämän realiteeteistä 😉 Tosin, mä uskon, että mikään unelma ei ole saavuttamattomissa. Kun vain on valmis tekemään sen eteen töitä.
Meillä on edessä aika pitkä työnsarka. Mitäs nyt sitten? – kysymys on ollut huulilla tämän tästä. Tuntuu, että elämässä on aika monta avointa kysymysmerkkiä. Mutta ne saavat ollakin kysymysmerkkeinä, ainakin maanantaihin asti. Ihan seuraavaksi ajattelin köllähtää miehen viereen tuonne ulkosohvalle, ottaa kirjan käteen ja nauttia. Enpäs olisi ikinä uskonut, että saamme näin hienon juhannuskelin. Toissavuotiseen 1.6 C asteeseen verrattuna tämä tuntuu luksukselta! 🙂
LEPPOISAA JUHANNUSLAUANTAITA,
PS. niistä pelkojen kohtaamisista ehkä konkreettisin; tänä iltana ajattelin vihdosta viimein kastaa talviturkin. Veden lämpötila näyttäisi olevan 21 astetta 😉
