Kyllä, perjantaimyyssejä pukkaa! 🙂 Se pääni sisällä kytenyt resepti jäi kytemään ja turvauduin vanhaan, joskus facebookissa törmäämääni reseptiin. Siltä osin kuin sen muistin. Valkosipulinen pizzasolmuvuoka juustodipillä, näin rouheasti suomennettuna, oli yhtä hyvää kuin miltä se kuulostikin. Perinteistä perjantaipitsaahan ei voita mikään, mutta eivätpä nämä pitsajohdannaiset kovin paljon jälkeen jää. Valkosipulipersiljavoilla vaelleltuja pitsataikinasolmuja dipataan tuohon paistinpannun keskellä olevaan maukkaaseen juustodippiin. Koska tämä pitsajohdannainen on melko tuhtia tavaraa, niin viereen tarvittiin taas vähän vihreää. Ja lasiin tilkka punaista. Lääkkeeksi. En tiedä miksi vastustuskykyni on ollut viime aikoina koetuksella, mutta nappasin tuon alkuviikosta esikoisen sänkyyn kaataneen flunssan. Pientä ärsyttävää lämpöä ja kurkkukipua. Vuotavaa nenää ja aivastuksia. Huomiseksi ajattelin kyllä olla taas kunnossa, että jaksaa kierrellä Asta-messuilla 🙂
-jaa pizzataikina 12 osaan ja pyörittele niistä pitkuliaisia pötköjä
-laita pötköt solmuun ja asettele ne öljytyn paistinpannun (uuninkestävän) reunoille
-anna kohota noin 20 minuuttia ja valmista sillä aikaa juustodippi sekä persiljavoi
-sekoita juustot keskenään, lisää pienistelty basilika ja puserrettu puolikas valkosipuli
-sulata voi kattilassa ja lisää toinen puoli valkosipulista (puserrettuna)
-lisää tuoretta pilkottua persiljaa
-kun pizzasolmut ovat kohonneet, niin kaada juustodippi paistinpannun keskelle
-voitele pizzasolmut persiljavoilla (säästä siitä hieman)
-paista uunissa 200 asteessa noin 20 minuuttia ja ota kaunis pinta viimeisenä grillivastuksen alla
-valele pizzasolmut persiljavoilla
-anna jäähtyä hieman ennen tarjoilua
Kiireisen (noh, hieman laiskan ja kipuisen) kotiäidin pelastus on tuo pizzakit, jonkalaisen joskus täällä blogissakin esittelin. Harmikseni en nyt löydä sitä postausta mistään ja arkistokin on tuosta sivupalkista kadonnut jonnekin. Periaatteessa tällainen, mutta tänään oli erimerkkinen. Tomaattikastike jäi odottamaan aikoja parempia 🙂 Nyt kisakatsomoon takkahuoneen sohvalle. Pelin jälkeen vuorossa Netflixiä ja Breaking Badiä. Kaikki sitä kehuu, mutta miksei me olla päästy siihen vielä viiden jakson jälkeen sisään? Ehkä osasyy on siinä, että ollaan nukahdettu jokaisen jakson lopussa ja taidettu jatkaa aina uudesta 😉
…herkku, herkullinen, herkullisempi, the utmost herkullisin, helmikuu ♥
HEI HUOMENTA IHANAT!
Rise & shine ja kohti viikon vikaa työpäivää! Tai oikeastaan se vika työpäivä tällä viikolla on jo täydessä käynnissä. En tiedä kuuluisiko mun pyytää teiltä jo anteeksi, kun viimeiset kolme postausta ovat kaikki sisältäneet jotain ”herkullista” 😀 Mutta sitä tämä helmikuu ja elo ylipäätään nyt tällä hetkellä on. Herkkua. Toivoisin, että jossain vaiheessa myös sisustuspostauksia mahtuisi mukaan. Herkullisia kevät värejä sisustustyynyissä ja hempeitä kukkia. Viikonloppuna menemme imemään inspiraatiota Asta-messuille ja toivottavasti tekemään hyviä tarjoushankintoja mm. kodinkoneiden myötä. Tällä viikolla meillä porattiin maalämpö tontille ja remppa etenee suunnitelmien mukaan. Purkuvaihetta eletään edelleen, mutta eiköhän pian päästä jo rakentamaankin. Suurta päänvaivaa on tuottanut kodinkoneiden väri. Emme välttämättä haluaisi enää rosterisia, emmekä välttämättä integroitujakaan. Sehän nyt vissiin pitäisi päättää, että onko se keittiö musta vai valkoinen, jotta voisi mahdollisesti tehdä hankinnat joko valkoisena tai mustana. Niin paljon siitä mustasta keittiöstä haaveilen, mutta veikkaan, että päädymme kuitenkin valkoiseen. Aivan liian paljon isoja päätöksiä tällaiset 😉
Mutta siihen kahden ainesosan suussasulavaan herkkuun palatakseni. Jotkut teistä varmaan huomasi viime perjantaina, kun snäpissä ja instagramin puolella hehkutin ostamiani lakritsitaateleita. Ihan totta, ne ovat parasta mitä olen suuhuni laittanut. Kohtuullisen hintavia tosin, mutta niinhän taatelit jo pelkälläänkin ovat. Luin tuoteselostetta ja siinä sanottiin vain taatelit, lakritsijauhe ja kasvisöljy. Tiputin viimeisimmän pois ja katsoin miten pelkät taatelit ja raakalakritsijauhe synkkaavat keskenään. Oh boy, vähän liiankin hyvin! Vievät kielen mennessään.
-poista taateleista kivet ja paina ne takaisin kiinni
-sekoita taatelit ja raakalakaritsijauhe keskenään (esim pienessä pussissa)
-nauti!
Laitoin nämä suloisuudet lasipurkkiin ja säilytän jääkaapissa. En tiedä kauanko säilyvät, mutta tuskin nuo nyt pilalle ehtivät mennä 😉 Te, ketkä kammoksutte sanaa ”raaka” esimerkiksi raakakaakaojauheessa, niin tuo raakalakritsijauhe on ihan eri luokkaa. Se on makeaa kuin mikä. Sisältää luontaista makeutusainetta lakritsinjuuresta. Purkin kyljessä luki näin ”Lakritsijauheen persoonallinen maku tulee moninkertaisesti sokeria makeammasta klykyrretiinistä, joka on luontainen osa lakritsin juurta.” Jep, tämä klykyrretiini on aika kiva kaveri, vaikken osaa sitä edes sanoa 😀
Salmiakkipääkallot vaviskaa, teidät on syrjäytetty! Eipä tarvitse tänään mennä hakemaan viikonlopun herkkuja kaupasta. Riittää, kun avaa jääkaapin oven. Illan perjantaimyyssit ovat vielä avoinna. Pienen pieni idea tuolla jossain muhii, mutta toivotaan että saadaan se ”paperille”. Tai lähinnä nyt lautaselle 🙂
sitä ollaan jälleen oltu lempipuuhassani; Apetinan yhteistyökampanjan myötä pääsin kehittelemään Apetina -juustojen ympärille erilaisia kasvisruokareseptejä. Meillähän on ollut käytössä tuo Apetinan aurinkokuivattu -fetajuusto jo vuosia. Äidiltä saadussa reseptissä. Helppoakin helpommassa salaatissa, johon tulee kirsikkatomaattia ja hunajamelonia. Fetajuuston lisäksi. Kolmen ainesosan maukas salaatti. Tällä kertaa pääsin laajentamaan repertuaariani lämpimiin kasvisruokiin asti. Joihin Apetina -tuotteet sopivatkin erittäin hyvin. Helposti saa herkullista aikaan, arkeen ja juhlaan sopivia. Näissä resepteissä panostin tosin arkiruokiin, sillä halusin haastaa itseni pois niistä perinteisistä arkiruoista. Apetina sopii erittäin moniin kasvisruokiin ja kehittelin reseptit vähän eri kulmista. Mielestäni onnistuin aika hyvin, toivottavasti näistä on myös teille apua arkiruokia miettiessänne 🙂 Kaikista resepteistä söi neljä henkilöä; kaksi aikuista ja kaksi lasta.
Munakas tai siitä jalostettu versio frittata on meidän keittiössä harvemmin nähty herkku. Pinaatti, fetajuusto ja sipuli sulavat sopusointuisesti suuhun. Tämä kelpasi myös lapsillekin, pienen suostuttelun jälkeen. Tästä taisi tulla meidän arki-iltojen pelastajaruoka!
– kuori ja pienistele sipulit
– kuullota niitä oliiviöljyssä pannulla hetki
– sekoita keskenään puolet Arla Apetina® pala -juustosta kananmunien ja maidon kanssa
– lisää seokseen pienistelty pinaatti, tomaatit ja pippuri
– kaada paistinpannulle ja anna seoksen muhia miedolla lämmöllä
– kun frittata on melkein kypsä (keskeltä vielä hieman raaka), lisää juustoa murusteltuna ja siirrä paistinpannu uuniin 200 asteeseen grillivastuksen alle, kunnes frittata on kypsä
Moni mieltää fetajuustot helposti välimerellisiin maisemiin. Niin teen minäkin. Välimerellisistä mauista muistuttaa myös kehittelemäni paahdettu paprika-tomaattikeitto. Uunin kautta kierrätettynä paprika ja tomaatti saivan ihanan maun. Maun, joka oikeastaan maistui hieman jopa auringolle. Lisämakua keittoon toivat nuo aurinkokuivattujen tomaattien makuiset fetajuustokuutiot. Lisukkeeksi sekoitin turkkilaisesta jogurtista, mintusta, hunajasta ja sitruunamehusta tuollaisen maustetun jugurtin, joka sopikin keittoon oikein loistavasti.
PAAHDETTU PAPRIKA-TOMAATTIKEITTO
2 suippopaprikaa 4 tomaattia 100 g Apetina® Snack, aurinkokuivatut tomaatit 1 punasipuli 2 valkosipulin kynttä 5 dl vettä kasvisliemikuutio tuoretta korianteria puoli punttia tuoretta minttua puoli punttia mustapippuria myllystä
– pese paprikat ja tomaatit, halkaise ne ja poista paprikan siemenet
– laita uuniin 225 asteeseen grillivastuksen alle, kunnes paprikat alkavat tummua
– sillä välin lisää juustopaketin öljyä kattilaan 1 rkl
– kuori ja pienistele sipulit ja kuullota niitä öljyssä
– kun paprikat ovat tummuneet, poista ne ja tomaatit uunista
– kuori paprikat, kun ne ovat hieman jäähtyneet
– lisää paprikat, tomaatit, kasvisliemikuutio sekä vesi kattilaan
– anna porista kymmenisen minuuttia ja lisää tuoreet yrtit pienisteltynä sekä valutetut juustokuutiot
– lisää pippuria myllystä
– surauta sauvasekoittimella sileäksi ja kiehauta
– tarjoile mintulla, hunajalla ja sitruunamehulla maustetun jugurtin kanssa
Vasta viime aikoina olen antanut periksi ajatukselle, että lämmin ja suolainen piirakka voisi toimia myös arki-iltaruokana. Aamulla ennen töihin lähtöä kun ottaa piirakkapohjan sulamaan (tai pikaisesti tekaisee piirakkapohjan) voi työpäivän jälkeen valmistaa arkiruoan suitsaitsukkelaa. Siinä missä olen pitänyt piirakkaa myös epäsopivana arkiruokana, olen myös pitänyt punajuuria hirmuisen työläänä raaka-aineena. Aina ennen olen luullut, että niiden valmistamiseen menee liikaa aikaa. Sitä arvokasta aikaa, jota arki-iltoina ei ole. Kunnes tajusin siivuttaa punajuuret ihan ohuiksi siivuiksi. Valkosipuli-persilja juustokuutiot ja punajuuri keskustelevat kivalla tavalla tässä piirakassa. Jonka pohjassa käytin pakkasesta löytynyttä lehtitaikinaa.
PUNAJUURI-JUUSTOPIIRAKKA
Pohja pakastealtaan valmistaikina (esim. ruistaikina tai lehtitaikina)
– pese ja kuori punajuuret (hanskat kädessä!), siivuta ne ohuen ohuiksi
– paista punajuuria ja sipuleita oliiviöljyssä noin vartin verran, kunnes punajuuret ovat pehmenneet
– vuoraa piirakkavuoka leivinpaperilla ja levitä taikinalevyt siihen
– lado punajuuret ja sipulit taikinalevyn päälle
– sekoita kananmunat, kermaviili, sitruunamehu ja mausteet/yrtit sekaisin
– pienistele suurin osa juustosta munakermaan
– kaada munakerma punajuurien päälle
– paista piirakkaa uunissa 200 asteessa noin puolisen tuntia, kunnes piiras on kauniin ruskea
– pienistele loput juustosta piirakan päälle
Kuten olemme teidän kanssa aiemminkin puhuneet, niin sitä osaa arvostaa arkiruokaa, jonka saa pöytään vaivattomasti. Arkiruokaa, joka kuitenkin sulaa suussa. Huomasitteko muuten, että resepteissäni ei ole käytetty lainkaan suolaa? Juustot ovat sen verran suolaisia, että muuta suolaa ei tarvitse lisätä. Lisäksi yllätyin siitä, kuinka kermaisen ja täyteläisen maun esimerkiksi tuolle keitolle juuston avulla sain. Eipä tarvinnut suurustella perunoilla sun muilla 🙂 Sitten siihen lupaamaani lukijakilpailuun:
Mitä kasvisruokaa sinä valmistaisit käyttäen Apetina -tuotteita?
Vastaamalla tähän kysymykseen tämän postauksen kommenttiboksissa olet mukana K-ryhmän 40 euron lahjakortin arvonnassa.
Arvonta-aika alkaa nyt ja loppuu viikon päästä eli 9.2.2016 klo 10.00. Arvonnan säännöt löydätte täältä.
Ei vitsit, aamupäivällä töissä tajusin, että tänään on se kauan odottamani helmikuun eka. Päivä, jota odotin joskus tammikuun alkupäivinä kuin kuuta nousevaa. Päivää, kun herkuton tammikuu ei enää tapa tylsyydellään 😀 No hei, niinhän siinä kävi, että sokerikoukusta irtauduin ja kaikki sokerinen alkoi varsin nopeasti ajatuksen tasolla tökkimään. Herkuton tammikuu tosin kosahti jo viime lauantaina hetkellisesti; esikoinen leipoi ystävänsä kanssa mokkapaloja ja selkärankani sanoi naps. Siinä mokkapalaa mussuttaessani mietin, että kuinka harvoin sitä tulee nykyään leivottua. Muuta kuin niitä raakaleivonnaisia. Lapsethan pyytävät tämän tästä mutakakkua tai pullia. Täten julistan helmikuun herkulliseksi helmikuuksi! En miksikään sokerilla mässäilyn helmikuuksi vaan herkulliseksi helmikuuksi, jolloin nautitaan elämästä täysillä. Myös niistä herkuista. Jollain se voi olla leivoksilla mässäilyä, toisilla taas herkuttelua herkkupäivinä. Itselläni se on herkuttelua silloin kun mieli tekee. Järjen ääntä kuunnellen, ettei lähde laukalle, katsokaas.
Muistan aikoinani kotiäitinä ollessani leiponeeni lasten kanssa paljon. Toinen istui vielä sitterissä ja toinen syöttötuolissa. Molemmilla oli kapustat kädessä ja isompi tapaili niillä Titi-nallen rytmejä. Pienempi käytti puista kapustaa purutikkuna ja kuola valui minkä kerkesi. Yleensä leivoimme pullia. Ihan peruspullia. Sellaisia kuin leivoimme maalla Oriveden mummun kanssa mun ollessa pikkutyttö. Sen lisäksi leivoimme pitkoja neljällä letillä. Tytsyt ovat taitaneet tuon taidon unohtaa, mutta niin kauan kuin itse muistan, miten tuo meni, niin on pakko opettaa eteenpäin. Seurustelumme alkuvaiheessa kävimme ensimmäistä kertaa miehen mummun luona maalla ja veimme tuliaisiksi neljällä letillä letitetyn pullapitkon. Arvatkaas, kenen pointsit nousi heti ensi kättelyssä? Voipi tosin olla, ettei nykyajan tai tulevaisuuden mummelit enää niin perusta pitkopullista…mutta se on sellainen peritty ja rakas tapa, jonka haluan välittää eteenpäin.
Herkullinen helmikuu startattiin laskiaispullilla. Punainen luomumaito, luomuvoi ja ehta kerma. Niiden avulla näistä pullista tuli jälleen superhyviä. Lisäksi bruukkaan laittaa pulliin suolaa. Kananmunan laitan joskus, mutta olen todennut, että pullista tulee jotenkin kuohkeampia ilman kananmunaa. Tällä kertaa tein pienemmän taikinan, jottei pullat houkuttele tämän päivän jälkeen. Täytinkin vain neljä pullaa, sillä onhan nuo loput viisi jo varsin terveysvaikutteisia ilman kermavaahtoa sun muita täytteitä 😉
Ohjetta näihin laskiaispulliin? Lämmitä 2,5 dl maitoa kädenlämpöiseksi. Lisää puolikas hiivapaketti, iso loraus kardemummaa, noin desi sokeria, reilu teelusikallinen suolaa. Sekoittele, kunnes sokeri on sulanut. Lisää vehnäjauhoja vähitellen koko ajan käsillä vaivaten, lisää reilu nokare (ehkä vajaa 100 g) huoneenlämpöistä voita ja jatka vaivaamista. Lisää vehnäjauhoja, kunnes taikina mukavan pehmeää ja siinä on hyvä sitko. Yhteensä vehnäjauhoja tullee ehkä noin 7-8 desiä. Anna kohota kaksinkertaiseksi. Leivo taikinasta pikkupullia ja anna vielä kohota leivinliinan alla parikymmentä minuuttia. Voitele pullat munalla, ripsottele päälle mantelilastuja ja paista 225 asteessa noin 10 minuuttia. Anna jäähtyä, leikkaa kansi irti ja täytä kermavaahdolla ja mansikkahillolla (tai mantelimassalla, kuten haluat).
Mun laskiaispullassa on ehdottomasti mantelimassaa. Lapsien pullassa on mansikkahilloa. Miehen pullaan laitettiin varmuuden varalta molempia, kun ei muistettu miten bruukkaa laskiaispullansa syödä. Kuuntelin tuossa sivukorvalla tyttöjen juttelua ja voi hyvää päivää, mihin tää maailma on menossa: Lapsi A lapsi B:lle: ”Mp näille pullille?” Lapsi B: ”4,5/5…entä sun mp?” Lapsi A: ”No, 5/5”. Oikeesti, mulla meni hetken aikaa ennen kuin tajusin, mikä helkkarin ämpee. Mutta daah, sehän on mielipide. Kalkkis mikä kalkkis 😀
KESKIVIIKKOTERKUIN,
PS. minä ja peikonlehti poloinen kiitämme vinkeistänne. Aloitamme kuivuuskuurin, suihkuttelemme hieman vettä sumutinpullosta sekä annamme valoa ja rakkautta. Peikonlehti on muuten sangen kateellinen kuvissa näkyvälle eukalyptuksen oksalle. Toinen on liki pystyyn kuollessaankin aika kuvauksellinen 😉
Voi ei, en halua vajota masikseen, mutta miksi mulle aina käy näin? Miksei mitkään, korostan sanaa mitkään, viherkasvit selviä hengissä mun hoidossa? Päätin tuossa pari viikkoa sitten investoida peikonlehteen. Joka vielä kaupassa oli varsin näyttävä ja vehreä. Niin se oli sitäkin kotona. Sen ensimmäiset pari päivää. Ensin alkoi yhden lehden kärki ruskistumaan. En huolestunut, vaan tsekkasin kukan kastelutilanteen ja juttelin sille mukavia. Tässä eräänä päivänä ohi kävellessäni huomasin, että toinenkin lehti oli alkanut vähän ruskistumaan. Syytin pimeitä päiviä ja auringonpuutetta. Tänään huomasin, että tuo ”rusketus” valtaa lisää alaa tuosta rakkaudella vaalimastani kasvista. Varoitus, alla olevat kuvat saattavat järkyttää herkkämielisiä, peikonlehtien ystäviä 😉Sinänsä olin jo luullut, että olen harjaantunut viherkasvien hoidossa, sillä syksyllä ostamani oliivipuu on vielä hengissä (jep, iso ruksi seinään). Mutta tämä peikonlehti -case harmittaa ihan vietävästi. Olin kuvitellut saavani tuosta monivuotisen seuralaisen. Sellaisen hätävaran, josta taittaa aina tiukan paikan tullen yhden oksan maljakkoon kahvipöytään. Kovasti yritin ja yritän edelleen, mutta onko mitään enää tehtävissä? Kevätlannoitetta, lisää kastelua, juttelua, silittelyä? Kertokaa te ihanat kukkaihmiset, mitä mun kuuluu tehdä? Vai onko tämä joku ihan selitettävissä oleva peikonlehtien rituaali, josta toipuvat yhdessä yössä?Ja hei, tämä yksi nukkuneen rukous kuvissa ei onneksi sairasta 🙂 Nuokkuu iltapäiväunillaan. Meillä on löytynyt kerrassaan ihana rytmi; aamulla nukutaan tunnin päikkärit ja näin iltapäivisin saattaa vetäistä putkeen neljä-viisi tuntia. Illalla vielä pikkutirsat ennen yöunia.
Ihanaa, aurinko paistaa! Ja lämpimästi paistaakin 🙂 Käydään työpäivän jälkeen tsekkaamassa toisella puolella kaupunkia olevan pikkujärven lumitilanne, josko siellä vielä kykenisi hiihtämään. Kovasti kuitenkin näyttäisi siltä, että tämän talven lumityöt jäävät yhden sormen varaan. Ellei sitten takatalvi iske ja yllätä. Arvatkaas muuten mikä on iskenut urakalla parin viime päivän aikana? Mökki-ikävä. Muistelisin, että se on joka vuosi tähän aikaan, kun ajatukset harhailevat sinne saareen. Mikäli takatalvea ei tule, niin päästään aloittelemaan mökkikausi ennätysaikaisin!
Potkaisehan kengät pois jaloistasi ja istahda tuohon upottavaan tuoliin takkatulen ääreen ja nosta jalat rahille.
Olisiko sinulla muuten hetki aikaa jutella ruoasta ja elämästä? Mutta ennen sitä odotahan – tuon sinulle jotain pientä purtavaa ja lasillisen lempijuomaasi.
Marian Bistro & Lifestyle tarjoaa elämänmakuisia tarinoita, suussa sulavia ruokaelämyksiä, arjen ihanuutta ja pää pilvissä, jalat maassa -unelmia.