MOIKKAMOI!
Hupsista, eilen tuli pidettyä jälleen tahatonta blogitaukoa. Iltapäivä kului keittiössä hääräillessä ja ilta istuttiin veljen perheen kanssa takapihalla. Espanjalaisittain. Ihanasta illasta tunnelmia blogiin ensi viikolla 🙂 Tänä aamuna aamukahvikupposen äärellä aloin pohtimaan sitä, että kuinka paljon uusia alkuja elämässä tapahtuukaan. Jokainen aamu on sellainen, jokainen kuun vaihde on sellainen, jokainen maanantai, jokainen elokuu koulujen alkaessa, jokainen vuoden ensimmäinen päivä. Kuinka monta mahdollisuutta meillä on ottaa uusi suunta elämässä. Ja toisaalta sitä, että onko tarvetta ottaa uusi suunta elämässä. Mä olen sitä mieltä, että aina on varaa pikkuisen parantaa omaa toimintaa. Varaa nauttia elämästä astetta enemmän.
Aina on varaa olla vielä ystävällisempi muille, armollisempi itselleen, hymyillä elämälle astetta leveämmin, oppia nauttimaan vieläkin askeettisimmista jutuista, olla tyytyväisempi olemassa olevaan ja osata kuunnella. Olla läsnä. Kuunnella myös omaa itseään ja tehdä asioita, jotka on hyväksi just mulle. Olla samalla epäitsekäs, mutta niin että se oma hyvinvointi ei kärsi. Opetella sanomaan ei, kun ei vaan jaksa. Sallia väsymys ja välillä ne kenkummatkin päivät. Kunhan tietää, että huomenna kaikki on taas paremmin. Aloittaa aamu puhtaalta pöydältä ja hymyillä sille peilikuvalleen samalla, kun pesee hampaita. Vaikka sieltä peilistä tuijottaa mörökölli, jolla on ilmestynyt maailmanluokan pahin finni keskelle otsaa. Ottaa juuri heränneet lapset kainaloon ja rutistaa oikein kovaa. Kertoa miehelle whatsupilla kuinka paljon rakastaa. Vastata ystävien viesteihin nyt eikä huomenna. Elää elämää täysillä ja niistä uusista aluista, uusista mahdollisuuksista, kaiken irtiottaen.
Today I choose life. Every morning when I wake up I can choose joy, happiness, negativity, pain…
To feel the freedom that comes from being able to continue to make mistakes and choices –
today I choose to feel life, not to deny my humanity but embrace it.
Kuten niin monta kertaa aiemminkin teidän kanssa puhuttu, niin kyllä se on kuulkaas se asenne joka ratkaisee. Se, että välillä osaa katsoa maailmaa ruusunpunaisten lasien läpi on vain plussaa. Se ei tee hallaa kenellekään, jos antaa haaveiden viedä. Jos osaa hölmöillä ja hassutella. Tehdä virheitä ja ottaa niistä opikseen. Tiedostaa elämän rajallisuuden ja perustaa kaiken toimintansa sen pohjalta. Elämä on tässä ja nyt!
Sellaista tajunnanvirtaa perjantaihin. Elämä on tässä ja nyt, mutta lisäksi se siirtyy tänään saareen. Miehellä alkaa vihdosta viimein loma ja pakataan auton peräkärryllinen mukaan tavaraa saareen. Sieltä tehdään sitten täsmäiskuja kaupunkiin. Tai jos siltä tuntuu, niin kärrätään se peräkärry takaisin kaupunkiin, ollaan kotona ja tehdään täsmäiskuja saareen. Fiilispohjalta mennään tämä loma. Ja aivan sama, vaikka säätiedotus näyttäisi kymmentä sadepisaraa. Sadepäivinä leivotaan pullaa, poltetaan kynttilöitä, luetaan kirjoja ja vaan ollaan. Ladataan akkuja. Kun aurinko paistaa pilvenraosta avataan kesähuoneen salusiinit ja käännetään kasvot kohti valoa.
Ei mulla muuta, kiitos kun olette olemassa ♥
LÄMPIMIN PERJANTAITERKKUSIN,