perjantai 20. huhtikuun 2018

Kesätukka kaipaa kukkapaitaa

30

HELLUREI!

Pikaisesti kirppiskamojen laittelun keskeltä tulin huikkasemaan, että kiitos teidän rohkaisujen, kesätukka tuli 🙂 Ja on kuulkaas kevyt olo, vaikkei sitä hiusmassaa nyt niin paljon oltu minulle suotu. Muuten mentiin samoilla kuin silloin kesällä 2015 (josta viime postauksen kollaasi oli), mutta toinen sivu jätettiin himpun verran pidemmäksi kuin silloin. Tämä on malli, jota sormet syyhyää testailemaan eri tavoilla. Sillä tuolla kiharoiden allahan on piilossa myös se mun otsatukkani.

Täällä on kampaajan jälkeen viiletetty menemään tukka putkella. Kirjaimellisesti. Nuo ihanat kiharat ovat muisto vain. Sillä pakkohan mun oli heti testata myös, miltä malli näyttää suoralta. Hienosti menee suoranakin. Voin suorista hiuksista laittaa tuonne instastoryn puolelle kuvaa! Tästä saa helposti joko tosi sleekyn tai sitten sellaisen boho chicin.

Kampaaja-Krista teki taas tapansa mukaan erinomaista työtä. Leikkaus ja sävyt ovat just eikä melkein. Vähän tummempi tyvi tuo hiuksiin ryhtiä. Värjäys tehtiin raidoilla ja annettiin sen oman tyvivärin sieltä tulla. Saiskohan sitä kasvatettua helposti oman väriset hiukset raidoittamalla? Väläytin kyllä Kristalle myös ajatusta hiusten tummentamisesta syksyllä. Pitkäänhän mulla oli sellainen keskiruskea, jossa oli kullansävyisiä raitoja. Ei sellainenkaan huono olisi!

Miten musta tuntuu, että nämä hiukset kiharoiden kera kaipaavat kukkamekkoa tai hempeää kukkapaitaa? ♥ Pikaisesti esikoisen kanssa tuossa asioilla pyörähtäessämme kävimme muutamassa vaateliikkeessä ja nehän olivat kuin kukkaketoja kauneimmillaan. Nyt kun suoristin hiukset, niin hiukset kaipaavat mustaa nahkatakkia ja rokkimeininkiä. 

Mutta hei, nyt on pakko mennä tuon kirppisprojektin pariin! Muistakaahan tulla sankoin joukoin sunnuntaina Mansen Blogikirppikselle, jookos? Illalle luvassa herkkuruokaa, joten fredagsmys-tunnelmia instastoryssa! Mikäli se suunnittelemani herkku onnistuu, niin voisinhan mä siitä tännekin ohjeen sitten laittaa 🙂

PIRTSAKOIN PERJANTAITERKUIN,

 


torstai 19. huhtikuun 2018

Kesätukka; yes or no?

23

MOIKKAMOI!

Saanen tähän väliin huhtikuuta palata sangen pinnalliseen aiheeseen, joka nostaa päätään joka ikinen kevät tässä vaiheessa? Nimittäin siihen, kun vaatekertojen vähetessä tekee mieli päästä myös ylimääräisistä hiuksista eroon. Tasan kerran olen tuota houkutusta kuunnellut. Antanut sille ja kampaaja-Kristalle pikkusormeni. Tullut kampaajalta kotiin supertyytyväisenä ja -onnellisena. Muistan miettineeni tuossa hetkessä, että miksen tehnyt tätä aiemmin. Kesätukka, sitä mietin tällä hetkellä.

Nyt kun huomaan, että pidän hiuksiani aivan koko ajan kiinni, houkutus napsaista ne lyhyeksi kasvaa päivä päivältä. Sitten taas toisaalta mietin, että kuinka helppo tämä on. Otsiskin asettuu ilman kikkailuja ja jopa kuivailuja tosi nätisti. Useimmiten. Sitten vain hiukset kiinni niskasta. Helppoa kuin mikä. Muistan lyhyillä hiuksilla sen, että ne oli aivan pakko pestä tai ainakin kastella joka aamu. Nyt olen vihdoin päässyt siihen pisteeseen, että en enää pese hiuksia joka päivä. Paitsi, jos urheilen ja hikoan joka päivä.

Ylläolevan kuvakollaasin hiuksista tykkäsin todella paljon. Sellaisia hiuksia en vain ihan heti saa, sillä tuo otsis pitäisi eka kasvattaa pois. Pidän otsatukasta ihan hirmuisesti ja olenkin yrittänyt miettiä, että miten saisin lyhyen mallin otsiksella. Aina palaan ihanaan Anna Puuhun. Fanitan ihan täysillä sitä uutta freesiä ilmettä. Yleensä sitä tulee palattua niihin samoihin tuttuihin inspiraatiokuviin, mutta tällä kertaa löysin myös aivan uuden tuttavuuden. Nimittäin Micah Giannelin. Alla oleva kuva on aivan täydellinen. Harmi vain, ettei oma suomalainen hiusrakenteeni (tai Ridge Forresterimaiset leukaperäni) ihan toimisi tuolla tavoin 😉

Alla olevissa kuvissa tykkään ihan älyttömän paljon Micahin hiusten väristä. Tummempi tyvestä ja ihan kuin siellä olisi jotain ruusukultaa vaalean joukossa? Tosin omaan punaisuuteen taipuvaan ihooni ruusukulta ei ole paras mahdollinen sävy. Lisäksi tuo pituus hiuksissa on aika passeli oikeanpuolimmaisessa kuvassa. Ei ihan kynitty vaan edessä saa olla pituutta. 

Saas nähdä mitä tapahtuu, kun huomen aamulla istun kampaajan tuoliin. Mennäänkö perinteisellä ”laitetaan tyvi piiloon ja leikataan sentti” -fraasilla vai läväytetäänkö esiin nämä kuvat. Ja jälleen kerran haluan sanoa, että tiedän varsin hyvin olevani etuoikeutettu, kun minulla on hiuksia päässä. Kaikilla ei näin ole ♥ Mitä sanotte; kesätukka vai ei? 🙂

TORSTAITERKUIN,


keskiviikko 18. huhtikuun 2018

Koko perheen lemppariarkiruoka

8

HEIPPAHEI!

Johan oli kuulkaas Suomen kevät tänään arvaamaton; töissä ihasteltiin varsin aurinkoista keliä ja nautittiin lämmöstä kävellessämme läheiseen lounasravintolaan. Töistä kotiin tultuani valmistin supernopeasti koko perheen lemppariarkiruokaa ja sitten lähdimme noiden kahden elämäni miehen kanssa vähän pidemmälle lenkille. Toinen näistä elämäni miehistä on karvaisempi ja toinen vähemmän karvainen 🙂 Eikö mitä, jossain vaiheessa lenkkiä tummat pilvet valtasivat taivaan ja kotiin palattiin enemmän tai vähemmän kevätsateen kastelemina.

Onneksi ei olla sokerista. Paitsi ehkä tuo karvaisin kaveri.

Tässä saunan lämpiämistä odotellessani oli pakko tulla heti kertomaan teille tuo meidän perheen yksi lemppariarkiruoista. Jos esikoinen saisi päättää niin meillä olisi joka ilta kanaceasarsalaattia. Ja jos esikoinen saisi päättää, niin meillä olisi aina sitä valkoista kastiketta sen kanssa. Eli sitä, minkä teen turkkilaiseen jugurttiin. Tänään ko. jugurtti oli päässyt loppumaan jääkaapista, joten turvauduin tuohon tuttuun ja turvalliseen sinappipohjaiseen sitruunaöljyyn, johon tuli ehkä yksi valkosipulin kynsi liikaa. Mutta hajuhaitoista viis, kastikkeesta tuli (omasta mielestäni, heh) aivan täydellinen.

HELPPO KANACEASARSALAATTI

1 grillibroileri

Salaatti
1 romainesalaatti
1 salaattisekoituspussi
parmesania juustohöylällä lastuiksi veistettynä
krutonkeja
-revi salaatti kulhoon
-lisää kastike
-lisää parmesanit, krutongit ja broileri (meillä oli tällä kertaa broileri erillisessä kipossa)

Kastike
öljyä n. puoli desiä
reilu teelusikallinen dijon sinappia
puolikkaan sitruunan mehu
pari valkosipulin kynttä
loraus hunajaa
mustapippuria
-sekoita sauvasekottimella sekaisin

Tiedän, että on välillä vähän noloa paljastaa tällaisia juttuja, mutta arvatkaas mikä on yksi inhokkihommistani keittiössä? Grillibroitsun perkaaminen. Tai se lihojen sieltä erottelu. Silloin jos mies on reissussa ja tekee grillibroileria mieli, niin saamme tyttöjen kanssa siitä lihaa just sen verran, mitä valkoista lihaa löytyy. Nyt kun mies on kotona, niin lihaa tuli triplasti enemmän koko broitsusta. Ei sillä, en pysty siihen tummaan lihaan koskemaan enkä kyllä tykkää sitä syödäkään. Vaikka kuulemma mehevintä onkin!

Tänään tapahtui jotain niin kivaa ja piristävää; kiertelin tuossa ihanassa uusitussa ruokakaupassa, joka sijaitsee työmatkani varrella (Tesomalla Westeri). Jonne en oikeastaan juuri eksy, sillä kerään toisen kauppaketjun bonuksia ja tykkään käyttää sitä viikottaista kauppakassipalvelua. Huomasin erään naisen hymyilevän minulle ja mietin mielessäni, että mistähän me tunnetaan. Tunsin, että jossain ollaan nähty. Sillä se lämmin hymy kertoi omalla tavallaan, että ollaan tuttuja. Kävi ilmi, että ollaan blogin kautta tuttuja. Hän siis tunsi minut, mutta minä en häntä. Teitä lukijoita on aina niin ihana tavata ja vaihtaa muutama sana. Muuten kun tämä bloggaaminen on vähän sellaista touhua, että sitä vaihtaa kuulumisia ja ajatuksia kommenttiboksissa ihmisten kanssa, joille ei ole kasvoja ♥ Ei sillä, monelle teistä olen kasvot kuvitellut. Sielukkaat silmät ja lämpimän hymyn. 

Nyt minua tuijotetaan sielukkailla silmillä siihen malliin, että on varmaan pakko hipsiä saunan puolelle. Toinen on nimensä mukaisesti uitettu koira 😀 Hei, palaan tänään vielä myöhemmin edellisten postausten kommentteihin!

KESKIVIIKKOILTATERKUIN,


tiistai 17. huhtikuun 2018

Treffataanko Mansen Blogikirppiksellä?

4

HEI VAAN!

Ja terkkuja täältä pienimuotoisen kevätsiivouksen parista; tämä kotitoimistopäivä on mennyt osin kaappeja siivotessa. Heh, mitenkään viime tinkaan en tuota hommaa jättänyt…Nimittäin vihdoin saatiin aikataulut niin natsaamaan, että pääsen tulevana sunnuntaina tuonne mainetta ja mammonaa niittäneeseen tapahtumaan, johon on jopa jonotetaan sisään. Nimittäin Mansen Blogikirppikselle! Oletko sinäkin tulossa? Ja jos olet, niin olisi kiva kuulla, millaista tavaraa minun kannattaisi ottaa myyntiin 🙂 Näin ensikertalaisena kun on hommat pikkuisen hakusessa. ID

Yhden kaapin siivoamisen jäljiltä löysin jo jonkin verran myytävää. Vielä on käymättä alakerran iso kaappi, johon muutossa tuli tungettua tavaraa, vaatteet (omat ja lasten) sekä ulkomaiset sisustuslehdet. Ulkomaisia sisustuslehtiä kun on vaikka muille jakaa. Olen tässä vain pähkäillyt, että menisiköhän sellaiset kaupaksi. Jos hinta olisi jotain 50 senttiä tai maksimissaan euron? Rakastan second hand -tuotteita, mutta viime kirppistelyistäni on armottoman kauan aikaa. Senpäs takia olen ajatellut hinnoitella mieluummin alakanttiin kuin yläkanttiin.

Kotiin en ajatellut enää tuotteita säilöä. Joten ne tuotteet, mitkä eivät mene kirpparilla kaupaksi päätynevät tänne blogiin järjestettävälle kirppikselle. Kuvissa vilahtelee osa myyntiin tulevista tuotteista. Parin tuotteen kanssa vielä hieman emmin, että raaskinko myydä, mutta se on sellainen juttu, että jos ei koskaan raaski, niin kaapit vaan täyttyvät 😀

Tuntuu, että vaikka rakastan ihmisiä ja uusien ihmisten tapaamista, niin silti mitä lähemmäs h-hetkeä mennään, niin alkaa vähän jänskättämään 🙂 Onneksi mulla on siellä monta ihanaa ystävää tukena, teidän ihanien lisäksi, jotka paikan päälle tulette. Myös mieheni nakitin portsarin hommiin ja ainakin toinen lapsista tulee myyntipöydän taakse avuksi.

Blogikirppis järjestetään tuttuun tapaan Tampereen Finlaysonin alueella. Ihan siinä Keskustorin kupeessa. Parkkipaikat ovat kadun varsilla sunnuntaina ilmaisia, mutta mikäli ne täyttyvät niin lähin parkkihalli on Plevnan parkkihalli. Rautatieasemalta kävelee joutuisasti kymmeneen minuuttiin samalla kun ihastelee tätä kaunista kotikaupunkiani. Hei, tuo Vooninki-sali muuten, missä kirppis järjestetään on meille supersupertärkeä; siellä juhlittiin häitämme 13 vuotta sitten. Ihanan industriaalia tunnelmaa siis luvassa jälleen!

Muistakaahan muuten ottaa käteistä mukaan. Itse yritän muistaa ottaa vaihtorahaa mukaan 🙂 Alla olevasta mainoksesta selviää tapahtuman osoite ja kaikki ne ihanat, keiden kanssa saan viikonloppua viettää ♥

Bo LKV myy kirppiksen yhteydessä vanhoja stailaustavaroitaan; siinä missä itse kannan tavaraa ulos voipi olla, että jotain tuon myös sisään. Niin paljon tykkään Bo LKV:n sisustusmausta! Ai niin, ja ekalle 150 tulijalle on jaossa Goodie Bag, joten kannattaa olla ajoissa liikenteessä ja kaiken lisäksi tilassa on iso Finlaysonin Pop up!  Niin paljon tuli itsellenikin uutta asiaa tämän postauksen myötä, että voipi olla, että jäi jotain tärkeää sanomatta. Sen takia pyydän teitä ystävällisesti ottamaan seurantaan Mansen Blogikirppiksen fb-sivut, joilta löytyy kaikki tarpeellinen info tilaisuudesta ja tapahtuman kulusta!

Nyt kellarin astiakaappia harventamaan, eiköhän sieltäkin jotain myytävää löydy 🙂 Toivottavasti treffataan sunnuntaita!

TIISTAITERKUIN,


maanantai 16. huhtikuun 2018

Juhlatarjoilut vm. 2018 (+ juhlatarjoilut neljältä muulta vuodelta)

7

NO MOIKKELISTA VAAN HEI!

On tiettyjä asioita, joita ei saisi sanoa ääneen. Yksi niistä on itse aiheutetusta väsymyksestä valittaminen tai ylipäätään sen sanominen ääneen, että ei jaksa. Että on väsynyt. Mutta sanon silti; miten voi ihmisen lapsi olla näin väsynyt? 😀 Aikamoinen rupeama tuli vedettyä tänä viikonloppuna. Polttareista tuli kotiuduttua aikaisin vaikka ystiksen kanssa vielä taksissa mietittiin, että pitäisiköhän sittenkin jatkaa kaupungin humuun. Onneksi, onneksi oltiin kaukaa viisaita! Lauantaiaamuna tuli herättyä aikaisin ja sain ne pari kakkua eilisiä synttäreitä varten leivottua. Ne, joista kieltämättä kiireen keskellä vähän stressasin. Appiukon 70 v-kemut kuluivat hyvän ruoan ja jutustelun parissa ja lauantai-iltana tultiin taas ajoissa kotiin naapurista synttäreiltä. Tuntuu, muuten että koko viikonloppu tuli käännyttyä tuolla vaatehuoneessa ja vaihdettua vaatteita. Makepeacen asusta virallisempaan pikkumustaan ja jakkuun, siitä juhlaviin haaremihousuihin ja leppoisaan yläosaan. Eilen juhlitiin capripituisilla juhlahousuilla ja kullankimalteisella paidalla. Juhlien jälkeen olen viihtynyt kotiasussa. Kyllä, tänä kotitoimistopäivänäkin.

Ja ne eiliset, meidän tyttöjen synttäri onnistuivat yli odotusten. En nimittäin uskaltanut juuri mitään odottaa, sillä olin varautunut kurvaamaan sunnuntaina pakastealtaan kakkuosaston kautta. Silti, tarjottavaa riitti ja sitä jopa vähän jäi. Vaikka miehelle lupasin, ettei mopo lähde käsistä, niin kyllä se taisi pikkuisen lähteä. Alakerran jääkaapista löytyy herkkuja, mutta ne jääkööt muulle perheelle. Kuten eilen kerroin, niin itse palasin tänään ruotuun ruokavalion kanssa. Jälleen kerran huomasin, että sokeri ei sovi minulle. Olo on plääh. Plääh -oloa tulei korjattua yliherkullisella ja ravitsevalla lounassalaatilla ja myöhemmin iltapäivällä juoksulenkin merkeissä!

Tapanani on joka vuosi tyttöjen sukulaissynttäreiden jäljiltä tallentaa tänne sähköiseen päiväkirjaani tarjoilut. Tämä vuosi ei tuo poikkeusta tähän. Vaikkakin tarjoiluissa nähtiin osin niitä tuttuja vanhoja juttuja. Uutena makeana oli tänä vuonna tyttöjen toiveista kinderkakku. Se olikin kuulkaas hyvää. Ihan pienenpieni pala riitti 🙂

 Kinkkupaprikapiirakka
 Metwurstiminipizzat
Savulohiruisnapit
Pähkinöitä, sipsejä, suolakaloja, riisipiirakoita
Kasvisdippi
Mangojugurttikakku
Kinderkakku
Vadelmarahkabritakakku
Minituulihattuja

 Vuosi 2016, Vuosi 2015, Vuosi 2014, Vuosi 2013

Ylläolevista linkeistä löytyvät edellisten vuosien tarjoiluja. Tosin vuosi 2017 hypättiin välistä yhteistuumin tyttöjen kanssa remppakiiruiden takia. Missä välissä teillä on muuten lopetettu kaverisynttärien pitäminen? Meillä pienempi pitää vielä 11-vuotissynttärit ystäville, mutta tuo 13-vuotta täyttävä sanoi, että kuittaa synttärit sillä että kutsuu muutaman hyvän ystävän kesällä mökille. Vaikka niin ihanalta tuokin kuulostaa, niin äitinä koen hieman haikeutta. Enkö saa enää askarrella pompomeja tai liottaa pikkuisista pulloista etikettejä hello kitty -etikettejen tieltä? Enkö saa enää piirtää aarrekartaa ja keksiä voittajalle mieluista yllätystä? 😀

Olette muuten kyselleet meidän piharempasta; torstaina palaveerataan piharemppafirman kanssa ja sitten laitetaan toivottavasti jo pian hihat heilumana. He tekevät pohjatyöt, kiveykset, terassit ja nurmikot. Meidän harteille jää sitten istutukset. Mitään suunnitelmaa emme ole tilanneet, vaikka piti. Alkujaan pitää istuttaa muutamaan kohtaan jotain nopeasti kasvavaa näkösuojaa sekä ostaa isoja ruukkuja terassille. Katsoa sitten kesän kuluessa, että mitä muuta pihaan voisi istutella. Ehkä tosiaan olisi järkevintä jo kustannustenkin kannalta teettää puutarhasuunnitelma istutusten osalta. Vaikken mikään multapeukalo olekaan, niin joka vuosi tähän aikaan puutarhahommat alkavat kiinnostaa. Tämän tästä käyn katsomassa Emilian kauniita kuvia kevätmessuilta! Sellainen lasinen huvimaja olisi ihana. Kuten myös pieni palsta, jossa kasvattaa vähän siikliä ja yrttejä. Iskän perunamaan möyhennyskonekin näyttää kököttävän tuolla pihan perukoilla.

Tästä työhuoneen ikkunasta ulos katsoessani en voi kuin pudistella päätäni näille puutarhahaaveilleni; näkymä on kuin trampoliinien hautausmaalta. Kuraiselta sellaiselta. Kolme erikokoista trampoliinia odottaa sijoitusta toisaalle. Niistä yhden ehkä pidämme itsellämme. Muut joutavat kiertoon. Mutta kaiken mudan ja hiekan seasta näkyy jo vähän vihreääkin. Se ilostuttaa ja antaa toivoa tulevasta. Taidankin mennä tänään katsomaan olisiko pari vuotta sitten äiskän kanssa istuttamani pensasmustikat niin sitkeää sorttia, että tuolta ylös puskisivat ♥

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,


« Vanhemmat
Uudemmat »