HOLA AMIGOS Y AMIGAS!
No nyt sitä lupaamaani espanjalaista illanviettoa! Indiedaysin ja Albalin yhteistyökampanjan merkeissä jaoin teille taannoin muistoja Espanjasta ja muistoja elämänmakuisesta lomastani Madridissa. Saman kampanjan tiimoilta jatketaan. Olen tässä hieman pohtinut, että olisinkohan mä voinut olla edellisessä elämässä espanjalainen? 😉 Ainakin tämän luonteeni pirskahtelevuuden ja elämäniloisen asenteeni takia. Sekä sen takia, että rakastan espanjalaisia viinejä. Espanjalaista temperamenttia. Perhekeskeisyyttä, kieltä. Ihan kaikkea. Muistan Kanadassa asuessani luokkatovereideni olleen ihan ällistyneitä, kun luokkaan saapuikin pohjoismaalainen elovenatyttö. ”Eikö Maria olekaan espanjalainen nimi?”. Siinä oli vähän selittelemistä. Kerroin, että espanjalaisuuteni rajoittuu tasan yhden Este pais-oppikirjan kahlaamiseen.
Ehkä tämäkin on osa espanjalaista puoltani, että juttua riittää niin paljon, että itse asiaan pääsyssä kestää. Mutta siihen päästään nyt. Eli esittelyssä kaunis kesäilta, jolloin katoin veljen perhettä varten viinit ja tapakset takapihalle. Juuri kun olin saanut ne sinne katettua, nousi Pyhäjärven päältä tummanpuhuvat pilvet. Tuuli tuiversi pöytäliinan kulmia ja sadepisarat hakkasivat terassilautoihin. Hiukset olivat samantien kaikkea muuta kuin kuvauskelpoiset, mutta espanjalaisittain de nada – eipä juuri haittaa. Tätäkö tämä Suomen kesä on, ajattelimme. Sade onneksi loppui yhtä nopeasti kuin alkoikin ja pian saimme nauttia tervetuliasjuomat takapihalla. Sangriat, espanjalaisittain tottakai.
SANGRIA á la Maria
(4-6 hlölle)
5 dl Viña Albali Gran Selección Tempranillo hanaviiniä
4 dl sitruunalimonadia
1 dl puristettua appelsiinimehua
jäitä, appelsiinin palasia, viinirypäleitä
-sekoita viini, sitruunalimonadi ja vastapuristettu appelsiinimehu
-lisää jäät, appelsiinin ja viinirypäleen palaset kannuun ja kaada sangria päälle
-hymyile, kippistele, sano salud ja nauti heti!
Kippistelyn jälkeen hain vielä uunista lämpimän ruoan, patatas bravas ja sitten pääsimme aloittamaan. Siitä onkin pitkä aika, kun viimeksi olemme tehneet tapaksia. Täytyisi tehdä useammin. Tällaiset ns. sormiruoat ovat illanistujaisten kruunu. Meillä nautittiin lämpimänä ruokana patatas bravas eli espanjalaisia perunoita suloisentulisen tomaattikastikkeen ja valkosipuliaiolin kera. Gambas al ajillo eli valkosipulisten katkarapujen ohjeen muistaakseni olen joskus perjantaimyyssien ohella täällä jakanutkin. Katkarapujen kera sopi rapsakka patonki. Hunajameloni toi raikkautta ilmakuivattukinkku-mozzarellasalaattiin. Manchego-juuston palaset saivat lisäulottuvuutta makumaailmaansa hunajasta ja pistaasipähkinöistä. Valkoviinissä marinoidut oliivit sekä punaviinissä haudutetut tuliset chorizo-makkarat olivat meidän tapaspöydän suosikit.
VALKOVIINISSÄ MARINOIDUT OLIIVIT
0,5 dl Viña Albali Verdejo valkoviiniä
2 rkl oliiviöljyä
yhden sitruunan mehu
noin 3 dl oliiveja
sormisuolaa hyppysellinen
muutama rosmariinin oksa
-sekoita valkoviini, oliiviöljy, rosmariininoksat ja sitruunan mehu oliivien kanssa
-lisää sormisuolaa ja anna tekeytyä ainakin pari tuntia jääkaapissa
-napostele sellaisenaan tai osana tapas-pöytää. Pääasia, että nautit!
PUNAVIINISSÄ HAUDUTETTU CHORIZO
1,5 dl Viña Albali Gran Selección Tempranillo hanaviiniä
1 punasipuli pienisteltynä
2 valkosipulin kynttä kuorittuna ja pienisteltynä
oliiviöljyä
3 laakerinlehteä
n.250 g chorizomakkaraa
-leikkaa makkarat sentin siivuiksi ja kypsennä niitä oliiviöljyssä pari minuuttia
-lisää sipulit, laakerinlehdet ja viini
-anna hautua, kunnes viini on koko lailla kiehunut pois
-nauti pelkällään tai aioliin dipattuna!
En tiedä mitään ihanampaa tapaa istua iltaa kuin tehdä se hyvän ruoan ja juoman äärellä. Silloin kun pöydän ympärillä on ihmisiä, joiden kanssa on helppo jutella asioista. Silloin kun nauru raikaa, vaikka keskustelunaiheet olisivatkin vähän vakavammat. Elämä ei ole vakavaa, vaikka se hirmuisen usein liian vakavasti otetaankin. Tietty kunnioitus pitää elämää kohtaan olla, mutta se ei poissulje sitä, etteikö elämästä voisi nauttia. Etteikö elämän kustannuksella voisi pitää hieman hauskaakin.
Vaikka monet ovat sitä mieltä, että punaviini kuuluu syksyyn ja talveen, niin meillä punaviiniä juodaan ympäri vuoden. Kohtuudella ja pääosin ruoan kanssa. Mutta myös seurustelujuomana. Viña Albali Gran Selección Tempranillo hanaviini sopi tapasten kanssa loistavasti. Jopa hieman tulisten ruokien makumaailmaankin se sointui mukavasti. Pirskahteleva valkoviini Viña Albali Verdejo niin ikään menee jääkaappikylmänä lämpimän kesäillan seurustelujuomana. Mutta hienosti se taipui myös oliivien marinadiinkin.
Loppujen lopuksi aurinko alkoi paistamaan ja ilta venähti suunniteltua pidempään. Espanjalaisittain meilläkin oli koko pieni suku koolla, joista pienin juoksi Messin pelipaidassa. Välittämättä Espanjan kehnohkosta jalkapallomenestyksestä, elämästä nauttien hänkin 🙂
Suomen alkoholilakiin vedoten alkoholijuomiin liittyvät kommentit jätän julkaisematta!
ELÄMÄNILOISIN KESKIVIIKKOTERKUIN,
Ne on ne pienet jutut. Ei sillä, mä olisin tyytynyt ihan kuplaveteen. Harvemmin tulee shampanjaa juotua. Pohdittiin tuossa sitä siemaillessa, että mikä on ero kunnolliseen kuohuviiniin. Ehkä siinä kuplivuudessa ja hapokkudessa on joku ero. Tiedä häntä, mutta siinä samalla pohdittiin jälleen maailman menoa. Tämä hiukkasen haastava elämäntilanne on saanut jälleen esiin meistä sen herkemmän puolen. Sen, joka on täydestä sydämestä onnellinen pikkuisesta perheestämme. Mökistä, kodista. Terveydestä. Asioista, joita kiireen keskellä ehkä tulee otettua itsestään selvyytenä.
