perjantai 31. elokuun 2018

Mistä tietää, että hän on se oikea?

Kun noin viikon seurustelun tai deittailun jälkeen löydät itsesi äitienpäivänä äitienpäivälounaalta, johon on kutsuttu tuon uuden tuttavuutesi koko lähisuku. Kun siitä suoraan olet valmis viemään hänet myös omien vanhempiesi luokse.

Kun tuosta muutaman päivän kuluttua otat omasta kodistasi mukaan varmuuden varalta ne tärkeimmät tavarat laukkuusi, sillä et juurikaan enää vietä aikaa omassa kodissasi.

Kun hän ei edes huomaa vaivihkaa kylppäriinsä ilmestynyttä hammasharjaasi ja uutta mukitelinettä. Saatikka salaa toisen pelireissun aikana minimuuttokuorman mukana tuomaasi bonsaipuuta ikkunalaudalla. Kirjahyllyyn ilmestyneitä tuikkukippoja tai torkkupeittoa sohvalla. (Tästä on tullut jo ihan legenda meillä, jolle nauretaan. Kantsii katsoa leffa ”How to lose a guy in 10 days” :D)

Kun hurmaat hänet makaronilaatikolla ja ihmettelet, itkeekö hän ilosta vai miksi silmäkulmasta valuu kyyneleet. Kunnes tajuat, että se on tuskanhikeä otsalta, joka valuu alaspäin. Maistat itse ruokaa ja toteat valkopippuria lorahtaneen ehkä ruokalusikallisen sen puolikkaan teelusikallisen sijaan. Silti hän ottaa santsilautasen.

Kun ikävöit toista niin, että menet toisen lähdettyä poikien kanssa Lappiin kalastamaan hakemaan hänen hajullaan täytetyn kulahtaneen Bauerin collegepaidan hänen kotootaan. Silläkin uhalla, että talonvahtina toimii hänen siskonsa puolisonsa kanssa hieman ehkä ihmetellen toimintaasi. He, jotka juuri viikko aiemmin olit ensimmäistä kertaa tavannut äitienpäivälounaalla.

Kun palaat takaisin omaan kotiisi ja laitat tuon ihanan kulahtaneen ja pehmeän paidan toimittamaan tyynyliinan virkaa. Käännät tyynyn puolta aina sen mukaan, kumpi puoli tuoksuu enemmän häneltä.

Kun keität elämäsi ensimmäisen kerran mehumaijalla mehuja, desinfioit pullot ja askartelet niihin kauniit etiketit. Täytät pullot ja ilahdutat niillä hänen lisäkseen hänen lähisukuaan.

Kun joudut menemään suihkuun pyykkipoika nenässä, sillä saunan on vallannut jääkiekkotreenihaisulikamat, jotka haisevat niin paljon, että joudut käyttämään ekstrahajustettuja shampoita, ettei haju tartu hiuksiisi. Rakkaudesta sokeana sinua ei tämäkään juuri haittaa.

Kun huomaat vuoden seurustelun jälkeen istuvasi pankissa kirjoittamassa hermeettistä asuntolainapaperia alle. Yhteisvastuullisesti hänen kanssaan.

Naimisissa pankin kanssa ja naimisissa toistemme kanssa. Eikä loppua näy, paitsi ehkä tuohon pankkilainaan jollain aikavälillä. Otin riskin ja kannoin silloin reilu 16 vuotta sitten salaa bonsaipuun mukanani. Mikäli emmit, niin älä emmi enää. Tee sinäkin se jo tänään ♥ Elämässä on otettava riskejä ja yksi suurimmista riskeistä on rakastua. 

Yritin etsiä kuvia tuolta meidän alkutaipaleelta, mutta näemmä kameraa ei ole pidetty juuri kädessä ennen lasten syntymää. Eipä tuolloin kännyköissäkään ollut moista ominaisuutta 🙂

IHANAA PERJANTAITA &
VIIKONLOPPUA!

 


torstai 30. elokuun 2018

Osaatko rentoutua arjessa?

HEIPSULIHEI!

On monia asioita, joita osaan, mutta sitten on liuta asioita, joita en osaa. Tai luulen osaavani, mutta tietyin väliajoin huomaan, että en ole sittenkään osannut. Yksi niistä on täydellinen rentoutuminen arjessa. Harvinaisen usein sitä tulee posotettua sängystä nousun jälkeen kokolailla siihen asti, kun menee illalla takaisin sänkyyn. Eikä siinä mitään, jos kroppa ja pääkoppa tämän kestää. Itselläni on ihan vauvana todettu lihasjäykkyyttä, joka itse asiassa oli niin paha, että vanhemmilleni sanottiin, että tämä lapsi ei välttämättä koskaan kävele (aloin kävellä vajaan 10 kk ikäisenä…).

Liekö tuo synnynnäinen lihasjäykkyys vai mikä, mutta kroppani reagoi kiireeseen nimenomaan siten, että lihakset vetävät aivan jumiin. Henkisen puolen hommat kostautuvat fyysisellä puolella. Gradun kirjoitusaikana ennen jännitysniskadiagnoosia kävin kattavissa neurologisissa tutkimuksissa huimauksien ja pahoinvoinnin takia. Tuolloin epätietoisuus ja niskaoireet laukaisivat myös paniikkihäiriön, jota lääkittiin kolmiolääkkeillä. Kun niska saatiin auki ja stressi purkautumaan loppui oireetkin ja sitä myöten purettiin lääkitystä neljän pitkän kuukauden ajan. Luulisi, että tästä olisin ottanut opikseni.

Mutta ei. Silloin kolmisen vuotta sitten äidin sairastuttua en tuntenut stressiä, mutta fyysiset oireet olivat kamalat. En ollut pysähtynyt ajoissa ja viheltänyt peliä poikki. Yritin hoitaa siinä samalla äitiä, kotia ja kahta työtä. Aamuisin heräsin ahdistukseen ja koko päivän korvissa soi. Päässä humisi ja nivelkipujen takia kävin lääkärissäkin. Nämä eivät suinkaan loppuneet äidin sairauden loppumiseen, vaan jatkuivat jatkumistaan. Ravasin korvalääkäriltä toiselle, koska korva tuntui siltä kuin se olisi ollut tulehtunut. Syyksi paljastui bruksismi eli yöllinen narskuttelu ja leukanivelien vaivat. Kuulemma tunnollisten ihmisten vaiva. Itse prosessoin päivän asioita yöaikaan todella vahvasti.

Pelkästään diagnoosin saaminen helpotti oireita, mutta lopullisen niitin oireisiin sain hammaskiskojen lisäksi sillä, että aloin tietoisesti tehdä rentouttavia asioita päivän mittaan. Hengitin rauhallisesti, suljin silmät ja rentoutin leuat. Pienikin hetki auttoi. Iltaisin kuuntelimme miehen kanssa sängyssä meditaatioappeja ja rauhoituimme. Huomasin, että yhtäkkiä kaikki vaivat olivat tiessään. Sormien ja varpaiden niveliin ei sattunu enkä herännyt joka aamu päänsärkyyn. Viimeisen vuoden ajan olo on ollut ihana.

Silti olen posottanut menemään ja sen myötä kuin vaivat lähtivät en juuri ole rentoutunut arjessa. Tietoisesti ainakaan. Muuta kuin aamulla kahvikupin äärellä pikaisesti. Arjen alettua huomasin pari viikkoa takaperin, että puhun kuin suussani olisi kuuma peruna. Ääneni narisi kuin öljyämätön ovi. Ja vaikkei minulla vielä ollut korvaoireita, niin tunnistin leukojen olevan jumissa. Ei totaalijumissa, mutta niin jumissa että teki kipeää avata suu. Yökiskotkin olivat jääneet käyttämättä, sillä ajattelin, että kun ei oireita ole, en jaksa niitä käyttää. Aika iso virhe…

Joten ennen kuin on liian myöhäistä olen jälleen yrittänyt ottaa itseäni niskasta kiinni tuon tietoisen rentoutumisen kanssa. Olen kuunnellut äänikirjoja enemmän kuin laki sallii, koska oikeastaan se on likipitäen ainoa puuha tällä hetkellä, jossa tulee keskityttyä 100% siihen mitä kuuntelee. Telkkaria katsoessanikin huomaan miettiväni tekemättömiä juttuja ja arjen askareita. Ei hyvä! En tunne stressiä. Ja se on aika huono juttu. Sitten vasta tunnen kiireen, kun kroppa on jo niin jumissa, että omin avuin ei välttämättä selviä.

Jos joku kysyisi onko minulla ollut nyt muka niin kiireistä tämä elokuu, niin sanoisin, että ei mun mielestäni. Mutta leukanivelet puhukoon puolestaan 😀 Sain hammaslääkäriltä vuosi sitten tiedon, että meitä bruksismipotilaita varten on helpottavia hierontoja. Voice massage kuulostaa ihanalta, eikö? Noh, otin itseäni niskasta kiinni ja eilen kävin tuollaisessa hieronnassa. Totesimme hierojan kanssa yhdessä, että tilanne on aika paha. Varsinkin tuolla vasemmalla puolella, jonka korvakin aikoinaan vihoitteli. Jumit saattavat olla jo sieltä gradun ajoista, sillä eipä noita leukaniveliä ole tullut juuri hieroskeltua.

Vertaisin eilistä leukanivelien hierontakipua synnytyskipuihin.  Silmistäni valui kyyneleet ja välillä tuntui, että pyörryn kivusta. Ihana hieroja kuitenkin pyysi kertomaan heti, kun en kestä. Sinnittelin ehkä liikaa. Mutta olo tuon hieronnan jälkeen oli euforinen. Tuntui, että se peruna oli kadonnut suusta ja äänikin tuli hieman pehmeämmin eikä raspikurkkuäänenä. Hieronnan jälkeen mietin, että miksi en ole tehnyt tätä aiemmin? Ensi viikolle on uusi aika ja tälle välille harjoituksia kotiin. Mielenkiinnolla odotan, kuinka paljon elämä helpottuu, kun päässä ei suhise. Kun veri kiertää sinne asti vaivatta. 

Miksi kerron tämän kaiken? Sen takia, että tiedän että siellä ruutujen takana voi olla kohtalotovereita. Teitä, ketkä ette ehdi tietoisesti rentoutua arjen keskellä ja kärsitte samoista krempoista. Pikaisin rentoutuskeino, minkä tiedän on hengittäminen. Hengityslihaksenikin kuulemma ovat niin jumissa, että olen mennyt pintahengityksellä liian pitkään. Nyt muutama syvä hengitys ja sitten hetkeksi äänikirjan pariin. Piti pestä ikkunat nyt illlalla, mutta eiköhän sekin voi odottaa toiseen päivään.

Muistakaahan kuulostella itseänne. Hengittää syvään ja olla lempeitä itsellenne 

TORSTAITERKUIN,

 


keskiviikko 29. elokuun 2018

Tyttöjen hemmotteluhetki

 

Kaupallinen yhteistyö: Pizza-online.fi

 

KESKIVIIKKOILTAPÄIVÄÄ IHANAT!

Elämässä pitää olla hemmotteluhetkiä. Kun saa olla hemmoteltavana ja kun hemmotellaan. Itse rakastan hemmotella lähimmäisiäni. Hemmottelu on kaikessa yksinkertaisuudessaan yksi elämänlaatua hurjasti nostava asia. Niin minulle hemmottelijana kuin hemmottelun kohteena olijallekin. Sen ei tarvitse olla mitään suuren suurta ja maata mullistavaa. Se voi olla vaikka yllätysviesti koulusta pääsevälle, jossa kerron, että odotan autossa koulun parkkipaikalla. Se voi olla valmiiksi kaappiin viikatut puhtaat vaatteet tai sängyn avaaminen iltaisin. Aika usein hemmotteluni liittyy jotenkin ruokaan ja syömiseen. Tämä postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Pizza-online.fi:n kanssa.

Elettiin suloista sunnuntai-iltapäivää. Esikoinen kaivautui syvemmälle sohvan syövereihin. Nenä valuen ja kurkkuaan valitellen. Flunssa oli kestänyt jo pitkän aikaa ja toinen alkoi olla jotenkin nuupahtanut. Kuumetta ei kuitenkaan ollut, mutta sen verran alamaissa pieni oli ollut, että ruokakaan ei juuri ollut maistunut. Tuntui kuin toinen olisi kokenut ihmeparantumisen sanoessani, että nyt tilataan kotiin kuljetuksella ruokaa. Kyselin, että mitä tekisi mieli syödä. Tuossa vaiheessa kun tuntui, että olisi minulle äitinä helpotus, kun näkisin toisen syövän enemmän kuin puolikkaasta perunasta puolet. Tämän yhteistyön myötä pääsin lasten hemmottelun lisäksi tutustumaan palveluun nimeltä Pizza-online.fi.

Pizza-online.fi on Suomen suurin ruoantilauksien välityspalvelu ja se on perustettu vuonna 2007. Se on melkein jokaisen saatavilla, nimittäin se kattaa 95% Suomen pinta-alasta. Valikoimaan kuuluu 1000 eri ravintolaa ja jopa puoli miljoonaa suomalaista käyttää palvelua. Miksei me olla käytetty tätä ennen? Tämän kysymyksen esitin itselleni, kun huomasin kuinka monipuolinen ja helppo tuo palvelu on. Nimi viittaisi helposti pelkkään pizzoja toimittavaan palveluun, mutta palvelu on kaikkea muuta. Toki niitä pizzojakin saa!

Latasimme puhelimiin Pizza-online.fi:n sovellukset ja samantien sovellus löysi sijaintimme. Sekunnissa ruudulle ilmestyi tieto, että meidän kotiosoitteeseen toimittaa jopa 32 ravintolaa! Tai siis enemmänkin, mutta ruksasimme kohdan ”avoinna olevat ravintolat”. Valikoimaa olisi ollut aina sushista pizzaan, vegaanisista vaihtoehdoista etnisiin, rakastamiini aasialaisiin makuihin. Mutta koska lasten ehdoilla mentiin äiti-tytär hemmotteluhetken myötä, niin lapset saivat päättää. Ruokahaluton kipuinen alkoi haaveilemaan makkaraperunoista ja tuo energiaa täynnä oleva pikkuisempi kebabista. Itse haaveilin salaatista sekä ranskalaisista. Tytöt katsoivat valikoimaa kännyköillä ja itse halusin katsoa isommalta ruudulta tietokoneelta. Tiedättekö, kun joskus vaan tuntuu, että lukeminen isolta ruudulta on helpompaa. Ja ei, en syytä keski-ikää ja ikänäköä 😉

Palvelusta pystyi suodattamaan eri ruokalajeja tarjoavat ravintolat. Löysimme hyvin nopeasti ravintolan, josta saimme tilattua jokaiselle jotakin. Teimme tilauksen ja maksoimme sen samantien. Näimme reaaliajassa, koska ravintola otti tilauksemme vastaan. Lisäksi näimme arvioidun toimitusajan ja tiedon, koska tilauksemme on valmistettavana. Tällä välin tutustuin palveluun vielä tarkemmin ja huomasin, että tuolla tosiaankin on ravintoloiden omat ruokalistat ja omat hinnat voimassa. Aika monella ravintolalla kuului kotiinkuljetus hintaan, kun tilasi yli 25 eurolla, mutta myös ruoan noutomahdollisuus on saatavilla. Löytyipäs sieltä myös ravintoloita, joissa sai tilauksen päälle limun ilmaiseksi. Puhelin piippasi reilu vartti ennen arvioitua toimitusaikaa ilmoittaen, että tilauksemme on lähtenyt matkaan. Siitä vajaan kymmenen minuutin päästä ovikello soi ja erittäin ystävällinen herrasmies ojensi tilaamamme ruoat minulle.

Koska esikoinen valitti, että ei jaksaisi nousta ruokapöytään, niin päätin yllättää tytöt hieman erilaisella ruokailuratkaisulla. Takassa loimusi tuli lämmittäen, joten vein sohvalta muutaman tyynyn tuohon takan eteen. Levitimme ruoat matolle ikään kuin piknikille ja nautimme ne samalla kun juttelimme niitä näitä. Ihan kuin esikoisenkin poskille olisi palannut väri ruokailun lomassa. Olin erittäin hyvilläni siitä, että keittiössä hääräämisen sijaan käytin tuon ruoan valmistusajan sohvalla lasten kanssa pötköttelyyn. Välillä näinkin. Siinä sivussa siis kun hemmottelin tyttöjä, hemmottelin myös tavallaan itseäni. Vaikka ruoanlaitosta pidänkin, niin välillä on hyvä saada siitäkin arkisesta touhusta vähän breikkiä.

Pizza-online.fi -palvelu toimi loistavasti hemmotteluhetkessämme. Nyt kun huomasin kuinka helppo sitä oli käyttää ja kuinka kattava valikoima ruokaa palvelun kautta on tilattavissa, keksin jo monta uutta tilaisuutta, milloin käyttää tuota palvelua. Illanistujaiset, lasten syntymäpäivät tai vaikka ihan tavallinen maanantai-ilta.

Onko Pizza online.fi teille tuttu palvelu? Missä tilanteessa sinä käyttäisit Pizza-online.fi -palvelua? Tuolla Instagramin puolella on meneillään arvonta, jossa yhdellä teistä on mahdollisuus voittaa 35 euron arvoinen alennuskoodi Pizza-online.fi -palveluun. Arvontaan pääsette täältä tai sitten puhelimen IG-sovelluksella ”atmarias” -käyttäjätilini alta. Arvonnan säännöt löytyvät täältä.

KESKIVIIKKOTERKUIN,


tiistai 28. elokuun 2018

Elämän risteyskohtia

HIPSULIHEI!

Tässä työhuoneen pöydän äärellä istuessani ja ulos katsoessani en voi muuta kuin taas ihailla. Tuota luonnon värikirjoa nimittäin. Vaikkei ruskaa vielä liiemmin ole, niin lännestä paistava aurinko ja idästä kurottavat mustat pilvet saavat aikaan sen, että luonto on kuin tuplasti värikyllästetty. Niin syvän vihreää, joka osiltaan taittaa jo ruosteenpunaiseen. Kauempana näkyy täydessä värikirjossaan oleva vaahteran latvus. Elämän risteyskohtia. Aika jättää kesä taakse ja siirtyä eteenpäin.

Se kertoo siitä, että syksy on täällä. Sen sisäisen fiiliksen lisäksi. Sen, joka saa kaivautumaan kotiin. Joka saa tämän ekstrovertin muuttumaan muutamaksi kuukaudeksi hieman introvertiksi. Huomaan joka syksy saman ilmiön; en tarvitse mitään muuta ohjelmaa elämääni kuin sen, että saan olla kotona. Kotoilla pesänrakennusviettini keskellä. Tähän sisälle sulkeutumiseen kuuluu olennaisena osana jokasyksyinen neuloosi. Himo kutomiseen nosti jälleen kerran päätään ja kävin penkomassa äidin jättämiä lankavarastoja.

Nyt kun villasukkatehdas on äidin osalta laittanut lapun luukulle, niin sitä täytyy olla omavarainen. Aloitin lasten sukista. Äiti osti sinä syksynä, kun sairastui tytöille lankaa säärystimiä ja villasukkia varten. Villasukat jäivät kutomatta. Silloin tytöt valitsivat tuollaiset hopeanhohtoiset langat sukkiinsa. Nostin lankakerät lankalaatikosta ylös miettien, että mistäköhän muuttolaatikoista alkaisin sopivia puikkoja etsimään. Kunnes lankojen välistä tippui avaamaton paketti. Viisi sukkapuikkoa, kuin tilauksesta.

Meidän perhe on villasukkakansaa. Siitä kertoo jo sekin, että meillä on yleensä iso korillinen villasukkia. Myös vieraille. Nyt tuo kori ammottaa tyhjyyttään. Vanhan talon vanhat nurkat tekevät sen, että puikot pääsevät tänä syksynä tositoimiin. Sukkapuikkojen vieno kilkatus, kynttilän valo ja seinällä Vionojan tyttö ilman kasvoja. Taulun tuijottamista ja miettimistä, että mistä kasvottomuus kertoo. Takaisin neulomuksen pariin siirtymistä. Vailla vastausta. Jumitusta kantapääkohdassa. Siinä kohdassa, kun yleensä kiikutin neulomukseni tänne tien toiselle puolelle ja noudin ne kantapääkohdat valmiina. Elämä on yhtä oppimista. Myös sen suhteen, että miten niistä risteyskohdista pääsee eteenpäin. Ilman luovuttamista.

Nyt tietokone säppiin ja heiluttelemaan puikkoja. Sitä ensin ehkä katson netin syövereistä, että miten tuo kantapää taas tehtiinkään. Toisaalta, eihän niiden sukkien nyt aivan täydellisiä pidä olla. Eihän elämäkään ole ja se siitä tekeekin niin ihanaa. Epätäydellisen ihanaa ♥ 

TIISTAITERKUIN,


maanantai 27. elokuun 2018

Lämmin lounassalaatti (& kuuma lounaskaveri)

HEI HELLUREI

ja kuulkaas, se olisi taas uusi viikko edessä. Ehkä niitä uusia kujeitakin, tiedä häntä 🙂 Viikko startataan kokonaisella kolmella kotitoimistopäivällä ja hyvä niin. Tiedossa on kiireinen syksy bloginkin suhteen ja blogitöiden tiimoilta tulee tehtyä näinä kolmena päivänä hieman taustatutkimusta. Lisäksi piirrettyä mindmappeja, jotta hahmotan tietyt asiat paremmin itse, jotta voin ne teille selkeästi kirjoitella. Olkaamme muuten onnellisia, että tämä blogi ei toimi ihan kuin allekirjoittaneen puhe. Yleensähän puhun ennen kuin ajattelen. Saatan puhua myös niin sanotusti kesken ajatuksen, jolloin jos sen tänne kirjoittaisin, niin teillä ei olisi hajuakaan, mistä puhun. Tai kirjoitan 😀

Sovittiin aamulla ennen kuin mies lähti töihin, että treffataan kotona lounaalla. Niin huihaihaipakkaa kului aamupäivä, että jouduin laittamaan viestiä, että syödään vasta myöhemmin. Siltikin, kun mies tuli kotiin lounaalle oli lounas vielä aivan vaiheessa. Vaikka uuni hoitikin suurimman osan lounaan valmistuksesta. Itse kävin uunin hoidellessa hommansa ihan hirmuista taistelua. Nimittäin banaanikärpäsarmeijaa kohtaan. Mistä hitsistä niitä oikein sikiää? Meillä ei ole mitään hedelmiä näkyvillä ja ruoantähteetkin siivotaan saman tien pois. Ei muuta kuulkaa kuin keittiön taso tyhjäksi tavaroista, perusteellinen pesu ja tavarat paikoilleen. Ja kas, tavarat paikoilleen laitettuani huomasin, että sieltähän ne pikku sinttiäiset laskeutuu asemiinsa samantien. Nostin kädet ylös ja luovutin.

No mutta siihen lämpimään lounassalaattiin…joka syksyinen bataattihimo on nostanut päätään. Tänä vuonna tosin hieman aiemmin. Bataattia on nyt tullut syötyä varmaan sen jokaisessa muodossaan. Helpoimmin palasteltuna ja uunin kautta kypsennettynä. Niin kuin tänäänkin. Bataattikuutiot saivat kavereikseen kikherneitä ja makua niille ripsotin yrttisormisuolalla. Pyöräytin vielä ennen uuniin laittamista kaverukset oliiviöljyssä. Puolisen tuntia 220 asteessa ja avot. Herkkua sellaisenaan, mutta herkkua myös osana salaattia.

LÄMMIN LOUNASSALAATTI

kaksi bataattia
purkki kikherneitä
loraus oliiviöljyä
ripaus yrttisormisuolaa
-kuori bataatit ja pienistele ne
-sekoita muiden ainesten kanssa uunivuoassa ja paista 220 asteessa noin puolisen tuntia
-kaada salaattipedin päälle ja lorauta päälle kastiketta

Salaatti
salaattisekoitusta
parsakaalia
fetajuustoa
punasipulia
oliiveja
-asettele salaattisekoitus lautasille
-pienistele päälle parsakaalia, fetajuustoa ja punasipulia
-lisää halutessasi oliiveja

Kastike
oliiviöljyä
sitruunamehua
vettä
suolaa
hunajaa
-sekoita loraus oliiviöljyä, sitruunamehua ja vettä keskenään
-mausta suolalla ja hunajalla

Tarjoiluun: Creme Fraichea, tuorejuustoa tai turkkilaista jugurttia

Kuumaakin kuumemmasta lounaskaverista en ehtinyt ottaa kuvaa, kun lähti takaisin töihin. Porkkananpunainen parransänki, siniset safiirit silminä ja valkoinen kaunis hymy hänellä oli. Ja jotain sellaista, joka sai taas sukat pyörimään jalassa. Tehtiin koiranulkoilutustreffit jo illallekin. Niitä odotellessa ♥ 

OIKEIN IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,